Meikon kotokierros – Retki, jolla tutustuit aluskasvillisuuteen

Kuinka monta valokuvaa voi ottaa 4,4 km pituisen patikointireitin aikana?

Olin lähdössä Kirkkonummelle katsomaan taimia pihan uusiin kukka-altaisiin ja ajattelin samalla käydä ulkoilemassa. Istutuksia katsellessa aika saattaa hurahtaa huomaamatta, joten reitin piti olla suhteellisen lähellä taimitarhaa. Mieleeni tuli Meikon ulkoilualue, kävin siellä muutama vuosi sitten kiertämässä Meikojärven ympäri ja tykkäsin siitä kovasti. 

Meikonkierroksen 8,3 km lisäksi alueella on kaksi muuta, lyhyempää reittiä Kuikankierros 3,2 km ja Kotokierros 4,4 km. Kartalta katsottuna tuo Kotokierros näytti mukavalta, sillä se kulkee monen lammen kautta. Taisimme viimeksi Meikoa kiertäessä kävellä ainakin osan matkaa Kuikankierrosta, joten reittivalinta oli helppo, päädyin Kotokierrokselle, valintaan vaikutti myös reitin profiili. Lue lisää Meikojärven kierroksesta.

Kotokierros, neljä lampea ja yksi järvi

Lähdin taimikaupasta pää täynnä ideoita ja ruskan värittämiä istutuksia, ei mennyt kuin tovi, niin olin jo Meikon parkkipaikalla. Hämmästelin, kuinka lyhyt matka Meikoon loppuen lopuksi oli, vain puolisen tuntia meiltä kotoa. Parkkipaikka oli täynnä autoja, joka enteili ruuhkaa reiteillä.

 

Pienen kävelyn jälkeen piti jo tehdä ensimmäinen valinta reitin suhteen, aloittaako ensimmäisestä opasteesta, lähteä kapuamaan korkeaa ylämäkeä ja päätyä lopuksi tulisijan ja käymälän luokse? Vaiko jatkaa kävelyä vielä vähän matkaa eteenpäin ja aloittaa reitti huoltorakennuksien luota, valitsin käymälän! 

Reitti näytti tutulta, kun saavuin nuotion luokse Korsolammelle, viimeksi olimme huhtikuussa ja nyt ruskan aikaan pieni ero. Lähdin matkaan Korsolammelta, aluksi polku kulki lammen viertä pitkin ja jatkui siitä sopivan levyisenä metsään. 

Ensimmäiseksi ilahduin reittimerkinnöistä, sillä ne olivat todella selkeät ja vihreitä vinoneliöitä oli tiheästi laitettu koko reitin varrelle. Merkinnöistä tuli itselle turvallinen olo, sillä polun varrella ei juurikaan ollut muita, moni oli jäänyt nautiskelemaan aurinkoisesta iltapäivästä ensimmäiselle lammelle kallioille ja nuotioiden ääreen. 

Huomasin että olin jo aikaisemmassa postauksessa Patikointikohteena Meikojärvi Kirkkonummella kehunut reittimerkintöjä ja toivonut, että merkinnät olisivat yhteneväisiä kaikilla poluilla. Lue lisää Meikojärven kierroksesta tai mikä minua eniten ärsyttää patikoinnissa? 

Kohta tuli vastaan seuraava lampi, pieni Immerialampi, jota ympäröi kostea hieman suontapainen maasto. Ihailin hetken ruskan värejä ja jatkoin matkaa. Maasto muuttui paikoin haastavaksi ja mäkiseksi.

Kolmas lampi oli pieni Kakarlampi, joka pilkotti puiden välistä, se oli osittain suon peitossa. Onnistuin kastelemaan kenkäni, kun lähdin lähemmäksi ihastelemaan ruskan värejä. Maastosta minulle tuli heti mieleen Torronsuon kansallispuisto, jossa olin hetki sitten patikoimassa. 

Kakarlammen jälkeen tuli pitkä osuus metsässä, kallioita, pitkoksia, ylämäkeä ja alamäkeä sekä paljon kauniita ruskan värejä, kunnes alkoi jyrkkä kallio-osuus. Kapusin ylös kallion päälle ja edessäni pilkotti puiden välistä upea järvimaisema, olin tullut Mustajärven yläpuolelle. Näky oli kerrassaan upea! 

Hieman kateellisena katsoin yhtä pariskuntaa, jotka söivät eväitään kallioiden parhaalla paikalla. Minulla ei ollut eväitä mukana ja vesipullokin oli unohtunut kotiin. Ihailin aikani maisemia, niin kaunista ja tyyntä, kerrassaan upea paikka.  Alhaalla oli laituri ja vaikka oli lämmin, niin ihoni meni kananlihalle, katsellessani kaverusten hyppimistä järveen. 

Lähdin jatkamaan matkaa, tässä vaiheessa kuvittelin olevani Mustajärven sijaan Kotolammella, eli edessä olisi viimeinen etappi parkkipaikalle. Sitten alkoi pidempi osuus metsässä ja olin niin iloinen, kun löysin sen aikana monta sopivaa kohtaa, mitkä voisin Retkihaastessa kuitata toteutuneeksi. 

Saavuin Kotolammen luokse ja hämmennyin hieman, sillä luulin jo nähneeni kaikki neljä lampea! Aurinko alkoi jo laskea, jatkoin matkaa ja tuijotin merkintöjä taukoamatta. Korvissani soi parkkipaikalla kuulemani keskustelu, missä kaksi rouvaa epäili lähteneensä väärälle polulle rappusien kohdalta, jäin miettimään oliko minulle käynyt myös niin?

Ei sentään, minua vastaan tuli iso ryhmä kurssilaisia suunnistus tai polkujuoksu, tämä rauhoitti mieltäni. Hetken päästä eteeni tuli vielä rappuset alas ja huomasin vasemmalla puolella uiden välistä pienen lammen, jonka oli lähellä parkkipaikkaa. 

Mä niin tykkäsin tästä Kotokierroksesta!

Retkihaaste 2020

Tämä retkihaaste on todella mahtava! 

Se on tuonut paljon iloa patikoimiseen ja uusia polkuja kuljettavaksi, paikkoja missä en välttämättä muuten kävisi. Kotokierroksen reitin valintaani vauhditti retkihaasteen kohta 33 ”Retki mäkisessä maastossa”, sillä olin lukenut, että reitillä on paljon korkeuseroja. 

Matkan varrella bongasin kuitenkin useita asioita ja huomasin, että tämän reitin voisi sijoittaa moneen eri kohtaan retkihaasteessa. Iloitsin jokaisesta huomiosta, ja jäin miettimään mihin kohtaan haluan tämän Kotokierroksen sijoittaa? 

Suunnitelmat muuttuivat alkuperäisestä ja päätin laittaa retken ainakin aluksi kohtaan 14 ”Retki, jolla tutustut aluskasvillisuuteen”, sillä sen verran paljon tuli otettua luontokuvia. Saattaapi olla, että loppuvuodesta täytän tyhjiä haastekohtia vielä tällä retkellä!

13 Kiveltä kivelle retki

14 Retki, jolla tutustut aluskasvillisuuteen

28 Luontokuvausretki

29 Värikäs retki

33 Retki mäkisessä maastossa

34 Retki, jolla kiipesit portaita

37 Retki merkitylle polulle

45 Aurinkotervehdysretki

Meikon ulkoilualue

Meikonjärvi sijaitsee luonnonsuojelualueella Kirkkonummella, se on osittain kaupungin, valtion ja yksityisten omistamaa aluetta. Alueella ei ole asutusta, se on hyvin luonnonmukaisessa tilassa, ympärillä on metsää, suota ja useita lampia. 

Meikojärven alue on nykyään suosittu virkistysalue, sieltä on löydetty jälkiä kivikautisesta asutuksesta ja siellä on sotahistoriallisesti tärkeitä Porkkalan vuokrakauden aikaisia linnoituksia. 

Onneksi luin vasta nyt tätä kirjoittaessa, että alueella on aikanaan havaittu karhu ja ilveksiä, yksin metsässä jokainen rasahdus saa minut jännittyneeksi.

Meikon ulkoilualueella on kolme eri patikointireittiä Meikonkierros 8,3 km, Kuikankierros 3,2 km ja Kotokierros 4,4 km. Reitit on hyvin merkitty, niissä on jonkin verran korkeuseroja ja jyrkkiä kohtia sekä pitkospuita, ne eivät sovi liikuntarajoitteisille. Reittien varrella on ulkohuusseja sekä pari tulentekopaikkaa.

Osoite: Kirkkonummi, Korsolammentie pysäköinti tien päässä

Kuikankierros 3,2 km

Pysäköintialueelta Meiko-järvelle ja Näseuddenin niemen ympäri

Meikonkierros 8,3 km

Kuikankierrokselta Meiko-järven ympäri, reitin varrella tulentekopaikka 

Kotokierros 4,4 km

Pysäköintialueelta Dorgarnin ylängön lammille: Korsolammelle, Immerlammelle, Kakarlammella, Kotolammelle ja Mustajärvelle.
Reitin varrella keittokatos ja telttailupaikka. 

Iltapäiväkahvit Kopparnäsin rantakalliolla

Lauantaina oli ihana aurinkoinen päivä ja halusin ehdottomasti päästä ulkoilemaan pitkän iltavuoroviikon jälkeen. Pakkasin kahvit ja leivät reppuun ja lähdin ajelemaan Inkoon suuntaan. Minua on jo pitkään houkutellut tuo Porkkalan vuokra-alue ja olen halunnut päästä tutustumaan siihen, tällä kertaa valitsin kohteeksi Koppanäsin virkistysalueen, sillä nimessä oli jotakin tuttua.

Perille oli helppo löytää ajoin 51 tietä ja Degerbyn kohdalla käännyin vasemmalle, jatkoin hiekkatietä ihan päätyyn asti. Matkan varrella oli muutamia parkkipaikkoja, mutta minä päätin katsoa kuinka pitkälle pääsen ja jätin auton viimeiselle parkkipaikalle. 

Otin repun ja lähdin rannan suuntaan, kiipesin pienen ylämäen ja sen yläpuolelta avautui aivan huikea maisema merelle! Olin tullut Rävberget näköalapaikalle, joka oli korkean kallion päällä. Aikani ihastelin maisemia, kunnes lähdin kävelemään varovasti alas rantakallioille.

Rantakivillä oli useita kalastajia ja kyselin eräältä mahdollisia patikointipolkuja, sillä en ollut niitä löytänyt alueen kartasta. Virkistysalueella ei ollut mitään merkittyjä reittejä, vaan metsässä kulki pieniä kalastajien polkuja. 

Lähdin kävelemään rantakiviä pitkin, kalastaja huuteli vielä perääni, että metsässä saattaa olla kyykäärmeitä ja hän oli nähnyt muutamia rantakäärmeitä. 

Jatkoin matkaa ja kävelin eteenpäin katse tiukasti maassa. Polut olivat todella kapeita ja olemattomia, olin hieman huolissani että saattaisin eksyä, joten palasin takaisin rantakallioille ja lähdin kulkemaan toiseen suuntaan, joka johti Berguddenin näköalapaikalle.

Tuuli vihmosi rannan tuntumassa, etsin itselleni suojaisan paikan missä nautin maisemista ja kahveista, samalla seurasin joutsenien puuhia. Olin toivonut että löytäisin joitakin merkkejä tuosta Neuvostoliiton vuokra-ajalta, mutta valitettavasti en niitä nähnyt, ellei mutterin näköiset betonimöhkäleet sitten olleet vanhoja bunkkereita.

Kopparnäs

Kopparnäs on yksi Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ulkoilualueista, se sijaitsee Degerbyssä Inkoossa. Alue on avoin kaikille, siellä voi ulkoilla, marjastaa ja sienestää tai vaikka käydä paistamassa makkarat. Meri- ja saarimaisemia voi ihailla Berguddenin rantakallioilta tai Rävenbergetin kalliolta.

Kopparnäs on ollut osa Porkkalan vuokra-aluetta, jonka Suomi joutui sodan jälkeen rauhanehtojen vuoksi vuokraamaan Neuvostoliitolle 50 vuodeksi aina vuoteen 1994 asti. 

Neuvostoliitto perusti sotilaallisen tukikohdan puolustamaan Leningradia Suomenlahden kapeimmalle kohdalle Porkkalannimen ja Viron Naissaaren välille. Vuokra-alue oli laaja, se käsitti suuren osan Kirkkonummea ja Degerbytä sekä osia Inkoosta, Siuntiosta ja Espoosta. Vuokra-alue evakuoitiin ja sen asukkaat joutivat siirtymään kodeistansa toisaalle.

Tilanne oli erikoinen, sillä Neuvostoliiton tukikohta sijaitsi vain kivenheiton päässä Helsingistä ja se oli täysin suljettu. Tukikohdassa oli yli 30 000 Neuvostoliittolaista ja sinne oli ulkopuoliselta pääsy kielletty. Neuvostoliitto kuitenkin luovutti yllättäin alueen Suomelle vuonna 1955 ja vetivät joukkonsa pois Porkkalan alueelta.

Porkkalan alue oli vuokrakauden aikana rapistunut huonoon kuntoon vuosien 1944-1956 aikana. Kopparnäsin aluetta oli käytetty tykistö ja maalialueena, alueen rakennuksista oli jäljellä vain kivjalat ja maasto oli palanut lähes kokonaan.

Kopparnäsin alueelle suunniteltiin myöhemmin ydinvoimalaa 1970-luvulla, mutta alueen asukkaat nousivat vastustamaan hanketta ja se kariutui. Nykyään alue on Uudenmaan virkistysyhdistyksen omistuksessa.

Kartta: Uudenmaan virkistysyhdistys