Lasten koululla Collège Du Lémanilla on ryhmä aktiivisia vanhempia, jotka järjestävät aika ajoin erilaisia retkiä ja tapahtumia muille vanhemmille. Nämä tapahtumat ovat kiva tapa tutustua muihin vanhempiin, nähdä paikkoja mihin ei ehkä yksin tulisi lähdettyä tai sitten ulkoilla porukassa.
Olen osallistunut muutamiin heidän järjestämiin tapahtumiin esim. Geneven vanhan
kaupungin kierros, vierailu YK:n päämajassa, kävimme viehättävässä Carougen
kaupungissa, vanha kaupunki on tunnettu lukuisista ravintoloista ja käsityöläiskaupoista
sekä minulle mieleenpainuvin retki on ollut tutustuminen
yhteen viinitilaan Lavauxin viinialueella, joka kuuluu UNESCON maailmanperintökohteisiin.
Tänään oli vuorossa lumikenkäilyä Jura-vuorilla lähellä Saint Cergueta.
Monesti olen halunnut kokeilla lumikenkäilyä ja yrittänyt houkutella perhettä Nuuksioon, mutta valitettavasti en ole onnistunut siinä. Vihdoin sain mahdollisuuden lumikenkäilyyn ja meitä olikin lähdössä iso porukka, 21 henkilöä.
Lähdimme kohtauspaikalta ajelemaan
Jura-vuorille jonne oli noin puolen tunnin ajomatka. Eilinen vesisade näkyi matkan
varrella lumena, tie oli liukas ja sohjoinen sekä vastaantulevien autojen katot
olivat lumiset. Sain tuttavaltani lainaksi lumikengät, joten minun ei tarvinnut
vuokrata niitä paikan päältä. Kengät olivat alkuun oudon tuntuiset ja kävely
jalat haralla tuntui hassulta.
Onneksi olin älynnyt suosia kerrospukeutumsta, sillä etenimme loivaa ylämäkeä ja pariin otteeseen piti vähentää vaatetta. Maisemat olivat todella upeita ja keli oli mitä mahtavin, kun lukuisien sateisten päivien jälkeen aurinko alkoi paistaa.
Paikka
oli todella upea, reittiohjeet olivat selkeät ja ilokseni huomasin että siellä
oli myös tehty hiihtolatuja. Lumikenkäily oli helppoa ja hiestä päätellen todella
tehokasta liikuntaa. Moni urheilija treenaa kuntoa lumikengillä kävellen
tai juosten. Tykästyin lajiin ja mietin omien lumikenkien hankkimista.
Pysähdyimme lounaalle ja alkuun otimme Glögin
sukulaisjuomaa Vin Chaudia, joka oli oikein hyvää ja yllättäen juusto fonduen
sijaan otin herkullista kasviskeittoa. Lounaan jälkeen alkoi hieman
väsyttämään, onneksi palasimme samaa reittiä takaisin, joten loppumatka
oli loivaa alamäkeä. Päivä oli oikein mukava ja onnistunut eli lumikenkäilyä
täytyy kokeilla uudestaan!
Viikko sitten aloin
toteuttaa yhtä uuden vuoden lupaustani ja aloin vihdoin laittamaan meidän perheen
valokuvia kirjoihin ja kansiin. Olin varautunut siihen, että paljon on tekemistä,
mutta yllätyin kuitenkin valokuvien määrästä. Ohessa hieman päivitystä valokuvaprojektin
etenemisestä.
Valokuvaprojektin 1. viikkokatsaus:
Projektin ideointivaihe on edennyt ja tein valokuvia varten oman ulkoisen kovalevyn. Keräsin kaikki kuvat yhdelle kovalevylle totuus valkeni, kuvia on aivan älyttömästi! Osa digikameralla otetuista kuvista kuuluu samalle aikakaudelle, kuin paperiset kuvat, joten digikuvat pitää järjestää ensin aikajärjestykseen ennen kuin, paperikuvat laitetaan albumeihin.
Aikaisemmin olen
jonkin verran jo järjestellyt kuvia ja nimennyt niitä vuosi / kk / päivä / kuvan
selite- periaatteella ja ajattelin jatkaa samalla tapaa. Päätin tehdä
jokaiselle vuodelle oman kansion, joka helpottaa hieman kuvien järjestämistä.
Kansioit tulee ainakin ajalta 2002–2014 ja lisäksi kansioita
aikaisempien vuosien kuville. Selasin jo olemassa olevia kansioita ja niiden
lukumäärä oli 92 kpl ja niissä on kuvia yhteensä 19503 kpl. HUH HUH!
Huomasin, että kansioiden joukossa on useita samannimisiä kansioita, eli ilmeisesti on
käynyt niin, että kameran muistikortti on unohtunut tyhjentää ja tämän vuoksi
kuvat ovat talletettu pariin kertaan. Maman I-phone kansioita oli kanssa muutama kappale
eri tavalla nimetty ja tallennettu, joten puhelimen kuvat ovat samasta syystä useaan
otteeseen. Tämä ei helpota työn määrää yhtään, mutta kuvien määrä putoaa oleellisesti.
Kansioita selaillessani löysin niistä myös ison kasan videoita, jotka täytyy
myös laittaa ojennukseen. Kuvia täytyy vielä etsiä sähköpostista, tietokoneen
kansioista sekä saada Rosan kameralla otetut kuvat ja puhelimella otetut kuvat.
Mikähän mahtaa olla lopullinen kuvamäärä??
Toteutus on aloitettu ja uudelle kovalevylle on siirretty kaikki olemassa olevat valokuvakansiot. Kovalevylle on tehty uudet kansiot vuosien mukaan, johon nimikoidut kuvat siirretään. Netistä on ladattu ilmainen kuvankäsittelyohjelma GIMP, vielä pitäisi opiskella miten se toimii, jotta säästettäviä kuvia voisi muokkailla. I looove Photoshop!!!
Kuvien selvittely etenee kansioiden
perkaamisesta eli päällekkäiset kansiot poistetaan ja jokainen kuva / vanha kansio
siirretään kuvien päiväyksen mukaisesti vastaaviin uusiin vuosiluku-kansioihin. Noita
Maman I-phone kuvia oli tallennettu viiteen eri kansioon eri nimillä ja kuvien
määrä oli 1204 kappaletta, nyt pitäisi vielä lisäksi tallentaa nuo viimeiset
kuvat puhelimesta. Tässä kohtaa voisi miettiä, jos saisi tehtyä sinne
puhelimeenkin oman kansion kuville mitä haluaa siellä säästää...
... projekti jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mahtavaa että löysit sivuilleni!
Jätäthän kommentin käynnistäsi, luen niitä mielelläni.