Meikon kotokierros – Retki, jolla tutustuit aluskasvillisuuteen

Kuinka monta valokuvaa voi ottaa 4,4 km pituisen patikointireitin aikana?

Olin lähdössä Kirkkonummelle katsomaan taimia pihan uusiin kukka-altaisiin ja ajattelin samalla käydä ulkoilemassa. Istutuksia katsellessa aika saattaa hurahtaa huomaamatta, joten reitin piti olla suhteellisen lähellä taimitarhaa. Mieleeni tuli Meikon ulkoilualue, kävin siellä muutama vuosi sitten kiertämässä Meikojärven ympäri ja tykkäsin siitä kovasti. 

Meikonkierroksen 8,3 km lisäksi alueella on kaksi muuta, lyhyempää reittiä Kuikankierros 3,2 km ja Kotokierros 4,4 km. Kartalta katsottuna tuo Kotokierros näytti mukavalta, sillä se kulkee monen lammen kautta. Taisimme viimeksi Meikoa kiertäessä kävellä ainakin osan matkaa Kuikankierrosta, joten reittivalinta oli helppo, päädyin Kotokierrokselle, valintaan vaikutti myös reitin profiili. Lue lisää Meikojärven kierroksesta.

Kotokierros, neljä lampea ja yksi järvi

Lähdin taimikaupasta pää täynnä ideoita ja ruskan värittämiä istutuksia, ei mennyt kuin tovi, niin olin jo Meikon parkkipaikalla. Hämmästelin, kuinka lyhyt matka Meikoon loppuen lopuksi oli, vain puolisen tuntia meiltä kotoa. Parkkipaikka oli täynnä autoja, joka enteili ruuhkaa reiteillä.

 

Pienen kävelyn jälkeen piti jo tehdä ensimmäinen valinta reitin suhteen, aloittaako ensimmäisestä opasteesta, lähteä kapuamaan korkeaa ylämäkeä ja päätyä lopuksi tulisijan ja käymälän luokse? Vaiko jatkaa kävelyä vielä vähän matkaa eteenpäin ja aloittaa reitti huoltorakennuksien luota, valitsin käymälän! 

Reitti näytti tutulta, kun saavuin nuotion luokse Korsolammelle, viimeksi olimme huhtikuussa ja nyt ruskan aikaan pieni ero. Lähdin matkaan Korsolammelta, aluksi polku kulki lammen viertä pitkin ja jatkui siitä sopivan levyisenä metsään. 

Ensimmäiseksi ilahduin reittimerkinnöistä, sillä ne olivat todella selkeät ja vihreitä vinoneliöitä oli tiheästi laitettu koko reitin varrelle. Merkinnöistä tuli itselle turvallinen olo, sillä polun varrella ei juurikaan ollut muita, moni oli jäänyt nautiskelemaan aurinkoisesta iltapäivästä ensimmäiselle lammelle kallioille ja nuotioiden ääreen. 

Huomasin että olin jo aikaisemmassa postauksessa Patikointikohteena Meikojärvi Kirkkonummella kehunut reittimerkintöjä ja toivonut, että merkinnät olisivat yhteneväisiä kaikilla poluilla. Lue lisää Meikojärven kierroksesta tai mikä minua eniten ärsyttää patikoinnissa? 

Kohta tuli vastaan seuraava lampi, pieni Immerialampi, jota ympäröi kostea hieman suontapainen maasto. Ihailin hetken ruskan värejä ja jatkoin matkaa. Maasto muuttui paikoin haastavaksi ja mäkiseksi.

Kolmas lampi oli pieni Kakarlampi, joka pilkotti puiden välistä, se oli osittain suon peitossa. Onnistuin kastelemaan kenkäni, kun lähdin lähemmäksi ihastelemaan ruskan värejä. Maastosta minulle tuli heti mieleen Torronsuon kansallispuisto, jossa olin hetki sitten patikoimassa. 

Kakarlammen jälkeen tuli pitkä osuus metsässä, kallioita, pitkoksia, ylämäkeä ja alamäkeä sekä paljon kauniita ruskan värejä, kunnes alkoi jyrkkä kallio-osuus. Kapusin ylös kallion päälle ja edessäni pilkotti puiden välistä upea järvimaisema, olin tullut Mustajärven yläpuolelle. Näky oli kerrassaan upea! 

Hieman kateellisena katsoin yhtä pariskuntaa, jotka söivät eväitään kallioiden parhaalla paikalla. Minulla ei ollut eväitä mukana ja vesipullokin oli unohtunut kotiin. Ihailin aikani maisemia, niin kaunista ja tyyntä, kerrassaan upea paikka.  Alhaalla oli laituri ja vaikka oli lämmin, niin ihoni meni kananlihalle, katsellessani kaverusten hyppimistä järveen. 

Lähdin jatkamaan matkaa, tässä vaiheessa kuvittelin olevani Mustajärven sijaan Kotolammella, eli edessä olisi viimeinen etappi parkkipaikalle. Sitten alkoi pidempi osuus metsässä ja olin niin iloinen, kun löysin sen aikana monta sopivaa kohtaa, mitkä voisin Retkihaastessa kuitata toteutuneeksi. 

Saavuin Kotolammen luokse ja hämmennyin hieman, sillä luulin jo nähneeni kaikki neljä lampea! Aurinko alkoi jo laskea, jatkoin matkaa ja tuijotin merkintöjä taukoamatta. Korvissani soi parkkipaikalla kuulemani keskustelu, missä kaksi rouvaa epäili lähteneensä väärälle polulle rappusien kohdalta, jäin miettimään oliko minulle käynyt myös niin?

Ei sentään, minua vastaan tuli iso ryhmä kurssilaisia suunnistus tai polkujuoksu, tämä rauhoitti mieltäni. Hetken päästä eteeni tuli vielä rappuset alas ja huomasin vasemmalla puolella uiden välistä pienen lammen, jonka oli lähellä parkkipaikkaa. 

Mä niin tykkäsin tästä Kotokierroksesta!

Retkihaaste 2020

Tämä retkihaaste on todella mahtava! 

Se on tuonut paljon iloa patikoimiseen ja uusia polkuja kuljettavaksi, paikkoja missä en välttämättä muuten kävisi. Kotokierroksen reitin valintaani vauhditti retkihaasteen kohta 33 ”Retki mäkisessä maastossa”, sillä olin lukenut, että reitillä on paljon korkeuseroja. 

Matkan varrella bongasin kuitenkin useita asioita ja huomasin, että tämän reitin voisi sijoittaa moneen eri kohtaan retkihaasteessa. Iloitsin jokaisesta huomiosta, ja jäin miettimään mihin kohtaan haluan tämän Kotokierroksen sijoittaa? 

Suunnitelmat muuttuivat alkuperäisestä ja päätin laittaa retken ainakin aluksi kohtaan 14 ”Retki, jolla tutustut aluskasvillisuuteen”, sillä sen verran paljon tuli otettua luontokuvia. Saattaapi olla, että loppuvuodesta täytän tyhjiä haastekohtia vielä tällä retkellä!

13 Kiveltä kivelle retki

14 Retki, jolla tutustut aluskasvillisuuteen

28 Luontokuvausretki

29 Värikäs retki

33 Retki mäkisessä maastossa

34 Retki, jolla kiipesit portaita

37 Retki merkitylle polulle

45 Aurinkotervehdysretki

Meikon ulkoilualue

Meikonjärvi sijaitsee luonnonsuojelualueella Kirkkonummella, se on osittain kaupungin, valtion ja yksityisten omistamaa aluetta. Alueella ei ole asutusta, se on hyvin luonnonmukaisessa tilassa, ympärillä on metsää, suota ja useita lampia. 

Meikojärven alue on nykyään suosittu virkistysalue, sieltä on löydetty jälkiä kivikautisesta asutuksesta ja siellä on sotahistoriallisesti tärkeitä Porkkalan vuokrakauden aikaisia linnoituksia. 

Onneksi luin vasta nyt tätä kirjoittaessa, että alueella on aikanaan havaittu karhu ja ilveksiä, yksin metsässä jokainen rasahdus saa minut jännittyneeksi.

Meikon ulkoilualueella on kolme eri patikointireittiä Meikonkierros 8,3 km, Kuikankierros 3,2 km ja Kotokierros 4,4 km. Reitit on hyvin merkitty, niissä on jonkin verran korkeuseroja ja jyrkkiä kohtia sekä pitkospuita, ne eivät sovi liikuntarajoitteisille. Reittien varrella on ulkohuusseja sekä pari tulentekopaikkaa.

Osoite: Kirkkonummi, Korsolammentie pysäköinti tien päässä

Kuikankierros 3,2 km

Pysäköintialueelta Meiko-järvelle ja Näseuddenin niemen ympäri

Meikonkierros 8,3 km

Kuikankierrokselta Meiko-järven ympäri, reitin varrella tulentekopaikka 

Kotokierros 4,4 km

Pysäköintialueelta Dorgarnin ylängön lammille: Korsolammelle, Immerlammelle, Kakarlammella, Kotolammelle ja Mustajärvelle.
Reitin varrella keittokatos ja telttailupaikka. 

Taidetta kotiin vai koti taiteelle -purkutaidetta Keravalla

Ihan mahtavaa että myös Suomeen on viime vuosina rantautunut katutaide ja muraalit, jotta saadaan tylsät betoniset rakennukset tai sillat näyttämään vähän siedettävämmältä. Kun puhun katutaiteesta en tarkoita vanhan ”lepakon” tuhruisia tekstejä, enkä sillan alle kirjoitettuja ”vittu” tai ”pillu”-tyyppisiä tekstejä, vaan taidokkaita ja näyttäviä kuvia sekä tekstejä, joita jaksaa katsella pidempään.

Matkoilla selvitän aina mahtaako kohteessa olla nähtävillä mielenkiintoisia muraaleja. Yksi lemppareistani on vanhan talon julkisivu Ranskassa Lyonissa, jossa on kuvattu talon asukkaita muutaman vuosisadan takaa. Muraalissa on paljon yksityiskohtia ja joka kerta löydän siitä jotain uutta, mitä ihmetellä, teos kestää aikaa. Vielä tähän mennessä en ole törmännyt kokonaiseen kerrostaloon, joka on täytetty taiteella sisältä ja ulkoa! Kävin elokuun puolella Keravalla katsomassa purkutaloa ja se kyllä varsinainen taidepläjäys ja huikea elämys!

Moukaritie 4, Kerava

Ihana huomata, että kierrätyksen ilosanoma on levinnyt myös rakennuksiin. Kerrostalo, joka on pitkään palvellut sen asukkaita, muuttuu taidenäyttelyksi. Keravalla Moukaritie 4:ssä purkutuomion saanut kerrostalo nousi vielä kerran uuteen kukoistukseen, kun taiteilijoille annettiin vapaat kädet. Asuntojen seinät saivat maalia pintaan ja julkisivuun ilmestyi muraaleita, näin syntyi kerrostalon kokoinen taideteos, joka tunnetaan nimellä ”Taiteen kotitalo”.

Keravan purkutalo on kaupungin vanha vuokratalo, joka valmistunut vuonna 1971 talossa on viisi kerrosta ja yhteensä 30 asuntoa, yksiöitä, kaksioita sekä jokaisessa kerroksessa yksi kolmio. Talolla on ollut huono maine, entiset asukkaat ovat kertoneet hurjia tarinoita naapureista.

Täältä voit käydä katsomassa miltä asunnot näyttivät, kun talo oli siivottu roinasta ja ennen kuin taiteilijat päästettiin valloilleen. Purkutaide-projektiin haki useita taiteilijoita, projektiin valittiin 94 eri taiteen tyylilajin edustajaa.

  

Tämä ainutlaatuinen taideteos on kesällä ilahduttanut monia, talon eteen muodostui pitkiä jonoja, eikä ihme, sillä taiteilijoiden kädenjälki on kerrassaan upeaa. Talo on ollut huikea menestys ja tällä hetkellä talossa on käynyt yli 20 000 vierailijaa. Sisäänpääsy on 6 € ja toivon että taiteilijat saavat myös osan lipputuloista. Talossa ei ole sähköjä, joten taidetta voi ihailla vain valoisaan aikaan, ja näin syksyn tullen vielä on muutama viikonloppu aikaa käydä talossa. Talon tarkkaa purku ajankohtaa ei vielä tiedetä, olisihan se mahtavaa, jos talo saisi vielä jatkoaikaa ja siellä voisi käydä ihailemassa taidetta pidempään.  

Mikä taidepläjäys

Meinasin jo melkein missata tämän taidepläjäyksen, sillä lähdimme reissuun, mutta onneksi aukioloa jatketiin syyskuun loppuun asti. Saavuin talolle hyvissä ajoin ennen sulkemisaikaa ja huomasin, että viimeisellä jonottajalla oli kädessä kyltti, missä kerrottiin hänen olevan päivän viimeinen vierailija. Mitä ihmettä!? Lipunmyynnin piti sulkeutua klo 16.00! Moni tuli vastaan ja lähti pois, mutta en aikonut luovuttaa ihan heti, sillä olin tehnyt pitkän matkan.  

Päätin katsoa ensin muraalit talon ulkopuolelta ja palasin etuoven luokse. Kyselin tilannetta uudemman kerran, minulla ja muutamalla muulla kävi tuuri ja saimme vielä hankittua liput. Mahtoiko ulos tulla enemmän porukkaa mitä kuviteltiin? Taloon pääsee turvallisuussyistä (korona) vain 10 henkilöä / kerros, toki jotkut kerrokset ovat ruuhkaisempia, kun näyttelyssä edetään eri tahtia.

Minut ohjattiin aloittamaan kolmannesta kerroksesta jatkamaan siitä ylöspäin. Rappukäytävä näytti erikoiselta, kun kaikkien asuntojen ovet olivat auki ja seinät olivat täynnä taidetta, ei mikään perinteinen rappu. Olin toki nähnyt talosta kuvia somessa sekä uutisissa klippejä, mutta silti nuo taideteokset tekivät minuun suuren vaikutuksen.

Moukaritien Top 5

Tämä erikoinen taidenäyttely oli aivan huikea ja se nousi heittämällä kärkisijoille omien taidekokemuksien joukossa. Älä missään nimessä missaa tätä! Ohessa minut suosikit.

1. Perheside

Ihastuin Jarno Sinivaaran upeisiin ”Perheside” teoksiin yhdessä neljännen kerroksen keittiössä. Ne vangitsivat minut ja jäin katsomaan niitä pitkäksi aikaa, alas mennessä oli pakko palata niiden luokse vielä uudemman kerran. Työt kerrassaan lumosivat minut täysin, miten kaunis ja hento jälki. Sinivaaralla oli teoksia myös ensimmäisessä kerroksessa, näissä oli aiheena korona, pidin toki myös niistä, mutta enemmän minua miellytti kerroksen työt.

2. High

Etukäteen odotin erityisesti Sheikin mustavalkoisen ”High” tägien verhoaman olohuoneen näkemistä ja se oli kyllä todella herkullinen. Enkä pettynyt, se oli kerrassaan upea.

Kaksi erikoista, mutta ehkä mieleenpainuvinta työtä oli valkoinen keittiö, joka oli täynnä tarroja ja toinen oli makuuhuone, jonka seinään oli kirjoitettu LOVE tyhjillä spraymaalipurkeilla. 

3. Tarrakeittiö

Kuulin, että ensimmäisellä viikolla talon vierailijat olivat saaneet osallistua ”tarrakeittiö” teoksen tekemiseen, liimaamalla oman tarran keittiöön.

4. A year in graffiti / a year in love

”Jouni Väänänen ja Emma Salokoski: A year in graffiti / a year in love

LOVE-teokseen oli kulunut noin 2000 spraypurkkia, miten nerokas idea. 

5. This too shall pass

Salla Ikonen:” This too shall pass”

Tykkäsin kovasti myös Salla Ikosen töistä, hän on maalannut useita muraaleja niin Suomessa kuin ulkomailla.
  

Oman Top-5 teosten lisäksi talossa oli lukuisa määrä hienoja töitä, ainoastaan muutama teos sai aikaan inhon väristyksiä tai ällötystä osakseen. 

Suurin osa taideteoksista oli maalauksia, mutta löytyi myös teoksia, jotka olivat tehty muusta materiaalista. Mieleeni jäi erityisesti iso ötökkä, joka oli yhden asunnon olohuoneessa. Osassa huoneita oli käytetty valoja, vilkkuvat valot olivat häiritseviä, enkä viihtynyt niissä pitkään. 

Muutamissa töissä näkyi korona, jännittävin kohde oli pimeä asunto, jossa kuljettiin lyhtyjen valossa ja pitihän talossa olla myös erotiikkaa, sitä löytyi K18 huoneesta.

Surullista, että nykypäivän arkkitehtuuri näyttää olevan kertakäyttöistä, oli se sitten tarkoitettu yritys- tai asuinkäyttöön. Yhä useammin rakennuksia puretaan, sen sijaan, että niitä peruskorjataan tai laajennetaan vastaamaan tämän päivän tarpeita. Hienoa että Moukaritie 4 saa vielä kerran olla huomion keskipisteenä, sillä syystä tai toisesta kerrostalo on päätetty purkaa. Asuintalon seinät voisivat varmasti kertoa meille useita tarinoita, mutta tällä kertaa niiden kertojana on upeat taiteilijat.

Myös ”Ja sitten matkaan”-blogin Aron on kirjoittanut Keravan taidetalosta, hauska sattuma että olemme kiinnittäneet huomiota aika erilaisiin taideteoksiin. Kirjoituksesta kävi ilmi, että Keravalla on  ollut myös aiemmin purkutaide tapahtumia, mutta ei kuulemma näin mittavia. Täältä voit käydä lukemassa Aronin jutun ja katsomassa lisää purkutalon taideteoksia.

Kerava

Vanha kivisilta kartanon lähettyvillä vie Keravajoen ylitse

Olisin halunnut tuon taidetalon kylkeen jonkun toisen kohteen, mutta ainoat asiat mitä minulla tuli Keravasta mieleen on nuorisovankila ja kaljakellunta. Kerava ei ole minulle tuttu paikka ollenkaan, enkä tiedä sieltä yhtään nähtävyyttä, ainoastaan Sherwood tekstin olen nähnyt useasti tuttavani somekanavissa.  

Keravan kartano

Kartanon ahkerat työläiset työn touhussa

Googlailin kaupungin sivuja ja löysin sieltä maininnan Keravan kartanosta sekä kirkosta, mutta kumpikaan linkki ei toiminut. Google Mapsin avulla löysin itseni kartanon luokse, mutta se oli kiinni. 

Lopuksi päätin vielä etsiä ne Sherwoodin portaat Keinukallion ulkoilualueelta, vaikka en niitä alkanutkaan kapuamaan ylös. Minulle ei ole vielä auennut mitä tuo Sherwood-sana tarkoittaa Keravalla?

Iloisten veikkojen Sherwood

Olisinpa lukenut aikaisemmin Blogikaimani ”Merjan matkassa” jutun Keravalta, sieltä olisi löytynyt hyviä vinkkejä kylille. Olisin ehdottomasti halunnut nähdä tuon Keravan Walk of Fame kadun. Samasta jutusta sain selville tuon Sherwood mysteerin sekä löysin tuttuja blogikasvoja. Käy lukemassa Merjan postaus täältä.

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista