Mikä on sinun ikimuistoisin hetki hevosen kanssa? -arvonta-

Tähän Tanhupallokin sanoisi että ”WAU”!

Nimittäin Martan matkassa on mukana Helsinki Horse Fair 2018 tapahtumassa ensimmäistä kertaa ja mikä parasta, niin sinäkin voit olla siellä!

Tulevana viikonloppuna 2-4.3.2018 Helsingissä järjestetään Horse Fair 2018 tapahtuma, joka on osa messukeskuksen Go Expo- urheilu- ja ulkoilumessuja. Näiden kahden tapahtuman lisäksi messukeskuksessa on samaan aikaan Kuva & Kamera-messut.

Vihdoinkin minulla on mahdollisuus päästä käymään Horse Fair messuilla, sillä tänä vuonna raivasin kalenteriini ajoissa tilaa. Odotan messuja innolla, sillä ohjelmatarjonta näyttää todella kiinnostavalta. Must-see listallani on Ranch horsemanship eli karjanajo sekä palan halusta nähdä nuo Irlannincobit, ne näyttävät niin suloisilta, shettiksistä puhumattakaan. Muutama vuosi sitten oli vastaavassa tapahtumassa Ranskassa ja se oli ihan huikea, joten odotukset ovat korkealla!

Kuva: Messukeskus

Miten sinä voit päästä 

Helsinki Horse Fair 2018 tapahtumaan?

Minulla on ilo järjestää näin upean tapahtuman yhteydessä Martan Matkassa-blogin ensimmäinen kilpailu, jonka palkintona on pääsylippu Helsinki Horse Fair 2018 tapahtumaan. Pääsylippu oikeuttaa pääsyn saman päivän aikana myös Go Expo sekä Kuva ja Kameramessuille. Kilpailu järjestetään Blogin puolella sekä Martan Matkassa Fecebook-sivuilla.

Voit osallistua arvontaan kertomalla: 

Mikä on sinun ikimuistoisin hetkesi hevosen kanssa?

Kirjoita oma tarinasi tämän postauksen kommenttikenttään tai Martan Matkassa Facebook-sivujen kommenttikenttään. Tällä kertaa vastaukseksi ei riitä pelkkä ”mukana” vaan kerro pieni tarina sinusta ja hevosesta, joka on jäänyt erityisesti sinun mieleen.

Jaossa on siis kaksi pääsylippua, blogin puolella minä valitsen mieluisimman tarinan, mutta Facebookin puolella te lukijat saatte valita parhaimman tarinan, tykäämällä kommenteissa suosikkitarinastanne. Mikäli haluat voittaa lipun tapahtumaan, niin kirjoita oma tarina ja pyydä ystäväsi ja sukulaiset tykkäämään sinun tarinasta.

Tarinoita voi jättää tähän blogipostaukseen sekä tämän postauksen Facebook jakoon aina to 1.3.2018 klo 12.00 asti ilmoitan voittajille henkilökohtaisesti saman päivän aikana!

Jännää! Jään mielenkiinnolla odottamaan teidän tarinoita!

 *  Liput arvontaan lahjoitti Messukeskus
** Horse Fair 2018 messut järjestetään Messukeskuksessa

Minulla on monia ikimuistoisia hevostarinoita, tästä voit lukea niistä viimeisimmän!

Pumpulivuosi Fux-ponin kanssa

Ateneum, suomalaisen taiteen aarreaitta

Viime syksynä ajattelin, että en anna sateiden tai pakkasten lannistaa ja päätin hankkia museokortin, jotta löytyisi kivaa tekemistä keleistä riippumatta. Museokortti olikin erityisen hyvä hankinta, sillä olen ehtinyt vinguttaa korttia jo useammassa museossa. Korkkasin museokortin viime marraskuussa Ateneumissa, jossa oli juuri alkanut Von Wrightin veljesten sekä Ankallisgallerian näyttely ja lisäksi siellä oli näyttely ”Suomen taiteen tarina”, johon on koottu kaikki suomalaiset taideklassikot. Siitäpä oli kulunut tovi kun viimeksi olin käynyt Ateneumissa.  

Lähdin näyttelyyn ystäväni kanssa ja retki Helsinkiin oli minulle ensimmäinen paluumuton jälkeen. Olin niin innoissani että pääsin ihmisten ilmoille ja hetkeksi pois muuttolaatikoiden keskeltä. Ihastelin  ympärilläni rakkaita rakennuksia ja katselin ohikulkevia ihmisiä, tuli heti mieleen laulun sanat: ”täällä mä oon”!

Ateneum

Ateneum on Suomen kansallisgalleria, siellä on maan vanhin ja suurin taidekokoelma, jossa on yli 20 000 teosta. Kokoelma koostuu maalauksista, piirustuksista, grafiikasta ja veistoksista, aina 1750-luvulta lähtien 1970 luvulle. Kokoelmissa on suomalaisia kansallisaarteita, kuten esim. Alber Edelfeltin, Akseli Gallen-Kallelan ja Helene Schjerfbecin kuuluisimpa teoksia.

Taiteiden talo eli nykyinen Ateneum on valmistunut vuonna 1887, sen suunnitteli arkkitehti Theodor Höijer. Taidemuseon lisäksi rakennuksessa oli aluksi Suomen taideyhdistyksen kokoelmat ja toimitilat sekä yhdistyksen piirustuskoulu ja Taideteollinen oppiaitos. Ateneumin peruskorjaus aloitettiin vuonna 1985 ja taidemuseo avattiin jälleen yleisölle vuonna 1991, tänä päivänä taidemuseon lisäksi rakennuksessa toimii Kuvataiteen keskusarkisto.

Suomalaisen taiteen tarina, taideklassikot

Tässä kiistelty teos, #meetoo kampanja on tärkeä, mutta mennäänkö jo liiallisuuksiin???

Toisessa kerroksessa oli minulle todella mieluinen näyttely, siellä oli esillä suomalaisia klassikkomaalauksia. Tuntui kuin olisin tullut kotiin, kuljin innoissani salista saliin ja näin monia tuttuja suomalaisia maalauksia. Viime aikoina olen käynyt useissa museoissa ja nähdyt lukuisia tauluja, mutta usein tulee tunne, että ne on kuitenkin vieraita. Tämän vuoksi oli ihana nähdä välillä tuttuja teoksia.

Ateneumin näyttely kertoo suomalaisen taiteen historiasta vuodesta 1809 lähtien ja päättyy 1970-luvulle, mukana on myös kansainvälisiä teoksia Ateneumin kokoelmasta. Minä keskityin enempi suomalaisen taiteen kulta-ajan maalauksiin, kuin moderneihin teoksiin. Tässä kohtaa voin sanoa että onneksi minulla on se museokortti, sillä voin tulla tähän näyttelyyn uudemman kerran, näyttely meinaan päättyy vuonna 2020. Suomalaiset klassikkoteokset saivat hieman lisäväriä Ankallisgallerian näyttelystä, jossa oli vastaavia teoksia ankkaversiona.

Ankallisgalleria

Tämä se vasta huikea näyttely oli, 12 taideklassikkoa on noteerattu myös Ankkalinnasa ja niistä on tehty omat Ankkaversiot. Tunnustaudun suureksi Aku Ankka –faniksi ja tämä näyttely upposi kyllä meikäläiseen. Muistan aikaisemmin nähneeni joitain ankkaversioita ja ne olivat todella hauskoja, mutta varsinaista kokoelmaa en ole aikaisemmin nähnyt. Näyttelyn suhteen olisin toivonut että kaikki Ankkaklassikot sekä vasaavat alkuperäiset teokset olisivat olleet yhdessä erikseen, ilman että ankkaversiot oli upotettu alkuperäisten teosten joukkoon. Lapsiakin ajatellen tämä järjestely olisi ollut varmasti toimiva.

Veljekset Von Wright

Pakko myöntää että kuopiolaiset Von Wrightin veljekset Magnus, Wilhelm ja Ferdinad, olivat minulle aivan tuntemattomia, enkä ennen näyttelyä tiennyt heidän teoksiaan lainkaan. Toki Ferninadin vuonna 1886 maalaama ”taistelevat metsot” on tuttu taulu, mutta sen tekijästä minulla ei ollut tarkempaa muistikuvaa. 

Museon esitteestä kävi ilmi että, veljekset maalasivat 1800-luvulla paljon luontokuvia, etenkin lintuja ja lähiseudun maisemakuvia. Heidän töitä kuvattiin tarkoiksi ja yksityiskohtaisiksi, sillä he käyttivät ranskalaista l’oeil eli silmää harhauttavaa tekniikkaa, jonka avulla kuvattava kohde saadaan tuntumaan aidolta. Taiteilijaveljekset aloittivat harrastuksena piirtämään metsästysretkillä saaliiksi saatuja lintuja ja maisemakuvia. Myöhemmin veljeksiä pyydettiin tekemään kuvituksia linnuista yksityisille henkilöille sekä tieteellisiin tarkoituksiin, veljekset käyttivät mallinaan täytettyjä lintuja. 

Täytyy kyllä sanoa että useat maalaukset olivat todella tarkkaa työtä ja ne näyttivät siltä, että niihin olisi tosiaan voinut koskea. Maalausten valot ja varjot tekivät teoksista todellisen tuntuisen, jopa lintujen silmätkin näyttivät aidoilta. Näyttelyssä oli nähtävillä muutamia täytettyjä eläimiä ja minä en voi sietää niitä, muistan kuinka niitä katseltiin koulun biologian tunneilla ja minua kauhistutti kun niitä piti kanniskella luokkaan ja takaisin vitriiniin. Tämän vuoksi katsoin nuo eläimet nopeasti, eikä nuo lintukuvatkaan kiinnostanut erikoisemmin. Veljesten maisemakuvat olivat kerrassaan upeita ja niitä jaksoin katsella pidempään.

1800- luvulla kasvoi arvostus luontoa kohtaan, tehtiin kauniita maisemamaalauksia, kuvattiin villiä luontoa ja järvimaisemia sekä kartano- ja maalaismaisemia pihapiireineen. Näköalapaikoilta piirrettiin tuolloin paljon maisemakuvia kaupungeista, joissa näkyi linnat, kirkot sekä muita kaupungin rakennuksia. Useat taiteilijat maalasivat näitä kaupunkikuvia Suomesta ja niistä kerättiin vihko joka julkaistiin. Zacharias Topelius kirjoitti vihkoon Suomea kuvailevan tekstin ja tuo teos vahvisti Suomi-kuvaa maailmalla. 

Magnus (1805-1868)

Veljessarjan vanhin aloitti tekemällä lintujen kuvitustöitä Ruotsissa ja  hän tuli tunnetuksi maisemakuvistaan. Magnus kuvitti Topeliuksen julkaisuun useita suomalaisia kulttuurillisesti merkittäviä kaupunkeja ja maisemia sekä maalasi useita kartanomaisemia tilaustyönä. Magnus kuvasi Helsinkiläisiä maisemia ja pihapiirejä, hän oli ensimmäisiä suomalaisia talvimaisemien kuvaajia. 

Vuonna 1845 Magnus nimettiin Helsingin yliopiston eläinmuseon ensimmäiseksi konservaattoriksi ja vielä tänä päivänä Helsingin luonnonmuseossa on 240 hänen täyttämää kotimaista lintua. 

Wilhelm (1810-1887)

Teki lintujen kuvitustöitä Ruotsissa, hän avusti Magnusta kuvittamaan Ruotsin linnustoa. Wilhelm toimi tieteellisenä kuvittajana Ruotsin kuninkaallissa tiedeakatemiassa.

Ferdinad (1822-1906)
Veljessarjan kuopus Fernidad lienee heistä tunnetuin, hän auttoi Wilhelmiä kuvittamaan Skandinavian mereneläimiä Ruotsissa ja teki paljon erilaisia tilaustöitä. Fernidad oli harvoja taiteilijoita Suomessa, joka pystyi elättämään itsensä maalaamalla, myöhemmin hän maalasi paljon isoja petolintuja ja hänen tunnetuin työnsä on Taistelevat metsot 1860.

Kissakerho kokoontui Helkatissa

Kun aikanaan kuulin että Helsinkiin on perustettu kissakahvila, kerroin siitä Rosalle ja sanoin että siellä pitää ehdottomasti käydä. Syksyllä tuo kahvila oli useasti mielessäni, mutta aina kun mietin sinne menoa sattui olemaan maanantai tai sunnuntai, jolloin kahvila on kiinni. Rosa oli käynyt ystävänsä luona Manchesterissa paikallisessa kissakahvilassa, joten sovimme että käymme Rosan joululoman aikana Helsingin kissakahvilassa. 

Tuo vierailu jäi ihan viime tinkaan ja meinasi jäädä kokonaan käymättä, sillä kuppila oli ihan täynnä, mutta onneksi ystävällinen tarjoilija suostui varaamaan meille pöydän viimeiselle tunnille. Saavuimme kahvilaan sovittuun aikaan ja saimme jaetun pöydän kahvilan perältä. Kahvila on aika pieni ja lauantain ruuhka-aikaan se oli melko ahdas. Saimme menuut, mutta en millään malttanut lukea sitä vaan etsin katseellani kissoja, jotka tepastelivat ympäriinsä, kiipeilivät puissa, leikkivät asiakkaiden kanssa tai nukkuivat omissa oloissa.

Herkules seuraa kahvilan tapahtumia 

Helkatti oli sisustettu todella hauskasti ja tientenkin kissojen ehdoilla, kahvila muistutti maalaistaloa pihapiireineen, keittiö sijaitsi tuvan sisäpuolella, vanhat huonekalut, astiat ja seinäryijy toivat mieleen vahan torpan, jonka pihapiirissä voi mukavasti oleskella ja seurailla kissojen touhuja. Kissat kiipeilevät ylhäällä koivupuiden oksilla ja seuraavat sieltä pihan tapahtumia, makoillen korkeuksissa.

Ihana kisulatte

Me istuimme torpan salongissa, josta oli upea järvimaisema. Maltoin hetkeksi keskittyä ruokalistaan ja tilasimme kahvit sekä makeat leivonnaiset, valitettavasti juustokakku oli loppu, joten otimme Alkesanterin leivoksen sekä suklaakakun jaettavaksi. Ei tämäkään ollut huono valinta, mutta Rosan ”kisu” latte kruunasi meidän kahvikestit.

Nestori varasi heti paikan Rosan huivin päältä

Tyylilyyli, yllättävä paikkavalinta...

Kissatalon vanhin asukki Pete tuli kuuloetäisyydelle

Puu osallistui kanssa kissakerhon kokoukseen

Meillä oli salongissa varsinainen kissakerhon kokous, sillä  saimme salonkiin kahviseuraa muutamista talon asukeista. Nestori varasi heti paikkansa Rosan huivin päältä, Tyylilyyli valitsi tyylikkään pinkin tuolin, Pete tuli viereiseen pöytään norkoilemaan ja Puu kissa tuli lähistölle peseytymään ja torkkumaan niin ja Herkules tarkkaili meidän tekemisiä ylhäältä korista. Uskon että Macholla ja Mösjööllä oli osansa siihen, että kissat parkkeerasivat meidän luokse, kotona jouduimme kunnon ruumiintarkastukseen molempien kissojen toimesta.

Toiset tykkää olla jemmassa...

Kahvihetki kului aivan liian nopeasti ja meidän piti lähteä, sillä kahvila oli menossa kiinni ja kisulit jäivät viettämään viikonloppua. Kaikkia kissoja emme ehtineet nähdä, yksi oli kuulemma torkkumassa kahvilan wessassa! Kahvilakäynti oli todella kiva ja pitää ehdottomasti mennä sinne uudelleen, henkilökunta oli todella ystävällistä ja jaksoivat vastailla ystävällisesti kaikille kyselijöille. Oli kiva nähdä kuinka työntekijät välittivät aidosti ”karvaisista kollegoistaan”, minua lämmitti kovasti tieto että melkein kaikki asukit ovat pelastettuja kissoja, jotka ovat saaneet uuden kodin Helkatti-kahvilasta. Mielestäni idea on aivan mahtava, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta ottaa kissaa lemmikiksi, mutta kahvilassa voi käydä niitä kuitenkin tervehtimässä.

Kuulin että Tampereella on myös kissakahvila Purnauskis, siellä pitää käydä ihan ehdottomasti kun seuraavaksi menee Tampereelle. Aikanaan kävin Amsterdamissa kissalaivassa, jossa pidettiin kissojen löytökotia, sekin oli erittäin mielenkiintoinen käyntikohde.

Kissakahvila Helkatti

Kissakahvila  sijaitsee  Helsingissä Fredrikinkadulla, se on avoinna tiistaista - lauantaihin, maanantaisin ja tiistaisin kahvila on suljettu. Mikäli kissakahvilassa haluaa vierailla aika kannattaa varata etukäteen helkatti.fi sivuilta, vierailu kestää 1,5 h ja se maksaa 5€, ilman tarjoiluita. Viikonloppuisin kahvilassa on paljon vilkkaampaa ja arkipäivisin siellä on paremmin tilaa ja rauhallisempaa. Helkatti on valittu Helsingin parhaaksi kahvilaksi vuonna 2016 ja siellä voi järjestää myös yksityistilaisuuksia.

Kahvilassa asustaa kahdeksan kissaa Pete, Tuli, Puu, Nestori, Tyylilyyli, Kalle, Herkules ja Helmiina, jotka ovat saaneet kodin Helkatista. Lue kissoista lisää Helkatin nettisivuilta. Kahvilassa on muutama sääntö mitä pitää noudattaa, kahvila on kissojen koti, joten siellä ollaan kissojen ehdoilla ja nukkuvaa kissaa ei saa herättää eikä koskea, henkilökunta ohjeaa  sisääntuloa ja ulosmenoa.

  

Macho ja Mösjöö olisivat varmasti onnensa kukkuloilla, jos pääsisivät tuonne kahvilaan töihin.

Mösjöö lähtisi mieluusti mukaan kissakahvilaan...

Oletko sinä käynyt jossakin hauskassa eläinkohteessa?