Näytetään tekstit, joissa on tunniste retkikohde. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste retkikohde. Näytä kaikki tekstit

lauantai 28. marraskuuta 2020

Karnaistenkorpi – Luontopolku moottoritien päällä




Nyt kun ollaan jo marraskuussa, niin arkena ei ehdi ollenkaan ulkoilla valoisaan aikaan ja viikonloppuisin on hyvä lähteä ajoissa, sillä hämärä tulee entistä aikaisemmin. Viikonloppuisin koitan välttää meidän lähellä sijaitsevia kävelyreittejä ja yritän suunnata vähän kauemmaksi. Varsinkin näin korona-aikaan nuo ulkoilualueet ovat olleet todella suosittuja, parkkipaikat sekä tulentekopaikat ovat täynnä ja poluilla saa tuon tuosta antaa tilaa vauhdikkaammille kulkijoille. 

Pääkaupunkiseudun näkövinkkelistä Lohja on sopivan matkan päässä ja siellä monia kivoja käyntikohteita sekä useita mukavia kävelyreittejä. Olen käynyt tutustumassa Paavolan luontopolkuun ja sen lähellä sijaitsevaan Alitalon omenatilaan, Paloniemen luonto- ja kulttuuripolkuun sekä melkein vieressä sijaitseviin Toivolan hiidenkirnuihin, Pähkinäniemen luontopolkuun ja Karkalin luonnonpuistoon. Liessaaren ja Lahokallion luontopolut sekä Lohjanharjun reitit ovat vielä tutkimatta. Viimeksi kävin muutama viikko sitten Karnaistenkorven luontopolulla Kisakallion vieressä.


Karnaistenkorpi



Kaarnaistenkorpi on laaja ulkoilualue Lohjalla, se sijaitsee Kisakallion urheiluopiston tuntumassa. Ulkoilualueen sijainti on mielenkiintoinen, se on aivan Turuntien tuntumassa ja osittain jopa valtatien yläpuolella, sillä ulkoilualueen alitse on rakennettu tunneli. Karnaisten tunneli on pituudeltaan noin 2,2 km, se on Suomen toiseksi pisin tunneli. Voisi kuvitella, että moottoritien melu ja pauhu kuuluisi luontopolulle, mutta yllättävän vähän siitä koitui taustaääniä.



Karnaistenkorven ulkoilualue on noin 60 metriä meren pinnan yläpuolella, maasto muodostuu korkeista kallioista ja laaksoista, siellä on muutamia pieniä virtaavia puroja ja suoalueita sekä kaksi lampea. Ahvenlampi laskee Hormajärveen ja pohjoisessa Sorvalampi laskee Lohjanjärven Maikkalanselälle. Metsän puusto on enimmäkseen mäntyä ja kuusta, vanhimmat puut ovat noin 100-vuotiaita. Metsässä on joitakin uhanalaisia kasvilajeja ja siellä on tavattu myös Ilves.



Alueella on polkuja yhteensä noin 7,7 km ja sinne pääsee kahdesta paikasta moottoritien molemmin puolin, Jantoniemstä tai Kisakallion tuntumasta. Luontopolku on pituudeltaan noin 3,3 km, se on hyvin merkitty ja osittain tehty pitkoksista. Polku kulkee lampien kautta ja niiden luota löytyvät tulentekopaikat sekä WC. 


Päiväpatikoimassa Karnaistenkorvessa



Kuluneen vuoden aikana olen tosiaan käynyt usein Lohjalla patikoimassa ja nyt sain houkuteltua ystävän mukaan, niin ajattelin heti, että olisi kiva lähteä kokeilemaan hieman pidempää reittiä. Nolona myönnän, että en ole koskaan käynyt Kisakalliossa, vaikka lapset ovat olleet siellä usein treenileireillä eli myös tämän vuoksi nuo Kisakallion nurkat kiinnostivat. 


Tarinapolku



Päätimme käydä kokeilemassa mahtuuko, meidän auto Suoniementaipaleen parkkipaikalle, no yllätys yllätys ei mahtunut eli veimme sen Kisakallion parkkipaikalle ja palasimme kävellen samaan lähtöpaikkaan. Metsä näytti upealle, vaikka päivä oli hieman utuinen, kauniin vihreät sammalmatot ympäröivät pitkoksia. Tällä kertaa jätimme suosiolla väliin luontopolun sekä tarinapolun infotaulut, mutta toki katsastimme, mitä niiden ympärillä kulloinkin oli. Emme muutoin olisi huomanneet kirkasvetisiä metsälätäköitä tai kauniisti solisevia puroja. 

Olimme kävelleet parkkipaikalta noin 500 metriä, kunnes saavuimme luontopolun luokse, vasemmalle oli viitta Ahvenlammelle ja oikealle viitta Sorvalammelle. Kivi, sakset, paperi! Lähdimme vasemmalle Ahvenlammen suuntaan, ajatuksena oli tehdä hieman pidempi lenkki ja jatkaa patikointia luontopolun jälkeen Kisakallion suuntaan.




Saavuimme Ahvenlammelle, polku lammen rannassa oli upean näköinen, sen oikealla puolella kalliot nousivat korkealle. Pidimme lammen luona juomataukoa ja ihastelimme maisemia. Olimme saaneet kulkea koko matkan rauhassa, vastaan tuli vain muutamia. Laavulta tuli ihana nuotion tuoksu, mutta päätimme pitää evästauon seuraavalla laavulla Sorvalammella. 








Jatkoimme matkaa Sorvalammen suuntaan, ohitimme risteyksen mistä lähti polku toiselle parkkipaikalle Jantoniementielle. Edessämme oli kaatunut puu ja näin myrskyn jälkeen niitä näkyi metsässä useampia. Tuulisella säällä tai myrskyn jälkeen on hyvä aina tarkkailla puita ja hieman kuulostella, etteivät ne kaadu päälle. Kuljimme läpi erikoisen metsikön, jossa kasvoi tiheästi mäntyjä, niiden oksat olivat katkenneet ja osa puista oli käppyräisiä. Tuo metsä oli jotenkin maaginen, usein näkee vastaavia koivikoita, mutta noin tiheää mäntymetsää en muista nähneeni.










Sitten saavuimme Sorvalammelle, jossa pidimme evästauon, laavu oli täynnä porukkaa ja katsoin kateellisena perheiden herkullisia eväskoreja. Itse tyydyin voikkuleipiin ja kahviin, joita nautimme tuulen tuivertaessa. Alkoi tulla hieman vilakka, joten jatkoimme matkaa. Saavuimme suuren ja näyttävän kivilohkareen luokse, olihan se pakko vähän hupsutella ja esittää kannattelevansa tuota hurjan suurta kiveä. Hetken päästä polusta erkani toinen reitti ja huomasimme tulleemme luontopolun ja lisäreitin risteyskohtaan. 












Sen sijaan että olisimme jatkaneet hyväkuntoisia pitkoksia pitkin takaisin parkkipaikalle, lähdimme kapealle polulle viitan osoittamaan Kisakallion suuntaan. 


Kisakallion polut



Uusi polku oli merkitty punaisilla neliöillä, samoja merkkejä oli myös luontopolulla. Nyt merkit eivät olleet selkeästi näkyvillä, vaan niitä täytyi oikein etsimällä etsiä. Muutenkin tuo polku muuttui, se ei enää ollut kovin selkeä ja paikoin se oli jäänyt kasvuston alle. Opasteita piti seurata todella tarkkaan ja kun emme olleet nähneet niitä hetkeen, niin aloimme epäillä olemmeko enää oikealla polulla. Polku päättyi tiehen, jonka otaksuin olevan Suoniementaival eli sama hiekkatie, missä luontopolun parkkipaikka sijaitsi. 

Ylitimme tien, polku jatkui tien toisella puolella, opasteita oli enää harvassa. Hetken päästä ylitimme jälleen hiekkatien ja nyt polku muuttui taas mukavamman näköiseksi. Aluksi löysimme opasteita hyvin, kunnes ne katosivat täysin, sillä seurauksella että eksyimme metsään. Tiesimme kuitenkin, että olemme lähellä Kisakalliota, mutta edessämme oli pieni suo mitä emme pystyneet ylittämään. Olin niin iloinen, että tällä kertaa en ollut yksin liikenteessä. 






Pyörimme hetken ympyrää ja yritimme etsiä sopivaa polkua, kunnes päätimme palata takaisin, hetken päästä näimme jälleen punaisen neliön ja löysimme oikean polun mökkien vierestä. Olimme kuvitelleet, että tuo polku vie mökkien pihaan, mutta se jatkui erikoisesti aivan mökkitontin reunalla. Kohta olimme Kisakallioon johtavalla tiellä ja alkoi jo hämärtää. Jatkoimme kuitenkin urheiluopiston sijaan, loma-asuntojen ohitse alas rantaan ja kuljimme rantaviivan tuntumassa takaisin Kisakallion parkkipaikalle. 





Eritysesti tykkäsimme tuosta luontopolusta, mutta muut reitit tuottivat pettymyksen. Peukku luontopolulle, mutta hylsy lisäreitille. 

Retkihaaste – ”päin mäntyä”



Retkihaasteessa sijoitan Kaarnaistenkorven polut kohtaan 49. Retki päin mäntyä! 

Karnaistenkorven luontopolun erikoinen mäntymetsä suorastaan huusi pääsyä retkihaasteeseen, mutta päin mäntyä meni myös tämän retken muut reitit. 

Tuo mäntymetsä oli todella taianomaisen näköinen ja hämmästelimme sitä pitkään, en ole nähnyt mäntyjen kasvavan noin tiuhassa, puiden oksat olivat katkenneita ja osa puista oli käppyräisiä. 



Retkemme meni osittain päin mäntyä, sillä halusimme jatkaa kävelyä ja poikkesimme Tarinapolulta pidemmälle reitille. Tuo lisäreitti oli todella huonosti merkitty ja saimme etsimällä etsiä merkkejä, polku oli huonossa kunnossa, eikä näkymät  olleet kummoisia. Lopulta eksyimme polulta ja harhailimme jonkin aikaa, kunnes löysimme oikean polun ja pääsimme jatkamaan matkaa. Tämä lisäreitti ei todellakaan ollut kummoinen, joten suosittelen ehdottomasti Tarinapolkua ja mikäli haluaa kävellä vähän lisää, niin kannattaa suoraan kävellä Kisakallion rantaan.


Kaarnaisten korven luontopolku ja Tarinapolku




Karnaistenkorven luontopolku on pituudeltaan 3,3 km ja sen varrella on 21 infotaulua, jotka kertovat alueen eläimistä, kasvistosta sekä luonnosta. Luontopolun yhteydessä on lapsille tarkoitettu Tarinapolku, joka pitää sisällään 12 tehtävärastia, ohessa linkki Tarinapolun vihkoseen, jossa seikkaillaan haltiaperheen kanssa. 

Luontopolku on ympyräreitti ja sinne pääsee yhdysreittiä pitkin kahdelta parkkipaikalta Jantoniemeltä sekä Suomiehentaipaleelta Kisakallion tuntumasta. Luontopolku on hyvin merkitty keltaisilla neliöillä ja opasviitoilla. Polut eivät sovellu liikuntaesteisille, sillä niiden yli kulkee juurakoita ja reitti on osittain tehty pitkospuista. Pitkokset ovat liukkaita märällä säällä ja pakkasella. Osa metsän puista on hyvin lahoja, joten tuulisella säällä ja myrskyn jälkeen kannattaa olla varovainen, ettei puita kaadu päälle. 

Mikäli patikoinnista haluaa tehdä hieman pidemmän, niin luontopolulta erkaantuu toinen reitti, joka päätyy Kisakallioon rantaan. Muut polut on merkitty punaisella neliöllä, mutta näitä merkintöjä ei ole yhtä hyvin näkyvissä kuin luontopolun varrella. Ulkoilualueella on polkuja yhteensä noin 7,7 km, joista luontopolun osuus on 3,3 km.

Kisakallion urheiluopiston alueella on uimaranta ja urheiluopiston tiloissa toimii kahvila ja ravintola palveluista lisää voit lukea täältä.



Pituus: 3,3 km luontopolku, yhteensä 7,7 km

Vaativuustaso: helppo

Merkintä: luontopolku keltaiset neliöt ja muut reitit punaiset neilöt

Lähtöpiste: Suoniementaival 28 tai Jantoniementie 139, 08350 Lohja

Pysäköinti: 3 parkkipaikkaa, Lähtöpisteiden luona pysäköintitilaa muutamalle autolle ja Kisakalliossa isompi parkkipaikka. 

Palvelut: laavu, tulentekopaikka sekä käymälä, Ahvenlammella ja Sorvalammella

Vuodenaika: ympäri vuoden

Lisätietoja: 

Kartta 

https://www.lohja.fi/wp-content/uploads/2017/09/Karnaisten-retkeilykartta.pdf

Tarinapolku opas

https://www.lohja.fi/wp-content/uploads/2017/09/Karnaisten-tarinapolku.pdf


Mielenkiintoisia käyntikohteita lähellä:

Orthex tehtaanmyymälä, ABC-Lohja, Hossanmäentie 1, 08100 Lohja

Ma-pe klo 10-19 ja la-su klo 10-18


Tuoreimmat kuulumiset löydät 
Martan matkassa Facebookista tai Instagramista. 


maanantai 9. maaliskuuta 2020

Hanikan luontopolku – jälkiä jääkaudelta






”Hanikan luontopolku on yksi suosikkireittini, maasto on vaihtelevaa ja sen varrella on upeita maisemia, pitkospuita sekä jääkauden aikaisia historiallisia nähtävyyksiä. Reitti on sopivan pituinen ja sijaitsee lähellä, joten sinne pääsee helposti.” -Tapahtui Syyskuussa-

Espoossa sijaitseva Hanikan luontopolku on pituudeltaan noin 5 km  ja se kulkee Soukan ja Suvisaariston välimaastossa. Reitin varrella on sopivasti korkeuseroja, se kulkee metsässä kallioiden halki ja alhaalla rantojen tuntumassa, välillä piipahdetaan asuinalueella ja välillä kuljetaan pitkospuita pitkin. Hanikan luontopolku on ympyräreitti, sitä voi kulkea molempiin suuntiin ja se on siitä kiva, että sen voi aloittaa useammasta paikasta, näin reitti tuntuu aina uudelta, eikä siihen pääse ihan heti kyllästymään.

Ei uskoisi, että luontopolku kulkee aivan asutuksen läheisyydessä, sillä sitä kulkiessa voisi hyvin kuvitella olevansa jossakin kansallispuistossa. Reitti on sopivan haasteellinen, aikaa sen kiertämiseen kuluu noin kaksi tuntia, joten sen ehtii kivasti patikoimaan vielä iltasella töiden jälkeen.

Reitti on merkitty keltaisella maalilla, itselläni oli alkuun haasteita löytää merkintöjä oikeasta polusta Soukankallioilla ja rapakiven luona, tallasin ristiin rastiin ja etsin oikeaa polkua, löytyihän se sieltä sitten lopulta. 


Hanikan luontopolku on yksi mieluisimmista patikointireiteistä

Harvoin olen onnistunut kävelemään reitin kahdessa tunnissa, sillä luontopolun varrella on paljon mielenkiintoista katseltavaa ja aina löytyy jotakin kuvattavaa. Polun varrella on esihistoriallisia nähtävyyksiä, kuten kiviröykkiöitä, jotka ovat pronssikautisia hautoja, jääkauden muovaamia kallioita sekä muinaisranta, josta on muistona vain sileät kivet. Luontopolulla on 14 opastaulua, jotka kertovat alueen luonnosta ja historiasta.

Mikäli aloittaa luontopolun Suinonsalmesta, niin ensiksi tulee vastaan pitkospuut, jos risteyskohdasta kääntyy vasemmalle reitti kulkee metsän kautta Sundsbergetin kalliolle, jonka päällä on kaksi pronssikautista hautaa ja jos jatkaa matkaa suoraan tullaan kosteikon kautta lintutornille.









Hautaröykkiöt eli Hiidenkiukaat sijaitsevat lähekkäin upealla paikalla, josta on mahtavat näkymät Soukkaan. Hautoja on kaksi ja ne ovat säilyneet tuhansia vuosia. Niiden sisällä mahtaa olla tärkeitä henkilöitä. Hautojen luota pääsee rappuja pitkin alas ja polku vie Soukanväylän tuntumaan.










Matka jatkuu Soukanväylän ylitse asutuksen luokse, missä sijaitsee mielettömän iso siirtokivilohkare. Polku vie takaisin metsään ja hetken päästä tullaan jyrkkää alamäkeä pitkin pienelle kosteikolle, jonka jälkeen kiivetään ylös muinaisrannalle.(Muinaisrannan luota lähtee polku vasemmalle, josta on pääsy Kasakalliolle.)


Jääkauden ajalta siirtynyt rapakivi painaa 200 tonnia









Hanikan luontopolku jatkuu kuitenkin muinaisrannalta oikealle, ja polku nousee isolle kalliolle. Reitti kulkee kallion poikki metsäosuus päättyy ja vuorossa on Soukanväylän alitus ja ollaan Kaitalahdessa. 




Polku lintutornille


Kaitalahti


Kaitalahdesta alkaa pitkospuut ja kuljetaan aivan veden tuntumassa. Reitiltä lähtee pieni polku vasemmalle, joka vie lintutornin luokse. Lintutorniin voi kiivetä katsomaan mikä kaislikossa suhisee. Polku jatkuu lähellä rantaa ja pienen saaren luona voi ihailla Kaitaalle ja Matinkylän suuntaan avautuvaa merimaisemaa, nyt ollaankin jo loppusuoralla.


Kasakallion näköalat



Soukan Kasakalliolta näkee Helsinkiin asti


”Kasakalliolta on aivan huikeat maisemat merelle ja auringonlaskun aikaan siellä on mukava istuksia ja ihailla värikästä taivasta. Soukan Kasakalliolle pääsee Hanikan luontopolulta tekemällä pienen koukkauksen.” - Elokuu kesä loppuu arki alkaa­-

Mikäli kulkee polun opastaulujen mukaan järjestyksessä, niin lopuksi voi mennä korkean Kasakallion päälle ihailemaan maisemia. Soukansalmentieltä talojen välistä lähtee metsään päättyvä sivukuja, josta lähtee useita polkuja Kasakalliolle. Kasakalliolta on mukava seurata vesiliikennettä sekä ihailla auringonlaskua. 





Hanikan luontopolku




Sijainti: Espoo, Soukka – Kaitalahti – Suinonsalmi
Pituus: 5km, ympyräreitti
Kesto: 2h
Vaativuus:** vaativa
Korkeuseroja ja paikoin epätasaista maastoa, pitkospuut kosteissa paikoissa, osittain kapeaa metsäpolkua, reitti kulkee osittain kalliolla joka on sateella liukas.
Nähtävää: lintutorni, pronssikautiset haudat, rapakivi, muinainen ranta, Kasavuoren kalliot näköalapaikka (400m).
Palvelut: Ei taukopaikkoja, kalliot sopivat eväspaikaksi, roskat mukaan. Suinonalmessa kesäkioski ja Espoon kaupungin reittivene pysähtyy kesäisin.
Opasteet: keltainen maali, Polun alkuun opastus Alakartanontien urheilukentältä, yhdyspolku Suinonsalmen kesäkioskilta sekä Suvisaariston rannan pysäköintialueelta.
Lähtöpisteet: Soukka – Kaitalahti – Suinonsalmi
Saapuminen: Bussit 143 / 145 Helsingistä (tarkista)
Pysäköinti: Alakartanontien, Suvisaarentien tai Suinonsalmen kesäkioskin pysäköintialueet. Suinonsalmessa pysähtyy kesäisin Espoon kaupunginreittivene. 


Jälkiä jääkaudelta




Viimeisen jääkauden Veikselin aikana Suomi oli parin kilometrin paksuisen jäämassan alla, ilmaston lämmetessä mannerjää vetäytyi nopeasti. Jään sulaminen irrotti kalliosta lohkareita, jotka kulkeutuivat jään mukana jopa tuhansia kilometrejä. Hanikan luontopolun varrella on suuri siirtolohkare, jonka sanotaan ajelehtineen jään mukana Viipurista.  

Jää on sulaessaan muokannut kalliota ja hionut sitä irtokivien avulla, jään vetäytyminen on jättänyt jälkeen sileät kalliot ja se on synnyttänyt soraharjuja kuten Salpausselät. Suomi oli suurelta osin veden peitossa ja vedestä nousi maankohoamisen seurauksena uutta maata.




Pirunpellot




Espoossa on ollut asutusta jo kivikaudella yli 8000 vuotta sittten, ensimmäiset asukkaat asuivat Pohjois-Espoossa Nuuksion seudulla, sillä Etelä-Espoo oli tuolloin vielä veden peitossa. Pronssikaudella (1800-800 eaa.) suuri osa eteläisestä Espoosta oli saaristoa ja moni nykyinen asuinalue oli vielä veden alla, maankohoamisen myötä rantaviiva siirtyi, merestä kohosi kareja jotka laajenivat saariksi. 

Pirunpellot eli laajat kivikot ovat muistona muinaisrannoista ja niistä huomaa kuinka vedenpinta on laskenut. Aikanaan uskottiin että kivikot olivat muodostuneet pirujen heittämistä kivistä. Hanikan luontopolun varrella on muinaisranta kivikko, jonka sileät kivet ovat muodostaneet.


Hiidenkiukaat




Espoossa on useita kiviröykkiöitä eli Hiidenkiukaita, jotka on tunnistettu pronssikauden aikaisiksi haudoiksi. Haudat sijaitsevat korkealla kallioilla, jotka ennen olivat lähellä merenrantaa. Hautojen uskottiin olevan hiisien tekosia, ja usein niistä on löydetty vainajille kuuluneita esineitä koruja ja aseita. Vainajan ympärille on tehty kehä ja päälle on kasattu kiviä.



Tervetuloa blogiini
www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa