Mystiset kivet ja muinaisjäännöksiä

 

Kivet ovat mystisiä, niihin liittyy paljon erilaisia uskomuksia ja tarinoita, niitä on palvottu ja pidetty paholaisen oikkuina, kivistä on tehty hautoja ja niiden suojiin on menty turvaan. Tänä päivänä moni noista luonnonoikuista ja ihmisten tekemistä kivi rakennelmista ovat suosittuja nähtävyyksiä. 

Luonnossa liikkumisen myötä olen törmännyt sattumalta moniin muinaisjäännöksiin, jopa täällä pääkaupunkiseudulla. Lähipolkuja patikoidessa on tullut vastaan pirunrantoja, hiidenkirnuja, hautaröykkiöitä ja hiidenkiviä.

Mystiset kivet ja muinaisjäännökset

Ihmiset ovat kautta aikojen ihmetelleet erilaisia kiviä ja niistä tehtyjä muodostelmia. Näitä kummallisuuksia on pyritty selittämään tarujen ja tarinoiden tavoin, sillä tuolloin ei ymmärretty luonnossa tapahtuneita muutoksia. Jääkausi on muokannut kiviä ja kallioita sekä maanjäristykset ovat aiheuttaneet niissä muutoksia. Maankohoamisen myötä on tullut uusia saaria ja muinaiset rannat ovat nousseet esiin. 

Suomessa ja monissa muissa maissa näitä luonnonoikkuja on selitetty:

• Jättiläisten jutuiksi
• Hiiden hommiksi
• Palvonta ja käräjäpaikoiksi

Jättiläisten juttuja

Jättiläiset ovat suuri mysteeri, niiden tekeleiksi lasketaan moni luonnon oikku, ne ovat pelottavia, usein rumia ja niillä on valtavat voimat. Jäteillä on suuri rooli eri maiden kansanperinteissä, myös meidän Kalevalassa, seikkailee jättiläisiä, joita kutsutaan Kalevanpojiksi. Ruotsissa ja Suomen rannikoilla liikkuneita jättiläisiä on kutsuttu Jatuleiksi. 

Jälkipolville on kerrottu tarinoita, kuinka jättiläiset ovat siirtäneet kiviä kummallisiin paikkoihin, heittäneet niitä veteen tai metsään, jonka seurauksena on syntynyt outoja lampia. Raivon ja suuttumuksen vallassa viskotut kivet ovat muodostaneet erilaisia luolia ja kalliot ovat halkeilleet. Monet siirtolohkareet muistuttavat jättien esineitä ja kalliot muistuttavat kasvoja.

Jatulintarhat

 Jatulintarha Nauvon saarella

Jatuleiden jäljiltä löytyy mm. kivistä tehtyjä labyrinttejä, joita kutsutaan jatulintarhoiksi tai jatulinpoluiksi. Näitä labyrinttejä löytyy eri puolilta Eurooppaa, mutta Suomessa näitä on tavattu erityisen paljon 

Viime kesänä kävin Nauvossa katsomassa yhtä jatulintarhaa, se oli ainakin, niin kapea, että tuskin jättiläinen on siinä mahtunut kulkemaan.

Tarkkaa tietoa kivilabyrinttien alkuperästä ei ole, sanotaan, että merimiehet ja kalastajat ovat tehneet niitä ajankuluksi, odotellessaan laivaa.  

Nauvon labyrintti on noin 8 metriä halkaisijaltaan, se sijaitsee Finbyssä korkean kallion päällä. Labyrintti oli todella erikoinen ja upea nähtävyys, onneksi se on säästynyt ilkivallalta. Nauvon vierassatamasta lähtee luontopoku labyrintin luokse, me poikkesimme siellä autolla ennen kun jatkoimme matkaa Korppooseen. 

Hiiden hommia

Hiisi oli alunperin pyhä paikka, ennen kristinuskon saapumista. Pyhässä paikassa palvottiin ja uhrattiin, harjoitettiin erilaisia kultteja ja rituaaleja, sinne on haudattu ihmisiä. Kristinuskon saapuessa moni pyhä paikka muutettiin kirkoiksi ja muut hiidet saivat pahan leiman, niitä pidettiin pirujen ja paholaisten paikkoina. Painu hiiteen ja painu helvettiin ovat tuttuja sanontoja vielä tänä päivänä. 

Hiisistä tuli jättiläisen tavoin taruolento ja niiden varjolla on selitetty outoja asioita. Hiisit ja pirut ovat tarinoissa tuhmia olentoja peikkoja, jotka ovat saaneet aikaan:

• reikiä kalliossa, hiidenkirnut 
• kiviröykkiöt, hiidenkiukaat 
• isot kivet, hiidenkivet 
• muinaisranta, pirunpelto
• kalliot ja luolat, pirunkallio, -kirkko tai -pesä 

Hiidenkirnu

Hiidenkirnuja Pirttimäellä

Hiidenkirnut ovat onkaloita, jotka ovat muodostuneet kallioihin jääkauden sulamisen aikaan. Virtaava vesi tai aallokko on pyörittänyt kiviä, jotka ovat kaivertaneet kallioon pyöreitä koloja. Suurimmat kirnut ovat noin 10-13 metriä syviä, ne sijaitsevat Askolassa ja Rovaniemellä.

Hiiidenkirnu Pihlajanmäessä

Suomen vanhimmat hiidenkirnut lienevät Aarnipata ja Rauninmalja, jotka sijaitsevat Helsingin Pihlajanmäessä. Kirnut löytyivät tietöiden yhteydessä 1990-luvulla ja niiden uskotaan olevan noin 50 000-100 000 vuotta vanhoja.

Hiidenkiviä olen käynyt katsomassa Pirttimäen ulkoilualueella, Lauttasaaressa, Pihlajanmäessä ja Lohjalla. Askolan hiidenkirnut ovat olleet pitkään mielessä, haluan ehdottomasti päästä katsomaan niitä. 

Hiidenkiuas 

Pronssikautinen hautaröykkiö, Meilahti

Korkeilla paikoilla kallioilla ja metsissä saattaa nähdä outoja kivikasoja, nämä kiviröykkiöt ovat entisaikojen hautoja. Kiviröykkiöitä on selitetty hiisien tekosiksi ja siksi niitä kutsutaan myös hiidenkiukaaksi. 

Vainajan mukana hautoihin laitettiin usein hänelle kuulunutta omaisuutta, tärkeitä esineitä, koruja, mutta hautojen ryöstelyn vuoksi esineitä on löytynyt vähän. Vanhimmat haudat sijaitsevat sisämaassa ja ne ovat kivikaudelta noin 3000 eea., rannikolla sijaitsevat haudat ovat pronssikaudelta noin 1500 eaa.

Pronssikautinen hauta Hanikan luontopolku, Espoo

Haudat ovat eri kokoisia ja muotoisia, suurin hauta lienee Euran Panelian kylässä sijaitseva Kuninkaanhauta, joka on kooltaan 30x36 metriä ja korkeutta sillä on 3-4 metriä.

Tunnetuimmat hiidenkiukaat löytyvät Rauman seudulta, Sammallahdenmäeltä, siellä on metsän keskellä peräti 36 erilaista hautaa. Nämä hautaröykkiöt listattu UNESCON suojelulistalle.

Hiiidenkiukaisiin olen törmännyt kävelylenkkien yhteydessä Kivenlahdessa, Hanikan luontopolulla sekä Teijon kansallispuistossa. 

Hiidenkivi 

Lohja, Karnaistenkorpi

Välillä näkee mystisiä kiviä yksin tai vieretysten, näitä siirtolohkareita on aikanaan myös selitetty hiisien ja jättiläisten tekosina. Jääkauden sulamisen seurauksena siirtolohkareet ovat irtautuneet emäkalliosta ja ne ovat saattaneet kulkeutua pitkiäkin matkoja mannerjään mukana. 

Hiidenkivet ovat olleet kokoontumispaikkoja ja niitä on käytetty osoittmaan tilojen, alueiden sekä maiden rajoja. Hiidenkiviä on kutsuttu myös kuninkaankiviksi, joko Ruotsin kuningas on käynyt paikalla tai kivi on näyttänyt missä kruunun raja menee. Suomessa on paljon vanhoja rajakiviä, jotka liittyvät Ruotsin ja Venäjän väliseen rajaan, kivissä näkyy kuninkaan kruunu ja kaksipäinen kotka. 

Yksi erikoisin siirtolohkare sijaitsee Turun Pallivahassa, joka tunnetaan "Marja Tyrnin kotipaikkana". Alue on saanut nimensä suuresta rajakivestä, joka on noin 10 metrin korkuinen siirtolohkare. Tarinan mukaan jättiläinen heitti tuon pallon (pallin) muotoisen kiven läheiseltä Nunnavuorelta.

Luonnon voiman aistii parhaiten kun näkee noita massiivisia siirtolohkareita. Suomen suurin siirtolohkare lienee Turun Ruissalossa sijaitseva Kukkarokivi, jonka merestä nouseva osuus on 12 m korkea, 30 m leveä ja 40 m pitkä. 

Kummakivi, kuva Wiki

Hiidenkivistä suosituin nähtävyys on luultavasti Ruoholahdella sijaitseva Kummakivi. Kivi painaa noin 500 tonnia ja se keikkuu vaarallisen näköisesti kallion päällä. Tämän kiven tahtoisin ehdottomasti nähdä, se on houkuttanut minua jo pidemmän aikaa. 

Hiidenkiviin törmää useissa paikoissa, itselleni on erityiseti jäänyt mieleen massiiviset siirtolohkareet  Hanikan luontopoululla sekä Lohjalla, Karnaistenkorven luontopolulla. 

Pirullisia juttuja  

Pirunpelto, muiinaisranta Teijon kansallispuistossa

Piruja on myös useasti syytetty erikoisista luonnon oikuista, kivikkoja kutsuttiin pirunpelloksi ja luolia sekä kallionhalkeamia on kutsuttu pirunkallioksi. 

Maankohoamisen seurauksena esiin on tullut muinaisia rantoja, kivien peittämiä laajoja alueita. Näitä alueita kutsutaan myös pirunpelloiksi, sillä aikanaan ajateltiin, että pirut olisivat heittäneet kivet sinne.

Muinaisrantoihin olen törmännyt ainakin Matinkylässä, Hanikan luontopolulla ja Teijon kansallispuistossa.

Palvonta ja käräjäpaikat

Mystinen Stonehenge

Suuret kivet ovat olleet kautta aikojen erilaisia kokoontumispaikkoja, niiden luona on harjoitettu erilaisia riittejä, pidetty käräjiä ja käyty neuvotteluita. 

Isoja kiviä on siirretty keskeisille paikoille ja niistä on tehty erilaisia muodostelmia, näitä kutsutaan megaliiteiksi. Megaliitti sana juontaa juurensa kreikan kielestä mega=iso ja lithos=kivi. Näitä kivimuodostelmia on tehty kivikauden ja pronssikauden välisenä aikana, eikä niihin ole käytetty laastia. Yksi ällistyttävä ja varmaan tunnetuin megaliitti on Stonehenge suuri kivikehä keskellä niittyjä. 

Usein nämä megaliitti rakennelmat ovat hautakammioita, temppeleitä tai erilaisia kivikehiä. Menhirejä eli pystykiviä on pystytetty yksin tai niistä on tehty pitkiä ketjuja ja rivejä tai muodostettu kivikehiä. Pystykivet ovat kapeita kiviä ja ne voivat olla erilaisia monumentteja, pylväitä, obeleskejä tai patsaista, Suomessa näitä on kutsuttu napakiviksi keskeisen sijainnin vuoksi. 

Kivimuodostelmien tarkoituperistä ei ole tarkkaa tietoa, niiden on arveltu liittyvän palvomiseen, erilaisiin rituaaleihin, pyhiinvaellukseen, mittaamiseen, kalenteriin ja astrologiaan. 

Yksi pitkäaikainen haaveeni oli päästä näkemään Stonehenge, tuo valtava kivimuodostelma, jonka tarkoitusperä on edelleen suuri arvoitus. Muutama vuosi sitten tämä haave toteutui ja pakko myöntää, tuo uskomaton muodostelma oli vaikuttava ja sai ihoni kananlihalle. 

 

Sveitsissä ratsastin suoraan keskelle mystisiä pystykiviä, jotka olivat korkealla metsän keskellä. 

 Muinaisjäännökset

Kasakallio, Helsinki

Kivien ja kallioiden lisäksi, luolat, kalliokirjoitukset sekä -maalaukset ovat mielenkiintoisia luontonähtävyyksiä, ja kertovat omia tarinoita muinaisista ajoista. 

Myöhemmin kiviä on käytetty aitojen, siltojen, linnoitusten ja talojen rakentamiseen, rajojen merkitsemiseen, opasteena ja välimatkakivinä tiellä, muistomerkkeinä, kivestä on tehty työkaluja, esineitä, koruja sekä niitä on käytetty taiteessa. 

Jotta nämä nähtävyydet säilyvät myös tuleville sukupolville, niin niitä suojelemaan on säädetty muinaismuistolaki. Muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja ne kertovat Suomen esihistoriasta, ne voivat olla rakennelmia tai luonnonmuodostumia, joihin liittyy vanhoja tapoja tai tarinoita.  

Mikä on sinun suosikkisi luonnon oikuista?

Tuoreimmat kuulumiset löydät 

Martan Matkassa

Facebook-sivulta tai Instagramista

Männyn tuoksuinen Kallahti on Helsingin Punkaharju

-->

Rantaraitin sijaan halusin lähteä patikoimaan muihin maisemiin, keli oli  mahtava ja metsäreittien sijaan, olisi kiva päästä nauttimaan auringon paisteesta. Olimme nautiskelleet kotona kiireettömästä aamusta, näin ollen kohde piti valita suht läheltä, että ehtisimme valoisaan aikaan vielä takaisin. Löysin kotoota esitteen Kallahdenniemen ulkoilualueesta, joka sijaitsee Vuosaaressa, lähellä Aurinkolahtea ja Uutelan ulkoilualuetta, missä kävin viime syksynä patikoimassa. Vuosaaren alue on minulle tuiki tuntematonta,  joten ajattelin että samalla tulisi nähtyä jotakin uutta.

Lähdimme ajamaan lännestä itään, navi kertoi että lyhin reitti kulkee keskustan kautta, matkaa on noin 30 km ja aikaa menisi noin 40 min. Saavuimme Vuosaareen ja ihmettelimme erikoisia rakennuksia, jotka ovat suurimmaksi osaksi 90-luvulta, kaikenmoista taloja tuolloin on saanut rakentaa. Minun silmään paikka näytti hieman sekavalta ja nuo julkisivujen pienet laatat näyttävät mielestäni paremmilta märkätiloissa kuin rakennuksien ulkoseinissä. Jätimme auton parkkiin urheilukentän luokse ja lähdimme patikoimaan kohti niemen kärkeä.

Patikointia Kallahden ulkoilualueella

Mikä ihana männyntuoksu!

Lähdimme kävelemään polkua pitkin nimenkärkeen, linnut lauloi ja sieraimiin leijaili männyntuoksu, joka toi mieleeni lapsuuden kesäpäivät ja kävelyn Matinkylän uimarantaan. Tuo mäntyjen ja rannan tuoksu oli aivan huumaava! Minulle tuli tuosta harjumaisesta maastosta mieleen Punkaharju, ainakin oletan että maasto on siellä samanlaista ja vettä harjun molemmin puolin.

Rannan jälkeen tuli vastaan upeita vanhoja rakennuksia, olisin voinut jäädä ihailemaan niiden yksityiskohtia pidemmäksikin aikaa, mutta en kehdannut, sillä pihoilla hääräili niiden asukkaita, nappasin kuitenkin niistä muutaman kuvan.

Jälleen tuli vastaan uimaranta, johon oli kerääntynyt paljon porukkaa piknikille ja sieltä leijaili herkullinen makkaran tuoksu. Rannalla oli mukavasti laitettu pöytäryhmiä ja grillejä ja niistä tuli elävästi mieleen Lausannen ranta, jossa viikonloppuisin perheet ja seurueet kokoontuivat syömään ja viettämään yhteistä aikaa.

Jatkoimme matkaa ja saavuimme rantaniitylle, sen kautta oli kulku niemen kärkeen, joka oli ennen Kuningatar (Drottning) niminen saari. Kävelin aivan oikeanpuoleista rantaviivaa pitkin ja ihailin upeita maisemia, vastaan tuli herttainen rantamökki. Saavuin aivan niemen kärkeen ja harmittelin ettei eväsleivät ja kahvitermari tullut mukaan, kalliolla olisi ollut mukava istuksia pidempääkin eväitä nauttien.

Kuningatar saaren lähisaaret ovat tietenkin Prinsessa, kärkeä vastapäätä ja Prinssi, kärjen vasemmalla puolella, Prinssin takana isompi saari niemeltä Voirasia, mikä lienee tarina tuon saaren nimestä?

Aikamme ihailimme maisemia Kuningattaren kärjessä, ennen kuin lähdimme paluumatkalle. Heti rantakallioiden tuntumassa oli ihastuttavia vanhoja punaisia puurakennuksia, voisin ottaa niistä ihan mikä vaan vapaa-ajan paikaksi. Missähän käytössä rakennukset mahtavat olla? Olisipa mahtavaa, jos siellä toimisi kesäkahvila!

Lähdimme kävelemään takaisin autolle ja kuljimme tällä kertaa oikeaa puolta pitkin, kaukana näkyi Aurinkolahti. Oikealla puolella oli myös merta, mutta emme lähteneet seuraamaan rantaviivaa, sillä siellä näytti olevan yksityisasuntoja. 

Parkkipaikan lähellä oli kahvila Villa Ullas ja päätimme suunnistaa suoraan sinne kahvittelemaan. Kahvila sijaitsi söötissä punaisessa mökissä ja heti kun astuimme sisään, tuli vastaan herkullinen pullan tuoksu, joten oli pakko ostaa pulla kahvin seuraksi.

Tuo Kallahden ulkoilualue oli mukava uusi tuttavuus, vaikka porukkaa oli jonkin verran liikenteessä, niin ei sentään tarvinnut jonossa kävellä, vaan, siellä sai kävellä ihan rauhassa. Kahvila Villa Ullas oli kanssa ihan loistava, se on avoinna ympäri vuoden, joten sinne pitää tulla uudemman kerran.

Kallahdenniemi

Vuosaaressa sijaitseva Kallahdenniemi on muodostunut jääkauden loppuvaiheessa 12 000 vuotta sitten, kun mannerjää on sulanut ja kuljettanut mukanaan soraa, josta on muodostunut harju. Harjuja nähdään harvemmin rannikolla, joten Kallahdenniemi Helsingin rannikolla on erikoislaatuinen paikka, niemellä on kaksi luonnosuojelualuetta Kallahdenharju ja -rantaniitty. Alueella on vanhoja huviloita, kolme uimarantaa, Kulttuurikeskus Sofia, useita metsäpolkuja sekä patikointireittejä ja rantareittiä pitkin pääsee Aurinkolahteen.

Kallahden rantaniitty on entistä merenpohjaa ja maan kohoamisen myötä se yhdistää niemen ja Kuningatar saaren. Kuningatar kallion ympärillä sijaitsee pienemmät saaret ovat nimeltään Prinsessa, Prinssi ja Voirasia. Vuosaaren alueelta on hakattu puita Krimin sodan linnotuksia varten ja tämän vuoksi harjun mäntypuut ovat vain noin 150 vuotta vanhoja.

Kallahdesta kuljetettiin aikanaan hiekkaa Suomenlinnan ja kasvavan kaupungin rakennustarpeiksi. Hiekkakuljetukset lopetettiin 1900-luvun alussa ja alueelle alettiin rakentaa huviloita.

Kallahden hiekkaesiintymät houkuttelivat sementtiyhtiö Sasekan (santa/sementti/kalkki) tehtaat Vuosaareen vuonna 1938 ja alueelle rakennettiin asuntoja ja palveluita tehtaan henkilökunnalle. Tehdas toimi Vuosaaressa aina vuoteen 1978 asti ja tänä päivänä tehtaasta on jäljellä sen ruokala.

Tervetuloa blogiini

www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista.