Kuusisaaren tyylikäs taidekoti - Villa Gyllenberg

Kulttuurikeskiviikko

Minä ja museokorttini ollaan oltu todella tylsistyneitä, kun emme ole päässet pitkään aikaan yhdessä ulkoilemaan. Minulla alkaa seinät kaatua, kun mihinkään ei pääse ja museokorttini ahdistuu lompakossa. Viime viikolla päätin, että asialle pitää tehdä jotakin ja lanseerasin kulttuurikeskiviikon eli jatkossa, joka keskiviikko aion nauttia edes pienen hetken kulttuurista. 

Halusin päästä museoon, moni on vielä nettisivujen mukaan suljettu tai avoinna rajoitetusti. Aloin kartoittamaan sellaisia kohteita, missä en ole aikaisemmin käynyt ja lopulta päädyin Kuusisaaressa sijaitsevaan Villa Gyllenbergiin, joka on minulle täysin tuntematon. Tämän museon kohdalla on vähän sama tarina kuin viereisen Didrichsenin kanssa, monesti olen ajanut sen ohi ja miettinyt, että tuolla pitäisi joskus käydä. 

Ajattelin, että olen ainoa vierailija, mutta yllätyin kun siellä oli paljon porukkaa, vaikka oli melkein sulkemisaika. Vasta kotona minulle selvisi, että museo on juuri avattu remontin jälkeen. Tykkäsin museosta kovasti, suuren vaikutuksen minuun teki kotimuseon puoli taiteen ja sisustuksen yhdistely, seuraavalla kerralla ehdin varmaan keskittyä taiteeseen enemmän. Huomasin, että museo kuuluu Small Art Museums Helsinki verkostoon ja heillä on muita vastaavia museoita, ehkä näistä löytyy joku kohde kulttuurikeskiviikolle.

Ihastuttava taidekoti

Kun astuin sisään kotimuseon puolelle, ihastuin siihen heti, sisääntulon näyttävien verhojen takaa pilkotti tyylikäs taidekoti. Katselin ympärilleni ja ihmettelin maalausten ja arvoesineiden runsautta, jotka olivat sulassa sovussa oleskelutilojen sisustuksen kanssa. Pyörin hetken ympäri ja ihastelin näkymää, en tiennyt mistä aloittaa, joten päätin edetä järjestyksessä. Alakerrassa on kaksi oleskelutilaa sekä ruokailutila.  

Alakerran suuri oleskelutila oli ryhmitelty kolmeen osaan, ensimmäisenä katseen vangitsee flyygeli ja suuret ikkunat, vasemmalla puolella on istuinryhmä, jonka ympärille on sijoiteltu taidekokoelma, joka sisältää tunnettujen suomalaisten teoksia Oikealla puolella takan vieressä on houkutteleva paikka istuutua ja katsella ympärille sekä alas salonkiin. 

Salonkia hallitsee vaaleanpunainen sohvaryhmä, joka on sijoitettu siten, että siitä näkee ruokailutilaan sekä Laajalahdelle, kesällä näkymät ovat varmasti upeat.

Edustusasunnon ruokailutilassa on näyttävästi katettu pitkä pöytä ja vieraiden iloksi seiniä koristaa Anen lempitaulut. Paraatipaikalla on Anen ensimmäinen Helene Schjerfbeck hankinta, Lehtimajajuhla maalaus on vuodelta 1883. Ruokailutilasta on näkymät salonkiin ja isot ikkunat Laajalahdelle. 

Keittiötä en huomannut lainkaan, se on ilmeisesti poistettu museon muutostöiden yhteydessä vuonna 1980, miten harmillista.

Yläkerrassa kolme huonetta, joista yhdessä pyöri mielenkiintoinen Ane Gyllenbergin historiikki. Sisääntulon oikealta puolelta, takkaryhmän vierestä lähtee rappuset yläkertaan. 

Välitasanteella kannattaa pysähtyä katsoma lasimaalausta, sen vasemmasta alakulmasta löytyy vapaamuurareiden symboli harppi ja suorakulma. 

Kaksi huoneista on sisustettu oleskeluhuoneiksi, viherhuone ja toinen on varmaan ollut työhuoneena, mutta tämän hetken ”ajan hengessä” -näyttelyn vuoksi sisustus on siirretty alakerran Gallerian tiloihin. Olisin mielelläni nähnyt, miten huoneet on sisustettu, kun perhe on asunut siellä. 

Galleria

Ruokailutilasta pääsee museon Galleriaan, se on valoisa ja moderni, näyttelytiloissa on parhaillaan menossa ”Ajan hengessä” -näyttely 10.4.2022 asti. 

Esillä on useita Helene Schjerfbeckin töitä sekä Anen työhuoneen sisustus. Gallerian vieressä on kahvila, josta on näkymät Laajalahdelle. Lisärakennus ja Galleria, ei mielestäni sopinut vanhan talon tunnelmaan. 

Talvinen sää esti tutustumasta pihaan ja rakennukseen ulkopuolelta, joten tänne pitää ehdottomasti palata keväällä tai kesällä uudelleen, kun puutarha kukkii.

Ane Gyllenberg

Kuva: Wikipedi, Ane Gyllenberg ,1961

Ane Gyllenberg syntyi Iitissä 24.12.1891, hänen äiti Emilia oli pappilan tytär ja isä Eskil kuului ruotsalaiseen Gyllenbergin aatelisukuun ja työskenteli Åminneforsin ruukin kirjanpitäjänä ja hoiti tilaa Iitin Perheniemen kartanossa. 

Ane valmistui Turun kauppaoppilaitoksesta vuonna 1911 ja aloitti työt pankissa, hän muutti Helsinkiin vuonna 1916 ja aloitti työt Pankkiiriliike Tom Sahlbergillä. Suomen itsenäistymisen jälkeen 6.12.1917 Ane liittyi Helsingin suojeluskuntaan. 

Helsingissä Ane tapasi vaimonsa Signen, joka työskenteli pankkineitinä, pariskunta meni naimisiin vuonna 1919 ja kaksostytöt Marianne ja Margareta syntyivät vuonna 1920, myöhemmin vuona 1932 pariskunta sai pojan, joka kuitenkin kuoli heti synnytyksen jälkeen. 

Ane työskenteli pankkiiriliikkeessä ja oli siinä osakkaana, liikkeellä oli mennyt pitkään hyvin, kunnes Tsaarin valta murtui ja Venäjän ruplan arvo romahti valuuttamarkkinoilla. Pankkiiriliike joutui irtisanomaan työntekijänsä, Ane siirtyi kiinteistöalalle ja perusti oman yrityksen. 

Myöhemmin (1925) hän osti pankkiiriliikkeen  Sahlbergin kuolinpesältä ja ryhtiliikkeen avulla hän pelasti yrityksen konkurssilta. Yrityksen toiminta alkoi kannattaa ja vuonna 1936 sen nimeksi vaihdettiin Pankkiiriliike Ane Gyllenberg, vuotta myöhemmin hän sai Suomen kansalaisuuden. 

Perhe asui Helsingissä ja muutti Kuusisaareen vuonna 1938, jolloin Villa Gyllenberg valmistui. Ane oli tunnettu hyväntekijä, 1948 perustettiin hänen ja Signen nimeä kantava säätiö, jonka tarkoituksena oli rahoittaa lääketieteellistä tutkimusta. Ane luopui terveyssyistä toimitusjohtajan tehtävistä 1955 ja myi yrityksen työtoverilleen ja alaisille. 

Ane Gyllenberg sai kauppaneuvoksen arvonimen vuonna 1949, hän oli innostunut taiteenkerääjä, mukana vapaamuurareiden toiminnassa, hän oli hengellinen ja kiinnostunut Rudolf Steinerin ajatuksista ja opeista. Ane ja Signe molemmat kuolivat vuona 1977, heidän perintönsä elää edelleen Villan Gyllennbergissä.

Villa Gyllenberg

 

Villa Gyllenberg on taide- ja kotimuseo Kuusisaaressa Laajalahden rannalla. Museorakennus valmistui vuonna 1938 pankkiiri Ane Gyllenbergin (1891-1977) ja Signe Gyllenbergin (1895-1977) perheen kodiksi. Kotimuseo on tunnelmallinen, sen tyylikäs sisustus on alkuperäinen ja taulut ovat edelleen samoilla paikoilla. 

Ane oli innokas taiteenkerääjä, museossa on yli 400 taideteosta, runsaasti esineistöä ja huonekaluja, jotka ovat taidokkaasti sijoitettu osaksi kotimuseon sisustusta. Kokoelmassa on paljon tunnettujen suomalaisten taiteilijoiden teoksia, suurin osa maalauksista on esittävää taidetta, nykytaidetta on vähemmän. 

Varhaisimmat teokset ovat 1400-luvulta. Helene Schjerfbeck oli Anen lempitaiteilija, tänä päivänä museossa on noin 40 hänen teosta, se on laajin yksityinen kokoelma. 

Museon toiminnasta ja taidekokoelmasta vastaa Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö, jonka pariskunta perusti vuonna 1949. Säätiö perustettiin tukemaan lääketieteellistä tutkimusta, apurahoja on jaettu vuodesta 1950 lähtien, joka toinen vuosi, tuen saajat ilmoitetaan Ane Gyllenbergin syntymäpäivänä 24.12.

Pariskunnan kuoleman jälkeen huvilan yhteyteen rakennettiin galleria, museo avattiin yleisölle vuonna 1980. Museota laajennettiin vuonna 2021 tehdyn peruskorjauksen yhteydessä.  

Museossa on kahvila ja museokauppa sekä siellä järjestetään konsertteja. 

Kesällä museoon pääsee Helsingistä venebussilla, pysäkki sijaitsee kävelymatkan päässä, viereisen Didrichenin museon rannassa.  

Osoite: Kuusisaarenpolku 11, 00340 Helsinki
Avoinna: ke, la, su klo 12-17 
Lisätietoja: www.villagyllenberg.fi 

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista

Omenapuut kukkii Malminkartanossa

Nyt kannattaa pakata eväskori, ottaa kamera mukaan ja suunnata kohti Malminkartanoa, sillä siellä ovat omenapuut nyt kukassa!

Tämä salainen puutarha sijaitsee Malminkartanon kartanon mailla ja sen omenpuut ovat perua ajasta, jolloin maatila toimi Helsingin yliopiston koetilana.

Useampana keväänä minulla on ollut toiveena päästä ihailemaan omenapuiden kukkaloistoa ja monesti olen miettinyt visiittiä Lohjan omenapitäjään. Ikävä kyllä tuo kukkimisaika on mennyt minulta aina ohitse, kun olen iloinnut kauden muista kukinnoista. 

PicNic hedelmätarhassa

Viikonloppuna kyselin eräässä FB-ryhmässä paikkoja, mistä löytyy useita omenapuita ja minulle ehdotettiin Malminkartanoa. Se sijaitsee kivenheiton päässä meiltä, joten päätin lähteä tutustumaan siihen. 

Hedelmätarhassa oli paljon porukkaa hienoissa vaatteissa, nyt kannattaa todella käydä ottamassa kuvia valkolakin kanssa, vauvoista ja lapsista sekä perhepotretteja. Juuri nyt omenapuun kukat ovat kauneimmillaan. 

Alhaalla puiston reunassa kulki omenapuukuja, jonka katveessa oli muutamia eväspöytiä. Me kävimme kaupan kautta ja ajattelimme ottaa vähän huikopalaa.

Hetken päästä löysimme vapaan pöydän ja nautiskelimme eväitä upeassa auringonpaahteessa. Puisto oli todella rauhallinen ja siellä oli mukava viettää aikaa, oli ihana nähdä, kuinka porukat tapasivat tuttaviaan ulkosalla. 

Meillä oli vähän tylsät eväät, suoraan kaupan hyllyltä, sen sijaan eräs lähti puistosta kaasupullon kanssa ja ryhmä nuoria naisia oli kattanut pöydän kauniisti ja nauttivat teehetkeä posliinikupeista. 

Upea paikka tänne on ehdottomasti tultava uudelleen ja tutustuttava kartanoon sekä läheisiin kävelyreitteihin ja niihin kuuluisiin kävelyrappusiin, jotka sijaitsevat Helsingin korkeimmalla paikalla 91 metriä meren pinnan yläpuolella. 

Malminkartano 

Malminkartanossa on ollut asutusta jo kivikaudella, Juhannuskallion luota on löytynyt vanha kivikautinen asuinpaikka ja hautaröykkiö. Kartanometsän kalliolta on löytynyt hautakiviä, kulttipaikka ja muinaisitie. Juhannuskalliolla on järjestetty tapahtumia ja se on suosittu oleskelu-ja näköalapaikka. 

Malminkartanon alue muodostui 1600-luvulla kahdeksasta talosta, kartanoa alettiin rakentamaan 1700-luvulla ja sitä on myöhemmiin rakennettu ja laajennettu useaan otteeseen.  

Kartanolla on aikojen saatossa ollut useita omistajia, maatila oli valtion omistuksessa ja siellä toimi vankisiirtola aina vuoteen 1945 asti.  

Fruticetum eli hedelmäpuutarha

Maatila luovutettiin vuonna 1932 Helsingin yliopistolle, sitä kunnostettiin vankityövoimalla. Kartano otettiin opetuskäyttöön vuonna 1942, siellä toimi maatalous- ja metsätiedekunta aina vuoteen 1979 asti.

Maatilalle perustettiin Fruticetum, sinne istutettiin omena-, päärynä-, kirsikka ja luumupuita yhteensä noin 400 hedelmäpuuta, joista on vielä jäljellä noin 350. Puurtahassa järjestetään erilaisia yleisötilaisuuksia ja sadonkorjuutapahtumia. Hedelmäpuutarha sijaitsee asuntolarakennuksen takana.

Avoinna: avoinna ympäri vuoden
Osoite: Kartanokaari 29
Ei pääsymaksua

Oletko sinä käynyt 

Malminkartanon hedelmätarhassa?

Tuoreimmat kuulumiset löydät 
Martan matkassa Facebookista tai Instagramista

Hiljainen kaupunki ja tuulahduksia Keski-Euroopan toreilta

Niin uskomattomalta, kun se kuulosta, niin nyt on jo Marraskuu! 

Siitä on kulunut jo tovi, kun viimeksi olen käynyt kaupungilla hengailemassa, tänään siihen syynä oli Hakaniemen torin maalaismarkkinat. En tiedä kuinka monen metrin syvyinen aukko minulla on sivistyksessä, mutta vasta nyt sain kuulla, että Hakaniemessä järjestetään maalaismarkkinat, aina kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina.  

Asuessani Sveitsissä torit olivat viikonloppuisin suosittua ajanvietettä ja usein palasimme kotiin herkkujen kera. Tätä torikulttuuria olen todella kaivannut, mutta kuitenkin vältellyt keskustan ruuhkaisaa ja turistien täyttämää Kauppatoria. Innostuin, kun sain ystävältäni kuulla, että Hakaniemessä on tänään toripäivä ja lähdin mieluusti mukaan. 

Hiljainen kaupunki

Lähdimme liikenteeseen Kauppatorilta, ajatuksena oli tehdä samalla kävelylenkki sillä maiseman vaihdos piristää aina. En muista milloin olisin viimeksi nähnyt Kauppatorin niin hiljaisena, kulkijoita oli vain nimeksi ja muutama torimyyjä oli tullut paikalle. Kävelimme Hakaniemeen Pohjoisrantaa pitkin ja ohitimme monia itselle rakkaita pysähdys- ja kuvauspaikkoja, tunnelma oli todella rauhallinen ja nautin joka hetkestä. 

Ihastelin syksyn upeita värejä, vielä on jonkin verran puissa lehtiä, mutta maassa sitäkin enemmän, lehtien peitossa olevat puistot näyttävät kerrassaan upeilta. Ilma oli harmaa kuten aina marraskuussa, hieman tuulinen, mutta ei sentään satanut, juuri sopiva kävelyä ajatellen. 

Maalaismarkkinat

Saavuimme Hakaniemen torille ja yllätyin todella, sillä se oli täynnä kojuja ja ihmisiä. Torilla oli myynnissä vaatteita, laukkuja, kenkiä, käyttötavaroita, leivonnaisia, vihanneksia sekä siellä oli useita torikahviloita ja ruokakojuja. Myyjien lisäksi torilla oli eri puolueiden kannatuspisteitä. Hämmästelin, kuinka paljon myyjiä oli, tuo tori todella toi minulle tuulahduksen muistoja Sveitsin ja Ranskan toreilta. Kävimme huolella jokaisen kojun läpi ja otimme hieman huikopalaa. Lopuksi teimme ostokset, omaan kassiin sujahti pussillinen karjalanpiirakoita, valitettavasti perunapiirakat olivat jo ehtineet loppua. Niitä täytyy lähteä hakemaan ensi kuussa. Hakaniemen torin kauppahalli on ollut jo pitkään remontissa ja torille on rakennettu väliaikainen halli, harmillisesti tämä uusi halli ei ole sunnuntaisin auki, joten täytyy tehdä myös sinne uusi retki. 

Hakaniemen tori

Hakaniemen tori on vanha kauppapaikka, täyttömaalle rakennettu tori avattiin vuonna 1897 ja siellä myytiin elintarvikkeita ja kankaita. Vuonna 1914 torille valmistui kaksikerroksinen kauppahalli, jossa oli yli 60 liikepaikkaa, hallissa myytiin elintarvikkeiden lisäksi käsitöitä ja käyttötavaroita. Sodan aikana torilla säilytettiin halkopinoja, joita käytettiin talojen lämmittämiseen. Kauppahalli on tällä hetkellä remontissa, sen viereen on rakennettu väliaikainen kauppahalli. 

Hakaniemen tori sijaitsee vanhassa työväen kaupunginosassa, sen vieressä sijaitsee ympyrätalo ja ympärillä on useiden ammattiliittojen ja järjestöjen (SAK) toimitiloja. Keskustasta torille tullaan pitkää siltaa pitkin, aikanaan sillan sanottiin erottavan työläiset ja porvarit. Perinteisen toritoiminnan lisäksi siellä on järjestetty mielenosoituksia ja vapputapahtumia.

Avoinna: ma-la klo 6.30-15.00 
Osoite: Hämeentie 1

Krunikasta Kauppatorille

Kun maalaismarkkinat oli koluttu, niin päätimme palata Kauppatorille Krunikan kautta. Olimme aikaisemmin olleet Krunikassa muutamalla opastetulla kävelykierroksella, osa kaduista ja taloista on tullut jo tutuiksi, mutta niitä on aina niin kiva katsella. Nousimme ylös Oikokadulle, joka on yksi suosikkini, rauhallinen ja viihtyisä katualue. Lähellä Kristianinkadulla sijaitsee Ruiskumestarin talo, se on kiva pieni museo, talo on kantakaupungin vanhin paikallaan säilynyt puutalo vuodelta 1818.

 

Ihastelimme rakennuksia, niiden julkisivuja, ikkunoita ja etsimme niistä erilaisia yksityiskohtia. Jatkoimme hetken matkaa ja Snellmaninkadulla hämmästyimme, kun katsoimme kauas Kaisaniemen suuntaan ja huomasimme taustalla Eduskuntatalon. Olimme Yrjö Koskisen kadulla ja kukaan meistä, ei ollut aikaisemmin huomannut tuota näköyhteyttä Eduskuntataloon, liekö ollut lehtiä puissa tai muita näköesteitä aikaisemmin. Laskettelimme Unioninkatua pitkin Senaatintorin kautta takaisin Kauppatorille. 

Olipa mahtavaa pitkästä aikaa käyskennellä kaupungilla kaikessa rauhassa!

Kruununhaka

Kruununhaka on entistä kruunun tykistön hevosten laidunmaata, alue sijaitsi Rauhankadun tuntumassa, kaupunginosa on saanut nimensä sen mukaan. Aikanaan Kruununhaka sijaitsi kaupungin ulkopuolella, sillä Helsinki oli rakennettu Vanhaan kaupunkiin Vantaa joen suulle, kunnes se siirretiin nykyiselle paikalle Senaatintorin tuntumaan vuonna 1640. Kaupunginosan kadut ovat osittain nimetty Romanovin keisarisuvun jäsenten mukaan 1820-1830 luvulla, osa on nimetty Ruotsin vallan aikana ja osa nimistä on muutettu myöhemmin. Kruununhaassa sijaitsevat Liisankatu ja Unioninkatu ovat vanhimmat yhä käytössä olevat kadunnimet, keisari Aleksanteri I vahvisti ne Helsingissä vuonna 1819.

Kruununhaka on arkkitehti C.L. Engelin käsialaa ja tyyliltään Empireä, joka on saanut vaikutteita Antiikin Roomasta. Suomen hallinnollinen keskus alkoi muotoutua Kruununhakaan 1800-luvun alkupuolella ja Senaatintorin ympäristöön valmistui lukuisia tärkeitä rakennuksia kuten Presidentinlinna, Valtioneuvostonlinna, Helsingin kaupungintalo, Tuomiokirkko, Helsingin yliopiston rakennukset, Suomen pankki ja ritarihuone. 

Krunikka tunnetaan upeista Jugend taloista, joiden julkisivuista löytää aina jotakin uutta ja mielenkiintoista katseltavaa. Krunikassa kulkiessa kannattaa katsella ylöspäin, sillä rakennusten yläosissa on upeita yksityiskohtia. Talojen kivijaloissa on useita ravintoloita ja second hand-liikkeitä.

Pohjoisranta on Kruunuhaan rantaboulevadi, se sijaitsee Hakaniemeä vastapäätä, tien vartta reunustaa toinen toistaan upeampia kerrostaloja ja keskellä sijaitsee Halkolaituri, joka aikanaan 1700-1800 luvulla oli Helsingin pääsatama. Kesäisin rantatien varrella on upeita purjeveneitä ja kauempana voi nähdä komeat jäänmurtajat. Rantatieltä on yhteys Tervasaareen, joka oli aikanaan tervan vientivarasto ja siellä säilytettiin paloturvallisuussyistä puutalojen rakentamiseen tarvittavia lautoja. Tänä päivänä Tervasaari on kaupunkilaisten suosittu ulkoilusaari, siellä on ravintola, uimapaikkoja ja mattolaituri.