Tremola Gotthardin solan serpentiinitie

Olimme viettäneet Rosan kanssa upean päivänä Luzernissa, joka oli meidän tyttöjen RoadTripin ensimmäinen kohde. Ajomatka Luzerniin kesti reilu kaksi tuntia ja vihdoin pääsin näkemään tuon ihanan vanhan puusillan, jonka kuva oli kummitellut pitkään mielessäni. Saimme turisti-infosta kivoja vinkkejä muutaman tunnin kaupunki vierailulle, oheisessa postauksessa muutamia suosikkejani Luzernin nähtävyyksistä. Postauksesta voi lukea minkälaisia tarinoita nähtävyyksiin liittyy, näiden vinkkien lisäksi Luzernissa on paljon mielenkiintoista nähtävää, mutta palataan näihin juttuihin myöhemmin oman postauksen merkeissä.

  

Meidän oli aika sanoa hyvästit Luzernille ja jatkaa matkaa kohti Luganoa, missä meillä oli tarkoitus yöpyä. Lugano sijaitsee Alppien toisella puolella ja sinne pääsee Gotthardin solan kautta, joko tunnelia pitkin tai kiemuraista serpentiinitietä. Minä halusin ehdottomasti mennä tuota serpentiinitietä, sillä tästäkin olin aikanaan nähnyt upean kuvan. Useaan otteeseen olimme ajelleet erilaisia serpentiiniteitä, mutta mikään niistä ei ole vastannut tuota kuvaa joka on otettu Tremolasta, Gotthardin solasta.

Kun näin ensi kerran kuvan Tremolan serpentiinitiestä halusin ehdottomasti päästä käymään siellä…

Tämä kuva Tremolasta jäi mieleen houkuttelemaan

Lähdimme mutkittelemaan kapeaa serpentiinitietä ylöspäin ja myönnän että alkuun ajaminen hieman jännitti. Tie oli kapea ja kuoppainen, sen varrella oli monin paikoin tietyökalustoa. Ajaessa tietä piti katsoa tarkkaan, eikä siinä päässyt maisemia ihailemaan, ennen kuin tottui noihin kiemuroihin. Maisemat olivat upeita alas Luzernen suuntaan ja ylöspäin mentäessä ympärillä oli aika karun näköistä kiveä ja jyrkkää kalliota, ei juurikaan kasvillisuutta.  

Matkan varrella ilma viileni huomattavasti ja ympärillä näytti hyvin karulta. Pysähdyimme pikkuruisen Alppijärven luokse kuvaamaan maisemia ja syömään eväitä ennen kuin tuo uskomaton vuoristorata alas alkoi…

Pysähdyimme muutaman kerran näköalapaikoille ihailemaan maisemia ja kun pääsimme ylös, siellä oli järviä ja kalliota. Jätimme Fiuden tienreunaan ja lähdimme hieman kävelemään, tarkoituksena oli syödä eväitä ja ottaa vähän kuvia. Astuimme autosta ulos, kylmä ilma iski kasvoihin ja yllätti meidät täysin, sillä alhaalla oli kuitenkin ollut ihan hellettä. eväs- ja kuvaustaukomme lyheni huomattavasti, ihastelimme ja hämmästelimme karuja maisemia, luulempa että nyt tiedän minkälaista on kuussa.

Lähdimme ajelemaan alaspäin ja täytyy sanoa että oli ihan hillitöntä seurata tuota kiemurtelevaa serpentiinitietä. Alkoi jo hieman hämärtää, mutta onneksi näkyvyys oli kuitenkin hyvä. Pidimme muutaman kuvaustauon ja täytyy sanoa että nyt löytyi se ”The serpentiinitie”.

Tremolasta oli vielä noin 100 km Luganoon eli reilu tunnin verran. Löysimme hotellin helposti, kirjauduimme sisään ja lähdimme kävelemään keskustaan etsimään ruokapaikkaa. Keskusta löytyi helposti ja se näytti suloiselta kuin karkki, ihan kun olisimme tulleet toiseen maahan! Odotin innolla seuraavaa päivää…

Gotthardin sola

Gotthardin sola, Tremola WIKI

Gotthardin solan kautta menee vanha kulkureitti Alppien yli, kapea serpentiinitie on mukava ajoreitti Alppien toiselle puolelle. Reitin varrella maisemat ovat huikeita, karut Alppimaisemat tuovat mieleen kuun, niitä kannattaa ehdottomasti pysähtyä ihailemaan. Ylhäältä on upeat näkymät ja kiemurtelevaa maisematietä on hauska lasketella.

Tremola

WIKI

Reitti lähtee pohjoisesta Urin kantonista Andermattista ja etelässä se päätyy Airoloon Ticinon kantoniin. Tremola on rakennettu vuosina 1828-1832 ja se on listattu Sveitsin vanhimpien teiden listaan. Tremola sijaitsee Ticinon kantonissa, se on pituudeltaan 16 km, sen varrella on 24 mutkaa ja jokainen niistä on nimetty. Tremola on yksi Euroopan korkeimpia päällystettyjä teitä, sen korkein kohta on 2106 mpy ja matalin kohta on 1174 mpy.

Tie on suljettu huonolla säällä sekä talvella, eli se on suljettuna suurimman osan vuodesta. Alppien läpi pääsee myös junalla Gotthardin rautatietunnelia pitkin ja nykyään myös autolla Gotthardin maatunnelia pitkin. Gotthardin rautatietunneli kulkee Alppien läpi, se on pituudeltaan noin 15 km. Tunneli on otettu käyttöön vuonna 1882 ja se sijaitsee noin 1000 metrin korkeudessa. Vuonna 2016 valmistui Gotthardin maantietunneli, joka on tärkeä ajoreitti Italian, Sveitsin ja Saksan välillä. Tunneli on pituudeltaan 16,9 kilometriä, tällä hetkellä se on kaksikaistainen, mutta pian alkaa tunnelin rakentaminen 4-kaistaiseksi.

Tervetuloa blogiini

www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista.

Nähtävyyksiä ja tarinoita Luzernista

Luzern oli meidän tyttöjen Roadtripin ensimmäinen etappi ja lähinnä tulimme sinne ihailemaan tuota keskiaikaista upeaa puusiltaa Kappelbrückea. Etukäteen en tiennyt kaupungista mitään muuta, kuin tuon puusillan ja, että karnevaaliaikaan siellä järjestetään suuret karnevaalit. Menimme ensiksi rautatieaseman luona sijaitsevaan turisti-infoon ja kyselimme virkailijoilta, mitä kivaa ehdimme nähdä / tehdä Luzernissa meidän lyhyen vierailun aikana.

Turisti-infosta tarttui mukaan nippu esitteitä ja kartta sekä hyviä vinkkejä useista mielenkiintoisista käyntikohteista. Lyhyen vierailun aikana ehtisimme tuon THE Kappelisillan lisäksi tutustua kaupunkiin vain hyvin pintapuolisesti, joten päätimme toteuttaa turistikarttaan merkityn kaupunkikävelyn, saadaksemme jonkinlaisen kuvan tästä kylästä.

Mikäli, aikaa olisi ollut enemmän, olisin ehdottomasti halunnut päästä käymään Titlis-vuorella. Titlikseltä löytyy alueen ainoa jäätikkö ja siellä on ”The Gliff Walk” riippusilta, silta 100 metriä pitkä ja se on Euroopan korkeimmalla paikalla 3020 metrin korkeudessa. Toinen mielenkiintoinen kohde olisi ollut Luzernin kaupunkimaisemaa hallitseva Pilatus-vuori, joka tarjoaa vuoristojunia, upeita maisemia ja patikointia. Aikapulan vuoksi odottamaan jää myös Luzernjärven rannalla sijaitseva Rütlin niitty, missä aikanaan vannottiin kuuluisa vala ja perustettiin Sveitsin valaliitto.

Kävelykierros kaupungilla

Ensimmäisenä mentiin tietenkin ihailemaan tuota kauan odotettua Kappelisiltaa, siinä sitä siltaa sitten kuvattiin eestä ja takaa, sivusta ja vierestä. Tietenkin piti päästä sillalle käyskentelemään ja sitä sitten kuljettiin edestakaisin, ihailtiin kukkia ja maalauksia. Mahtava palanen historiaa oli jalkojen alla. Kyllä tuo silta todella lunasti odotukset, se oli kerrassaan upea näky.

Luzernin maamerkki -Kappelbrücke

Luzernin Kappelisilta vangitsee katseet, se on valmistunut 1365 ja se oli osa kaupungin suojalinnoitusta. Kesäisin siltaa koristaa upeat kukka-asetelmat ja se on kaupungin kuvatuin kohde. Kävelysilta kulkee Reussjoen yli diagonaalisesti, pituutta sillä on 202 metriä ja se on Euroopan vanhin katettu puusilta. Sillan vieressä on kahdeksankulmainen vesitorni, joka on aikanaan toiminut erilaisissa käyttötarkoituksissa, arkistona, vankilana, kuulustelu ja kidutus paikkana. Lue lisää.

Aikamme ihailimme siltaa ja lähdimme tutustumaan muuhun kaupunkiin kartan reitin mukaan. Päivä oli todella lämmin joten varjoisat paikat oli todella pop, katsoimme kauhulla joen toisella puolella näkyviä suojamuurin torneja, jotka sijaitsivat kukkulan päällä. Meille oli kehuttu että torneista on upeat näkymät kaupunkiin ja järvelle. Meillä on aina tapana etsiä kaupungin parhaat näköalapaikat ja käydä ihailemassa maisemia, ylhäältä hahmottaa  kaupungin parhaiten.

Kappelisillan vieressä oli upea Jesuiittakirkko vuodelta 1677, kirkon edustalla oli jonkin verran turisteja. Päätimme heti aluksi että tällä kertaa emme käy kirkoissa, sillä meillä on vain vähän aikaa Luzernin vierailulle ja saimme kuulla että kaupungin parhaat näkymät ovat kaupungin vanhalta muurilta ja torneista.

Jatkoimme kävelyä ja Reussjoki kuohui vieressä, tulimme padon luokse ja ihastelimme hetken veden virtaamista. Pato oli nimeltään Needle dam eli neulapato, puutikkujen "neulojen" avulla rajoitetaan  Reuss-joen virtaamista ja säädellään Luzernjärven pintaa. Pato on valmistunut 1860 ja sitä säädellään edelleen manuaalisesti. Saavuimme Spreuerbrücken eli Spreuersillan luokse, silta muistutti kovasti Kappelisiltaa, mutta ilman kukkakoristeita, se oli paljon vaatimattomamman näköinen. 

Vanhan linnoituksen muurit näkyivät jo mutta etsimme hetken aikaa sinne oikeaa tietä, kävelimme helteessä edestakaisin ja aivot alkoivat jo sulaa. Yritimme kysellä paikallisilta neuvoa, mutta kielimuuri tuli vastaan, joten päätimme seurata turistin näköistä pariskuntaa ja löysimme vihdoin tien muurille. Olimme olleet vain liian hätäisiä ja kääntyneet turhan aikaisin muuria kohti.

Kiipesimme ensimmäisen tornin huipulle ja huomasimme että tornien välillä ei mene yhtenäistä kulkua, vaan jokaisen tornin kohdalla täytyy ensin kiivetä ylös ja tulla samaa reittiä alas. Maisemat olivat kyllä kaiken tuon vaivan arvoiset! 

Helteestä huolimatta päätimme käydä kaikissa torneissa mihin oli mahdollista päästä. Aika kului nopeasti kun ihailimme maisemia ja lepuutimme hieman jalkoja, pikkuhiljaa piti alkaa tekemään lähtöä, että ehtisimme valoisaan aikaan ajelemaan tuota Gotthardin solaa pitkin.

Museggmauer eli Museggmuuri

Musegg-muuri on osa Luzernin historiallista linnoitusta, joka on ympäröinyt kaupunkia. Linnoitus on valmistunut 1300-luvun loppupuolella ja siitä on vielä jäljellä hyvin säilynyt muuri, joka on 850 metriä pitkä sekä yhdeksän tornia. 

Linnoitus on rakennettu Reuss-joen oikealle puolelle, vanha linnoitus koostuu kaupungin muurista Löwengraben ja Hirchenrabenin välisestä alueesta, Kappeli- ja Spreuer sillasta. Muuri alkaa Reuss-joen tuntumasta Nölli-tornista ja päättyy vanhan kaupungin itäpuolelle Museggstrasse 7:n kohdille.

Kaupungin kasvaessa nopeasti, suojamuuria laajennettiin vanhaan kaupunkiin, muuri pitää sisällään yhdeksän tornia Nölli, Männli, Lugeisland, Heu, Zyt, Schirmer, Pulver, Allerwinden ja Dächli. Myöhemmin muuria purettiin uusien rakennusten alta.

Torneista neljä on avoinna yleisölle, Männli-, Heu-, Zyt- ja Schrimertorni. Musegg on suosittu näköalapaikka, sillä se sijaitsee kukkulan päällä kaupungin pohjoispuolella, sieltä on upeat näkymät kaupunkiin, järvelle ja Alpeille. 

Tornit ovat avoinna huhti-marraskuussa, klo 8.00-19.00 ja niihin on vapaa pääsy. Iltaisin tornit ovat valaistu.

Nölli

Torni on rakennettu vuonna 1513 ja se muurin ainoa pyöreä torni, korkeudeltaan 28 metriä. Torni sijaitsee Reuss-joen rannalla ja sitä on muokattu vuonna 1901 siten, että autot pääsevät ajamaan tornin läpi. Muuriin tutustuminen kannattaa aloittaa Nöllistä.

Männli eli pikkumies

Muurin toinen torni on nimeltään Männli eli pkkumies, se on korkeudeltaan 33 metriä. Ylhäällä tornissa vartioi rautainen sotilas, pikkumies, jolla on lippu kädessä. Tornista on upeat näkymät ja se on loistava valokuvauspaikka.

Luegisland

Torni on rakennettu ennen muuria vuonna 1370 ja se on toiminut vartiotornina ja suojellut kaupunkia. Torni on 52,6 metriä korkea ja se on muurin yhdeksästä tornista korkein. Luegisland nimi tarkoittaa ”katso kohti maata”, sieltä on näkynyt maaseudulle, tornin katolla on tuuliviiri.  

Heu tai näkötorni

Tornissa on varastoitu heinää ja se on saanut nimensä sen mukaan. Tornin paksuissa seinissä on säilytetty myös ruutia. Torniin iski salama  vuonna 1701 ja se sai tornin hajoamaan, kivet lenteli ja aiheuttivat tuhoa. Räjähdyksessä sai surmansa useita henkilöitä. Torni rakennettiin uudelleen ja uusi torni on 44 metriä korkea.

Zyt

Kaupungin vanhin kello sijaitsee Zyt-tornissa, kello on valmistunut vuonna 1535 Hans Luterin toimesta. Tuo vanha kello saa kunnian soida minuuttia ennen kaupungin muita julkisia kelloja. Kellotorni on 33 metriä korkea ja sen kellotaulu on tarpeeksi suuri, että kalastajat näkivät katsoa järveltä. Tornissa on nähtävillä historiallsia kelloja Luzernin alueelta.

Kellotornin julkisivuun on maalattu kaksi suurta jättiläistä, jotka  ovat voiman symboleja. Jättiläiset kuvaavat Lucernilaisten sotilaiden ja palkkasotureiden voimaa.

Schirmer

Scrimer tornin kautta kuljettiin kaupungista maaseudulle. Torni on 27 metriä korkea ja se on rakennettu kiiltävistä kivistä.

Pulver

Luzern säilytti varotoimenpiteenä aseisiin tarkoitettua ruutia kahdessa tornissa ja kun Hey torni räjähti, niin puolet ruudista säilyi kun niitä säilytettiin Pulver tornissa.

Allenwinden

Muurin toiseksi viimeinen torni oli aikanaan kaupungin korkein rakennus. Tänä päivänä tornin tilat on vuokrattu ulkopuolisille. 

Dächli

Viimeinen torni on muurin pienin torni. Tornin erikoisuus on sen terävä pyramidin muotoinen katto, joka on tornien vanhin katto. Torni sijaitsee vanhan kaupungin tuntumassa ja se on sen verran matalalla, että sieltä ei näe talojen kattojen yli.

www.museggmauer.ch

Lähdimme kävelemään muurin luota kartan mukaista reittiä pitkin alas, vanhan kaupungin suuntaan. Päätimme ottaa hieman huikopalaa ja käydä vielä katsomassa Luzernin kuuluisaa leijonaa ennen lähtöä. Matkan aikana ihmettelin miksi tämä kallioon veistetty leijona mahtoi kiinnostaa ihmisiä niin paljon? Paikan päällä minulle ei auennut tämän kiviteoksen tarina, mutta selvitin tuon tarinan matkan jälkeen…

Luzernin leijonan tarina

Ranskan vallankumouksen 1789 jälkeen Ranskan kuningas Ludvig XVI oli ajettu Versaillesista Tuileriesin palatsiin ja kuninkaalle uskolliset Sveitsiläiset palkkasotilaat suojelivat palatsia. 

Vallankumoukselliset piirittivät Tuileriesin palatsin 10.8.1792 ja siitä alkoi verinen taistelu, kansalliskaartilaiset pakenivat ja sveitsiläiskaartilaiset jäivät puolustamaan kuningasta. Ammusten loppuessa Sveitsiläiset jäivät alakynteen, järjettömän tappamisen ja teurastuksen seurauksena sveitsiläisiä kaartilaisia kuoli noin 650 ja 250 joutui vangiksi. 

Luzernilainen upseeri Karl Pfyffer oli lomalla verilöylyn aikana ja kun hän myöhemmin palasi kotikaupunkiinsa, aloitti hän rahankeräämisen muistomerkkiä varten.

Luzernin kuollut leijona -leijonamonumentti

Yksi Luzernin suosituimmista nähtävyyksistä on iso kivinen leijona, joka on veistetty kallioon. Veistos on muistomerkki Sveitsiläisille vartijoille, jotka saivat surmansa Pariisin vallankumouksen aikana. Muistomerkkiä käy vuosittain katsomassa noin 1,4 miljoonaa vierailijaa, sen on suunnitellut tanskalainen Bertel Thorvaldsen ja veistänyt saksalainen Lukas Ahorn vuosina 1820-1821.

Veistos sijaitsee lähellä vanhaa kaupunkia ja sen luonnon omainen ympäristö on todella kaunis, veistos on hakattu kallioon ja sen alapuolella on vesiallas. Leijona on pituudeltaan 10 metriä ja korkeudeltaan 6 metriä, kuollut leijona makaa kilpien päällä. 

Veistoksen yläpuolella lukee ”Helvetiorum fedei ac Virtuti” eli ”sveitsiläisten uskollisuudelle ja rohkeudelle”, alapuolelle on kirjoitettu kaikkien 760 kaatuneen sotilaan ja 350 selviytyneen nimi. Veistoksen lähellä sijaitsee kasvitieteellinen puutarha.

Bussipysäkki: Löwenplatz

Lähdimme leijonapatsaalta kulkemaan kohti autoa ja vielä kerran pääsin näkemään tuon ihanan vanhan kappelisillan, yrtin tallentaa tuon näkymän syvälle mieleni sopukoihin, josta voin sen sitten kaivaa myöhemmin esille. Meidän oli aika jättää mielenkiintoinen Luzern taakse ja jatkaa matkaa kohti Luganoa, missä meillä oli majapaikka varattuna. Luganoon päätimme ajaa upean Gotthardin solan kautta…

Luzern facts & figures

Luzernin kaupunki sijaitsee saksankielisellä alueella Keski-Sveitsissä ja se on saman nimisen kantonin pääkaupunki. Kaupunki on rakentunut Luzern-järven ympärille, järven läpi virtaa Reuss-joki, joka on kautta aikojen toiminut tärkeänä tavarankuljetureittinä Alppien yli.

Keski-Sveitsi on tasankoaluetta ja suurin osa Luzernin kantonin alueesta on maanviljelysaluetta, järvien lisäksi aluetta ympäröi Alpit ja vuoret, korkein kohta on Brienzer Rothorn 2348 m. Kantonissa on noin 400 000 asukasta, joista noin 82 000 asuu Luzernin kaupungissa.

Luzernejärvi

Luzernejärven ympärillä sijaitsee peräti neljä kantonia Uri, Schwyz, Unterwalden ja Luzern. Järven läpi kulkee Reussjoki, joka oli aikanaan ainoa tavarankuljetusreitti Gotthardin vuorille. 

Luzernjärvi on Sveitsin historian kannalta tärkeä paikka, sillä järven tuntumassa Rütlin niityllä, on vannottu kolmen kantonin kesken Sveitsin syntyvala vuonna 1291. Luzernjärvestä käytetään myös sen saksankielistä nimeä Vierwaldstättersee, joka viittaa sitä ympäröiviin neljään metsäkantoniin.

Historia

Sanotaan että Luzern oli alunperin pieni kalastuskylä ja sen nimi juontaa juurensa latinan kielisistä sanoista lucius = hauki tai lucerna = lamppu. Pyhän Leodegarin benediktiiniluostari perustettiin alueelle 750- luvulla ja myöhemmin vuonna 1178 Luzern hankki hallintaoikeuden luostariin ja tuosta hetkestä katsotaan Luzernin kaupungin syntyneen.

Luzernin loistava sijainti Alppien ja Luzernjärven tuntumassa houkutteli italialaisia kauppamiehiä ja alueesta muodostui nopeasti keskeinen kauppapaikka. Pian Gothardin solaan syntyi kauppiaiden tärkeä tavarankuljetus reitti Alppien yli Milanosta Luzernin kautta aina Saksaan asti. Luzernissa järjestetään edelleen tiistaisin markkinat.

1200- luvun puolivälissä Reussjoen vasemmalle rannalle, kaupungin ympärille rakennettiin muuri suojaamaan kaupunkia. Suojamuurissa oli alunperin useita siltoja ja 40 tornia, joista suurin osa purettiin myöhemmin nopeasti kasvavan kaupungin alta. Muurista on vielä tänä päivänä jäljellä seitsemän tornia, jotka jätettiin muistoksi vanhasta linnoituksesta.

Tervetuloa blogiini

www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista