keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Vapun viettoa Sveitsissä, vappuaatto ja vappupäivä


Hauskaa Wappua!






Vai ei Suomessa järjestetä karnevaaleja, Vappunahan on suurta karnevaalihulinaa parhaimmillaan. Vappu kerää ihmiset ulos juhlimaan, säällä kuin säällä. Karnevaalit kestävät kaksi päivää ja Vapun juhlinta alkaa 30.4. vappuaattona ja jatkuu 1.5. vappupäivänä. Vappuna juhlitaan kevään tuloa ja monissa maissa, sitä juhlitaan työväenpäivänä. Useissa maissa 1.5. vappupäivä on vapaa-päivä, mutta meillä Sveitsissä suurimmassa osassa kantoneista, se on normaali työpäivä. Sveitsissä yleisiä juhlapäiviä on vain muutamia vuodessa ja muut juhlapäivät ovat kantonikohtaisia. Meidän kantonissa, Vaudissa vappu on normaali työpäivä ja lapsilla koulupäivä. 






Meidän perheessä vappua juhlitaan tänä vuonna syömällä perinteistä vappuruokaa nakkeja ja perunasalaattia sekä nautitaan simaa ja donitseja. Tippaleivät taidan tänä vuonna korvata herkullisilla Churroilla. Täytyy vielä miettiä minkä patsaan voisimme lakittaa ja vappumarssin voisimme toteuttaa reippaalla kävelyllä, lähellämme sijaitsevan pururadan Piste du Finlandaisen ympäri. Itse pääsen vappupäivän brunssille, jonka järjestämme Suomi-rouvien kanssa nyyttäreinä. 





Suomalaisiin vappuperinteisiin kuuluu patsaiden lakitukset, vappumarssit, kuorolauluesitykset, puisto piknik sekä ylioppilaslakin ja teekkarilakin pitäminen päässä. Vappuun kuuluu oleellisesti karnevaalitavarat vappupallot, serpentiinit, vappunaamarit ja huiskat. Perinteisiä vappuruokia ovat nakit ja perunasalaatti, leivonnaisia munkit ja tippaleivät sekä juomia ovat sima ja kuohuviini. 






Vappu on alun perin ollut kristillinen juhla ja keskiajalla sitä juhlittiin Saksassa pyhimykseksi julistetun abbedissa Valburgin kunniaksi, jonka nimestä juontaa suomen kielen sana Vappu. Alunperin Suomessa vappua vietettiin kevään juhlana. Tuolloin sytytettiin kokkoja karkottamaan noitia ja pahoja henkiä sekä kokon äärellä tanssittiin ja juotiin simaa. Ylioppilas juhlaperinne saapui Suomeen Ruotsista 1800-luvulla ja tuolloin ylioppilaat juhlivat kevättä Floran päivänä 13.5. Myöhemmin ylioppilaiden kevätjuhlapäivä siirtyi Vapun vieton yhteyteen 1.5. Kansainvälisesti vappua on juhlittu työväenjuhlana 1800-luvun lopusta lähtien. Työväenjuhlan juuret juontavat Yhdysvaltoihin 1800-luvun lopulle. 1.5. oli työsopimusten uusimisen päivä ja työntekijät osoittivat mieltä lakkoillen ja vaativat oikeuksia itselleen. Lakko aiheutti mellakoita joiden surauksena tuli uhreja ja heitä on muistettu eri puolilla maailmaa 1.5. Suomessa vappu on ollut työläisten lakisääteinen vapaapäivä vuodesta 1944 ja liputuspäivänä vuodesta 1979 asti. 



Vappuaatto


Suomessa vappu on työväen ja ylioppilaiden juhla. Ylioppilaat aloittavat juhlinnan vappuaattona ja se tapahtuu Mantan eli Havis Amandan patsaan lakituksella Kauppatorilla. Pääkaupunkiseudun ylioppilaskunnat lakittavat Mantan vuorovuosina ja lakitustraditioon kuuluu patsaan pesu ennen lakitusta. Manta lakitetaan vappuaattona kello 18.00 ja tämän jälkeen ylioppilaat laittavat lakin päähänsä ja vapun juhlinta alkaa. Manta lakitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1909 ja se tehtiin luvatta keskiyöllä. Mantan lakitus jatkui luvatta useita vuosia ja myöhemmin vuonna 1951 lakitukselle saatiin virallinen lupa. Mantan lakitusta seuraa paikan päällä vuosittain yli 10 000 ihmistä. 





Vappupäivä


Vappua juhlitaan kaupungeissa ja kadut täyttyvät ihmisistä tungokseen asti. Ruoka ja juoma ovat keskeinen osa suomalaista vapun viettoa ja juhlien jälkeen kaupungit saavat varautua suureen siivousurakkaan. Vappupäivän perinteisiin kuuluu vappubrunssit perheiden tai ystävien kanssa sekä puisto piknik. Helsingin Kaivopuistossa sijaitseva Ullanlinnanmäki on suosittu vappupäivän Piknik-paikka ja sinne kerääntyy noin 10 000 juhlijaa seurustelemaan ja kuuntelemaan puheita ja lauluesityksiä. Ruotsinkieliset ylioppilaat kokoontuvat vastaavanlaiseen juhlaan Kaisaniemen puistoon.

Vappupäivän marssit ovat alkaneet työläisten kävelyistä, joissa on vaadittu työläisille parempia työoloja. Vappumarsseille osallistui 1970- luvulla jopa 10 000 henkilöä ja nykyään marssien lisäksi, työväen vappuun kuuluu poliittiset puheet ja musiikkiesitykset. 





Vapun viettoa maailmalla


Naapurimaassamme Ranskassa vietetään vappua La Fête du Travail ja kaupat sekä museot ovat kiinni. Ranskassa vappua vietetään työväenjuhlana ja eri paikoissa järjestetään kulkueita. Kielo on ranskalaisen vapun symboli ja kielokimppuja myydään joka puolella ja niitä annetaan rakkaalle. Kielosta tuli 1900- luvulla vapun symboli, kun Ranskan Kuningas sai kielon onnenkukakseen ja päätti antaa joka vuosi kielon hovineidolle.

Ruotsissa vappua Valburgia vietetään tänä päivänäkin sytyttämällä kokkoja, jonka ympärille keräännytään tanssimaan ja laulamaan.

Espanjassa vappu Día del trabajado on työläisten juhla ja se on vapaapäivä. Juhlaa juhlitaan hillitysti, joissain kaupungeissa saatetaan järjestää kulkueita. 

Sveitsissä vapun vietto on kantonikohtaista ja vappua juhlitaan 11 /27 kantonissa. Muissa kantoneissa vappu on normaali työpäivä. 


Miten muualla juhlitaan vappua?


 



sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

27.4. Kansallinen veteraanipäivä


Meidän perheessä muistamme kansallisen veteraanipäivän 17-vuoden takaa, jolloin vietimme esikoisemme kastejuhlaa kotonamme. Paikalla oli neljä sukupolvea, Irene-isomummo, Pate-Pappa, minä ja tietenkin meidän pikku-prinsessamme sekä kummit ja muut lähisukuliaset. 





Tänään Puolustusvoimien SA-kuvagalleria on julkaissut kansallisen veteraanipäivän kunniaksi 800 uutta kuvaa jatkosodan ajalta. SA-kuvagalleria avattiin vuosi sitten ja SA-kuvagalleriassa on vuoden aikana vieraillut noin miljoona kävijää. Uudet kuvat ovat harvinaisia värivalokuvia ja niiden lisäksi voi katsella videoita Puolustusvoimien uutiskatsauksista vuosilta 1940-1944. Tällä hetkellä sivustolla on noin 160 000 mustavalkovalokuvaa.  



Lähde: SA-kuva, Lönnrotinkadun pommitus, Helsinki 23.3.1943


Suomessa vietetään sotaveteraanien muistoksi kansallista veteraanipäivää 27.4. Samana päivänä vuonna 1945 päättyi Lapin sota ja Suomi oli silloin viimeistä päivää sodassa. Sodan päättymisen muistopäivää juhlitaan rauhallisesti ja eri kunnat järjestävät paikallisia juhlia ja tapahtumia. Valtakunnallista pääjuhlaa vietetään tänä vuonna 2014 Mikkelissä. Juhlan päävieraita ovat sotaveteraanit ja myös Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö sekä Rouva Jenni Haukio osallistuvat juhlaan. Suomessa on vielä yli 30 000 sotien veteraania ja heidän keski-ikä on noin 90 vuotta. Sotaveteraaneja voi tukea osallistumalla varusmiesten ja reserviläisten suorittamaan keräykseen. Keräysvaroilla avustetaan pienituloisten sotiemme veteraanien, heidän puolisoidensa, leskiensä ja sotaleskien kotona asumista. Oma Sulo-pappani menehtyi vuonna 1986 ja vain vuotta myöhemmin 27.4.1987 vietettiin Suomessa ensimmäistä kertaa kansallista veteraanipäivää, Itsenäisen Suomen 70- juhlavuoden kunniaksi.  



Lähde: SA-kuva, Sotilas asemissa aseenaan Suomi-konepistooli, Hanko




Lähde: SA-kuva, Toipilaita hoitolaitoksessa.



Lähde: SA-kuva, Lottia kahvittelemassa järven rannalla.



Lähde: SA-kuva, Sotavangit työssä, sodan tuhoja korjaamassa.



Lähde: SA-kuva, Sotasaalishevosia ruokitaan pellolla.



Lähde: SA-kuva, Evakuointia Kannaksella.
Kannas 1939.10.01


Ote Sotiemme Veteraanit internet-sivuilta:

Sotiemme Veteraanit lunastivat Suomelle itsenäisyyden kolmessa raskaassa sodassa. 


Talvisota syttyi 30.11.1939 ja päättyi 13.3.1940. 

Välirauhan jälkeen alkanut jatkosota käytiin 25.6.1941-4.9.1944. 
Sodan viimeinen vaihe oli Lapin sota 15.9.1944-27.4.1945.



Lähde: SA-kuva, Viipurin valtauksen kunniaksi järjestetty paraati
Pyöreän tornin edustalla Viipurissa.


Talvisodan syttyessä syntyi talvisodan henki, suomalaisten horjumaton puolustustahto ja yksimielisyys. Sotiemme Veteraanien joukossa on vielä talvisodan taistelijoita. 

  • Sotiin osallistui yhteensä noin 600 000 miestä ja 100 000 naista.
  • Nuorimmat rintamalle joutuneista olivat vasta 17-vuotiaita.
  • Joka kahdeksas sotiin osallistuneista menehtyi.
  • Heistä, jotka palasivat, pysyvän sotavamman sai joka neljäs.
  • Sodat jättivät jälkeensä 30 000 leskeä ja yli 50 000 sotaorpoa.
  • Yli puoli miljoonaa ihmistä menetti kotinsa.





Lähde: SA-kuva, Sankarihautajaiset.
Sankarivainajien muistopäivän tilaisuus Joensuussa 19.5.1940.

 

Sotiemme Veteraanien ansiosta Suomi säilyi itsenäisenä


Sotien jälkeen veteraanien työ isänmaan hyväksi jatkui. Jälleenrakennus, Karjalan evakkojen asuttaminen, merialueiden miinanraivaus ja sotakorvaukset vaativat voimia. Tänään valtaosa veteraaneista asuu yhä itsenäisesti - joko omassa kodissaan tai palvelutalossa.





torstai 24. huhtikuuta 2014

Kevät tulee tohinalla, laidunkausi alkaa Jyrin päivänä




Meillä täällä kevät on jo pitkällä, näin ensimmäiset lehmät laitumella jo maaliskuun puolella ja rypsit ovat jo melkein metrin korkuisia. Vappu on jo ensi viikolla, mutta vielä ehtii pistää simat pörisemään. Tippaleipiä tekisi kyllä mieli, mutta niiden tekeminen taitaa olla liian haastavaa. 


Jyrin päivä




23.4. on Jyrin päivä, aikanaan Karjalassa laskettiin lehmät tuolloin laitumelle, tosin silloin Jyrin päivää vietettiin myöhemmin toukokuun puolella. 

Mikäli Jyrin päivänä oli vielä lunta tai kevät oli myöhässä, niin lehmät pääsivät kuitenkin hetkeksi jaloittelemaan. Jyrin päivänä yritettiin karkottaa pois petoeläimiä, soitettiin kelloja ja torvia, huudettiin tai ammuttiin. 

Tänään törmäsin Ranskan puolella meluisaan lehmälaumaan, he taisivat viettää parhaillaan siestaa laitumella maatessa. Kaikkien kaulassa oli kello ja ääni oli melkoinen, kellot kilisi ja kumahteli, ne kyllä pitävät varmasti pedot poissa. Mahtaako alppitorvi liittyä viestimisen lisäksi, petojen karkottamiseen? 

Sveitsissä laidunkauden loppuessa lehmät puetaan upeisiin kukka koristeisiin ja paimennetaan perinteisissä asuissa laitumelta takaisin navettaan upeana kulkueena. Tämä on jokavuotinen traditio ja kulkueita järjestetään ympäri Sveitsiä. Kulkueet keräävät paljon katsojia ja ne ovat isoja tapahtumia, jossa on tarjolla erilaista ohjelmaa, myyntipisteitä ja paikallisia herkkuja voi ostaa ruoka- ja juomakojuista. 


Viime syksynä minulla oli ilo päästä katsomaan St Cerguessa järjestettyä kulkuetta. Lehmillä olivat upeat kukkakoristeet ja valtavat kellot jotka humisivat. Kyllä se oli hurja tunne, kun ne isot eläimet vyöryivät sieltä alas. Pukeutumisessa kannattaa ottaa huomioon isot jätökset...








Kevättä ilmassa




Yksi kevään merkki täällä Sveitsissä on huhti-toukokuussa Morgesin tulppaanifestivaalit eli La Fête de la tulipe. Festivaalit järjestetään vuosittain Parc de l’Indépendance- puistossatänä vuonna sinne on istutettu 300 eri tulppaanilajia ja noin 120 000 tulppaania. 

Olen aina haaveillut näkeväni keväällä Hollannin upeat tulppaaniviljelmät ja nämä Morgesin tulppaanit antoivat taatusti esimakua siitä. 

Puistossa oli todella upeita asetelmia! Olen aina luullut että tulppaani on tulppaani, mutta esillä oli  uskomattoman näköisiä ja hyvin erikoisia tulppaaneita, joita en olisi edes uskonut tulppaaneiksi.









Tervetuloa blogiini
www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 




tiistai 22. huhtikuuta 2014

Miniloma Italiassa 5. päivä, Genova ja kotiinpaluu

Kaikki kiva loppuu aikanaan... 





Meillä on ollut oikein mukava miniloma Italian Linguriassa. Huhtikuinen sää ei vielä rannoille houkuttele, mutta ympäristössä on ollut niin paljon kiinnostavaa nähtävää, joista onnistuimme vain kokea pienen murto-osan. Majapaikkamme on ollut oikein oivallinen tukikohta ja vielä kerran jaksan hehkuttaa niitä aamiaisia, en ole aikaisemmin moisia saanut. Viimeisen ihanan Focaccia aamiaisen jälkeen pakkasimme laukut ja hyvästelimme ihanan isäntämme Jodyn. Kotimatka alkoi ja päätimme pysähtyä Genovan kaupunkiin viettämään viimeistä lomapäiväämme Italiassa.




Saavuimme Genovan satamaan ja minulle tuli sama ahdistava tunne kuin Milanon Piazza del Duomolla. Löysimme autolle parkkipaikan Akvariumin läheltä ja kun olimme jonottamassa sisään, automme ympärille syöksyi heti ryhmä kerjäläisiä. He halusivat ohjata meidät tyhjälle parkkiruudulle ja päivystivät siinä lippuluukulla, mistä otettiin parkkilippu. Olisin halunnut vaihtaa parkkipaikkaa, mutta se oli jo myöhäistä, sillä takanamme oli hurja jono. He pyysivät avaamaan ikkunan ja sitten se länkytys alkoi, "are you big boss?", "you have a beautiful wife".... ARG! Kaipa se Papi antoi heille jonkun ropon, että pääsimme heistä eroon...

Laitoimme auton parkkiin ja Papi lähti lasten kanssa Akvariumiin ja minä lähdin tutustumaan Genovan kaupunkiin. Satama-alue kuhisi kaiken maailman myyjää ja rahanpyytäjää, joten halusin nopeasti sieltä pois. Hain sataman turisti-infosta kartan ja kyselin mitä Genovassa kannattaa nähdä, kun aikaa on vain muutama tunti. Sain hyvät neuvot ja lähdin suunnistamaan ensiksi Piazza de Ferrarille. Piazza de Ferrarin suihkulähde on todella kaunis ja muutoinkin Piazzalla oli ihanan rauhallista istua, tuon sataman alkuhulinan jälkeen.  

Lähdin etsimään Kristoffer Kolumbuksen synnyinkotia ja se löytyikin läheltä piazzaa, tosin pienen etsiskelyn jälkeen ja ystävällisen vanhemman Signorin avustuksella.








Kolumbuksen kotitalolta lähdin suuntaamaan shoppailukaduille ja toiveena oli löytää jotain kivaa kotiin vietäväksi. Tyhjin käsin tulin kaupoilta ja palasin satamaan missä kävimme tankkaamassa ennen kotiinlähtöä. Matkaa oli jäljellä vielä 409 kilometriä. Papi aloitti ajamisurakan ja pienien unien jälkeen minä jatkoin ajamista. Onneksi tällä kertaa tie oli suht suoraa pätkää, aina Aostan kaupunkiin asti, mistä alkoivat lukuisat tunnelit. Matkan varrella ei ollut ruuhkaa ja pääsimme myös Mont Blancin tunneliin ajamaan ilman jonoa. Aika huisi tunne oli ajaa tuo 11 kilometriä pitkä tunneli Mont Blancin alitse.







Genova



Genova on Italian tärkein satamakaupunki, se sijaitsee Liguriassa Luoteis-Italiassa ja on samannimisen maakunnan pääkaupunki. Asukkaita kaupungissa on yli 600 000 ja se on rakennettu useisiin vuorenrinteisiin. Genova tunnetaan parhaiten Kristoffer Kolumbuksesta, joka syntyi siellä vuonna 1451. Genovassa on lukusia historiallisia palatseja, kirkkoja ja museoita sekä kaupungin vanha satama-alue on uudistettu kävelyalueeksi vuoden 1992 maailmannäyttelyä EXPO92 varten. 

Satama-alueella sijaitsee mm. Acquaria di Genova joka on Euroopan toiseksi suurin akvaario, joka rakennettiin Kolumbuksen Uuden maailman löytämisen 500-vuotis juhlan kunniaksi. Itsenäinen Genova oli yksi neljästä tasavallasta joka hallitsi Välimeren kaupankäyntiä 1000- luvulta lähtien.
 

Genovan historiallisessa keskustassa sijaitsevan Via Garibaldin palatsit kuuluvat UNESCON- suojelukohteisiin. Via Garibaldin museoissa on lukuisien tunnettujen genovalaisten ja eurooppalaisten taidemaalareiden teoksia. Kaupungin symbolina tunnetaan Piazza de Ferrari, jonka keskellä on upea suihkulähde. Piazza de Ferrari yhdistää Genovan historiallisen ja modernin kaupungin. Piazza de Ferrarin lähistöllä on yksi Genovan tunnetuin nähtävyys Kristoffer Kolumbuksen synnyinkoti ja piazzalta lähtee upea ostoskatu Via XX Settembre. 

Lue lisää:

Seuraava kohde Cinque Terre
Miniloma Italiassa 1. päivä, Sestri Levante
Miniloma Italiassa 2. päivä, Cinque Terren kauniit kylät
Miniloma Italiassa 3. päivä, Pisa
Miniloma Italiassa 4. päivä, Milano







maanantai 21. huhtikuuta 2014

Miniloma Italiassa 4. päivä, Milano






Olin aamulla sen verran aikaisin hereillä, että päätin lähteä pienelle kävelylle ennen aamiaista. Lähdin kävelemään rinnettä alaspäin ja saavuin ilmeisesti kylän ainoan ravintolan kohdalle. Tuo puinen rakennus muistutti mielestäni enempi tienvarsien pysähdyspaikkaa, missä voi syödä eväitä. Jatkoin matkaa alas kirkolle ja siellä oli pari vanhempaa rouvashenkilöä odottelemassa ilmeisesti kyytiä alas kaupoille. Rouvien iloinen puheensorina kuului pitkän matkan päähän ja ohittaessani heidät huudahtelivat iloisesti Ciao! Palasin ylämäkeä pitkin takaisin kämpille ja kummasti alkoi nälän tunne kasvaa...





Aamiaisen jälkeen pähkäilimme pitkään menemmekö junalla vai autolla Milanoon jonne oli matkaa Sestri Levantesta noin 183 kilometriä. Junalla ilman vaihtoja matkaan kuluisi noin 2 h 40 min ja autolla googlen kartan mukaan noin 2 tuntia. Päätimme lähteä autolla matkaan ja minä aloitin ajamisen. Ensimmäinen sata kilometriä oli ihan kauheata ajaa, voi kiesus sentään, minkälaista kiemuratietä, lukuisia tunneleita, rekkoja sekä lujaa ohittavia italialaisia kuskeja. Loput 80 kilometriä oli ihan mukavaa 3-kaistaista moottoritietä ja pystyin taas rentoutumaan ajamiseen siihen asti kun saavuimme Milanon keskustaan. Liikenne keskustassa oli hurjaa, ja navigaattori ei totellut tarpeeksi nopeasti, joten halusin saada auton parkkiin nopeasti. Löysimme parkkipaikan noin 10 minuutin kävelymatkan päästä keskustasta. 

Lähdimme kävelemään keskustan suuntaan ja matkalta nappasimme yhdestä hotellista Milanon kartan ja päätimme suunnistaa kohti Piazza del Duomoa, jota kutsutaan Milanon sydämeksi. Suurkaupungin syke sai minut heti varpailleen ja kun pääsimme Piazza del Duomolle, niin turistien saalistajat suorastaan hyökkäsivät meidän kimppuun. Afrikasta tulleet maahanmuuttajat alkoivat sitoa lankoja meidän ranteisiin ja nämä onnen narut ovat ilmaisia... Me muut pääsimme livahtamaan, mutta Papi jäi verkkoon kiinni ja saalistajan onnistui sitoa naru ranteeseen, sen jälkeen alkoi hintaneuvottelut onnesta. Yksi tuli antamaan "ilmaisia" siemeniä puluille syötettäväksi, toinen tarjoutui ottamaan kuvia ja kolmas kerjäsi muuten vaan, ARG!!! mieleni teki vain huutaa ja kadota paikalta. Rauhoitimme tilanteen ja menimme syömään Mc Donaldsiin, voin ylpeänä sanoa että se on vasta ensimmäinen kerta tällä lomalla. 


Piazza del Duomo



Etukäteen minulla ei ollut Milanosta muuta kuvaa, kuin että se on muodin mekka ja ostosparatiisi. Olin juuri lukenut että Leonardo da Vincin kuuluisa maalaus Viimeinen ehtoollinen, on nähtävillä yhdessä Milanon kirkossa ja tietenkin kun Milanosta puhutaan, niin jalkapallo on iso juttu ja sieltä tulee kaksi huippujoukkuetta. Ruokailun lomassa teimme hieman suunnitelmia Milano-päivälle, Ronilla oli kiikarissa joku Skeittikauppa, itse halusin nähdä tuon kuuluisan taulun ja Rosaa kiinnosti tuo jalkapallon mekka. Päätimme ottaa suurkaupungin haltuun ensin Hop In Hop Out- bussilla ja saada samalla jonkinlaisen kuvan kaupungista. 


Näin lähelle pääsin kuuluisaa Viimeinen ehtoollinen- maalausta

Seuraava bussi joka tuli oli punainen linja ja hyppäsimme sen kyytiin, sillä matkan varrella olisi tuo Santa Maria Delle Grazien kirkko, jossa kuuluisa taulu on esillä. Matkan aikana kuitenkin huomasin että kirkkoon ei noin vain mennä ja sinne olisi pitänyt tehdä pari päivää ennen varaus. Harmi! Jatkoimme siis bussilla kaupunki kierrosta ja Papin kanssa hyppäsimme bussista pois muutamaa pysäkkiä ennen Duomoa, tarkoituksena kävellä sinne ostoskatuja pitkin. Lapset jatkoivat matkaa skeittikaupalle ja sen lähellä olevalle ostosalueelle. 
 



Palasimme Papin kanssa Piazza del Duomolle ja kävimme Milanon Duomossa eli tuomiokirkossa. Sisäänpääsy oli ilmainen, mutta sotilaat tarkistivat laukut ennen sisäänpääsyä. Goottilainen kirkko oli todella vaikuttava ja se on Euroopan kolmanneksi suurin kirkko ja toiseksi suurin katedraali Sevillan katedraalin jälkeen. Kirkko on 157 metriä pitkä, siinä on 135 tornia, 146 maalattua ikkunaa sekä 3500 patsasta ja sinne mahtuu jopa 40 000 ihmistä. Kirkko on rakennettu Maggiojärven seudun marmorista ja sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1386. Rahoituksen puutteessa kirkon rakentaminen keskeytyi ja Napoleonin määräyksestä se valmistui lopulta vasta vuonna 1813, tosin viimeistelyjä tehtiin vielä 1900-luvulla ja viimeinen portti vihittiin käyttöön 1965. Sanotaan että kirkossa alttarin yläpuolella oleva naula on peräisin Jeesuksen rististä. Kirkon katolta voi kirkkaalla ilmalla nähdä, jopa Sveitsiin asti ja katolle pääsee erillistä maksua vastaan hissillä tai hieman edullisemmin kiipeämällä 165 askelmaa. 

 
Galleria Vittorio Emanuele II kauppakuja


Kirkolta suunnistimme läheiselle Galleria Vittorio Emanuele II lasikattoiselle kauppakujalle. Kauppakuja on valmistunut vuonna 1867 ja se on yksi maailman vanhimpia ostoskeskuksia. Kauppakeskuksessa on upeita kattomaalauksia ja keskellä sijaitsevat lattiamosaiikit kuvaavat yhdistyneen Italian suurien kaupunkien symboleita. Sanotaan että jos seison Torinoa symboloivan sonnin kiveksien päällä se tuottaa onnea. Kauppakujalla on ravintoloita, kahviloita sekä tietenkin lukuisia kauppoja mm. Louis Vuittonin ja Pradan kaupat keskellä kauppakeskusta. 




Ennen kun lähdimme kotimatkalle, kävimme vielä vilkaisemassa ulkoa päin AC Milanin ja Inter Milanin kotikenttää San Siroa. Stadion on valmistunut vuonna 1926 AC Milanin kotikentäksi. Rakennelma näytti hurjalta ja eikä ihme sillä sinne mahtuu tänä päivänä noin 85 000 katsojaa. 


San Siro stadium Kuva:Wikipedia


Lähdimme ajelemaan takaisin Sestri Levanteen. Milano on Italian toiseksi suurin metropolialue ja sen huomasi myös mahtavista ruuhkista. Meiltä kesti yli tunti jonottaa kaupungista ulos. Papi ajoi onneksi takaisin ja minä tyydyin pelkäämään takapenkillä. Milano on miljoonakaupuni ja me pääsimme vasta raapaisemaan pintaa joten tänne täytyy tulla uudemman kerran. Onneksi meiltä Sveitsistäkin pääsee näppärästi junalla. Huomenna tämä ihanuus loppuu ja alkaa kotimatka, aamiaisesta täytyy ottaa kaikki ilo irti!

Lue lisää:

Seuraava kohde Cinque Terre
Miniloma Italiassa 1. päivä, Sestri Levante
Miniloma Italiassa 2. päivä, Cinque Terren kauniit kylät
Miniloma Italiassa 3. päivä, Pisa
Miniloma Italiassa 5. päivä, Genova ja kotiinpaluu


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Miniloma Italiassa 3. päivä, Pisa





Jälleen ihana ja runsas aamiainen Jodyn tarjoilemana. Tiedän jo nyt että näitä aamiaisia tulee ikävä. Tämän päivän kohteena on Pisan kaupunki ja tietenkin kalteva Pisan torni. Matkaa kohteestamme Sestri Levantesta sinne oli noin 113 kilometriä eli noin tunnin ajomatkan päässä. Jody kertoi että, matkan varrella sijaitsee hauska käyntikohde Carraran kaupunki. Kaupunki on tunnettu marmorista, jota siellä on louhittu Antiikin ajoista lähtien. Michelangelo käytti patsaissaan Carraran marmoria sekä Finlandia-talon kohuttu marmori oli Carrarasta. Aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Pisaa. 

Yksi suurista haaveistani on ollut päästä ratsastamaan Toscanan maisemiin ja viinitarhoille. Kun matkalla näin tämän kyltin, tajusin että nyt todellakin olen Toscanassa. Ajoimme Carraran kaupungin ohi ja kuuluisia marmorilouhoksia ei voinut olla huomaamatta, vuorilla louhittiin marmoria ja se pölysi kuin hiekka. Hetken päästä teiden varsilla näkyi valtavan kokoisia marmorikuutioita odottamassa kuljetusta. Saavuimme Pisaan ja löysimme läheltä Pisan tornia, huoltoasemalta maksullisen parkkipaikan. Ennen Pisan tornin ja katedraalin aluetta oli useita myyntikojuja, joissa myytiin Pisa-aiheisia matkamuistoja.  

Siinä se sitten oli! Pisan torni ja todellakin torni on niin kalteva kuin kuvissa on nähnyt. Täytyy sanoa että torni oli todella vaikuttava ilmestys. 
 



Tottahan minunkin piti ottaa samanlainen kuva missä yritän suoristaa tornia. Näitä kuvia kun kerran otti kaikki muutkin turistit. Kävimme ostamassa liput millä pääsi torniin sekä katedraaliin (18€ / aik.), Papi tosin jäi tukevasti maanpinnalle. Torniin pääsee vain tietty määrä ihmisiä kerralla sisään ja liput myytiin siten että vierailu oli tiettyyn kellonaikaan. Meidän vierailuun oli aikaa tunti, joten odotellessa kiertelimme ympäri Piazza dei Cavalierin aluetta.





Astuin sisään torniin ja meinasin melkein kaatua, sillä torni todellakin on kallellaan ihan pohjakerroksesta asti. Kiipesimme ylös kaikki nuo 294 askelmaa ja riippuen millä puolella tornia oli, niin välillä kiipeäminen oli todella raskasta ja välillä mentiin kevyesti ylös. 




Tornin ylätasanteelta oli huikeat näkymät ympäri Pisan kaupunkia. Torni on matalalta puolelta 55,86 ja korkeammalta puolelta 56,70 metriä korkea. 

 



Kävimme kaikki tutustumassa katedraaliin ja sen jälkeen piipahdimme katsomassa myyntikojuja.


Pisa




Pisa sijaitsee Toscanassa Italian keskiosassa ja on samannimisen maakunnan pääkaupunki. Kaupungissa on noin 90 000 asukasta ja se on tunnettu kuuluisasta kaltevasta Pisan tornista sekä se tunnetaan yliopistokaupunkina. Pylväskäytävillä reunustettu Borgo Siretton varrella, sijaitsee kalliita kauppoja ja ostoskatu Corso Italia, sijaitsee Amo-joen toisella puolella. 

Keskiajalla Pisan kaupunki oli tärkeä kaupan keskus ja sen suuri laivasto kilpaili Italian merivallasta sekä osallistui ristiretkiin. Laivasto joutui kuitenkin taipumaan Genovan laivueelle ja menetti myöhemmin itsenäisyytensä. 

Piazza dei Miracoli eli Ihmeiden aukiolla sijaitsevat upeat valkoiset marmorirakennukset, kastekappeli, tuomiokirkko ja Pisan torni sekä pyhä hautausmaa ovat UNESCO-suojelukohteita. Monumentaalinen hautapaika Camposantossa on vanhoja sarkofageja ja seinäfreskoja. 

 



Pisan torni on rakennettu katedraalin kellotorniksi ja sen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1173. Ihmeiden aukio oli rakennettu entiselle suomaalle ja kun Pisan kellotornia oli rakennettu viisi vuotta, se alkoi vajota ja rakentamistyöt keskeytettiin. Noin sata vuotta myöhemmin 1272 jatkettiin rakentamistyötä ja torni saatiin rakennettua seitsemänteen kerrokseen asti kunnes kallistumisen vuoksi rakennustyöt jouduttiin uudestaan keskeyttämään. Tuolloin tornista puuttui vain viimeinen kerros, missä tornin kellot sijaitsivat. Torni valmistui viimein vasta vuonna 1370. Torni on valmistettu marmorista siinä on 294 askelmaa, ja se on matalimmalta kohdalta 55,86 metriä ja korkeimmalta kohdalta 56,70 metriä korkea.

Sanotaan että Galileo Galilei teki kokeitaan painovoimasta ja niiden lopputuloksena oli vapaan pudotuksen laki. Galilei tutki myös tuomiokirkossa keskivaivassa roikkuvan pronssilampun heilahduksia ja lamppua kutsutaan tänä päivänä Galilein lampuksi. 

Tornia on yritetty muutamia kertoja suoristaa ja vuonna 1990 se uhkasi kaatua, tämän jälkeen tornin perustuksia vahvistettiin 10 vuoden ajan ja nyt se on turvallinen. Yleisön pääsyä torniin on rajoitettu ja vilkkaimpina loma-aikoina suositellaan lipun ostamista etukäteen. 

Lue lisää:

Seuraava kohde Cinque Terre
Miniloma Italiassa 1. päivä, Sestri Levante
Miniloma Italiassa 2. päivä, Cinque Terren kauniit kylät
Miniloma Italiassa 4. päivä, Milano
Miniloma Italiassa 5. päivä, Genova ja kotiinpaluu




lauantai 19. huhtikuuta 2014

Miniloma Italiassa 2. päivä, Cinque Terren kauniit kylät


Upeat maisemat aamiaisella


Aamiainen oli todellakin upea ja runsas sekä maisemat olivat mitä mahtavimmat. Saimme paikallista herkkuja, Foccaciaa joka oli järkyttävän hyvää, pieniä pizzapaloja, juustolla täytettyä pizzapohjaa, Papan tekemää munakasta sekä mamman ja isoäitien tekemiä herkkuja. Kaikki oli niin järkyttävän hyvää, ettei voinut lopettaa syömistä, sillä seurauksella, että tuli ihan hirveä ähky. 





Aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan Sestri Levanten juna-asemalle, josta oli tarkoitus ottaa juna Riggiomaren kylään. Majapaikka on sen verran kaukana keskustasta (noin 7 km), että auto on pakollinen. Löydettyämme parkkipaikan suuntasimme juna-asemalle ja ostimme junaliput, joilla voimme kulkea kaikkien viiden kylän välillä. Jody oli katsonut meille lautta-aikataulun Monterossosta lähtevään lauttaan jotta voisimme tutustua kyliin veneellä, mutta valitettavasti emme ehtineet Monterosson lautalle, joten päätimme liikkua junalla ja matkasimme eteläisimpään Riomaggioren kylään ensimmäiseksi. 


Riomaggiore


Junamatka Riomaggioreen meni näppärästi ja kesti vain noin 20 minuuttia. Saimme Jodyltä kuulla jo aamulla, että tuo kuuluisa Rakkauden polku oli suljettu, sillä lokakuussa 2011 Cinque Terren kyliä koetteli rankkasateet ja mutavyöryt jotka saivat kylissä suurta tuhoa aikaan. Kävimme kuitenkin kurkistamassa, mistä tuo polku alkaa ja todella harmilista että emme päässeet patikoimaan sitä pitkin, sillä näkymät olivat todella upeat. Tutustuimme kylään ja kävelimme pienen reitin sen ympäri ja ihastelimme upeita maisemia ja hauskoja värikkäitä taloja. 





Rakkauden polku Riomaggioresta Manarolan kylään


Riomaggioren juna-asemalta



Jatkoimme matkaa junalla seuraavaan kylään eli Manarolan kylään. Kapusimme Rosan kanssa ylös katsomaan kylän kuulua San Lorenzon kirkkoa ja huikeita maisemia. Kylässä valmistauduttiin jo pääsiäisen viettoon, sillä rinteeseen oli rakennettu teos kuvaamaan Jeesuksen viimeistä matkaa. Teokseen on laitettu valoja, jotka sytytetään pääsiäisen aikaan iltaisin. Mahtaa olla huikean näköinen illalla, kun valot on sytytetty. 



San Lorenzon kirkko, Manarola



 



Palasimme Rosan kanssa poikien luokse ja menimme rantaravintolaan ottamaan pientä huikopalaa ja tämän jälkeen oli tarkoitus kävellä seuraavaan Corniglian kylään. Ihastelimme kylän satamaa veneineen sekä tätä ihanaa Välimeren maiden tapaa kuivattaa pyykkejä ikkunoiden ulkopuolella. Lähdimme kohti patikointireitin alkua ja voi tätä meidän huonoa tuuria, kyseinen reitti oli myös suljettu, sillä siellä oli sortumia matkan varrella. Ei auttanut muu kuin ottaa juna seuraavaan kaupunkiin. 

 
Manarolan kylä



Saavuimme Corniglian kylään ja edessähän oli hurja kapuaminen ylös kylään. Reippaasti kuitenkin nousimme nuo 377 porrasta ja kyllä se kannatti. Pieni kylä oli todella kaunis, kapeine kujineen ja mahtava näköalapaikka. Päätimme vielä siirtää ruokailua ja otimme jätskit, sillä minä ja Rosa halusimme patikoida seuraavaan kylään, jonne oli matkaa 4 kilometriä. Pojat lähtivät junalla Vernazzan kylään. Me aloitimme Rosan kanssa patikoinnin ja onneksi tämä etappi oli auki. 


Portat Corniglian kylään




Reitti on vanha muulipolku ja se nousi ylös ja laski alas sekä matkan varrella oli lukuisia portaita. Maisemat olivat aivan huikeat ja reittiä pitkin oli helppo kävellä. Reitin kesto oli 1,5 tuntia ja suunnilleen sama aika meiltäkin kului vaikka kävelimme aika reippaasti. Korkeuserot olivat huimia ja näkymät kumpaankin kylään olivat upeat. Välillä meinasi usko loppua kun tuntui että tuo Vernazzan kylä ei lähesty ollenkaan. Saavuimme kylään yläkautta ja ei voinut kuin haukkoa henkeä, niin kauniilta se näytti ylhäältä päin.




Corniglian kylä patikointireitiltä

 
Vernazzan kylä patikointireitiltä



Vernazzan kylässä oli kaunis pieni satama ja ihana pieni ranta jonne pääsi kallion läpi menevästä aukosta. Kaikki nämä kylät ovat olleet kerrassaan upeita värikkäine taloineen ja viihtyisine ravintoloineen. Alueen kylät ovat suosittuja turistinähtävyyksiä ja meillä taisi olla onnea vierailuajankohdan suhteen, sillä suurin sesonki ei ole vielä alkanut. Turisteja oli sopivasti liikkeellä, mutta voin uskoa että sesongin aikana pienet kylät ovat turvoksissa ja joutuu jonottelemaan ravintoloihin tai junaan. 


Vernazzan satama


Ilta alkoi saapua ja kävimme vielä pikaisesti tutustumassa viimeiseen kylään eli Monterosso al Mareen. Kylä oli jakaantunut kahteen osaan rannan puolelle sekä vanhaan kylään. Kävelimme rantatietä pitkin ja alkoi jo hieman viiletä, joten päätimme jatkaa matkaa takaisin maapaikkaamme Sestri Levanteen. Mielessäni tuoksui jo seuraavan päivän ihana aamupala!


Monterosso al Maren ranta




Lue lisää