Hanikan luontopolku – jälkiä jääkaudelta

”Hanikan luontopolku on yksi suosikkireittini, maasto on vaihtelevaa ja sen varrella on upeita maisemia, pitkospuita sekä jääkauden aikaisia historiallisia nähtävyyksiä. Reitti on sopivan pituinen ja sijaitsee lähellä, joten sinne pääsee helposti.” -Tapahtui Syyskuussa-

Espoossa sijaitseva Hanikan luontopolku on pituudeltaan noin 5 km  ja se kulkee Soukan ja Suvisaariston välimaastossa. Reitin varrella on sopivasti korkeuseroja, se kulkee metsässä kallioiden halki ja alhaalla rantojen tuntumassa, välillä piipahdetaan asuinalueella ja välillä kuljetaan pitkospuita pitkin. Hanikan luontopolku on ympyräreitti, sitä voi kulkea molempiin suuntiin ja se on siitä kiva, että sen voi aloittaa useammasta paikasta, näin reitti tuntuu aina uudelta, eikä siihen pääse ihan heti kyllästymään.

Ei uskoisi, että luontopolku kulkee aivan asutuksen läheisyydessä, sillä sitä kulkiessa voisi hyvin kuvitella olevansa jossakin kansallispuistossa. Reitti on sopivan haasteellinen, aikaa sen kiertämiseen kuluu noin kaksi tuntia, joten sen ehtii kivasti patikoimaan vielä iltasella töiden jälkeen.

Reitti on merkitty keltaisella maalilla, itselläni oli alkuun haasteita löytää merkintöjä oikeasta polusta Soukankallioilla ja rapakiven luona, tallasin ristiin rastiin ja etsin oikeaa polkua, löytyihän se sieltä sitten lopulta. 

Hanikan luontopolku on yksi mieluisimmista patikointireiteistä

Harvoin olen onnistunut kävelemään reitin kahdessa tunnissa, sillä luontopolun varrella on paljon mielenkiintoista katseltavaa ja aina löytyy jotakin kuvattavaa. Polun varrella on esihistoriallisia nähtävyyksiä, kuten kiviröykkiöitä, jotka ovat pronssikautisia hautoja, jääkauden muovaamia kallioita sekä muinaisranta, josta on muistona vain sileät kivet. Luontopolulla on 14 opastaulua, jotka kertovat alueen luonnosta ja historiasta.

Mikäli aloittaa luontopolun Suinonsalmesta, niin ensiksi tulee vastaan pitkospuut, jos risteyskohdasta kääntyy vasemmalle reitti kulkee metsän kautta Sundsbergetin kalliolle, jonka päällä on kaksi pronssikautista hautaa ja jos jatkaa matkaa suoraan tullaan kosteikon kautta lintutornille.

Hautaröykkiöt eli Hiidenkiukaat sijaitsevat lähekkäin upealla paikalla, josta on mahtavat näkymät Soukkaan. Hautoja on kaksi ja ne ovat säilyneet tuhansia vuosia. Niiden sisällä mahtaa olla tärkeitä henkilöitä. Hautojen luota pääsee rappuja pitkin alas ja polku vie Soukanväylän tuntumaan.

Matka jatkuu Soukanväylän ylitse asutuksen luokse, missä sijaitsee mielettömän iso siirtokivilohkare. Polku vie takaisin metsään ja hetken päästä tullaan jyrkkää alamäkeä pitkin pienelle kosteikolle, jonka jälkeen kiivetään ylös muinaisrannalle.(Muinaisrannan luota lähtee polku vasemmalle, josta on pääsy Kasakalliolle.)

Jääkauden ajalta siirtynyt rapakivi painaa 200 tonnia

Hanikan luontopolku jatkuu kuitenkin muinaisrannalta oikealle, ja polku nousee isolle kalliolle. Reitti kulkee kallion poikki metsäosuus päättyy ja vuorossa on Soukanväylän alitus ja ollaan Kaitalahdessa. 

Polku lintutornille

Kaitalahti

Kaitalahdesta alkaa pitkospuut ja kuljetaan aivan veden tuntumassa. Reitiltä lähtee pieni polku vasemmalle, joka vie lintutornin luokse. Lintutorniin voi kiivetä katsomaan mikä kaislikossa suhisee. Polku jatkuu lähellä rantaa ja pienen saaren luona voi ihailla Kaitaalle ja Matinkylän suuntaan avautuvaa merimaisemaa, nyt ollaankin jo loppusuoralla.

Kasakallion näköalat

Soukan Kasakalliolta näkee Helsinkiin asti

”Kasakalliolta on aivan huikeat maisemat merelle ja auringonlaskun aikaan siellä on mukava istuksia ja ihailla värikästä taivasta. Soukan Kasakalliolle pääsee Hanikan luontopolulta tekemällä pienen koukkauksen.” - Elokuu kesä loppuu arki alkaa­-

Mikäli kulkee polun opastaulujen mukaan järjestyksessä, niin lopuksi voi mennä korkean Kasakallion päälle ihailemaan maisemia. Soukansalmentieltä talojen välistä lähtee metsään päättyvä sivukuja, josta lähtee useita polkuja Kasakalliolle. Kasakalliolta on mukava seurata vesiliikennettä sekä ihailla auringonlaskua. 

Hanikan luontopolku

Sijainti: Espoo, Soukka – Kaitalahti – Suinonsalmi

Pituus: 5km, ympyräreitti

Kesto: 2h

Vaativuus:** vaativa

Korkeuseroja ja paikoin epätasaista maastoa, pitkospuut kosteissa paikoissa, osittain kapeaa metsäpolkua, reitti kulkee osittain kalliolla joka on sateella liukas.

Nähtävää: lintutorni, pronssikautiset haudat, rapakivi, muinainen ranta, Kasavuoren kalliot näköalapaikka (400m).

Palvelut: Ei taukopaikkoja, kalliot sopivat eväspaikaksi, roskat mukaan. Suinonalmessa kesäkioski ja Espoon kaupungin reittivene pysähtyy kesäisin.

Opasteet: keltainen maali, Polun alkuun opastus Alakartanontien urheilukentältä, yhdyspolku Suinonsalmen kesäkioskilta sekä Suvisaariston rannan pysäköintialueelta.

Lähtöpisteet: Soukka – Kaitalahti – Suinonsalmi

Saapuminen: Bussit 143 / 145 Helsingistä (tarkista)

Pysäköinti: Alakartanontien, Suvisaarentien tai Suinonsalmen kesäkioskin pysäköintialueet. Suinonsalmessa pysähtyy kesäisin Espoon kaupunginreittivene. 

Jälkiä jääkaudelta

Viimeisen jääkauden Veikselin aikana Suomi oli parin kilometrin paksuisen jäämassan alla, ilmaston lämmetessä mannerjää vetäytyi nopeasti. Jään sulaminen irrotti kalliosta lohkareita, jotka kulkeutuivat jään mukana jopa tuhansia kilometrejä. Hanikan luontopolun varrella on suuri siirtolohkare, jonka sanotaan ajelehtineen jään mukana Viipurista.  

Jää on sulaessaan muokannut kalliota ja hionut sitä irtokivien avulla, jään vetäytyminen on jättänyt jälkeen sileät kalliot ja se on synnyttänyt soraharjuja kuten Salpausselät. Suomi oli suurelta osin veden peitossa ja vedestä nousi maankohoamisen seurauksena uutta maata.

Pirunpellot

Espoossa on ollut asutusta jo kivikaudella yli 8000 vuotta sittten, ensimmäiset asukkaat asuivat Pohjois-Espoossa Nuuksion seudulla, sillä Etelä-Espoo oli tuolloin vielä veden peitossa. Pronssikaudella (1800-800 eaa.) suuri osa eteläisestä Espoosta oli saaristoa ja moni nykyinen asuinalue oli vielä veden alla, maankohoamisen myötä rantaviiva siirtyi, merestä kohosi kareja jotka laajenivat saariksi. 

Pirunpellot eli laajat kivikot ovat muistona muinaisrannoista ja niistä huomaa kuinka vedenpinta on laskenut. Aikanaan uskottiin että kivikot olivat muodostuneet pirujen heittämistä kivistä. Hanikan luontopolun varrella on muinaisranta kivikko, jonka sileät kivet ovat muodostaneet.

Hiidenkiukaat

Espoossa on useita kiviröykkiöitä eli Hiidenkiukaita, jotka on tunnistettu pronssikauden aikaisiksi haudoiksi. Haudat sijaitsevat korkealla kallioilla, jotka ennen olivat lähellä merenrantaa. Hautojen uskottiin olevan hiisien tekosia, ja usein niistä on löydetty vainajille kuuluneita esineitä koruja ja aseita. Vainajan ympärille on tehty kehä ja päälle on kasattu kiviä.

Tervetuloa blogiini

www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista

Männyn tuoksuinen Kallahti on Helsingin Punkaharju

-->

Rantaraitin sijaan halusin lähteä patikoimaan muihin maisemiin, keli oli  mahtava ja metsäreittien sijaan, olisi kiva päästä nauttimaan auringon paisteesta. Olimme nautiskelleet kotona kiireettömästä aamusta, näin ollen kohde piti valita suht läheltä, että ehtisimme valoisaan aikaan vielä takaisin. Löysin kotoota esitteen Kallahdenniemen ulkoilualueesta, joka sijaitsee Vuosaaressa, lähellä Aurinkolahtea ja Uutelan ulkoilualuetta, missä kävin viime syksynä patikoimassa. Vuosaaren alue on minulle tuiki tuntematonta,  joten ajattelin että samalla tulisi nähtyä jotakin uutta.

Lähdimme ajamaan lännestä itään, navi kertoi että lyhin reitti kulkee keskustan kautta, matkaa on noin 30 km ja aikaa menisi noin 40 min. Saavuimme Vuosaareen ja ihmettelimme erikoisia rakennuksia, jotka ovat suurimmaksi osaksi 90-luvulta, kaikenmoista taloja tuolloin on saanut rakentaa. Minun silmään paikka näytti hieman sekavalta ja nuo julkisivujen pienet laatat näyttävät mielestäni paremmilta märkätiloissa kuin rakennuksien ulkoseinissä. Jätimme auton parkkiin urheilukentän luokse ja lähdimme patikoimaan kohti niemen kärkeä.

Patikointia Kallahden ulkoilualueella

Mikä ihana männyntuoksu!

Lähdimme kävelemään polkua pitkin nimenkärkeen, linnut lauloi ja sieraimiin leijaili männyntuoksu, joka toi mieleeni lapsuuden kesäpäivät ja kävelyn Matinkylän uimarantaan. Tuo mäntyjen ja rannan tuoksu oli aivan huumaava! Minulle tuli tuosta harjumaisesta maastosta mieleen Punkaharju, ainakin oletan että maasto on siellä samanlaista ja vettä harjun molemmin puolin.

Rannan jälkeen tuli vastaan upeita vanhoja rakennuksia, olisin voinut jäädä ihailemaan niiden yksityiskohtia pidemmäksikin aikaa, mutta en kehdannut, sillä pihoilla hääräili niiden asukkaita, nappasin kuitenkin niistä muutaman kuvan.

Jälleen tuli vastaan uimaranta, johon oli kerääntynyt paljon porukkaa piknikille ja sieltä leijaili herkullinen makkaran tuoksu. Rannalla oli mukavasti laitettu pöytäryhmiä ja grillejä ja niistä tuli elävästi mieleen Lausannen ranta, jossa viikonloppuisin perheet ja seurueet kokoontuivat syömään ja viettämään yhteistä aikaa.

Jatkoimme matkaa ja saavuimme rantaniitylle, sen kautta oli kulku niemen kärkeen, joka oli ennen Kuningatar (Drottning) niminen saari. Kävelin aivan oikeanpuoleista rantaviivaa pitkin ja ihailin upeita maisemia, vastaan tuli herttainen rantamökki. Saavuin aivan niemen kärkeen ja harmittelin ettei eväsleivät ja kahvitermari tullut mukaan, kalliolla olisi ollut mukava istuksia pidempääkin eväitä nauttien.

Kuningatar saaren lähisaaret ovat tietenkin Prinsessa, kärkeä vastapäätä ja Prinssi, kärjen vasemmalla puolella, Prinssin takana isompi saari niemeltä Voirasia, mikä lienee tarina tuon saaren nimestä?

Aikamme ihailimme maisemia Kuningattaren kärjessä, ennen kuin lähdimme paluumatkalle. Heti rantakallioiden tuntumassa oli ihastuttavia vanhoja punaisia puurakennuksia, voisin ottaa niistä ihan mikä vaan vapaa-ajan paikaksi. Missähän käytössä rakennukset mahtavat olla? Olisipa mahtavaa, jos siellä toimisi kesäkahvila!

Lähdimme kävelemään takaisin autolle ja kuljimme tällä kertaa oikeaa puolta pitkin, kaukana näkyi Aurinkolahti. Oikealla puolella oli myös merta, mutta emme lähteneet seuraamaan rantaviivaa, sillä siellä näytti olevan yksityisasuntoja. 

Parkkipaikan lähellä oli kahvila Villa Ullas ja päätimme suunnistaa suoraan sinne kahvittelemaan. Kahvila sijaitsi söötissä punaisessa mökissä ja heti kun astuimme sisään, tuli vastaan herkullinen pullan tuoksu, joten oli pakko ostaa pulla kahvin seuraksi.

Tuo Kallahden ulkoilualue oli mukava uusi tuttavuus, vaikka porukkaa oli jonkin verran liikenteessä, niin ei sentään tarvinnut jonossa kävellä, vaan, siellä sai kävellä ihan rauhassa. Kahvila Villa Ullas oli kanssa ihan loistava, se on avoinna ympäri vuoden, joten sinne pitää tulla uudemman kerran.

Kallahdenniemi

Vuosaaressa sijaitseva Kallahdenniemi on muodostunut jääkauden loppuvaiheessa 12 000 vuotta sitten, kun mannerjää on sulanut ja kuljettanut mukanaan soraa, josta on muodostunut harju. Harjuja nähdään harvemmin rannikolla, joten Kallahdenniemi Helsingin rannikolla on erikoislaatuinen paikka, niemellä on kaksi luonnosuojelualuetta Kallahdenharju ja -rantaniitty. Alueella on vanhoja huviloita, kolme uimarantaa, Kulttuurikeskus Sofia, useita metsäpolkuja sekä patikointireittejä ja rantareittiä pitkin pääsee Aurinkolahteen.

Kallahden rantaniitty on entistä merenpohjaa ja maan kohoamisen myötä se yhdistää niemen ja Kuningatar saaren. Kuningatar kallion ympärillä sijaitsee pienemmät saaret ovat nimeltään Prinsessa, Prinssi ja Voirasia. Vuosaaren alueelta on hakattu puita Krimin sodan linnotuksia varten ja tämän vuoksi harjun mäntypuut ovat vain noin 150 vuotta vanhoja.

Kallahdesta kuljetettiin aikanaan hiekkaa Suomenlinnan ja kasvavan kaupungin rakennustarpeiksi. Hiekkakuljetukset lopetettiin 1900-luvun alussa ja alueelle alettiin rakentaa huviloita.

Kallahden hiekkaesiintymät houkuttelivat sementtiyhtiö Sasekan (santa/sementti/kalkki) tehtaat Vuosaareen vuonna 1938 ja alueelle rakennettiin asuntoja ja palveluita tehtaan henkilökunnalle. Tehdas toimi Vuosaaressa aina vuoteen 1978 asti ja tänä päivänä tehtaasta on jäljellä sen ruokala.

Tervetuloa blogiini

www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista.