sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Kuusisaaren tyylikäs taidekoti - Villa Gyllenberg



Kulttuurikeskiviikko


Minä ja museokorttini ollaan oltu todella tylsistyneitä, kun emme ole päässet pitkään aikaan yhdessä ulkoilemaan. Minulla alkaa seinät kaatua, kun mihinkään ei pääse ja museokorttini ahdistuu lompakossa. Viime viikolla päätin, että asialle pitää tehdä jotakin ja lanseerasin kulttuurikeskiviikon eli jatkossa, joka keskiviikko aion nauttia edes pienen hetken kulttuurista. 

Halusin päästä museoon, moni on vielä nettisivujen mukaan suljettu tai avoinna rajoitetusti. Aloin kartoittamaan sellaisia kohteita, missä en ole aikaisemmin käynyt ja lopulta päädyin Kuusisaaressa sijaitsevaan Villa Gyllenbergiin, joka on minulle täysin tuntematon. Tämän museon kohdalla on vähän sama tarina kuin viereisen Didrichsenin kanssa, monesti olen ajanut sen ohi ja miettinyt, että tuolla pitäisi joskus käydä. 




Ajattelin, että olen ainoa vierailija, mutta yllätyin kun siellä oli paljon porukkaa, vaikka oli melkein sulkemisaika. Vasta kotona minulle selvisi, että museo on juuri avattu remontin jälkeen. Tykkäsin museosta kovasti, suuren vaikutuksen minuun teki kotimuseon puoli taiteen ja sisustuksen yhdistely, seuraavalla kerralla ehdin varmaan keskittyä taiteeseen enemmän. Huomasin, että museo kuuluu Small Art Museums Helsinki verkostoon ja heillä on muita vastaavia museoita, ehkä näistä löytyy joku kohde kulttuurikeskiviikolle.


Ihastuttava taidekoti





Kun astuin sisään kotimuseon puolelle, ihastuin siihen heti, sisääntulon näyttävien verhojen takaa pilkotti tyylikäs taidekoti. Katselin ympärilleni ja ihmettelin maalausten ja arvoesineiden runsautta, jotka olivat sulassa sovussa oleskelutilojen sisustuksen kanssa. Pyörin hetken ympäri ja ihastelin näkymää, en tiennyt mistä aloittaa, joten päätin edetä järjestyksessä. Alakerrassa on kaksi oleskelutilaa sekä ruokailutila.  

Alakerran suuri oleskelutila oli ryhmitelty kolmeen osaan, ensimmäisenä katseen vangitsee flyygeli ja suuret ikkunat, vasemmalla puolella on istuinryhmä, jonka ympärille on sijoiteltu taidekokoelma, joka sisältää tunnettujen suomalaisten teoksia Oikealla puolella takan vieressä on houkutteleva paikka istuutua ja katsella ympärille sekä alas salonkiin. 






Salonkia hallitsee vaaleanpunainen sohvaryhmä, joka on sijoitettu siten, että siitä näkee ruokailutilaan sekä Laajalahdelle, kesällä näkymät ovat varmasti upeat.







Edustusasunnon ruokailutilassa on näyttävästi katettu pitkä pöytä ja vieraiden iloksi seiniä koristaa Anen lempitaulut. Paraatipaikalla on Anen ensimmäinen Helene Schjerfbeck hankinta, Lehtimajajuhla maalaus on vuodelta 1883. Ruokailutilasta on näkymät salonkiin ja isot ikkunat Laajalahdelle. 

Keittiötä en huomannut lainkaan, se on ilmeisesti poistettu museon muutostöiden yhteydessä vuonna 1980, miten harmillista.






Yläkerrassa kolme huonetta, joista yhdessä pyöri mielenkiintoinen Ane Gyllenbergin historiikki. Sisääntulon oikealta puolelta, takkaryhmän vierestä lähtee rappuset yläkertaan. 

Välitasanteella kannattaa pysähtyä katsoma lasimaalausta, sen vasemmasta alakulmasta löytyy vapaamuurareiden symboli harppi ja suorakulma. 





Kaksi huoneista on sisustettu oleskeluhuoneiksi, viherhuone ja toinen on varmaan ollut työhuoneena, mutta tämän hetken ”ajan hengessä” -näyttelyn vuoksi sisustus on siirretty alakerran Gallerian tiloihin. Olisin mielelläni nähnyt, miten huoneet on sisustettu, kun perhe on asunut siellä. 







Galleria





Ruokailutilasta pääsee museon Galleriaan, se on valoisa ja moderni, näyttelytiloissa on parhaillaan menossa ”Ajan hengessä” -näyttely 10.4.2022 asti. 

Esillä on useita Helene Schjerfbeckin töitä sekä Anen työhuoneen sisustus. Gallerian vieressä on kahvila, josta on näkymät Laajalahdelle. Lisärakennus ja Galleria, ei mielestäni sopinut vanhan talon tunnelmaan. 








Talvinen sää esti tutustumasta pihaan ja rakennukseen ulkopuolelta, joten tänne pitää ehdottomasti palata keväällä tai kesällä uudelleen, kun puutarha kukkii.


Ane Gyllenberg


Kuva: Wikipedi, Ane Gyllenberg ,1961


Ane Gyllenberg syntyi Iitissä 24.12.1891, hänen äiti Emilia oli pappilan tytär ja isä Eskil kuului ruotsalaiseen Gyllenbergin aatelisukuun ja työskenteli Åminneforsin ruukin kirjanpitäjänä ja hoiti tilaa Iitin Perheniemen kartanossa. 

Ane valmistui Turun kauppaoppilaitoksesta vuonna 1911 ja aloitti työt pankissa, hän muutti Helsinkiin vuonna 1916 ja aloitti työt Pankkiiriliike Tom Sahlbergillä. Suomen itsenäistymisen jälkeen 6.12.1917 Ane liittyi Helsingin suojeluskuntaan. 

Helsingissä Ane tapasi vaimonsa Signen, joka työskenteli pankkineitinä, pariskunta meni naimisiin vuonna 1919 ja kaksostytöt Marianne ja Margareta syntyivät vuonna 1920, myöhemmin vuona 1932 pariskunta sai pojan, joka kuitenkin kuoli heti synnytyksen jälkeen. 




Ane työskenteli pankkiiriliikkeessä ja oli siinä osakkaana, liikkeellä oli mennyt pitkään hyvin, kunnes Tsaarin valta murtui ja Venäjän ruplan arvo romahti valuuttamarkkinoilla. Pankkiiriliike joutui irtisanomaan työntekijänsä, Ane siirtyi kiinteistöalalle ja perusti oman yrityksen. 

Myöhemmin (1925) hän osti pankkiiriliikkeen  Sahlbergin kuolinpesältä ja ryhtiliikkeen avulla hän pelasti yrityksen konkurssilta. Yrityksen toiminta alkoi kannattaa ja vuonna 1936 sen nimeksi vaihdettiin Pankkiiriliike Ane Gyllenberg, vuotta myöhemmin hän sai Suomen kansalaisuuden. 




Perhe asui Helsingissä ja muutti Kuusisaareen vuonna 1938, jolloin Villa Gyllenberg valmistui. Ane oli tunnettu hyväntekijä, 1948 perustettiin hänen ja Signen nimeä kantava säätiö, jonka tarkoituksena oli rahoittaa lääketieteellistä tutkimusta. Ane luopui terveyssyistä toimitusjohtajan tehtävistä 1955 ja myi yrityksen työtoverilleen ja alaisille. 

Ane Gyllenberg sai kauppaneuvoksen arvonimen vuonna 1949, hän oli innostunut taiteenkerääjä, mukana vapaamuurareiden toiminnassa, hän oli hengellinen ja kiinnostunut Rudolf Steinerin ajatuksista ja opeista. Ane ja Signe molemmat kuolivat vuona 1977, heidän perintönsä elää edelleen Villan Gyllennbergissä.


Villa Gyllenberg


 

Villa Gyllenberg on taide- ja kotimuseo Kuusisaaressa Laajalahden rannalla. Museorakennus valmistui vuonna 1938 pankkiiri Ane Gyllenbergin (1891-1977) ja Signe Gyllenbergin (1895-1977) perheen kodiksi. Kotimuseo on tunnelmallinen, sen tyylikäs sisustus on alkuperäinen ja taulut ovat edelleen samoilla paikoilla. 





Ane oli innokas taiteenkerääjä, museossa on yli 400 taideteosta, runsaasti esineistöä ja huonekaluja, jotka ovat taidokkaasti sijoitettu osaksi kotimuseon sisustusta. Kokoelmassa on paljon tunnettujen suomalaisten taiteilijoiden teoksia, suurin osa maalauksista on esittävää taidetta, nykytaidetta on vähemmän. 

Varhaisimmat teokset ovat 1400-luvulta. Helene Schjerfbeck oli Anen lempitaiteilija, tänä päivänä museossa on noin 40 hänen teosta, se on laajin yksityinen kokoelma. 



Museon toiminnasta ja taidekokoelmasta vastaa Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö, jonka pariskunta perusti vuonna 1949. Säätiö perustettiin tukemaan lääketieteellistä tutkimusta, apurahoja on jaettu vuodesta 1950 lähtien, joka toinen vuosi, tuen saajat ilmoitetaan Ane Gyllenbergin syntymäpäivänä 24.12.



Pariskunnan kuoleman jälkeen huvilan yhteyteen rakennettiin galleria, museo avattiin yleisölle vuonna 1980. Museota laajennettiin vuonna 2021 tehdyn peruskorjauksen yhteydessä.  



Museossa on kahvila ja museokauppa sekä siellä järjestetään konsertteja. 

Kesällä museoon pääsee Helsingistä venebussilla, pysäkki sijaitsee kävelymatkan päässä, viereisen Didrichenin museon rannassa.  

Osoite: Kuusisaarenpolku 11, 00340 Helsinki
Avoinna: ke, la, su klo 12-17 
Lisätietoja: www.villagyllenberg.fi 


Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 


sunnuntai 6. helmikuuta 2022

Struven ketju - Yksi Suomen seitsemästä ihmeestä



Jälleen jahdataan pisteitä, tällä kertaa bongataan pisteitä maailman mittanauhasta. Struven astemittausketju on yksi Suomen seitsemästä ihmeestä eli Unescon maailmanperintökohteen listalle merkityistä kohteista. Viime kesän lomareissu kulki neljän eri Struven ketjun mittapisteen tuntumassa ja kävimme niistä kolmessa, sillä Suomen pohjoisimmassa pisteessä ei voi noin vain pistäytyä, vaan se vaatii enemmän aikaa ja järjestelyitä. 

Kaikki pisteet ohitimme kotimatkan aikana, ensin kävimme hyttysten suosimalla Aavasaksan näköalatornilla, seuraava kohde oli Alatornion kirkko, jossa tapasimme mukavan herran ja saimme kuulla alueen historiasta ja viimeinen kohde oli Jyväskylän lähistöllä Korpilahdessa sijaitseva Oravinvuoren näkötorni. Nyt on neljä pistettä kuudesta kuitattu ja loput kaksi taitaa jäädä toteutamatta. 


Struven ketju – maailman mittanauha



Kuva: Maanmittauslaitos


Struven ketjua kutsutaan maailman mittanauhaksi, joka kulkee Mustanmeren ja Jäämeren välissä. Aikanaan 1800-luvulla kolmiomittausketjun avulla mitattiin ja selvitettiin maailman muotoa ja kokoa. Saksalainen tähtitieteilijä F. G. W. Struve halusi selvittää tähtitieteen ja kolmioiden muodostaman ketjun avulla yhden pituuspiirin pituutta. 

Mittauksia tehtiin 40 vuotta, ne suoritettiin vuosina 1816-1855. Ketjulla on mittaa yhteensä 2820 km, joista noin 1000 km kulkee Suomen poikki. Alun perin mittaukset tehtiin kahden maan alueella Venäjä ja Ruotsi. 

Tänä päivänä Struven ketju kulkee 10 valtion alueella, Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina ja Moldova. Komiomittausketju pitää sisällään yhteensä 265 mittauspistettä, joista 34 on nostettu Unescon maailmanperintölistalle, näistä pisteistä kuusi löytyy Suomesta. 




Suomessa mittauspisteet sijaitsevat Pyhtäällä Mustaviirin saaressa, Porlammin Tornikalliolla, Jyväskylän Oravivuorella, Alatornion kirkon kellotornissa, Aavasaksassa näköalatornin luona ja Enontekiössä Stuorrahanoaivi tunturissa. 

Mittauspisteet sijaitsevat upeilla näköalapaikoilla, alun perin pisteet ne ovat olleet kallioon porattuja reikiä tai kallioon kaiverrettuja ristimerkkejä. Suurin osa mittauspisteistä on helposti saavutettavissa, vain eteläisin Mustaviiri ja pohjoisin Stuorrahanoaivi vaativat järjestelyitä. 

Struven ketju on ollut Unescon listalla vuodesta 2005 lähtien ja edustaa tieteen ja tekniikan kulttuuriperintöä. 


Stuorrahanoaivi




Stuorrahanoaivi tunturin mittauspiste on Struven ketjun pohjoisin piste Suomessa, se sijaitsee Enontekiössä. Pääsy pisteen luokse vaatii parin päivän patikoinnin noin 25-30 km Tervantovaaran erämaa-alueella. Reittiä ei ole merkitty, joten tunturille kulkeminen vaatii hyviä erätaitoja. Talvella lähemmäksi pääsee moottorikelkalla. 

Lähtöpiste: Enontekiö-Kautokeino-tieltä tai Kilpisjärventieltä Karesuvannosta. 



Vaara vaanii Aavasaksalla



Pistejahti alkoi Aavasaksalta, ensimmäinen pysähdys oli vaaran päällä sijaitseva näkötorni. Vaara hyökkäsi hyttysten muodossa heti kun avasimme auton oven, suihkutimme itseemme kasapäin myrkkyä, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Seuraavaksi otimme jalat alle ja melkein juoksimme näköalatornille. Torni oli oven takana, joten ihan kaikki hyttyläiset eivät sinne päässeet, tosin ininä hieman latisti maisemien ihailua.  Mahtavat maisemat, ylhäällä tornissa oli kiikarit, joilla näki vielä kauemmaksi rajasillalle ja Ruotsin puolelle.

Näkötornin vieressä oli Keisarin maja, hämmästelin kovasti huomatessani ovien olevan avoinna. Mahtavaa tosiaan jos, tällainen aarre on kaikkien saatavilla ja ovia voidaan pitää auki koko ajan. Piipahdin sisällä, sisustus oli koristeellinen ja kaunis, olisin voinut ihailla yksityiskohtia, vaikka kuinka pitkään, mutta ikävä kyllä nuo verenimijät pilasivat tuon hetken. 


Aavasaksa




Aavasaksa on 242 metriä korkea vaara Ylitorniossa, se on ollut pitkään suosittu näköalapaikka ja käyntikohde. Ei ole mikään sattuma, että se on valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemaksi Ympäristöministeriön toimesta. Aavasaksan mittauspiste on jäänyt vuonna 1969 rakennetun näkötornin alle, torniin kannattaa kiivetä, sillä sieltä on upeat näkymät Torniojoelle ja Ruotsin puolelle.




Näköalatornin vieressä on turisteja varten rakennettu Keisarinmaja, rakennus on saanut nimensä Keisari Aleksanteri II mukaan, hänen piti matkustaa alueelle, mutta matka peruuntui häneen kohdistuneen hyökkäyksen vuoksi. Keisarinmaja on upea koristeellinen rakennus, joka on kesäisin avoinna kaikille. 




Sanotaan että Aavasaksa on juhannuksena eteläisin piste, missä voi nähdä keskiyön auringon. Aavasaksan juhannusjuhlat ovat olleet sotien jälkeen suosiossa, jopa 10 000 kävijää on tullut viettämään juhannusta ja tulijoita oli aina Helsingistä asti. Esiintyjäkaarti oli korkeatasoista, lavalla on nähty myös Kansallisbalettia.

Osoite: Aavasaksanvaarantie 277, 95620 Aavasaksa



Tarinoita rajaseudulta



Päivä lähti käyntiin seuraavalta pisteeltä, piti vain piipahtaa kirkon luona ja kurkata sisälle, mutta toisin kävi. Olin kuvaamassa kirkkoa kun, vanhempi herra tuli juttelemaan. Päädyimme keskustelemaan rajan ylityksestä, sillä meitä houkutteli käydä Haaparannassa, mutta saimme kuulla, että sinne ei kannata mennä, kun paikat eivät ole auki. 




Koronakeskustelun jälkeen herra alkoi kertomaan meille jänniä tarinoita elämästä rajan tuntumassa. Saimme kuulla kuinka sodan aikana, nuoret miehet pakenivat Ruotsiin pappilan ikkunan kautta rintamalle menoa. Kuulimme kertomuksia rajakaupasta, kuinka tavarat vaihtavat omistajaa ja miten kertoja oli pienenä poikana lähetetty hakemaan sairaalle veljelle maitoa. 

Herralla oli sukulaisuussuhde pappilaan ja hän osasi kertoa miten aikanaan kirkon aarteita ollaan onnistuttu piilottamaan, siten että ne ovat säilyneet sodilta ja ryöväreiltä. 


Alatornion kirkko




Struven ketjun mittausketjussa on käytetty vain kahta rakennusta, Alatornion kirkko ja Dopatin tähtitorni Tartossa. Kirkontorni on 40 metriä merenpinnan yläpuolella ja sieltä näkee muille mittauspisteille. Keltainen kivikirkko on rakennettu 1797, se on ollut aikanaan katolilainen kirkko, joka on muutettu luterilaiseksi uskonpuhdistuksen myötä. 

Kirkon vieressä on pappila ja myöhemmin 1976 valmistunut seurakuntatalo, jonka on suunnitellut tunnettu arkkitehtipariskunta Kaija ja Heikki Sirén. Nykyisen kirkon paikalla on aikanaan ollut puukirkko jo 1200-luvulla ja myöhemmin keskiajalla vanha harmaakivikirkko.

Osoite: Kirkonmäentie 85, 95450 Tornio


Vuorikiipeilyä




Olin lukenut, että Oravinvuoren mittauspisteelle on noin kilometrin matka ja reitti on haastava, mietin mielessäni että, kilometrin tallustaa miten päin vaan ja lähdin Jyväskylä-päivän päätteeksi kipuamaan Oravivuorelle. 

Polku eteni jyrkkää mäkeä ja yritin kävellä hitaasti, etten väsytä itseäni heti, mutta hyttyläiset saivat minuun vähän enemmän vauhtia. En meinannut uskoa silmiäni kun näin ensimmäisen kyltin, jossa kerrottiin että olin edennyt vain 270 metriä, siis neljänneksen! 







Hitaasti kävellen matka taittui hyvin, ylämäki ja lämmin päivä vaativat veroaan, 740 metrin kohdalla kone alkoi hyytyä, sitten alkoi rappuset ja vähän jyrkempi nousu. Lopulta saavutin näköalatornin ja tuon patikan kruunasi maisemat, väsymys unohtui kokonaan.

 

Oravivuori





Oravinvuori on Puolakan mittauspiste, se sijaitsee Jyväskylässä Korpilahdella. Korkealle vuorelle johtaa jyrkkä polku, mutta ylös kannattaa ehdottomasti kiivetä, sillä näkötornista on upeat näkymät Päijänteelle. Polku on vain kilometrin pituinen, mutta sitä on raskasta kävellä, sillä se nousee koko ajan yhteensä noin 90 metriä. Reitin varrella on muutamia levähdyspaikkoja, pitkospuita ja portaita

Osoite: Vanhanpääntie 65, 41800 Jyväskylä


Ensimmäinen Piste! 




Pari vuotta sitten teimme kesälomareissun Itä-Suomeen ja heti alkumetreillä huomasin kyltin Struven ketjulle, tehtiin U-käännös ja seurattiin kylttejä. Aluksi opasteet olivat hyvät, mutta sitten lähempänä ne katosivat kokonaan. Pysähdyimme uimarannalle ja etsin polkuja sieltä, mutta nämä eivät johtaneet tuolle näköalapaikalle. Onneksi vastaan tuli koiran ulkoiluttaja ja saimme ohjeet polun alkupisteelle, muuten emme olisi sitä löytäneet, sillä se ei erottunut hyvin kasvuston seasta.  

Näköalapaikalle oli matkaa vain 500 metriä, mutta se olikin todella jyrkkää nousua ja polku oli huonossa kunnossa. Matka vaikutti lyhyeltä, taisin kävellä liian reippaasti, sillä olin aivan loppu ylhäällä. Oli upea kesäpäivä, juuri sopiva järvimaisemien ihailuun. Täällä olisin viihtynyt pidempääkin, mutta meillä oli vielä matkaa seuraavaan kohteeseen. Olin NIIN iloinen ensimmäisestä pisteestä ja päätin ottaa selvää muistakin pisteistä. 


Porlammi




Porlammin piste sijaitsee Lapinjärvellä Pyhäjärven tuntumassa korkean kallion päällä, Tornikalliolta voi ihailla upeita järvimaisemia. Kallion päälle johtaa jyrkkä noin 500 metrin pituinen polku, jonka lähtöpistettä on vaikea erottaa. Ylhäällä saa olla varovainen, sillä kalliolta on jyrkkä pudotus alas. Auton voi pysäköidä läheisen uimarannan parkkipaikalle. 

Osoite: Pyhäjärventie 147, 07820 Lapinjärvi


Mustaviiri



Mustaviiri on saari Pyhtään kunnassa noin 30 kilometriä Loviisasta avomerelle, saari kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Mittauspisteen viereen on rakennettu näkötorni. 

Saarella on myös muita historiallisesti kiinnostavia nähtävyyksiä, kuten Jatulintarha ja pirunpelto sekä 1,6 km pituinen opastettu luontopolku. 

Saarelle ei ole yhteiskuljetusta, sinne pääsee taksiveneellä tai omalla veneellä. Saarella on nuotiopaikka ja kuivakäymälä. 


Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 


sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Ääripisteet -Pisteiden bongausta kotimaassa



Muutamia vuosia sitten tein matkailuun liittyvän joulukalenterin, joka eteni aakkosten mukaan ja luukkujen takaa paljastui matkahaaveitani. Aakkosia on enemmän kuin 24, joten jatkoin kalenterin loppuun asti. Ääkköset tuottivat haasteita ja Ä:n kohdalla turvauduin maantieteellisesti kiinnostaviin matkakohteisiin, jotka nimesin ääripisteiksi. 

Moni matkailija haluaa saavuttaa maantieteellisiä pisteitä esim. ilmansuunnan mukaan pohjoisin tai eteläisin paikka, maapallon mittauspisteitä esim. leveyspiirit, kuten napapiirit, kääntöpiirit ja päiväntasaaja, korkein tai matalin kohta. Minäkin käyn näissä kohteissa aina, jos ne vaan osuvat järkevästi matkan varrelle.

Viime kesänä reissasimme Lappiin asuntoauton kanssa ja matkan varrelle osui useampi maantieteellinen ääripiste, joten kävin päivittämässä aikaisemman postaukseni, "Ä Nyt mennään laidasta laitaan"


Mitä kaikkea sitten bongasin matkan aikana?


Pohjoinen napapiiri 


Napapiiri Pellossa
 

Napapiirit ovat kaksi maapallon leveyspiiriä, jotka sijaitsevat etelässä ja pohjoisessa, ne ovat napoja ympäröiviä alueita, joissa keskikesällä aurinko ei laske ja talvella aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Nämä piirit siis säätelevät yötöntä yötä ja kaamosta. 

Ensimmäisen kerran reissun aikana ylitimme Napapiirin, kun lähdimme ajamaan Posiolta Kemijärvelle ja toisen kerran ylitimme sen paluumatkalla Pellossa. Tuomaan Tuvan luona oli oikein piirretty maahan viiva leveysasteen merkiksi. Matka jatkui Tornionjoen upeissa maisemissa aivan Suomen ja Ruotsin rajan tuntumassa. 


Puskaparkki E8  varrella Muoniossa


Viime kesänä sain kokea yöttömän yön ja täytyy sanoa, että se on kyllä ihan huikea kokemus. Oli mukava iltaisin istuksia ja katsella aurinkoa kirkkaalta taivaalta. Eräs mieleenpainuvin kokemus oli, kun olimme valinneet surkean puskaparkin matkalla Kilpisjärvelle, hyttyset kiusasivat ja rekat heittelivät asuntoautoamme. Suomen fudismatsin jälkeen päätimme vielä lähteä jatkamaan matkaa, ajelemaan paremman yöpaikan toivossa. Tuntui todella hassulta kun, aurinko paistoi ja häikäisi ajamista vielä puolen yön aikaan ja meillä oli aurinkolasit päässä!


Suomen pohjoisin paikka





Aikaisemmin Kittilän Levitunturi oli pohjoisin paikka missä olen käynyt, mutta viime kesänä vierailin useammassa Leviä pohjoisemmassa paikassa. Olimme koko matkan ajaneet kilpaa koronarajoitusten kanssa, meillä oli suunnitelmissa ajaa Norjaan asti, mutta rajoitukset aiheuttivat haasteita päästä rajan yli. Olemme pääkaupunkiseudulta, joten meille rajoitukset olivat tiukimmat, jännitimme koko ajan, miten Norjan valtio päivittää maahantulo vaatimuksia. 


Nuorgam Suomen pohjoisin kylä


Suomen ja EU:n pohjoisin kylä

Nuorgamin kylä sijaitsee Tenojoen rannalla Suomen ja Norjan rajalla, noin 47 km Utsjoelta ja vain 35 km Jäämerreltä. Ajoimme Utsjoelta Nuorgamiin ja ajattelimme ylittää rajan sieltä. Juttelimme rajahenkilökunnan kanssa ja saimme kuulla, että kaikki suomalaiset etelästä on lähetetty takaisin. Haikein mielin käännyimme takaisin ja piti ottaa käyttöön matkasuunnitelma B! Ennen lähtöä piti kuitenkin ottaa rajalla kuva paikalle pystytetystä kivestä, joka on merkki Suomen pohjoisimmasta ja samalla EU:n pohjoisimmasta pisteestä.

 

Keskellä Suomea



Se on selkeästi piste! Tämä löytyy keskeltä Suomea.

Olimme yöpyneet Hailuodossa ja ajelimme Oulusta alaspäin valtatie nelosta pitkin, matkan varrella pysähdyimme Limingan kohdalla syömässä maailman rasvaisimmat mätöt. Liminka olisi houkutellut vierailukohteena, sillä äitini on syntynyt siellä mutta, meillä oli vielä pitkä matka edessä, joten tällä kertaa huristimme vain ohi. En löytänyt nelostien varrelta mitään mielenkiintoista pysähtymispaikkaa, kunnes huomasin kyltin ”Leskelä Suomen maantieteellinen keskipiste” siispä sinne! Pysähdys ei ollut mikään kovin mieluinen ja se jäi aika lyhyeksi, sillä hyttyset olivat saavuttaneet Suomen keskipisteen meidän kanssa samaan aikaan.


Suomen maantieteellinen keskipiste Leskelä



Suomen maantieteellinen keskipiste Leskelässä

Maanmittaushallitus mittasi vuonna 1958, Suomen keskipisteeksi Leskelän kylän, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla aivan nelostien varressa. Keskipisteen merkkinä on kivinen patsas, kyläyhdistyksen talon vieressä. 

Keskipisteestä kaavailtiin aikanaan suurta ”Suomen keskipiste” matkailukohdetta, mutta sen sijainnista on ollut paljonkin puhetta ja kinastelua naapurikylien kesken. Keskipistettä on siirrelty kylien välillä, sitä on mittailtu eri tahojen toimesta uudelleen, niin merialueiden kuin mantereen näkökulmasta. Alun perin keskipiste on mitattu asumattomalle suoalueelle, mutta se siirrettiin läheiseen Leskelän kylään ja nyt siellä sijaitsee matkailukohde Suomen keskipiste!

Leskelä kuului aikanaan Piippolan kuntaan, mahtaakohan siellä sijaita sen kuuluisan vaarin saari? 


Minkälaisia ovat sinun ääripisteet?




Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

sunnuntai 23. tammikuuta 2022

”Ihan parhaat kuvat” vuonna 2021






Täällä taas!

Edellisestä blogikirjoituksesta on kulunut jo tovi, jostain syystä tekstiä ei vaan ole syntynyt ja kirjoittelu on jäänyt. Useasti olen miettinyt, lukeeko kukaan enää blogeja? Vai pitäisikö kaikki tulla nopeasti tajuntaan videoiden, klippien ja podcastien myötä? 

Kaikki jää kesken…


Keskeneräisyys kuvaa omalta osalta vuotta 2021 tuntuu, että kaikki jäi viime vuonna kesken! En saanut vietyä loppuun asioita mitä halusin, blogi jäi kesken, työt jäi kesken, sosiaalinen elämä jäi kesken, tapahtumat, harrastukset ja muut vapaa-ajan virikkeet katosivat kokonaan. Jotain uutta sentään tapahtui viime vuonna, aloitin opiskelut ja ilokseni huomasin, kuinka kiva on jälleen oppia uusia juttuja. Elämä neljän seinän sisällä alkaa jo pikkuhiljaa tympiä, joten toivottavasti tämä vuosi 2022, toisi tullessaan parempia aikoja meille kaikille. 

Päätin nyt herätellä blogiani ja ajattelin aloittaa perinteisellä alkuvuoden postauksella, vuoden 2021 tykätyimmät Instgram-kuvat. Tein jälleen viime vuoden IG kuvista TopNine kollaasin ja alta selviää mistä mahdettiin tykätä viime vuonna?


Mistä kuvista tykättiin vuonna 2021?


Mielenkiintoinen suosituimpien @MartanMatkassa Instakuvien kuvakollaasi taas tänä vuonna! Hauska huomata, että kaikki TopNine kuvat ovat Uudeltamaalta, vaikka postasin ahkerasti kuvia kahden viikon Lapin reissulta.

Mitähän nämä kuvat kertovat minusta? Seitsemän kuvaa kävelyreitin varrelta, neljä Espoon rantaraitilta ja kaikki kolme patikointikohdetta olivat minulle uusia polkuja. Kuusi kuvaa on otettu veden ääreltä neljä kuvaa kotikulmilta ja neljä auringonlaskua, näiden lisäksi löytyy lähimatkailun helmet Porvoo ja Fiskars. Alla kuvat järjestyksessä tykätyin kuva ensimmäisenä, listauksesta löydät tarinan kuvien taustalta.

Kollaasi on satunnaisesti poiminut yhden otoksen tykätyimpien Instapostauksien kuvakimarasta, muut kuvat voit käydä katsomassa instatililtäni @martanmatkassa, jätä kommentti mistä sinä tykkäsit eniten. 


1 Porvoo



”Aina niin ihana Porvoo 😍”


Ei liene yllätys, että kuvat Porvoosta saavat paljon tykkäyksiä! Vuoden tykätyin Instapostaus oli Porvoon kuvakimara ja tämä on yksi niistä kuvista, joka nousi TopNine kollaasiin. Kuva on marraskuulta, jolloin Porvoossa oli pienet joulumarkkinat ja lähdimme hakemaan joulun tunnelmaa. Harmillisesti markkinat eivät olleet idyllisessä vanhassa kaupungissa vaan Porvoon torilla. 

Porvoo viettää tänä vuonna juhlavuotta ja täyttää 675 vuotta! Tänäkin vuonna olen ehtinyt käydä Porvoossa ja olen varma siitä, että nuo kuvat ovat ensi vuoden TopNine listalla.  



2 Haukilahti, rantaraitti



”Sunset at Pikebay Marina 😍”


Istahdin iltakävelyn aikana hetkeksi ihailemaan auringonlaskua ja oli helppo kuvitella olevan, jossakin Välimeren rannikolla. Nautiskelin tovin ja muistelin lämmöllä aikoja, kun vielä matkustettiin ulkomaille… 



3 Koukkuniemi, rantaraitti



“Mahtavaa viikonloppua 😊”

Iltakävelyllä rantaraitilla auringonlaskua ihaillen, lomat loppuu ja hieman haikea fiilis. Kyllä Suomen luonto on kaunis ja kesä on vaan niin ihanaa aikaa. Nimipäivä!



4 Lähteelä, Kirkkonummi



”Matkalla Porkkalaan ajetaan Lähteelän ohi, 
usein on pitänyt patikoinnin jälkeen käydä 
lintutornilla, mutta aina on väsy painanut…💤"


Evästauko kalliolla! Lähteelä on Helsingin kaupungin ulkoilualue lähellä Porkkalaa, tällä kertaa lähdin varta vasten sinne, halusin päästä katsomaan maisemia ylhäältä lintutornista. Kävelin ulkoilualueella ja kuuntelin samalla Yle Areenalta Armi Aavikosta kertovaa kuunnelmaa, lapsuuteni idoli! 


"Tänään päätin poiketa siellä ja samalla tutustua 
Lähteelän ulkoilualueeseen, joka oli oikein mukava paikka. 👣 
Lintutornista oli huikeat näkymät, katso stoorin puolelta. 🦅🪜🔭”



5 Vihti, Pääkslahti



”Ulkoilua Vihdissä, uudet 👣 polut toivat hieman haasteita, 
mutta onneksi olin hyvässä seurassa 😍”


Uusilla poluilla! Sain seurakseni ystävän, jota en ollut hetkeen nähnyt ja niinhän siinä sitten kävi… Eksyimme, kun keskityimme opasteiden sijaan pulisemaan… Reitille tuli huomattavasti enemmän mittaa ja lisää haasteita toi kävely rantakivikossa. 



6 Fiskars, Antiikkimarkkinat



”Fiskars sijaitsee kauniissa jokilaaksossa, metsien, järvien, jalopuiden ja kulttuurimaiseman ympäröimänä. 🤩 "

Billnäsin ja Fiskarsin antiikkimarkkinat on minun uusi lempparitapahtuma! Kaunis kesäinen päivä ja upeat ruukkimiljööt ihan mahtavaa. Tällä kertaa keskityimme Billnäsissä antiikkimarkkinoihin ja Fiskarsissa nautimme upeasta miljööstä ruoan kera. 


"Fiskarsin ruukki on perustettu vuonna 1649 ja tänä päivänä kylässä on 
käsityöläisten pajoja, museoita, kulttuurikohteita sekä luontopolkuja.

Fiskarsin ruukilla on tehty rautaa, taottu kupariesineitä
ja valmistettu ensimmäiset oranssikahvaiset sakset. ✂️”


7 Espoo, Vaakkoi



”Ihanat Vaakkoin lammet 😍 
#väärämusta#saarenmusta #lehmälampi #vaakkoi 

Tänään patikoimassa uusia polkuja pitkin, 
hieman jännitti, kun ei ollut opasteita…”


Vaakkoi oli pitkään kummitellut mielessäni, se on Helsingin kaupungin omistama metsäalue, joka sijaitsee Nuuksiossa. Alueella on useita lampia ja siellä kulkee paljon polkuja, joita ei ole merkitty. Eli juuri sellainen paikka, mihin minun ei missään nimessä pitäisi mennä yksin. Menin kuitenkin, ihastuin, eksyin ja palaan uudelleen. 



8 Haukilahti, rantaraitti



”Talvi taitaa tehdä tuloaan... ❄️⛄️”

Jälleen yksi upea auringonlasku, sitä kuvatessa löysin Haukilahden rannasta kallioita, johon on kaiverrettu viestejä. Hämmästyin huomatessani, että Paavo on ollut samalla paikalla noin 100 vuotta sitten ja kirjoittanut omat puumerkkinsä. 



9 Matinkylä, rantaraitti



"Just beautiful 😍"


Voiko olla kauniimpaa kuin Pink sky? Iltakävelyllä ihailemassa syksyn upeita värejä!



Mitä pidit vuoden tykätyimmistä kuvista?



tiistai 1. kesäkuuta 2021

Omenapuut kukkii Malminkartanossa




Nyt kannattaa pakata eväskori, ottaa kamera mukaan ja suunnata kohti Malminkartanoa, sillä siellä ovat omenapuut nyt kukassa!

Tämä salainen puutarha sijaitsee Malminkartanon kartanon mailla ja sen omenpuut ovat perua ajasta, jolloin maatila toimi Helsingin yliopiston koetilana.






Useampana keväänä minulla on ollut toiveena päästä ihailemaan omenapuiden kukkaloistoa ja monesti olen miettinyt visiittiä Lohjan omenapitäjään. Ikävä kyllä tuo kukkimisaika on mennyt minulta aina ohitse, kun olen iloinnut kauden muista kukinnoista. 


PicNic hedelmätarhassa



Viikonloppuna kyselin eräässä FB-ryhmässä paikkoja, mistä löytyy useita omenapuita ja minulle ehdotettiin Malminkartanoa. Se sijaitsee kivenheiton päässä meiltä, joten päätin lähteä tutustumaan siihen. 

Hedelmätarhassa oli paljon porukkaa hienoissa vaatteissa, nyt kannattaa todella käydä ottamassa kuvia valkolakin kanssa, vauvoista ja lapsista sekä perhepotretteja. Juuri nyt omenapuun kukat ovat kauneimmillaan. 

Alhaalla puiston reunassa kulki omenapuukuja, jonka katveessa oli muutamia eväspöytiä. Me kävimme kaupan kautta ja ajattelimme ottaa vähän huikopalaa.

Hetken päästä löysimme vapaan pöydän ja nautiskelimme eväitä upeassa auringonpaahteessa. Puisto oli todella rauhallinen ja siellä oli mukava viettää aikaa, oli ihana nähdä, kuinka porukat tapasivat tuttaviaan ulkosalla. 



Meillä oli vähän tylsät eväät, suoraan kaupan hyllyltä, sen sijaan eräs lähti puistosta kaasupullon kanssa ja ryhmä nuoria naisia oli kattanut pöydän kauniisti ja nauttivat teehetkeä posliinikupeista. 

Upea paikka tänne on ehdottomasti tultava uudelleen ja tutustuttava kartanoon sekä läheisiin kävelyreitteihin ja niihin kuuluisiin kävelyrappusiin, jotka sijaitsevat Helsingin korkeimmalla paikalla 91 metriä meren pinnan yläpuolella. 


Malminkartano 



Malminkartanossa on ollut asutusta jo kivikaudella, Juhannuskallion luota on löytynyt vanha kivikautinen asuinpaikka ja hautaröykkiö. Kartanometsän kalliolta on löytynyt hautakiviä, kulttipaikka ja muinaisitie. Juhannuskalliolla on järjestetty tapahtumia ja se on suosittu oleskelu-ja näköalapaikka. 

Malminkartanon alue muodostui 1600-luvulla kahdeksasta talosta, kartanoa alettiin rakentamaan 1700-luvulla ja sitä on myöhemmiin rakennettu ja laajennettu useaan otteeseen.  

Kartanolla on aikojen saatossa ollut useita omistajia, maatila oli valtion omistuksessa ja siellä toimi vankisiirtola aina vuoteen 1945 asti.  


Fruticetum eli hedelmäpuutarha



Maatila luovutettiin vuonna 1932 Helsingin yliopistolle, sitä kunnostettiin vankityövoimalla. Kartano otettiin opetuskäyttöön vuonna 1942, siellä toimi maatalous- ja metsätiedekunta aina vuoteen 1979 asti.

Maatilalle perustettiin Fruticetum, sinne istutettiin omena-, päärynä-, kirsikka ja luumupuita yhteensä noin 400 hedelmäpuuta, joista on vielä jäljellä noin 350. Puurtahassa järjestetään erilaisia yleisötilaisuuksia ja sadonkorjuutapahtumia. Hedelmäpuutarha sijaitsee asuntolarakennuksen takana.

Avoinna: avoinna ympäri vuoden
Osoite: Kartanokaari 29
Ei pääsymaksua




Oletko sinä käynyt 

Malminkartanon hedelmätarhassa?



Tuoreimmat kuulumiset löydät 
Martan matkassa Facebookista tai Instagramista