sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Koko Suomi ulkoilee - Retkihaaste 2020






Tällä hetkellä näyttää siltä että koko Suomi ulkoilee, minulta on kyselty paljon vinkkejä retkikohteista ja patikointipostaukset ovat nousseet heittämällä blogin luetuimpien postauksien kärkeen. Vallitsevan tilanteen vuoksi moni suuntaa luontoon ja metsään ulkoilemaan, kotona vietetyn ajan vastapainoksi. Nyt kun koko Suomi ulkoilee, niin kansallispuistot ja lähipolut ruuhkautuvat ja moni miettii mihin lähtisi ulkoilemaan?

Vuoden alussa somessa liikkui paljon erilaisia haasteita, Helmet kirjahaaste oli minulle jo entuudesta tuttu, mutta sitten silmiini osui  elokuva- ja retkihaaste. Retkihaasteessa on 52 retkeily aiheista kohtaa, joista löytyy aivan loistavia ideoita ja kivoja vinkkejä piristämään ulkoilua. Itse olen vielä kuntoutumassa joulukuisesta tapaturmasta, ja haaveilen että pääsen pikimmiten retkeilemään. Haasteesta löytyy teema vuoden jokaiselle viikolle, ja nyt ollaan jo viikossa 13! En usko että ehdin saada haastetta valmiiksi tänä vuonna, pitää yrittää suunnitella retket siten, että voi ruksia mahdollisimman monta kohtaa yhden retken aikana.


Vuoden ensimmäinen retki


Tyttäreni nimesi retkemme PicNicin sijaan VicNiciksi


Eilen meillä oli ajatuksena pakata eväät reppuun ja lähteä karkuun vilkasta rantaraittia hieman kauemmaksi, mutta ajatus siitä, että grillaamme makkaroita ruuhkaisen nuotion ympärillä sai meidät muuttamaan suunnitelmia. Laitoin kuitenkin eväät reppun ja lähdimme tähän lähelle ulkoilemaan, niin eikö silloin voida jo puhua retkeilystä kun kerran reppu on selässä?

Aurinko paistoi upeasti ja lähdimme rauhallisesti köpöttelemään rantaraittia pitkin Haukilahden suuntaan. Edellisiin päiviin verrattuna oli yllättävän vähän kävelijöitä, mutta sitäkin enemmän oli pyöräilijöitä, jotka ärsyttivät ihan vietävästi, kun he paahtoivat kapealla tiellä hurjaa vauhtia ohitse, ilman mitään varoitusta.  

Jaksoin kävellä Mellstenin rannalle asti ja iloksemme rannan tuntumasta vapautui meille juuri yksi penkki, joten päätimme pitää evästauon ja ihailla upeaa merimaisemaa. Ehdimme nauttia auringosta vain pienen hetken, kunnes tummat pilvet saapuivat ja  sitten alkoi sadella. 

Vuoden 2020 ensimmäinen retki oli pituudeltaan noin 3,5 km ja aion kuitata sillä retkihaasteesta, jopa neljä kohtaa!

1 Vuoden ensimmäinen retki =>Reppu selässä ja eväät mukana, selkeästi retki kyseessä

2 Arkinen retki =>Retki tehtiin rantaraitilla, jossa käyn arkena kävelemässä

3 Kuumaa juomaa termoskannussa retki =>Termarissa oli kahvia

48 Retki joka kehittää tasapainoa =>Ensimmäinen pidempi kävely tapaturman jälkeen

Kiitokset jälleen mukavalle retkikaverille!


Itselläni on mielessä useita patikointireittejä, joita haluaisin päästä kokeilemaan, mutta nyt kun Uudenmaan rajat lyötiin lukkoon, niin monta kivaa kohdetta jäi rajan toiselle puolelle.


Retkihaaste 2020




👍 1 Vuoden ensimmäinen retki => Mellstenin ranta, Vicnic

👍 2 Arkinen retki => Mellstenin ranta, Vicnic      
👣 Retki tehtiin rantaraitilla, jossa käyn arkena kävelemässä

👍 3 Kuumaa juomaa termoskannussa retki => Mellstenin ranta, Vicnic
       👣 Termarissa oli kahvia

4 Sadonkorjuuretki

6 Retki muistomerkille

7 Retki kansallispuistoon

8 Retki uusille poluille

9 Uimaretki

10 Retki täysikuun aikaan

11 Retki vetten päällä

12 Hyvin suunniteltu retki

13 Kiveltä kivelle retki

14 Retki jolla tutustut aluskasvillisuuteen

15 Piirrä lumeen retki

16 Retki sumuisessa säässä

17 Retki taskulampun valossa

18 Lintujen tarkkailuretki

19 Retki reippain askelin

20 Retki rotkolle

21 Muoviton retki

22 Virkistysretki

23 Kuntoiluretki

24 Retki aamukasteessa

25 Retki sinisen hetken aikaan

26 Hyvät eväät metsässä retki

27 Suojassa laavulla retki

28 Luontokuvausretki

29 Värikäs retki

30 Lumiukkoretki

31 Lätäkössä loiskutellen retki

32 Retki jolla kujet poronkuseman

33 Retki mäkisessä maastossa

34 Retki jolla kiipesit portaita

35 Retki laiturille

36 Maisemanvaihdosretki

37 Retki merkitylle polulle

38 Liikut liukuen- retki

39 Uutta oppien- retki

40 Retki luonnonrauhaa kunnioittaen

41 Heräsin luonnossa-retki

42 Retki jolla kerrospukeudut

43 Retki nuotion lämmössä

44 Vihreä retki

45 Aurinkotervehdysretki

46 Retki jääputoukselle

47 Ideointiretki

👍 48 Retki joka kehittää tasapainoa => Mellstenin ranta, Vicnic
👣 Ensimmäinen pidempi kävely tapaturman jälkeen

49 Päin mäntyä retki

50 Meditointiretki

51 Kestävän kehityksen mukainen retki

52 Haaveen toteutusretki


Minkälaisia reittejä on sinun Retkihaastelistalla?



Tuoreimmat kuulumiset löydät 
Martan Matkassa

Facebook-sivulta tai Instagramista.





maanantai 9. maaliskuuta 2020

Hanikan luontopolku – jälkiä jääkaudelta






”Hanikan luontopolku on yksi suosikkireittini, maasto on vaihtelevaa ja sen varrella on upeita maisemia, pitkospuita sekä jääkauden aikaisia historiallisia nähtävyyksiä. Reitti on sopivan pituinen ja sijaitsee lähellä, joten sinne pääsee helposti.” -Tapahtui Syyskuussa-

Espoossa sijaitseva Hanikan luontopolku on pituudeltaan noin 5 km  ja se kulkee Soukan ja Suvisaariston välimaastossa. Reitin varrella on sopivasti korkeuseroja, se kulkee metsässä kallioiden halki ja alhaalla rantojen tuntumassa, välillä piipahdetaan asuinalueella ja välillä kuljetaan pitkospuita pitkin. Hanikan luontopolku on ympyräreitti, sitä voi kulkea molempiin suuntiin ja se on siitä kiva, että sen voi aloittaa useammasta paikasta, näin reitti tuntuu aina uudelta, eikä siihen pääse ihan heti kyllästymään.

Ei uskoisi että luontopolku kulkee aivan asutuksen läheisyydessä, sillä sitä kulkiessa voisi hyvin kuvitella olevansa jossakin kansallispuistossa. Reitti on sopivan haasteellinen, aikaa sen kiertämiseen kuluu noin kaksi tuntia, joten sen ehtii kivasti patikoimaan vielä iltasella töiden jälkeen.

Reitti on merkitty keltaisella maalilla, itselläni oli alkuun haasteita löytää merkintöjä oikeasta polusta Soukankallioilla ja rapakiven luona, tallasin ristiin rastiin ja etsin oikeaa polkua, löytyihän se sieltä sitten lopulta. 


Hanikan luontopolku on yksi mieluisimmista patikointireiteistä

Harvoin olen onnistunut kävelemään reitin kahdessa tunnissa, sillä luontopolun varrella on paljon mielenkiintoista katseltavaa ja aina löytyy jotakin kuvattavaa. Polun varrella on esihistoriallisia nähtävyyksiä, kuten kiviröykkiöitä, jotka ovat pronssikautisia hautoja, jääkauden muovaamia kallioita sekä muinaisranta, josta on muistona vain sileät kivet. Luontopolulla on 14 opastaulua, jotka kertovat alueen luonnosta ja historiasta.

Mikäli aloittaa luontopolun Suinonsalmesta, niin ensiksi tulee vastaan pitkospuut, jos risteyskohdasta kääntyy vasemmalle reitti kulkee metsän kautta Sundsbergetin kalliolle, jonka päällä on kaksi pronssikautista hautaa ja jos jatkaa matkaa suoraan tullaan kosteikon kautta lintutornille.









Hautaröykkiöt eli Hiidenkiukaat sijaitsevat lähekkäin upealla paikalla, josta on mahtavat näkymät Soukkaan. Hautoja on kaksi ja ne ovat säilyneet tuhansia vuosia. Niiden sisällä mahtaa olla tärkeitä henkilöitä. Hautojen luota pääsee rappuja pitkin alas ja polku vie Soukanväylän tuntumaan.









Matka jatkuu Soukanväylän ylitse asutuksen luokse, missä sijaitsee mielettömän iso siirtokivilohkare. Polku vie takaisin metsään ja hetken päästä tullaan jyrkkää alamäkeä pitkin pienelle kosteikolle, jonka jälkeen kiivetään ylös muinaisrannalle.(Muinaisrannan luota lähtee polku vasemmalle, josta on pääsy Kasakalliolle.)


Jääkauden ajalta siirtynyt rapakivi painaa 200 tonnia








Hanikan luontopolku jatkuu kuitenkin muinaisrannalta oikealle, ja polku nousee isolle kalliolle. Reitti kulkee kallion poikki metsäosuus päättyy ja vuorossa on Soukanväylän alitus ja ollaan Kaitalahdessa. 



Polku lintutornille

Kaitalahti

Kaitalahdesta alkaa pitkospuut ja kuljetaan aivan veden tuntumassa. Reitiltä lähtee pieni polku vasemmalle, joka vie lintutornin luokse. Lintutorniin voi kiivetä katsomaan mikä kaislikossa suhisee. Polku jatkuu lähellä rantaa ja pienen saaren luona voi ihailla Kaitaalle ja Matinkylän suuntaan avautuvaa merimaisemaa, nyt ollaankin jo loppusuoralla.


Kasakallion näköalat



Soukan Kasakalliolta näkee Helsinkiin asti


”Kasakalliolta on aivan huikeat maisemat merelle ja auringonlaskun aikaan siellä on mukava istuksia ja ihailla värikästä taivasta. Soukan Kasakalliolle pääsee Hanikan luontopolulta tekemällä pienen koukkauksen.” - Elokuu kesä loppuu arki alkaa­-

Mikäli kulkee polun opastaulujen mukaan järjestyksessä, niin lopuksi voi mennä korkean Kasakallion päälle ihailemaan maisemia. Soukansalmentieltä talojen välistä lähtee metsään päättyvä sivukuja, josta lähtee useita polkuja Kasakalliolle. Kasakalliolta on mukava seurata vesiliikennettä sekä ihailla auringonlaskua. 





Hanikan luontopolku




Sijainti: Espoo, Soukka – Kaitalahti – Suinonsalmi
Pituus: 5km, ympyräreitti
Kesto: 2h
Vaativuus:** vaativa
Korkeuseroja ja paikoin epätasaista maastoa, pitkospuut kosteissa paikoissa, osittain kapeaa metsäpolkua, reitti kulkee osittain kalliolla joka on sateella liukas.
Nähtävää: lintutorni, pronssikautiset haudat, rapakivi, muinainen ranta, Kasavuoren kalliot näköalapaikka (400m).
Palvelut: Ei taukopaikkoja, kalliot sopivat eväspaikaksi, roskat mukaan. Suinonalmessa kesäkioski ja Espoon kaupungin reittivene pysähtyy kesäisin.
Opasteet: keltainen maali, Polun alkuun opastus Alakartanontien urheilukentältä, yhdyspolku Suinonsalmen kesäkioskilta sekä Suvisaariston rannan pysäköintialueelta.
Lähtöpisteet: Soukka – Kaitalahti – Suinonsalmi
Saapuminen: Bussit 143 / 145 Helsingistä (tarkista)
Pysäköinti: Alakartanontien, Suvisaarentien tai Suinonsalmen kesäkioskin pysäköintialueet. Suinonsalmessa pysähtyy kesäisin Espoon kaupunginreittivene. 


Jälkiä jääkaudelta




Viimeisen jääkauden Veikselin aikana Suomi oli parin kilometrin paksuisen jäämassan alla, ilmaston lämmetessä mannerjää vetäytyi nopeasti. Jään sulaminen irrotti kalliosta lohkareita, jotka kulkeutuivat jään mukana jopa tuhansia kilometrejä. Hanikan luontopolun varrella on suuri siirtolohkare, jonka sanotaan ajelehtineen jään mukana Viipurista.  Jää on sulaessaan muokannut kalliota ja hionut sitä irtokivien avulla, jään vetäytyminen on jättänyt jälkeen sileät kalliot ja se on synnyttänyt soraharjuja kuten Salpausselät. Suomi oli suurelta osin veden peitossa ja vedestä nousi maankohoamisen seurauksena uutta maata.




Pirunpellot




Espoossa on ollut asutusta jo kivikaudella yli 8000 vuotta sittten, ensimmäiset asukkaat asuivat Pohjois-Espoossa Nuuksion seudulla, sillä Etelä-Espoo oli tuolloin vielä veden peitossa. Pronssikaudella (1800-800 eaa.) suuri osa eteläisestä Espoosta oli saaristoa ja moni nykyinen asuinalue oli vielä veden alla, maankohoamisen myötä rantaviiva siirtyi, merestä kohosi kareja jotka laajenivat saariksi. Pirunpellot eli laajat kivikot ovat muistona muinaisrannoista ja niistä huomaa kuinka vedenpinta on laskenut. Aikanaan uskottiin että kivikot olivat muodostuneet pirujen heittämistä kivistä. Hanikan luontopolun varrella on muinaisranta, kivikko jonka sileät kivet ovat muodostaneet.


Hiidenkiukaat




Espoossa on useita kiviröykkiöitä eli Hiidenkiukaita, jotka on tunnistettu pronssikauden aikaisiksi haudoiksi. Haudat sijaitsevat korkealla kallioilla, jotka ennen olivat lähellä merenrantaa.  Hautojen uskottiin olevan hiisien tekosia, ja usein niistä on löydetty vainajille kuuluneita esineitä koruja ja aseita. Vainajan ympärille on tehty kehä ja päälle on kasattu kiviä.



Tervetuloa blogiini
www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 




-->

maanantai 17. helmikuuta 2020

Liikkuva Unesco-kohde – Bernina Express





Totta se on Unescon maailmanperintökohde joka liikkuu!


Tämä taitaa olla kaikkien vuoristoratojen esikuva ja luojan kiitos vauhti ei ole yhtä huima, kuin näissä huvipuistojen vempaimissa, mutta kyllä minulta välillä pääsi matkan aikana riemun kiljahduksia.

Nykyään on trendikästä matkustaa junalla ja Sveitsissä tekee mieli matkustaa junalla ihan vaan huvikseen, ilman että täytyisi siirtyä paikasta toiseen. Aidot vuoristoradat kulkevat upeissa maisemissa, vuorten ja jäätiköiden tuntumassa, siltoja pitkin ja tunneleiden läpi, viiniviljelmien halki, järvien rantoja myötäillen, unohtamatta idyllisiä rantakaupunkeja eli junamatkakin on nähtävyys Sveitsissä.

Taisi olla ensimmäisiä Sveitsin turisti-infon esitteitä mitä selailin ja silmiini osui upeat siltakuvat, toinen oli korkea viadukti ja toinen spiraalinmuotoinen silta, jota pitkin juna kulki. Luin aiheesta lisää ja minulle selvisi että kyseinen rataosuus Abula / Bernina Express kuuluu Unescon-kohdelistalle, kiinnostukseni heräsi entisestään ja kun minulle selvisi että raiteella kulkevan junan erikoisuus on suuret panorama-ikkunat, mistä matkustajat pystyvät esteettä näkemään maisemia, olin myyty! Tahtoo nähdä! Pakko päästä!

Bernina ja Abula rautatiet


@Martan matkassa
St. Moriz juna-asema

Rhaetian rautatiet rakensi 1900-luvun alussa raideyhteyden Keski-Alpeilta kahden solan Abulan ja Berninan ylitse. Rautatie oli merkittävä yhteys vuoriston seudun asukkaille, jotka elivät eristyksissä. Bernina Pass rautatiereitti on listattu Unescon- maailmanperintölistalle, radan pohjoinen osa kulkee St. Moritzisata Abulan solan yli Churiin ja eteläinen osa kulkee St Moritzista Berninan solan yli Italian Tiranoon.

Abulan rautatieosuus on valmistunut vuonna 1904 ja se on pituudeltaan 67 km, sen varrella on 42 tunnelia, 144 siltaa ja viaduktia. Eteläinen osuus Bernina on pituudeltaan 61 km, raideosuudella on 13 tunnelia ja 52 siltaa ja viaduktia, viimeiset vaiheet valmistuivat vuonna 1910. Radan korkein kohta on Ospizio Berninan asemalla 2253 metrissä ja matalin kohta on Tiranossa 429 metriä meren pinnan yläpuolella.

Bernina Express


Bernina Express, Brusion viadukti


Minua oltiin varoiteltu että panoramajunat ovat todella suosittuja, niihin on vaikea saada lippuja ja ne pitää tilata todella ajoissa. Olin kai tuudittautunut tähän ja ajatellut että on liian haastavaa saada lippuja, kunnes paluumuutto alkoi häämöttää ja paniikki iskeä. Nyt tai ei koskaan! Tämä junamatka olikin yksi meidän Tyttöjen Road Tripin ”must see before”-retken päänähtävyyksistä.

Pähkäilimme pitkään miten saisimme mielekkään ratapätkän järkevästi upotettua meidän reissu suunnitelmaan, sillä autolle pitäisi kuitenkin palata takaisin. Koko rataosuus olisi ollut liian pitkä edestakainen matka, Tiranon ja Luganon välillä on bussiyhteys, mutta emme saaneet sitäkään järkevästi sovitettua meidän tiukkaan aikatauluun. Lopulta päädyimme siihen että junailemme eteläisen radan niin kutsuttu. klassisen Bernina-rataosuuden St Moriz-Tirano- St Moritz. Jätimme siis suosiolla tuon Abulan eli pohjoisen junaradan toiseen kertaan, hieman jäi harmittamaan että emme nähneet upeita Landwasser ja Solis viadukteja.

”Valitsimme Bernina Express reitistä, etapiksi St Moritz-Tirano Italiassa. Täytyy sanoa että tuo junamatka oli kyllä joka sentin arvoinen. Maisemat olivat kerrassaan huikeat, junamatkan aikana kuljimme usean tunnelin ja sillan läpi. Meitä ei haitannut ollenkaan, että tulimme samaa reittiä takaisin. Olimme liikenteessä kesäkuussa, joka ei ollut vielä suosituinta turistisesonkia, saimme junasta hyvät paikat vaikka varasimme liput vain muutamia päiviä ennen lähtöä. Kesällä sesonkiaikaan liput kannattaa ehdottomasti varata etukäteen.”
-Grand Tour upea matkailureitti Sveitsissä-

Lue lisää:

Junassa on hauska matkustaa



Tärisimme jännityksestä kun juna lähti liikenteeseen St Mortizista, odotukset olivat korkealla. Panoramaikkunat ovat kyllä aivan loistavat, ei puhettakaan että matkan aikana olisi voinut keskittyä lukemiseen tai sudokujen ratkomiseen, kyllä sitä tuli tuijoteltua ulos silmät pyöreinä.

Meidän vaunussa oli hyvin tilaa ja alkuun oli ihan rauhallista, ennen kuin venäläinen kuvausryhmä saapui, saas nähdä pällistelläänkö me Rosan kanssa jollakin esittely videolla.  




Oli hauska katsoa kuin punainen juna kiemurteli käärmeen lailla läpi tunneleiden sekä siltojen. Juna kulki halki niittyjen, missä lehmät laidunsivat aivan junaradan vieressä, ja tammat varsoineen kuljeksivat radan tuntumassa. Ohitimme pieniä kyliä ja kirkkaita alppijärviä, juna pysähtyi pidemmäksi aikaa Alp Grümin kohdalla, josta oli mahtavat näkymät Palün jäätikölle ja järvelle.

Juuri ennen saapumista Tiranoon tuli upea ympyrän muotoinen Brusion viadukti, joka kiertää 360 astetta ja vielä lopuksi juna kulki Tiranon kylän läpi aivan kirkon vierestä. Huh huh mikä junamatka!


Bernina Express, Brusion viadukti



Bernina Express, Alp Grümi

Palün jäätikkö

Lago Bianco / Ospizio Bernina radan korkeimmalla kohdalla 2253 m

Brusion viadukti


Tirano


Italia, Tirano Valtellina

Olimme siis Italiassa, Tiranon kaupungissa, joka sijaitsee aivan Sveitsin rajalla. Meillä oli muutama tunti aikaa ennen kuin juna lähtisi takaisin St Moritziin. Löysimme kartan juna-aseman ulkopuolelta ja päätimme tehdä pienen kävelylenkin kaupungilla, vaikka aurinko porotti pilvettömältä taivaalla. Kiertelimme joen toisella puolella pieniä kapeita kujia, osa asuintaloista oli aika ränsistyneitä, löysimme yhden pienen kaupan ja kirpputorin, kirkon lisäksi ei ollut juurikaan nähtävää. Palasimme takaisin juna-aseman tuntumaan ja siellä oli myös todella hiljaista, liekö hiljaisuuteen syynä siesta. Menimme läheiseen ravinteliin ja otimme pientä purtavaa, meillä alkoi olla jo hoppu takaisin junalle. Olen suuri Italia-fani, mutta Tirano oli kyllä suuri pettymys.

…ja matka jatkuu etelästä pohjoiseen



Rhaetian rautateiden kapearaiteinen osuus on merkitty
Unescon kohdelistalle, vuoristorata 
yhdistää
Abulan ja Berninan solat.
    


Meille tämä junamatka oli todella huviajelu, sillä palasimme junalla takaisin St Moritziin ja saimme kokea tuon kaiken ihanan uudestaan, mutta nyt käänteisessä järjestyksessä. Maisemat olivat kerrassaan upeita, oli aivan mieletöntä istuksia ja katsella ulos, tämä oli oikein mukavaa taukoa autolla ajamiseen.




Harmi että suurin osa junamatkan aikana otetuista kuvista on otettu lasin takaa, sillä vasta paluumatkalla junan konduktööri näytti minulle paikan mistä voi ottaa kuvia ilman lasia…





Saavuimme St. Moritziin, josta jatkoimme matkaa kohti Sankt Gallenia, seuraavaan majapaikkaamme. Matkan varrella tuli vastaan muutama mieletön serpentiinitie ja maisemat olivat kerrassaan upeita. Pian alkoi vatsaa kurnia ja huomasin että matkan varrella olisi Maienfeldin, kylä joka on tunnettu Pikku-Heidistä. Maienfeldiin on rakennettu Pikku-Heidin maailma, josta löytyy mm. Heidi Haus, isoisän vuoristotalo, jonka pihalla ulkoilevat tutut vuohet. 


Maata pitkin Sveitsissä



Sveitsissä julkinen liikenne on hyvin toteutettu ja lomailijan kannattaa ehdottomasti harkita Swiss Travel Pass-lipun ostamista, sillä yhdellä lipulla pääsee matkustamaan bussilla, junalla tai veneellä, tämän lisäksi lipulla saa alennusta tietyistä vuoristojunista sekä moniin museoihin pääsee maksutta. Lapsiperheille kortti tulee edulliseksi sillä 6-16 vuotiaat lapset matkustavat maksutta, mikäli ainakin yhdellä aikuisella on Swiss Travel Pass käytössä. Lisätietoja, SwissTravel Pass-sivuilta.



Tervetuloa blogiini

www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa