Ratsastusta Belle Fermessä

Torstai on toivoa täynnä ja se onkin aina viikon kohokohta, sillä silloin pääsee ratsastamaan. Uusi kotitallini Belle Ferme sijaitsee Ranskan puolella Gexissä. Vielä en tunne kovin hyvin täkäläisiä ratsastus puitteita, sillä olen käynyt vain muutamalla eri tallilla, mutta tähänastisten kokemusten perusteella Suomessa ratsastuskoulut ovat ihan ykkösluokkaa.

Ranskassa ratsastajat jaetaan eri tasoihin Ranskan ratsastusliiton (FFE) kehittelemän Galops 1-7 ohjelman mukaan ja kunkin tason suoritettua saa diplomin. Galops- ohjelmassa testataan teoriaa, hevosmiestaitoja, hevosen käsittelyä sekä ratsastustaitoa ja eri tasoilla on määritelty mitä kuuluu osata. Galops- ohjelma on vastaava kuin Suomen tasoryhmät A, B, C ja alkeet, mutta Suomessa ratsastusmerkit ja hevostaitomerkit ovat vapaaehtoisia suorittaa. 

Minun ratsastusryhmä on tasoa Galops 4-5 ja Google translaterin mukaan minun pitäisi osata:

Kouluratsastuksessa, säätää nopeutta, istua tasapainossa eri askellajeissa, laukata pisteestä toiseen, siirtää hevosta sivuttain ja ajaa laajoja käyriä

Esteratsastuksessa, ylläpitää tasaista nopeutta, ketjutus hyppyjä, tasapaino jalustimilla

Vaihtelevassa maastossa, säilyttää vakaa tasapaino, ravata, laukata, hallita nopeus

Hevosmiestaidot, päivittäinen hoito, luusto ja lihakset (sekä paljon joitain ihan kummallista)

Eiköhän nämä multa suju joten taidan olla ihan oikealla tasolla ;)

HUOM! Puutteellisen Ranskan kielen taitoni vuoksi, nämä hupaisat käännökset ovat tehty Google Translate- ohjelman avulla.

Belle Fermessä opetusta saa myös Englannin kielellä ja tämä on yksi syy miksi aloin käymään siellä. Tosin opettajani englannin taito ei ole kovin hääppöinen ja usein en ymmärrä tehtävän antoa ollenkaan. Välillä hän ei muista kertoa ohjeita englanniksi, joten keskittyneenä ratsastelen usein pitkään vielä edellistä tehtävää. Harvoin saan neuvoja tai ohjeita miten heppa toimii tai kommentteja omasta suorituksesta ja ylipäätään tietoa minkälainen heppa on. Kyllä on iso ikävä Piritaa ja maneesin peilejä! Tällä hetkellä ratsastan täällä samalla periaatteella kuin Madridissakin eli ei suuria tavoitteita vaan pidetään lihakset kunnossa. Olen tainnut Primuksella tottua liian hyvään!

Tallissa asustaa noin 110 hevosta ja ponia, yksityisiä sekä koulun hevosia. Sisäboxeja on noin 40 ja ulkoboxeja noin 12, muut hevoset ja ponit asustavat ulkosalla. Maneesi on vähän toista mihin viimeaikoina Primuksella olen tottunut isoon, lämmitettyyn, valoisaan ja lukuisiin peileihin. Täällä meidän maneesissa on kolme seinää ja kooltaan se ei ole kovin suuri, mutta ollaan kuitenkin sateelta suojassa. Maneesin lisäksi on käytössä iso ulkokenttä. Tallirakennus on suht vanha ja se vaikuttaa entisen maatilan eläinsuojalta. Boxit ovat pieniä, ei todellakaan uusien EU-määräysten mukaisia. Puolalaiset tallityöntekijät pitävät hevoset ruuissa ja tallin siistinä sekä hoitavat tarhauksen. Hevoset jaetaan tunneille tasoryhmien mukaan ja omalla tunnillani hevoset osaavat mitä osaavat ja ovat joko nuoria tai vanhoja konkareita. Tässä kohtaa tulee taas todella ikävä Primuksen osaavia heppoja ja tietenkin Lassia! Olen kyllä löytänyt oman suosikkini Olympiquen, herra on aika ketku hoidettaessa ja avaakin mielellään oven ellei muista sitoa ovea kiinni. Ratsastettaessa herra aina alkuun on täynnä energiaa kaikkeen muuhun kuin työskentelyyn, mutta lopputunnista yleensä luovuttaa.

Tunnen itseni jälleen hevostytöksi sillä olen ostanut omat harjat ja riimut, kun tallin varusteet ovat hieman heikossa hapessa, puhumattakaan hevosten suitsista ja satuloista. Ponien otsapannat ovat koristeltu kolmioiksi erivärisillä nauhoilla kuten aikanaan Espoon Tallilla Kauklahdessa 80-luvulla. Hevosia haetaan tarhasta samalla tavalla kuin tuolloin Espoon Tallilla eli yksi avaa tarhan portit ja hepat juoksevat talliin ja yksi laittaa hevosia ja poneja boxeihin tai riimuihin kiinni tallin seinään. Ponit juoksevat tallin seinustalle mihin on maahan laitettu päiväruoka. Ensimmäisen kerran kun näin tämän shown, niin olin todella hämmästynyt ja nyt siihen on jo niin tottunut ja sitä on mukava seurata.   

Kaikenlaisia talleja on tullut nähtyä ja koettua pitkän ratsastus harrastukseni aikana, erilaisilla ulkomaan vaelluksilla sekä eri talleilla ja kursseilla Suomessa. Jokaisesta paikasta kuitenkin näkyy rakkaus hevoseen riippumatta siitä miten eritavoin hevosia pidetään ja ratsastuskoulua pyöritetään. Vaikka kaikki puitteet eivät ole ”viimeistä huutoa” niin Belle Fermen tallille on aina mukava mennä ja sen ilmapiiri on kiva. Belle Fermestä tulee monessa suhteessa mieleeni kotitallini Madridissa ja Belle Fermekin on englantilaisten perheyritys, jossa koko perhe on mukana suurella intohimolla.

Kierrätys keskiviikko

Kierrätys on lähellä sydäntäni ja olen lapsia opettanut jo pienestä pitäen lajittelemaan jätteitä ja yrittänyt kertoa heille ekologisesta kuluttamisesta sekä energian säästämisestä. Kotona lasten kanssa keskusteluissa on käynyt ilmi että Suomessa kouluissa puhutaan paljon näistä aiheista. Sivusta on kiva kuunnella kun lapset neuvovat Papia kierrättämisen saloissa. Itsellänikin oli ilo osallistua koulussa muutamille kursseille, joissa aiheena oli kestävä kehitys ja sain näistä paljon uutta ajateltavaa ja mietittävää.

Alkuun olin täällä Sveitsissä hieman hukassa miten täällä toimitaan jätteiden lajittelun suhteen, mutta onneksi noiden ihanien Sveitsinsuomalaisten ryhmien kautta, saa tietoa nopeasti asiaan kuin asiaan. Miehelläni oli Lausannessa vuokra-asunto ja hän ihmetteli, miksi aina hänen Lidl-pussissa heittämät roskat olivat jätetty kadulle jäteastian viereen, kunnes selvisi, että roskat pitää laittaa erillisiin valkoisiin säkkeihin, joita myydään kaupoissa. Kauhistelimme pussien hintaa ja ihmettelimme kyseistä asiaa kunnes selvisi, että näiden pussien hintaan on lisätty vero. Muutoin tuossa Lausannen kerrostalossa oli paperille, lasille, kompostille ja sekajätteelle omat astiansa ja muovipulloja kerättiin useiden kauppojen edustalla. Hankin tällaisen ihanan kierrätyslokerikon helpottamaan perheemme arkea. Kerran kaupungilla kulkiessa huomasin, että sinne oli ilmestynyt siirtolavat ja ihmisiä kuhisi niiden ympärillä, silloin taisi olla joku yleinen kierrätyspäivä.

Muuttaessamme nykyiselle paikkakunnalle petyin kuin huomasin että meillä oli ainoastaan astia sekajätteelle, johon saa ainoastaan laittaa noita kalliita valkoisia muovipusseja. Itse käytän noita maksullisia pusseja hyvin säästeliäästi. Ennen kuin vien pussin jäteastiaan, niin tungen sen mahdollisimman täyteen. Jälkeenpäin olen miettinyt, että onhan se toisaalta hyvä kun sekajätteeseen hyväksytään vain tietyt maksulliset pussit, sillä tämä varmasti kannustaa jätteiden kierrättämiseen. Mikäli haluat tunkea sinne sekajätteeseen kaiken mahdollisen, niin saat maksaa siitä enemmän käytettyjen pussien suhteessa. Luulisi että nämä maksulliset pussit ohjaavat enemmän noita jätemaksuja oikeaan osoitteeseen, kun meillä Suomessa taas on kiinteistökohtaiset jätemaksut, jotka jyvitetään kaikille asukkaille. Meidänkin pienessä talonyhtiössä välillä ihmettelin, kun ihmiset tunkivat kaiken mahdollisen sekajätteeseen, eivätkä vaivautuneet lajittelemaan. Välillä nuo jäteastiat olivat niin täynnä, että kannet eivät menneet kiinni ja kotitalousjätteitä pystyi viemään vasta, kun roska-auto oli käynyt. Pieni vaiva tuo lajittelu kun joka kauppakeskuksessa on nykyään kierrätyspiste ja meillä oli kierrätyskeskuskin ihan nurkan takana.

Meidän kylässä on ihana kierrätyspiste eli Déchéterie johon voi viedä mitä vaan kierrätykseen ja sieltä voi tehdä myös uskomattomia löytöjä. Kierrätyspisteeseen hankitaan avainkortti 50 Chf panttia vastaan ja pantin saa takaisin kun palauttaa kortin. Kierrätyspiste on todella toimiva ja kattava, siellä on isot laarit puutarhajätteelle, puulle, kiville, muoville, paperille, kartongille sekä huonekaluille. Pienemmissä astioissa kerätään elektroniikkaa, pattereita, lamppuja ja siellä on erikseen lehdille, kirjoille, peleille, cd:lle ym. laatikot josta voi ottaa haluamansa mukaan. Asemalle voi tuoda myös kemikaaleja ja öljyjä. Itse tarkistan aina nuo huonekalut sekä kirjat ja lehdet ja muutaman kerran olenkin tehnyt löytöjä. Ainoa mitä harmittelen, on kompostin ja nestetölkkien keräyksen puuttuminen.

Täältä tosiaan voi tehdä vaikka minkälaisia pieniä löytöjä ja sinne voi myös jättää ehjiä tarpeettomia tavaroita. Tänään aionkin ottaa mukaan tekemiäni Tavara-päivässä poistoja. Hmm. löytäisinköhän tänään printterin johdon, jota ei ole muuton jälkeen näkynyt...

Tänään siis kierrättämään! 

Kaiken maailman markkinat ja torit

Viikonloppuna taas kävimme taas kiertelemässä läheisiä markkinoita ja toreja. Meidän lähistöltä löytyy useita erilaisia toreja, missä on hauska viettää aikaa ja katseltavaa on todella paljon. Hinnat ovat mielestäni kohtuullisia ja mikä parasta, myynnissä on paljon vanhoja tavaroita, joita haikailen sisustusmielessä. Jokin aika sitten löysin Genevestä Plainpalaisilta ihanat maalarintikkaat, joita olen etsiskellyt jo vuosia. Toreja ja markkinoita on joka lähtöön löytyy ruokaa, elintarvikkeita, vaatteita, käyttötavaroita, käsitöitä, taidetta, huonekaluja, kirpputoria ja jopa eläimiä myydään ainakin Annemassessa. 

Toreilla on hauska seurata ihmisiä, sillä joukkoon mahtuu kaikenlaista. Myyjät tuntevat monia asiakkaita ja usein jäävät vaihtamaan kuulumisia heidän kanssa. Johtuuko se siitä että paikkakunnat ovat pieniä, vai siitä että, moni myyjä on ammattilainen ja useasti heidät löytää samoilta paikoilta. Toritunnelma on rentoa ja usein myyjien pöytiin on katettu viiniä ja olutta. Vaikka väkeä on paljon liikenteessä, ei toreilla ole tarvinnut pelätä taskuvarkaita. 

Ohessa hieman listaa erilaisista toreista ja markkinoista:

Nyonin kirpputori on yksi lempipaikoistani, se pidetään aina joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina. Tori järjestetään satamassa, rannan tuntumassa sijaitsevalla kävelytiellä. Keleistä riippuen myyntipöytiä saattaa olla noin kilometrin verran ja myynnissä on kirpputoritavaraa laidasta laitaan sekä huonekaluja ja antiikkia. Useat myyjät tulevat isojen kuorma-autojen kanssa ja tavaraa on runsaasti. Rantakatua on kiva kävellä ja katsella upeita alppimaisemia järven toisella puolen. Rannan tuntumassa on aina todella paljon joutsenia ja lokkeja odottamassa ruokkijoita. Rannassa on kivoja kahviloita ja ruokapaikkoja sekä lähellä olevat liikkeet ovat usein auki ja hekin laittavat myyntipöytiä ulkosalle. Rannalta on lyhyt kävelymatka Nyonin linnalle, josta on upeat näköalat kaupungin yli ja Geneve-järvelle.

Toinen suosikkitorini on Geneven keskustassa sijaitseva Plaine de Plainpalais. Tori on avoinna kello 8-17:00, tiistaina, perjantaina sekä sunnuntaina ja se on Geneven suurin kirpputori. Täältä löytää mitä vaan vaatteita, levyjä, kirjoja, käyttötavaroita, huonekaluja, antiikkia ja keräilyä. Hyvällä ilmalla pöytiä on loputon määrä, osa myyjistä on antiikkikauppiaita. Tiistaisin ja lauantaisin myydään vihanneksia, hedelmiä, mausteita, lihaa, juustoja, leipää ja muita elintarvikkeita sekä ruokaa on tarjolla joka maankolkan keittiöistä. Alue on todella iso ja siellä järjestetään paljon erilaisia tapahtumia sekä siellä on skeittipuisto.

Ranskan puolella Divonnessa, on sunnuntaimarkkinat jotka ovat ruokapainotteiset. Siellä on kalamyyjistä leipomotuotteisiin. Ruokakojut ovat todella upean näköisiä ja herkullisia. Markkinoilla ei myydä kirpputoritavaroita vaan vaatteet ja käyttötavarat ovat uusia. Seuraavaksi täytyy maistaa grillattua kanaa sillä sen kojun luona on aina jonoa. Divonnessa markkinoiden aikaan kylän tiet ovat suljetut ja kojut ovat vallanneet kadut. Osa katujen pikkuliikkeistä on myös auki. Tunnelma on mukava ja ihmiset tulevat tänne tapaamaan tuttuja ja seurustelemaan. 

 

Annemasse on Ranskan puolella vain 10 kilometriä Genevestä. Tiistaisin ja perjantaisin markkinoilta löytyy elintarvikkeita, vaatteita sekä käyttötavaroita ja täällä törmäsin lihakojussa myytäviin eläimiin. 

Lausannessa on keskustan kaduilla keskiviikkoisin ja lauantaisin myydään vihanneksia, hedelmiä, juustoja, leipää ja muita elintarvikkeita. Asuessamme Lausannessa kävin usein ihastelemassa katujen toritunnelmaa. Riponnen aukiolla on myös tori, jossa myydään elintarvikkeita sekä pidetään kirpputoria.

Ouchyn kaupunginosassa sataman tuntumassa, on markkinat huhtikuusta-syyskuuhun sunnuntaisin kello 8-20:00. Käydessäni markkinoilta sieltä tuli joka kerta ihania tuoksusaippuioita mukaan. Markkinoilla myydään pääasiassa elintarvikkeita. Myyjien määrä riippuu pitkälti keleistä, mikäli on huono keli niin myyjiä on vähemmän. 

Markkinoita ja toreja löytyy joka lähtöön ja melkein joka päivälle. Kaivoin hieman listaa muutamista kiinnostavista markkinoita, missä en ole vielä päässyt käymään. Noiden tutkimiseen taitaa pieni tovi vierähtää… 

Genevessä:

         

Boulevard Helvetique, keskiviikko- ja lauantaiaamuisin paikallisten tuottajien tuotteita vihanneksia, hedelmiä.

Place du Molard, kukkia joka päivä

Place de la Fusterie, torstaisin, käsitöitä Sveitsin ja Ranskan alueelta

Place de la Madeleine, vaatteita ja kirjoja, päivittäin keväällä ja kesällä

Rue des Grottes, suositut ruokamarkkinat torstaisin kello 14-20

Place du Marche,  Carougessa paikallismarkkinat keskiviikkoisin ja lauantaisin

Ranskan puolella:

Annecy: tiistai, torstai, perjantai, lauantai ja sunnuntai

Évian les Bains: tiistai, perjantai

Ferney Voltaire: Keskiviikko, lauantai

Thoiry: sunnuntai

Thonon les Bains: maanantai, torstai

Évian les Bains: tiistai, perjantai

Friday Fun: Lumikenkäilyä ja valokuvaprojektin 1. viikkokatsaus

Lasten koululla Collège Du Lémanilla on ryhmä aktiivisia vanhempia, jotka järjestävät aika ajoin erilaisia retkiä ja tapahtumia muille vanhemmille. Nämä tapahtumat ovat kiva tapa tutustua muihin vanhempiin, nähdä paikkoja mihin ei ehkä yksin tulisi lähdettyä tai sitten ulkoilla porukassa. 

Olen osallistunut muutamiin heidän järjestämiin tapahtumiin esim. Geneven vanhan kaupungin kierros, vierailu YK:n päämajassa, kävimme viehättävässä Carougen kaupungissa, vanha kaupunki on tunnettu lukuisista ravintoloista ja käsityöläiskaupoista sekä minulle mieleenpainuvin retki on ollut tutustuminen yhteen viinitilaan Lavauxin viinialueella, joka kuuluu UNESCON maailmanperintökohteisiin. Tänään oli vuorossa lumikenkäilyä Jura-vuorilla lähellä Saint Cergueta. 

Monesti olen halunnut kokeilla lumikenkäilyä ja yrittänyt houkutella perhettä Nuuksioon, mutta valitettavasti en ole onnistunut siinä. Vihdoin sain mahdollisuuden lumikenkäilyyn ja meitä olikin lähdössä iso porukka, 21 henkilöä.  

Lähdimme kohtauspaikalta ajelemaan Jura-vuorille jonne oli noin puolen tunnin ajomatka. Eilinen vesisade näkyi matkan varrella lumena, tie oli liukas ja sohjoinen sekä vastaantulevien autojen katot olivat lumiset. Sain tuttavaltani lainaksi lumikengät, joten minun ei tarvinnut vuokrata niitä paikan päältä. Kengät olivat alkuun oudon tuntuiset ja kävely jalat haralla tuntui hassulta. 

 

Onneksi olin älynnyt suosia kerrospukeutumsta, sillä etenimme loivaa ylämäkeä ja pariin otteeseen piti vähentää vaatetta. Maisemat olivat todella upeita ja keli oli mitä mahtavin, kun lukuisien sateisten päivien jälkeen aurinko alkoi paistaa. 

Paikka oli todella upea, reittiohjeet olivat selkeät ja ilokseni huomasin että siellä oli myös tehty hiihtolatuja. Lumikenkäily oli helppoa ja hiestä päätellen todella tehokasta liikuntaa. Moni urheilija treenaa kuntoa lumikengillä kävellen tai juosten. Tykästyin lajiin ja mietin omien lumikenkien hankkimista.  

Pysähdyimme lounaalle ja alkuun otimme Glögin sukulaisjuomaa Vin Chaudia, joka oli oikein hyvää ja yllättäen juusto fonduen sijaan otin herkullista kasviskeittoa. Lounaan jälkeen alkoi hieman väsyttämään, onneksi palasimme samaa reittiä takaisin, joten loppumatka oli loivaa alamäkeä. Päivä oli oikein mukava ja onnistunut eli lumikenkäilyä täytyy kokeilla uudestaan!

Viikko sitten aloin toteuttaa yhtä uuden vuoden lupaustani ja aloin vihdoin laittamaan meidän perheen valokuvia kirjoihin ja kansiin. Olin varautunut siihen, että paljon on tekemistä, mutta yllätyin kuitenkin valokuvien määrästä. Ohessa hieman päivitystä valokuvaprojektin etenemisestä. 

Valokuvaprojektin 1. viikkokatsaus: 

Projektin ideointivaihe on edennyt ja tein valokuvia varten oman ulkoisen kovalevyn. Keräsin kaikki kuvat yhdelle kovalevylle totuus valkeni, kuvia on aivan älyttömästi! Osa digikameralla otetuista kuvista kuuluu samalle aikakaudelle, kuin paperiset kuvat, joten digikuvat pitää järjestää ensin aikajärjestykseen ennen kuin, paperikuvat laitetaan albumeihin. 

Aikaisemmin olen jonkin verran jo järjestellyt kuvia ja nimennyt niitä vuosi / kk / päivä / kuvan selite- periaatteella ja ajattelin jatkaa samalla tapaa. Päätin tehdä jokaiselle vuodelle oman kansion, joka helpottaa hieman kuvien järjestämistä. Kansioit tulee ainakin ajalta 2002–2014 ja lisäksi kansioita aikaisempien vuosien kuville. Selasin jo olemassa olevia kansioita ja niiden lukumäärä oli 92 kpl ja niissä on kuvia yhteensä 19503 kpl. HUH HUH! 

Huomasin, että kansioiden joukossa on useita samannimisiä kansioita, eli ilmeisesti on käynyt niin, että kameran muistikortti on unohtunut tyhjentää ja tämän vuoksi kuvat ovat talletettu pariin kertaan. Maman I-phone kansioita oli kanssa muutama kappale eri tavalla nimetty ja tallennettu, joten puhelimen kuvat ovat samasta syystä useaan otteeseen. Tämä ei helpota työn määrää yhtään, mutta kuvien määrä putoaa oleellisesti. 

Kansioita selaillessani löysin niistä myös ison kasan videoita, jotka täytyy myös laittaa ojennukseen. Kuvia täytyy vielä etsiä sähköpostista, tietokoneen kansioista sekä saada Rosan kameralla otetut kuvat ja puhelimella otetut kuvat. Mikähän mahtaa olla lopullinen kuvamäärä??

Toteutus on aloitettu ja uudelle kovalevylle on siirretty kaikki olemassa olevat valokuvakansiot. Kovalevylle on tehty uudet kansiot vuosien mukaan, johon nimikoidut kuvat siirretään. Netistä on ladattu ilmainen kuvankäsittelyohjelma GIMP, vielä pitäisi opiskella miten se toimii, jotta säästettäviä kuvia voisi muokkailla. I looove Photoshop!!! 

Kuvien selvittely etenee kansioiden perkaamisesta eli päällekkäiset kansiot poistetaan ja jokainen kuva / vanha kansio siirretään kuvien päiväyksen mukaisesti vastaaviin uusiin vuosiluku-kansioihin. Noita Maman I-phone kuvia oli tallennettu viiteen eri kansioon eri nimillä ja kuvien määrä oli 1204 kappaletta, nyt pitäisi vielä lisäksi tallentaa nuo viimeiset kuvat puhelimesta. Tässä kohtaa voisi miettiä, jos saisi tehtyä sinne puhelimeenkin oman kansion kuville mitä haluaa siellä säästää...

... projekti jatkuu...