sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Iltapäiväkahvit Kopparnäsin rantakalliolla




Lauantaina oli ihana aurinkoinen päivä ja halusin ehdottomasti päästä ulkoilemaan pitkän iltavuoroviikon jälkeen. Pakkasin kahvit ja leivät reppuun ja lähdin ajelemaan Inkoon suuntaan. Minua on jo pitkään houkutellut tuo Porkkalan vuokra-alue ja olen halunnut päästä tutustumaan siihen, tällä kertaa valitsin kohteeksi Koppanäsin virkistysalueen, sillä nimessä oli jotakin tuttua.

Perille oli helppo löytää ajoin 51 tietä ja Degerbyn kohdalla käännyin vasemmalle, jatkoin hiekkatietä ihan päätyyn asti. Matkan varrella oli muutamia parkkipaikkoja, mutta minä päätin katsoa kuinka pitkälle pääsen ja jätin auton viimeiselle parkkipaikalle. 








Otin repun ja lähdin rannan suuntaan, kiipesin pienen ylämäen ja sen yläpuolelta avautui aivan huikea maisema merelle! Olin tullut Rävberget näköalapaikalle, joka oli korkean kallion päällä. Aikani ihastelin maisemia, kunnes lähdin kävelemään varovasti alas rantakallioille.








Rantakivillä oli useita kalastajia ja kyselin eräältä mahdollisia patikointipolkuja, sillä en ollut niitä löytänyt alueen kartasta. Virkistysalueella ei ollut mitään merkittyjä reittejä, vaan metsässä kulki pieniä kalastajien polkuja. 

Lähdin kävelemään rantakiviä pitkin, kalastaja huuteli vielä perääni, että metsässä saattaa olla kyykäärmeitä ja hän oli nähnyt muutamia rantakäärmeitä. 









Jatkoin matkaa ja kävelin eteenpäin katse tiukasti maassa. Polut olivat todella kapeita ja olemattomia, olin hieman huolissani että saattaisin eksyä, joten palasin takaisin rantakallioille ja lähdin kulkemaan toiseen suuntaan, joka johti Berguddenin näköalapaikalle.










Tuuli vihmosi rannan tuntumassa, etsin itselleni suojaisan paikan missä nautin maisemista ja kahveista, samalla seurasin joutsenien puuhia. Olin toivonut että löytäisin joitakin merkkejä tuosta Neuvostoliiton vuokra-ajalta, mutta valitettavasti en niitä nähnyt, ellei mutterin näköiset betonimöhkäleet sitten olleet vanhoja bunkkereita.












Kopparnäs




Kopparnäs on yksi Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ulkoilualueista, se sijaitsee Degerbyssä Inkoossa. Alue on avoin kaikille, siellä voi ulkoilla, marjastaa ja sienestää tai vaikka käydä paistamassa makkarat. Meri- ja saarimaisemia voi ihailla Berguddenin rantakallioilta tai Rävenbergetin kalliolta.

Kopparnäs on ollut osa Porkkalan vuokra-aluetta, jonka Suomi joutui sodan jälkeen rauhanehtojen vuoksi vuokraamaan Neuvostoliitolle 50 vuodeksi aina vuoteen 1994 asti. 

Neuvostoliitto perusti sotilaallisen tukikohdan puolustamaan Leningradia Suomenlahden kapeimmalle kohdalle Porkkalannimen ja Viron Naissaaren välille. Vuokra-alue oli laaja, se käsitti suuren osan Kirkkonummea ja Degerbytä sekä osia Inkoosta, Siuntiosta ja Espoosta. Vuokra-alue evakuoitiin ja sen asukkaat joutivat siirtymään kodeistansa toisaalle.

Tilanne oli erikoinen, sillä Neuvostoliiton tukikohta sijaitsi vain kivenheiton päässä Helsingistä ja se oli täysin suljettu. Tukikohdassa oli yli 30 000 Neuvostoliittolaista ja sinne oli ulkopuoliselta pääsy kielletty. Neuvostoliitto kuitenkin luovutti yllättäin alueen Suomelle vuonna 1955 ja vetivät joukkonsa pois Porkkalan alueelta.

Porkkalan alue oli vuokrakauden aikana rapistunut huonoon kuntoon vuosien 1944-1956 aikana. Kopparnäsin aluetta oli käytetty tykistö ja maalialueena, alueen rakennuksista oli jäljellä vain kivjalat ja maasto oli palanut lähes kokonaan.

Kopparnäsin alueelle suunniteltiin myöhemmin ydinvoimalaa 1970-luvulla, mutta alueen asukkaat nousivat vastustamaan hanketta ja se kariutui. Nykyään alue on Uudenmaan virkistysyhdistyksen omistuksessa.



Kartta: Uudenmaan virkistysyhdistys


sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Patikointikohteena Meikonjärvi, Kirkkonummella




Varmaan noin vuosi sitten näin Facebookissa upean kuvan järvimaisemasta, joka oli otettu patikointiretkeltä. Kyselin kuvan perään ja sain kuulla, että se on otettu Kirkkonummen Meikojärveltä, siitä hetkestä lähtien olen halunnut päästä sinne patikoimaan. 

Viime päivät olen haikaillut Sveitsin keväästä ja ollut vähän allapäin, kun taas Sveitsissä ollessa, tuli haikailtua Suomeen, kun näki ihania luontokuvia, järvimaisemia tai kuvia Helsingistä. Näinhän tämä menee…

Olimme sopineet ystäväni kanssa patikointirekestä ja halusin tietenkin päästä käymään tuolla Meikonjärvellä, onnistuin onneksi houkuttelemaan Eerikan Meikoon Nuuksion sijaan.


Meikojärvi




Meikonjärvi sijaitsee luonnonsuojelualueella Kirkkonummella, se on osittain kaupungin ja osittain valtion omistama. Alueella ei ole asutusta, joten alue on hyvin luonnonmukaisessa tilassa, ympärillä on metsää, suota ja useita lampia. 

Meikon ulkoilualueella on kolme eri patikointireittiä Meikonkierros 8,5 km, Kuikankierros 3,2 km ja Kotokierros 4,4 km. Reittien varrella on ulkohuusseja sekä pari tulentekopaikkaa. Reitit on hyvin merkitty ja siellä on useita pitkospuista.

Reittimerkinnät


Tässä olisi oiva patikoinitireitin vaatimuustaso merkintä


Useimmiten reittien merkinnät ovat puisia viittoja, jotka hukkuvat maastoon. Olemassa olevia merkkejä on harvakseltaan ja yleensä ainoa saatavilla oleva lisäinformaatio on reitinpituus. 

Toivoisin että Suomessa olisi yksi yhtenäinen reittimerkistö, josta ilmenisi reittien vaativuustaso sekä matkan kesto eli aika kuinka kauan kohteeseen kestää patikoida. Näin olisi helppo valita itselle sopivan haasteellinen reitti. 

Reitit voitaisiin hyvin merkitä Esim. niillä kuuluisilla liikennevaloilla, vihreä tarkottaisi helppoa maastoa, se olisi esteetön ja sitä pitkin voisi kärrytellä. 

Keltainen olisi vähän vaativampi, kapeampia polkuja ja jonkin verran esteitä ja korkeuseroja, punainen taas olisi vaikea, haastatavampi enemmän korkeuseroja ja haastavampi reitti kulkea. 

Opasteissa olisi hyvä ilmetä myös aikamerkinnät, kuinka kauan kestää seuraavalle etapille tai päämäärään, tämä helpottaisi voimien ja energian jakamista sekä juoma- ja ruokailuataukojen ja vessareissujen suunnittelua. Mahtaakohan näillä Meikon liikennevaloilla olla mitään tekemistä vaativuustasojen kanssa?

Meikonkierros 8,6 km




Eerika oli valmistanut meille eväät ja pakkasimme ne reppuun, Kyöstin autoon ja lähdimme matkaan. Ajoimme Meikolle noin puolisen tuntia ja olimme perillä. 

Olin juuri autossa vaahdonnut, kuinka minua ärsyttää täällä Suomessa patikointireittien puutteellinen merkintä ja kun nousin autosta, minua alkoi naurattaa, sillä ensimäisenä huomasin tyylikkäät puiset viitat värikoodeilla.

Valitsimme pisimmän reitin eli Meikonkierroksen, joka infotaulun kartan mukaan oli 8,3 km pitkä. Päätimme lähteä kiertämään järveä sen vasemmalta puolelta, jotta voimme lopuksi taukopaikalla paistaa makkarat ja juoda kahvit. 

Alkumatkalla reitin kunto yllätti meidät, polku oli öisen sateen jälkeen todella mutainen ja maa jalkojemme alla painui jännästi rahisten alas. Sitten hoksasimme että maa oli routainen, suo jonka päällä kävelimme, oli maan alta jäinen. 

Reitin varrella oli useita ihania pitkospuita, jotka olivat todella tukevia. Reittimerkinnät ja pitkospuut näyttivät suhteellisen uusilta ja ne oli todella hyvässä kunnossa.


Karhukoira Kyösti vai "Esko"?

Maanpinta tuntui jännältä kun alapuolella jää rahisi ja antoi jalan alle myöten

Jäähileet suhisee tuulen mukana


Suo osuuden jälkeen polku parani pikkuhiljaa, mitä korkeammalle nousimme, sitä kuivempaa oli. Polun varrelle oli laitettu kiitettävän tiheästi opastemerkkejä, se oli hyvä sillä vaihtelevassa maastossa oli hyvä pitää silmät maassa. 

Pidimme ensimmäisen juomatauon kallion päällä, josta oli upeat maisemat järvelle. Järvi oli jäähileen peitossa joka tuulessa suhisi mukavasti. Järven vasemmalla puolella polku meni enemmän metsän puolella kuin järven rannalla. Paikotellen poluilla oli vielä märkää talven jäljiltä ja jouduimme keksimään kiertoteitä.

Team "Meiko"












Pysähdyimme järven päähän hetkeksi istumaan ja saimme päivän parhaimmat naurut! 

Kohmeinen sammakko oli lähtenyt reissullensa ja se kulki eteenpäin kuin olisi ollut hidastetussa filmissä. 

Jatkoimme matkaa järven oikealla puolella ja löysimme sinivuokkoja eli selkeitä kevään merkkejä. Aurinko hemmotteli meitä, mutta tuuli alkoi hieman yltyä. 


Kesää kohti...


Ihaan paras Grillipaikka 










Löysimme grilliapaikan, mutta se oli niin tuulinen, että päätimme jatkaa matkaa ja etsiä jonkun toisen paikan evästauolle. 

Sopivaa suojaisaa paikaa ei vaan löytynyt, joten päätimme jatkaa matkaa vihreän reitin Kotokierroksen tulentekopaikalle. 

Löysimme sopivan suojaisan paikan jäimme nauttimaan eväitämme, makkarat söimme nälissämme kylminä ja kahvin kera oli tarjolla ”Maailman parasta banaanikakkua” kiitos Eerika evästyksestä.


Niin tuulista että tuhkatkin tuuli grillistä silmille


Tyhjä puuvaja


Hienot on puitteet


Koivut kalisi tuulen mukana, jännä ääni


Routainen tie


vihdoinkin suojaista, eväspaikka


Kaffepausse



Tämä patikointiretki oli kerrassaan loistava, se vei pois kaukokaipuun ja toi mukanaan hyvän mielen! Seuraavalla kerralla täytyy käydä kokeilemassa tuo Kotokierroksen reitti.


lauantai 21. huhtikuuta 2018

Via Jakobi: 3 Morges – St Prex




Kevään tulo on saanut minut ikävöimään Sveitsiä, lämpimiä kevätpäiviä ja luonnon heräämistä, joka puolella värikkäitä kukkia ja pensaita, upeasti kukkivat kirsikka- ja magnoliapuut sekä viiniviljelmien kasvun seraaminen saavat mielen haikeaksi. Yritän tämän postauksen myötä helpottaa tuskaani ja palaan ajassa hieman taaksepäin Genevejärven rannalle ja jatkan patikointia Via Jakobi pyhiinvaellusreittiä pitkin. Tämän etapin patikoimme tasan vuosi sitten!  

Via Jakobi pyhiinvaellureitti jatkuu Martan matkassa ja nyt ollaan kolmannella etapilla, edellisestä etapista on kulunut jo useita kuukausia, tuolloin oli syyskuun loppu ja upeat daaliat olivat kukassa Morgesin rantatiellä. Tässä välissä olin jo tehnyt päätöksen paluumuutosta Suomeen ja pikkuhiljaa alkoi tulla paniikki, että ehdin kävellä Via Jakobi haasteeni loppuun ennen muuttoa. Elettiin huhtikuuta ja tuohon aikaan kevät oli jo pitkällä, saavuttaakseni patikonti tavoitteeni päätin alkaa tekemään pidempiä etappeja ja kävelyn sijaan aloin käyttämään julkista liikenettä palatakseni takaisin autolle.



2016 Tulppaanifestivaalit Morges

Saint Prex


Kolmas etappi alkaa Morgesista, joka on tunnettu kukista ja jatkuu sieltä seuraavaan kylään pikkuruiseen Saint Prexiin. Reitti oli pituudeltaan 5,4 km, osan matkaa se kulkee upeissa maisemissa Genevejärven rantaviivaa pitkin ja välillä se kulkee metsän kautta ja lopuksi kuljetaan La Côten viiniviljelmien poikki läheiseen Saint Prexin kylään.


Morges


Keskiviikko markkinat, Grand Rue, Morges 


Morges sijaitsee Genevejärven rannalla, vastapäätä Mont Blancia, noin 10 km Lausannesta ja 50 km Genevestä. Kaupunkia hallitsee upea Morgesin linna, joka on valmistunut 1200-luvun loppupuolella, linnassa on neljä kiinnostavaa museota, Vaudin kantonin Sotamuseo, Tykistömuseo, Poliisimuseo sekä Historiallisten figuurien museo.





Linnan takana on Parc Independet-puisto, joka on tunnettu tulppaaneistaan, keväisin siellä järjestetään tulppaanifestivaalit, puistoon on istutetaan yli 100 000 tulppaania ja ne muodostavat upeita taideteoksia. Rantakatua koristaa ympäri vuoden upeat kukat ja syksyllä se on tunnettu dahlioistaan.

La Côte on yksi Vaudin kantonin suurimmista viininviljelyalueista, se ulottuu Jura-vuorten ja Geneve-järven väliin, viiniviljelmät alkavat Nyonista ja päättyvät Morgesiin.

Lue lisää Morgesista:



Via Jakobi: Patikointi 3 etappi Morges – St Prex 


Upea tyyni Geneve-järvi ja Alpit taustalla


Tällä kertaa Papi lähti mukaan kävelemään ja oli kerrassaan upea aurinkoinen päivä. Jätimme auton Morgesin linnan taakse Independent puiston viereiselle parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään urheilukenttien suuntaan. Alkuun kävelimme rannan tuntumassa, onneksi reitti poikkesi välillä metsän varjoon, sillä aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja oli todella lämmin.

Alitimme päätien joenviertä pitkin, saavuimme pellon luokse ja kuljimme sen reunaa, kunnes eteemme aukesi hauskannäköisiä ja hieman erikoisia puutarhapalstoja sekä mehiläistarhoja. Maasto oli suhteellisen tasaista ja helppokulkuista, reitin varrella oli vain muutama tiukempi nousu, tiet ja polut olivat hyvässä kunnossa.













Saavuimme metsästä ja edessämme oli rautatie, kuljimme hetken sen viertä pitkin, kunnnes eteemme aukesi upeat keltaiset rypsipellot! Kevät on tullut! Nuo pellot olivat todella huikeat, keltaisia rypsejä näkyi silmän katamattomiin. Rautatien toisella puolella oli viiniviljemiä, jotka kuuluvat La Côten alueeseen. Köynnöksissä ei vielä näkynyt lehtiä, mutta kuukauden kulutua ne olivat jo ihan vihreiden lehtien peitossa. Viiniviljemiltä oli aivan mahtavat näkymät, keltaiset rypsipellot ja taustalla Genevejärvi sekä Alpit, mikäs siinä patikoidessa tai itse asiassa kuvaillessa…




Seuraavia etappeja

Ihanat rypsipellot

Muutaman viikon päästä jo ensimmäiset lehdet viiniviljelmillä

Papi alkoi jo hieman väsähtää, joten hän otti junan takaisin Morgesiin ja lähti hakemaan autoa, minä sen sijaan jatkoin kävelyä alas Saint Prexin kylään. Minun oli tarkoitus ottaa kylästä muutama kuva, sitten jatkaa kävelyä vielä vähän matkaa ja Papi noukkisi minut kyytiin matkan varrelta. No kuinkas kävikään? Tuo Saint Prex oli todella kaunis kylä vanha kylä, ensin tuli vastaan vanha kirkko, jonka edustalta oli aivan mahtavat näkymät kaupunkiin sekä Alpeille.


Saint Prex

Jatkoin matkaa alas kylään ja saavuin rantatielle, kiertelin, pienen kylän ihania kapeita kujia ja ihastelin vanhoja eriskummallisia rakennuksia, niiden ikkunoita sekä koristeluita. Kylän ympäri on aikanaan kulkenut suojamuuri ja sisäänkäynnin yhteydessä on muistona jäljellä vielä portti ja näytävä kellotorni. 



Keskiaikainen Saint Prex

Saint Prexissä pysähtyy myös lautta

Ihanat vanhat talot

Aina löytyy kuvauksellinen ikkuna

Mösjöö???


Ihastuksissani kuljin rannalla edestakaisin ja kylää ristiin rastiin, ilatapäivällä kaupunki nukkui, melkein kaikki kuppilat ja putiikit olivat kiinni, vain muutama henkilö istui terassilla.  En huomannut ajankulua, ollenkaan kunnes Papi soitti ja kertoi olevansa jo seuraavassa kaupungissa… Hups, huomasin että olin unohtunut tähän ihanaan keskiaikaiseen kaupunkiin hieman pidemmäksi aikaa. Sovimme treffit ja Papi tuli minua noukkimaan.






Seuraava etappi alkaa Saint Prexistä ja silloin patikoidaan Aubonneen!



Via Jakobi




Ohessa tiivistelmä Via Jakobista niille, jotka eivät ole lukeneet aikaisempia postauksia ”Pyhiinvaellusreitti Via Jacobi” tai tai ”Via Jakobi: 1 Lausanne-St Sulpice”

Sveitsin Via Jacobi suom. Jaakobitie pyhiinvaellusreitti kulkee Sveitsin läpi Ranskan rajalle (Camino Francés) ja jatkuu sieltä aina Espanjaan Santiago de Compostelaan asti Pyhän Jaakobin haudalle. Via Jakobi on noin 450 km pitkä, reitin voi aloittaa Itävallan tai Saksan rajan tuntumasta. Saksasta alkava Via Jakobi kulkee Konstanz järven kautta ja toinen reitti lähtee Rorschachista Itävallan rajalta. Reitit yhtyvät Bernissä ja jatkuvat sieltä Lausanneen, ne kulkevat Genevejärven rantaa pitkin, Geneven kautta aina Ranskan rajalle asti. Pyhiinvaellusreitti on jaettu 33 eri etappiin ja se kulkee vaihtelevassa maastossa, matkan varrella on lukuisia keskiaikaisia kyliä ja kiinnostavia kaupunkeja, upeita nähtävyyksiä, vanhoja rakennuksia ja luostareita sekä maisemat ovat häkellyttävän kauniita.

Kun löysin Jaakobinreitin opasteita omasta kotikylästäni Sveitsissä, aloin kävellä reittiä kuntoilumielessä ja tutustuin samalla lähikyliin. Löysin reitin varrelta paljon upeita paikkoja ja haastoin itseni patikoimaan Lausannesta Ranskan rajalle Via Jakobia pitkin, matka on pituudeltaan noin 66km. Minulla ei ollut tarkoitus rykäistä koko reittiä kerralla vaan halusin kävellä sen pienemmissä etapeissa, jotta voin rauhassa tutustua myös uusiin paikkoihin. Nuo retket piristivät mukavasti arkikävelyitä.



Via Jacobi Martan Matkassa


Lue aikaisemmat Via Jacobi postaukset: