Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkoilualue. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkoilualue. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Meikon kotokierros – Retki, jolla tutustuit aluskasvillisuuteen




Kuinka monta valokuvaa voi ottaa 4,4 km pituisen patikointireitin aikana?


Olin lähdössä Kirkkonummelle katsomaan taimia pihan uusiin kukka-altaisiin ja ajattelin samalla käydä ulkoilemassa. Istutuksia katsellessa aika saattaa hurahtaa huomaamatta, joten reitin piti olla suhteellisen lähellä taimitarhaa. Mieleeni tuli Meikon ulkoilualue, kävin siellä muutama vuosi sitten kiertämässä Meikojärven ympäri ja tykkäsin siitä kovasti. 


Meikonkierroksen 8,3 km lisäksi alueella on kaksi muuta, lyhyempää reittiä Kuikankierros 3,2 km ja Kotokierros 4,4 km. Kartalta katsottuna tuo Kotokierros näytti mukavalta, sillä se kulkee monen lammen kautta. Taisimme viimeksi Meikoa kiertäessä kävellä ainakin osan matkaa Kuikankierrosta, joten reittivalinta oli helppo, päädyin Kotokierrokselle, valintaan vaikutti myös reitin profiili. Lue lisää Meikojärven kierroksesta.



Kotokierros, neljä lampea ja yksi järvi





Lähdin taimikaupasta pää täynnä ideoita ja ruskan värittämiä istutuksia, ei mennyt kuin tovi, niin olin jo Meikon parkkipaikalla. Hämmästelin, kuinka lyhyt matka Meikoon loppuen lopuksi oli, vain puolisen tuntia meiltä kotoa. Parkkipaikka oli täynnä autoja, joka enteili ruuhkaa reiteillä.

 





Pienen kävelyn jälkeen piti jo tehdä ensimmäinen valinta reitin suhteen, aloittaako ensimmäisestä opasteesta, lähteä kapuamaan korkeaa ylämäkeä ja päätyä lopuksi tulisijan ja käymälän luokse? Vaiko jatkaa kävelyä vielä vähän matkaa eteenpäin ja aloittaa reitti huoltorakennuksien luota, valitsin käymälän! 







Reitti näytti tutulta, kun saavuin nuotion luokse Korsolammelle, viimeksi olimme huhtikuussa ja nyt ruskan aikaan pieni ero. Lähdin matkaan Korsolammelta, aluksi polku kulki lammen viertä pitkin ja jatkui siitä sopivan levyisenä metsään. 












Ensimmäiseksi ilahduin reittimerkinnöistä, sillä ne olivat todella selkeät ja vihreitä vinoneliöitä oli tiheästi laitettu koko reitin varrelle. Merkinnöistä tuli itselle turvallinen olo, sillä polun varrella ei juurikaan ollut muita, moni oli jäänyt nautiskelemaan aurinkoisesta iltapäivästä ensimmäiselle lammelle kallioille ja nuotioiden ääreen. 


Huomasin että olin jo aikaisemmassa postauksessa Patikointikohteena Meikojärvi Kirkkonummella kehunut reittimerkintöjä ja toivonut, että merkinnät olisivat yhteneväisiä kaikilla poluilla. Lue lisää Meikojärven kierroksesta tai mikä minua eniten ärsyttää patikoinnissa? 





Kohta tuli vastaan seuraava lampi, pieni Immerialampi, jota ympäröi kostea hieman suontapainen maasto. Ihailin hetken ruskan värejä ja jatkoin matkaa. Maasto muuttui paikoin haastavaksi ja mäkiseksi.











Kolmas lampi oli pieni Kakarlampi, joka pilkotti puiden välistä, se oli osittain suon peitossa. Onnistuin kastelemaan kenkäni, kun lähdin lähemmäksi ihastelemaan ruskan värejä. Maastosta minulle tuli heti mieleen Torronsuon kansallispuisto, jossa olin hetki sitten patikoimassa. 









Kakarlammen jälkeen tuli pitkä osuus metsässä, kallioita, pitkoksia, ylämäkeä ja alamäkeä sekä paljon kauniita ruskan värejä, kunnes alkoi jyrkkä kallio-osuus. Kapusin ylös kallion päälle ja edessäni pilkotti puiden välistä upea järvimaisema, olin tullut Mustajärven yläpuolelle. Näky oli kerrassaan upea! 











Hieman kateellisena katsoin yhtä pariskuntaa, jotka söivät eväitään kallioiden parhaalla paikalla. Minulla ei ollut eväitä mukana ja vesipullokin oli unohtunut kotiin. Ihailin aikani maisemia, niin kaunista ja tyyntä, kerrassaan upea paikka.  Alhaalla oli laituri ja vaikka oli lämmin, niin ihoni meni kananlihalle, katsellessani kaverusten hyppimistä järveen. 







Lähdin jatkamaan matkaa, tässä vaiheessa kuvittelin olevani Mustajärven sijaan Kotolammella, eli edessä olisi viimeinen etappi parkkipaikalle. Sitten alkoi pidempi osuus metsässä ja olin niin iloinen, kun löysin sen aikana monta sopivaa kohtaa, mitkä voisin Retkihaastessa kuitata toteutuneeksi. 







Saavuin Kotolammen luokse ja hämmennyin hieman, sillä luulin jo nähneeni kaikki neljä lampea! Aurinko alkoi jo laskea, jatkoin matkaa ja tuijotin merkintöjä taukoamatta. Korvissani soi parkkipaikalla kuulemani keskustelu, missä kaksi rouvaa epäili lähteneensä väärälle polulle rappusien kohdalta, jäin miettimään oliko minulle käynyt myös niin?




Ei sentään, minua vastaan tuli iso ryhmä kurssilaisia suunnistus tai polkujuoksu, tämä rauhoitti mieltäni. Hetken päästä eteeni tuli vielä rappuset alas ja huomasin vasemmalla puolella uiden välistä pienen lammen, jonka oli lähellä parkkipaikkaa. 


Mä niin tykkäsin tästä Kotokierroksesta!



Retkihaaste 2020





Tämä retkihaaste on todella mahtava! 

Se on tuonut paljon iloa patikoimiseen ja uusia polkuja kuljettavaksi, paikkoja missä en välttämättä muuten kävisi. Kotokierroksen reitin valintaani vauhditti retkihaasteen kohta 33 ”Retki mäkisessä maastossa”, sillä olin lukenut, että reitillä on paljon korkeuseroja. 


Matkan varrella bongasin kuitenkin useita asioita ja huomasin, että tämän reitin voisi sijoittaa moneen eri kohtaan retkihaasteessa. Iloitsin jokaisesta huomiosta, ja jäin miettimään mihin kohtaan haluan tämän Kotokierroksen sijoittaa? 


Suunnitelmat muuttuivat alkuperäisestä ja päätin laittaa retken ainakin aluksi kohtaan 14 ”Retki, jolla tutustut aluskasvillisuuteen”, sillä sen verran paljon tuli otettua luontokuvia. Saattaapi olla, että loppuvuodesta täytän tyhjiä haastekohtia vielä tällä retkellä!


13 Kiveltä kivelle retki

14 Retki, jolla tutustut aluskasvillisuuteen

28 Luontokuvausretki

29 Värikäs retki

33 Retki mäkisessä maastossa

34 Retki, jolla kiipesit portaita

37 Retki merkitylle polulle

45 Aurinkotervehdysretki










Meikon ulkoilualue




Meikonjärvi sijaitsee luonnonsuojelualueella Kirkkonummella, se on osittain kaupungin, valtion ja yksityisten omistamaa aluetta. Alueella ei ole asutusta, se on hyvin luonnonmukaisessa tilassa, ympärillä on metsää, suota ja useita lampia. 


Meikojärven alue on nykyään suosittu virkistysalue, sieltä on löydetty jälkiä kivikautisesta asutuksesta ja siellä on sotahistoriallisesti tärkeitä Porkkalan vuokrakauden aikaisia linnoituksia. 


Onneksi luin vasta nyt tätä kirjoittaessa, että alueella on aikanaan havaittu karhu ja ilveksiä, yksin metsässä jokainen rasahdus saa minut jännittyneeksi.


Meikon ulkoilualueella on kolme eri patikointireittiä Meikonkierros 8,3 km, Kuikankierros 3,2 km ja Kotokierros 4,4 km. Reitit on hyvin merkitty, niissä on jonkin verran korkeuseroja ja jyrkkiä kohtia sekä pitkospuita, ne eivät sovi liikuntarajoitteisille. Reittien varrella on ulkohuusseja sekä pari tulentekopaikkaa.


Osoite: Kirkkonummi, Korsolammentie pysäköinti tien päässä


Kuikankierros 3,2 km

Pysäköintialueelta Meiko-järvelle ja Näseuddenin niemen ympäri


Meikonkierros 8,3 km

Kuikankierrokselta Meiko-järven ympäri, reitin varrella tulentekopaikka 


Kotokierros 4,4 km

Pysäköintialueelta Dorgarnin ylängön lammille: Korsolammelle, Immerlammelle, Kakarlammella, Kotolammelle ja Mustajärvelle.
Reitin varrella keittokatos ja telttailupaikka. 


sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Männyn tuoksuinen Kallahti on Helsingin Punkaharju



-->



Rantaraitin sijaan halusin lähteä patikoimaan muihin maisemiin, keli oli  mahtava ja metsäreittien sijaan, olisi kiva päästä nauttimaan auringon paisteesta. Olimme nautiskelleet kotona kiireettömästä aamusta, näin ollen kohde piti valita suht läheltä, että ehtisimme valoisaan aikaan vielä takaisin. Löysin kotoota esitteen Kallahdenniemen ulkoilualueesta, joka sijaitsee Vuosaaressa, lähellä Aurinkolahtea ja Uutelan ulkoilualuetta, missä kävin viime syksynä patikoimassa. Vuosaaren alue on minulle tuiki tuntematonta,  joten ajattelin että samalla tulisi nähtyä jotakin uutta.

Lähdimme ajamaan lännestä itään, navi kertoi että lyhin reitti kulkee keskustan kautta, matkaa on noin 30 km ja aikaa menisi noin 40 min. Saavuimme Vuosaareen ja ihmettelimme erikoisia rakennuksia, jotka ovat suurimmaksi osaksi 90-luvulta, kaikenmoista taloja tuolloin on saanut rakentaa. Minun silmään paikka näytti hieman sekavalta ja nuo julkisivujen pienet laatat näyttävät mielestäni paremmilta märkätiloissa kuin rakennuksien ulkoseinissä. Jätimme auton parkkiin urheilukentän luokse ja lähdimme patikoimaan kohti niemen kärkeä.

Patikointia Kallahden ulkoilualueella


Mikä ihana männyntuoksu!

Lähdimme kävelemään polkua pitkin nimenkärkeen, linnut lauloi ja sieraimiin leijaili männyntuoksu, joka toi mieleeni lapsuuden kesäpäivät ja kävelyn Matinkylän uimarantaan. Tuo mäntyjen ja rannan tuoksu oli aivan huumaava! Minulle tuli tuosta harjumaisesta maastosta mieleen Punkaharju, ainakin oletan että maasto on siellä samanlaista ja vettä harjun molemmin puolin.




Rannan jälkeen tuli vastaan upeita vanhoja rakennuksia, olisin voinut jäädä ihailemaan niiden yksityiskohtia pidemmäksikin aikaa, mutta en kehdannut, sillä pihoilla hääräili niiden asukkaita, nappasin kuitenkin niistä muutaman kuvan.







Jälleen tuli vastaan uimaranta, johon oli kerääntynyt paljon porukkaa piknikille ja sieltä leijaili herkullinen makkaran tuoksu. Rannalla oli mukavasti laitettu pöytäryhmiä ja grillejä ja niistä tuli elävästi mieleen Lausannen ranta, jossa viikonloppuisin perheet ja seurueet kokoontuivat syömään ja viettämään yhteistä aikaa.









Jatkoimme matkaa ja saavuimme rantaniitylle, sen kautta oli kulku niemen kärkeen, joka oli ennen Kuningatar (Drottning) niminen saari. Kävelin aivan oikeanpuoleista rantaviivaa pitkin ja ihailin upeita maisemia, vastaan tuli herttainen rantamökki. Saavuin aivan niemen kärkeen ja harmittelin ettei eväsleivät ja kahvitermari tullut mukaan, kalliolla olisi ollut mukava istuksia pidempääkin eväitä nauttien.










Kuningatar saaren lähisaaret ovat tietenkin Prinsessa, kärkeä vastapäätä ja Prinssi, kärjen vasemmalla puolella, Prinssin takana isompi saari niemeltä Voirasia, mikä lienee tarina tuon saaren nimestä?








Aikamme ihailimme maisemia Kuningattaren kärjessä, ennen kuin lähdimme paluumatkalle. Heti rantakallioiden tuntumassa oli ihastuttavia vanhoja punaisia puurakennuksia, voisin ottaa niistä ihan mikä vaan vapaa-ajan paikaksi. Missähän käytössä rakennukset mahtavat olla? Olisipa mahtavaa, jos siellä toimisi kesäkahvila!








Lähdimme kävelemään takaisin autolle ja kuljimme tällä kertaa oikeaa puolta pitkin, kaukana näkyi Aurinkolahti. Oikealla puolella oli myös merta, mutta emme lähteneet seuraamaan rantaviivaa, sillä siellä näytti olevan yksityisasuntoja. 






Parkkipaikan lähellä oli kahvila Villa Ullas ja päätimme suunnistaa suoraan sinne kahvittelemaan. Kahvila sijaitsi söötissä punaisessa mökissä ja heti kun astuimme sisään, tuli vastaan herkullinen pullan tuoksu, joten oli pakko ostaa pulla kahvin seuraksi.










Tuo Kallahden ulkoilualue oli mukava uusi tuttavuus, vaikka porukkaa oli jonkin verran liikenteessä, niin ei sentään tarvinnut jonossa kävellä, vaan, siellä sai kävellä ihan rauhassa. Kahvila Villa Ullas oli kanssa ihan loistava, se on avoinna ympäri vuoden, joten sinne pitää tulla uudemman kerran.


Kallahdenniemi




Vuosaaressa sijaitseva Kallahdenniemi on muodostunut jääkauden loppuvaiheessa 12 000 vuotta sitten, kun mannerjää on sulanut ja kuljettanut mukanaan soraa, josta on muodostunut harju. Harjuja nähdään harvemmin rannikolla, joten Kallahdenniemi Helsingin rannikolla on erikoislaatuinen paikka, niemellä on kaksi luonnosuojelualuetta Kallahdenharju ja -rantaniitty. Alueella on vanhoja huviloita, kolme uimarantaa, Kulttuurikeskus Sofia, useita metsäpolkuja sekä patikointireittejä ja rantareittiä pitkin pääsee Aurinkolahteen.




Kallahden rantaniitty on entistä merenpohjaa ja maan kohoamisen myötä se yhdistää niemen ja Kuningatar saaren. Kuningatar kallion ympärillä sijaitsee pienemmät saaret ovat nimeltään Prinsessa, Prinssi ja Voirasia. Vuosaaren alueelta on hakattu puita Krimin sodan linnotuksia varten ja tämän vuoksi harjun mäntypuut ovat vain noin 150 vuotta vanhoja.






Kallahdesta kuljetettiin aikanaan hiekkaa Suomenlinnan ja kasvavan kaupungin rakennustarpeiksi. Hiekkakuljetukset lopetettiin 1900-luvun alussa ja alueelle alettiin rakentaa huviloita.




Kallahden hiekkaesiintymät houkuttelivat sementtiyhtiö Sasekan (santa/sementti/kalkki) tehtaat Vuosaareen vuonna 1938 ja alueelle rakennettiin asuntoja ja palveluita tehtaan henkilökunnalle. Tehdas toimi Vuosaaressa aina vuoteen 1978 asti ja tänä päivänä tehtaasta on jäljellä sen ruokala.


Tervetuloa blogiini
www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa