tiistai 30. lokakuuta 2018

Metsäpolku myötäilee Glimsinjokea





Nyt alkaa olla viimeiset hetket käsillä, mikäli mielii vielä tänä syksynä käydä patikoimassa. Arkena töiden jälkeen ei enää ennätä ulkoilla valoisaan aikaan, joten on pakko satsata viikonloppuihin. Talvi tekee tuloaan ja se vaikuttaa reittivalintoihin, vielä ehtii hyvin käydä patikoimassa metsäreittejä, ennen kuin polut muuttuvat mutaisiksi ja maasto liukkaaksi. Sen sijaan hyväkuntoisia kävelyreittejä pystyy patikoimaan vielä pitkään, vaikka luntakin olisi maassa.  

Sunnuntaina olikin ihan huikean kaunis päivä, joten halusin ehdottomasti päästä vielä ihailemaan syksyn värejä. Kävin läpi patikointireittien toivelistaani ja päätin lähteä kokeilemaan lähistöllä sijaitsevaa Glimsinjoen luontopolkua, sillä olen nähnyt upeita kuvia reitin varrelta. Yritin jo kesällä käydä patikoimassa joenvartta pitkin, mutta aloitin tuolloin reitin virheellisesti Espoon tuomiokirkon luota. Tuomiokirkon sijaan reitin lähtöpaikka sijaitsee Bembölen kahvituvan ja Glimsin talomuseon lähistöllä, vastapäätä Jorvin sairaalaa.

Alueella tulvii keväisin, joten olin todella mielissäni, että ehdin vielä käydä patikoimassa reitin ennen talven tuloa, eikä tarvitse odottaa, että kevään tulvat ovat ohitse. Löysin Espoon kaupungin sivuilta lisää tietoa tuosta Glimsinjoen jokikävelyreitistä.


Glimsjoki




Glimsijoki saa alkunsa Espoon Pitkäjärvestä, se virtaa mutkitellen Träskändan kartanon alueen kautta Bemböleen, jossa se yhdistyy Bodomjärvestä laskevaan Glomsjokeen. Yhdessä joet muodostavat 7 kilometrin pituisen Espoo-joen, joka laskee Espoonlahdesta Suomenlahteen. Glimsjoki on pituudeltaan noin 3 km, sen puusto ja virtavesi on luokiteltu arvokkaaksi luontokohteeksi.

Joki on ollut aikanaan tärkeä kuljetusreitti ja sitä pitkin on soudettu kirkonmenohin Espoon tuomiokirkolle. Joen lähettyvillä kulkee historiallinen Kuninkaantie ja sen tuntumassa on useita historiallisia rakennuksia kuten Glimsin tila 1500-luvulta, Keskiaikainen kestikievari Bembölen kahvitupa (1737), Ingaksen pappila (1699) ja kartano sekä Träskändan kartano 1700-luvulta.


Glimsin talomuseo


Bembölen kahvitupa


Vanha ingaksen kylä


Träskändan kartano

Glimsjoen luontopolku





Aloituspiste: Glimsin talomuseo tai Träskändan kartano
Reitin pituus: noin 2 km suunta
Vaativuustaso: haastava, osittain pieniä kapeita polkuja
Opastus: keltaiset täplät puussa





Glimsinjoen tuntumassa kulkee kiva kahden kilometrin pituinen  metsäpolku. Patikoinnin voi aloittaa joko Träskendan kartanolta tai Glimsin talomuseolta, molemmissa paikoissa löytyy hyvin pysäköintitilaa. Patikoinnin lomassa kannattaa ehdottomasti käydä kahvittelemassa tai lounastamassa Bembölen kahvituvalla, vanhassa kestikievarissa.


Patikoimassa Glimsinjokea pitkin




Lähdin ajelemaan kohti Glimsin talomuseota, jätin auton parkkipaikalle ja kävin vielä museosta varmistamassa, mistä tuo kävelyreitti alkaa. Sain kuulla että reitin aloituspiste löytyy suunnilleen Jorvin sairaalaa vastapäätä, lähdin kävelemään alas Bembölen kahvituvan suuntaan, ylitin Turuntien ja käännyin oikealle Jorvin suuntaan.

Luontopolulla ei ole merkittyjä opasteita, mutta sen varrella on 14 numeroitua kohdetta, joista voi lukea lisää Pro Espoonjoki Ry:n vihkosesta. Jorvin sairaalan kohdalla huomasin pienen polun johtavan alas, sinne missä joki virtaa, en nähnyt opasteita, mutta päätin lähteä kokeilemaan tuota polkua.












Polku oli todella kapea, mutta se vei kuitenkin joen rantaan ja myötäili sen reunamia pitkin. Ajoittain kulku oli vaikeaa ja piti varoa ettei liukastu maahan pudonneisiin lehtiin. Huomasin onneksi puissa keltaisia täpliä ja seurasin niitä, sillä polut olivat aika olemattomia. Metsässä oli useita kaatuneita puita ja ne saivat välillä oman mielikuvituksen laukkaamaan, kun muistin että lähistöllä oli tehty nallehavainto vain muutama viikko sitten. Reitin varrella oli useita siltoja ja jotkut niistä näyttivät todella vanhoilta.











Täällä jos jossain sai olla rauhassa, vastaan tuli ainoastaan muutamia muita patikoijia. Kävelyreitti on varmasti upea kesällä ja kun siellä on vihreätä ympärillä, mutta onneksi aurinko saa kaiken näyttämään kauniilta. 


Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 



keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Tapahtui syyskuussa





Kuukausi alkoi mukavissa merkeissä, heräsin meinaan syyskuun ensimmäisenä aamuna Sveitsistä. Lähdin juhlimaan ystäväni syntymäpäiviä ja samalla otin muutaman ekstra vapaapäivän, että voin tavata ystäviä sekä fiilistellä entisiä kotikontuja. Viikonloppu oli todella onnistunut ja on ihan hassua kuvitella että siitä on aikalailla tasan vuosi, kun muuttoauto saapui Sveitsistä tänne Espooseen.  

Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä postausta, niin olen jälleen lomatunnelmissa, tällä kertaa syntymäpäivien merkeissä mennään Madridiin, joka on myös entinen kotikaupunkini. Mitä mahtaa tapahtua kun suomalainen, ruotsalainen ja tanskalainen palaa entisille kotikonnuille? Siitä kerron viimeistään lokakuun postauksessa, saattaapi olla että näissä paikoissa tulee taas käytyä. 



Tapahtumia syyskuussa




Syksyn värit ovat nyt parhaillaan ja joka puolella on todella kaunista, syyskuussa tulikin nautittua paljon ulkoilusta, opastetuista kierroksista sekä erilaisista tapahtumista. Helsinkiin Narinkkatorille saapui upeat markkinat, joissa oli ruokaa eri maista, nämä toivat elävästi mieleeni Keski-Eurooppalaiset markkinat.





Euroopan kulttuuriperintöpäivää vietettiin syyskuun toisena viikonloppuna ja koko viikon ajan oli tajolla erilaista ohjelmaa. Espoossa järjestettiin useita opastettuja kävelykierroksia ja minä osallistuin jopa näljälle eri kierrokselle yhden viikonlopun aikana! Ensimmäisenä osallistuin Otaniemessa järjestettävälle kierrokselle, joka kertoi Otaniemen kartanosta, opas oli todella hyvin perehtynyt aiheeseen ja olin oikein tyytyväinen. Otaniemi on ollut minulle aina hieman tuntematonta aluetta, joten jo tämänkin puitteissa kierros oli oikein mielenkiintoinen. 




Otaniemen kierros päättyi Teekkarikyllään, missä oli mahdollisuus osallistua Teekkareiden järjestämälle kierrokselle. Olin kahden vaiheilla, mutta päätin kuitenkin jäädä vielä tälle toiselle opastukselle se olikin oikein informatiivinen ja pääsin hieman kärryille tuosta teekkarimaailmasta. Kierroksen jälkeen oli mahdollisuus tutustua Teekkareiden museoon ja käytin tietenkin tilaisuuden hyväksi.




Seuraavana päivänä osallistuin Glimsin talomuseossa pidetävälle kierrokselle, joka oli kuului myös Euroopan kulttuuriperintöpäivien tapahtumiin. Kierros oli todella mielenkiintoinen ja informatiivinen, opas osasi asiansa, kierroksen aikana käytiin läpi lähialueen ja Espoon historiaa. 






Viikonlopun odotetuin kierros oli Leppävaarassa järjestetty ”Sisällissota Espoossa”, kierroksen aikana kuultiin tarinoita, jotka liittyivät sisällissodan tapahtumiin. Opastettu kierros oli todella mielenkiintoinen ja pääsin näkemään Leppävaarassa sijaitsevia sisällissodan tapahtumapaikkoja. Kävin viime keväänä Espoon kaupunginmuseon ”Särkynyt elämä-sisällissota Espoossa”- näyttelyssä ja tämä Leppävaaran kierros käsitteli vielä tarkemmin noita sisällissodan vaiheita Espoossa. Näyttely on vielä WeeGee talolla muutaman viikon ajan 21.10.2018 asti, mikäli et ole vielä sitä nähnyt, niin kannattaa ehdottomasti käydä. ”Särkynyt elämä-sisällissota Espoossa”- näyttely, joka kertoo punaisten ja valkoisten taisteluista Leppävaarassa.

Näistä opastetuista kierroksista teen vielä omat postaukset myöhemmin. 


Veriruusut Kom-teatterissa




Sisällissota teema jatkuu! Kävin ensimmäistä kertaa Kom-teatterissa, siellä esitettiin Veriruusut näytelmää, joka kertoo naisista sisällissodassa. Näytelmä kertoi Valkeakosken paperitehtailla työskentelevistä naisista jotka värväytyivät sotaan. Näytelmä nousi heittämälllä ykkössijalle kaikkien näytelmien joukossa mitä olen nähnyt. 

Tykkäsin miten pienillä asioilla saatiin luotua aito tunnelma, lavastus oli olematon, mutta silti se piti sisällään kaiken tarpeellisen. Näytelmän musiikki ja laulut olivat oikein onnistuneet ja surullista aihetta käsiteltiin sopivasti huumorilla. Tykkäsin todella! Näytännöt ovat jo loppuneet, mutta huomasin että YLE on taltioinut Tampereen teatterikesän näytöksen ja se esitetään lauantaina 17.11.2018 televisiossa. Suosittelen katsomista! Näyttelijät olivat ihan loistavia!


Kissojen yö




Tänä vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa Korkeasaaren kissojen yöhön. Monesti on pitänyt siellä käydä, mutta aikataulut etivät ole sopineet tai se on vaan jäänyt. Lähdimme koko perheen voimin Korkeasaareen, alkoi jo pikkuisen hämärtää kun saavuimme. Vaikka meillä oli aikataulut miten eläimet saavat ruokaa niin ne jäi kuitenkn näkemättä. Kyllähän nuo kissat liikkuivat enemmän kuin kesällä, mutta silti niitä oli vaikea nähdä. Suuri pettymys oli että emme päässeet apinataloa katsomaan, niiden seuraamien on suurinta hupia. 




Mieletön rankkasade yllätti meidät ja olimme onneksi juuri Karhulinnan luona, joten päätimme mennä ravintolaan syömään. Minulle tuli todella nostalginen olo sillä Karhulinnan kahvila on ollut ensimmäinen kesätyöpaikkani. Katselin keittiön työskentelyä ja mieleeni tuli mukavia muistoja tuolta ajalta. Kahvila oli hieman muuttunut vuosien saatossa ja kioskit ovat vaihtaneet paikkaa. Ai että miten hauskaa meillä olikaan tuolloin töissä! Ruokailun jälkeen alkoi olla jo pimeää ja ihmisiä oli ruuhkaksi asti, päätimme lähteä sateen alta pois. 




Kissojen yö on ollut yksi tapahtuma must see-listallani jo pitkän aikaa ja täytyy sanoa että olin kuitenkin siihen hieman pettynyt. Paljon ihmisiä, huono näkyvyys ja pimeä tui yllättävän nopeasti. Voisikohan tapahtuman järjestää aikaisemmin syksyllä? niin hämärä tulisi myöhemmin illalla ja ehtisi pidemmän aikaa katsella eläimiä. Olemassa olevista aitauksista ei näe kunnolla eläimiä, aikanaan tykkäsin kovasti Ruotsin Kolmordenista, silä siellä eläimillä oli isot alueet ja niitä pystyi katsella ylhäältä käsin, jolloin näkyvyys oli parempi. 


Design-museo




Siitä onkin kulunut aikaa kun viimeksi kävin Design-museossa. Viime kuussa päättyi Timo Sarpanevan näyttely ja onnekseni ehdin vielä käväistä siellä. Nähtävillä oli useita tuttuja esineitä, joita löytyy useista kotitalouksista sekä suunnittelijan muita töitä ja paljon videomateriaalia. Näyttelystä olisi varmasti saanut paljon enemmän irti opastetun kierroksen avulla, mutta olin niin viime tinkaan liikenteessä, että kierroksia ei enää ollut. 









Sarpanevan näyttelyn lisäksi kävin myös muut näyttelyt läpi ja alakerran perusnäyttely sai hymyn huulille. Näyttelyyn on koottu suomalaisen muotoilun helmiä kuten astioita, vaatteita, tekniikkaa ja koruja. Hei kuka muistaa vielä Nokian Communicatorin?


Matkailu





Kuten tuossa alussa mainitsin niin kuukausi alkoi mukavasti Sveitsin vierailulla. Ystäväni täytti pyöreitä ja järesti upeat juhlat, saimme nauttia hyvästä ruoasta sekä viihdyttävästä ohjelmasta, oli ihan mahtavaa nähdä ystäviä pitkästä aikaa, juhlavieraatkin olivat jäjestäneet myös juhlakalulle ohjelmaa. 

Hassua ajatella että siitä on todella jo vuosi kun muutin Sveitsistä Suomeen, tuntui kuin en olisi ollut päivääkään poissa. Ehdin viikonlopun aikana tekemään ja näkemään kaikkea sitä, mitä eniten ikävöin Sveitsissä, upeita järvimaisemia, vuoria ja viinitahoja, ratsastusta, patikointia ja tietenkin ystäviä. Vaikka viikonloppu oli aivan mahtava oli myös kiva palata kotiin ja jäädä haaveilemaan seuraavasta reissusta.


Ulkoilu 




Alkukuusta ostin uudet lenkkarit ja olenkin ulkoiluttanut niitä aika hyvin syyskuun aikana. Pikkuhiljaa alkaa paniikki iskeä siitä, kuinka kauan ehtii vielä nauttia patikoimisesta tämän syksyn aikana. Tämän vuoksi olen yrittänyt käydä patikoimassa aina kun kelit on kohdillaan. 

Kävin ensimmäistä kertaa Espossa sijaitsevalla Pirttimäen ulkoilualueella. Siellä on kolme eri merkittyä patikointireittiä ja reittiyhteys Nuuksion kansallispuistoon. Reitit ovat helppokulkuisia ja hyvin opastettuja sekä merkitty. Minua kiinnosti erityisesti yksi reitti, jonka varrella oli hiidenkirnuja, tuosta reitistä voit lukea täältä.







Kävin myös tutustumassa minulle aivan uuteen alueeseen Vuosaaren tuntumassa sijaitsevaan Uutelan ulkoilualueeseen. Olin katsonut kartalta sopivan reitin, joka oli muodoltaan kahdeksikko ja lisäyksenä tuohon reittiiin oli edestakainen matka Skatanniemen kärkeen mikä oli merkitty näköalapaikan tunnuksella. Eksyin patikoinnin aikana muutamaan otteeseen ja reitistä tuli paljon alkuperäistä pidempi. Niemen kärjessä oli mielenkiintoinen linnoitus, joka on ollut käytössä I -maailmansodan aikana. Tästä patikoinnista kirjoitan oman postauksen ja voit lukea siitä myöemmin lisää.






Loppukuusta kävin vielä ihan kotinurkilla patikoimassa ja löysin aivan mahtavan reitin, Hanikan luontopolku Soukan tuntumassa. Tuo reitti oli todella huikea, matkan varrella saimme nauttia todella erilaisesta maastosta, pitkospuita meren rannalla, metsäpolkuja, jyrkkiä kallioita ja jääkauden aikaisia merkkejä. Tästä reitistä tulee myöhemmin oma postaus. 







Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa