maanantai 20. elokuuta 2018

Patikointi -Eniten ärsyttää





Kävelyreittien puutteelliset merkinnät


Mahtavaa kun nykyään kaupungeissa on useita mielenkiintoisia kävelyreittejä, joiden avulla on helppo tutustua kaupunkeihin ja niiden nähtävyyksiin. Luonnossa liikkuminen on nostanut suosiota ja erilaiset  luontopolut ja patikointireitit houkuttelvat ulkoilemaan. Viime aikoina minua on tosin alkanut ärsyttämään reittien puutteelliset opasteet, niin kaupungissa kuin luonnon helmassa. 

Miksi ihmeessä kaupunkikävelyissä täytyy seurata karttaa? Miksi ei voi vain seurata opastettuja kylttejä ja nauttia nähtävyyksistä ja ympäristöstä? Se tunne, kun olet yksin metsässä ja huomaat olevasi aivan eksyksissä, kaikki polut näyttävät ihan samoilta! Olen tästä aiheesta marmattanut varmasti aikaisemminkin, mutta nyt marmatan vähän lisää!


Kävelyreitit kaupungeissa 




Löysin jokunen vuosi sitten kaupunkipolut-sivuston, jotka oli mielestäni ihan mahtava löytö, viime syksynä päätin että alan käydä noita reittejä läpi ja saan vähän vaihtelua kävelyreitteihin. Kävelin noita reittejä kartan mukaan, sillä halusin tietää minkälaisia kiinnostavia paikkoja reittien varrella oikein on. Huomasin että jos halusin pysyä oikealla reitillä, niin jouduin keskittymään enemmän kartan lukuun kuin että olisin katsellut ympärilleni. Olisi ihan mahtavaa, jos kävelyreittien varrella olisi kunnon opasteet ja merkinnät, niin kartan voisi jättää kokonaan pois. 



Matinkylän kaupunkipolku Espoossa

Polku vie hautaröykkiöille sekä Matinkylän korkeimmalle paikalle


Löysin kotoota vanhan vihkosen, jossa oli useita mielenkiintoisia kävelyreittejä Helsingin keskustan tuntumassa. Vihkosessa kerrottiin reitin varrella sijaitsevista nähtävyyksistä ja kartalle oli piirretty kävelyreitti. Ikävä kyllä tuo kartta oli niin pieni että sitä piti tihrustaa oikein kunnolla, mikäli halusi saada siitä selvää. Lähdin kävelemään Kaivarin suuntaan vihkosessa merkittyä reittiä pitkin, kuinka ollakaan olin vasta puolessa välissä tuota kierrosta, mutta mittarin mukaan, matkaa oli tuossa vaiheessa kuitenkin jo tehty koko kierroksen edestä.  



Kaivopuiston vanhin huvila


Upea huvila 


Löysin myös Espoon Leppävaarasta mielenkiintoisen 1918- teemareitin ja ainoa reittiohje piti ladata netin kautta. Kartalle oli merkitty reitin varrella sijaitsevat nähtävyydet ja sijaintipalvelun kautta pystyit seuraamaan reittiä. Minulla tämä karttaohjelma ei toiminut metsikössä, jälleen tihrustin karttaa ja sen avulla yritin hahmottaa mistä tuo reitti kulkee. 



Juoksuhautoja Leppävaarassa




1918 sisällisodan taistelupaikkoja Leppävaarassa


Harmittaa todella kun useiden reittien varrella ei ole kunnon opasteita, vaan niiden kiertämiseen tarvitaan karttaa. Kun kerran on nähty se vaiva, että tälläisiä kävelyreittejä on ylipäätänsä tehty, niin miksi niitä ei voida merkitä maastoon kunnolla? Espoon rantaraitti on mielestäni hyvin opastettu ja kunnolla merkitty, mikä on sinänsä aika hupaisaa, sillä kyllä minä ensimmäiseksi lähtisin reittiä etsimään nimen mukaan, eli rannan läheisyydestä. 


Patikointireitit luonnossa




Tykkään käydä patikoimassa ja aina en saa itselleni seuraa, joten olen lähteynyt usein yksin ulkoilemaan. Kun valitsen itselleni reittiä, olisi kiva etukäteen tietää sen pituus, kesto ajallisesti sekä vaikeustaso, jotta pystyisi varautua oikeilla varusteilla ja eväillä. Tykkään enemmän ympyräreiteistä, joissa maisemat vaihtuvat, kuin yhdensuuntaisista, joiden pituudesta en ole varma kuinka se  täällä Suomessa lasketaan. Lasketaanko reitin pituus yhden suunnan mukaan vai ilmoitetaanko se meno-paluuna?  



Reittimerkintöjä Espoon Nuuksiossa


Suomen metsissä ja luontopuistoissa on yleensä ueita polkuja, jotka menevät ristiin ja rastiin, joten pääreitin opasteita saa seurata oikein huolella, jos meinaa pysyä oikealla reitillä. Yeensä reitti kulkee seuraten sitä leveämpää polkua, mutta jos hetkeen ei katso ympärille niin voi olla jo kunnolla hukassa. Reissukaverin kanssa voi yhdessä pähkäillä mihin pitäisi mennä, mutta kun on yksin liikenteessä niin sitä toivoo että joku tuilsi vastaan ja voisi kysyä neuvoa. Mikäli ketään ei tule vastaan, niin on parempi palata suosiolla edellisen opasteen luokse, varmistaaksen että todella on oikealla polulla.



Hangon Tulliniemessä ei tarvinnut pelätä että eksyy, reitti oli hyvin merkitty


Olen muutaman kerran eksynyt siten, että suuntavaistoni on kadonnut, enkä enää tiennyt mistä suunnasta tulin. Tuolloin pienimuotoinen paniikki alkoi iskeä, sillä kaikki puut, polut ja kalliot alkoivat näyttää samalta, eikä mistään löytynyt opastemerkkejä. Viimeksi minulle kävi näin Sipoonkorvessa, edelliset merkit mitkä olin nhnyt olivat olleet kiinni puussa kulkusuunnan vastakkaisella puolella, vaikka kuljin ympyräpolkua. En löytänyt enää uutta merkkiä menosuuntaan ja otin varmasti jonkin toisen polun ja jatkoin hetken matkaa, kunnes en löytänyt enää takaisin polulle.   Usein opastemerkit ovat laitettu polun kulkusuuntaan, eikä polun viereen, siten että se näkyisi molempiin suuntiin kuljettaessa. 


Sipoonkorven kansallispuisto

Lisää kuvateksti







Viikko sitten kävin kävelemässä Träskendan kartanon luona ja sama juttu, siellä oli valtavan hyvät kävelyreitit ja puistoalueen läpi kulee jopa historiallinen Kuninkaantie, mutta ei sieltä löydä kunnollisia reittimerkintöjä. Kartanon alueella kulkee lukusia polkuja, pienemmille ei uskalla lähteä, sillä niistä ei tiedä mihin joutuu. Onneksi alueella on edes muutama infotaulu, niin vähän hahmottaa missä oikein on. 



Historiallinen Kuninkaantie



Träskendan kartanon puistoalue


Träskenda


Espoon keskuspuisto


Viikolla taas kävin Espoon keskuspuistossa ja huomasin että sinne on tehty hyvät uudet kävelytyiet, mutta ikävä kyllä myös niiden opasteet ovat ihan onnettomat. Sieltä sentään löytyi jonkin verran tienviittoja, joihin oli merkitty reitin pituus, tiettyyn kohteeseen, mutta selkeää opastusta kävelyreiteistä ei ollut. 


Opasteet ja reittimerkinnät


Lisää kuvateksti


Olen pitkään ihmetellyt tolppiin ja pylväisiin liimattuja keltaisia kolmion muotoisia tarroja, mitäköhän ne mahtaa olla? Tarrat ovat varmasti joitakin opasteita, mutta olisi hyvä selventää esim. jollakin kuvalla, kuviolla tai kirjoituksella, mistä opasteesta mahtaa olla kyse. Kuninkaantien teemareitin tunnuksena on Kruunu ja sen tunnistavat kaikki, kaupunki polut voitaisiin merkitä vaikka kirjaimilla ”KP” tai kerrostalojen kuvalla ja kaupungiosan eri reitit eri väreillä. 



Mitähän nämä mysteeritarrat mahtaa olla?

Ulkomailla monissa kaupungeissa on tehty kävelyreittejä, jotka kulkevat kaupungin tärkeimpien nähtävyyksien kautta ja nämä reitit ovat hyvin merkitty esim. maalaamalla tai upottamalla katuun merkkejä. 



Dijonissa Pöllö näyttää reittiä

Aix en Provencessa voi seurta C-kirjainta


Suomessa useimmiten reittien merkinnät ovat puisia viittoja, jotka hukkuvat maastoon. Olemassa olevia merkkejä on harvakseltaan ja yleensä ainoa saatavilla oleva lisäinformaatio on reitinpituus. 


Kuten sanoin niin olen ennenkin marmattanut näistä patikointireittien opasteita ja tässä pieni lainaus aikaisemmasta postauksestani ”Patikointikohteena Meikonjärvi, Kirkkonummella!” ja edelleen olen samaa mieltä, Suomeen tarivtaan yhtenäinen reittimerkistö!





”Toivoisin että Suomessa olisi yksi yhtenäinen reittimerkistö, josta ilmenisi reittien vaativuustaso sekä matkan kesto eli aika kuinka kauan kohteeseen kestää patikoida. Näin olisi helppo valita itselle sopivan haasteellinen reitti. Reitit voitaisiin hyvin merkitä Esim. niillä kuuluisilla liikennevaloilla, vihreä tarkottaisi helppoa maastoa, se olisi esteetön ja sitä pitkin voisi kärrytellä. Keltainen olisi vähän vaativampi, kapeampia polkuja ja jonkin verran esteitä ja korkeuseroja, punainen taas olisi vaikea, haastatavampi enemmän korkeuseroja ja haastavampi reitti kulkea. Opasteissa olisi hyvä ilmetä myös aikamerkinnät, kuinka kauan kestää seuraavalle etapille tai päämäärään, tämä helpottaisi voimien ja energian jakamista sekä juoma- ja ruokailuataukojen ja vessareissujen suunnittelua.”



Opasmerkkejä Sveitsissä







Opasmerkkejä Ranskan puolella

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

lauantai 11. elokuuta 2018

Tapahtui heinäkuussa




Jälleen kerran heinäkuu oli todella helteinen, niin Suomessa kuin ulkomailla. Kotona on ollut tuskallisen kuuma ja öisin on ollut vaikea nukkua, kun hiki virtaa norona. Seuraavassa asunnossa ensimmäinen hankinta on ehdottomasti ilmalämpöpumppu, näytti se sitten kuinka rumalta tahansa! Sveitsissä oli aina helppo lähteä helteitä karkuun ylös vuorille, mutta täällä Suomessa ei sellaista mahdollisuutta ole. Mereenkään ei ikävä kyllä voi mennä viilentymään, sillä heti kun on lämmintä, niin rannoille ilmestyy sinilevää. Olemme viimeaikoiana turvautuneet auton ilmastointiin ja käyneet kätköilemässä. 


Matkailu


Marseille- Vieux Port


Suurin osa heinäkuusta ja kesälomasta kului matkailun merkeissä, kuten aikasemmista postauksista ”Seuraava kohde: Läntinen Välimeri” ja ”Seuraava kohde: Provence”, on voinut päätellä. 

Heinäkuun ensimmäinen viikko meni risteillen, nautimme Italian ja Espanjan satamakaupungeista. Risteily meni kaikin puolin oikein mukavasti, tuli nähtyä uusia paikkoja ja muutamia tuttuja kohteita tuli katsottua uusin silmin. Risteilyn jälkeen lomailimme vielä yli viikon verran Marseillessa, josta teimme retkiä eri puolille Provencea. 


Risteily Läntisellä Välimerellä





Lähdimme matkaan Marseillesta, joka on ollut pitkään toivelistallani, saavuimme kaupunkiiin päivää aikaisemmin ja jäimme sinne vielä toviksi risteilyn jälkeen. Kaupunki yllätti minut todella positiivisesti.

Risteilyn ensimmäinen satama oli Genova, teimme sieltä päiväretken Portofinoon ja odotin kovasti tätä retkeä. Portofinon lisäksi halusin kuitenkin piipahtaa vielä kaupungilla ja tällä kertaa näin kaupungin toisin silmin, ihastuin Via Garibaldiin ja sen palatseihin.



Portofino


Genovan maamerkki Piazza de Ferrari


Ihastuin tähän upeaan Unesco-kohteeseen Via Garibaldi => Strade Nueva


Genovan jälkeen pysähdyimme Civitavecciassa, joka on Rooman satama, itse kaupunki oli pieni ja nukahtanut vanha kylpyläkaupunki. Me lähdimme tutustumaan Tuscanian ja Tarquinian pikkuruisiin kyliin.



Tarquinia


Tuscania


Tuscania

Sitten vuorossa oli Palermo! Tätä satamaa odotin innolla, sillä se ollut pitkään yksi toivekohteeni. Yksi päivä Palermossa on ihan liian vähän, ehdimme kuitenkin nähdä paljon. Santa Caterinan kirkko teki minuun suuren vaikutuksen ja bonuksena oli upeat näkymät. 



Kummisetä-elokuvasta tuttu Teattro Massimo


Upea Santa Caterina d'Alessandria katedraali


Katedraalin katolta upeat näkymät 


Seuraavaksi Sardinia ja saaren pääkaupunki Cagliari, olisin mieluusti ajellut ympäri saarta, mutta peruuntuneen retken vuoksi pyöriskelin vähän orpona keskustassa kastomassa nähtävyyksiä ja lähdin katselemaan Flamingoja. 



Sardinia, Cagliari vanha amfiteatteri kaupungin keskustan tuntumassa

Flamingoja vanhan suolatehtaan luona


Espanja ja La Palma, katedraali, hyvää ruokaa ja shoppailua!



Kattojen yllä Palma de Mallorcalla 


Valencia, edellisestä kerrasta muistan vain Aquariumin ja appelsiinit. Tein pikavisiitin kaupungille, sillä halusin ehdottomasti nähdä sen! Graalin malja tuli nähtyä mutta valitettavsti Paellaa en ehtinyt maistaa, sillä flunssa alkoi painaa päälle. 


Lonja de la Seda ja appelsiinit


Siellä se on Graalin malja...



Provence




Provence oli juuri niin ihana kuin odotinkin, tuli nähtyä ne ihanat laventelipellot sekä monta toivekohdetta ja niiden lisäksi eksyimme ihan uusiin paikkoihin, joista emme tienneet etukäteen. Vuokrasimme tutun ja turvallisen Fiatin, jonka kanssa teimme päiväretkiä.  Retket suunnittelimme hieman toisella kädellä ja usein kävi niin että suunnitelmat saattoivat muuttua lennosta. Kuten jo heti ekana päivänä…

Meidän oli tarkoitus lähteä Aix en Provenceen sekä Avignoniin, mutta löysimme itsemme laventelipelloilta sekä ajelemassa Les Gorges du Verdonin rotkon upeissa maisemissa. 



Joku on niin onnellinen kun pääsi vihdoin laventelipelloille...


Upea Les Gorges du Verdonin rotko







Seuraavana päivänä päädyimme Rousilloniin, jossa oli upea Okran värinen maa. Jatkoimme matkaa ja pysähdyimme viereisessä Gordesin kaupungissa, joka oli rakennettu korkean kukkulan päälle. Matka jatkui Senanquen luostarille, jonka kuva on kummitellut pitkään mielessäni. 




Kylän talot on saanut myös Okranpunaisen värityksen 


Rousillon ja okran värinen maa


Kivikylä Gordes 


Abbey de Senanque ja ne ihanat laventelit...


Sitten oli vuorossa Avignon, joka on ollut toivelistalla pitkään, hieman harmitti, sillä kaupungissa oli meneillään katufestivaalit ja itse kaupunkiin tutustuminen jäi taka-alalle. Tänne pitää vielä palata.



Avignonin kuuluisa silta, Pont Saint Benezet 




Vihdoin pääsimme käymään Aix en Provencessa ja mikä pettymys kun pääkatu oli remontin alla ja eivätkä kaupungin suihkulähteet olleet toiminnassa. 



Aix en Provence, alueen entinen pääkaupunki, on keskeisellä paikalla


Ikävä kyllä kaupunki oli täynnä työmaita ja suihkulähteet eivät olleet käytössä


Viehättävä pikkuruinen Cassis sijaitsee aivan Marseillen kyljessä ja sieltä pääsee patikoimaaan meren tuntumassa Calanguesin, kalkkivivikallioille. Heinäkuun helteillä patikointi oli haastava. 



Cassis


Calanguesin kalkkikivikalliot Cassiksen lähellä


Upea poukama!


Sitten kohti Camargueta! Tämä oli listani kärkipäässä, halusin kovasti päästä Camarguehevosen selkään ja onnistuimme varaamaan paikat turistiratsastukselle. Ehdimme nähdä Camarguesta vain pintaraapaisun, joten palaan mieluusti myös tänne. 



Turistitouhua Camarguehevosilla




Cmarguen suola-altaat


Kotimatkalla piipahdimme syömässä upeassa Arlesissa ja tänne haluan ehdottomasti päästä uudelleen. Kaupunkia näytti todella viihtyisältä ja sen keskustaa hallitsee upea amfiteatteri. 



Ihastuttava Arles

Meillä oli myöhäinen lento, joten piipahdin vielä pikaisesti Nizzassa, kaupunki oli ihan sekaisin ja jalkapallo huuman vallassa. Kaupungilla odotettiin finaalia, ihmiset kerääntyivät kaduille, toreille ja ravintolohin.






Tässä pikakatsaus meidän lomasta ja näitä lomajuttuja kirjoittelen enemmän sitten syksyn tullen. Toki voit postauksia odotellessa käydä jo vilkuilemassa kuvia Instagramissa @martanmatkassa tai Facebookin puolella. 


Kotimaan matkailu


Sammatti


Innostuimme kesän aikana Geokätköilystä ja kirjoitin siitä viime kuussa postauksen ”Geokäytköily- uusi harrastus?”, kätköilyn myötä tuli harrastettua kotimaan matkailua. Teimme useita päiväretkiä lähikaupunkeihin mm. Inkooseen, Mustioon, Raaseporiin (Karjaa, Fiskars, Snappertuna), Lohjalle, Sammattiin sekä pysähdyimme ohikulmumatkala monissa mielenkiintoisissa paikoissa. 



Mustio

Fiskars

Karjaa

Pääsin vihdoin käymään Lohjalla Laurin Cafessa 


Tammisaari ja Hanko on ollut pitkään toivelistallani, molemmat ovat upeita kesäkaupunkeja ja edellisestä vierailusta on kulunut jo ueita vuosia. Tammisaaressa halusin päästä tutustumaan Vanhaan kaupunkiin ja minulla kävi tuuri sillä kesäaikaan siellä järjestettiin opastettuja kierroksia. Kierros oli kerrassaan loistava, teen Tammisaaresta vielä oman postauksen. 









Hankoon halusin päästä ensisijaisesti patikoimaan, sillä Tulliniemen patikointireitti on ollut pitkään mielessäni. Tulliniemen reitti kulkee Suomen mantereen eteläisempään pisteeseen ja minä halusin edottomasi päästä käymään siellä. 






Suomessa on hirmuinen määrä upeita paikkoja, kesä on liian lyhyt aika koluta niitä läpi. Majakkavierailu ja saarihyppelyt jäivät valitettavasti tämän kesän osalta tekemättä, edelleen haaveilen tuosta Turun saariston rengastiestä…


Ulkoilu


Helteessä sai olla tarkkana mihin jalkansa pitstää...


Heinäkuussa tuli tehtyä myös muutama patikointireitti, haastavin oli patikointi Provencen helteissä. Lähdimme Cassiksen kaupungin läheltä ja reitti kulki Calanguquesin kalkkikivikallioita pitkin upeaan poukamaan. Etukäteen meillä ei ollut ihan tarkkaa tietoa reitistä, eikä sen kulusta, mutta lähdimme kuitenkin reippaina matkaan. Kuljimme osittain hyvin kivikkoista polkua polttavan auringon alla ja matka tuntui todella pitkältä, kunnes vihdoin pääsimme upeaan poukamaan, ikävä kyllä vesi oli ihan turkasen kylmää joten uiminen jäi pelkäksi haaveeksi. 


Tässä sitä mennään vielä Hulda Huolettomana...


Suomessa pitkäaikainen toiveeni on ollut päästä patikoimaan Hangon Tulliniemeen, sillä siellä on noin 6 km pituinen reitti, jota pitkin pääsee Suomen mantereen eteläisimpään kohtaan. Tammisaaren reissun yhteydessä kävin patikoimassa tuon reitin, oheisesta linkistä ”Suomen eteläisin kohta löytyy Hangon Tulliniemestä” voit lukea lisää Tulliniemestä. 



Hangon Tulliniemessä on Suomen mantereen eteläisin piste!






Loppukuusta kävin vielä Sipoonkorven luonnonpuistossa patikoimassa ja tuo paikka oli pienoinen pettymys. Odotin reitiltä paljon enemmän, mutta valitettavasti eksyin patikoinnin aikana metsään pariin otteeseen metsään, eikä siitä jäänyt kovin mukava tunne. Tästä retkestä kirjoittelen vielä myöhemmin. 



Sipoonkorpi, Kalkinpolttjanreitti




Martan touhut





Olen viime aikoina huomannut että minulla taitaa olla sisäänrakennettu vuosikello, sillä monissa asioissa sama kaava toistuu vuodesta toiseen. Tammikuussa alkaa kevään odotus ja tuskin maltan odottaa että pääsen ostamaan ensimmäisiä kevätkukkia. Helmikuu menee huomaamatta ja maalis-huhtikuussa iskee siivous ja sisustusvimma. Toukokuu hurahtaa juhlien ja ihmetellen kevään merkkejä, kesäkuussa alkaa lomien odotus. Heinäkuussa jälleen iskee raivaus ja sisustusvimma, joka jatkuu elokuuhun, syyskuussa ihmetellään syksyn värejä ja sitten alkaa se joulun odotus… Nyt on siis menossa raivaus / sisustuskausi ja sen kyllä huomaa, sillä ahmin vanhoja sisustuslehtiä ja etsin netistä ideoita sekä kiertelen kirppareita.



Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa