maanantai 8. elokuuta 2022

Puutarhamatkailua - Avoimet puutarhat






Aivan uskomatonta ensimmäinen lomaviikko on jo takana!

Kesä on muutenkin mennyt hurjan nopeasti, vastahan (toukokuussa) kirjoittelin edellisestä lomasta, joka oli maaliskuun lopulla. No kesä on mennyt tiukasti opiskellen ja nyt pitäisi olla pisteitä sen verran kasassa, että loppuvuoden voi puuhastella opparin kanssa. Pitäisi aktivoitua myös työnhaussa (huoh!), taidan varmuudeksi vielä vilkaista niitä syksyn kursseja…

Paljon on oltu kotosalla ja tullut seikkailtua lähiympäristössä, onneksi tapahtumat ja konsertit ovat taas täällä. Päiväretkiä on tullut tehtyä jonkin verran, kartanoita, linnoja ja huviloita on käyty ihailemassa sekä kaksi kertaa jopa ulkomailla, ihan Tallinnassa asti. 

Patikointi on jäänyt viime aikoina vähemmälle, sen sijaan kävelylenkit jäätelökioskille ovat yleistyneet. Muutama viikko sitten huollatin pyörän ja nyt olen innoissani tehnyt pyörälenkkejä, kuten eilen päätin käydä hakemassa ideoita ja vinkkejä lähitienoon puutarhoista. 


Puutarhamatkailua Espoossa




Sen sijaan, että olisin lähtenyt Loviisaan ihastelemaan avoimien puutarhojen teemapäivän antia, päädyin ekologiseen vaihtoehtoon ja harrastin puutarhamatkailua pyöräillen Espoossa. Espoossa avoimien puutarhojen kohteina oli Marketan puisto, kolme kotipuutarhuria ja Puolarmaarin mökkialue, jossa oli nähtävillä kymmenen pihaa. Espoossa puutarhat olivat sen verran hajallaan, että kaikkiin en olisi millään ennättänyt pyöräillä, joten päätin käydä Puolarmaarin mökkialueella sekä Nöykkiön ja Soukan kotipuutarhureiden luona.  


Puolarmaari




Puolarmaarin mökkialue valmistui 30 vuotta sitten (1992) saviselle peltoalueelle vanhan Puolarmetsän sairaalan taakse, aivan Espoon Keskuspuiston ulkoilualueen tuntumaan. Puolarmaarissa järjestettiin puutarha-asumisen messut ja kävin tuolloin tutustumassa noihin siirtolapuutarhamökkeihin, mieleeni jäi kuinka upeita ja nykyaikaisia ne olivat. Aluetta kutsuttiin siirtolapuutarhaksi, vaikka mökkeihin tulee sähköt ja vesi sisälle sekä monissa on sauna. Alkuun mökit olivat vain lomakäyttöön, mutta nykyään moni asuu niissä ympärivuotisesti. 

Mökkikylän pyöreiden vuosien kunniaksi, avoimet puutarhat -päivänä oli ennätysmäärä puutarhoja, joissa pääsi vierailemaan. Olen ainakin kerran aikaisemmin käynyt Puolarmaarissa kyseisenä teemapäivänä ja tuolloin oli max. viisi osallistujaa. Tunnelma oli tänä vuonna todella mukava, lämmin vastaanotto ja asukkaat esittelivät sekä kertoivat mielellään tiluksistaan, joissain paikoissa sai jopa kurkata rakennusten sisään. 








Pakko myöntää taisin vähän innostua noista mökeistä, vaikka aikaisemmin en ole ollut niistä lainkaan kiinnostunut. Olen jo jokin aikaa miettinyt mummomökin vuokraamista Uudeltamaalta, joten tässäpä yksi hyvä vaihtoehto vapaa-ajan asunnolle. Alueella on yhteensä 145 mökkiä, jotka ovat noin 30-50 neliötä ja pihat ovat noin 300 neliötä.





Puutarhoissa oli ihania kesäisiä lepopaikkoja, riippumattoja, patioita ja oleskelutiloja. Kauniita kukkaistutuksia, ruukkuja ja asetelmia, hyötytarhoja, kasvihuoneita sekä löytyi myös kissoille kivoja ratkaisuja. Upean tunnelman lisäksi yhdellä pihalla oli ”pieni” pitsinäyttely, toisaalla sai nauttia kylmistä juomista sekä kylätalolla oli kioski. 











Oma ehdoton suosikkini oli tietenkin vaaleanpunainen unelma!





Nöykkiön hyötylavat ja ovi mustikka maalle




Puolarmaarista lähdin ajelemaan Nöykkiöön ja sain huomata kuinka, vaikeaa on pyöräillä ja samalla seurata karttaa. Google yritti kovasti tarjota reittejä autotien tuntumassa, mutta itse halusin kokeilla mieluummin pienempiä reittejä ja samalla nähdä uusia-vanhoja paikkoja. Seuratessa omia polkuja tein varmaan ylimääräisiä lenkkejä ja kohtasin hurjia ylämäkiä.

Nöykkiössä ihastuin heti yllätys, yllätys puiseen oveen, joka vei viereiseen mustikkametsään. Perheen kaunis kissa käyttää ovea, kun tahtoo varjoon tai kun mielessä on hiirulaiset. Tässä kohteessa minua kiinnosti hyötykasvit ja lavaviljely, puuoven ja kissan lisäksi mieleeni jäi näppärä sadeveden kerääjä. 


Soukan "runsas" hyötytarha




Google yritti jälleen ohjata minua autoteidenviertä pitkin ja minä taas halusin nähdä kartanon ja hepat sekä yritin vältellä Soukan ylämäkiä, joka on ihan mahdoton tehtävä. Kun sitten viimein löysin perille, niin puutarhuri oli jo keräämässä kylttejä pois, mutta pääsin vielä vieraisille. Tässä kohteessa halusin nähdä, miten pienen pihan ruukkupuutarha on toteutettu. 

Silmät pyöreinä katsoin etupihan hyötytarhaa, siellä kasvoi vaikka ja mitä, ruukussa, lavoissa, seinustalla ja you name it! Etupihalla aurinkoa riittää ja se näkyi myös rehevissä hyötykasveissa, kävin vielä pikaisesti kurkkaamassa takapihan, se oli varjoisa ja kasvien suhteen hieman hillitympi.


Puutarhamatkailua ekologisesti maatapitkin 



🚲🚲🚲🚲

Ha ha! Saako nämä kaikki, kliseiset sanat tosiaan yhteen otsikkoon? Näköjään kyllä. Aamulla mietin pitkään, mihin lähden katsomaan puutarhoja, halusin vaihtelun vuoksi Loviisan tilalle jonkin muun vaihtoehdon. Muilla paikkakunnilla oli vain yksittäisiä kohteita, jotka kiinnostivat minua ja Helsinkiin olisi pitänyt lähteä autolla. 

Lopulta sain idean pyöräilystä ja olin erittäin tyytyväinen pyörälenkkiini, jonka pituudeksi tuli noin 23 km, ehkä jopa enemmän. Puutarhojen katselu oli oikein hauskaa ajanvietettä ja toivottavasti niitä tulee jatkossa lisää mukaan, miksei myös puutarhaliikkeitä.  

Tykkään, kun pyöräilyllä on jokin kohde, pelkän ajelun sijaan, esim. viime viikolla ajelin Laajalahden ympäri ja kävin ihastelemassa maisemia, museossa ja kahvilassa. Tuosta museoreitistä lisää myöhemmin…


Oletko sinä vieraillut avoimet puutarhat tapahtumassa?




Tuoreimmat kuulumiset löydät 
Martan Matkassa 


 

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Lomalla viimeinkin – turistina Canterburyssä





Todellakin lomalla viimeinkin! 

Vitsi miten, ihanaa oli päästä reissuun, istua lentokoneessa, nenä kohti tuntematonta ja valmiina uusiin seikkailuihin. Vasta kohteessa tajusin, kuinka olenkaan ikävöinyt kevätreissuja, sitä tunnetta, kun matkaat talven keskeltä paikkaan, jossa kevät on juuri puhkeamassa kukkaan. Tuo tunne on niin mahtava, että kirjoitan jo nyt kalenteriin: ”Muista varata kevätreissu 2023!” Kaikki ei kuitenkaan mennyt, niin kuin elokuvissa, pientä säätöä ja jännitystä oli ilmassa jo ennen matkaa. 




Edellisestä ulkomaan reissusta on kulunut kaksi vuotta ja viisi kuukautta! Tytär opiskeli Brysselissä ja vierailin hänen luona lokakuussa 2019. Hän valmistui seuraavana keväänä ja vasta nyt, kahden vuoden jälkeen, päästiin viettämään hänen valmistujaisia. Voi, kuinka olen odottanut, että pääsen seuraamaan valmistujaisjuhlaa Kentin katedraaliin! Eihän me uskottu, että niitä vielä tänä keväänä voidaan järjestää, joku variantti iskee kuitenkin ja ne perutaan. Olimme siis autuaasti unohtaneet valmistujaiset kokonaan, kunnes tyttäreni ilmoitti saaneensa koululta viestiä…  


Valmistujaiset Kentin katedraalissa





Minua alkoi hieman kuumottaa, kun tajusin, että valmistujaiset tosiaan järjestetään ja ne ovat noin kolmen viikon päästä. Lennot, hotelli, mekko ja mitä muuta? Passi? Olin juuri lukenut FB:stä kirjoituksia passijonoista ja naureskellut, että miten sitä jättää noin viime tinkaan. Myönnän en ensin uskaltanut katsoa passini voimassaolopäivää, mutta kun aloimme metsästämään lentoja, niin pakkohan se oli kurkata ja juu, se oli vanhentunut vuosi sitten. Tässäkö se oli?

Toivonkipinä heräsi, kun kuulin, että tunnisteet ovat voimassa kuusi vuotta, kurkkasin passia uudelleen ja totesin, vielä on kaksi viikkoa aikaa. Jess! Eikun passikuvaan ja tietenkin silmä on tulipunainen tulehduksen vuoksi. Passin hakeminen sujui näppärästi, mutta sen odottaminen oli yhtä piinaa ja tiukille meni. Vihdoin pääsimme tilaamaan lentoja ja varaamaan majoitusta, jouduimme muuttamaan hieman suunnitelmia, sillä seuraavalle päivälle ei ollut enää lentoja, eikä hotelleissa valinnanvaraa. 





Reissun aikana minusta kuoriutui todellinen turisti, kaiken tohinan keskellä taisin olla enemmän innokas, kuin älykäs ja se saattoi johtaa siihen, että teimme siirtymät ns. pidemmän kaavan kautta. Tarkoitus oli mennä junalla Canterburyyn, kiiruhdimme Heatrowlta bussiin, joka vei meidät Victorian juna-asemalle. Victorialla sitten huomasimme, että olimme junan sijaan ostaneet bussilipun Canterburyyn! Bussilla matkustaminen ei houkutellut, sillä ne olivat aika ahtaita ja matka veisi huomattavasti enemmän aikaa kuin juna. Kärsimme tappion ja ostimme junaliput. Yllätys! Juna jäi tulematta, odottelimme tovin seuraavaa.








Majoitus 



Yövyimme Bed & Breakfast Canterbury Lodgessa, joka oli tyypillinen englantilainen aamiaismajoitus, kokolattiamatolla. Majapaikka sijaitsi kävelymatkan (n. 600m) päässä keskustasta, sen sijainti oli rauhallinen. Emäntä oli oikein herttainen. Huoneet olivat mukavat ja viihtyisät, sisustus oli hauska, jokaisella huoneella oma teema hopea, valkoinen, kulta, musta ja mitä niitä olikaan. 








Hämmästyin hieman, sillä huoneita ei siivottu kertaakaan neljän päivän aikana, olisiko kenties pitänyt erikseen pyytää? Aamiainen tilattiin etukäteen, sitä varten piti täyttää hauska lomake ja tehdä tärkeitä päätöksiä. 



Kohteessa – Kevät Canterburyssä





Kuvia tuli räpsittyä paljon, puut olivat kukassa ja niitä löytyi koko ajan lisää ja lisää. Vasemmanpuoleinen liikenne hämmentää edelleen ja vielä on Englannissa punaisia puhelinkoppeja. Englantilaiset talot ovat aivan ihania, mutta yksi asia ihmetyttää kovasti, miksi niiden ovet ovat erivärisiä? Tietääkö kukaan, mikä tarina mahtaa kätkeytyä eriväristen ovien taustalle?


Miksi ihmeessä Englannissa asuntojen ovet ovat erivärisiä?




Crooked house, Charles Dickens


Me kiertelimme kaupungilla ja ihastelimme kevään tuloa, päivät olivat lämpimiä, mutta illat vielä viileitä. Historiallinen kaupunki oli täynnä mielenkiintoista nähtävää, upeat puistot kukkivat ja vanhassa kaupungissa veikeät talot olivat vähän vinksallaan. 

Pysähdyimme tietenkin turisti-infoon ja kyselimme sieltä vinkkejä, Canterburyn nähtävyyksistä ja erikoisuuksista. Saimme muutamia esitteitä ja karttoja, joihin oli painettu kävelykierroksia vanhassa kaupungissa ja sen ulkopuolella. 


Westgate Garden


Westgate Garden


Ensimmäisenä päivänä tuli käveltyä paljon, ensin kävelimme joenvartta pitkin upeassa Westgate Garden puistossa, sitten jatkoimme matkaa kävelemällä Queen Berthan kierrosta katedraalilta St Augustinuksen luostariin ja St Martinsin kirkkoon. Nämä kolme kohdetta ovat merkitty   UNESCO:n maailmanperintöluetteloon ja samalla kaupungin suosituimmat nähtävyydet. 


 

Menimme ensin St Martinsin kirkolle, se oli kiinni, joten katselimme sitä vain ulkoapäin. Jatkoimme matkaa luostarille ja kiertelimme raunioaluetta, palasimme katedraalin luokse. Jalkoja särki jo kovasti kävelystä, istahdimme pubiin lepuuttamaan jalkoja ja sammuttamaan janoa. Jatkoimme kävelykierrosta kaupungilla vielä hieman ennen illallista. 


St Martin kirkko


St Augustine luostari


Katedraalissa restaurointi meneillään





Päiväretki Doveriin – Linnoitus ja valkoinen kallio



Doverin linnake


Sunnuntai oli sumuinen päivä ja ilmassa oli sateen tuntua, lähdimme ajamaan Doveriin, kohteena oli Doverin linna. Englannissa vietettiin äitienpäivää, joten lapsiperheitä oli paljon liikkeellä. Doverin linna oli huikea paikka, se on suurin keskiajalla rakennettu kivilinnoitus. Linna toimi yhtenä komentokeskuksena II maailmansodan aikaan ja linnan tunneleiden kautta toteutettiin sotilaiden evakuointioperaatio Ranskan Dunkerquesta kanaalin yli Englantiin. Kerron linnoituksesta lisää myöhemmin.




Doverista jatkoimme läheiselle St Margaret at Cliffe kylään, jossa on kuuluisia Doverin valkoisia kallioita. Nyt ollaan, niin lähellä Ranskaa, jotta puhelimen operaattori muuttui ranskalaiseksi. Doverin valkoiset kalliot ovat Englannin kanaalin kapeimmalla kohdalla, paikka on suosittu kanaalin yli uimareiden keskuudessa. Keskiajalla valkoisiin liitukivikallioihin kaivettiin tunneleita ja niitä on yhdistetty Doverin linnan tunneliverkostoihin II maailmansodan aikana. 


St Margaret at Cliffe valkoiset kalliot


Sitten ajoimme Ham ja Sandwich kylien kautta Canterburyn rannikolle, aikeena oli vierailla Herne Bayssa ja Whitstablessa, mutta väsy alkoi jo painaa ja keli oli hieman epävakaa.


The Day – Kentin katedraali 






Lähdettiin aamupäivällä jatkamaan kaupunkikierrosta, kuljimme muuria ympäri ja ihastelimme maisemia sen päältä. Suuntasimme katedraalille ja päätimme vierailla siellä ja tutustua paikkoihin vähän ennen illan virallista osuutta. 


Canterbury vanha kaupunki muurin itäpuolelta kuvattuna


Ajattelimme kokeilla onnea, jos vaikka saisimme samalla reissulla noudettua kaavun, hatun sekä liput, niin voisimme tulla illalla myöhemmin paikan päälle. Juhlien vuoksi katedraali oli osin suljettu, mutta meitä se ei haitannut, kun illalla näkisimme suljetun alueen. 




Tietenkin meidän tuurilla katedraali oli osittain peitteiden alla restauroinnin takia. Katedraalin alue on laaja ja siellä riittää katseltavaa pidemmäksi aikaa, minulle tuli katedraalista heti mieleen Lontoon Westminster Abbey ja Salisburyn katedraali. Kerron katedraalista myöhemmin lisää. 


Kesä tulee letut ja mansikat


Meitä onnisti, saimme liput ja asun, lähdimme valmistautumaan juhlaan. Matkalla pysähdyimme vielä kahvilaan, jota voi jo melkein kutsua kantapaikaksi, söimme kylän herkullisimmat letut ja nautimme drinksut. Poikkesimme salongissa pistämässä hiuksiin kikkaroita ja sitten hostelliin lepäämään ja odottamaan illan juhlallisuuksia!


Finally! Onnea!



Canterbury



Jokilaiva River Strout


Canterbury kuuluu Kentin kreivikuntaan, se on kiva kaupunki, jonka ottaa helposti haltuun viikonlopun aikana. Kaupungissa on 63 000 asukasta ja se sijaitsee sisämaassa Kaakkois-Englannissa, noin 90 km Lontoosta. Lähimmälle rannalle on vain noin 20 min ajomatka ja Doveriin 30 min, josta tunneliyhteys Englannin kanaalin kautta Ranskaan.


Canterbury sijainti


sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Kävelyllä Porkkalan vuokra-alueella - Ammusvarastot ja Kasaberget





”Muistan nuorena kuulleeni, että Porkkalan vuokra-alueen läpi kulkevien junien ikkunat peitettiin Espoon Kauklahdessa ja peite poistettiin, vuokra-alueen rajan ulkopuolella. Tarina on jäänyt hyvin mieleeni, sillä se tuntui silloin hyvin oudolta ja jännältä.”


Porkkalan vuokrakausi 1944-1956


Kartta,Porkkalan parenteesi: Porrkkkalan vuokra-alue 1944-1958

Minua on jo vuosia kiinnostanut Porkkalan vuokrakausi, olen aina välillä käynyt katsomassa siihen liittyviä paikkoja. Ajatus on tuntunut uskomattomalta, että aivan pääkaupunkiseudun tuntumassa on ollut eristetty alue, joka on ollut vieraan maan hallinnassa. Ukrainan sota toi taas mieliini nämä neuvostoajan ”nähtävyydet” ja viime aikoina olen käynyt niitä ihmettelemässä patikoinnin lomassa. 

Kirkkonummi toimi Porkkalan tukikohdan hallinnollisena alueena ja siellä on useita jälkiä vuokra-ajasta, rakennuksia, jotka olivat sotilaiden käytössä, raunioita sekä puolustukseen liittyviä rakennelmia.

Tällä kertaa lähdin ihmettelemään neuvostoaikaisia ammusvarastoja, jotka sijaitsevat metsässä Kirkkonummen Kantvikissa. Kirkkonummen sivuilta huomasin, että ammusvarastojen tuntumassa sijaitsee Kasaberget, josta on upeat näkymät merelle. Mitä ihmettä, jälleen yksi Kasaberget! Patikointi ammusvarastoille alkoi kiinnostaa yhä enemmän. 


Jännitystä ilmassa -kävelyretki Kantvikissa



Siitä on jo vuosia, kun kuulin Porkkalan vuokra-ajan ammusvarastoista ensimmäisen kerran. Keskellä metsää sijaitsevat autiot graffitien koristamat ammusvarastot, eivät houkutelleet minua yksin patikoimaan. Muistan vielä hyvin, miltä tuntui patikoida Hangon Tulliniemessä, jossa oli myös autioita taloja neuvostosotilaiden jäljiltä, se oli niin jännää ja mielikuvitus lähti laukalle.  

Jätimme auton ohjeiden mukaan Sepänkannaksen päiväkodin parkkipaikalle ja mietimme hetken, mihin suuntaan pitäisi lähteä, Google ohjasi kävelemään Upinniemen tietä pitkin. Heti alkumatkasta vastaan tuli kirpputori, olisin mieluusti vieraillut siellä, mutta valitettavasti se oli juuri menossa kiinni. 




Tästä kohdin kannattaa siirtyä metsään, niin on mukavampi kulkea


Luulin, että reitti kulkee metsässä tai ainakin hiekkatiellä, sen sijaan kävelimme asfalttia pitkin aina Strömbyntielle asti, josta jatkoimme Kipsitielle. Kipsitien alusta lähti luminen metsäpolku nouseman parakeille.



Ränsistyneet ammusvarastot metsän keskellä



Lunta oli vielä paljon maassa, joten ihan lähelle parakkeja ei päässyt. Parakkeja oli kolme, jotenkin hassua ajatella, että aivan tuossa metsän keskellä on ollut ammusvarastoja. Kantvikin alue oli yksi tukikohdan kasarmialueista, siellä oli huoltorakennuksia ja läheiseltä Båtvikin satamalta hoidettiin tavaratoimitukset. 


Myrskyn jälkeen


Ammusvarastojen katot olivat sammaloituneet ja seinät täynnä töherryksiä, niissä oli vain muutama selkeä graffitikuva. Olin hieman pettynyt, sillä odotin tagien sijaan hienoja kuvia. 


1. ammusvarasto


2. ammusvarasto


3. ammusvarasto

Parakkien lisäksi metsässä oli suurempi rakennus, en lähtenyt ottamaan siitä selvää, sillä siellä oli isompi seurue maalipurkkien kera. Toivottavasti heidän tuotos on näyttävämpi kuin nuo aikaisemmat ja he osaisivat viedä maalipurkit mukanaan. 



Kasabergetin näköalapaikka ja oudot raudat



Kasavuori tai Kasaberget, onhan näitä nähty Soukassa, Kauniaisissa, Helsingin Östersundomissa, Sipoonkorvessa ja nyt Kirkkonummella. Missä näitä vielä on? Tämä on kyllä yksi mysteeri, josta pitää seuraavaksi ottaa selvää, pitääkö jokaisessa pitäjässä olla oma Kasavuori? 

Kolmannen parakin jälkeen lähti pieni olematon polku oikealle, joka vei Kasabergetin kalliolle. Tämä osa metsästä oli jo sulanut ja kuiva, joten kapeaa polkua oli helppo kävellä, tarkkana sai kuitenkin olla, piti katsella mihin astuu ja väistellä kiviä. 


3. ammusvarasto, polultapäin kuvattuna


Kalliolta oli upeat merinäkymät, auringonpaisteessa oli kiva istuksia ja pitää pientä juomataukoa. Joku oli jopa rakentanut kalliolle nuotiopaikan, sen verran tuulista oli, etten uskaltaisi sitä sytyttää. 




Olin lukenut, että kallioiden luona olisi muinaishautoja, nämä jäivät minulta huomaamatta, sen sijaan kiinnitimme huomiota outoihin rautaputkiin. Putket kulkivat linjassa kalliota pitkin alhaalta ylös, seurasimme niitä, mutta niiden arvoitus ei selvinnyt. Mitähän tarkoitusta varten ne on kallioon kiinnitetty? Onko niissä kuljetettu jotakin? Nuo putket piiloutuvat osittain maastoon ja saattavat olla vaarallisia, jos niitä ei huomaa. 


Kallion oudot raudat


Tulimme kalliolta takaisin samaa reittiä, ohitimme jälleen ammusvarastot ja palasimme Kipsitien alkuun. 


Paluu autolle Strömbyn kautta


Metsätie Strömbyssä


Hain Googlesta vaihtoehtoista paluureittiä takaisin parkkipaikalle, löysin yhden, joka oli myös 2,2 km. Reitti näytti kulkevan pienen pätkän meren rantaa pitkin ja osittain peltojen vieressä. 



Päätimme kokeilla sitä, jatkoimme Strömbyntietä eteenpäin seuraavaan risteykseen, käännyimme oikealle ja kävelimme kapeaa tietä, niin pitkälle, kuin tuli ensimmäinen käännös oikealle. Tuo tie johti peltojen luokse ja kävelimme niiden välissä.



Tätä reittiä pitkin oli paljon mukavampi kävellä, se oli rauhallisempi, eikä tarvinnut kuunnella autojen ääniä. Peltotie päättyi Upinniemen tielle, jota pitkin kävelimme loppumatkan takaisin autolle. 



Pituus: Pysäköintipaikalta 2,2 km ja Kipsitieltä metsätietä 350 m 

Vaativuustaso: helppo, polku Kasabergetille haastava 

Merkintä: ei merkintöjä

Pysäköinti: Sepänrinteentie 2, 02480 Kirkkonummi, Sepänkannaksen päiväkodin parkkipaikka

Palvelut: ei palveluita


Mielenkiintoisia käyntikohteita lähellä


Haudat lumen peitossa


Hautausmaa Porkkalan vuokrakaudelta, Upinniementie 225 

Kolsarbyn muistomerkki on pystytetty 1958, Suomen mullassa lepääville Neuvostosotureille ja – kansalaisille. 



Kirkkonummen maatilapuoti, Eestinkyläntie 316 

Kerrassaan ihana puoti! Myynnissä vihanneksia, oman leipomon tuotteita, jauhoja yms. elintarvikkeita, käsitöitä ja kahvila. 


Retkihaaste 2022: Sijoitan tämän patikoinnin Retkihaateen kohtaan 33. Jännitystä ilmassa- retki.


Oletko sinä käynyt Porkkalan vuokra-ajan jäljillä? 


Tuoreimmat kuulumiset löydät 
Martan Matkassa