Ratsastusta Toscanan auringon alla

Viime viikolla vihdoin koitti se päivä, jolloin lähdin kohti Toscanaa ja edessä oli  kolmen päivän ratsastus upeissa maisemissa. Toscana on ollut pitkään minun haaveissa, joko vuokrata sieltä asunto pidemmäksi aikaa tai sitten päästä tutustumaan ja nauttimaan alueesta hevosen selästä käsin. 

Viime keväänä keskustelimme tuttavani kanssa, jos lähtisimme syksyllä ratsastusvaellukselle ja sitten loppukesästä aloimme puhua reissusta vakavammin. Sain ylipuhuttua hänet lähtemään Toscanaan ja aloimme pikkuhiljaa etsiskellä alueelta erilaisia talleja, jotka tekevät maastovaelluksia. 

Laitoin entisen tallini (Primustalli) sekä Sveitsinsuomalaisten Facebook-ryhmiin kyselyä, jos joku tietäisi jotain hyvää tallia Toscanan alueella. Sain muutamia vastauksia ja erityisesti kiinnostuin paikasta, missä entinen tuntilaiseni oli käynyt. Tosin, hän oli käynyt, kyseisessä paikassa kouluratsastuskursseilla, mutta hän tiesi että tallilla tehdään myös maastovaelluksia. Tuntilaiseni kehui paikkaa kovasti: majoitusta, tunteja, hevosia ja omistajapariskuntaa. Lähetimme kyselyitä myös parille toiselle tallille, mutta minua houkutti tämä Ipico Berardengan paikka eniten.

Muutamien mailikeskusteluiden jälkeen aloimme tosissamme suunnitella matkaa ja varaamaan lentolippuja. Varasimme lentoliput Roomaan, josta ajattelimme vuokra-auton sijaan matkustaa junalla. Roomasta ei ole suoraa junayhteyttä Sienan lähellä sijaitsevaan Berardengaan, joten jouduimme tekemään pientä palapeliä kolmen eri junan kanssa. Varasimme junaliput etukäteen Roma Termini - Firenze junaan ja muut liput jätimme paikan päälle ostettaviksi. 

Matkalla Toscanaan

Lähdin matkaan keskiviikkona puolenpäivän jälkeen ja muutama ystäväni tiesivät junapelostani, joten he järjestivät oman päivänsä siten, että tulivat saattamaan minua asemalle ja jatkoivat sieltä kohti Geneven keskustaa. Miten ihania ystäviä minulla on! Tunteikkaasti hyvästelin rakkaat ystäväni ja lähdin hoitamaan sisäänkirjautumista lentokoneeseen. 

Jännitin taas kerran luukulla laukkuni painoa, kunnes nuori herra kohteliaasti ilmoitti, että: "Teillä on tälläinen "kevyt"-lippu, jonka hintaan ei kuulu laukun ruumaan laittaminen" Whaat! No, ei auttanut muu kuin lähteä lentoyhtiön asiakaspalveluun ostamaan lippua ruumaan menevälle laukulle. Ostin ruumalipun laukulleni ja siitä veloitettiin 80 Fr!!! käsittämätöntä!!! Se siitä halpalennosta...

Saavuin Rooman Fiulicampon lentokentälle missä tuttavani jo odotteli minua. Hän oli jo ehtinyt hankkia meille junaliput lentokentältä, Rooman Termini asemalle. Meillä oli hyvää aikaa ennen Firenzen junan lähtöä ja käytimme ajan hyödyksi ja kävimme juna-aseman baarissa ottamassa huikopalaa. Aikamme istuttua aloin ihmettelemään paljonko kello mahtaa olla ja kauhuksemme huomasimme, että meillä oli vain viisi minuuttia aikaa ehtiä Firenzen-junaan. 

Juoksimme laiturille niin nopeasti kuin pystyimme laukkujemme kanssa, vastaantulevan ihmispaljouden rynniessä jäimme loukkuun ja lopulta myöhästyimme junasta vain muutamia sekunteja. Saapuessamme junan luokse koitimme päästä junaan sisälle ja ovi ei enää auennut. Vaikka kuinka anelin, niin konduktööri heristi meille sormea ja sanoi että, No Change!!! Siipi maassa lähdimme selvittelemään seuraavaa Firenzen junaa ja saimme onneksemme vaihdettua ostamamme liput siihen. Pidimme tiukasti huolta että emme myöhästy siitä. 

Junamatka Firenzeen sujui hyvin ja nopeasti, suuren upean täysikuun seuratessa junaa. Saapuessamme Firenzeen, tiesimme että meillä tulee olemaan kiire hankkia lippu ja selvittää lähtölaituri, että ehdimme seuraavaan Montevarchin junaan. Juoksimme asemalla taas hullun lailla laukkujemme kanssa ja etsimme lipunmyyntiä sekä oikeata junaa. Ehdimme kuitenkin junaan ajallaan, ja tietenkin tämä juna seisoi asemalla pitkään ja lähti myöhässä liikenteeseen. Huokasimme helpotuksesta kun istuimme junassa ja jännitimme osaammeko jäädä oikealla asemalla pois, sillä kuulutuksia emme kuulleet, eikä meillä ollut varmaa tietoa siitä monesko asema tuo Montevarchi on. Pimeässä tihrustelimme tulevia asemia ja kuin sattuman kaupalla huomasin tuon Montevarchin aseman, jolla meidän piti jäädä pois.   

Tallin isäntä Sadio jo odotteli meitä asemalla ja lähdimme viimeiselle etapille kohti tallia. Naureskelimme tuttavani kanssa, että ehkä tuo Amazing Race-kilpailu ei taida olla meitä varten, vaan ehkä ryhdymme vaan reilaamaan eri tallien välillä. Saavuimme Berardengan ratsastustilalle ja vaikka ulkona oli pimeää, niin aistittavissa oli, että paikka on ihan täydellinen. Huoneemme oli todella kaunis ja yhteiset tilat olivat oikein viihtyisät. Ulkona näimme ihania sitruunapuita ruukuissa ja talo oli kaunis rustiikkinen tiilirakennus.

Odotimme innolla näkevämme paikan päivänvalossa. Ruokailutilassa meitä odotti illallinen ja tapasimme iloisen emännän Donatellan. Nälissämme kävimme tyytyväisenä pastan kimppuun ja hetken päästä Sadio tarjoilee meille seuraavaa ruokalajia. Italiassa kun ollaan, niin tietenkin syödään ensin "primi", joka on yleensä pastaa tai risottoa, sitten tulee "secondi", joka on lihaa, kalaa tai kanaa salaatin sekä lisukkeiden kanssa ja aterian kruunaa tietenkin "dolci" eli herkullinen jälkiruoka. Masut täynnä, pitkän matkapäivän jälkeen ei ollut vaikeata saada unta. 

1. ratsastuspäivä

Aamulla halusin heti päästä tutustumaan paikkaan ja näkemään miltä se näyttää valoisalta. Majoitusrakennus näytti ulkopuolelta aivan mahtavalta, juuri sellaiselta mitä olen aina mielessäni kuvitellut, että talot Toscanassa näyttävät. En voinut kuin ihailla, lähdin kuitenkin kiertämään ympäristöä ja löysin upean uima-altaan, josta oli mahtavat näkymät vastapäiselle kukkulalle ja siellä sijaitsevaan linnaan. Kävin talleilla ja nekin olivat oikein kivan näköiset ja todella siistit. Pikaisen kierroksen jälkeen lähdin nauttimaan Sadion tekemää aamiaista. 

Aamiaisella oli meidän lisäksi yksi vieras, joka oli lähdössä pois ja näin ollen olimme tuttavani kanssa ainoat asiakkaat. Saimme hetken sulatella aamiaista ja sitten itse asiaan eli tallille ja ratsastamaan. Donatella esitteli meille tallin ja näytti paikat sekä varusteet. Sain ratsukseni valkean pienehkön 14-vuotiaan Jup-hepan, joka oli oikein kiltti ja varma ratsu, tuttavani sai hieman nuoremman ja terhakkaamman version Ambrogion, joka muistutti ulkonäöltään hieman suomenhevosta. 

Lähdimme kymmenen jälkeen matkaan ja ratsastimme läpi upeiden peltojen, viinitilojen sekä pitkin sypressikujia. En voinut kuin haukkoa henkeäni, kun ratsastimme pitkää kaunista sypressikujaa pitkin, nuo upeat sypressirivit ovat tilojen välisiä raja-aitoja. 

Matkasimme suurimmaksi osin käyntiä, välillä ravailimme sekä teimme muutamia laukkapätkiä. Reittimme kulki ylös ja alas kukkuloita, hiekkateitä, metsää ja asfalttia pitkin. Ohitimme upeita vanhoja rakennuksia ja pysähdyimme San Gusmén kylään juomatauolle, Donatellan vahtiessa hevosia.

Aamupäivän aikana ratsastimme noin 2,5 tuntia ja puolen päivän jälkeen pysähdyimme korkealle kukkulalle Sadion loihtimalle Piknikille. Tarjolla oli makaronisalaattia, leipää, juustoa, makkaraa ja ruokajuomaksi tietenkin Chiantin alueen punaviiniä sekä jälkiruoaksi keksejä ja kahvia.

Piknikin jälkeen ratsastimme reilu puolitoista tuntia ja pysähdyimme läheiselle Tenuta di Arcenon viiniviljelmille maistelemaan paikallisia viinejä. Tottahan sitä piti ostaa matkamuistoksi pullo paikallista Chianti Classico punaviiniä, jota voi sitten marraskuun kylmillä ilmoilla nauttia ja muistella Toscanan maisemia. 

Viininmaistelun jälkeen ratsastimme vielä reilu tunnin verran tallille ja sitten hoidimme hevoset ratsastuksen jälkeen. Ratsastuksen jälkeen oli mahtava olo, tuntui että oli saanut nauttia raikkaasta ulkoilmasta ja paikat eivät olleet yhtään kipeät. Ratsastuksen jälkeen hetken rauhottuminen ja suihkun jälkeen illalliselle ja päivän tapahtumien kertaus. 

2. ratsastuspäivä

Aamiaisen jälkeen lähdimme tallille ja saimme uudet hevoset alle, minun poni oli  14-vuotias hyppyhevonen Dacot ja tuttavani sai 7-vuotiaan pienen keijukaisen nimeltä Trilly. Lähdimme matkaan ja keli oli taas mitä parhain, aurinko porotti täydeltä taivaalta. 

Meille oli varattu viinitilakäynti läheiseltä Pachinan viinitilalta, joka on erikoistunut viinin ja oliiviöljyn tuottamiseen luonnonmukaisin keinoin, ilman minkäänlaisia lisäaineita tai torjunta-aineita. Ratsastimme tänään pitkään metsikössä ja yhtäkkiä polku loppui kuin seinään, polku oli kasvanut umpeen. Donatella hyppäsi pois hevosen selästä ja alkoi veitsellä katkaisemaan kasvillisuutta pois ja raivaamaan hevosille sopivaa kulkuväylää. Tovin päästä pääsimme jatkamaan matkaa ja noin parin tunnin ratsastuksen jälkeen olimme Pacinan viinitilalla.

Lähdimme oppaan matkaan ja hän kertoi, että Pacinan tilan rakennus on entinen munkkiluostari (900 jKr), jossa munkit olivat aloittaneet viininviljelyn jo satoja vuosia sitten. Läheisessä kylässä sijaitsi Pieve a Pacinan kirkko, jonne munkit kulkivat kävellen rukoilemaan, mutta ajan myötä munkit joutuivat kuitenkin ryöstöjen ja hyökkäyksien kohteeksi, joten he rakensivat munkkiluostarista maanalaisen tunnelin kirkolle. Tämä tunneli on vielä olemassa, vaikka se on osin sortunut, niin osa rakennuksen alla olevasta tunnelin alkupäästä, on tällä hetkellä Pacinan tilan viinikellaria. Munkkiluostarin rakennuksessa on tänä päivänä yksityisasuntoja ja siellä asuu myös viinitilan omistaja Giovanna perheensä kanssa. Giovanna on viininvalmistaja jo kolmannessa sukupolvessa ja miehensä Stefanon kanssa he tarjoavat myös majoitusta.

Vierailun aikana pääsimme kurkkaamaan myös viinikellariin ja saimme tietenkin maistaa Pachinan viiniä, leivän ja juuston kera ja minuun teki suuren vaikutuksen heidän tuottama oliiviöljy, joka maistui hieman suolaiselta. Valitettavasti heillä ei ollut enää öljyä jäljellä, jotta olisin saanut tuliaiseksi, mutta jossainpäin Sveitsiä kuulemma myydään tuota Pacinan oliiviöljyä. 

Viinitilakierroksen jälkeen hyppäsime taas hevosten selkään ja noin kymmenen minuutin ratsastuksen jälkeen Sadio jo odotteli meitä Piknik-eväiden kanssa. Tänään oli tarjolla tonnikalasalaattia ja focacciaa sekä muita herkkuja. Söimme lounasta oliivipuiden keskellä, jonne oli rakennettu kivestä penkit ja pöytä. 

Lounaan jälkeen jatkoimme ratsastusta vielä pari tuntia Sadion kanssa pitkin loputtomia hiekkateitä ja viinipeltoja. Läheisillä viiniviljelmillä oli sadonkorjuu juuri meneillään ja rypäleiden kerääjät huutelivat iloisesti, niin meille kuin naapuripeltojen kerääjille. Saavuimme tallille ja hoidimme hevoset, jouduin hieman paikkailemaan omaa poniani, sillä hän vähän kompuroi alamäessä ja sai asfaltti-ihottumaa.

Tänään jätimme illallisen väliin tilalla ja sen sijaan Sadio ajoi meidät läheiseen Sienan keskiaikaiseen kaupunkiin. Donatella on kotoisin Sienasta ja suositteli kaupunkia kovasti vierailukohteeksi, kun kerran olimme lähistöllä. 

Saavuimme kaupunkiin noin seitsemän aikaan ja aurinko oli jo laskenut. Kiersimme kuitenkin kaupungilla ja se oli kyllä todella vaikuttava myös pimeällä. Kaupungin sydän on ehdottomasti Campon aukio, jossa järjestetään heinä ja elokuussa kuuluisat Palio-ratsastuskilpailut. Aukiolla oli paljon ihmisiä ja sen ympärillä oli lukuisia ravintoloita, joten päätimme jäädä sinne syömään illallista ja söimme herkulliset pizzat iltapalaksi. 

Ruoan jälkeen ajoimme tallille taxilla ja kuski löysi paikan hyvin Sadion kirjoittamilla ohjeilla.

3. ratsastuspäivä

Aamiaisen jälkeen tallille ja edessä viimeinen ratsastuspäivä Toscanassa. Saimme seuraksemme joukon paikallisia ratsastajia, jotka käyvät tunneilla Donatellan luona. Sain Jupin ratsukseni ja ystäväni sai Trillyn, joten molemmilla oli tutut hevoset. 

Lähdimme matkaan ja oli todella hauska kuunnella italialaisten pulputusta ja heillä heiluivat kädet myös ratsailla. Heti kun meitä oli enemmän niin oli enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, Donatella katseli tiukasti taakse ja antoi tiukkoja ohjeita Italiaksi. Minä puolestani olin paalupaikalla ja toimin välillä myös ryhmän vetäjänä, Donatellan ponin poukkoillessa. Jup vanha luottoratsu ei hämmästynyt mistään (paitsi myöhemmin kylällä olevista kolmiulotteisista hidasteista) vaan painoi eteenpäin sen kummempia ihmettelemättä. 

Matkan varrella kävimme pienen linnan pihalla ja myöhemmin laukatessamme ylämäkeä pitkin meitä vastassa oli valokuvaaja, jonka Donatella oli viestinyt paikalle. 

Pidimme lounastaukoa pienen tekojärven rannalla ja tänään saimme nauttia Sadion piknikillä spelttisalaattia ja jälkiruoaksi herkullista torttua. 

Lähdimme matkaan ja minulla alkoi jossain vaiheessa sattua polviin entistä enemmän nuo lukuisat ylä- ja alamäet ja laskeskelin jo mielessäni, milloin mahdamme olla perillä. 

Tulimme kivikkoista metsätietä ja hyppäsimme alas satulasta ja talutimme hevosia pitkin jyrkkää alamäkeä, tämä teki todella hyvää polviparoille. 

Saavuimme hieman isompaan kylään ja teimme vaikutuksen kyläläisiin, sillä teiden varrella oli monia uteliaita katselemassa meitä. Johdin Jupilla joukkoa, sillä kylän läpi meneminen oli aika jännää usealle hevoselle. Ainoastaan yhden hidasteen yli meneminen jännitti Jupia, mutta selviydyimme siitä pienellä loikalla ja seuraavan hidasteen kiersimme suosiolla. 

Saavuimme Rendolan ratsastustilalle, sillä muut ryhmän jäsenet majoittuvat sinne, minä ja ystäväni taas lähtisimme seuraavana päivänä kotimatkalle. 

Suikutimme hevoset ja pakkasimme Jupin ja Dacotin autoon ja lähdimme ajamaan kotitallille. Suihkun jälkeen palasimme Rendolaan syömään illallista muun ryhmän kanssa. Illallinen oli todella mukava, hyvää ruokaa, ihanaa italialaista pulputusta. 

Yksi yksi ryhmäläisemme oli suuri Aki Kaurismäki fani ja hän kertoi haaveestaan päästä Suomeen filmifestivaaleille. Vaihdoimme muutamia vinkkejä  eri ratsastusvaelluskohteista, sillä tämä ryhmä on käynyt monessa eri paikassa ratsastamassa ja he suosittelivat Etelä-Afrikan ratsastusreissua. Etelä-Afrikassa saa kuulemma ratsastaa virtahepojen ja kirahvien kanssa sekä seeprat laukkaavat vieressä. Kuullostaa aivan mahtavalta kokemukselta! 

Onneksi ystäväni oli ollut ajattelevainen ja tuonut mukanaan salmiakkia ja Fazerin sinistä, jotka annoimme Donatellalle ja Sadiolle illallisen päätteeksi. 

Kotiinpaluu

Aamulla aamiaisen jälkeen laukkujen pakkaaminen ja vielä viimeinen vilkaisu ihanalle ratsastustilalle sekä tietenkin ihanan pikku Tommi-kissan hyvästely. 

Sadio ajoi meidät Montevarchin juna-asemalle ja varmisti, että saamme hankittua liput ja leimattua ne sekä pääsemme oikeaan junaan. 

Kotiinpäin matkustus sujui meiltä kuin vanhoilta konkareilta ja junan vaihto Firenzessä sujui muitta mutkitta. Saavuimme Rooman Terminin asemalle, jätimme matkalaukut säilytykseen ja lähdimme kävelemään kohti Rooman keskustaa.

Kävelimme Colosseummille ja kyllä se vaan on mahtava näky ja siellä voi aistia historiaa aikojen alusta. Roomassa oli meneillään joku iso tapahtuma, sillä osa keskustan kaduista oli suljettu ja joka puolella oli paljon ihmisiä. 

Jatkoimme matkaa Fontana di Treville ja mikä pettymys oli, kun huomasimme sen olevan remontissa. Suihkulähteessä ei ollut vettä ja sitä pääsi katsomaan vain sen päälle rakennetun sillan kautta. Sillalle oli kova jono, joten jatkoimme matkaa Espanjalaisille portaille. Portaiden ympärillä ja lähistöllä todella paljon ihmisiä joten jatkoimme matkaa ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. 

Aika kului kuitenkin nopeasti ja meidän täytyi palata takaisin Terminin juna-asemalle, jotta ehtisimme hyvissä ajoin junalla lentokentälle. Otimme taxin juna-asemalle ja meidän ihana idyllinen lounas italialaisessa ravintolassa muuttui pikaiseksi lounaaksi juna-aseman Mc Donaldsissa. 

Haimme laukut säilöstä ja otimme junan lentokentälle, nyt osasimme jo leimata lipun. Lentokentällä hyvästelin ystäväni, sillä lentomme lähtivät eri terminaaleista. 

Jalat väsyneinä kävelystä odottelin pääsyä lentokoneeseen, pääsyä istumaan, mutta EI! Lentoni oli peruttu! 

Seuraava lento lähtisi vasta seuraavana päivänä. Meille järjestettiin hotelli ja muutama tunti meni kentällä, vaihtaessa lippuja, odotellessa kuljetusta ennen kuin pääsimme hotelliin. 

Jospa tämän olisi tiennyt jo aamulla, niin olisin voinut saada yhden ratsastuspäivän lisää... 

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista

Toscanaan ratsastusvaellukselle

Nyt se on vihdoinkin totta! Tänään toteutuu pitkäaikainen haaveeni päästä ratsastamaan Toscanan upeisiin maisemiin. Tapaamme ystäväni kanssa Roomassa ja sieltä seikkailemme usealla junalla, Sienan lähellä sijaitsevaan Berardengan ratsastuskeskukseen. Eräs ratsastustuttavani suositteli minulle  tuota paikkaa ja kehui hevosia, ruokia ja majoitusta. Odotukset ovat todella korkealla, sillä olen lukenut myös muita arvosteluita paikasta ja kaikki ovat olleet positiivisia. Olen nähnyt nähnyt paljon upeita kuvia tallista, hevosista, majoituksesta ja lähialueesta sekä sähköpostiviestittely omistajien kanssa on ollut oikein lupaavaa. 

Mielessäni nään jo upeat maisemat, sypressien reunustamat tiet, pienet rustiikkiset kylät, vanhat rakennukset kukkuloiden päällä ja silmän kantamattomiin kierteleviä viini- ja oliiviviljelmiä sekä unikko- ja auringonkukkapeltoja. Suussani voin jo maistaa ihanat italialaisen keittiön herkut sekä tietenkin Chiantin alueen mahtavat viinit. Chianti on Italian tunnetuinta punaviinia ja Chiantin viinialue sijaitsee Toscanassa, Sienan ja Firenzen kaupunkien välimaastossa. Alueella viiniä on viljelty 1200-luvulta lähtien Sangiovesen rypäleistä. 

Matkamme alkaa siis Rooman Fiumicinon lentokentältä, josta otamme junan Roman Termini asemalle, matkan kesto on noin puolisen tuntia. Roma Terminin asemalla vaihdamme Firenzen junaan ja tuo junamatka kestää noin 1,5 tuntia. Firenzen junaan varasimme etukäteen meno-paluuliput. Sen verran tiukka on junien vaihtoväli, että valitettavasti emme ehdi nauttia Firenzen upeasta kaupungista. Firenzestä otamme junan kohti Montevarchi-Terranuovaa ja tämä junamatka kestää noin puolisen tuntia. Meitä tullaan hakemaan Montevarchi-Terranuovan asemalta ja ajomatka tallille kestää noin puolisen tuntia. Mikäli olemme selviytyneet noista junamatkoista olemme ansainneet illalla lasilliset Chiantia! Saamme nauttia Toscanan maisemista ratsain kolmen päivän ajan ja sitten palaamme takaisin Roomaan, jossa ehdimme viettää muutamia tunteja ennen paluulentoa kotiin.

Miniloma Italiassa 3. päivä, Pisa

Jälleen ihana ja runsas aamiainen Jodyn tarjoilemana. Tiedän jo nyt että näitä aamiaisia tulee ikävä. Tämän päivän kohteena on Pisan kaupunki ja tietenkin kalteva Pisan torni. Matkaa kohteestamme Sestri Levantesta sinne oli noin 113 kilometriä eli noin tunnin ajomatkan päässä. Jody kertoi että, matkan varrella sijaitsee hauska käyntikohde Carraran kaupunki. Kaupunki on tunnettu marmorista, jota siellä on louhittu Antiikin ajoista lähtien. Michelangelo käytti patsaissaan Carraran marmoria sekä Finlandia-talon kohuttu marmori oli Carrarasta. Aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Pisaa. 

Yksi suurista haaveistani on ollut päästä ratsastamaan Toscanan maisemiin ja viinitarhoille. Kun matkalla näin tämän kyltin, tajusin että nyt todellakin olen Toscanassa. Ajoimme Carraran kaupungin ohi ja kuuluisia marmorilouhoksia ei voinut olla huomaamatta, vuorilla louhittiin marmoria ja se pölysi kuin hiekka. Hetken päästä teiden varsilla näkyi valtavan kokoisia marmorikuutioita odottamassa kuljetusta. Saavuimme Pisaan ja löysimme läheltä Pisan tornia, huoltoasemalta maksullisen parkkipaikan. Ennen Pisan tornin ja katedraalin aluetta oli useita myyntikojuja, joissa myytiin Pisa-aiheisia matkamuistoja.  

Siinä se sitten oli! Pisan torni ja todellakin torni on niin kalteva kuin kuvissa on nähnyt. Täytyy sanoa että torni oli todella vaikuttava ilmestys. 

 

Tottahan minunkin piti ottaa samanlainen kuva missä yritän suoristaa tornia. Näitä kuvia kun kerran otti kaikki muutkin turistit. Kävimme ostamassa liput millä pääsi torniin sekä katedraaliin (18€ / aik.), Papi tosin jäi tukevasti maanpinnalle. Torniin pääsee vain tietty määrä ihmisiä kerralla sisään ja liput myytiin siten että vierailu oli tiettyyn kellonaikaan. Meidän vierailuun oli aikaa tunti, joten odotellessa kiertelimme ympäri Piazza dei Cavalierin aluetta.

Astuin sisään torniin ja meinasin melkein kaatua, sillä torni todellakin on kallellaan ihan pohjakerroksesta asti. Kiipesimme ylös kaikki nuo 294 askelmaa ja riippuen millä puolella tornia oli, niin välillä kiipeäminen oli todella raskasta ja välillä mentiin kevyesti ylös. 

Tornin ylätasanteelta oli huikeat näkymät ympäri Pisan kaupunkia. Torni on matalalta puolelta 55,86 ja korkeammalta puolelta 56,70 metriä korkea. 

 

Kävimme kaikki tutustumassa katedraaliin ja sen jälkeen piipahdimme katsomassa myyntikojuja.

Pisa

Pisa sijaitsee Toscanassa Italian keskiosassa ja on samannimisen maakunnan pääkaupunki. Kaupungissa on noin 90 000 asukasta ja se on tunnettu kuuluisasta kaltevasta Pisan tornista sekä se tunnetaan yliopistokaupunkina. Pylväskäytävillä reunustettu Borgo Siretton varrella, sijaitsee kalliita kauppoja ja ostoskatu Corso Italia, sijaitsee Amo-joen toisella puolella. 

Keskiajalla Pisan kaupunki oli tärkeä kaupan keskus ja sen suuri laivasto kilpaili Italian merivallasta sekä osallistui ristiretkiin. Laivasto joutui kuitenkin taipumaan Genovan laivueelle ja menetti myöhemmin itsenäisyytensä. 

Piazza dei Miracoli eli Ihmeiden aukiolla sijaitsevat upeat valkoiset marmorirakennukset, kastekappeli, tuomiokirkko ja Pisan torni sekä pyhä hautausmaa ovat UNESCO-suojelukohteita. Monumentaalinen hautapaika Camposantossa on vanhoja sarkofageja ja seinäfreskoja. 

 

Pisan torni on rakennettu katedraalin kellotorniksi ja sen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1173. Ihmeiden aukio oli rakennettu entiselle suomaalle ja kun Pisan kellotornia oli rakennettu viisi vuotta, se alkoi vajota ja rakentamistyöt keskeytettiin. Noin sata vuotta myöhemmin 1272 jatkettiin rakentamistyötä ja torni saatiin rakennettua seitsemänteen kerrokseen asti kunnes kallistumisen vuoksi rakennustyöt jouduttiin uudestaan keskeyttämään. Tuolloin tornista puuttui vain viimeinen kerros, missä tornin kellot sijaitsivat. Torni valmistui viimein vasta vuonna 1370. Torni on valmistettu marmorista siinä on 294 askelmaa, ja se on matalimmalta kohdalta 55,86 metriä ja korkeimmalta kohdalta 56,70 metriä korkea.

Sanotaan että Galileo Galilei teki kokeitaan painovoimasta ja niiden lopputuloksena oli vapaan pudotuksen laki. Galilei tutki myös tuomiokirkossa keskivaivassa roikkuvan pronssilampun heilahduksia ja lamppua kutsutaan tänä päivänä Galilein lampuksi. 

Tornia on yritetty muutamia kertoja suoristaa ja vuonna 1990 se uhkasi kaatua, tämän jälkeen tornin perustuksia vahvistettiin 10 vuoden ajan ja nyt se on turvallinen. Yleisön pääsyä torniin on rajoitettu ja vilkkaimpina loma-aikoina suositellaan lipun ostamista etukäteen. 

Lue lisää:

Seuraava kohde Cinque Terre
Miniloma Italiassa 1. päivä, Sestri Levante
Miniloma Italiassa 2. päivä, Cinque Terren kauniit kylät
Miniloma Italiassa 4. päivä, Milano
Miniloma Italiassa 5. päivä, Genova ja kotiinpaluu