Patikointi -Eniten ärsyttää

Kävelyreittien puutteelliset merkinnät

Mahtavaa kun nykyään kaupungeissa on useita mielenkiintoisia kävelyreittejä, joiden avulla on helppo tutustua kaupunkeihin ja niiden nähtävyyksiin. Luonnossa liikkuminen on nostanut suosiota ja erilaiset  luontopolut ja patikointireitit houkuttelvat ulkoilemaan. Viime aikoina minua on tosin alkanut ärsyttämään reittien puutteelliset opasteet, niin kaupungissa kuin luonnon helmassa. 

Miksi ihmeessä kaupunkikävelyissä täytyy seurata karttaa? Miksi ei voi vain seurata opastettuja kylttejä ja nauttia nähtävyyksistä ja ympäristöstä? Se tunne, kun olet yksin metsässä ja huomaat olevasi aivan eksyksissä, kaikki polut näyttävät ihan samoilta! Olen tästä aiheesta marmattanut varmasti aikaisemminkin, mutta nyt marmatan vähän lisää!

Kävelyreitit kaupungeissa 

Löysin jokunen vuosi sitten kaupunkipolut-sivuston, jotka oli mielestäni ihan mahtava löytö, viime syksynä päätin että alan käydä noita reittejä läpi ja saan vähän vaihtelua kävelyreitteihin. Kävelin noita reittejä kartan mukaan, sillä halusin tietää minkälaisia kiinnostavia paikkoja reittien varrella oikein on. Huomasin että jos halusin pysyä oikealla reitillä, niin jouduin keskittymään enemmän kartan lukuun kuin että olisin katsellut ympärilleni. Olisi ihan mahtavaa, jos kävelyreittien varrella olisi kunnon opasteet ja merkinnät, niin kartan voisi jättää kokonaan pois. 

Matinkylän kaupunkipolku Espoossa

Polku vie hautaröykkiöille sekä Matinkylän korkeimmalle paikalle

Löysin kotoota vanhan vihkosen, jossa oli useita mielenkiintoisia kävelyreittejä Helsingin keskustan tuntumassa. Vihkosessa kerrottiin reitin varrella sijaitsevista nähtävyyksistä ja kartalle oli piirretty kävelyreitti. Ikävä kyllä tuo kartta oli niin pieni että sitä piti tihrustaa oikein kunnolla, mikäli halusi saada siitä selvää. Lähdin kävelemään Kaivarin suuntaan vihkosessa merkittyä reittiä pitkin, kuinka ollakaan olin vasta puolessa välissä tuota kierrosta, mutta mittarin mukaan, matkaa oli tuossa vaiheessa kuitenkin jo tehty koko kierroksen edestä.  

Kaivopuiston vanhin huvila

Upea huvila 

Löysin myös Espoon Leppävaarasta mielenkiintoisen 1918- teemareitin ja ainoa reittiohje piti ladata netin kautta. Kartalle oli merkitty reitin varrella sijaitsevat nähtävyydet ja sijaintipalvelun kautta pystyit seuraamaan reittiä. Minulla tämä karttaohjelma ei toiminut metsikössä, jälleen tihrustin karttaa ja sen avulla yritin hahmottaa mistä tuo reitti kulkee. 

Juoksuhautoja Leppävaarassa

1918 sisällisodan taistelupaikkoja Leppävaarassa

Harmittaa todella kun useiden reittien varrella ei ole kunnon opasteita, vaan niiden kiertämiseen tarvitaan karttaa. Kun kerran on nähty se vaiva, että tälläisiä kävelyreittejä on ylipäätänsä tehty, niin miksi niitä ei voida merkitä maastoon kunnolla? Espoon rantaraitti on mielestäni hyvin opastettu ja kunnolla merkitty, mikä on sinänsä aika hupaisaa, sillä kyllä minä ensimmäiseksi lähtisin reittiä etsimään nimen mukaan, eli rannan läheisyydestä. 

Patikointireitit luonnossa

Tykkään käydä patikoimassa ja aina en saa itselleni seuraa, joten olen lähteynyt usein yksin ulkoilemaan. Kun valitsen itselleni reittiä, olisi kiva etukäteen tietää sen pituus, kesto ajallisesti sekä vaikeustaso, jotta pystyisi varautua oikeilla varusteilla ja eväillä. Tykkään enemmän ympyräreiteistä, joissa maisemat vaihtuvat, kuin yhdensuuntaisista, joiden pituudesta en ole varma kuinka se  täällä Suomessa lasketaan. Lasketaanko reitin pituus yhden suunnan mukaan vai ilmoitetaanko se meno-paluuna?  

Reittimerkintöjä Espoon Nuuksiossa

Suomen metsissä ja luontopuistoissa on yleensä ueita polkuja, jotka menevät ristiin ja rastiin, joten pääreitin opasteita saa seurata oikein huolella, jos meinaa pysyä oikealla reitillä. Yeensä reitti kulkee seuraten sitä leveämpää polkua, mutta jos hetkeen ei katso ympärille niin voi olla jo kunnolla hukassa. Reissukaverin kanssa voi yhdessä pähkäillä mihin pitäisi mennä, mutta kun on yksin liikenteessä niin sitä toivoo että joku tuilsi vastaan ja voisi kysyä neuvoa. Mikäli ketään ei tule vastaan, niin on parempi palata suosiolla edellisen opasteen luokse, varmistaaksen että todella on oikealla polulla.

Hangon Tulliniemessä ei tarvinnut pelätä että eksyy, reitti oli hyvin merkitty

Olen muutaman kerran eksynyt siten, että suuntavaistoni on kadonnut, enkä enää tiennyt mistä suunnasta tulin. Tuolloin pienimuotoinen paniikki alkoi iskeä, sillä kaikki puut, polut ja kalliot alkoivat näyttää samalta, eikä mistään löytynyt opastemerkkejä. Viimeksi minulle kävi näin Sipoonkorvessa, edelliset merkit mitkä olin nhnyt olivat olleet kiinni puussa kulkusuunnan vastakkaisella puolella, vaikka kuljin ympyräpolkua. En löytänyt enää uutta merkkiä menosuuntaan ja otin varmasti jonkin toisen polun ja jatkoin hetken matkaa, kunnes en löytänyt enää takaisin polulle.   Usein opastemerkit ovat laitettu polun kulkusuuntaan, eikä polun viereen, siten että se näkyisi molempiin suuntiin kuljettaessa. 

Sipoonkorven kansallispuisto

Lisää kuvateksti

Viikko sitten kävin kävelemässä Träskendan kartanon luona ja sama juttu, siellä oli valtavan hyvät kävelyreitit ja puistoalueen läpi kulee jopa historiallinen Kuninkaantie, mutta ei sieltä löydä kunnollisia reittimerkintöjä. Kartanon alueella kulkee lukusia polkuja, pienemmille ei uskalla lähteä, sillä niistä ei tiedä mihin joutuu. Onneksi alueella on edes muutama infotaulu, niin vähän hahmottaa missä oikein on. 

Historiallinen Kuninkaantie

Träskendan kartanon puistoalue

Träskenda

Espoon keskuspuisto

Viikolla taas kävin Espoon keskuspuistossa ja huomasin että sinne on tehty hyvät uudet kävelytyiet, mutta ikävä kyllä myös niiden opasteet ovat ihan onnettomat. Sieltä sentään löytyi jonkin verran tienviittoja, joihin oli merkitty reitin pituus, tiettyyn kohteeseen, mutta selkeää opastusta kävelyreiteistä ei ollut. 

Opasteet ja reittimerkinnät

Lisää kuvateksti

Olen pitkään ihmetellyt tolppiin ja pylväisiin liimattuja keltaisia kolmion muotoisia tarroja, mitäköhän ne mahtaa olla? Tarrat ovat varmasti joitakin opasteita, mutta olisi hyvä selventää esim. jollakin kuvalla, kuviolla tai kirjoituksella, mistä opasteesta mahtaa olla kyse. Kuninkaantien teemareitin tunnuksena on Kruunu ja sen tunnistavat kaikki, kaupunki polut voitaisiin merkitä vaikka kirjaimilla ”KP” tai kerrostalojen kuvalla ja kaupungiosan eri reitit eri väreillä. 

Mitähän nämä mysteeritarrat mahtaa olla?

Ulkomailla monissa kaupungeissa on tehty kävelyreittejä, jotka kulkevat kaupungin tärkeimpien nähtävyyksien kautta ja nämä reitit ovat hyvin merkitty esim. maalaamalla tai upottamalla katuun merkkejä. 

Dijonissa Pöllö näyttää reittiä

Aix en Provencessa voi seurta C-kirjainta

Suomessa useimmiten reittien merkinnät ovat puisia viittoja, jotka hukkuvat maastoon. Olemassa olevia merkkejä on harvakseltaan ja yleensä ainoa saatavilla oleva lisäinformaatio on reitinpituus. 

Kuten sanoin niin olen ennenkin marmattanut näistä patikointireittien opasteita ja tässä pieni lainaus aikaisemmasta postauksestani ”Patikointikohteena Meikonjärvi, Kirkkonummella!” ja edelleen olen samaa mieltä, Suomeen tarivtaan yhtenäinen reittimerkistö!

”Toivoisin että Suomessa olisi yksi yhtenäinen reittimerkistö, josta ilmenisi reittien vaativuustaso sekä matkan kesto eli aika kuinka kauan kohteeseen kestää patikoida. Näin olisi helppo valita itselle sopivan haasteellinen reitti. Reitit voitaisiin hyvin merkitä Esim. niillä kuuluisilla liikennevaloilla, vihreä tarkottaisi helppoa maastoa, se olisi esteetön ja sitä pitkin voisi kärrytellä. Keltainen olisi vähän vaativampi, kapeampia polkuja ja jonkin verran esteitä ja korkeuseroja, punainen taas olisi vaikea, haastatavampi enemmän korkeuseroja ja haastavampi reitti kulkea. Opasteissa olisi hyvä ilmetä myös aikamerkinnät, kuinka kauan kestää seuraavalle etapille tai päämäärään, tämä helpottaisi voimien ja energian jakamista sekä juoma- ja ruokailuataukojen ja vessareissujen suunnittelua.”

Opasmerkkejä Sveitsissä

Opasmerkkejä Ranskan puolella

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista.

Muurien ympäröimä Murten

Passinhakureissulla pysähdyimme kotimatkalla Murtenissa, joka on vanha keskiaikainen kaupunki noin 30 km päässä Bernistä, Lausannen suuntaan. Jätimme auton muurin ulkopuolelle ja jatkoimme matkaa kävellen, saavuimme vanhaan kaupunkiin, joka oli aivan uskomattoman kaunis. Kaupunki toi erehdyttävästi mieleen Bernin, sillä sitä ympäröivässä muurissa oli vastaavanlainen kellotorni ja useat kävelykadut olivat rakennettu ns. Arkadeiksi eli kadut olivat katettuja ja sijaitsivat pylväsmäisesti rakennuksien alapuolella, joista oli pääsy kauppoihin ja ravintoloihin sekä niiden terasseille. 

Murtenin vanha kaupunki

Asuintalojen alakerrassa kulkee katettu katu

Luukusta voi päästä kauppaan sisään

Taustalla Murtenin kunnantalo

Lähdin kiertämään kaupunkia ja sattumalta löysin reitin jonka kautta pääsi kävelemään muurin vierustaa pitkin. Reittiä oli mukava kulkea ja vanha vallihauta oli saanut uuden ilmeen ja siellä oli upeita kukkia, puita ja pieniä viljelyksiä. Vallihauta päättyi linnan luokse ja sen viereen oli rakennettu pieni puisto, mistä oli aivan huikeat näkymät Murten-järvelle ja takana näkyivät Jura-vuoret. Istahdin penkille nauttimaan näkymästä ja samalla yritin hahmottaa kuinka upea tuo kaupunki on.

Murtenin vanha muuri ja upea vallihauta

Vallihaudan uusi käyttötarkoitus "keittiöpuutarhat"

Murtenin linna

Vallihauta päättyy linnalle

Jatkoin matkaa kaupunginportista sisään ja kurkkasin linnan sisäpihalle, mistä oli myös upeat näkymät kattojen yli alas satama-alueelle. Jatkoin kävelyä linnalta kadun päässä sijaitsevan kirkon luokse ja matkan varrella oli aivan uskomattoman kauniita ja viehättäviä rakennuksia. Huomasin hauskan Brocanten eli vanhojen tavaroiden sisustusliikkeen, joka toimi myös kahvilana eli periaatteessa, kaikki esillä olevat tavarat olivat myynnissä. Olisin mieluusti jäänyt kahville, mutta täytyi lähteä metsästämään Papia ja etsimään ruokapaikkaa. Kahvilasta lähti hauska katettu kuja pääkadulle ja kuja oli täynnä myytäviä tuotteita. Siellähän se Papi istuskeli terassilla ja hänellä oli tietenkin kädessään tuttuun tapaan leipäpussi sekä joitakin muita nyssäköitä…

Linnan sisäpiha

Kulkureitti alas rantaan

Murtenin ruskeat katot

Kirkko lähellä kaupungin Bernin porttia

Hauska kahvila-brocante

Näkymät kirkolta satama-alueelle

Kerrassaan aivan upea kaupunki, harmi että aikaa ei ollut enempää, sillä tuo Murtenin ranta olisi ollut kiva katsastaa…

Murten

Murtenin vanha kaupunki

Upea keskiaikainen kaupunki, jonka ympäri kulkee hyvin säilynyt muuri, ainoa Sveitsissä, jonka ympäri voi kävellä. Kaupungin itäpäässä on Berntor tai Bernin portti ja barokkityylinen porttitalo jonka kello on valmistunut 1712. Hauptgasse on pääkatu joka kulkee vanhan kaupungin läpi, kadun reunustalla on useita rakennuksia 1500-luvulta. Rakennusten alimmissa kerroksissa on kauppoja sekä ravintoloita ja ne ovat katettu pylväshallikäytävillä. Kaupungin länsipäässä on 1200-luvulta linna josta on upeat näkymät ruskeiden tiilikattojen yli järvelle ja Mount-Vullylle. Rannan tuntumassa kulkee kävelyreitti ja järvellä järjestetään risteilyjä sekä siellä voi harrastaa erilaisia vesiurheilulajeja. 

Murten sijaitsee Fribourgin kantonissa, Bernin ja Lausannen välissä, Murten-järven (Lac de Morat) etelärannalla, järvi on saanut nimensä Murtenin mukaan. Murten kuuluu järvialueeseen (District du Lac), joka on yksi Fribourgin kantonin seitsemästä alueesta. Murten on alueen pääkaupunki ja siellä asuu noin 8000 asukasta. Kaupunki on kaksikielinen, Murten (Saksa) ja Morten (Ranska), asukkaista äidinkielenään Saksaa puhuu 75% ja 14% Ranskaa. 

Historia

Linnan sisäpiha ja vartiotorni

Murten mainitaan ensimmäisen kerran 515 eaa nimellä Muratum, kaupungin perusti Zähringenin herttua Berchtold IV lännen linnoitukseksi 1159-1170. Herttua Berchtold IV kuoli vuonna 1215 ja Murten julistettiin vapaaksi keisarilliseksi kaupungiksi Saksan keisari Fredrik II toimesta. Vuodesta 1255 kaupunki on Savoyin keisarin suojeluksessa. Kaupungissa oli viimeinen suuri tulipalo vuonna 1416 ja kaupunki tuhoutui kokonaan, jonka seurauksesta se rakennetaan uudelleen kivestä. 

Burgundin herttua Kaarle Rohkea halusi laajentaa alueitaan ja ottaa haltuun Reinin vasemman puolen alueet perustaakseen Burgundin valtion. Herttua perusti suuren palkka-armeijan ja lähti sotaretkille. Kaarle Rohkea hyökkäsi Murteniin ja kärsi murskatappion taistelussa Berniläisiä vastaan, jotka saivat apuja Sveitsin valaliitolta. Kaarle Rohkea menetti 12 000 sotilasta ja hävisi sodan Sveitsin armeijaa vastaan 22.6.1476. Legendan mukaan viestinviejä juoksi 17 km Fribourgiin kertomaan uutista voitosta, ja saapuessaan kaupunkiin hän putosi ja kuoli uupumuksesta. Hänen uhrautumistaan muistetaan vuosittain Murten-Fribourg-juoksulla lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina. Taistelu on hyvin dokumetiotu ja sitä säilytetään historian museossa.

Vuodesta 1484 Murten oli kahden kantonin Bernin ja Fribourgin hallinnassa, kunnes 300 vuotta myöhemmin vuonna 1798 ranskalaiset ottivat kaupungin valtaansa. Napoleon antoi Murtenin Fribourgille vuonna 1803.

Nähtävyyksiä

Murten, muistuttaa Berniä ei ihme sillä kello on saman arkkitehdin tekemä 

Bernin torni

Bernin portti mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1239, torni tuhoutui täysin sodassa Kaarle Rohkean joukkoja vastaan. Vuosien saatossa kellotorni on rakennettu uudelleen useampaan otteeseen ja nykyinen kellotorni on vuodelta 1712. Tornin rakensi Bernin pääarkkitehtinä toiminut Niklaus Hebler, joka on uusinut myös Bernin kuuluisan Zytlogge-tornin. Kello soi tasatunnein.

Murtenin kaupungintalo

Kaupungintalo

Rakennus paloi vuoden 1416 palossa, se rakennettiin uudelleen 1748-50 ja sitä laajennettiin, kellotorni lisättiin rakennukseen vuonna 1816. 

Murtenin linnan ja vartiotorni

Murtenin linna

Alkuperäinen linna on rakennettu 1255 kreivi Savoy II toimesta ja nykyinen linna on valmistunut vuonna 1755. Linnan neliön muotoinen vartiotorni tunnetaan nimellä ”luegisland” ja sieltä on hallitsijat voineet seurata Murtenin taisteluita. Savoyn herttuan jälkeen linna on ollut Bernin ja Fribourgin haastemiesten asuinpaikka ja se on toiminut useaan otteeseen vankilana, sairaalana sekä kasarmina. Tänä päivänä linna on Fribourgin kantonin käytössä.

Vallihaudalla on kiva kävelyreitti

Vallihauta

Vallihauta on tänä päivänä upean näköinen, se on viljelykäytössä ja asukkaat voivat pitää siellä keittiöpuutarhaansa. Entisen vallihaudan reunalla kulkee polku, jota pitkin voi kävellä, muuria ympäröi 12 tornia, joista jokainen on nimetty tietyn tehtävän tai historiallisen aikajakson mukaan.  

Murtenin peruskoulu

Murtenin peruskoulu

Koulurakennus on Sveitsin vanhin ja sen on valmistunut 1836-39. Rakennuksessa on käytetty kaupungin muurinkiviä ja sen erikoisuutena on kolme sisäänkäyntiä tytöille, pojille ja opettajille. 

Morat-museo

Museo sijaitsee vanhassa myllyssä ja siellä voi tutustua alueen historiaan aina antiikin ajoista, Moratin taiseteluun. Museon perusnäyttelyssä on esillä useita esihistoriallisia löytöjä paikallisista kaivauksista sekä esineitä jotka liittyvät Burgundin sotaan.

Nidelkuchen

Murtenin kuuluisa kermakakku, joka koostuu viidestä eri kermakerroksesta, kakkua on valmistettu Aebersoldin leipomossa, jo kolmen sukupolven ajan.

Tapahtumia

Hauska kahvila-brocante, käytävä 

toukokuussa kevätmarkkinat / 1.8 Sveitsin kansallispäivän juhlat / Murtenin kaupunkifestivaalit / lokakuun 1. Sunnuntai Murten–Fribourg juoksukilpailu / marraskuussa St Martinin markkinat / joulukuussa joulumarkkinat

Murten ”3 järven alue”

Murten

Murten on alueen järvistä pienien ja sijaitsee alueen keskellä, aivan Vaudin ja Fribourgin kantonien rajalla, muita järviä ovat Neuchâtel ja Bienne. Kolmen järven alue sijaitsee tasangolla ja se on tunnettu vihannesviljelmistään etenkin raparperista ja parsasta, aluetta kutsutaankin  ”Sveitsin keittiöpuutarhaksi”. Lähiseudulla on useita  mielenkiintoisia  paikkoja, kuten Vully Sveitsin pienin viinialue, Avenches vanha Rooman Ajan kaupunki sekä Sveitsin ”Ypäjä” hevosista tunnettu, Vallon tunnetaan vanhoista Rooman Ajan mosaiikeista, Lacrusten paalutalot sekä alueella on opastettuja patikointireittejä viiniviljelmillä ja Kerzersin vihannesviljemillä.