Mystiset kivet ja muinaisjäännöksiä

 

Kivet ovat mystisiä, niihin liittyy paljon erilaisia uskomuksia ja tarinoita, niitä on palvottu ja pidetty paholaisen oikkuina, kivistä on tehty hautoja ja niiden suojiin on menty turvaan. Tänä päivänä moni noista luonnonoikuista ja ihmisten tekemistä kivi rakennelmista ovat suosittuja nähtävyyksiä. 

Luonnossa liikkumisen myötä olen törmännyt sattumalta moniin muinaisjäännöksiin, jopa täällä pääkaupunkiseudulla. Lähipolkuja patikoidessa on tullut vastaan pirunrantoja, hiidenkirnuja, hautaröykkiöitä ja hiidenkiviä.

Mystiset kivet ja muinaisjäännökset

Ihmiset ovat kautta aikojen ihmetelleet erilaisia kiviä ja niistä tehtyjä muodostelmia. Näitä kummallisuuksia on pyritty selittämään tarujen ja tarinoiden tavoin, sillä tuolloin ei ymmärretty luonnossa tapahtuneita muutoksia. Jääkausi on muokannut kiviä ja kallioita sekä maanjäristykset ovat aiheuttaneet niissä muutoksia. Maankohoamisen myötä on tullut uusia saaria ja muinaiset rannat ovat nousseet esiin. 

Suomessa ja monissa muissa maissa näitä luonnonoikkuja on selitetty:

• Jättiläisten jutuiksi
• Hiiden hommiksi
• Palvonta ja käräjäpaikoiksi

Jättiläisten juttuja

Jättiläiset ovat suuri mysteeri, niiden tekeleiksi lasketaan moni luonnon oikku, ne ovat pelottavia, usein rumia ja niillä on valtavat voimat. Jäteillä on suuri rooli eri maiden kansanperinteissä, myös meidän Kalevalassa, seikkailee jättiläisiä, joita kutsutaan Kalevanpojiksi. Ruotsissa ja Suomen rannikoilla liikkuneita jättiläisiä on kutsuttu Jatuleiksi. 

Jälkipolville on kerrottu tarinoita, kuinka jättiläiset ovat siirtäneet kiviä kummallisiin paikkoihin, heittäneet niitä veteen tai metsään, jonka seurauksena on syntynyt outoja lampia. Raivon ja suuttumuksen vallassa viskotut kivet ovat muodostaneet erilaisia luolia ja kalliot ovat halkeilleet. Monet siirtolohkareet muistuttavat jättien esineitä ja kalliot muistuttavat kasvoja.

Jatulintarhat

 Jatulintarha Nauvon saarella

Jatuleiden jäljiltä löytyy mm. kivistä tehtyjä labyrinttejä, joita kutsutaan jatulintarhoiksi tai jatulinpoluiksi. Näitä labyrinttejä löytyy eri puolilta Eurooppaa, mutta Suomessa näitä on tavattu erityisen paljon 

Viime kesänä kävin Nauvossa katsomassa yhtä jatulintarhaa, se oli ainakin, niin kapea, että tuskin jättiläinen on siinä mahtunut kulkemaan.

Tarkkaa tietoa kivilabyrinttien alkuperästä ei ole, sanotaan, että merimiehet ja kalastajat ovat tehneet niitä ajankuluksi, odotellessaan laivaa.  

Nauvon labyrintti on noin 8 metriä halkaisijaltaan, se sijaitsee Finbyssä korkean kallion päällä. Labyrintti oli todella erikoinen ja upea nähtävyys, onneksi se on säästynyt ilkivallalta. Nauvon vierassatamasta lähtee luontopoku labyrintin luokse, me poikkesimme siellä autolla ennen kun jatkoimme matkaa Korppooseen. 

Hiiden hommia

Hiisi oli alunperin pyhä paikka, ennen kristinuskon saapumista. Pyhässä paikassa palvottiin ja uhrattiin, harjoitettiin erilaisia kultteja ja rituaaleja, sinne on haudattu ihmisiä. Kristinuskon saapuessa moni pyhä paikka muutettiin kirkoiksi ja muut hiidet saivat pahan leiman, niitä pidettiin pirujen ja paholaisten paikkoina. Painu hiiteen ja painu helvettiin ovat tuttuja sanontoja vielä tänä päivänä. 

Hiisistä tuli jättiläisen tavoin taruolento ja niiden varjolla on selitetty outoja asioita. Hiisit ja pirut ovat tarinoissa tuhmia olentoja peikkoja, jotka ovat saaneet aikaan:

• reikiä kalliossa, hiidenkirnut 
• kiviröykkiöt, hiidenkiukaat 
• isot kivet, hiidenkivet 
• muinaisranta, pirunpelto
• kalliot ja luolat, pirunkallio, -kirkko tai -pesä 

Hiidenkirnu

Hiidenkirnuja Pirttimäellä

Hiidenkirnut ovat onkaloita, jotka ovat muodostuneet kallioihin jääkauden sulamisen aikaan. Virtaava vesi tai aallokko on pyörittänyt kiviä, jotka ovat kaivertaneet kallioon pyöreitä koloja. Suurimmat kirnut ovat noin 10-13 metriä syviä, ne sijaitsevat Askolassa ja Rovaniemellä.

Hiiidenkirnu Pihlajanmäessä

Suomen vanhimmat hiidenkirnut lienevät Aarnipata ja Rauninmalja, jotka sijaitsevat Helsingin Pihlajanmäessä. Kirnut löytyivät tietöiden yhteydessä 1990-luvulla ja niiden uskotaan olevan noin 50 000-100 000 vuotta vanhoja.

Hiidenkiviä olen käynyt katsomassa Pirttimäen ulkoilualueella, Lauttasaaressa, Pihlajanmäessä ja Lohjalla. Askolan hiidenkirnut ovat olleet pitkään mielessä, haluan ehdottomasti päästä katsomaan niitä. 

Hiidenkiuas 

Pronssikautinen hautaröykkiö, Meilahti

Korkeilla paikoilla kallioilla ja metsissä saattaa nähdä outoja kivikasoja, nämä kiviröykkiöt ovat entisaikojen hautoja. Kiviröykkiöitä on selitetty hiisien tekosiksi ja siksi niitä kutsutaan myös hiidenkiukaaksi. 

Vainajan mukana hautoihin laitettiin usein hänelle kuulunutta omaisuutta, tärkeitä esineitä, koruja, mutta hautojen ryöstelyn vuoksi esineitä on löytynyt vähän. Vanhimmat haudat sijaitsevat sisämaassa ja ne ovat kivikaudelta noin 3000 eea., rannikolla sijaitsevat haudat ovat pronssikaudelta noin 1500 eaa.

Pronssikautinen hauta Hanikan luontopolku, Espoo

Haudat ovat eri kokoisia ja muotoisia, suurin hauta lienee Euran Panelian kylässä sijaitseva Kuninkaanhauta, joka on kooltaan 30x36 metriä ja korkeutta sillä on 3-4 metriä.

Tunnetuimmat hiidenkiukaat löytyvät Rauman seudulta, Sammallahdenmäeltä, siellä on metsän keskellä peräti 36 erilaista hautaa. Nämä hautaröykkiöt listattu UNESCON suojelulistalle.

Hiiidenkiukaisiin olen törmännyt kävelylenkkien yhteydessä Kivenlahdessa, Hanikan luontopolulla sekä Teijon kansallispuistossa. 

Hiidenkivi 

Lohja, Karnaistenkorpi

Välillä näkee mystisiä kiviä yksin tai vieretysten, näitä siirtolohkareita on aikanaan myös selitetty hiisien ja jättiläisten tekosina. Jääkauden sulamisen seurauksena siirtolohkareet ovat irtautuneet emäkalliosta ja ne ovat saattaneet kulkeutua pitkiäkin matkoja mannerjään mukana. 

Hiidenkivet ovat olleet kokoontumispaikkoja ja niitä on käytetty osoittmaan tilojen, alueiden sekä maiden rajoja. Hiidenkiviä on kutsuttu myös kuninkaankiviksi, joko Ruotsin kuningas on käynyt paikalla tai kivi on näyttänyt missä kruunun raja menee. Suomessa on paljon vanhoja rajakiviä, jotka liittyvät Ruotsin ja Venäjän väliseen rajaan, kivissä näkyy kuninkaan kruunu ja kaksipäinen kotka. 

Yksi erikoisin siirtolohkare sijaitsee Turun Pallivahassa, joka tunnetaan "Marja Tyrnin kotipaikkana". Alue on saanut nimensä suuresta rajakivestä, joka on noin 10 metrin korkuinen siirtolohkare. Tarinan mukaan jättiläinen heitti tuon pallon (pallin) muotoisen kiven läheiseltä Nunnavuorelta.

Luonnon voiman aistii parhaiten kun näkee noita massiivisia siirtolohkareita. Suomen suurin siirtolohkare lienee Turun Ruissalossa sijaitseva Kukkarokivi, jonka merestä nouseva osuus on 12 m korkea, 30 m leveä ja 40 m pitkä. 

Kummakivi, kuva Wiki

Hiidenkivistä suosituin nähtävyys on luultavasti Ruoholahdella sijaitseva Kummakivi. Kivi painaa noin 500 tonnia ja se keikkuu vaarallisen näköisesti kallion päällä. Tämän kiven tahtoisin ehdottomasti nähdä, se on houkuttanut minua jo pidemmän aikaa. 

Hiidenkiviin törmää useissa paikoissa, itselleni on erityiseti jäänyt mieleen massiiviset siirtolohkareet  Hanikan luontopoululla sekä Lohjalla, Karnaistenkorven luontopolulla. 

Pirullisia juttuja  

Pirunpelto, muiinaisranta Teijon kansallispuistossa

Piruja on myös useasti syytetty erikoisista luonnon oikuista, kivikkoja kutsuttiin pirunpelloksi ja luolia sekä kallionhalkeamia on kutsuttu pirunkallioksi. 

Maankohoamisen seurauksena esiin on tullut muinaisia rantoja, kivien peittämiä laajoja alueita. Näitä alueita kutsutaan myös pirunpelloiksi, sillä aikanaan ajateltiin, että pirut olisivat heittäneet kivet sinne.

Muinaisrantoihin olen törmännyt ainakin Matinkylässä, Hanikan luontopolulla ja Teijon kansallispuistossa.

Palvonta ja käräjäpaikat

Mystinen Stonehenge

Suuret kivet ovat olleet kautta aikojen erilaisia kokoontumispaikkoja, niiden luona on harjoitettu erilaisia riittejä, pidetty käräjiä ja käyty neuvotteluita. 

Isoja kiviä on siirretty keskeisille paikoille ja niistä on tehty erilaisia muodostelmia, näitä kutsutaan megaliiteiksi. Megaliitti sana juontaa juurensa kreikan kielestä mega=iso ja lithos=kivi. Näitä kivimuodostelmia on tehty kivikauden ja pronssikauden välisenä aikana, eikä niihin ole käytetty laastia. Yksi ällistyttävä ja varmaan tunnetuin megaliitti on Stonehenge suuri kivikehä keskellä niittyjä. 

Usein nämä megaliitti rakennelmat ovat hautakammioita, temppeleitä tai erilaisia kivikehiä. Menhirejä eli pystykiviä on pystytetty yksin tai niistä on tehty pitkiä ketjuja ja rivejä tai muodostettu kivikehiä. Pystykivet ovat kapeita kiviä ja ne voivat olla erilaisia monumentteja, pylväitä, obeleskejä tai patsaista, Suomessa näitä on kutsuttu napakiviksi keskeisen sijainnin vuoksi. 

Kivimuodostelmien tarkoituperistä ei ole tarkkaa tietoa, niiden on arveltu liittyvän palvomiseen, erilaisiin rituaaleihin, pyhiinvaellukseen, mittaamiseen, kalenteriin ja astrologiaan. 

Yksi pitkäaikainen haaveeni oli päästä näkemään Stonehenge, tuo valtava kivimuodostelma, jonka tarkoitusperä on edelleen suuri arvoitus. Muutama vuosi sitten tämä haave toteutui ja pakko myöntää, tuo uskomaton muodostelma oli vaikuttava ja sai ihoni kananlihalle. 

 

Sveitsissä ratsastin suoraan keskelle mystisiä pystykiviä, jotka olivat korkealla metsän keskellä. 

 Muinaisjäännökset

Kasakallio, Helsinki

Kivien ja kallioiden lisäksi, luolat, kalliokirjoitukset sekä -maalaukset ovat mielenkiintoisia luontonähtävyyksiä, ja kertovat omia tarinoita muinaisista ajoista. 

Myöhemmin kiviä on käytetty aitojen, siltojen, linnoitusten ja talojen rakentamiseen, rajojen merkitsemiseen, opasteena ja välimatkakivinä tiellä, muistomerkkeinä, kivestä on tehty työkaluja, esineitä, koruja sekä niitä on käytetty taiteessa. 

Jotta nämä nähtävyydet säilyvät myös tuleville sukupolville, niin niitä suojelemaan on säädetty muinaismuistolaki. Muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja ne kertovat Suomen esihistoriasta, ne voivat olla rakennelmia tai luonnonmuodostumia, joihin liittyy vanhoja tapoja tai tarinoita.  

Mikä on sinun suosikkisi luonnon oikuista?

Tuoreimmat kuulumiset löydät 

Martan Matkassa

Facebook-sivulta tai Instagramista

Kuusisto - Piispanlinnan rauniot ja portti Saariston Rengastielle

Tänä kesänä toteutin yhden pitkäaikaisen matkahaaveeni ja lähdimme matkailuautolla Saariston rengastielle. Reissuun lähdimme hieman yllättäen, ilman mitään kummempia suunnitelmia. Toki mielessäni oli useita paikkoja Länsi-Suomesta, missä haluaisin käydä, mutta niiden laittaminen lennosta kartalle toi minulle lisää harmaita hiuksia. Matkailuauto ja sen kanssa toimiminen toi pieniä haasteita, mutta samalla se oli äärettömän helppo, kun ei tarvinnut ressata mistä löytää yösijan? 

Ensimmäinen etappimme oli Kuusisto ja käynti Piispan linnan raunioilla. Vuosia sitten olin matkamessuilla ja Turun osastolta käteeni jäi vihkonen, missä esiteltiin Kaarinan polkuja. Tutustuin esitteeseen sekä ympäristöön, silmiini osui kuva linnan raunioista ja otin aiheesta enemmän selvää. Olin hämmentynyt, sillä en tiennyt, että Suomessa on aikanaan ollut katolilainen kirkko, luulin että ennen uskottiin vain noitiin ja haltijoihin. Mitä mahdoin miettiä ussan tunneilla? Rauniot ovat kiinnostaneet minua pitkään ja nyt tuli oiva mahdollisuus käydä siellä, sillä huomasin että Kuusiston saaren kautta kulkee tie Saaristoon. 

Sopivasti saan tämän Kuusiston vierailun ujutettua retkihaasteeseen kohtaan 36. Maisemanvaihdosretki. Maisemanvaihdosta tuli kerrakseen sillä olimme Länsi-Suomen roadtripillä noin kaksi viikkoa. Retki sopii haasteessa myös kohtaan 33. Retki mäkisessä maastossa ja 52. Haaveen toteutusretki. 

Portti Saariston rengastielle

Kuusiston saari on osa Kaarinan kaupunkia, sen halki kulkee Saaristotie, joka on portti Suomen suosituimmalle matkailutielle Saariston rengastielle. Tie kulkee Paraisille, josta lähtee lautta Nauvon saarelle. Ennen kun jatkaa matkaa saaristoon, niin kannattaa ehdottomasti pysähtyä Kuusistossa tai vaikka tehdä päiväretki Turusta, sillä Kuusistossa sijaitsee kaksi upeaa kulttuurihistoriallista kohdetta. Museovirasto pitää yllä rekisteriä, johon on kirjattu Suomen valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä, Kuusiston keskiaikaisen piispanlinnan raunioalue kartanoineen sekä Kuusiston puukirkko ympäristöineen ovat tuolla suojelukohteiden listalla. 

Kuusiston nähtävyyksiä ja käyntikohteita

<3 Piispanlinnan rauniot  

<3 Kuusiston Taidekartano 

<3 Kappelimäen Luontopolku

<3 Lintutorni Piikkiönlahdella

<3 Kuusiston puukirkko (1792)

<3 Villa Volax, kesäravintola

Keskiaikaisen piispanlinnan rauniot 

Keskiaikainen piispanlinna rakennettiin aikoinaan Suomen katolisen kirkon piispojen turvapaikaksi ja residenssiksi 1300-luvulla. Kuusiston piispanlinna on yksi Suomen kuudesta linnasta, vanhasta linnasta on jäljellä enää rauniot, jäänteet pohjakerroksesta. Rauniot sijaitsevat Kuusiston saarella Piikkiönlahden rannalla noin 16 km Turusta.

Piispat asustivat Kuusistossa jo 1200-luvun loppupuolella, turvatakseen omaisuutta alettiin rakentamaan Piispanlinnaa. Linna haluttiin sijoittaa Kuusiston saarelle, jotta sinne pääsee vain mereltä. Piispanlinna oli Suomessa katolisen kirkon keskus, 1300-luvulta vuoteen 1528 uskonpuhdistukseen asti. Piispojen tehtävänä oli huolehtia kirkon varallisuudesta ”piispanpöytä” ja kasvattaa sitä veroa keräämällä. 

Kivilinnaa alettiin rakentamaan 1300-luvulla, rakennusmateriaalit löytyivät saaresta, Kappelimäeltä ja Myllykalliolta. Linnaa rakennettiin ja laajennettiin, sen ulkoseinät olivat valkoiset ja katto punaista tiiltä. Valmis linna oli kooltaan yhtä suuri, kuin muut keskiaikaiset linnat. Puolustusta varten sen ympärillä oli kolme esilinnaa, paksut kehämuurit ja korkeat tornit, missä oli ampuma-aukkoja. Alun perin linna oli omalla saarella ja mereen linnan ympärille laitettiin 3000 paalua, estämään rantautumista saarelle. Linnan kultakausi sijoittuu 1400-luvulle, parhaimmillaan linnan alueella asusti noin 200 henkilöä, virkamiehiä, palvelijoita ja hoviväkeä, vartioita ja asemiehiä, käsityöläisiä, sekä maanviljelijöitä. 

Piispan mahti ja katolinen kirkko

 

Piispa oli linnanherra, hänellä oli valtaa ja rahaa, piispat pitivät hovia kuten maalliset hallitsijat. Kirkko omisti paljon maata, linnoja, kartanoita, maatiloja, joista he keräsivät vuokraa tai veroa. Veroa maksettiin rahan lisäksi antamalla viljaa, voita, kalaa, lihaa ja elintarvikkeita, karjaa tai muita esineitä. Piispa kävi tuotteilla ulkomaan kauppaa, lainasi rahaa tilallisille ja mikäli velkoja ei pystytty maksamaan niin tila siirtyi kirkolle. Piispa sai itse pitää tuotot, omaisuus oli kirkon ja siitä piti pitää huolta. Omaisuus ei saanut pienentyä, mutta sen kasvattaminen toi Piispalle tunnustusta. 

Arvid Kurki oli linnan viimeinen piispa, hän pakeni tanskalaisia vuonna 1522 ja hukkui matkalla laivan haaksirikkoutuessa. Kuusiston linnassa ehti isännöidä 15 katolista piispaa kunnes, Kustaa Vaasan käski purkaa linnoituksen vuonna 1528 uskonpuhdistuksen seurauksena. Uskonpuhdistuksen myötä piispoilta poistettiin taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen valta.  

Tuhoutuneen Piispanlinnan kiviä on käytetty Turun linnaan ja Piikkiön kirkon rakennuksissa sekä niitä on viety Ahvenanmaalle Kastelholman linnaan korjaustöihin, kiviä löytyy varmasti myös nykyisten rakennuksien kivijaloista.  

Rauniot tänään

Piispojen lähdettyä Kuusistosta, linna jäi tyhjäksi ja pikkuhiljaa luonto valtasi sen, kunnes 1800-luvun loppupuolella raunioita alettiin kaivaa esille. Linnasta on nähtävillä vain sen rauniot, jäljellä olevista huoneista suurin osa oli aikanaan talouskäytössä. Linnan asuin- ja juhlakerrokset ovat tuhoutuneet sekä linna-alueen muut keskiaikaiset asumukset ja rakennukset. Raunioita on korjattu ja tuettu, sinne on rakennettu erilaisia suojarakenteita. Maankohoamisen myötä merenpinta on noussut keskiajalta noin pari metriä, nykyään linnasaari on osa Kuusiston saarta. 90-luvun alussa veden pinta oli erityisen matalalla ja tuolloin löydettiin linnaa ympäröivät paalut.

Raunio alue on kiva retkikohde, sieltä löytyy nuotiopaikka ja uimalaituri, kesäkaudella WC ja vieressä kulkee 1,5 km pituinen luontopolku. Luontopolku kulkee raunioiden ja parkkipaikan välissä ja se vie ylös Kappelivuorelle, mistä voi nähdä merelle. Raunioalueen lähettyvillä on Kuusiston taidekartano, jossa järjestetään kesäisin taidenäyttelyitä. Suosittuja tapahtumia raunioilla on Piispanpäivät ja syksyllä Muinaistulien yö.

Osoite: Linnanrauniontie 633, Kaarina

Avoinna: ympäri vuoden

Sisäänpääsy: Alueelle on vapaa pääsy

Palvelut: uimalaituri, nuotiopaikka, halkovaja, kesällä raunioiden luona WC, 

Kesäkioski Kts. aukiolojat!

Kuusiston kartano

Kartano on rakennettu entisen Piispanlinnan latokartanon paikalle, missä aikanaan linnan karjaa pidettiin ja harjoitettiin maanviljelystä keskiajalla. Nykyinen kartanorakennus on vuodelta 1738, se valmistui Turun ja Porin jalkaväkirykmentin everstin taloksi. Kuusiston taidekartano on avoinna kesäisin ja siellä järjestetään erilaisia taidenäyttelyitä. 

Avoinna: kesäkaudella

Sisäänpääsy: maksuton

Kappelimäen luontopolku

Raunioalueella on polkuja yhtensä noin 3,5 km, parkkipaikalta voi kävellä polkua pitkin raunioalueelle ja raunioiden ympäri kiertää helppokulkuinen polku. Paluumatkalla voi kavuta ylös Kappelimäelle maisemia ihailemaan, luontopolku on pituudeltaan 1,5 km ja sen varrella on infotauluja, jotka kertovat alueen historiasta, kasveista ja eläimistä. Polku ylös mäelle on jyrkkä ja epätasainen, sateella liukas. Mäen päällä kalliolla on levähdyspaikka ja näkymät Piikkiönlahdelle. Reitti takasin parkkipaikalle, kulkee Kuusiston taidekartanon kautta. 

Pituus: Luontopolku 1,5 km, alueen polut yhteensä n. 3,5 km

Merkintä: Vihreät tolpat

Osoite: Linnanrauniontie 633, Kaarina

Villa Wolax

Kuusiston saaren länsipuolella sijaitsee 1800-luvun lopulla rakennettu aatelisperheen saaristohuvila. Aatelismies Johan Oswald Wasastjerna rakennutti vuonna 1899 Villa Wolaxin kesähuvilakseen Kuusistoon. Entisaikaan kesää vietettiin saaristosta nauttien ja kesäiltaa terassilla tanssien. Villa Wolaxin puistomaisessa pihapiirissä pääsee yhä samaan tunnelmaan, huvila toimii tänä päivänä ravintolana ja juhlapaikkana. Ravintola on auki kesäkaudella ja muina aikoina tilauksesta. 

Meikon kotokierros – Retki, jolla tutustuit aluskasvillisuuteen

Kuinka monta valokuvaa voi ottaa 4,4 km pituisen patikointireitin aikana?

Olin lähdössä Kirkkonummelle katsomaan taimia pihan uusiin kukka-altaisiin ja ajattelin samalla käydä ulkoilemassa. Istutuksia katsellessa aika saattaa hurahtaa huomaamatta, joten reitin piti olla suhteellisen lähellä taimitarhaa. Mieleeni tuli Meikon ulkoilualue, kävin siellä muutama vuosi sitten kiertämässä Meikojärven ympäri ja tykkäsin siitä kovasti. 

Meikonkierroksen 8,3 km lisäksi alueella on kaksi muuta, lyhyempää reittiä Kuikankierros 3,2 km ja Kotokierros 4,4 km. Kartalta katsottuna tuo Kotokierros näytti mukavalta, sillä se kulkee monen lammen kautta. Taisimme viimeksi Meikoa kiertäessä kävellä ainakin osan matkaa Kuikankierrosta, joten reittivalinta oli helppo, päädyin Kotokierrokselle, valintaan vaikutti myös reitin profiili. Lue lisää Meikojärven kierroksesta.

Kotokierros, neljä lampea ja yksi järvi

Lähdin taimikaupasta pää täynnä ideoita ja ruskan värittämiä istutuksia, ei mennyt kuin tovi, niin olin jo Meikon parkkipaikalla. Hämmästelin, kuinka lyhyt matka Meikoon loppuen lopuksi oli, vain puolisen tuntia meiltä kotoa. Parkkipaikka oli täynnä autoja, joka enteili ruuhkaa reiteillä.

 

Pienen kävelyn jälkeen piti jo tehdä ensimmäinen valinta reitin suhteen, aloittaako ensimmäisestä opasteesta, lähteä kapuamaan korkeaa ylämäkeä ja päätyä lopuksi tulisijan ja käymälän luokse? Vaiko jatkaa kävelyä vielä vähän matkaa eteenpäin ja aloittaa reitti huoltorakennuksien luota, valitsin käymälän! 

Reitti näytti tutulta, kun saavuin nuotion luokse Korsolammelle, viimeksi olimme huhtikuussa ja nyt ruskan aikaan pieni ero. Lähdin matkaan Korsolammelta, aluksi polku kulki lammen viertä pitkin ja jatkui siitä sopivan levyisenä metsään. 

Ensimmäiseksi ilahduin reittimerkinnöistä, sillä ne olivat todella selkeät ja vihreitä vinoneliöitä oli tiheästi laitettu koko reitin varrelle. Merkinnöistä tuli itselle turvallinen olo, sillä polun varrella ei juurikaan ollut muita, moni oli jäänyt nautiskelemaan aurinkoisesta iltapäivästä ensimmäiselle lammelle kallioille ja nuotioiden ääreen. 

Huomasin että olin jo aikaisemmassa postauksessa Patikointikohteena Meikojärvi Kirkkonummella kehunut reittimerkintöjä ja toivonut, että merkinnät olisivat yhteneväisiä kaikilla poluilla. Lue lisää Meikojärven kierroksesta tai mikä minua eniten ärsyttää patikoinnissa? 

Kohta tuli vastaan seuraava lampi, pieni Immerialampi, jota ympäröi kostea hieman suontapainen maasto. Ihailin hetken ruskan värejä ja jatkoin matkaa. Maasto muuttui paikoin haastavaksi ja mäkiseksi.

Kolmas lampi oli pieni Kakarlampi, joka pilkotti puiden välistä, se oli osittain suon peitossa. Onnistuin kastelemaan kenkäni, kun lähdin lähemmäksi ihastelemaan ruskan värejä. Maastosta minulle tuli heti mieleen Torronsuon kansallispuisto, jossa olin hetki sitten patikoimassa. 

Kakarlammen jälkeen tuli pitkä osuus metsässä, kallioita, pitkoksia, ylämäkeä ja alamäkeä sekä paljon kauniita ruskan värejä, kunnes alkoi jyrkkä kallio-osuus. Kapusin ylös kallion päälle ja edessäni pilkotti puiden välistä upea järvimaisema, olin tullut Mustajärven yläpuolelle. Näky oli kerrassaan upea! 

Hieman kateellisena katsoin yhtä pariskuntaa, jotka söivät eväitään kallioiden parhaalla paikalla. Minulla ei ollut eväitä mukana ja vesipullokin oli unohtunut kotiin. Ihailin aikani maisemia, niin kaunista ja tyyntä, kerrassaan upea paikka.  Alhaalla oli laituri ja vaikka oli lämmin, niin ihoni meni kananlihalle, katsellessani kaverusten hyppimistä järveen. 

Lähdin jatkamaan matkaa, tässä vaiheessa kuvittelin olevani Mustajärven sijaan Kotolammella, eli edessä olisi viimeinen etappi parkkipaikalle. Sitten alkoi pidempi osuus metsässä ja olin niin iloinen, kun löysin sen aikana monta sopivaa kohtaa, mitkä voisin Retkihaastessa kuitata toteutuneeksi. 

Saavuin Kotolammen luokse ja hämmennyin hieman, sillä luulin jo nähneeni kaikki neljä lampea! Aurinko alkoi jo laskea, jatkoin matkaa ja tuijotin merkintöjä taukoamatta. Korvissani soi parkkipaikalla kuulemani keskustelu, missä kaksi rouvaa epäili lähteneensä väärälle polulle rappusien kohdalta, jäin miettimään oliko minulle käynyt myös niin?

Ei sentään, minua vastaan tuli iso ryhmä kurssilaisia suunnistus tai polkujuoksu, tämä rauhoitti mieltäni. Hetken päästä eteeni tuli vielä rappuset alas ja huomasin vasemmalla puolella uiden välistä pienen lammen, jonka oli lähellä parkkipaikkaa. 

Mä niin tykkäsin tästä Kotokierroksesta!

Retkihaaste 2020

Tämä retkihaaste on todella mahtava! 

Se on tuonut paljon iloa patikoimiseen ja uusia polkuja kuljettavaksi, paikkoja missä en välttämättä muuten kävisi. Kotokierroksen reitin valintaani vauhditti retkihaasteen kohta 33 ”Retki mäkisessä maastossa”, sillä olin lukenut, että reitillä on paljon korkeuseroja. 

Matkan varrella bongasin kuitenkin useita asioita ja huomasin, että tämän reitin voisi sijoittaa moneen eri kohtaan retkihaasteessa. Iloitsin jokaisesta huomiosta, ja jäin miettimään mihin kohtaan haluan tämän Kotokierroksen sijoittaa? 

Suunnitelmat muuttuivat alkuperäisestä ja päätin laittaa retken ainakin aluksi kohtaan 14 ”Retki, jolla tutustut aluskasvillisuuteen”, sillä sen verran paljon tuli otettua luontokuvia. Saattaapi olla, että loppuvuodesta täytän tyhjiä haastekohtia vielä tällä retkellä!

13 Kiveltä kivelle retki

14 Retki, jolla tutustut aluskasvillisuuteen

28 Luontokuvausretki

29 Värikäs retki

33 Retki mäkisessä maastossa

34 Retki, jolla kiipesit portaita

37 Retki merkitylle polulle

45 Aurinkotervehdysretki

Meikon ulkoilualue

Meikonjärvi sijaitsee luonnonsuojelualueella Kirkkonummella, se on osittain kaupungin, valtion ja yksityisten omistamaa aluetta. Alueella ei ole asutusta, se on hyvin luonnonmukaisessa tilassa, ympärillä on metsää, suota ja useita lampia. 

Meikojärven alue on nykyään suosittu virkistysalue, sieltä on löydetty jälkiä kivikautisesta asutuksesta ja siellä on sotahistoriallisesti tärkeitä Porkkalan vuokrakauden aikaisia linnoituksia. 

Onneksi luin vasta nyt tätä kirjoittaessa, että alueella on aikanaan havaittu karhu ja ilveksiä, yksin metsässä jokainen rasahdus saa minut jännittyneeksi.

Meikon ulkoilualueella on kolme eri patikointireittiä Meikonkierros 8,3 km, Kuikankierros 3,2 km ja Kotokierros 4,4 km. Reitit on hyvin merkitty, niissä on jonkin verran korkeuseroja ja jyrkkiä kohtia sekä pitkospuita, ne eivät sovi liikuntarajoitteisille. Reittien varrella on ulkohuusseja sekä pari tulentekopaikkaa.

Osoite: Kirkkonummi, Korsolammentie pysäköinti tien päässä

Kuikankierros 3,2 km

Pysäköintialueelta Meiko-järvelle ja Näseuddenin niemen ympäri

Meikonkierros 8,3 km

Kuikankierrokselta Meiko-järven ympäri, reitin varrella tulentekopaikka 

Kotokierros 4,4 km

Pysäköintialueelta Dorgarnin ylängön lammille: Korsolammelle, Immerlammelle, Kakarlammella, Kotolammelle ja Mustajärvelle.
Reitin varrella keittokatos ja telttailupaikka.