Puutarhamatkailua - Avoimet puutarhat

Aivan uskomatonta ensimmäinen lomaviikko on jo takana!

Kesä on muutenkin mennyt hurjan nopeasti, vastahan (toukokuussa) kirjoittelin edellisestä lomasta, joka oli maaliskuun lopulla. No kesä on mennyt tiukasti opiskellen ja nyt pitäisi olla pisteitä sen verran kasassa, että loppuvuoden voi puuhastella opparin kanssa. Pitäisi aktivoitua myös työnhaussa (huoh!), taidan varmuudeksi vielä vilkaista niitä syksyn kursseja…

Paljon on oltu kotosalla ja tullut seikkailtua lähiympäristössä, onneksi tapahtumat ja konsertit ovat taas täällä. Päiväretkiä on tullut tehtyä jonkin verran, kartanoita, linnoja ja huviloita on käyty ihailemassa sekä kaksi kertaa jopa ulkomailla, ihan Tallinnassa asti. 

Patikointi on jäänyt viime aikoina vähemmälle, sen sijaan kävelylenkit jäätelökioskille ovat yleistyneet. Muutama viikko sitten huollatin pyörän ja nyt olen innoissani tehnyt pyörälenkkejä, kuten eilen päätin käydä hakemassa ideoita ja vinkkejä lähitienoon puutarhoista. 

Puutarhamatkailua Espoossa

Sen sijaan, että olisin lähtenyt Loviisaan ihastelemaan avoimien puutarhojen teemapäivän antia, päädyin ekologiseen vaihtoehtoon ja harrastin puutarhamatkailua pyöräillen Espoossa. Espoossa avoimien puutarhojen kohteina oli Marketan puisto, kolme kotipuutarhuria ja Puolarmaarin mökkialue, jossa oli nähtävillä kymmenen pihaa. Espoossa puutarhat olivat sen verran hajallaan, että kaikkiin en olisi millään ennättänyt pyöräillä, joten päätin käydä Puolarmaarin mökkialueella sekä Nöykkiön ja Soukan kotipuutarhureiden luona.  

Puolarmaari

Puolarmaarin mökkialue valmistui 30 vuotta sitten (1992) saviselle peltoalueelle vanhan Puolarmetsän sairaalan taakse, aivan Espoon Keskuspuiston ulkoilualueen tuntumaan. Puolarmaarissa järjestettiin puutarha-asumisen messut ja kävin tuolloin tutustumassa noihin siirtolapuutarhamökkeihin, mieleeni jäi kuinka upeita ja nykyaikaisia ne olivat. Aluetta kutsuttiin siirtolapuutarhaksi, vaikka mökkeihin tulee sähköt ja vesi sisälle sekä monissa on sauna. Alkuun mökit olivat vain lomakäyttöön, mutta nykyään moni asuu niissä ympärivuotisesti. 

Mökkikylän pyöreiden vuosien kunniaksi, avoimet puutarhat -päivänä oli ennätysmäärä puutarhoja, joissa pääsi vierailemaan. Olen ainakin kerran aikaisemmin käynyt Puolarmaarissa kyseisenä teemapäivänä ja tuolloin oli max. viisi osallistujaa. Tunnelma oli tänä vuonna todella mukava, lämmin vastaanotto ja asukkaat esittelivät sekä kertoivat mielellään tiluksistaan, joissain paikoissa sai jopa kurkata rakennusten sisään. 

Pakko myöntää taisin vähän innostua noista mökeistä, vaikka aikaisemmin en ole ollut niistä lainkaan kiinnostunut. Olen jo jokin aikaa miettinyt mummomökin vuokraamista Uudeltamaalta, joten tässäpä yksi hyvä vaihtoehto vapaa-ajan asunnolle. Alueella on yhteensä 145 mökkiä, jotka ovat noin 30-50 neliötä ja pihat ovat noin 300 neliötä.

Puutarhoissa oli ihania kesäisiä lepopaikkoja, riippumattoja, patioita ja oleskelutiloja. Kauniita kukkaistutuksia, ruukkuja ja asetelmia, hyötytarhoja, kasvihuoneita sekä löytyi myös kissoille kivoja ratkaisuja. Upean tunnelman lisäksi yhdellä pihalla oli ”pieni” pitsinäyttely, toisaalla sai nauttia kylmistä juomista sekä kylätalolla oli kioski. 

Oma ehdoton suosikkini oli tietenkin vaaleanpunainen unelma!

Nöykkiön hyötylavat ja ovi mustikka maalle

Puolarmaarista lähdin ajelemaan Nöykkiöön ja sain huomata kuinka, vaikeaa on pyöräillä ja samalla seurata karttaa. Google yritti kovasti tarjota reittejä autotien tuntumassa, mutta itse halusin kokeilla mieluummin pienempiä reittejä ja samalla nähdä uusia-vanhoja paikkoja. Seuratessa omia polkuja tein varmaan ylimääräisiä lenkkejä ja kohtasin hurjia ylämäkiä.

Nöykkiössä ihastuin heti yllätys, yllätys puiseen oveen, joka vei viereiseen mustikkametsään. Perheen kaunis kissa käyttää ovea, kun tahtoo varjoon tai kun mielessä on hiirulaiset. Tässä kohteessa minua kiinnosti hyötykasvit ja lavaviljely, puuoven ja kissan lisäksi mieleeni jäi näppärä sadeveden kerääjä. 

Soukan "runsas" hyötytarha

Google yritti jälleen ohjata minua autoteidenviertä pitkin ja minä taas halusin nähdä kartanon ja hepat sekä yritin vältellä Soukan ylämäkiä, joka on ihan mahdoton tehtävä. Kun sitten viimein löysin perille, niin puutarhuri oli jo keräämässä kylttejä pois, mutta pääsin vielä vieraisille. Tässä kohteessa halusin nähdä, miten pienen pihan ruukkupuutarha on toteutettu. 

Silmät pyöreinä katsoin etupihan hyötytarhaa, siellä kasvoi vaikka ja mitä, ruukussa, lavoissa, seinustalla ja you name it! Etupihalla aurinkoa riittää ja se näkyi myös rehevissä hyötykasveissa, kävin vielä pikaisesti kurkkaamassa takapihan, se oli varjoisa ja kasvien suhteen hieman hillitympi.

Puutarhamatkailua ekologisesti maatapitkin 

🚲🚲🚲🚲

Ha ha! Saako nämä kaikki, kliseiset sanat tosiaan yhteen otsikkoon? Näköjään kyllä. Aamulla mietin pitkään, mihin lähden katsomaan puutarhoja, halusin vaihtelun vuoksi Loviisan tilalle jonkin muun vaihtoehdon. Muilla paikkakunnilla oli vain yksittäisiä kohteita, jotka kiinnostivat minua ja Helsinkiin olisi pitänyt lähteä autolla. 

Lopulta sain idean pyöräilystä ja olin erittäin tyytyväinen pyörälenkkiini, jonka pituudeksi tuli noin 23 km, ehkä jopa enemmän. Puutarhojen katselu oli oikein hauskaa ajanvietettä ja toivottavasti niitä tulee jatkossa lisää mukaan, miksei myös puutarhaliikkeitä.  

Tykkään, kun pyöräilyllä on jokin kohde, pelkän ajelun sijaan, esim. viime viikolla ajelin Laajalahden ympäri ja kävin ihastelemassa maisemia, museossa ja kahvilassa. Tuosta museoreitistä lisää myöhemmin…

Oletko sinä vieraillut avoimet puutarhat tapahtumassa?

Tuoreimmat kuulumiset löydät 

Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista

 

Aurinkoa ja lunta -Talviretki Luukkiin

Aurinko! 

Tuo ihmeellinen valoilmiö on hellinyt meitä viime päivinä ja vaikka pakkasta on ollut mittarissa ihan kiitettävästi, niin valo on houkutellut minut ulkoilemaan. 

Viime viikonloppuna kävin ystäväni kanssa patikoimassa Salmen ulkoilualueella ja ihastelin jo automatkan aikana upeita lumisia maisemia. Metsässä piti välillä ihan pidättää henkeä kun oli niin kaunista, vai johtuiko se reippaasta kävelystä? 

Päätin, mikäli kelit jatkuvat samanlaisina, niin tänne on pakko palata pikimmiten. Ei siinä montaa päivää mennyt, kun ajelin jälleen samaa tietä, mutta tällä kertaa menin Luukkiin. En millään malttanut odottaa seuraavia kävelytreffejä...

Luukki

Vaikka olen ikäni asunut Espoossa, niin Pohjois-Espoo ja Luukki ovat minulle vieraampia paikkoja. Luukki on toki nimenä tuttu, mutta olen käynyt siellä vain muutaman kerran, syynä lienee Espoon sisäinen liikenne. 

Kävin Luukissa pari vuotta sitten patikoimassa ja ihastuin tuolloin toden teolla seitsemän lammen reittiin. Reitti oli mielestäni helppokulkuinen ja hyvin merkitty, sen varrella olevat lammet olivat toinen toistaan kauniimpia. Haaveilin viime kesänä palaavani jälleen tuolle 7-lammen reitille, mutta pidin sitä liian pitkänä. Muistan kuinka viimeksi ihastelin Luukin kartanoa sekä sen viheralueita, ajattelin että tänne on tultava uudelleen!

Luukin lampireitit

Katselin Luukissa reittikarttaa ja ilokseni huomasin, että alueella on myös toinen hieman lyhyempi 3-lammen reitti 5,6 km. Lampireitit kulkevat osan matkaa samaa tietä pitkin, aina Hauklammelle asti, kunnes ne erkanevat. 3-lammen reitin varrella ovat Hepolampi, Käärlampi sekä Hauklampi, 7-lammen reitin varrella on näiden lisäksi Mustalampi, Väärälampi, Halkolampi ja Kaitalampi

En ole koskaan käynyt Luukissa talvella, joten jännitin hieman mahtaako kävely onnistua talvisessa luonnossa ja tyytyväisenä totesin, että KYLLÄ! 

Kolmen lammen reitti

Ilokseni voin todeta, että valoisa aika on lisääntynyt huomattavasti! Lähdin liikenteeseen myöhään iltapäivällä ja valoa riitti hyvin, vasta reitin loppumetreillä alkoi hämärtää. 

Pysäköin auton Luukin kartanon maksulliselle parkkialueelle ja lähdin seuraamaan sinisiä viittoja, jotka ohjasivat Porintien alitse. Ajattelin kiertää reitin myötäpäivään ja kulkea aluksi pätkän mikä on yhteneväinen 7-lammen reitin kanssa, sillä halusin varmistaa, että lähden heti oikealle polulle. Reittiä oli helppo seurata varsinkin kun oli kahdet opasteet siniset sekä keltaiset. 

Aloituspiste löytyi helposti ja mikä parasta, reittiä  ei tarvinnut jakaa hiihtäjien kanssa. Patikointireiteillä ei ole talvikunnossapitoa, mutta lumeen oli muotoutunut kapea polku edellisen lumisateen jälkeen.

Luminen metsä toi hymyn huulille, oli kerrassaan maagista, pilvetön taivas ja aurinko, joka pilkotti puiden välistä. Mikä talvipäivä! Talvi on parhaimmillaan just nyt, kauhon tätä talteen loskapäivien varalle. 

Tämän reitin alkumatka oli mielestäni kaunein osuus 7-lammen reitillä, näkymät lampien varrella oli todella kauniit. Tuolloin kuljin reittiä vastakkaiseen suuntaan, mielenkiinnolla odotin miltä siellä näyttää nyt talvella. 

Ensimmäisenä vastaan tuli Hepolampi, polulta lähti jalanjäljet kohti lampea, asettelin omat kengät niihin ja pääsin ihailemaan kaunista talvimaisemaa. Palasin polulle ja hetken päästä vastaan tuli viitat Käärlammelle sekä Hauklammelle. Käärlammelle meni myös jalanjälkiä, mutta jätin sen väliin ja menin Hauklammen rantaan. 

Lammen pinta oli lumen peitossa, maisema näytti upealta. Kokeilin jäätä ja huomasin, että lumen alla on sohjoa eli jäälle ei kannata mennä kävelemään, se ei ole tarpeeksi paksua. Jatkoin matkaa Hauklammen päähän, jossa reitit erkanivat, keltaiset viitat vasemmalle ja sininen reitti lähti oikealle kiertämään Hauklampea. Aurinko alkoi jo laskea, vielä oli kuitenkin valoisaa ja näkyvyys oli hyvä. Luminen metsä oli upea nähtävyys! 

Tykkäsin tästä reitistä todella, vaihteleva maasto ja sen pituus oli juuri sopiva.

Mikäs se sieltä pilkottaa? 

Lunta ja aurinkoa, tässä juuri sopivat ainekset 2020 Retkihaasteen kohtaan 45. Auringontervehdysretki! 

"Retkihaasteen osalta tiesin jo etukäteen, että en missään nimessä ehdi tehdä kaikkia haastekohtia, vaikka käyttäisin yhtä retkeä monessa eri kohdassa. Alkuvuonna minulla oli kipsi jalassa ja kevät meni nilkkaleikkauksesta toipumiseen, sitten kesän alussa tehtiin korjausleikkaus ja kuntoutuminen alkoi uudelleen."

En todella ehtinyt saada viime vuonna retkihaastetta valmiiksi, sillä aloitin sen vasta maaliskuun lopulla. Haasteessa oli jäljellä useita kivoja retkiteemoja, joten päätin jatkaa sitä siihen asti, kunnes retkivuosi tulee täyteen. 

Luukin ulkoilualue

Luukin ulkoilualue sijaitsee Pohjois-Espoossa Porintien 120 (Vihdintie) varrella, alue on Helsingin kaupungin omistuksessa. 

Luukki tunnetaan kartanostaan, ensimmäisen kartanon rakennutti Lukas Sigfridsson 1600-luvulla ja kaupunginosa on saanut nimensä sen mukaan. Nykyinen kartano on valmistunut vuonna 1925 ja se on vuokrattavissa yksityistilaisuuksiin. Kartanossa toimii kesällä ja viikonloppuisin kahvila sekä lounasravintola. (tarkista aukiolo) 

Kartanon lisäksi ulkoilualueella on patikointireittejä ja hiihtolatuja, uimaranta, vuokra-saunoja sekä, matkailuvaunualue (ei telttailu mahdollisuutta) ja lähettyvillä Golfkenttä.

Patikointireitit:

3-lammen reitti 5,6 km, merkitty sinisellä

(Hepolampi, Käärlampi, Hauklampi)

Pysäköinti: 

Luukin kartano, Luukintie 33, 02970 Espoo maksullinen

7-lammen reitti 8,6 km, merkitty keltaisella

(Hepolampi, Käärlampi, Hauklampi, Mustalampi, Väärälampi, Halkolampi ja Kaitalampi)

Pysäköinti: 

Luukin kartano Luukintie 33, 02970 Espoo, maksullinen

Kaitalampi, 02980 Espoo

Halkolampi, 02980 Espoo

Palvelut:

Patikointireittien varrella eväspaikkoja, käymälät ja tulentekopaikat löytyvät 7-lammen reitin varrelta. 

Missä sinä käyt ulkoilemassa talvella?

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista

Koko Suomi ulkoilee - Retkihaaste 2020

Tällä hetkellä näyttää siltä että koko Suomi ulkoilee, minulta on kyselty paljon vinkkejä retkikohteista ja patikointipostaukset ovat nousseet heittämällä blogin luetuimpien postauksien kärkeen. 

Vallitsevan tilanteen vuoksi moni suuntaa luontoon ja metsään ulkoilemaan, kotona vietetyn ajan vastapainoksi. Nyt kun koko Suomi ulkoilee, niin kansallispuistot ja lähipolut ruuhkautuvat ja moni miettii mihin lähtisi ulkoilemaan?

Vuoden alussa somessa liikkui paljon erilaisia haasteita, Helmet kirjahaaste oli minulle jo entuudesta tuttu, mutta sitten silmiini osui  elokuva- ja retkihaaste. Retkihaasteessa on 52 retkeily aiheista kohtaa, joista löytyy aivan loistavia ideoita ja kivoja vinkkejä piristämään ulkoilua. 

Itse olen vielä kuntoutumassa joulukuisesta tapaturmasta, ja haaveilen että pääsen pikimmiten retkeilemään. Haasteesta löytyy teema vuoden jokaiselle viikolle, ja nyt ollaan jo viikossa 13! En usko että ehdin saada haastetta valmiiksi tänä vuonna, pitää yrittää suunnitella retket siten, että voi ruksia mahdollisimman monta kohtaa yhden retken aikana.

Vuoden ensimmäinen retki

Tyttäreni nimesi retkemme PicNicin sijaan VicNiciksi

Eilen meillä oli ajatuksena pakata eväät reppuun ja lähteä karkuun vilkasta rantaraittia hieman kauemmaksi, mutta ajatus siitä, että grillaamme makkaroita ruuhkaisen nuotion ympärillä sai meidät muuttamaan suunnitelmia. Laitoin kuitenkin eväät reppun ja lähdimme tähän lähelle ulkoilemaan, niin eikö silloin voida jo puhua retkeilystä kun kerran reppu on selässä?

Aurinko paistoi upeasti ja lähdimme rauhallisesti köpöttelemään rantaraittia pitkin Haukilahden suuntaan. Edellisiin päiviin verrattuna oli yllättävän vähän kävelijöitä, mutta sitäkin enemmän oli pyöräilijöitä, jotka ärsyttivät ihan vietävästi, kun he paahtoivat kapealla tiellä hurjaa vauhtia ohitse, ilman mitään varoitusta.  

Jaksoin kävellä Mellstenin rannalle asti ja iloksemme rannan tuntumasta vapautui meille juuri yksi penkki, joten päätimme pitää evästauon ja ihailla upeaa merimaisemaa. Ehdimme nauttia auringosta vain pienen hetken, kunnes tummat pilvet saapuivat ja  sitten alkoi sadella. 

Vuoden 2020 ensimmäinen retki oli pituudeltaan noin 3,5 km ja aion kuitata sillä retkihaasteesta, jopa neljä kohtaa!

1 Vuoden ensimmäinen retki =>Reppu selässä ja eväät mukana, selkeästi retki kyseessä

2 Arkinen retki =>Retki tehtiin rantaraitilla, jossa käyn arkena kävelemässä

3 Kuumaa juomaa termoskannussa retki =>Termarissa oli kahvia

48 Retki joka kehittää tasapainoa =>Ensimmäinen pidempi kävely tapaturman jälkeen

Kiitokset jälleen mukavalle retkikaverille!

Itselläni on mielessä useita patikointireittejä, joita haluaisin päästä kokeilemaan, mutta nyt kun Uudenmaan rajat lyötiin lukkoon, niin monta kivaa kohdetta jäi rajan toiselle puolelle.

Retkihaaste 2020

👣 1 Vuoden ensimmäinen retki

👍 Mellstenin ranta, Vicnic 

Kuntoutuminen on kestänyt tapaturman jälkeen, joten vuoden ensimmäinen retki toteutui vasta maaliskuun lopulla.  

👣 2 Arkinen retki

👍 Mellstenin ranta, Vicnic      

Retki tehtiin rantaraitilla, jossa käyn arkena kävelemässä

 👣  3 Kuumaa juomaa termoskannussa retki  

👍 Mellstenin ranta, Vicnic   

Termarissa oli kahvia

4 Retki marraskuussa

5 Sadonkorjuuretki

6 Retki muistomerkille

7 Retki kansallispuistoon

8 Retki uusille poluille

9 Uimaretki

10 Retki täysikuun aikaan

11 Retki vetten päällä

12 Hyvin suunniteltu retki

13 Kiveltä kivelle retki

 👣 14 Retki jolla tutustut aluskasvillisuuteen

    👍 Meiko Kotokierros

15 Piirrä lumeen retki

16 Retki sumuisessa säässä

17 Retki taskulampun valossa

18 Lintujen tarkkailuretki

19 Retki reippain askelin

20 Retki rotkolle

21 Muoviton retki

22 Virkistysretki

23 Kuntoiluretki

24 Retki aamukasteessa

25 Retki sinisen hetken aikaan

26 Hyvät eväät metsässä retki

27 Suojassa laavulla retki

28 Luontokuvausretki

29 Värikäs retki

30 Lumiukkoretki

31 Lätäkössä loiskutellen retki

32 Retki jolla kujet poronkuseman

33 Retki mäkisessä maastossa

34 Retki jolla kiipesit portaita

35 Retki laiturille

36 Maisemanvaihdosretki

37 Retki merkitylle polulle

38 Liikut liukuen- retki

39 Uutta oppien- retki

40 Retki luonnonrauhaa kunnioittaen

41 Heräsin luonnossa-retki

42 Retki jolla kerrospukeudut

43 Retki nuotion lämmössä

44 Vihreä retki

45 Aurinkotervehdysretki

46 Retki jääputoukselle

47 Ideointiretki

👣 48 Retki joka kehittää tasapainoa

👍 Mellstenin ranta, Vicnic

 Ensimmäinen pidempi kävely tapaturman jälkeen

49 Päin mäntyä retki

50 Meditointiretki

51 Kestävän kehityksen mukainen retki

52 Haaveen toteutusretki

Minkälaisia reittejä on sinun Retkihaastelistalla?

Tuoreimmat kuulumiset löydät 

Martan Matkassa

Facebook-sivulta tai Instagramista

--> -->

Hanikan luontopolku – jälkiä jääkaudelta

”Hanikan luontopolku on yksi suosikkireittini, maasto on vaihtelevaa ja sen varrella on upeita maisemia, pitkospuita sekä jääkauden aikaisia historiallisia nähtävyyksiä. Reitti on sopivan pituinen ja sijaitsee lähellä, joten sinne pääsee helposti.” -Tapahtui Syyskuussa-

Espoossa sijaitseva Hanikan luontopolku on pituudeltaan noin 5 km  ja se kulkee Soukan ja Suvisaariston välimaastossa. Reitin varrella on sopivasti korkeuseroja, se kulkee metsässä kallioiden halki ja alhaalla rantojen tuntumassa, välillä piipahdetaan asuinalueella ja välillä kuljetaan pitkospuita pitkin. Hanikan luontopolku on ympyräreitti, sitä voi kulkea molempiin suuntiin ja se on siitä kiva, että sen voi aloittaa useammasta paikasta, näin reitti tuntuu aina uudelta, eikä siihen pääse ihan heti kyllästymään.

Ei uskoisi, että luontopolku kulkee aivan asutuksen läheisyydessä, sillä sitä kulkiessa voisi hyvin kuvitella olevansa jossakin kansallispuistossa. Reitti on sopivan haasteellinen, aikaa sen kiertämiseen kuluu noin kaksi tuntia, joten sen ehtii kivasti patikoimaan vielä iltasella töiden jälkeen.

Reitti on merkitty keltaisella maalilla, itselläni oli alkuun haasteita löytää merkintöjä oikeasta polusta Soukankallioilla ja rapakiven luona, tallasin ristiin rastiin ja etsin oikeaa polkua, löytyihän se sieltä sitten lopulta. 

Hanikan luontopolku on yksi mieluisimmista patikointireiteistä

Harvoin olen onnistunut kävelemään reitin kahdessa tunnissa, sillä luontopolun varrella on paljon mielenkiintoista katseltavaa ja aina löytyy jotakin kuvattavaa. Polun varrella on esihistoriallisia nähtävyyksiä, kuten kiviröykkiöitä, jotka ovat pronssikautisia hautoja, jääkauden muovaamia kallioita sekä muinaisranta, josta on muistona vain sileät kivet. Luontopolulla on 14 opastaulua, jotka kertovat alueen luonnosta ja historiasta.

Mikäli aloittaa luontopolun Suinonsalmesta, niin ensiksi tulee vastaan pitkospuut, jos risteyskohdasta kääntyy vasemmalle reitti kulkee metsän kautta Sundsbergetin kalliolle, jonka päällä on kaksi pronssikautista hautaa ja jos jatkaa matkaa suoraan tullaan kosteikon kautta lintutornille.

Hautaröykkiöt eli Hiidenkiukaat sijaitsevat lähekkäin upealla paikalla, josta on mahtavat näkymät Soukkaan. Hautoja on kaksi ja ne ovat säilyneet tuhansia vuosia. Niiden sisällä mahtaa olla tärkeitä henkilöitä. Hautojen luota pääsee rappuja pitkin alas ja polku vie Soukanväylän tuntumaan.

Matka jatkuu Soukanväylän ylitse asutuksen luokse, missä sijaitsee mielettömän iso siirtokivilohkare. Polku vie takaisin metsään ja hetken päästä tullaan jyrkkää alamäkeä pitkin pienelle kosteikolle, jonka jälkeen kiivetään ylös muinaisrannalle.(Muinaisrannan luota lähtee polku vasemmalle, josta on pääsy Kasakalliolle.)

Jääkauden ajalta siirtynyt rapakivi painaa 200 tonnia

Hanikan luontopolku jatkuu kuitenkin muinaisrannalta oikealle, ja polku nousee isolle kalliolle. Reitti kulkee kallion poikki metsäosuus päättyy ja vuorossa on Soukanväylän alitus ja ollaan Kaitalahdessa. 

Polku lintutornille

Kaitalahti

Kaitalahdesta alkaa pitkospuut ja kuljetaan aivan veden tuntumassa. Reitiltä lähtee pieni polku vasemmalle, joka vie lintutornin luokse. Lintutorniin voi kiivetä katsomaan mikä kaislikossa suhisee. Polku jatkuu lähellä rantaa ja pienen saaren luona voi ihailla Kaitaalle ja Matinkylän suuntaan avautuvaa merimaisemaa, nyt ollaankin jo loppusuoralla.

Kasakallion näköalat

Soukan Kasakalliolta näkee Helsinkiin asti

”Kasakalliolta on aivan huikeat maisemat merelle ja auringonlaskun aikaan siellä on mukava istuksia ja ihailla värikästä taivasta. Soukan Kasakalliolle pääsee Hanikan luontopolulta tekemällä pienen koukkauksen.” - Elokuu kesä loppuu arki alkaa­-

Mikäli kulkee polun opastaulujen mukaan järjestyksessä, niin lopuksi voi mennä korkean Kasakallion päälle ihailemaan maisemia. Soukansalmentieltä talojen välistä lähtee metsään päättyvä sivukuja, josta lähtee useita polkuja Kasakalliolle. Kasakalliolta on mukava seurata vesiliikennettä sekä ihailla auringonlaskua. 

Hanikan luontopolku

Sijainti: Espoo, Soukka – Kaitalahti – Suinonsalmi

Pituus: 5km, ympyräreitti

Kesto: 2h

Vaativuus:** vaativa

Korkeuseroja ja paikoin epätasaista maastoa, pitkospuut kosteissa paikoissa, osittain kapeaa metsäpolkua, reitti kulkee osittain kalliolla joka on sateella liukas.

Nähtävää: lintutorni, pronssikautiset haudat, rapakivi, muinainen ranta, Kasavuoren kalliot näköalapaikka (400m).

Palvelut: Ei taukopaikkoja, kalliot sopivat eväspaikaksi, roskat mukaan. Suinonalmessa kesäkioski ja Espoon kaupungin reittivene pysähtyy kesäisin.

Opasteet: keltainen maali, Polun alkuun opastus Alakartanontien urheilukentältä, yhdyspolku Suinonsalmen kesäkioskilta sekä Suvisaariston rannan pysäköintialueelta.

Lähtöpisteet: Soukka – Kaitalahti – Suinonsalmi

Saapuminen: Bussit 143 / 145 Helsingistä (tarkista)

Pysäköinti: Alakartanontien, Suvisaarentien tai Suinonsalmen kesäkioskin pysäköintialueet. Suinonsalmessa pysähtyy kesäisin Espoon kaupunginreittivene. 

Jälkiä jääkaudelta

Viimeisen jääkauden Veikselin aikana Suomi oli parin kilometrin paksuisen jäämassan alla, ilmaston lämmetessä mannerjää vetäytyi nopeasti. Jään sulaminen irrotti kalliosta lohkareita, jotka kulkeutuivat jään mukana jopa tuhansia kilometrejä. Hanikan luontopolun varrella on suuri siirtolohkare, jonka sanotaan ajelehtineen jään mukana Viipurista.  

Jää on sulaessaan muokannut kalliota ja hionut sitä irtokivien avulla, jään vetäytyminen on jättänyt jälkeen sileät kalliot ja se on synnyttänyt soraharjuja kuten Salpausselät. Suomi oli suurelta osin veden peitossa ja vedestä nousi maankohoamisen seurauksena uutta maata.

Pirunpellot

Espoossa on ollut asutusta jo kivikaudella yli 8000 vuotta sittten, ensimmäiset asukkaat asuivat Pohjois-Espoossa Nuuksion seudulla, sillä Etelä-Espoo oli tuolloin vielä veden peitossa. Pronssikaudella (1800-800 eaa.) suuri osa eteläisestä Espoosta oli saaristoa ja moni nykyinen asuinalue oli vielä veden alla, maankohoamisen myötä rantaviiva siirtyi, merestä kohosi kareja jotka laajenivat saariksi. 

Pirunpellot eli laajat kivikot ovat muistona muinaisrannoista ja niistä huomaa kuinka vedenpinta on laskenut. Aikanaan uskottiin että kivikot olivat muodostuneet pirujen heittämistä kivistä. Hanikan luontopolun varrella on muinaisranta kivikko, jonka sileät kivet ovat muodostaneet.

Hiidenkiukaat

Espoossa on useita kiviröykkiöitä eli Hiidenkiukaita, jotka on tunnistettu pronssikauden aikaisiksi haudoiksi. Haudat sijaitsevat korkealla kallioilla, jotka ennen olivat lähellä merenrantaa. Hautojen uskottiin olevan hiisien tekosia, ja usein niistä on löydetty vainajille kuuluneita esineitä koruja ja aseita. Vainajan ympärille on tehty kehä ja päälle on kasattu kiviä.

Tervetuloa blogiini

www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista