Signal des Voirons: Nunnia ja säkkipillinsoittoa

Tänään TJ-kalenterissani lukee 56, luku on mielestäni jo todella pieni ja viikoissakin se on vain 8, joka muuten kuluu todella nopeasti! Olen koko kesän yrittänyt käydä erilaisissa paikoissa ja tapahtumissa, joissa en ole neljän vuoden aikana ehtinyt käydä tai vielä kerran niissä paikoissa, jotka merkitsevät minulle paljon ja mitä tulen varmasti ikävöimään. Kun tänään tajusin tuon lyhyen aikajanan, päätin että tulevina viikkoina aion tehdä, niitä asioita mitä en voi Suomessa tehdä ja niitä joita tulen kovasti kaipaamaan, ensimmäiseksi mieleen Fux-ponin jälkeen tuli tietenkin patikointi! Täällä on aivan mahtavat patikointimahdollisuudet ja vastaavia ei tule missään nimessä löytymään Suomesta.

Näitä maisemia todella tulee ikävä, Geneve-järvi Ranskan puolelta

Alpit...

Päätin että tulevien viikkojen aikana, aion käydä patikoimassa, niitä reittejä mitkä ovat olleet toivelistallani. Keräsin kaikki patikointikirjat, vihkoset ja esitteet, kävin niitä läpi ja valitsin ensimmäiseksi kohteekseni reitin Ranskan puolelta, joka kulkee kahden vuoren Signal des Voirons (1480) ja Pointe de Brantaz (1457m) välillä, kirjan kuvien mukaan sieltä pitäisi olla upeat maisemat Geneve-järvelle sekä Mont Blancille.

Meiltä oli noin tunnin ajomatka Bethléem luostarin luokse,joka sijaitsee Signal des Voironsin alapuolella. Reitti lähtee luostarin lähellä sijaitsevalta parkkipaikalta, sen pituus on noin 5,5 km ja ilman eksymisiä patikointiin pitäisi kulua aikaa noin 2 tuntia. Reitti oli kirjani vaikeusasteen mukaan ”kahden ukkelin”-reitti eli periaatteessa minun pitäisi pystyä suoriutumaan siitä. Ensimmäinen etappi oli noin 20 min päässä sijaitseva kappeli Notre Dame des Voirons, tie oli leveä ja sitä oli helppo kulkea.

Tuo pikkuruinen kappeli sijaitsi aivan metsän keskellä, piipahdin sisäpuoellla ja jätin puumerkkini vieraskirjaan. Reitti jatkui kappelin luota ja kauhistuin kun näin tuon jyrkän ylämäen. Kyselin alastulevila reitistä ja sain kuitenkin ihan rohkaisevia kommentteja. Tuo nousu oli kyllä todella tiukka ja tätä reittiä ei missään nimessä kannata tehdä sadekelillä tai heti sateen jälkeen.

Tiukan ylämäen jäkeen alkoi jo näkyä pieniä makupaloja upeista maisemista, kun vihdoin olin ylhäällä ja kävelin vuorenharjannetta pitkin niin näky oli aivan mahtava vasemmalla puolella näkyi Alpit ja oikealla Geneve-järvi sekä Jura. Mont Blancia en vielä erottanut tai sitten se oli sopivasti pilvien peitossa. Tässä vaiheessa oli sopiva hetki ensimäisille eväille.

Sopiva hetki pitää evästauko

Ei pöllömmät maisemat eväsmaisemat

Niin on kaunista että joku on halunnut haudata rakkaan ystävän tänne

Evästauon jälkeen jatkoin matkaa ja reitti oli jo paljon helppokulkuisempaa, muutama jyrkkiä ala-ja ylämäki, joissa piti katsoa vähän enemmän jalkoihin ja mihihn astuu. Matkan varrella oli useita näköalapaikkoja, useimmat olivat Geneve-järven puolelle. Sunnuntai on hyvä päivä patikoida, sillä liikenteessä on paljon ihmisiä tulipa matkan varrella muutama nunnakin kävelysauvojen kanssa vastaan, kieltämättä hieman hassu näky.

Yksi näköalapaikoista

Reitin varrella oli yllättävän hyvin opasteita

Oma koti vastarannalla 

Saleve-vuori 

Nunnaluostarilla huikeat maisemat

Viimeinen etappi oli Pointe de Brantaz näköalapaikka, josta oli näkymät Alppien puolelle, siellä pidin toisen evästaukoni. Maisemat olivat todella upeat, mutta eipä näkynyt Mont Blanckia, se taisi tänään olla todella pilvien peitossa. Näköalapaikalle alkoi kerääntyä muitakin ihmisiä ja sitten tapahtui jotain aivan kummallista, ensin soi kirkonkellot ja sen jälkeen alkoi metsästä kuulua musiikkia. Tunnelma oli todella uskomaton, istuskelin siinä vuorilla upeiden maisemien äärellä ja kuuntelin, kun joku soitti metsässä, jotakin soitinta mitä en tunnistanut. Oloni oli todella epätodellinen, tätä hetkeä taidan muistella syksyn pimeinä iltoina…

Huisi hetki, metsästä alkoi kuulua säkkipillin soittoa 

Hetken päästä minulle selvisi että, soittaja oli vanhempi herra, jonka vaimolta oli kysellyt reittiohjeita takaisin parkkipaikalle, loistavalla ranskan kielen taoidollani. Herralla oli kädessään erikoinen soitin, muitstutti säkkipilliä! Lähdin hymyssä suin kävelemään takaisin autolle, matka oli paljon lyhyempi kuin kuin opasteissa tai kirjassani, taisin oikoa jostakin.

Patikointireitti oli mielestäni todella kiva, tykkäsin kun melkein 20 min välein tuli jotakin katseltavaa, näköalapaikkoja, upeita maisemia tai maasto vaihteli. Tuntui että olisin tehnyt matkaa paljon lyehyemmän aikaa, mutta autolla totuus paljastui, olihan sitä vierähtänyt reilusti yli pari tuntia.

Kyllähän se Mont Blanc siellä sitten oli...

Sanoin jo lähtiessä että tänään Mont Blanc on varmaan sumun tai pilvien peitossa, niin ettei sitä näy. Kun lähdimme ajelemaan kotiinpäin näimme Mont Blancin näkyi ja se todella oli osittain pilvien peitossa. Arvatkaa mitä! Kun pääsimme järven toiselle puolelle lähelle kotia, niin taivas oli ihan pilvetön ja Mont Blanc erottui loistavasti...

Saavutin korkeimman kohtani Euroopassa

Kyllä, uskomatonta mutta totta, olen saavuttanut korkeimman kohtani Euroopassa, joka sijaitsee 3777 metrin korkeudessa!!! Vielä jos siihen lisäisi tuon 65 metriä, niin olisin käynyt Euroopan korkeimmassa paikassa mihin pääsee ilman kiipeämistä! 

Pitkään olen halunnut käydä Mont Blancin luona, kokeilemassa Aguille du Midin järisyttävää kuutiota, usein olen nähnyt kuvia tuosta kuutiosta, mutta viimeksi käydessäni tasanteella, ei tuota kuutiota vielä ollut. Muutoinkin edellisellä kerralla keli oli todella tuulinen ja huono, joten en uskaltanut tasanteella juurikaan liikkua ja näkyvyys oli heikko. Meillä oli vieraita käymässä ja he innostuivat  käynnistä Aguille du Midisssä, sillä sen lähemmäksi Mont Blancin huippua ei pääse, kuin ainoastaan patikoimalla tai kiipeämällä. Päätimme lähteä käymään vuorella ja tuossa vaiheessa en vielä muistanut, kuinka kova korkeanpaikankammo ystävälläni oli…

Ajoimme noin tunnin verran Chamonixiin ja meitä onnisti, sillä siellä ei ollut jonoja yhtään, joten pääsimme jo heti seuraavaan ylösmenevään vaunuun. Lipun hinta oli huimat 58,50 EUR meno-paluu, mutta päätimme ottaa ilon irti koko rahan edestä. Vaunu nousi suhteellisen kovaa vauhtia ylös (45km/h) ja maisemat olivat todella upeat, parempi oli katsella kaukaisuudessa näkyviä lumisia huippuja kuin suoraan alas, sillä se ei ollut kovin miellyttävää. Vaunu pysähtyi Plan de l’Aguillen (2317m) asemalla ja vaihdoimme toiseen vaunuun, joka ei pelottanut NIIN paljoa, sillä taustalla näkyi luminen horisontti eikä jyrkkää pudotusta. Ystävälleni teki hieman pahaa ja kun katsoi muita kanssamatkustajia, niin aika moni oli vakavan näköinen, kuten myös meidän Papi…

Tästä se lähtee... matka huipulle!

Chamonix yläilmoista

Chamonix yläilmoista

Lähestytään ensimmäistä asemaa

Seuraava etappi 3777 metriin

Lähdimme ensin kävelemään näköalatasanteelle ja taisimme kävellä liian reippaasti, sillä olimme kaikki enemmän tai vähemmän hyytyneitä, rinnassa oli outo tunne ja jalkoja pakotti, ne tuntui suorastaan hyytelöltä. Lepäsimme hetken ja jatkoimme matkaa hieman rauhallisemmin. Saavuimme näköalatasanteelle, josta tuo Mont Blanc näkyi ja olihan se hei aika huikea kokemus! Keli oli suht selkeä ja näimme ympärillä nuo upeat valkeat vuoriketjut ja niiden huiput. Tässä kohtaa oli pakko kaivaa laukusta Prosecco pullo ja kilistellä sen kunniaksi, että olimme kaikki voittaneet pelkomme ja uskaltautuneet näihin mahtaviin yläilmoihin. 

Siellä se on Mont Blanc

Maisemia näköalatasanteelta

Maisemia näköalatasanteelta, jäätikkö

Maisemia näköalatasanteelta

Maisemia näköalatasanteelta

Lähdimme etsimään ”Step into the void”- kuutiota ja ihastelimme näköaloja myös kuution luona sekä hämmästelimme hulluja ihmisiä jotka olivat aikeissa lähteä liitelemään alas pelkkien “Batman-siipien” varassa, tuo jos joku on heikkopäisten touhua! 

Meille oli jo suuri jännitysmomentti astua kuutioon, sillä matka sinne kulki kapeaa ulkokäytävää pitkin. Lopuksi vain minä ja ystäväni, siis tuo “korkeapaikka-kammoinen” selviydyimme kuutioon ja muut jänistivät, tosin ei se meidänkään meno kovin vakuuttavaa ollut ja tuolla skumpalla taisi olla osuutta asiaan, että edes rohkenimme. Valitettavasti kello alkoi olla jo paljon ja henkilökunta alkoi hoputella meitä, joten kauheasti emme ehtineet ihastella kuution näkymiä vaan kiireästi otettiin valokuvat ja ajettiin äkkiä pois, harmillisesti valokuvat jäivät aika pimeäksi, kun en hoksannut niitä heti tarkistaa…

Batman lähdössä liitoon

Maisemia lasikuution luota

Maisemia lasikuution luota

Me tehtiin se!

Alastulo oli jo paljon helpompi kokemus, eikä se tuntunut kovin pahalta, tosin vaunu oli aika täynnä, joten näkyvyyskään ei ollut kovin kummoinen. Onneksi tällä kertaa oli kunnolla päällä, niin vuoresta ja sieltä avautuvista maisemista pystyi nauttimaan. Varmaan täytyy tulla vielä kesäaikaan kokeilemaan uskaltaako kondolilla jatkaa tuonne ihan ylös, Aguille Du Midin 3842 metrin korkeuteen. Olihan kokemus ja jälkeenpäin mietittynä ihan hintansa väärti, mielummin ylös junalla kuin kiipeämällä… Kävimme kylässä syömässä ja harmittaa kovasti kun unohdin etsiä tuon Chamonixin kuuluisan Frescon, jossa on kuvattuna 20 tärkeää henkilöä, jotka liittyvät oleellisesti Mont Blancin historiaan. 

Illalla katselimme televisiosta suomalaista Huippujengi- sarjaa ja mietimme, että kyllä mekin ollaan oikeestaan ihan “Huippujengiä”! Päivän kokemuksen myötä ymmärsimme hyvin ohjelmaan osallistujien haasteita liikkua korkeuksissa…

Huippujengi taitaa mennä näin ylös...

...mutta AITO huippujengi matkaa näin!

Chamonix-Monot Blanc

Chamonix

Chamonix-Mont Blanc on suosittu talviurheilukeskus keskellä Ranskan Alppeja, Chamonix-laaksossa. Laakso sijaitsee Alppien luosteisosassa vain 15 km päässä Sveitsin ja 15 km Italian rajasta, maiden rajat kohtaavat Mont-Dolent vuorella. Laaksoon kuuluu Servoz, Les Houches, Chamonix, Argentiére ja Vallorcinen alueet sekä Euroopan korkein vuori Mont Blanc (4810m), joka sijaitsee Italian ja Ranskan rajalla. Laakson korkeuserot vaihtelevat 758-4810 metrissä, pohjoisessa Aguilles Rouges (punaiset piikit) ja etelässä Mont Blancin vuoriketju. Chamonixin kylä sijaitsee 1035m korkeudessa ja siellä asuu vakituisesti noin 13 000 asukasta, laakson suurin kylä on La Tour (1462m). Laakson läpi kulkee Arve-joki, joka virtaa aina Geneveen asti, jossa se yhdistyy aina Rhône-jokeen. 

Chamonix mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1091, tunnetuksi alue tuli vuonna 1741, kun kaksi englantilaista herraa William Windham ja Richard Pocock löysivät Chamonix-laakson ja jäätiköt. Heidän tarinat Mer du Glace-jäätiköstä levisivät lehtien ja kirjoitusten välityksellä ympäri Eurooppaa ja ihmiset alkoivat kiinnostua laaksosta. Madame Coutterand avasi ensimmäisen majatalon vuonna 1770 ja 1786 kaksi paikallista Paccard ja Balmat kiipesivät ensimmäisen kerran Mont Blancille. Chamonixissa pidettiin ensimmäiset talviolympialaiset vuonna 1924 ja köysirata Aguille du Midille valmistui 1955.  

Chamonix on ollut pitkään suosittu lomakohde ja siellä riittää paljon tekemistä kesällä ja talvella, alueella on useita järviä ja vesiputouksia. Kesäisin harrastetaan patikointia, maastopyöräilyä, vuorikiipeilyä, liitovarjoilua ja talvisin laskettelun lisäksi, lumikenkäilyä, maastohiihtoa sekä Fun Zone alueella on erilaisia talviaktiviteettejä. Euroopan korkein vuori Mont Blanc on kolmanneksi suosituin luonnonnähtävyys maailmassa ja se houkuttelee vuosittain miljoonia vierailijoita ja tuhansia kiipeilijöitä. Mont Blancin alueella on useita vuorenhuippuja, jäätiköitä, järviä ja vesiputouksia. 

Chamonixissa on rinnekilometrejä 170 ja alue koostuu kuudesta laskettelualueesta, lähellä sijaitsee myös Aostan laakson rinteet Italiassa, jonne pääsee helposti Mont Blancin läpi tehtyä tunnelia pitkin, jolla on mittaa yhteensä 16 km. Chamonixin tunnetuin lasku on legendaarinen Vallée Blanche, joka alkaa Aguille du Midiltä (3842 m), se on noin 20 km pitkä, lasku kulkee alas jäätikköä pitkin. Laskua varten täytyy vuokrata opas. 

Aguille du Midi

Tuonne voisi yrittää kesällä 3842m

Chamonixin kylästä lähtee Euroopan korkein köysirata Aguille du Midin vuorelle aina 3777 metrin korkeuteen. Matka ylös kestää noin 20 min ja sieltä on huikeat 360° näkymät Ranskan, Sveitsin ja Italian Alpeille sekä Mont Blancille. Ylhäällä on terassiravintola, matkamuistokauppa ja näköalatasanteita sekä vuoren vetonaula on sen ulkopuolella huikea lattiasta kattoon läpinäkyvä lasinen kuutio, ”Step into the void”, johon voi astua sisään. Kuutiosta voi ihailla maisemia ja katsella jalkojen alla olevaa noin 1000 metrin pudotusta. Köysiratalippu on kallis, mutta kokemus on aivan mahtava. Kesällä matkaa voi jatkaa vielä ylöspäin kondolilla, Panoramic Mont Blancille, joka sijaitsee 3842m korkeudessa.

Chamonix-Fresco

Tämä Fresco jäi näkemättä...

Chamonixin keskustassa on kuuluisa Fresco, joka kertoo alueen Alppinismin ja vuorikiipeilyn historiasta. Osoitteessa Dr Packard nro 76 voi nähdä 160 m2 kokoisen suuren seinämaalauksen, joka on kunnianosoitus niille vuoristo-oppaille, jotka ovat osa Mont Blanckin historiaa vuodesta 1760 lähtien, seinämaalauksessa on mm. ylimpänä Marie Paradis, joka saavutti ensimmäisenä naisena Mont Blancin huipun 14.7.1808, vasemmalla yläparvekkeella on kuvattu Gabriel Paccard ja Jaques Balmat, jotka valloittivat ensimmäisenä Mont Blanckin 8.8.1786 sekä Alppinisti Hernriette d’Angeville, joka oli toinen Mont Blancille kiivennyt nainen vuonna 1938. Maalauksessa kaukoputkella tiirailee Joseph Vallot, joka loi Vallotin observatorion ja kiipesi vuorelle 34 kertaa, suksien kanssa on kuvattu vuoristo-opas Alfred Couttet, joka voitti Ranskan mestaruuden vuonna 1909 ja oli Ranskan Olympiajoukkueen kapteeni vuonna 1924, hän oli mukana valloittamassa useita vuoria ensimmäisten joukossa, näiden lisäksi teoksessa on monia muita suuria Alppinistejä.

Train du Monternvers

Chamonixista on junayhteys Montenversiin (1913m), josta on upeat näkymät Mer de Glace jäätikölle. Alueella sijaitsee ”Grotte de glace” eli jääluola, jossa pääsee vierailemaan, luolalle pääsee joko kävellen 20 minuutissa tai kondolilla, josta johtaa alas 400 rappusta.

Miniloma Italiassa 5. päivä, Genova ja kotiinpaluu

Kaikki kiva loppuu aikanaan... 

Meillä on ollut oikein mukava miniloma Italian Linguriassa. Huhtikuinen sää ei vielä rannoille houkuttele, mutta ympäristössä on ollut niin paljon kiinnostavaa nähtävää, joista onnistuimme vain kokea pienen murto-osan. Majapaikkamme on ollut oikein oivallinen tukikohta ja vielä kerran jaksan hehkuttaa niitä aamiaisia, en ole aikaisemmin moisia saanut. Viimeisen ihanan Focaccia aamiaisen jälkeen pakkasimme laukut ja hyvästelimme ihanan isäntämme Jodyn. Kotimatka alkoi ja päätimme pysähtyä Genovan kaupunkiin viettämään viimeistä lomapäiväämme Italiassa.

Saavuimme Genovan satamaan ja minulle tuli sama ahdistava tunne kuin Milanon Piazza del Duomolla. Löysimme autolle parkkipaikan Akvariumin läheltä ja kun olimme jonottamassa sisään, automme ympärille syöksyi heti ryhmä kerjäläisiä. He halusivat ohjata meidät tyhjälle parkkiruudulle ja päivystivät siinä lippuluukulla, mistä otettiin parkkilippu. Olisin halunnut vaihtaa parkkipaikkaa, mutta se oli jo myöhäistä, sillä takanamme oli hurja jono. He pyysivät avaamaan ikkunan ja sitten se länkytys alkoi, "are you big boss?", "you have a beautiful wife".... ARG! Kaipa se Papi antoi heille jonkun ropon, että pääsimme heistä eroon...

Laitoimme auton parkkiin ja Papi lähti lasten kanssa Akvariumiin ja minä lähdin tutustumaan Genovan kaupunkiin. Satama-alue kuhisi kaiken maailman myyjää ja rahanpyytäjää, joten halusin nopeasti sieltä pois. Hain sataman turisti-infosta kartan ja kyselin mitä Genovassa kannattaa nähdä, kun aikaa on vain muutama tunti. Sain hyvät neuvot ja lähdin suunnistamaan ensiksi Piazza de Ferrarille. Piazza de Ferrarin suihkulähde on todella kaunis ja muutoinkin Piazzalla oli ihanan rauhallista istua, tuon sataman alkuhulinan jälkeen.  

Lähdin etsimään Kristoffer Kolumbuksen synnyinkotia ja se löytyikin läheltä piazzaa, tosin pienen etsiskelyn jälkeen ja ystävällisen vanhemman Signorin avustuksella.

Kolumbuksen kotitalolta lähdin suuntaamaan shoppailukaduille ja toiveena oli löytää jotain kivaa kotiin vietäväksi. Tyhjin käsin tulin kaupoilta ja palasin satamaan missä kävimme tankkaamassa ennen kotiinlähtöä. Matkaa oli jäljellä vielä 409 kilometriä. Papi aloitti ajamisurakan ja pienien unien jälkeen minä jatkoin ajamista. Onneksi tällä kertaa tie oli suht suoraa pätkää, aina Aostan kaupunkiin asti, mistä alkoivat lukuisat tunnelit. Matkan varrella ei ollut ruuhkaa ja pääsimme myös Mont Blancin tunneliin ajamaan ilman jonoa. Aika huisi tunne oli ajaa tuo 11 kilometriä pitkä tunneli Mont Blancin alitse.

Genova

Genova on Italian tärkein satamakaupunki, se sijaitsee Liguriassa Luoteis-Italiassa ja on samannimisen maakunnan pääkaupunki. Asukkaita kaupungissa on yli 600 000 ja se on rakennettu useisiin vuorenrinteisiin. Genova tunnetaan parhaiten Kristoffer Kolumbuksesta, joka syntyi siellä vuonna 1451. Genovassa on lukusia historiallisia palatseja, kirkkoja ja museoita sekä kaupungin vanha satama-alue on uudistettu kävelyalueeksi vuoden 1992 maailmannäyttelyä EXPO92 varten. 

Satama-alueella sijaitsee mm. Acquaria di Genova joka on Euroopan toiseksi suurin akvaario, joka rakennettiin Kolumbuksen Uuden maailman löytämisen 500-vuotis juhlan kunniaksi. Itsenäinen Genova oli yksi neljästä tasavallasta joka hallitsi Välimeren kaupankäyntiä 1000- luvulta lähtien. 

Genovan historiallisessa keskustassa sijaitsevan Via Garibaldin palatsit kuuluvat UNESCON- suojelukohteisiin. Via Garibaldin museoissa on lukuisien tunnettujen genovalaisten ja eurooppalaisten taidemaalareiden teoksia. Kaupungin symbolina tunnetaan Piazza de Ferrari, jonka keskellä on upea suihkulähde. Piazza de Ferrari yhdistää Genovan historiallisen ja modernin kaupungin. Piazza de Ferrarin lähistöllä on yksi Genovan tunnetuin nähtävyys Kristoffer Kolumbuksen synnyinkoti ja piazzalta lähtee upea ostoskatu Via XX Settembre. 

Lue lisää:

Seuraava kohde Cinque Terre
Miniloma Italiassa 1. päivä, Sestri Levante
Miniloma Italiassa 2. päivä, Cinque Terren kauniit kylät
Miniloma Italiassa 3. päivä, Pisa
Miniloma Italiassa 4. päivä, Milano