keskiviikko 16. syyskuuta 2020

Taidetta kotiin vai koti taiteelle -purkutaidetta Keravalla




Ihan mahtavaa että myös Suomeen on viime vuosina rantautunut katutaide ja muraalit, jotta saadaan tylsät betoniset rakennukset tai sillat näyttämään vähän siedettävämmältä. Kun puhun katutaiteesta en tarkoita vanhan ”lepakon” tuhruisia tekstejä, enkä sillan alle kirjoitettuja ”vittu” tai ”pillu”-tyyppisiä tekstejä, vaan taidokkaita ja näyttäviä kuvia sekä tekstejä, joita jaksaa katsella pidempään.

Matkoilla selvitän aina mahtaako kohteessa olla nähtävillä mielenkiintoisia muraaleja. Yksi lemppareistani on vanhan talon julkisivu Ranskassa Lyonissa, jossa on kuvattu talon asukkaita muutaman vuosisadan takaa. Muraalissa on paljon yksityiskohtia ja joka kerta löydän siitä jotain uutta, mitä ihmetellä, teos kestää aikaa. Vielä tähän mennessä en ole törmännyt kokonaiseen kerrostaloon, joka on täytetty taiteella sisältä ja ulkoa! Kävin elokuun puolella Keravalla katsomassa purkutaloa ja se kyllä varsinainen taidepläjäys ja huikea elämys!

Moukaritie 4, Kerava





Ihana huomata, että kierrätyksen ilosanoma on levinnyt myös rakennuksiin. Kerrostalo, joka on pitkään palvellut sen asukkaita, muuttuu taidenäyttelyksi. Keravalla Moukaritie 4:ssä purkutuomion saanut kerrostalo nousi vielä kerran uuteen kukoistukseen, kun taiteilijoille annettiin vapaat kädet. Asuntojen seinät saivat maalia pintaan ja julkisivuun ilmestyi muraaleita, näin syntyi kerrostalon kokoinen taideteos, joka tunnetaan nimellä ”Taiteen kotitalo”.






Keravan purkutalo on kaupungin vanha vuokratalo, joka valmistunut vuonna 1971 talossa on viisi kerrosta ja yhteensä 30 asuntoa, yksiöitä, kaksioita sekä jokaisessa kerroksessa yksi kolmio. Talolla on ollut huono maine, entiset asukkaat ovat kertoneet hurjia tarinoita naapureista.






Täältä voit käydä katsomassa miltä asunnot näyttivät, kun talo oli siivottu roinasta ja ennen kuin taiteilijat päästettiin valloilleen. Purkutaide-projektiin haki useita taiteilijoita, projektiin valittiin 94 eri taiteen tyylilajin edustajaa.





  
Tämä ainutlaatuinen taideteos on kesällä ilahduttanut monia, talon eteen muodostui pitkiä jonoja, eikä ihme, sillä taiteilijoiden kädenjälki on kerrassaan upeaa. Talo on ollut huikea menestys ja tällä hetkellä talossa on käynyt yli 20 000 vierailijaa. Sisäänpääsy on 6 € ja toivon että taiteilijat saavat myös osan lipputuloista. Talossa ei ole sähköjä, joten taidetta voi ihailla vain valoisaan aikaan, ja näin syksyn tullen vielä on muutama viikonloppu aikaa käydä talossa. Talon tarkkaa purku ajankohtaa ei vielä tiedetä, olisihan se mahtavaa, jos talo saisi vielä jatkoaikaa ja siellä voisi käydä ihailemassa taidetta pidempään.  


Mikä taidepläjäys






Meinasin jo melkein missata tämän taidepläjäyksen, sillä lähdimme reissuun, mutta onneksi aukioloa jatketiin syyskuun loppuun asti. Saavuin talolle hyvissä ajoin ennen sulkemisaikaa ja huomasin, että viimeisellä jonottajalla oli kädessä kyltti, missä kerrottiin hänen olevan päivän viimeinen vierailija. Mitä ihmettä!? Lipunmyynnin piti sulkeutua klo 16.00! Moni tuli vastaan ja lähti pois, mutta en aikonut luovuttaa ihan heti, sillä olin tehnyt pitkän matkan.  

Päätin katsoa ensin muraalit talon ulkopuolelta ja palasin etuoven luokse. Kyselin tilannetta uudemman kerran, minulla ja muutamalla muulla kävi tuuri ja saimme vielä hankittua liput. Mahtoiko ulos tulla enemmän porukkaa mitä kuviteltiin? Taloon pääsee turvallisuussyistä (korona) vain 10 henkilöä / kerros, toki jotkut kerrokset ovat ruuhkaisempia, kun näyttelyssä edetään eri tahtia.











Minut ohjattiin aloittamaan kolmannesta kerroksesta jatkamaan siitä ylöspäin. Rappukäytävä näytti erikoiselta, kun kaikkien asuntojen ovet olivat auki ja seinät olivat täynnä taidetta, ei mikään perinteinen rappu. Olin toki nähnyt talosta kuvia somessa sekä uutisissa klippejä, mutta silti nuo taideteokset tekivät minuun suuren vaikutuksen.



Moukaritien Top 5





Tämä erikoinen taidenäyttely oli aivan huikea ja se nousi heittämällä kärkisijoille omien taidekokemuksien joukossa. Älä missään nimessä missaa tätä! Ohessa minut suosikit.


1. Perheside





Ihastuin Jarno Sinivaaran upeisiin ”Perheside” teoksiin yhdessä neljännen kerroksen keittiössä. Ne vangitsivat minut ja jäin katsomaan niitä pitkäksi aikaa, alas mennessä oli pakko palata niiden luokse vielä uudemman kerran. Työt kerrassaan lumosivat minut täysin, miten kaunis ja hento jälki. Sinivaaralla oli teoksia myös ensimmäisessä kerroksessa, näissä oli aiheena korona, pidin toki myös niistä, mutta enemmän minua miellytti kerroksen työt.












2. High






Etukäteen odotin erityisesti Sheikin mustavalkoisen ”High” tägien verhoaman olohuoneen näkemistä ja se oli kyllä todella herkullinen. Enkä pettynyt, se oli kerrassaan upea.









Kaksi erikoista, mutta ehkä mieleenpainuvinta työtä oli valkoinen keittiö, joka oli täynnä tarroja ja toinen oli makuuhuone, jonka seinään oli kirjoitettu LOVE tyhjillä spraymaalipurkeilla. 



3. Tarrakeittiö







Kuulin, että ensimmäisellä viikolla talon vierailijat olivat saaneet osallistua ”tarrakeittiö” teoksen tekemiseen, liimaamalla oman tarran keittiöön.









4. A year in graffiti / a year in love



”Jouni Väänänen ja Emma Salokoski: A year in graffiti / a year in love


LOVE-teokseen oli kulunut noin 2000 spraypurkkia, miten nerokas idea. 




5. This too shall pass



Salla Ikonen:” This too shall pass”

Tykkäsin kovasti myös Salla Ikosen töistä, hän on maalannut useita muraaleja niin Suomessa kuin ulkomailla.

  










Oman Top-5 teosten lisäksi talossa oli lukuisa määrä hienoja töitä, ainoastaan muutama teos sai aikaan inhon väristyksiä tai ällötystä osakseen. 

Suurin osa taideteoksista oli maalauksia, mutta löytyi myös teoksia, jotka olivat tehty muusta materiaalista. Mieleeni jäi erityisesti iso ötökkä, joka oli yhden asunnon olohuoneessa. Osassa huoneita oli käytetty valoja, vilkkuvat valot olivat häiritseviä, enkä viihtynyt niissä pitkään. 

Muutamissa töissä näkyi korona, jännittävin kohde oli pimeä asunto, jossa kuljettiin lyhtyjen valossa ja pitihän talossa olla myös erotiikkaa, sitä löytyi K18 huoneesta.




















Surullista, että nykypäivän arkkitehtuuri näyttää olevan kertakäyttöistä, oli se sitten tarkoitettu yritys- tai asuinkäyttöön. Yhä useammin rakennuksia puretaan, sen sijaan, että niitä peruskorjataan tai laajennetaan vastaamaan tämän päivän tarpeita. Hienoa että Moukaritie 4 saa vielä kerran olla huomion keskipisteenä, sillä syystä tai toisesta kerrostalo on päätetty purkaa. Asuintalon seinät voisivat varmasti kertoa meille useita tarinoita, mutta tällä kertaa niiden kertojana on upeat taiteilijat.






Myös ”Ja sitten matkaan”-blogin Aron on kirjoittanut Keravan taidetalosta, hauska sattuma että olemme kiinnittäneet huomiota aika erilaisiin taideteoksiin. Kirjoituksesta kävi ilmi, että Keravalla on  ollut myös aiemmin purkutaide tapahtumia, mutta ei kuulemma näin mittavia. Täältä voit käydä lukemassa Aronin jutun ja katsomassa lisää purkutalon taideteoksia.



Kerava



Vanha kivisilta kartanon lähettyvillä vie Keravajoen ylitse


Olisin halunnut tuon taidetalon kylkeen jonkun toisen kohteen, mutta ainoat asiat mitä minulla tuli Keravasta mieleen on nuorisovankila ja kaljakellunta. Kerava ei ole minulle tuttu paikka ollenkaan, enkä tiedä sieltä yhtään nähtävyyttä, ainoastaan Sherwood tekstin olen nähnyt useasti tuttavani somekanavissa.  



Keravan kartano


Kartanon ahkerat työläiset työn touhussa


Googlailin kaupungin sivuja ja löysin sieltä maininnan Keravan kartanosta sekä kirkosta, mutta kumpikaan linkki ei toiminut. Google Mapsin avulla löysin itseni kartanon luokse, mutta se oli kiinni. 

Lopuksi päätin vielä etsiä ne Sherwoodin portaat Keinukallion ulkoilualueelta, vaikka en niitä alkanutkaan kapuamaan ylös. Minulle ei ole vielä auennut mitä tuo Sherwood-sana tarkoittaa Keravalla?



Iloisten veikkojen Sherwood


Olisinpa lukenut aikaisemmin Blogikaimani ”Merjan matkassa” jutun Keravalta, sieltä olisi löytynyt hyviä vinkkejä kylille. Olisin ehdottomasti halunnut nähdä tuon Keravan Walk of Fame kadun. Samasta jutusta sain selville tuon Sherwood mysteerin sekä löysin tuttuja blogikasvoja. Käy lukemassa Merjan postaus täältä.


Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 



lauantai 12. syyskuuta 2020

My Corona!





Hei taas!


Siitä on kulunut jo tovi kun olen viimeksi blogia päivittänyt, ihan kokonaan en ole kadonnut, Instan puolella olen ollut hieman aktiivisempi. Syitä radiohiljaisuuteen on monia, mutta ehkä päällimmäisenä kuitenkin My Corona! 


Aina kun yritän aloittaa kirjoittamisen niin päässäni alkaa soida ”My Corona”, Boycott-yhtyeen My Sharonan nuotin mukaan, enkä saa raapustettua yhtikäs mitään. Matkustaminen ulkomaille tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta ja yllättäen kaikki kirjoittavat kotimaan matkailusta tai patikoinnista, jään miettimään tuleeko sitä jo liikaa joka tuutista?


Korona, korona, korona!!!



Tällä hetkellä Korona koskettaa kaikkia, se on läsnä joka puolella, uutisissa, puheissa, kuvissa, teksteissä ja teoissa, aina kyllästymiseen asti. Koronalla on suuri vaikutus monen arkeen ja tulevaisuuteen, vielä emme edes tiedä, mitä kaikkea tuo kirottu tauti tuo mukanaan.


Tuon kirosanan myötä moni on menettänyt läheisiä, joutunut taloudellisesti ahtaalle työt ovat loppuneet, yritykseltä lähtenyt pohja, harrastukset ja sosiaaliset suhteet ovat kärsineet, perhesuhteet ja oma hyvinvointi on tiukilla.


Tuo kirosana on tuonut mukanaan myös hyviäkin asioita, voin vain toivoa, että ne jäävät vielä elämään, kun tilanne helpottaa. Yritykset ja ihmiset ovat herättäneet oman luovuutensa, joka on ruokkinut toteuttamaan uusia ideoita ja ajatuksia, virtuaalisuus, verkkokauppa ja etätyöt ovat lisääntyneet, vapaa-ajan vietto on muuttanut muotoaan.


Viime viikolla taistelin jälleen kerran tietokoneen ja sen tilan kanssa, aloitin valokuvien selaamisella ja huomasin että paljon on tullut tehtyä ja nähtyä, mutta valitettavasti ne ovat jääneet koronan varjoon. Kuvien mukana tuli elettyä myös tätä Koronaa ja ajattelin nyt pullauttaa ilmoille ”My Coronan”, jos vaikka tämän myötä saisin poistettua oman kirjoituslukkoni ja voisin keskittyä taas oleelliseen…



Korona-aikakausi



12.3.2020 Valtioneuvoston tiedote 132/2020


”Hallitus on tänään torstaina 12. maaliskuuta pitämässään neuvottelussa keskustellut koronavirustilanteesta ja päättänyt suosituksista ja varautumisesta.


Hallitus suosittaa, että kaikki yli 500 hengen yleisötilaisuudet perutaan toukokuun loppuun saakka. Lisäksi suositellaan, että myös muiden kokoontumisten järjestäjät harkitsevat riskiarvioiden pohjalta vastaavien tilaisuuksien järjestämistä. Valtion järjestämät isot seminaarit ja tapahtumat perutaan toukokuun loppuun saakka.”



Työskentelen tapahtuma-alalla ja tämän uutisen myötä työsähköposti alkoi vilkkua peruutuksista kuin New Yorkin kiihkeä pörssi. Rajoituksia tiukennettiin ja voimaan tuli kokoontumislaki, joka kielsi yli 10 henkilön kokoontumisen julkisilla paikoilla, tämän myötä peruuntui kevään viimeisetkin tapahtumat.



Kuluneella viikolla järjestettiin Red Alert 
mielenilmaus eduskuntatalon edustalla 
tapahtuma-alan ja sen tekijöiden puolesta. 
"ilman tapahtumia ei tapahdu mitään"


Tähän asti tilannetta oli seurattu hieman vähätellen jopa naureskellen, kuitenkin Euroopan uutisia seurattiin tiukasti. Toimistomme hiljeni ja etätyösuosituksen myötä, myös minä sain vihdoin vihreää valoa työskennellä kotoota käsin, mutta vain hetkeksi, sillä muutaman päivän päästä sain käteeni jo lomautuslapun. Tästä hetkestä on nyt kulunut puoli vuotta, tuolloin kuvittelimme että tilanne alkaa normalisoitua kesällä ja syksyllä ollaan jo toivottavasti täydessä touhussa.



Korona-Suomen rajoitukset


 



Tilanteet kuitenkin muuttuivat nopeasti, hetken päästä suljettiin koulut, ravintolat, kirjastot, uimahallit, elokuvateatterit, museot, konsertit ja esitykset peruttiin, harrastustoiminta lakkasi, kauppakeskukset hiljenivät, ainoastaan ruokakaupassa ja apteekissa oli asiakkaita. Moni pakkasi perheensä autoon ja lähti kaupungista maalle tai mökille tautia pakoon.





Koronan myötä Suomessa koettiin historiallisia hetkiä, kansalaisten vapaata liikkuvuutta rajoitettiin, maan rajat suljettiin, ainoastaan välttämätön työmatkaliikenne sallittiin ja suomen kansalaiset saivat palata kotimaahan.



 



Yli 70-vuotiaat kuuluvat koronan riskiryhmään, heidät määrättiin noudattamaan karanteenia vastaavia olosuhteita, välttämään lähikontakteja ja pysymään enimmäkseen kotioloissa. Tämä aiheutti vanhempien ihmisten joukossa närää, he eivät pitäneet holhouksesta ja soraääniä kuului.




Karanteeniaikana Italiassa laulettiin ja soitettiin musiikkia parvekkeilla, Espanjassa taas iltaisin taputettiin käsiä ja meillä Suomessa ikkunoille ilmestyi nalleja ja muita pehmoleluja viihdyttämään lapsia ja ulkoilevia aikuisia. ”Kaikki järjestyy” tekstistä tuli korona-ajan slogan, sitä ja muita kannustusviestejä alkoi ilmaantua ikkunoihin sekä muihin näkyviin paikkoihin.



Uusi maa syntyi




Maaliskuun lopulla tapahtui jotakin hyvin erikoista, Uusimaa eristettiin muusta Suomesta, koska alueella oli todettu runsas määrä koronatartuntoja. Poliisi vartioi rajalla ja sen yli pääsi ainoastaan työmatkalaiset ja rahtiliikenne tai jonkun muun painavan syyn varjolla. 





Näin syntyi Suomen rajojen sisälle uusi maa, alun perin Uudenmaan eristyksen piti kestää kolme viikkoa, mutta se kuitenkin purettiin aikaisemmin jo muutaman viikon kuluttua.



Miten korona näkyi Ruokakaupassa?




Ihmiset alkoivat hamstraamaan elintarvikkeita, vaikka kaupoista kerrottiin että toimitukset kulkevat normaalisti. Kauppojen hyllyt kuitenkin tyhjenivät  tiuhaan ja yllättäen suosituin tuote oli wc-paperi, jonka hyllyt loistivat tyhjyyttä. Hymy nousi huulille, kun huomasin että moni käveli kadulla wc-rulla paketin kanssa. Mikä lienee wc-paperin suosion tausta? Mahdetiinko ajatella, että yksi pandemian oireista on ripuli?! Vai syntyikö hysteria uutisesta, jossa kerrottiin Brittien hamstraavan wc-paperia.


Aloin myös tuomaan kaupasta normaalia suurempia määriä elintarvikkeita, ajattelin että noita pelottavia kauppareissuja ei tarvitse tehdä niin usein. Pidin huolta turvaväleistä ja huomasin, että kavahdin aina automaattisesti, kun joku yski tai niiskautti. Kun ollaan kotona 24/7 ja kaikki ateriat syödään koulun ja työn sijaan kotona, niin  ruokavarastot hupenivat nopeasti. Tuntuu että ruokaa sai olla tekemässä koko ajan ja ideat alkoivat jo loppua kesken.




Hauska sattuma sillä vain kuukautta aikaisemmin päivitin meidän kotivaran ja kirjoitin siitä blogiin hätäpäivänä 11.2. Tuolloin en tiennytkään miten  ajankohtainen kirjoitus oli ja kuinka nopeasti jouduin kotivaraamme turvautumaan. Kaupassa sai juosta usein, hyllyttäjät eivät ehtineet täyttää hyllyjä, sitä mukaa kun ne tyhjenivät. Automaattiset tilausjärjestelmät eivät pystyneet reagoimaan tarpeeksi nopeasti tuotteiden uusiin menekkeihin.