Meikon kotokierros – Retki, jolla tutustuit aluskasvillisuuteen

Kuinka monta valokuvaa voi ottaa 4,4 km pituisen patikointireitin aikana?

Olin lähdössä Kirkkonummelle katsomaan taimia pihan uusiin kukka-altaisiin ja ajattelin samalla käydä ulkoilemassa. Istutuksia katsellessa aika saattaa hurahtaa huomaamatta, joten reitin piti olla suhteellisen lähellä taimitarhaa. Mieleeni tuli Meikon ulkoilualue, kävin siellä muutama vuosi sitten kiertämässä Meikojärven ympäri ja tykkäsin siitä kovasti. 

Meikonkierroksen 8,3 km lisäksi alueella on kaksi muuta, lyhyempää reittiä Kuikankierros 3,2 km ja Kotokierros 4,4 km. Kartalta katsottuna tuo Kotokierros näytti mukavalta, sillä se kulkee monen lammen kautta. Taisimme viimeksi Meikoa kiertäessä kävellä ainakin osan matkaa Kuikankierrosta, joten reittivalinta oli helppo, päädyin Kotokierrokselle, valintaan vaikutti myös reitin profiili. Lue lisää Meikojärven kierroksesta.

Kotokierros, neljä lampea ja yksi järvi

Lähdin taimikaupasta pää täynnä ideoita ja ruskan värittämiä istutuksia, ei mennyt kuin tovi, niin olin jo Meikon parkkipaikalla. Hämmästelin, kuinka lyhyt matka Meikoon loppuen lopuksi oli, vain puolisen tuntia meiltä kotoa. Parkkipaikka oli täynnä autoja, joka enteili ruuhkaa reiteillä.

 

Pienen kävelyn jälkeen piti jo tehdä ensimmäinen valinta reitin suhteen, aloittaako ensimmäisestä opasteesta, lähteä kapuamaan korkeaa ylämäkeä ja päätyä lopuksi tulisijan ja käymälän luokse? Vaiko jatkaa kävelyä vielä vähän matkaa eteenpäin ja aloittaa reitti huoltorakennuksien luota, valitsin käymälän! 

Reitti näytti tutulta, kun saavuin nuotion luokse Korsolammelle, viimeksi olimme huhtikuussa ja nyt ruskan aikaan pieni ero. Lähdin matkaan Korsolammelta, aluksi polku kulki lammen viertä pitkin ja jatkui siitä sopivan levyisenä metsään. 

Ensimmäiseksi ilahduin reittimerkinnöistä, sillä ne olivat todella selkeät ja vihreitä vinoneliöitä oli tiheästi laitettu koko reitin varrelle. Merkinnöistä tuli itselle turvallinen olo, sillä polun varrella ei juurikaan ollut muita, moni oli jäänyt nautiskelemaan aurinkoisesta iltapäivästä ensimmäiselle lammelle kallioille ja nuotioiden ääreen. 

Huomasin että olin jo aikaisemmassa postauksessa Patikointikohteena Meikojärvi Kirkkonummella kehunut reittimerkintöjä ja toivonut, että merkinnät olisivat yhteneväisiä kaikilla poluilla. Lue lisää Meikojärven kierroksesta tai mikä minua eniten ärsyttää patikoinnissa? 

Kohta tuli vastaan seuraava lampi, pieni Immerialampi, jota ympäröi kostea hieman suontapainen maasto. Ihailin hetken ruskan värejä ja jatkoin matkaa. Maasto muuttui paikoin haastavaksi ja mäkiseksi.

Kolmas lampi oli pieni Kakarlampi, joka pilkotti puiden välistä, se oli osittain suon peitossa. Onnistuin kastelemaan kenkäni, kun lähdin lähemmäksi ihastelemaan ruskan värejä. Maastosta minulle tuli heti mieleen Torronsuon kansallispuisto, jossa olin hetki sitten patikoimassa. 

Kakarlammen jälkeen tuli pitkä osuus metsässä, kallioita, pitkoksia, ylämäkeä ja alamäkeä sekä paljon kauniita ruskan värejä, kunnes alkoi jyrkkä kallio-osuus. Kapusin ylös kallion päälle ja edessäni pilkotti puiden välistä upea järvimaisema, olin tullut Mustajärven yläpuolelle. Näky oli kerrassaan upea! 

Hieman kateellisena katsoin yhtä pariskuntaa, jotka söivät eväitään kallioiden parhaalla paikalla. Minulla ei ollut eväitä mukana ja vesipullokin oli unohtunut kotiin. Ihailin aikani maisemia, niin kaunista ja tyyntä, kerrassaan upea paikka.  Alhaalla oli laituri ja vaikka oli lämmin, niin ihoni meni kananlihalle, katsellessani kaverusten hyppimistä järveen. 

Lähdin jatkamaan matkaa, tässä vaiheessa kuvittelin olevani Mustajärven sijaan Kotolammella, eli edessä olisi viimeinen etappi parkkipaikalle. Sitten alkoi pidempi osuus metsässä ja olin niin iloinen, kun löysin sen aikana monta sopivaa kohtaa, mitkä voisin Retkihaastessa kuitata toteutuneeksi. 

Saavuin Kotolammen luokse ja hämmennyin hieman, sillä luulin jo nähneeni kaikki neljä lampea! Aurinko alkoi jo laskea, jatkoin matkaa ja tuijotin merkintöjä taukoamatta. Korvissani soi parkkipaikalla kuulemani keskustelu, missä kaksi rouvaa epäili lähteneensä väärälle polulle rappusien kohdalta, jäin miettimään oliko minulle käynyt myös niin?

Ei sentään, minua vastaan tuli iso ryhmä kurssilaisia suunnistus tai polkujuoksu, tämä rauhoitti mieltäni. Hetken päästä eteeni tuli vielä rappuset alas ja huomasin vasemmalla puolella uiden välistä pienen lammen, jonka oli lähellä parkkipaikkaa. 

Mä niin tykkäsin tästä Kotokierroksesta!

Retkihaaste 2020

Tämä retkihaaste on todella mahtava! 

Se on tuonut paljon iloa patikoimiseen ja uusia polkuja kuljettavaksi, paikkoja missä en välttämättä muuten kävisi. Kotokierroksen reitin valintaani vauhditti retkihaasteen kohta 33 ”Retki mäkisessä maastossa”, sillä olin lukenut, että reitillä on paljon korkeuseroja. 

Matkan varrella bongasin kuitenkin useita asioita ja huomasin, että tämän reitin voisi sijoittaa moneen eri kohtaan retkihaasteessa. Iloitsin jokaisesta huomiosta, ja jäin miettimään mihin kohtaan haluan tämän Kotokierroksen sijoittaa? 

Suunnitelmat muuttuivat alkuperäisestä ja päätin laittaa retken ainakin aluksi kohtaan 14 ”Retki, jolla tutustut aluskasvillisuuteen”, sillä sen verran paljon tuli otettua luontokuvia. Saattaapi olla, että loppuvuodesta täytän tyhjiä haastekohtia vielä tällä retkellä!

13 Kiveltä kivelle retki

14 Retki, jolla tutustut aluskasvillisuuteen

28 Luontokuvausretki

29 Värikäs retki

33 Retki mäkisessä maastossa

34 Retki, jolla kiipesit portaita

37 Retki merkitylle polulle

45 Aurinkotervehdysretki

Meikon ulkoilualue

Meikonjärvi sijaitsee luonnonsuojelualueella Kirkkonummella, se on osittain kaupungin, valtion ja yksityisten omistamaa aluetta. Alueella ei ole asutusta, se on hyvin luonnonmukaisessa tilassa, ympärillä on metsää, suota ja useita lampia. 

Meikojärven alue on nykyään suosittu virkistysalue, sieltä on löydetty jälkiä kivikautisesta asutuksesta ja siellä on sotahistoriallisesti tärkeitä Porkkalan vuokrakauden aikaisia linnoituksia. 

Onneksi luin vasta nyt tätä kirjoittaessa, että alueella on aikanaan havaittu karhu ja ilveksiä, yksin metsässä jokainen rasahdus saa minut jännittyneeksi.

Meikon ulkoilualueella on kolme eri patikointireittiä Meikonkierros 8,3 km, Kuikankierros 3,2 km ja Kotokierros 4,4 km. Reitit on hyvin merkitty, niissä on jonkin verran korkeuseroja ja jyrkkiä kohtia sekä pitkospuita, ne eivät sovi liikuntarajoitteisille. Reittien varrella on ulkohuusseja sekä pari tulentekopaikkaa.

Osoite: Kirkkonummi, Korsolammentie pysäköinti tien päässä

Kuikankierros 3,2 km

Pysäköintialueelta Meiko-järvelle ja Näseuddenin niemen ympäri

Meikonkierros 8,3 km

Kuikankierrokselta Meiko-järven ympäri, reitin varrella tulentekopaikka 

Kotokierros 4,4 km

Pysäköintialueelta Dorgarnin ylängön lammille: Korsolammelle, Immerlammelle, Kakarlammella, Kotolammelle ja Mustajärvelle.
Reitin varrella keittokatos ja telttailupaikka. 

Patikointikohteena Meikonjärvi, Kirkkonummella

Varmaan noin vuosi sitten näin Facebookissa upean kuvan järvimaisemasta, joka oli otettu patikointiretkeltä. Kyselin kuvan perään ja sain kuulla, että se on otettu Kirkkonummen Meikojärveltä, siitä hetkestä lähtien olen halunnut päästä sinne patikoimaan. 

Viime päivät olen haikaillut Sveitsin keväästä ja ollut vähän allapäin, kun taas Sveitsissä ollessa, tuli haikailtua Suomeen, kun näki ihania luontokuvia, järvimaisemia tai kuvia Helsingistä. Näinhän tämä menee…

Olimme sopineet ystäväni kanssa patikointirekestä ja halusin tietenkin päästä käymään tuolla Meikonjärvellä, onnistuin onneksi houkuttelemaan Eerikan Meikoon Nuuksion sijaan.

Meikojärvi

Meikonjärvi sijaitsee luonnonsuojelualueella Kirkkonummella, se on osittain kaupungin ja osittain valtion omistama. Alueella ei ole asutusta, joten alue on hyvin luonnonmukaisessa tilassa, ympärillä on metsää, suota ja useita lampia. 

Meikon ulkoilualueella on kolme eri patikointireittiä Meikonkierros 8,5 km, Kuikankierros 3,2 km ja Kotokierros 4,4 km. Reittien varrella on ulkohuusseja sekä pari tulentekopaikkaa. Reitit on hyvin merkitty ja siellä on useita pitkospuista.

Reittimerkinnät

Tässä olisi oiva patikoinitireitin vaatimuustaso merkintä

Useimmiten reittien merkinnät ovat puisia viittoja, jotka hukkuvat maastoon. Olemassa olevia merkkejä on harvakseltaan ja yleensä ainoa saatavilla oleva lisäinformaatio on reitinpituus. 

Toivoisin että Suomessa olisi yksi yhtenäinen reittimerkistö, josta ilmenisi reittien vaativuustaso sekä matkan kesto eli aika kuinka kauan kohteeseen kestää patikoida. Näin olisi helppo valita itselle sopivan haasteellinen reitti. 

Reitit voitaisiin hyvin merkitä Esim. niillä kuuluisilla liikennevaloilla, vihreä tarkottaisi helppoa maastoa, se olisi esteetön ja sitä pitkin voisi kärrytellä. 

Keltainen olisi vähän vaativampi, kapeampia polkuja ja jonkin verran esteitä ja korkeuseroja, punainen taas olisi vaikea, haastatavampi enemmän korkeuseroja ja haastavampi reitti kulkea. 

Opasteissa olisi hyvä ilmetä myös aikamerkinnät, kuinka kauan kestää seuraavalle etapille tai päämäärään, tämä helpottaisi voimien ja energian jakamista sekä juoma- ja ruokailuataukojen ja vessareissujen suunnittelua. Mahtaakohan näillä Meikon liikennevaloilla olla mitään tekemistä vaativuustasojen kanssa?

Meikonkierros 8,6 km

Eerika oli valmistanut meille eväät ja pakkasimme ne reppuun, Kyöstin autoon ja lähdimme matkaan. Ajoimme Meikolle noin puolisen tuntia ja olimme perillä. 

Olin juuri autossa vaahdonnut, kuinka minua ärsyttää täällä Suomessa patikointireittien puutteellinen merkintä ja kun nousin autosta, minua alkoi naurattaa, sillä ensimäisenä huomasin tyylikkäät puiset viitat värikoodeilla.

Valitsimme pisimmän reitin eli Meikonkierroksen, joka infotaulun kartan mukaan oli 8,3 km pitkä. Päätimme lähteä kiertämään järveä sen vasemmalta puolelta, jotta voimme lopuksi taukopaikalla paistaa makkarat ja juoda kahvit. 

Alkumatkalla reitin kunto yllätti meidät, polku oli öisen sateen jälkeen todella mutainen ja maa jalkojemme alla painui jännästi rahisten alas. Sitten hoksasimme että maa oli routainen, suo jonka päällä kävelimme, oli maan alta jäinen. 

Reitin varrella oli useita ihania pitkospuita, jotka olivat todella tukevia. Reittimerkinnät ja pitkospuut näyttivät suhteellisen uusilta ja ne oli todella hyvässä kunnossa.

Karhukoira Kyösti vai "Esko"?

Maanpinta tuntui jännältä kun alapuolella jää rahisi ja antoi jalan alle myöten

Jäähileet suhisee tuulen mukana

Suo osuuden jälkeen polku parani pikkuhiljaa, mitä korkeammalle nousimme, sitä kuivempaa oli. Polun varrelle oli laitettu kiitettävän tiheästi opastemerkkejä, se oli hyvä sillä vaihtelevassa maastossa oli hyvä pitää silmät maassa. 

Pidimme ensimmäisen juomatauon kallion päällä, josta oli upeat maisemat järvelle. Järvi oli jäähileen peitossa joka tuulessa suhisi mukavasti. Järven vasemmalla puolella polku meni enemmän metsän puolella kuin järven rannalla. Paikotellen poluilla oli vielä märkää talven jäljiltä ja jouduimme keksimään kiertoteitä.

Team "Meiko"

Pysähdyimme järven päähän hetkeksi istumaan ja saimme päivän parhaimmat naurut! 

Kohmeinen sammakko oli lähtenyt reissullensa ja se kulki eteenpäin kuin olisi ollut hidastetussa filmissä. 

Jatkoimme matkaa järven oikealla puolella ja löysimme sinivuokkoja eli selkeitä kevään merkkejä. Aurinko hemmotteli meitä, mutta tuuli alkoi hieman yltyä. 

Kesää kohti...

Ihaan paras Grillipaikka 

Löysimme grilliapaikan, mutta se oli niin tuulinen, että päätimme jatkaa matkaa ja etsiä jonkun toisen paikan evästauolle. 

Sopivaa suojaisaa paikaa ei vaan löytynyt, joten päätimme jatkaa matkaa vihreän reitin Kotokierroksen tulentekopaikalle. 

Löysimme sopivan suojaisan paikan jäimme nauttimaan eväitämme, makkarat söimme nälissämme kylminä ja kahvin kera oli tarjolla ”Maailman parasta banaanikakkua” kiitos Eerika evästyksestä.

Niin tuulista että tuhkatkin tuuli grillistä silmille

Tyhjä puuvaja

Hienot on puitteet

Koivut kalisi tuulen mukana, jännä ääni

Routainen tie

vihdoinkin suojaista, eväspaikka

Kaffepausse

Tämä patikointiretki oli kerrassaan loistava, se vei pois kaukokaipuun ja toi mukanaan hyvän mielen! Seuraavalla kerralla täytyy käydä kokeilemassa tuo Kotokierroksen reitti.