sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Kävelyllä Porkkalan vuokra-alueella - Ammusvarastot ja Kasaberget





”Muistan nuorena kuulleeni, että Porkkalan vuokra-alueen läpi kulkevien junien ikkunat peitettiin Espoon Kauklahdessa ja peite poistettiin, vuokra-alueen rajan ulkopuolella. Tarina on jäänyt hyvin mieleeni, sillä se tuntui silloin hyvin oudolta ja jännältä.”


Porkkalan vuokrakausi 1944-1956


Kartta,Porkkalan parenteesi: Porrkkkalan vuokra-alue 1944-1958

Minua on jo vuosia kiinnostanut Porkkalan vuokrakausi, olen aina välillä käynyt katsomassa siihen liittyviä paikkoja. Ajatus on tuntunut uskomattomalta, että aivan pääkaupunkiseudun tuntumassa on ollut eristetty alue, joka on ollut vieraan maan hallinnassa. Ukrainan sota toi taas mieliini nämä neuvostoajan ”nähtävyydet” ja viime aikoina olen käynyt niitä ihmettelemässä patikoinnin lomassa. 

Kirkkonummi toimi Porkkalan tukikohdan hallinnollisena alueena ja siellä on useita jälkiä vuokra-ajasta, rakennuksia, jotka olivat sotilaiden käytössä, raunioita sekä puolustukseen liittyviä rakennelmia.

Tällä kertaa lähdin ihmettelemään neuvostoaikaisia ammusvarastoja, jotka sijaitsevat metsässä Kirkkonummen Kantvikissa. Kirkkonummen sivuilta huomasin, että ammusvarastojen tuntumassa sijaitsee Kasaberget, josta on upeat näkymät merelle. Mitä ihmettä, jälleen yksi Kasaberget! Patikointi ammusvarastoille alkoi kiinnostaa yhä enemmän. 


Jännitystä ilmassa -kävelyretki Kantvikissa



Siitä on jo vuosia, kun kuulin Porkkalan vuokra-ajan ammusvarastoista ensimmäisen kerran. Keskellä metsää sijaitsevat autiot graffitien koristamat ammusvarastot, eivät houkutelleet minua yksin patikoimaan. Muistan vielä hyvin, miltä tuntui patikoida Hangon Tulliniemessä, jossa oli myös autioita taloja neuvostosotilaiden jäljiltä, se oli niin jännää ja mielikuvitus lähti laukalle.  

Jätimme auton ohjeiden mukaan Sepänkannaksen päiväkodin parkkipaikalle ja mietimme hetken, mihin suuntaan pitäisi lähteä, Google ohjasi kävelemään Upinniemen tietä pitkin. Heti alkumatkasta vastaan tuli kirpputori, olisin mieluusti vieraillut siellä, mutta valitettavasti se oli juuri menossa kiinni. 




Tästä kohdin kannattaa siirtyä metsään, niin on mukavampi kulkea


Luulin, että reitti kulkee metsässä tai ainakin hiekkatiellä, sen sijaan kävelimme asfalttia pitkin aina Strömbyntielle asti, josta jatkoimme Kipsitielle. Kipsitien alusta lähti luminen metsäpolku nouseman parakeille.



Ränsistyneet ammusvarastot metsän keskellä



Lunta oli vielä paljon maassa, joten ihan lähelle parakkeja ei päässyt. Parakkeja oli kolme, jotenkin hassua ajatella, että aivan tuossa metsän keskellä on ollut ammusvarastoja. Kantvikin alue oli yksi tukikohdan kasarmialueista, siellä oli huoltorakennuksia ja läheiseltä Båtvikin satamalta hoidettiin tavaratoimitukset. 


Myrskyn jälkeen


Ammusvarastojen katot olivat sammaloituneet ja seinät täynnä töherryksiä, niissä oli vain muutama selkeä graffitikuva. Olin hieman pettynyt, sillä odotin tagien sijaan hienoja kuvia. 


1. ammusvarasto


2. ammusvarasto


3. ammusvarasto

Parakkien lisäksi metsässä oli suurempi rakennus, en lähtenyt ottamaan siitä selvää, sillä siellä oli isompi seurue maalipurkkien kera. Toivottavasti heidän tuotos on näyttävämpi kuin nuo aikaisemmat ja he osaisivat viedä maalipurkit mukanaan. 



Kasabergetin näköalapaikka ja oudot raudat



Kasavuori tai Kasaberget, onhan näitä nähty Soukassa, Kauniaisissa, Helsingin Östersundomissa, Sipoonkorvessa ja nyt Kirkkonummella. Missä näitä vielä on? Tämä on kyllä yksi mysteeri, josta pitää seuraavaksi ottaa selvää, pitääkö jokaisessa pitäjässä olla oma Kasavuori? 

Kolmannen parakin jälkeen lähti pieni olematon polku oikealle, joka vei Kasabergetin kalliolle. Tämä osa metsästä oli jo sulanut ja kuiva, joten kapeaa polkua oli helppo kävellä, tarkkana sai kuitenkin olla, piti katsella mihin astuu ja väistellä kiviä. 


3. ammusvarasto, polultapäin kuvattuna


Kalliolta oli upeat merinäkymät, auringonpaisteessa oli kiva istuksia ja pitää pientä juomataukoa. Joku oli jopa rakentanut kalliolle nuotiopaikan, sen verran tuulista oli, etten uskaltaisi sitä sytyttää. 




Olin lukenut, että kallioiden luona olisi muinaishautoja, nämä jäivät minulta huomaamatta, sen sijaan kiinnitimme huomiota outoihin rautaputkiin. Putket kulkivat linjassa kalliota pitkin alhaalta ylös, seurasimme niitä, mutta niiden arvoitus ei selvinnyt. Mitähän tarkoitusta varten ne on kallioon kiinnitetty? Onko niissä kuljetettu jotakin? Nuo putket piiloutuvat osittain maastoon ja saattavat olla vaarallisia, jos niitä ei huomaa. 


Kallion oudot raudat


Tulimme kalliolta takaisin samaa reittiä, ohitimme jälleen ammusvarastot ja palasimme Kipsitien alkuun. 


Paluu autolle Strömbyn kautta


Metsätie Strömbyssä


Hain Googlesta vaihtoehtoista paluureittiä takaisin parkkipaikalle, löysin yhden, joka oli myös 2,2 km. Reitti näytti kulkevan pienen pätkän meren rantaa pitkin ja osittain peltojen vieressä. 



Päätimme kokeilla sitä, jatkoimme Strömbyntietä eteenpäin seuraavaan risteykseen, käännyimme oikealle ja kävelimme kapeaa tietä, niin pitkälle, kuin tuli ensimmäinen käännös oikealle. Tuo tie johti peltojen luokse ja kävelimme niiden välissä.



Tätä reittiä pitkin oli paljon mukavampi kävellä, se oli rauhallisempi, eikä tarvinnut kuunnella autojen ääniä. Peltotie päättyi Upinniemen tielle, jota pitkin kävelimme loppumatkan takaisin autolle. 



Pituus: Pysäköintipaikalta 2,2 km ja Kipsitieltä metsätietä 350 m 

Vaativuustaso: helppo, polku Kasabergetille haastava 

Merkintä: ei merkintöjä

Pysäköinti: Sepänrinteentie 2, 02480 Kirkkonummi, Sepänkannaksen päiväkodin parkkipaikka

Palvelut: ei palveluita


Mielenkiintoisia käyntikohteita lähellä


Haudat lumen peitossa


Hautausmaa Porkkalan vuokrakaudelta, Upinniementie 225 

Kolsarbyn muistomerkki on pystytetty 1958, Suomen mullassa lepääville Neuvostosotureille ja – kansalaisille. 



Kirkkonummen maatilapuoti, Eestinkyläntie 316 

Kerrassaan ihana puoti! Myynnissä vihanneksia, oman leipomon tuotteita, jauhoja yms. elintarvikkeita, käsitöitä ja kahvila. 


Retkihaaste 2022: Sijoitan tämän patikoinnin Retkihaateen kohtaan 33. Jännitystä ilmassa- retki.


Oletko sinä käynyt Porkkalan vuokra-ajan jäljillä? 


Tuoreimmat kuulumiset löydät 
Martan Matkassa 




maanantai 7. maaliskuuta 2022

Vanha Rauma - Värikkäitä taloja, pitsiä ja merimiehiä





Rauma on yksi suosikkikohteeni, etenkin Vanha Rauma ja sen värikkäät puutalot, ne ovat kuin karkkeja, niin kauniita ja herkullisia. Voin helposti pyöriä useamman tunnin mukulakivikaduilla, ihailla vanhoja taloja ja niiden yksityiskohtia. Pienet puodit houkuttelevat pistäytymään sisälle ja jos hyvin käy, niin samalla voi kuulla tarinoita talojen historiasta. 

Rauma on Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki, se täyttää tänä vuonna huikeat 580 vuotta! Raumalla riittää näkemistä ja jos tänä vuonna lähden käymään synttäreillä, niin haluan tehdä sen ehdottomasti pitsiviikon aikana. Pitsin lisäksi haluan tutustua merimiestarinoihin sekä majakkasaariin.  

Viimeksi kun pistäydyin Raumalla hain matkailuinfosta Vanhan Rauman kartan ja tein esitteen mukaisen kävelykierroksen. Lähde mukaan kierrokselle!


Vanha Rauma - värikkäitä taloja, pitsiä ja merimiehiä



Rauma on perustettu 15.4.1442 ja tuosta hetkestä alkaen Raumalla saatiin alkaa harjoittaa kaupankäyntiä, Suomi oli tuolloin Ruotsin vallan alla ja määräykset tulivat Ruotsista. 

Rauma on ollut kautta aikojen tunnettu satamakaupunki, laivojen mukana on tullut merimiehiä ympäri maailmaa, heidän puhe on rikastuttanut Suomen kieltä ja on syntynyt erikoinen Rauman murre. Raumalla on pitkät perinteet laivanrakennuksessa, aikanaan siellä oli Suomen suurin purjelaivasto. Sotien jälkeen telakoilla valmistettiin sotakorvauksena aluksia Venäjälle. Rauma muistetaan myös pitsistä, pitsinnypläysperinne on peräisin 1500-luvulta.

Raumalla sijaitsee kaksi Suomen seitsemästä Unesco-kohteesta, Vanhan Rauman puutaloalue ja Sammallahdenmäki, jonka pronssikautiset hautaröykkiöt sijaitsevat 20 kilometrin päässä keskustasta.


Vanha Rauma – Yksi Suomen seitsemästä ihmeestä



Tänä päivänä Rauma tunnetaan parhaiten vanhoista puutaloista, kaupunki on palanut useaan otteeseen viimeksi 1682, jolloin tuli tuhosi melkein koko kaupungin. Vanhan Rauman alueella on ollut puutaloja keskiajalta lähtien, suurin osa nykyisistä taloista on 1800-luvulta ja ne ovat edelleen asuinkäytössä. 

Vanhan Rauman Puutalot ovat olleet useasti purku-uhan alla, mutta onneksi talot ovat säilyneet sillä, Vanha Rauma merkittiin UNESCON maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. Vanha Rauma on Pohjolan laajin, yhtenäisin ja parhaiten säilynyt puutaloalue. Vanhan Rauman alueella on yli 600 rakennusta ja asukkaita noin 800.


Vanhan Rauman kävelykierros



Kierrokseni alkaa Kauppatorilta, jossa raumalaiseen tapaan kuuluu nauttia Pystökaffet. Torin vieressä on Raatihuone.


Vanha raatihuone, Rauman museo




Torin laidalla sijaitsee vanha Raatihuone, barokkityylinen rakennus on vuodelta 1776, tänä päivänä se on museokäytössä. Museossa pääsee tutustumaan pitsinnypläykseen. 

Osoite: Kauppakatu 13


Raatihuoneelta jatkan matkaa Kuninkaankadulle ja käännyn vasemmalle. Kuninkaankatu on Kauppakadun kanssa toinen Vanhan Rauman pääkaduista, se varrella on useita pieniä liikkeitä. 





Kävelen Kuninkaankatua pitkin Länsikadulle ja sieltä Vähäkoulukadulle, matka kestää, sillä vastaan tulee ihania puutaloja. Muutamia taloja ollaan parhaillaan maalaamassa ja jään juttelemaan omistajien kanssa. Lopulta saavun Pyhän Ristin kirkon luokse. 










Pyhän Ristin kirkko




Fransiskaaniveljet alkoivat rakentamaan Pyhän Ristin kirkkoa 1400–luvun lopulla. Kirkko vihittiin luostarin käyttöön vuonna 1512. Katolinen luostari lakkautettiin uskonpuhdistuksen myötä vuonna 1538 ja fransiskaaniveljet karkotettiin Raumalta. Kirkko jatkoi aikanaan toimintaansa luterilaisena Pyhän Ristin kirkkona.

Kirkkoa koristaa kauniit keskiaikaiset seinä- ja holvimaalaukset, jotka esittävät tiivistetysti koko raamatullisen pelastushistorian. Kirkon torni on rakennettu 1816 ja siihen käytettiin kiviä tuhoutuneen Pyhän Kolminaisuuden kirkon raunioilta. Valkeaksi kalkittu torni on toiminut maamerkkinä merenkulkijoille. Kirkon vieressä on Raumanjoki, joka virtaa Rauman kanaalin kautta merelle.

Osoite: Luostarinkatu 1



Lähden kirkolta ja kävelen joenrantaa pitkin Kirstin kotiseutumuseolle. Valitettavasti museo on kiinni, mutta jaksan pitkän tovin ihailla museon pihapiiriä ennen, kuin jatkan matkaa joen toiselle puolelle. 


Kotiseutumuseo Kirsti



Kirstin kotimuseon pihapiirissä on useita rakennuksia 1700-luvulta ja 1800-luvun alkupuolelta. Asuinrakennuksen lisäksi on talli-, navetta-, aitta- ja varastorakennuksia. 



Talon omistajana on ollut merimiehiä, työmiehiä ja käsityöläisiä. Kirsti ehti olla 200 vuotta saman suvun omistuksessa ennen kuin se 1970-luvulla siirtyi museolle. Museo esittelee omistaja- ja vuokralaisperheiden asumista 1900-luvulla.

Avoinna: kesäisin

Osoite: Pohjankatu 3 


Saavun jälleen Kuninkaankadulle kohtaan, missä Vanhan Rauman tärkeimmät kadut kohtaavat. Kitukränn, Suomen kapein katu sekä Hauenguano, jossa Kuninkaankatu ja Kauppakatu yhdistyvät.






Hauenguano



Hauenguanossa yhdistyy Vanhan Rauman pääkadut Kuninkaankatu ja Kauppakatu. Samassa kohtaa sijaitsi Porin tulli, jonka kautta pääsi aidattuun kaupunkiin. Kaupunki oli aidattuna 1600-luvulta aina vuoteen 1808 asti. Aukion vieressä sijaitsevassa Pinnalan talossa on Rauman taidemuseo. 


Kitukränn




Kitukränn on Suomen kapein katu, se sijaitsee Kuninkaankadun ja Kauppakadun välissä. Katu on vain 2,5 metriä leveä! Kitukränn tulee Kalatorille, Marela-museon viereen. 






Marela – laivanvarustajan kotimuseo



Kauppias- ja laivanvarustajasukujen kotimuseo, päärakennus on tyyliltään uusrenessanssia. Sisätilojen koristeelliset kaakeliuunit, ovet, kattojen maalaukset ja paneloinnit kertovat vauraudesta ja museosisustus vanhan laivanvarustajaperheen elämäntavasta. 

Osoite: Kauppakatu 24



Kalatori ja Pyhän Kolminaisuuden kirkonrauniot

Kalatorin laidalla puistikon luona sijaitsee vuonna 1640 palaneen Pyhän Kolminaisuuden kirkonrauniot, tuhoutunut Harmaa kivikirkko oli 1400-luvulta. Kalatorin reunoilla vanhan kirkon tuntumassa uskotaan olleen kaupungin ensimmäiset asumukset.







Kalatorilta matka jatkui Vanhankirkkokadun kautta Isopoikkikadulle ja sieltä Helsingin torille Pitsinnyplääjän patsaan luokse. 






Helsingin tori



Kustaa Vaasa lähetti raumalaisia porvareita asuttamaan juuri perustettua Helsinkiä, herrojen kerrotaan kokoontuneen tällä paikalla ja sitä alettiin kutsua Helsingin toriksi. 

Tähän päättyi Vanhan Rauman kävelykierros ja jatkoin matkaa takaisin kauppatorille. Vanhan Rauman lisäksi Raumalla on monia kiinnostavia kohteita.



Kiinnostavia käyntikohteita 

<3 Vanha Rauma puutaloalue, Unesco-kohde

<3 Vanha raatihuone -Rauman pitsi, Rauman museo

<3 Marela – laivanvarustajan kotimuseo

<3 Rauman pitsiviikko (23-31.7.2022) 

<3 Lappi, Sammallahden pronssikautinen hautaröykkiöalue, Unesco-kohde

<3 Ulkoilusaaret Kylmäpihlaja majakkasaari, Kuuskajaskari linnake ja Reksaari


Tuoreimmat kuulumiset löydät 
Martan Matkassa