Ruokahaaste, taistelu ruokahävikkiä vastaan

Tällä viikolla 29.8-4.9.2016 vietetään hävikkiviikkoa, jonka aikana yritetään vähentää ruoka- ja elintarvike hävikin määrää. Kuulin että Helsinkiin on avattu ravintola, jossa annokset tehdään hävikkiruoasta, tämä on mielestäni aivan loistava idea. Olen kirjoittanut hävikkiviikosta aikaisemmin ja nyt esittelen uusin vastaiskuni ruokahävikille! Se on Ruokahaastekori. Täältä voit lukea aikaisemman postaukseni Hävikkiviikosta.

Muutama viikko sitten tein meidän Ronille kauppalistaa ostettavista Suomi-tuotteista ja niitä inventoidessa huomasin, että muutamia tuotteita oli mennyt vanhaksi ja joidenkin tuotteiden osalta viimeiset käyttöpäivät alkavat olla jo lähellä. Kävin samalla läpi meidän kuiva-ainekaapin ja vaikka sitä on raivattu viime aikoina tiuhaan tahtiin, ötökkävallankumouksen vuoksi, niin silti sieltä löytyi taas vanhoja tuotteita sekä tuotteita joiden päiväykset ovat menossa vanhaksi. Keräsin suutuspäissäni kaikki vanhentuneet tuotteet pois ja päätin että nyt tähän hävikkiin pitää löytää joku ratkaisu! Muistin että jokin aika sitten, silmiini osui eräs kirjoitus, jossa kerrottiin ruokahaasteesta. Tässä siis uusin niksi, mitä kokeilen parhaillaan, että saisin tuon ruokahävikin loppumaan!

Ruokahaaste kuulostaa enemmän jonkin kokkiohjelman kilpailulta, jossa osallistujille annetaan korillinen elintarvikkeita, mistä pitää taikoa herkullinen ruoka-annos. Meidän perheessä ruokahaaste tarkoittaa sitä, että koriin on kerätty elintarvikkeitä joiden päivämäärät vanhenevat seuraavan 3 kuukauden aikana ja sitä ennen niistä on taiottava ruokaa! Meidän perheen ruokahaastekorin mukaan me taidetaan syödä lähitulevaisuudessa paljon tacoja ja minun pitäisi innostua leipomaan, sillä siellä oli paljon leivontaan liittyviä raaka-aineita, kaikki hyvät siirappivinkit otetaan ilolla vastaan. Salmiakit eivät liene mikään ongelma ;) Tein myös toisen korin jääkaappituotteita varten ja sinne tuli onneksi paljon vähemmän raaka-aineita. 

Tällä hetkellä meillä kovasti harjoitellaan ruokahaastekorien käyttöä ja yritetään ensin keksiä sieltä ruokaa tai sitten yritetään ensisijaisesti korin raaka-aineita hyväksi ruoanvalmistuksessa. Tällä hetkellä ainakin tuntuu siltä, että olisimme onnistuneet edes hieman ruokahaasteessa ja koreista on jo selkeästi kadonnut elintarvikkeita. Täytyy ottaa tavaksi  aina kuukauden lopussa tarkistaa elintarvikkeiden päivämäärät ja tarvittaessa lisätä koriin uusia tuotteita jotka vanhentuvat seuraavan 3 kk:n aikana. 

Miten sinä taistelet ruokahävikkiä vastaan?

Lue lisää: 

Hävikkiviikon saldo... 

Hävikkiviikko 

Ruokahävikki kuriin ja tähteistä ruokaa!

Mi-été, keskikesän juhla Sveitsissä

Suomessa on tainnut viime viikolla alkaa koulut, sillä monen FB-ystäväni statuksessa tuskaillaan tällä hetkellä kontaktimuovien ja koulukirjojen päällystämisen kanssa, onneksi minun ei enää tarvitse! Meillä taas täällä Sveitsissä vietettiin viime viikonloppuna Mi-éteä eli keskikesän juhlaa ja monissa kaupungeissa järjestettiin erilaisia tapahtumia. 

Mi-été

Saignelégierin markkinat

Mi-été eli keskikesän juhlaa vietetään elokuun toisena viikonloppuna ja monilla paikkakunnilla järjestetään erilaista ohjelmaa, markkinoita, erilaisia ruokakojuja, paraateja ja kulkueita, missä pukeudutaan kansallisasuihin ja mukana on paljon muuta rekvisiittaa kärryjä, soittajia, lipunheittäjiä sekä tietenkin lehmiä. Mi-été ei ollut alun perin se ei ollut mikään juhla, vaan entisaikaan kun nuoret paimenet olivat karjan kanssa Alppilaitumilla, niin puolivälissä laidunkautta käytiin tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Myöhemmin yhä useampi kyläläinen lähti mukaan ja tapahtumasta tuli traditio ja muotoutui juhla, jossa soitettiin kansanlauluja, tanssittiin ja laulettiin, syötiin, järjestettiin kilpailuja ja käytiin hartauksissa. Tänä päivänä vieä muutamilla Alppilaitumilla järjestetään mi-été taphtumia ja siellä voi seurata perinteisiä kansantansseja ja lipunheittoa sekä kuulla Alppitorven soittoa. 

Minä ja Rosa lähdimme juhlistamaan mi-étéä Saignelégierin kaupunkiin, jossa järjestettiin suuri Marché-Concours hevostapahtuma, kaupunki sijaitsee Juran kantonissa Franches-Montagnen alueella, jossa kasvatetaan samannimistä hevosrotua.

Saignelégier kuin Sveitsin Ypäjä ;)

Meiltä Saignelégieriin oli ajomatkaa noin kaksi tuntia ja olin todella innoissani Marché Cocours-tapahtumasta, vaikka en tiennyt siitä etukäteen muuta, kuin että siellä järjestettäisiin hevosmarkkinat ja niitä on todella kiva päästä seuraamaan ja näkemään “hevosmarkkinat”. Saignelégierin kylä oli minulle aivan vieras, enkä ollut siitä aikaisemmin kuullut, mutta ajoreitti oli mukavaa vaihtelua, sillä ajelimme Neuchâtel järven upeissa maisemissa ja nousimme ylös Juravuorten toisella puolella. Hämmästelin kun liikennettä ei ollut nimeksikään, eikä missään näkynyt hevoskuljetusautoja, pelkäsin jo, että tulimme tapahtumaan vääränä päivänä. 

Kun pääsimme pieneen Saignelegierin kylään niin sitten se räjähti, autoja ja ihmisiä oli joka puolella, poliisit ja vapaaehtoiset ohjasivat liikennettä. Ajelimme kiinnostuneena kaupungin läpi ja maksullisten parkkien sijaan, jätimme auton kylän keskustaan. Kun pääsimme “keskustan” kaduille, niin Pum! Eteeni iski valehtelematta suurimmat markkinat mitä olen ikinä nähnyt! Kiersimme pikaisesti markkina-aluetta ja löysimme sen perältä hevostapahtuman lippuluukun, lauantain sisäänpääsy oli 15 chf. Saimme hevostapahtuman ohjelman, mutta emme siitä juuri viisastuneet, sillä se oli ranskaksi ja saksaksi. 

Ensimmäiseksi osuimme talliin missä oli myyntihevoset, kiertelimme aikamme ja mulle tuli todella surullinen ja paha olo. Mietin vain niitä heppoja siinä rivissä, kaikki olivat ihmeissään ja osa pelokkaita lukuisista ihmisistä, äänistä, erilaisista hajuista ja vieraista hevosista, eikä tietoa minne matka vie. Totesin että mä olen todella nössö! Tallin ulkopuolella oli muutamia boxeja jossa oli aivan ihania tammoja varsoineen, nää markkinat ei taida todellakaan olla mun juttu, sillä myöhemmin sain kyyneleet silmiini kun erästä varsaa yritettiin laittaa toisen varsan kanssa samaan boxiin äidin avulla ja kun äiti oli lähdössä varsa hätääntyi ja yrittti kiivetä boxin yli äidin luokse, mutta kaatui maahan parikin kertaa. Itku siinä tuli ja oli pakko jatkaa matkaa! Tämän takia mulla on vain leikattuja poikakissoja… 

Myyntihevosia tallissa

Mamman kanssa on turvallista 

Tallin ulkopuolella alkoi mitä ilmeisemmin ori-näyttely ja jäimme sitä katselemaan, tunnelma oli tiivis ja ehkä hieman liiankin ahdas meille suomalaiselle. Oriit olivat upeita ja nuorimmat olivat vain 2-vuotiaita, kyllä niissä oli pitelemistä. Orinäytöksen jälkeen suuntasimme katsomaan ison areenan tapahtumia, yritimme päästä katsomoon, mutta meillä ei ollut sinne käypää lippua ja näkyvyys areenan päädystä oli heikko. Arenalla oli valjakoita, erilaisia kärryjä, sekä monia muita hevosesityksiä, laukkakisa ilman satulaa oli totista viihdettä, harmittelin että en päässyt näkemään kun tammat juoksevat varsojen kanssa arenalla tai olisi ollut kiva katsomassa seuraavan päivän hevosparaatia johon osallistuu 400 hevosta. 

Ei oo todellista, minihevonen!?

Katselimme vielä muutamia esityksiä ja kilpailuja, kunnes lähdimme käymään hauskoilla väliaikaisilla talleilla, matkalla vastaan tuli huikeita minihevosia, olivat aika hauskannäköisiä, mutta miksi ihmeessä? Nuo väliaikaiset tallit olivat todella näppärät ja niissä majaili myynti- sekä esityksiin osallistuvia hevosia, kävimme vielä ihmettelmässä isossa tallissa myyntihevosia ennen lähtöä. Kiersimme markkinoita ja siellä oli useita ruoka-ja juomapaikkoja, muutama hevostarvikekoju sekä useita muita myyntikojuja.

Saignelégier

Saignelégier on vanha keskiaikainen kaupunki Sveitsin ranskankielisellä alueella Juran kantonissa, Franches Montagnen alueella ja se on alueen pääkaupunki. Kylä sijaitsee Freiberg-vuorien tuntumassa noin 1000 metrin korkeudessa, alueen pinta-alasta noin puolet on metsää ja laidunmaata. Freiberger vuoret eli ”vapaat vuoret” tunnetaan ankarasta ilmastosta, vuoret ovat saaneet nimensä kun vuonna 1384 vallassa ollut piispa vapautti kaikki asukkaat veronmaksusta sekä koroista ja yritti houkutella alueelle lisää asukkaita. Ensimmäiset maininnat Saignelégierin kylästä on vuodelta 1294 ja tänä päivänä pienessä kylässä asuu noin 2500 asukasta. Kylän kirkko on rakennettu vuonna 1428 ja siitä lähtien siellä on järjestetty vuosittain markkinat, kylän linna on peräisin 1600-luvulta. 

Alueen pinta-alasta noin puolet on metsää ja se on suosittu ulkoilukohde, jossa voi harrastaa patikointia, pyöräilyä ja etenkin ratsastajille se on unelmapaikka sillä siellä on noin 200 km merkittyjä ratsastusreittejä, kunnon katettuja kärryteitä ja useita talleja. Kylässä järjestetään vuosittain Sveitsin suurin hevostapahtuma Marches Concours. 

Lähistöllä sijaitsee mielenkiintoiselta kuulostava paikka Le Roselet, joka on vuonna 1958 perustettu vanhainkoti hevosille, poneille ja aaseille. Hevosten vanhainkodissa pääsee vierailemaan ja tutustumaan Franche Montagne-hevosten kasvatukseen. Täällä täytyy ehdottomasti pysähtyä lounasaikaan käydä mikäli osuu matkan varrelle.  

Marché Concours 

Tuo tapahtuma oli todella mielenkiintoinen ja siellä olisi viihtynyt pidempääkin, tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1897 lähtien, eli ensi vuonna on suuri 110-vuotistapahtuma. Alunperin Marché Concours oli karjanäyttely, sittemmin siitä tuli hevoskasvattajien vuoden tärkein myyntitapahtuma ja tänä päivänä se on Sveitsin suurin hevostapahtuma, joka kerää tuhansia vierailijoita. Tapahtumaa edeltää hevosviikko, jonka aikana on järjestetään erilaisia kilpailuja, viikonlopun päätapahtumassa esitellään erilaisia hevosharrastuslajeja, siihen osallistuu noin 500 hevosta ja niiden muodostamat kulkueet ja paraatit ovat varmasti näkemisen arvoisia. Marché Concours on edelleen hevosten myynti- ja näyttelytapahtuma ja se on yksi vuoden odotetuin tapahtuma hevosihmisten, kasvattajien ja harrastajien keskuudessa sekä suosittu perhetapahtuma. Tapahtuma-alueen ulkopuolella Siagnelégierin keskustassa järjestetään suuret markkinat, jossa on satoja erilaisia myyntikojuja, myynnissä on elintarvikkeita, käyttötavaraoita, vaatteita, käsitöitä ja paljon muuta sekä useita erilaisia ruokakojuja ja ravintoloita. Marché Concurs-tapahtuma järjestetään joka vuosi samaan  aikaan elokuun toisena viikonloppuna.

Geneve Lake Festival valtaa kaupungin

Kaupunki on täynnä ihmisiä musiikki soi ja ihmiset tanssivat, keskustan autotiet Geneve-järven ympäriltä ovat osin suljettuja ja ne toimivat kävelykatuina. Järven molemmin puolin rannan tuntumaan on ilmestynyt huvipuistolaitteita, ruoka- ja juomakojuja, ravintoloita ja baareja sekä lukuisa määrä erilaisia katutaiteilijoita, jotka esittävät musiikkia, tanssia ja muita esityksiä. Se on taas täällä! Geneven kesän suosituin tapahtuma Fêtes de Geneve- kaupunkifestivaali, tänä vuonna tapahtuma on uusiutunut ja se kulkee nimellä Geneve lake festival.

Itse kävin pyörähtämässä festivaaleilla ja huomasin niiden eroavan hieman viime vuodesta, useiden konserttilavojen sijaan rantakadulla oli nähtävillä enemmän katutaidetta, joita ihmiset kiersivät katsomassa sen sijaan että ravintolat olisivat täyttyneet konserttiyleisöstä. Kaduilla oli soittajia, tanssijoita sekä muita erilaisia katutaiteilijoita ja niiden esityksiä oli hauska seurata, mutta jäin kuitenkin kaipaamaan kunnon konserttia. Toki tämä oli vain yhden päivän otanta ja ohjelma muuttuu päivittäin. Porukkaa oli liikenteessä paljon, tuntuu että paikalliset asukit olivat paenneet turistien jaloista muualle. Tänä vuonna järvellä on nähtävillä hauska ”The Fountains Parade” vesisuihkuparaati, jossa 32 vesisuihkua liikkuu järvellä musiikin soidessa kolmesti päivässä (14.40 / 19.20 ja 22.30).

Venäläinen nuorten yhtye soitti mukavaa kantria ja innostuivat jodlaamaan

Upea vesisuihkuparaati Geneve-järvellä 

Les Fêtes de Geneve

Ilta hämärtyy mutta juhlat jatkuvat  

Genevessä järjestetään joka vuosi heinä-elokuussa 10 päivän mittainen kaupunkifestivaali “Les Fêtes de Geneve”, tapahtumaa on järjestetty jo 92 vuotta Geneven Matkailun toimesta. Tätä keskikesän juhlan “Fête de mi-étén” aikaan järjestettävää tapahtumaa kutsuttiin alunperin nimellä “Fête de Fleurs” eli “Kukkien festivaali” ja nyt nimi on vaihtunut kansainvälisemmäksi “Geneva lake festival”. 

Geneven kaupunkifestivaali on yksi Sveitsin suurimpia ulkoilmatapahtumia ja tuolloin koko kaupunki juhlii. Fêtes de Geneve tarjoaa satoja ilmaisia konsertteja ja aktiviteettejä, alueella on huvipuisto, yli 200 ruokakojua sekä myyntikojuja joissa myydään käsitöitä ja taidetta. 

Festivaalialue on järven molemmin puolin, vasemman rannan puolella Jardin Anglais- puistossa sekä rantakatu Quai Gustave-Adorilla ja oikean rannan puolella, Quai Mont Blancin sekä Quai Wilsonin rantakaduilla. Rantojen välillä kulkee ilmainen laivayhteys.

Joka vuosi festivaali kerää non 2 miljonaa kävijää ja tapahtuman kruunaa viimeisenä lauantaina järjestettävä ilotulitus, joka kestää jopa 55 minuuttia, ilotulituksen parhaille paikoille myydään erikseen lippuja. 

Tänä vuonna festivaalit järjestetään 4-14.8.2016, oheisesta linkistä selviää kivasti festivaalien ohjelma, tapahtumat ja esiintyjät näkyvät myös päivätasolla. 

Lisätietoa: www.fetedugeneva.ch

Helteinen ja taphtumarikas heinäkuu

Haudi, haudi, haudi! 

Pitkästä aikaa taas sorvin äärellä, kirjoitusinto on ollut hieman hukassa, mutta monet ovat varmaan seuranneet Martan matkaa Facebookin tai Instagramin kautta. Olen aina naureskellut kun ystäväni on sanonut ”en jaksa enää illalla avata tietsikkaa kun on ollut koko päivän koneella”, itse kun olen ollut päivän koneella, niin olen sujuvasti jatkanut myös illalla läppärin kanssa ja raahannut sen aina reissuille mukaan. No nyt se on käynyt myös minulle, eli en muista milloin olisin viimeksi ollut koneella??? Viimeinen blogiteksti on postattu 15.7, eli ehkä silloin olen viimeksi viettänyt enemmän aikaa läppärillä, vaikka se on kuitenkin kulkenut mukana koko ajan. 

Tässä tulee hieman päivitystä heinäkuulta, postauksia näistä reissuista kirjoittelen varmaan villasukat jalassa syksyn sateissa ja hämärässä. Alkukuusta varmistui Rosalle jatko-opintopaikka Englannissa Brightonissa ja nyt olen koittanut nauttia mahdollisimman paljon äiti-tytär laatuajasta. Kävimme mm. RoadTripillä ihastuttavissa pienissä kylissä (Moudon-Lucens-Romot), retkestämme voit lukea täältä. 

Moudon vanha keskiaikainen kaupunki 

Moudon Yläkaupunki

Lucens

Lucensin linna ei avoinna yleisölle

Romontin luostari

Romont on tunnettu lasimaalauksista

Papikin innostui meidän pienestä RoadTripistä ja kävin hänen kanssa tutustumassa upeisiin keskiaikaisiin kaupunkeihin (Yverdon ja Grandson, yllätys että molemmissa kaupungeissa on linna) Neuchtel-järven rannalla. Tänä kesänä minulla on ollut hirveä hinku päästä RoadTripille, yritin epätoivoisesti ehdottaa Papille että vuokraisimme asuntoauton ja lähtisimme matkaan, sillä nämä houkuttavan lyhyet välimatkat ja useat mielenkiintoiset kohteet, olisi niin helposti saavutettavissa…

Orben kaupungista on löytynyt hyvin säilyneitä Rooman ajan mosaiikkeja

Yverdon kaunis keskiaikainen kaupunki

Yverdon ja pienet kujat

Grandsonin kaupunki sijaitsee Neuchâtel-järven rannalla

Grandsonin linna

Pitkästä aikaa olen saanut raahattua Papin patikoimaan ja olen päässyt valloittamaan muutamia maamerkkejä, Ranskan puolella kävelimme Juran upeissa maisemissa Mont Rond vuorelta - pienelle Mont Rond vuorelle, tuosta reissusta voit katsoa kuvia ja lukea täältä. 

Ranskan puolella Juran huipulla Grand Mont Rond ja taustalla Petit Mont Rond

Evästauko Grand Mont Rondilla

Saavutimme Papin kanssa myös toisen lähiympäristön maamerkin, Dolen Pallon, joka toimii minun maamerkkinä ja näyttää suunnan aina kotiin. Tuo reissu ei ollut kovin onnistunut sillä, poikkesimme minun ”patikointi raamattuni” reitiltä ja nousimme ylös jyrkkää laskettelurinnettä pitkin ja maisemat olivat tylsiä, jonkun syyn takia nuo tietyt patikointireitit päätyvät noihin kirjasiin… 

Dôlen pallo näyttää suuntaa kotiin

Patikoimme Veveyn (Montreux riviera) lähellä sijaitsevaan Mont Pelerinin vuorelle, jossa on TV-torni. Ylös torniin pääsee hissillä ja sieltä on upeat näkymät Geneve-järvelle, joku ei aina muista että potee korkean paikan kammoa! 

Mont Pelerin ja TV-näköalatorni, Veveyn lähellä

Näkymät TV-tornista Montreuxiin ja Rochers de Naye vuoren suuntaan

Kaikkille nuo korkeat paikat ei kuitenkaan sovi...

Kävimme patikoimassa myös tasaisella maalla ja löysimme vastarannalta herttaisen Hermancen kaupungin, joka sijaitsee Ranskan aivan rajalla. Reitti oli aivan fantastinen se kulki metsissä rajan molemmin puolin, läpi upeiden viiniviljelmien, josta oli upeat näkymät järvelle ja Juralle.

Ylisöpö Hermancen kylä Ranskan rajalla

Patikointia Sveitsin ja Ranskan rajan molemmin puolin

Ihanat viiniviljelmät ja näkymät vastarannalle missä oma koti sijaitsee

Heinäkuu on ollut oikein patikointikuukausi sillä itse kävin patikoimassa Rhône-joen rantoja pitkin ja sain jopa houkuteltua Rosan mukaan patikoimaan ja tavoittelemaan Thoiryn ristiä, mutta tuo reitti oli liian haastava ja valitettavasti tuo risti jäi näkemättä. Täytyypä selvittää löytyisikö sinne jotain helpompaa reittiä. 

Ei päästy valloittamaan Le Reculetin rautaristiä, näkymät Saleve-vuoren suuntaan

Viimeaikoina tilanteet ovat muuttuneet tiuhaan tahtiin kotirintamalla, joten päätimme ottaa Papin kanssa pienen aikalisän ja lähdimme lomailemaan Amalfin rannikolle. Amalfin rannikko on ollut pitkään toivelistallani ja useita ”must see”-kohteita oli ehtinyt kertyä. Meillä oli tukikohtana Sorrento ja sieltä teimme erilaisia päiväretkiä, ajelimme mopedilla Pompeihin ja Amalfin rannikon pikkukyliiin (Positano, Amalfi, Ravello, Noceno), kävimme Vesuvius-tulivuorella, Napolissa sekä Caprin saarella. Italia ei kyllä petä, viikko oli aivan loistava näimme upeita paikkoja, söimme ihania ruokia ja lisäbonuksena tapasimme tuttujakin. Italiasta tulee varmasti vielä syksyn mittaan useita postauksia, samalla reissulla tuli nähtyä myös kolme UNESCO-kohdetta!

Näkyät hotellin parvekkeelta Sorrenton kaupunkiin

Sorrenton kaupungin pienet kujat

Mopedilla ympäri Amalfin rannikkoa, UNESCO-kohde

Pompein kaupunki jäi Vesuviuksen purkauksen alle, UNESCO-kohde

Kaunis Positanon kaupunki

Amalfi

Ravellon kylä ylhäällä kukkulalla

Nocellon kaunis pikkuruinen kylä Positanon yläpuolella

Nocelle

Vesuvius ja metsäpalot

Vesuviuksen kraateri

Vesuvius ja Napolin kaupunki Saint Elmon linnan kukkulalta

Napoli: Piazza del Peibiscito

Napolin kuuluisa Brandi-pizzeria

Caprin satama

Capri: Grotte Azurro

Vihdoin pääsin käymään parissa kohteessa, joissa olen halunnut käydä jo siitä lähtien, kun muutimme tänne Sveitsiin, liekö syynä nämä heinäkuun helteet vai meikäläisen pitkäaikainen ja systemaattinen aivopesu? Rosan kanssa kävimme Les Diablerets-vuorella ja pääsin ensimmäistä kertaa jäätikölle ja se oli ihan huippua, uskaltauduin jopa kävelemään Peak-to-peak riippusiltaa pitkin tuolle 3000 metrin korkeudessa sijaitsevalla näköalapaikalle. Tästä reissusta tulee juttua lisää myöhemmin. 

Les Diablerets

Peak to Peak riippusilta näköalapaikalle

Les Diablerets näkymiä

Les Diablerets jäätikkö

Toinen paikka mihin olen pitkään kinunut päästä on Montreuxin yläpuolella sijaitseva Rochers de Naye vuori (2042m). Vuorelle pääsee maisemajunalla, vaikka matka kestää noin 50 minuuttia, niin se tuntuu todella lyhyeltä, kun juna kiertelee noiden mahtavien maisemien halki. Paikka oli aivan huikea ja tästä reissusta teen myös myöhemmin oman postauksen. 

Näkymät Rochers de Nayen näköalaterassilta

Näkymät Jardin Alpes-puutarhalta

Heinäkuu on ollut todella lämmin ja voin vain haaveilla koneellisesta ilmastoinnista, onneksi välillä on vähän sadellut, niin se on hieman jarruttanut tahtia. Viime kuussa ollaan patikoitu paljon, se on ollut mukavaa ulkoilua ja yhdessäoloa, sitä paitsi ylhäällä on ollut paljon viileämpää. Helteistä huolimatta kesäiset ratsastusreissut Fuxi-ponin kanssa ovat olleet aivan ihania ja on ollut kiva seurata paikallista satokautta, pellot muuttavat muotoaan melkein viikottain. Heinäkuuta varjostaa 14 Juilliet kansallisjuhlan saama ikävä päätös, Turkin tilanne sekä tapahtumat Saksassa. Äkkilähtö Italiaan oli hyvä ratkaisu, loma oli oikein onnistunut ja mukava irtiotto arjesta.

Divonne 14 Juilliet 2016