Löytöeläintalo S.O.S Animaux de Gex

Viime viikolla tallille ajellessa huomasin matkallani tienviitan S.O.S animaux, joka varmasti on ollut siinä jo pitkään, mutta vasta nyt pisti silmiini. Tunnin jälkeen ajattelin pistäytyä siellä ja kysellä onko heillä tarvetta vanhoille tekstiileille ja kissojen tarvikkeille sekä kyselemässä tietävätkö he mitään ”kissahotellia” lähistöllä. Entinen kollegani Suomessa vei säännöllisesti löytöeläintalolle, vanhoja pyyhkeitä, tyynyjä, peittoja, mattoja ym. alusiksi kelpaavaa ja muutaman kerran minäkin kaappeja tyhjentäessä keräsin muutaman jätesäkin ja hän toimitti ne puolestani. 

Eläinten löytötalo Gex, Ranska 

Minua hieman jännitti mennä tuonne löytöeläintaloon, sillä pelkäsin, että minulle tulee paha mieli eläinten vuoksi ja olen adoptoimassa itselleni koko taloa. Värikkään betonimuurin sisällä oli ulkotarhoja koirille, joissa muutamat koirat juoksentelivat ja haukkuivat, rakennuksen sisällä oli huone missä oli häkkieläimiä ja huone kissoille. 

Kuva: S.O.S Animaux Gex, kissojen sisätilat 

Kissojen huone näytti todella karulta, seinälle oli laitettu ns. varastohyllyjä joissa oli siellä täällä kissojen petejä ja lattialla oli muutama lelu, eikä sen kummempia virikkeitä. Hyllyihin oli sijoiteltu kissojen petejä oli noin 6-7 ja kaikissa pedeissä oli aikuisia kissoja. Onneksi katsoin kissoja lasioven takaa ja ovessa oli vielä iso lappu näköesteenä, suurin osa kissoista nukkui, mutta kuitenkin mieleeni jäi yksi kissa joka tarkkaili minua pedistänsä terhakkaasti. Kysyin työntekijältä oliko heillä kissanpentuja ja tällä hetkellä heillä ei ollut, mutta hän sanoi, että toukokuussa kannattaa tulla katsomaan. 

Kissatalolle viemisiä 

Sain työntekijältä osoitteen mahdollista kissahotellia varten ja hän sanoi, että he ottavat mieluusti vastaan lahjoituksia pyyhkeitä ym. Olenkin jo kerännyt pyyhkeitä yhteen pussiin mahdollista kissataloa varten ja nyt taidan käydä nuo liinavaatekaapit vielä uudemman kerran läpi. Samalla saan hyvän syyn laittaa pois vanhoja liinavaatteita, "joita voi vielä ihan hyvin käyttää", veikkaampa että nuo liinavaatteet menevät nyt paljon parempaan käytöön ja käytössä olevat liinavaatteetkin mahtuvat paremmin kaappiin. Ajattelin pyyhekeiden lisäksi viedä vanhan kuljetuskopan ja aion käydä Machon lelut läpi, joista ylimääräiset joutaa kissatalolle sekä vanhat raapimapuut ja niiden osat. Harmi että meillä ei täällä ole mukana pehmoleluja, sillä ne veisin mielelläni tuonne löytöeläintaloon ja olisin tarvinnut niitä myös koulureppukeräystä varten. 

Machon lelukasa 

Keräsin kaikki Machon lelut ja jäin miettimään, että tarvitseeko yksi kissa todella näin paljon leluja??? Machon kanssa kävimme kaikki lelut läpi ja noin puolet niistä lähti löytöeläintalolle. Toki aina kun jostain on luopumassa, niin tulee tunne että näitähän tarvitsee mielä, tätä mieltä Machokin oli...

Macho hyväksyy kissatalolle vietävät tarvikkeet 

Löytöeläintalo oli todella siisti ja eläimistä huolehditaan siellä hyvin. Suuri hatunnosto henkilökunnalle ja kaikille niille ihmisille, jotka vapaaehtoisesti työskentelevät niiden parissa sekä välittävät eläimistä  niin paljon, että antavat heille uuden mahdollisuuden. Tuo löytöeläintalo pitää sisällään varmasti monia tarinoita ja niiden asukkailla on hurjia kohtaloita. Moni joutuu luopumaan lemmikistään yllättävästi, mutta välillä tuntuu että me ihmiset tarvitsisimme ns. ”ajokortin” lemmikkien hankkimista varten. Kuka vaan voi ottaa itselleen lemmikin, vaikka ei olisi siihen kykeneväinen, mutta valitettavasti tuo lemmikki ei voi tehdä asialle mitään, joten toivonkin, että mikäli näet lemmikkiä kohdeltavan kaltoin tai huomaat että omistajat eivät pysty huolehtimaan niistä, tee siitä ilmoitus.

Kuva: S.O.S Animaux Gex 

Lähtiessäni löytöeläintalolta jäin katsomaan ulkotarhojen koiria ja voi että mä en kestä!!! Eräs koira juoksenteli aidan viertä pitkin ja napitti minua suurilla surullisilla suklaanappi silmillään ja se sanoi mulle ihan varmaan, että ota mut, vie mut pois ja vie mut kotiin! Raskain mielin lähdin pois löytöeläintalota ja mietin mielessäni voisinko tehdä jotain muuta noiden eläinten hyväksi? 

Ratsastusta Belle Fermessä

Torstai on toivoa täynnä ja se onkin aina viikon kohokohta, sillä silloin pääsee ratsastamaan. Uusi kotitallini Belle Ferme sijaitsee Ranskan puolella Gexissä. Vielä en tunne kovin hyvin täkäläisiä ratsastus puitteita, sillä olen käynyt vain muutamalla eri tallilla, mutta tähänastisten kokemusten perusteella Suomessa ratsastuskoulut ovat ihan ykkösluokkaa.

Ranskassa ratsastajat jaetaan eri tasoihin Ranskan ratsastusliiton (FFE) kehittelemän Galops 1-7 ohjelman mukaan ja kunkin tason suoritettua saa diplomin. Galops- ohjelmassa testataan teoriaa, hevosmiestaitoja, hevosen käsittelyä sekä ratsastustaitoa ja eri tasoilla on määritelty mitä kuuluu osata. Galops- ohjelma on vastaava kuin Suomen tasoryhmät A, B, C ja alkeet, mutta Suomessa ratsastusmerkit ja hevostaitomerkit ovat vapaaehtoisia suorittaa. 

Minun ratsastusryhmä on tasoa Galops 4-5 ja Google translaterin mukaan minun pitäisi osata:

Kouluratsastuksessa, säätää nopeutta, istua tasapainossa eri askellajeissa, laukata pisteestä toiseen, siirtää hevosta sivuttain ja ajaa laajoja käyriä

Esteratsastuksessa, ylläpitää tasaista nopeutta, ketjutus hyppyjä, tasapaino jalustimilla

Vaihtelevassa maastossa, säilyttää vakaa tasapaino, ravata, laukata, hallita nopeus

Hevosmiestaidot, päivittäinen hoito, luusto ja lihakset (sekä paljon joitain ihan kummallista)

Eiköhän nämä multa suju joten taidan olla ihan oikealla tasolla ;)

HUOM! Puutteellisen Ranskan kielen taitoni vuoksi, nämä hupaisat käännökset ovat tehty Google Translate- ohjelman avulla.

Belle Fermessä opetusta saa myös Englannin kielellä ja tämä on yksi syy miksi aloin käymään siellä. Tosin opettajani englannin taito ei ole kovin hääppöinen ja usein en ymmärrä tehtävän antoa ollenkaan. Välillä hän ei muista kertoa ohjeita englanniksi, joten keskittyneenä ratsastelen usein pitkään vielä edellistä tehtävää. Harvoin saan neuvoja tai ohjeita miten heppa toimii tai kommentteja omasta suorituksesta ja ylipäätään tietoa minkälainen heppa on. Kyllä on iso ikävä Piritaa ja maneesin peilejä! Tällä hetkellä ratsastan täällä samalla periaatteella kuin Madridissakin eli ei suuria tavoitteita vaan pidetään lihakset kunnossa. Olen tainnut Primuksella tottua liian hyvään!

Tallissa asustaa noin 110 hevosta ja ponia, yksityisiä sekä koulun hevosia. Sisäboxeja on noin 40 ja ulkoboxeja noin 12, muut hevoset ja ponit asustavat ulkosalla. Maneesi on vähän toista mihin viimeaikoina Primuksella olen tottunut isoon, lämmitettyyn, valoisaan ja lukuisiin peileihin. Täällä meidän maneesissa on kolme seinää ja kooltaan se ei ole kovin suuri, mutta ollaan kuitenkin sateelta suojassa. Maneesin lisäksi on käytössä iso ulkokenttä. Tallirakennus on suht vanha ja se vaikuttaa entisen maatilan eläinsuojalta. Boxit ovat pieniä, ei todellakaan uusien EU-määräysten mukaisia. Puolalaiset tallityöntekijät pitävät hevoset ruuissa ja tallin siistinä sekä hoitavat tarhauksen. Hevoset jaetaan tunneille tasoryhmien mukaan ja omalla tunnillani hevoset osaavat mitä osaavat ja ovat joko nuoria tai vanhoja konkareita. Tässä kohtaa tulee taas todella ikävä Primuksen osaavia heppoja ja tietenkin Lassia! Olen kyllä löytänyt oman suosikkini Olympiquen, herra on aika ketku hoidettaessa ja avaakin mielellään oven ellei muista sitoa ovea kiinni. Ratsastettaessa herra aina alkuun on täynnä energiaa kaikkeen muuhun kuin työskentelyyn, mutta lopputunnista yleensä luovuttaa.

Tunnen itseni jälleen hevostytöksi sillä olen ostanut omat harjat ja riimut, kun tallin varusteet ovat hieman heikossa hapessa, puhumattakaan hevosten suitsista ja satuloista. Ponien otsapannat ovat koristeltu kolmioiksi erivärisillä nauhoilla kuten aikanaan Espoon Tallilla Kauklahdessa 80-luvulla. Hevosia haetaan tarhasta samalla tavalla kuin tuolloin Espoon Tallilla eli yksi avaa tarhan portit ja hepat juoksevat talliin ja yksi laittaa hevosia ja poneja boxeihin tai riimuihin kiinni tallin seinään. Ponit juoksevat tallin seinustalle mihin on maahan laitettu päiväruoka. Ensimmäisen kerran kun näin tämän shown, niin olin todella hämmästynyt ja nyt siihen on jo niin tottunut ja sitä on mukava seurata.   

Kaikenlaisia talleja on tullut nähtyä ja koettua pitkän ratsastus harrastukseni aikana, erilaisilla ulkomaan vaelluksilla sekä eri talleilla ja kursseilla Suomessa. Jokaisesta paikasta kuitenkin näkyy rakkaus hevoseen riippumatta siitä miten eritavoin hevosia pidetään ja ratsastuskoulua pyöritetään. Vaikka kaikki puitteet eivät ole ”viimeistä huutoa” niin Belle Fermen tallille on aina mukava mennä ja sen ilmapiiri on kiva. Belle Fermestä tulee monessa suhteessa mieleeni kotitallini Madridissa ja Belle Fermekin on englantilaisten perheyritys, jossa koko perhe on mukana suurella intohimolla.