Patikointi -Eniten ärsyttää

Kävelyreittien puutteelliset merkinnät

Mahtavaa kun nykyään kaupungeissa on useita mielenkiintoisia kävelyreittejä, joiden avulla on helppo tutustua kaupunkeihin ja niiden nähtävyyksiin. Luonnossa liikkuminen on nostanut suosiota ja erilaiset  luontopolut ja patikointireitit houkuttelvat ulkoilemaan. Viime aikoina minua on tosin alkanut ärsyttämään reittien puutteelliset opasteet, niin kaupungissa kuin luonnon helmassa. 

Miksi ihmeessä kaupunkikävelyissä täytyy seurata karttaa? Miksi ei voi vain seurata opastettuja kylttejä ja nauttia nähtävyyksistä ja ympäristöstä? Se tunne, kun olet yksin metsässä ja huomaat olevasi aivan eksyksissä, kaikki polut näyttävät ihan samoilta! Olen tästä aiheesta marmattanut varmasti aikaisemminkin, mutta nyt marmatan vähän lisää!

Kävelyreitit kaupungeissa 

Löysin jokunen vuosi sitten kaupunkipolut-sivuston, jotka oli mielestäni ihan mahtava löytö, viime syksynä päätin että alan käydä noita reittejä läpi ja saan vähän vaihtelua kävelyreitteihin. Kävelin noita reittejä kartan mukaan, sillä halusin tietää minkälaisia kiinnostavia paikkoja reittien varrella oikein on. Huomasin että jos halusin pysyä oikealla reitillä, niin jouduin keskittymään enemmän kartan lukuun kuin että olisin katsellut ympärilleni. Olisi ihan mahtavaa, jos kävelyreittien varrella olisi kunnon opasteet ja merkinnät, niin kartan voisi jättää kokonaan pois. 

Matinkylän kaupunkipolku Espoossa

Polku vie hautaröykkiöille sekä Matinkylän korkeimmalle paikalle

Löysin kotoota vanhan vihkosen, jossa oli useita mielenkiintoisia kävelyreittejä Helsingin keskustan tuntumassa. Vihkosessa kerrottiin reitin varrella sijaitsevista nähtävyyksistä ja kartalle oli piirretty kävelyreitti. Ikävä kyllä tuo kartta oli niin pieni että sitä piti tihrustaa oikein kunnolla, mikäli halusi saada siitä selvää. Lähdin kävelemään Kaivarin suuntaan vihkosessa merkittyä reittiä pitkin, kuinka ollakaan olin vasta puolessa välissä tuota kierrosta, mutta mittarin mukaan, matkaa oli tuossa vaiheessa kuitenkin jo tehty koko kierroksen edestä.  

Kaivopuiston vanhin huvila

Upea huvila 

Löysin myös Espoon Leppävaarasta mielenkiintoisen 1918- teemareitin ja ainoa reittiohje piti ladata netin kautta. Kartalle oli merkitty reitin varrella sijaitsevat nähtävyydet ja sijaintipalvelun kautta pystyit seuraamaan reittiä. Minulla tämä karttaohjelma ei toiminut metsikössä, jälleen tihrustin karttaa ja sen avulla yritin hahmottaa mistä tuo reitti kulkee. 

Juoksuhautoja Leppävaarassa

1918 sisällisodan taistelupaikkoja Leppävaarassa

Harmittaa todella kun useiden reittien varrella ei ole kunnon opasteita, vaan niiden kiertämiseen tarvitaan karttaa. Kun kerran on nähty se vaiva, että tälläisiä kävelyreittejä on ylipäätänsä tehty, niin miksi niitä ei voida merkitä maastoon kunnolla? Espoon rantaraitti on mielestäni hyvin opastettu ja kunnolla merkitty, mikä on sinänsä aika hupaisaa, sillä kyllä minä ensimmäiseksi lähtisin reittiä etsimään nimen mukaan, eli rannan läheisyydestä. 

Patikointireitit luonnossa

Tykkään käydä patikoimassa ja aina en saa itselleni seuraa, joten olen lähteynyt usein yksin ulkoilemaan. Kun valitsen itselleni reittiä, olisi kiva etukäteen tietää sen pituus, kesto ajallisesti sekä vaikeustaso, jotta pystyisi varautua oikeilla varusteilla ja eväillä. Tykkään enemmän ympyräreiteistä, joissa maisemat vaihtuvat, kuin yhdensuuntaisista, joiden pituudesta en ole varma kuinka se  täällä Suomessa lasketaan. Lasketaanko reitin pituus yhden suunnan mukaan vai ilmoitetaanko se meno-paluuna?  

Reittimerkintöjä Espoon Nuuksiossa

Suomen metsissä ja luontopuistoissa on yleensä ueita polkuja, jotka menevät ristiin ja rastiin, joten pääreitin opasteita saa seurata oikein huolella, jos meinaa pysyä oikealla reitillä. Yeensä reitti kulkee seuraten sitä leveämpää polkua, mutta jos hetkeen ei katso ympärille niin voi olla jo kunnolla hukassa. Reissukaverin kanssa voi yhdessä pähkäillä mihin pitäisi mennä, mutta kun on yksin liikenteessä niin sitä toivoo että joku tuilsi vastaan ja voisi kysyä neuvoa. Mikäli ketään ei tule vastaan, niin on parempi palata suosiolla edellisen opasteen luokse, varmistaaksen että todella on oikealla polulla.

Hangon Tulliniemessä ei tarvinnut pelätä että eksyy, reitti oli hyvin merkitty

Olen muutaman kerran eksynyt siten, että suuntavaistoni on kadonnut, enkä enää tiennyt mistä suunnasta tulin. Tuolloin pienimuotoinen paniikki alkoi iskeä, sillä kaikki puut, polut ja kalliot alkoivat näyttää samalta, eikä mistään löytynyt opastemerkkejä. Viimeksi minulle kävi näin Sipoonkorvessa, edelliset merkit mitkä olin nhnyt olivat olleet kiinni puussa kulkusuunnan vastakkaisella puolella, vaikka kuljin ympyräpolkua. En löytänyt enää uutta merkkiä menosuuntaan ja otin varmasti jonkin toisen polun ja jatkoin hetken matkaa, kunnes en löytänyt enää takaisin polulle.   Usein opastemerkit ovat laitettu polun kulkusuuntaan, eikä polun viereen, siten että se näkyisi molempiin suuntiin kuljettaessa. 

Sipoonkorven kansallispuisto

Lisää kuvateksti

Viikko sitten kävin kävelemässä Träskendan kartanon luona ja sama juttu, siellä oli valtavan hyvät kävelyreitit ja puistoalueen läpi kulee jopa historiallinen Kuninkaantie, mutta ei sieltä löydä kunnollisia reittimerkintöjä. Kartanon alueella kulkee lukusia polkuja, pienemmille ei uskalla lähteä, sillä niistä ei tiedä mihin joutuu. Onneksi alueella on edes muutama infotaulu, niin vähän hahmottaa missä oikein on. 

Historiallinen Kuninkaantie

Träskendan kartanon puistoalue

Träskenda

Espoon keskuspuisto

Viikolla taas kävin Espoon keskuspuistossa ja huomasin että sinne on tehty hyvät uudet kävelytyiet, mutta ikävä kyllä myös niiden opasteet ovat ihan onnettomat. Sieltä sentään löytyi jonkin verran tienviittoja, joihin oli merkitty reitin pituus, tiettyyn kohteeseen, mutta selkeää opastusta kävelyreiteistä ei ollut. 

Opasteet ja reittimerkinnät

Lisää kuvateksti

Olen pitkään ihmetellyt tolppiin ja pylväisiin liimattuja keltaisia kolmion muotoisia tarroja, mitäköhän ne mahtaa olla? Tarrat ovat varmasti joitakin opasteita, mutta olisi hyvä selventää esim. jollakin kuvalla, kuviolla tai kirjoituksella, mistä opasteesta mahtaa olla kyse. Kuninkaantien teemareitin tunnuksena on Kruunu ja sen tunnistavat kaikki, kaupunki polut voitaisiin merkitä vaikka kirjaimilla ”KP” tai kerrostalojen kuvalla ja kaupungiosan eri reitit eri väreillä. 

Mitähän nämä mysteeritarrat mahtaa olla?

Ulkomailla monissa kaupungeissa on tehty kävelyreittejä, jotka kulkevat kaupungin tärkeimpien nähtävyyksien kautta ja nämä reitit ovat hyvin merkitty esim. maalaamalla tai upottamalla katuun merkkejä. 

Dijonissa Pöllö näyttää reittiä

Aix en Provencessa voi seurta C-kirjainta

Suomessa useimmiten reittien merkinnät ovat puisia viittoja, jotka hukkuvat maastoon. Olemassa olevia merkkejä on harvakseltaan ja yleensä ainoa saatavilla oleva lisäinformaatio on reitinpituus. 

Kuten sanoin niin olen ennenkin marmattanut näistä patikointireittien opasteita ja tässä pieni lainaus aikaisemmasta postauksestani ”Patikointikohteena Meikonjärvi, Kirkkonummella!” ja edelleen olen samaa mieltä, Suomeen tarivtaan yhtenäinen reittimerkistö!

”Toivoisin että Suomessa olisi yksi yhtenäinen reittimerkistö, josta ilmenisi reittien vaativuustaso sekä matkan kesto eli aika kuinka kauan kohteeseen kestää patikoida. Näin olisi helppo valita itselle sopivan haasteellinen reitti. Reitit voitaisiin hyvin merkitä Esim. niillä kuuluisilla liikennevaloilla, vihreä tarkottaisi helppoa maastoa, se olisi esteetön ja sitä pitkin voisi kärrytellä. Keltainen olisi vähän vaativampi, kapeampia polkuja ja jonkin verran esteitä ja korkeuseroja, punainen taas olisi vaikea, haastatavampi enemmän korkeuseroja ja haastavampi reitti kulkea. Opasteissa olisi hyvä ilmetä myös aikamerkinnät, kuinka kauan kestää seuraavalle etapille tai päämäärään, tämä helpottaisi voimien ja energian jakamista sekä juoma- ja ruokailuataukojen ja vessareissujen suunnittelua.”

Opasmerkkejä Sveitsissä

Opasmerkkejä Ranskan puolella

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista.

Tyttöjen tiistai, vaellusta Juralla

Tänään oli tyttöjen tiistai isolla T:llä! Tuttavani oli kutsunut Suomi-rouvia kotiinsa Genolieriin ja tarkoituksena oli lähteä heiltä kävelylle Juravuoristoon ja grillailla lounasta tämän jälkeen. Jokainen toi mukanaan jotakin lounaspöytään nyyttikesti-periaatteella. Itse ajattelin ilahduttaa Suomi-siskojani Papin Suomen reissulta tuomalla HK- sinisellä lenkillä. Tein HK:n blåsta grillivartaita ja lisäsin tikkuihin muitakin kasviksia kuten paprikaa, sipulia ja minitomaatteja. 

Kuukausi sitten otin ensimmäisen askeleeni sveitsiläistymistä ja ostin itselleni vaelluskengät. Sveitsissä vaeltaminen on suosittua ja täällä onkin lajin harrastamiseen upeat puitteet. Sveitsissä on laaja vaellusreittien verkosto jossa on yhteensä noin 60 000 kilometriä erilaisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia sekä reittejä liikuntaesteisille. Vaelluksia voi tehdä kävellen, pyörällä, maastopyörällä, rullaluistimilla sekä kanootilla oman kunnon mukaan. Reittejä löytyy erilaisten teemojen mukaan esim. kulttuuri, perhe, näköala, ruoka sekä matkaa voi tehdä viinitilojen, Alppien ja jäätiköiden läpi. Reitit ovat hyvin merkitty ja ne ovat hyväkuntoisia ja hyvin hoidettuja sekä reittien varrella on useita julkisen liikenteen liittymiä. Reitit kulkevat mm. Jura-vuorten ja Alppien upeissa ja ainutlaatuisissa maisemissa sekä reittien väliset korkeuserot ovat suuria. 

Minulle tämänpäiväinen vaellus oli ensimmäinen jonka tein kävellen, sillä aikaisemmat vaellukseni olen tehnyt hevosen selästä. Keli oli aivan mahtava ja aurinko paistoi, kun lähdimme matkaan, aluksi etenimme jyrkkää ylämäkeä, joka vei mehut pois heti. Jatkoimme matkaa kiiveten Juravuorta ylöspäin ja välillä pidimme muutamia juomataukoja. Matkan varrella oli muutama upea näköalapaikka josta oli huikeat näkymät yli Lac Lemanin eli Geneve-järven. 

Reitti oli helposti käveltävää, pientä loivaa ylämäkeä ja niistä muutamista tasaista kohdista sekä alamäistä tuli otettua ilo irti kun taas pystyi puhumaan kävelemisen lomassa. Vaelsimme yhteensä reilu 5 kilometriä ja aikaa meiltä kului noin puoltoista tuntia, matkan aikana hiki valui ja reidet huusivat hoosiannaa, mutta kyllä oli iloinen mieli vaelluksen jälkeen. Kävimme piipahtamassa St Cerguen kylässä ja kuulin, että siellä on todella suosittu hampurilaisravintola sekä pizzeria, joita täytyy kyllä käydä kokeilemassa.

Matkasimme ihanalla pikkujunalla takaisin päin ja nautimme samalla upeista maisemista. Saavuimme tuttavani luokse ja aloitimme lounasvalmistelut, grillasimme ja katoimme kaikki herkut ulos. Pöytä oli kuin runsaudensarvi ja mietimmekin kuinka helppoa ja vaivatonta on järjestää nyyttikestit. Ruoat olivat jo valmiina, kenenkään ei tarvitse kokkailla koko päivää ja viettää aikaa keittiössä kun on lounasvieraita. 

Taisin kuitenkin saada pienen kipinän tuosta vaeltamisesta ja odotan jo innolla seuraavaa reissua. Onhan tuo maastossa patikointi mukavaa vaihtelua, ainaiselle tasaisen tallustamiselle.  

Tietoa Sveitsin vaellusreiteistä ja niiden merkinnöistä

Retkeilyreitit ovat yleensä leveitä, mutta niiden varrella voi olla kapeitakin kohtia ja jyrkillä osuuksilla on useimmiten kaiteet tukemassa. Retkeilyreitit on merkitty keltaisilla nuolilla tai timantinmuotoisilla retkeilijän kuvalla. 

Vuoristoreitit ovat kapeampia, jyrkempiä ja vaikeampia kulkea, reitin varrella voi olla ketjuja tai köysiä liikkumisen apuna. Vuoristoreiteillä kulkijan tulee olla hyvässä fyysisessä kunnossa ja tietää vuoristojen vaaroista liukastumisvaaroista ja nopeasti muuttuvista sääoloista. Vuoristoreitit ovat merkitty keltaisilla viitoilla joiden päihin on maalattu raidat valkoinen - punainen -valkoinen. 

Alppien läpi kulkevat reitit ovat haastavia ja vaativia kulkea, ne voivat mennä jäätiköiden läpi sekä reitin varrella voi joutua kiipeämään jyrkkiä kiviseiniä. Alpeilla kulkijan tulee olla todella hyvässä fyysisessä kunnossa, tietää vuorien vaarat ja osata käyttää köysiä. Alppireitit ovat merkitty sinisillä viitoilla joiden päihin on maalattu raidat valkoinen - sininen - valkoinen. 

Koko Sveitsissä on yhtenäinen reittien merkintätapa joka perustuu viittojen väreihin sekä reittien numerointiin. Keltaiset viitat ovat retkeilyreittejä, valkoiset viitat ovat esteettömiä reittejä ja punaiset viitat ovat pyörille, maastopyörille ja rullaluistimille. Vaellusreitit ovat numeroituja ja SwizerlandMobility internetsivuilta löytyy lisätietoa eri reiteistä, reittikarttoja, suunnitella omia reittejä sekä sieltä voi ladata puhelimeen ilmaisen mobiilisovelluksen. Reittien merkintäviitoissa olevat värilliset taulut kertovat lisätietoja reiteistä, taulujen numerointi kertoo, onko reitti valtakunnallinen (1 numero), alueellinen (2 numeroa) vai paikallinen (3 numeroa). Reittitiedot ovat myös erivärisiä ja vihreät kyltit ovat retkeilijöille ja esteettömille, vaaleansininen pyöräilijöille, okra maastopyöräilijöille, violetti rullaluistelijoille ja turkoosi melojille.