sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Kissanpentuja katsomassa




Aamulla kun heräsin niin tyttäreni tuli luokseni Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen osoitteen kanssa. Siitähän se sitten alkoi taas ja lähdettiin katsomaan kissanpentuja. Käytiin ensin outlet ostoksilla Vantaalla, Adidaksen liikkeessä ja löydettiinkin hyvään hintaan pojalle lenkkarit ja kävelykengät.
 
Käytiin samalla Tuomarinkylän kartanossa jossa oli menossa Tyylikästä-näyttely, joka esitteli entisajan sisustustyylejä.  

Tuomarinkylän kartano 1790-luvulta sijaitsee peltojen keskellä kohoavalla mäellä Pohjois-Helsingissä. Päärakennuksen Tyylikästä-näyttely esittelee helsinkiläisiä sisustustyylejä barokista funkikseen.




Näyttely tarjoaa runsaan ja monipuolisen otoksen helsinkiläiskotien sisustamiseen ja koristamiseen käytettyjä esineitä vuosisatojen varrelta. Huonekalujen lisäksi esillä on taidetta, käsitöitä, hopeaa, lasia, keramiikkaa, sisustustekstiilejä, muotikuvia ja suunnittelijoiden piirroksia. Tyylien peruspiirteiden lisäksi näyttelyssä esitellään myös sisustamiseen vaikuttaneita eri aikakausien uutuuksia ja keksintöjä.




Jatkettiin matkaa Pakilaan ja kolmen aikaan Hesyn kissatalon piti aueta. Huomasimme kuitenkin kissatalon sisäpihalla kissojen hyväksi pidettävän kirpputorin ja kävimme tutustumassa siihen. Mieleeni muistui että entinen kollega aikanaan vei minulta  tarpeettomia mattoja, pyyhkeitä, päiväpeittoja ym. muita kodin tekstiilejä, joten nytpä aion tuoda omani tänne. Juuri viikko sitten kuuluttelin eläinystäviäni Facebookissa, tarvitsevatko he pyyhkeitä. No nytpä tiedän mihin ne sitten aion viedä. Samalla tein päätöksen että kun saan vihdoin käytyä läpi kirpputori ja huutonet myynnistä jääneet tavarat niin tuon jäljelle jääneet tavarat tänne enkä jätä niitä enää lojumaan seuraavia kirpputori keikkoja varten. Tosin kyllä katsoin jo kiinnostuneena vanhoja kirjoja sisustusmielessä ja täytyy palata niitä vielä katsomaan. Mikä parasta olisi löytää niiden joukosta vaikka ihan klassikoita vanhoilla kansilla :)








Kävimme katselemassa kissoja ja voi kun siellä oli niin söpöjä katteja, mutta pentuja ei näkynyt. Kyselimme pennuista ja ne kuulemma viedään Viikkiin ja Pakilaan niitä ei oteta ollenkaan. Viikkiin pitää soittaa ja varata aika milloin niitä mennään katselemaan. Varasimme huomiseksi ajan joten matka jatkuu...

 




torstai 28. heinäkuuta 2011

Tropicario





Suostuin vihdoin lähtemään Ronin kanssa Tropicarioon päivä oli hieman sateinen, joten oikein sopiva sisätiloissa ihmettelyyn. Hassu juttu sillä paikkahan on oikeesti vanhan tanssiravintolan tiloissa Puu-Vallillassa ja olen koko kesän miettinyt sopivaa hetkeä lähteä ihailemaan noita vanhoja puutaloja.





Itse inhoan kaikkia matelijoita, varaaneita, hämähäkkejä yms. joten en ollut kauhean mielissäni sinne menosta. Yllätyin sillä paikka oli tehty todella kivaksi ja se oli oikein siisti ja turvallinen. (ei tarvinnut pelätä että joku tarttuu jalkaan) Eläinten tiedot oli todella kattavat ja hyvin esillä. Ehkä vaikuttavin hetki minulle oli kun näin ensimmäistä kertaa parimetrisen käärmeen luovan nahkaansa. Se oli aika uskomattoman näköistä. Tein tuttavuutta yhden hassun linnun kanssa, sillä oli erikoisen suuri nokka. Täytyy vain toivoa että kaikki nämä liskot eivät tule uniini.

Jätin Ronin vielä katselemaan eläimiä ja päätin itse piipahtaa kierroksella Puu-Vallilassa. Ilma olikin muuttunut aurinkoiseksi sillä aikaa ja kävelin tuon puutaloalueen läpi ja siellä oli aivan ihania taloja ja nyt haaveilenkin tuollaisesta puutalosta, jos ei muuten niin vaikka kesäasunnoksi jostain rannikko kaupungista. Olen kesän aikaan ihastellut noita jo Kokkolassa, Raumalla, Kumpulassa ja ties missä. Jospa tuon mökkihaaveen vaihtaisi puutaloon?





Hain Ronin Tropicariosta ja lähdettiin vielä käymään Ruiskumestarin talo museossa. Roni toimi kartturina ja löydettiin perille ihan hyvin. Olimme ainoat vierailija museossa ja oppaalla olikin aikaa kertoa meille vanhoista ajoista ja talon asukkaista.

Ruiskumestarin talo on Helsingin kantakaupungin vanhin alkuperäisellä paikallaan säilynyt puurakennus. Se valmistui viimeistään 1818. Myös piharakennus, jota on käytetty saunana, leivintupana ja asuinhuoneistona, on peräisin 1800-luvun alusta. Tontilla oli aikanaan talli, navetta, vaunuvaja ja puuvaja.




Tontti rakennuksineen säilyi Wickholmin suvun hallussa vuoteen 1974, jolloin ruiskumestarin tyttärentytär Martta Bröyer myi kiinteistön Helsingin kaupungille. Kaupunginmuseo entisöi rakennukset, ja museo avattiin yleisölle 1980.




maanantai 25. heinäkuuta 2011

Pyöräretki Seurasaareen





Papin tultua töistä päätimme lähteä pyöräilemään. Ehdotin että lähdettäisiin Seurasaareen, sillä mulle jäi vielä hampaankoloon edellinen käynti. Viimeksi kun kävimme lasten kanssa jäätelöllä, niin sade pääsi yllättämään ja pääsimme vain sillan yli, kunnes oli pakko kääntyä. Muistan viimeksi olleeni Seurasaaressa katsomassa juhannuskokkoa, lasten ollessa pieniä, eli siitä on todellakin pitkä aika.





Lähdettiin sitten polkemaan ja ajeltiin Kuusisaaren ohi ja käytiin hieman kyttäilemässä lähetystöjen upeita taloja. Keli oli taas mitä mainioin ja tuntui mukavalta polkea. Otettiin tietenkin jädet heti Seurasaaren sillan kupeesta ja jatkettiin kävellen saareen. Tuntui hassulta katsella sieltä suunnalta Helsinkiä ja huomata kuinka lähellä tutut paikat oikein oli. Sain ylipuhuttua papin ja käveltiin koko saari ympäri, sillä pyörällä ei saanut sinne mennä. Naturistirantakin oli remontin alla ja saas nähdä minkälainen uimala siitä oikein tulee. Harmi että ranta, joka sijaitsee yhdellä Helsingin parhaimmista paikoista, on varattu vain tietylle ryhmälle. Saaren muut rannat olivat kovin pieniä.






Kävin myös katselemassa noita vanhoja rakennuksia ja ne olivat todella upeita ja hyvin säilyneitä. Museot olivat jo ehtineet mennä kiinni mutta kurkkailin taloja ulkopuolelta.Tuli oikein kiva kävelylenkki saarella varmaan n. 3 km. Siellä oli todella upeeta ja muutenkin meillä oli oikein mukava pyöräilyretki ja toivottavasti näitä tulee vielä useita tänä kesänä.


sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Kirpputoria ja fudista






Tänään se vihdoin koittaa eli kaikki tämä viime viikkojen ja päivien uurastus, toivon mukaan palkitaan isoina myynteinä Vermon konttitorilla. Ilma ei lupaile kovin hyvää sillä utuinen pilviverho velloo taivaalla. No kaikki kuitenkin on hyvin, niin kauan hyvin kun ei ala satamaan. Papi kyllä kävi vielä varmuuden vuoksi lainaamassa katoksenkin. Eilen saatiin vihdoin ja viimein viimeisetkin nurkat, kaapit ja laatikot siivottua kotona sekä varasto vielä kaivettua esille. Nyt on rutkasti tavaraa kirpputorille ja mikä parasta kaapeissa tilaa. Me like! Ronikin oli ns. hövelillä päällä ja laittoi oikein kunnolla leluja kirpputorilaatikoihin. Mummo on tulossa meidän kanssa samalle pöydälle myymään ja hänen auto taitaa olla kanssa pullollaan lasten leluja.


Alkuhuuma niin kuin ennenkin eli kaikki keräilijät kävivät ostoksilla ja pari tuntia meni oikein mukavasti laitellessa tavaroita esille ja siistiessä pöytää. Kyllä sitä rompetta oli ja onneksi sitä myös meni, mutta välillä sattui oikeen rintaan kun ajattelin niitä kaikkia euroja mitä nuo lelutkin ovat uutena maksaneet ja kuinka niillä ei enää ole minkäänlaista arvoa. Harmi että meillä on niin olemattomat säilytystilat olisi ollut kiva säästää joitain noista vanhoista leluista mistä lapset ovat tykänneet.


Vaatteita ei kirpputorilla juurikaan mennyt, lelut, vanhat puhelimet tekivät kyllä kauppansa. Ihmisiä kävi ihan kivasti ostoksilla ja uskon että ihan hyvä tilikin tehtiin. Loppumetreillä meidät yllätti sade ja katoksen kasaaminen ei sujunutkaan tuosta vaan joten päätimme lähteä. Illalla oltiin todella väsyneitä ja kaikki laatikot olivat hujan hajan olohuoneessa odottamassa että vielä kerran tavarat käydään läpi ja viedään joko kierrätykseen, hyväntekeväisyyteen tai roskikseen...





Illalla mentiin koko perheen voimin katsomaan Hongan jalkapallomatsia ja vastassa oli Haka. Enpä ole Hongan otteluita pitkään aikaan käynyt katsomassa. Onhan tuo hieman säälittävää ettei Espoon kokoisessa kaupungissa kunnon puitteita jalkapallolle. Miten ihmeessä liigatasolla pelaavan joukkueen kotikatsomo voi olla telineistä kyhätty ja vain osin katettu? Ei noilla puitteilla ainakaan lipputuloja saada, joten ei ihme, ettei suomalainen jalkapallo pärjää maailmalla kun puitteet ovat rempallaan. Eipä tuo pelikään nyt ollut niin nautittavaa ollut, mutta ainahan siinä on oma tunnelmansa kattoa peliä paikanpäältä kuin soffalta. 

torstai 21. heinäkuuta 2011

Kävelyllä Arabianrannassa ja sen ympäristössä






Tänään Roni halusi lähteä Kumpulaan uimaan koska siellä on hyppytorni. Päätin itse lähteä tutustumaan Kumpulan ympäristöön ja katsoin kartalta että Arabianrantaan oli lyhyt kävelymatka joten päätin lähteä tutustumaan tuohon kaupunginosaan.





Kävelin läpi Kumpula puutaloalueen ja siellä oli aivan mahtavia taloja, joita oli aivan ihana katsella. Kävelin Arabian rantaan asti ja jatkoin rantatietä pitkin Vanhaan kaupunkiin. Päivä oli todella kuuma, mutta olin varautunut siihen juomapullolla ja rannalla oli onneksi tuulista.






En ollut aikaisemmin käynyt Arabianrannassa ja hämmästyin kuinka paljon siellä oli uusia kerrostaloja ja kuinka lähellä alue keskustaa ja kuinka mahtavat kävelytiet rannan tuntumassa.   


        





Kävelin rantaa pitkin Vanhaankaupunkiin ja löysin matkan varrelta kahvilan Vantaanjoen suulta missä oli pieni koski. Pysähdyin kahville ja jäätelölle aloin tutkailla hieman karttaa mihin suunnistaisi seuraavaksi. Alueella oli erilaisia museoita mm. Tekniikan museo. Vantaanjoen suu oli todella kaunis sekä myös tuo vanhankaupungin lahti. Tänne täytyy tulla uudelleenkin ja käydä kurkistamassa näitä museoita. En ollut aikaisemmin tiennyt näistä kauniista ja upeista paikoista. Hiekkatie olisi jatkunut vielä Viikkiin asti mutta sen tutkiminen täytyy jättää toiseen kertaan.



 
Tässä aivan upea näkymä Vanhankaupungin lahdelta







Kävelin Vanhasta kaupungista poispäin ja yllätyin kuinka lyhyt matka sieltä oli Arabian tehtaille. (en voinut olla poikkeamatta noihin tehtaanmyymälöihin) Huomasin tien toisella puolella keltaisen rakennuksen ja sinne johtavan puutarhan. Puutarha oli todella upea ja muistutti kovin Helsingin kasvitieteellistä puutarhaa. Päätin ottaa selvää mikä paikka on kyseessä. Tuo keltainen kartano oli Villa Annala ja kartanon kupeessa on Hyötykasviyhdistyksen viljelypalstoja sekä näytepalstoja, joissa voi käydä ihailemassa erilaisia perinteisiä koriste- ja hyötykasveja.







Kävelin aluetta ympäri ja löysin todella upeita palstoja ja arvatenkin kun näin nuo upeat laventelit niin peukaloni alkoi syyhytä. Kiertelin ympäri palstoja ja sain muutaman kivoja ideoita pajuaidan ja kompostin tekemiseen, sekä löysin hevosia laiduntamassa. Näillä hevosilla voi kuulemma ajella keskustassa. Kylläpä on hauskaa mitä kaikkea eteen tupsahtaa kun lähtee avoimin mielin tutkiskelemaan ympäristöä.








Poiketessani Arabian tehtailla huomasin että moni ulkomaalainen turisti on löytänyt sinne sekä myös Hjallis ja Helena oli ostoksilla. Onkohan Hanko-projekti jo sisustuksia vailla valmis? Olisi ollut mukava kierrellä hieman pidempään noita tehtaanmyymälöitä, mutta Roni soitteli ja halusi jo pois uimasta. Joten kävin vain pikaisesti myymälät läpi ja sain kuin sainkin vihdoin hankittua saunan stailausta varten sen tumman pellavaisen laude liinan Opan myymälästä.  Siellä olisi ollut muurikkaankin kaiken näköistä lisävälinettä mutta tänne täytyy siis palata uudelleen. Pentikin ja Finnlaysonin myymälässä olisin halunnut hieman pidempään vierailla. No jahka Roni seuraavan kerran haluaa Kumpulaan, niin täytyy sitten ottaa aikaa niille.






Matkalla takaisin Kumpulaan kuljin ohi yhden paperikaupan mitä mainostettiin jossain sisustusohjelmassa, mutta harmikseni liike oli kiinni kesälomien vuoksi. Palasin Kumpulaan turvallisesti samaa reittiä mitä olin tullut, etten vaan eksyisi. Yritin vielä takastulomatkalla etsiä sitä Maamme-laulun muistomerkkiä mutta en onnistunut löytämään ehkä tämäkin jää seuraavaan kertaan.


Kotimatkalla Ronin kanssa yritimme löytää Käpylästä Ilmatorjunnan muistomerkkiä mutta valitettavasti emme löytäneet. Sen sijaan talot jotka on rakennettu Helsingin Olympialaisia varten, näyttivät upeilta ja tänne on pakko palata ajan kanssa. Pysähdyttiin kotimatkalla haukkaamassa Subin herkut Sellossa :)



Tässä onkin mukava malli kompostiksi









Tällainenkin pikku poni tupsahti eteen tänään...



Tervetuloa blogiini
www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Vermon Konttitorille ja taas puhjennut kumi

Lähdettiin Papin kanssa pyöräilemään ja suuntana Vermo. Ajateltiin mennä hieman kattelemaan minkälainen kirppari siellä tänä päivänä oikein on. Oli lämmin ja painostava ilma poljettiin Mankkaan täyttömaan kautta ja se oli todella raskas etappi, sillä siellä oli paljon soraa ja joutui oikein tehdä töitä että pääsee etiäpäin, samaten metsäreitti Mankkaalta Turuntien toiselle puolelle oli todella raskas. Paikoittain näkyi sateen jälkiä mutta onneksi emme kastuneet.


Torilla oli ihan märkää. Oli kuulemma satanut kaksikin kertaa ja suuri osa myyjistä oli jo lähtenyt. Mutta ilmeisesti myyjiä oli ollut paljon, sillä pöydät jatkuivat pitkälle parkkipaikalla. Mikä tuuri meillä olikaan käynyt, ettemme joutuneet noiden sateiden alle, vaan näköjään pyöräilimme niiden perässä. Kierreltiin ympäri ja olihan siellä vaikka mitä myynnissä ja säälitti oikein myyjien puolesta sillä monien tavarat olivat kastuneet. Silmiini osui vanhoja talon ikkunoita ja jäin niitä ihmettelemään ja kuinka tyypillistä että juuri silloin on pyörällä liikenteessä kun löydät jotain isokokoista.




Ikkunoiden myyjät asuivat Riihimäellä joten sieltä ei niitä viitsi hakea, mutta sain puhuttua että he jättävät ikkunat vanhempiensa luo Paloheinään ja haemme ne sieltä. Ikkunoita oli 4 kpl ja sain tingattua ne 20€, joka mielestäni oli hyvin. En oikein tiedä mitä niillä edes teen mutta olen himoinnut niitä jo vuosia joten tässä ne nyt ovat ja jos vaikka niistä rakentaisi joskus pienen pienen kasvihuoneen. ;)




Lähdettiin polkemaan takaisin kotia kohti ja TAAS Papin pyörästä puhkesi kumi... No mitäpä sitten? En ainakaan aikonut tällä kertaa polkea kotiin ja tulla noutamaan herraa ja pyörää joten piti keksiä jotain muuta. Mentiin Selloon josko saataisiin kumi paikattua siellä, mutta ei onnistunut. Onneksi yhdestä kaupasta sentään löytyi sellaista ainetta joka täyttää rikkoutuneen kumin sisältä. Samaa mitä myös auton renkaissa käytetään. Hermothan tässä säätämisessä meinasi mennä kun matkaan lähdetään ilman lukkoa, pumppua ja lompakkoa. No päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa kotiin ja rengaskin kesti sinne asti. Seuraavalla kerralla kun lähden Papin kanssa pyöräilemään vasta kun herra omistaa lukon ja muistaa ottaa mukaan kaikki mahdolliset korjaussarjat. Muuten lenkki oli oikein kiva ja onnistunut.


Tällänen olisi aika makee!!!