Geokätköily - uusi harrastus?

Pitkään ihmettelin mitä tuo Geokätköily mahtaa oikein olla? Blogin myötä on tullut luettua muutamia aiheeseen liittyviä postauksia ja olen niiden välityksellä saanut jonkinlaisen mielikuvan tuosta touhusta. Lukemani perusteella kiinnostuin aiheesta enemmän ja sitten kuulin ystävältäni, että he olivat käyneet kokeilemassa Geokätköilyä ja oli ollut kuulemma kivaa. Kun kyselin häneltä tuosta kätköilystä, niin hän selvensi minulle asiaa näin: ”Jostakin ohjelmasta katsotaan koordinaatit, niitä seuraamalla etsitään kätkö.” Kätköily kuulosti minusta kovin hankalalta, varsinkaan kun en ole mikään tekninen ihminen. 

Geokätköily jäi takaraivoon hautuumaan, kunnes eräänä viikonloppuna olimme lähdössä patikoimaan Inkoon Elisaareen, ehdotin Papille miten on kokeiltaisiinko Geokätköilyä? Yllätyin kun Papi hiean kiinnostui asiasta, joten latasimme puhelimeen Geocatching ohjelman ja lähdimme matkaan.

Olin lukenut Geokätköilystä jo enemmän, tiesin jo että ja tiesin että, Geokätköt ovat rasioita joita piilotetaan kiinnostaville paikoille, luontoon tai kaupunkiin. Rasiat sisältävät yleensä kynän ja paperia, mihin kirjataan löytöpäivä sekä omat puumekit, oma kynä on hyvä pitää mukana, sillä rasiat ovat erikokoisia ja kaikkiin ei mahdu kynä. Kätköjä etsintä tulisi suorittaa huomaamattomasti, mutta se ei tainnut ainakaan meidän kohdalla onnistua, kun oltiin niin keskittyneitä etsimiseen…

Muistan lukeneeni jostakin artikkelista, että mikäli kätköä ei heti löydy, ei kannata menettää hermoja vaan palata uudemman kerran etsimään kätköä. Tuolloin näin jo sieluni silmin, miten käy kun sitä kätköä ei ala löytymään…

Patikoinnin jälkeen valitsimme Inkoosta yhden kätkön minkä halusimme löytää ja sitten kokeilemaan… Kuten tuossa alussa mainitsin en ole kovin tekninen ihminen ja kun seurasin omaa puhelintani, niin olin aika hakusessa. Pyörin ja hyörin ympyrää, yritin lukea vinkkejä muiden löydöistä, mutta en saanut niistä mitään apuja. Papi pyöri koko ajan samoilla kohdilla, siis siellä mistä minäkin aloitin, mutta kätkö ei ottanut löytyäkseen. Minua olisi toki varmaan auttanut kun olisin painanut aloita nappia! Papi meinasi jo vähän hermostua, kun kätköä ei alkanut löytyä, eikä luovuttaminenkaan ollut kaukana! Löytyihän se sitten vihdoinkin ja pääsimme kuittaamaan ensimmäisen kätkön. 

Ensimmäinen löytömme kertoi tästä lossista
Kätköä sai hetken hakea ja uusi harrastus meinasi loppua heti alkuunsa :) 

Hetkeen ei aiheesta puhuttu mitään, emmekä lähteneet bongaamaan uusia kätköjä. Seuraavan kerran Geokätköilystä tuli puhetta, kun lomailimme Ranskassa, kerroimme Rosalle tuosta meidän kätköilystä. Päätimme näyttää Rosalle mistä oikein on kyse ja samalla kokeilla onnistuuko meiltä kätköily ulkomailla. Tuolloin olimme Avignonissa ja valitsimme etsittävän kätkön kaupungin kuuluisan sillan luota. Minun halpisliittymä ei oikein toimi ulkomailla, joten keskityin enemmän valokuvaamiseen, sillä aikaa kun Papi ja Rosa etsivät kätköä. Kätkö ei kuitenkaan heti löytynyt, joten aloin tavaamaan vihjettä uudelleen, kerroin järkeilystäni Rosalle ja lopuksi hän hoksasi tuon kätkön ihan näkyvältä paikalta… Nyt on ensimmäinen ulkomaan kätkökin löydetty, täytyy ehdottomasti päivittää oma liittymä ensitilassa!

Avignonin kuuluisa Pont Saint Bénézet-sita Provencessa Pont d´Avignon, 1. ulkomaan kätkö! 

Lähdimme päiväretkelle Mustioon ja samalla reissulla kävimme kurkkaamassa pari kätöä. Tämän jälkeen innostuimme kätköilystä enemmän, teimme päiväretkiä lähiseudulle ja yhdistimme kotimaan matkailun sekä kätköilyn. Minulle tämä oli suorastaan ”win win” tilanne, sillä pääsin käymään läpi kaupunkeja, jotka ovat olleet pitkään toivelistallani ja samalla pääsin kätköilemään. 

Mustio

Lohja

Snappertuna (Raasepori)

Fiskars (Raasepori)

Tammisaari (Raasepori)

Hanko

Kätköilyreissuilla olemme löytäneet todella mielenkiintoisia paikkoja, joista meillä ei ole ollut mitään tietoa ja tuskin olisimme niitä löytäneetkään ilman tätä kätköilyharrastusta. Ensimmäiset kätköt meni meikäläiseltä ihan pyöriessä, mutta sitten koitti sekin päivä että löysin sen ensimmäisen kätkön! Kätkö oli Kirkkonummlla ja se oli ihan huikea, se liittyi Porkkalan vuokra-aikaan. Olen pitkään halunnut päästä katsomaan noita Porkkalan Parenteesin paikkoja ja nyt Geokätköjen avulla sain houkuteltua Papin mukaani!

Ensimmäinen löytöni oli tämä vanha bunkkeri :) Hieman jännitti, mutta hymyilytti pitkään...

Enpä olisi varmaan koskaan törmännyt tähän metsän keskellä sijaitsevaan riemukaareen...

Tämän kanssa oli hieman haasteita, vihjeen kuvaus oli hieman pielessä...

Parhaimmat kätköt ovat mielestäni olleet sellaisia, joihin liittyy jokin tarina, historia tai erikoisen paikan esittely, pelkät geokätköt eivät minua houkuttele. Monet kätköt ovat todella upeasti tehty ja niihin on nähty paljon vaivaa, joten tykkään jättää kätkön tekijälle palautetta. Geokätköily on ihan loistavaa markkinointia kotimaan matkailulle ja useat kunnat ja kaupungit ovat mielestäni hyödyntäneet sen hyvin ja houkutelleet matkailijoita kätköjen avulla. 

Tämä bunkkeri on ollut yksi vaikuttavimmista löydöistä 

Hautamuistomerkki metsän keskellä, hieman jännä fiilis oli kätköillä... 

Kätkötyyppejä on erilaisia perukätköjä, mysteereitä, moniosaisia multikätköjä tai reissaajia, mutta näin aluksi meitä kiinnostavat vain tavalliset kätköt, joissa on joku mielenkiintoinen tarina taustalla. Me kätköilemme aivan perusjuttuja, emmekä vielä ole nähneet tarpeelliseksi päivittää Geokätkö-Appia maksulliseen Premium-versioon, joka tuo enemmän kätköjä sekä erilaisia lisäominaisuuksia. Kätköjä on ihan riittävästi ilmaisessakin versiossa, mutta kaipaisin erilaisia haku- ja listaustoimintoja.

Saapi nädä tuliko tästä kätköilystä nyt meidän perheen uusi harrastus! 

Voin lämmöllä suositella kätköilyä, sitä voi tehdä missä vaan, milloin vaan, se ei ole sidottu aikaan tai paikkaan, kätköillessä tulee liikuttua ja nähtyä uusia paikkoja. Iltakävelyistä on tullut paljon mielenkiintoisempia, taidan ottaa tavoitteeksi löytää yhden kätkön jokaisesta kaupungista missä vierailen… 

Oletko sinä kokeillut Geokätköilyä?

Mikä on mielenkiintoisin kätkö, minkä olet löytänyt?

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista.

Friday Fun: Lumikenkäilyä ja valokuvaprojektin 1. viikkokatsaus

Lasten koululla Collège Du Lémanilla on ryhmä aktiivisia vanhempia, jotka järjestävät aika ajoin erilaisia retkiä ja tapahtumia muille vanhemmille. Nämä tapahtumat ovat kiva tapa tutustua muihin vanhempiin, nähdä paikkoja mihin ei ehkä yksin tulisi lähdettyä tai sitten ulkoilla porukassa. 

Olen osallistunut muutamiin heidän järjestämiin tapahtumiin esim. Geneven vanhan kaupungin kierros, vierailu YK:n päämajassa, kävimme viehättävässä Carougen kaupungissa, vanha kaupunki on tunnettu lukuisista ravintoloista ja käsityöläiskaupoista sekä minulle mieleenpainuvin retki on ollut tutustuminen yhteen viinitilaan Lavauxin viinialueella, joka kuuluu UNESCON maailmanperintökohteisiin. Tänään oli vuorossa lumikenkäilyä Jura-vuorilla lähellä Saint Cergueta. 

Monesti olen halunnut kokeilla lumikenkäilyä ja yrittänyt houkutella perhettä Nuuksioon, mutta valitettavasti en ole onnistunut siinä. Vihdoin sain mahdollisuuden lumikenkäilyyn ja meitä olikin lähdössä iso porukka, 21 henkilöä.  

Lähdimme kohtauspaikalta ajelemaan Jura-vuorille jonne oli noin puolen tunnin ajomatka. Eilinen vesisade näkyi matkan varrella lumena, tie oli liukas ja sohjoinen sekä vastaantulevien autojen katot olivat lumiset. Sain tuttavaltani lainaksi lumikengät, joten minun ei tarvinnut vuokrata niitä paikan päältä. Kengät olivat alkuun oudon tuntuiset ja kävely jalat haralla tuntui hassulta. 

 

Onneksi olin älynnyt suosia kerrospukeutumsta, sillä etenimme loivaa ylämäkeä ja pariin otteeseen piti vähentää vaatetta. Maisemat olivat todella upeita ja keli oli mitä mahtavin, kun lukuisien sateisten päivien jälkeen aurinko alkoi paistaa. 

Paikka oli todella upea, reittiohjeet olivat selkeät ja ilokseni huomasin että siellä oli myös tehty hiihtolatuja. Lumikenkäily oli helppoa ja hiestä päätellen todella tehokasta liikuntaa. Moni urheilija treenaa kuntoa lumikengillä kävellen tai juosten. Tykästyin lajiin ja mietin omien lumikenkien hankkimista.  

Pysähdyimme lounaalle ja alkuun otimme Glögin sukulaisjuomaa Vin Chaudia, joka oli oikein hyvää ja yllättäen juusto fonduen sijaan otin herkullista kasviskeittoa. Lounaan jälkeen alkoi hieman väsyttämään, onneksi palasimme samaa reittiä takaisin, joten loppumatka oli loivaa alamäkeä. Päivä oli oikein mukava ja onnistunut eli lumikenkäilyä täytyy kokeilla uudestaan!

Viikko sitten aloin toteuttaa yhtä uuden vuoden lupaustani ja aloin vihdoin laittamaan meidän perheen valokuvia kirjoihin ja kansiin. Olin varautunut siihen, että paljon on tekemistä, mutta yllätyin kuitenkin valokuvien määrästä. Ohessa hieman päivitystä valokuvaprojektin etenemisestä. 

Valokuvaprojektin 1. viikkokatsaus: 

Projektin ideointivaihe on edennyt ja tein valokuvia varten oman ulkoisen kovalevyn. Keräsin kaikki kuvat yhdelle kovalevylle totuus valkeni, kuvia on aivan älyttömästi! Osa digikameralla otetuista kuvista kuuluu samalle aikakaudelle, kuin paperiset kuvat, joten digikuvat pitää järjestää ensin aikajärjestykseen ennen kuin, paperikuvat laitetaan albumeihin. 

Aikaisemmin olen jonkin verran jo järjestellyt kuvia ja nimennyt niitä vuosi / kk / päivä / kuvan selite- periaatteella ja ajattelin jatkaa samalla tapaa. Päätin tehdä jokaiselle vuodelle oman kansion, joka helpottaa hieman kuvien järjestämistä. Kansioit tulee ainakin ajalta 2002–2014 ja lisäksi kansioita aikaisempien vuosien kuville. Selasin jo olemassa olevia kansioita ja niiden lukumäärä oli 92 kpl ja niissä on kuvia yhteensä 19503 kpl. HUH HUH! 

Huomasin, että kansioiden joukossa on useita samannimisiä kansioita, eli ilmeisesti on käynyt niin, että kameran muistikortti on unohtunut tyhjentää ja tämän vuoksi kuvat ovat talletettu pariin kertaan. Maman I-phone kansioita oli kanssa muutama kappale eri tavalla nimetty ja tallennettu, joten puhelimen kuvat ovat samasta syystä useaan otteeseen. Tämä ei helpota työn määrää yhtään, mutta kuvien määrä putoaa oleellisesti. 

Kansioita selaillessani löysin niistä myös ison kasan videoita, jotka täytyy myös laittaa ojennukseen. Kuvia täytyy vielä etsiä sähköpostista, tietokoneen kansioista sekä saada Rosan kameralla otetut kuvat ja puhelimella otetut kuvat. Mikähän mahtaa olla lopullinen kuvamäärä??

Toteutus on aloitettu ja uudelle kovalevylle on siirretty kaikki olemassa olevat valokuvakansiot. Kovalevylle on tehty uudet kansiot vuosien mukaan, johon nimikoidut kuvat siirretään. Netistä on ladattu ilmainen kuvankäsittelyohjelma GIMP, vielä pitäisi opiskella miten se toimii, jotta säästettäviä kuvia voisi muokkailla. I looove Photoshop!!! 

Kuvien selvittely etenee kansioiden perkaamisesta eli päällekkäiset kansiot poistetaan ja jokainen kuva / vanha kansio siirretään kuvien päiväyksen mukaisesti vastaaviin uusiin vuosiluku-kansioihin. Noita Maman I-phone kuvia oli tallennettu viiteen eri kansioon eri nimillä ja kuvien määrä oli 1204 kappaletta, nyt pitäisi vielä lisäksi tallentaa nuo viimeiset kuvat puhelimesta. Tässä kohtaa voisi miettiä, jos saisi tehtyä sinne puhelimeenkin oman kansion kuville mitä haluaa siellä säästää...

... projekti jatkuu...