Sunnuntain sinappinen kirjolohi

Viikonloppuna on otettu rennosti ja nautittu hyvistä keleistä. Piipahdimme Papin kanssa Nyonissa syysmarkkinoilla eli Marché de Automme. Markkinat olivat oikein mukavat, kadut täyttyivät ihmisistä ja ulos oli tuotu useita pöytiä missä herkuteltiin paikallisilla herkuilla. Myös paikalliset yritykset tekivät kauppaa ulkona ja markkinoille oli saapunut useita myyjiä läheltä ja kaukaa. Upeat kojut olivat aseteltu näyttäviksi ja niissä myytiin vihanneksia, juustoa, viiniä, olutta ja muita herkkuja sekä käsitöitä ja paljon muuta.

Nyonin linnan luona oli samaan aikaan menossa viinijuhlat ja siellä sai 10 frangin hintaan ostaa lasin, jonka kanssa sai käydä maistamassa paikallisten tuottajien viinejä. Viinijuhlien teltassa upea soittokunta soitti musiikkia ja tunnelma oli täydellinen. Aurinkoisella kelillä Nyonin linnan terassilta oli upeat näkymät Alpeille. 

Lähdimme markkinoiden jälkeen Papin kanssa vielä patikoimaan St Cerguesta Jura-vuoren metsässä sijaitsevaan NotreDame d´Oujon luostarin raunioille. Reitin kesto oli noin 40 minuuttia ja autolta aloituspisteeseen kesti noin 20 minuuttia. Patikoimme loivaa ylämäkeä läpi lehmälaitumien, niittyjen sekä metsäreittejä pitkin. Keskellä metsää sijaitsevat luostarin rauniot olivat todella upea näky ja mahtava paikka evästauolle. Olimme ostaneet markkiniolta Foccaciaa ja Compte juustoa. 

Sunnuntaina kävin Rosan kanssa Grenolierin brocantessa eli kirpputorilla. Pienen kaupungin keskusta oli suljettu autoilta ja kadut olivat täynnä myyntipöytiä. Tunnelma oli todella rento ja tuli tunne että, suurin osa myyjistä on paikallisia, eikä kiertäviä antiikkikauppiaita. Olin iskenyt silmäni yhteen puukelkkaan ja harmittelin, kun näin erään miehen kantavan sitä pois. 

Sunnuntai-ilta on mukava päättää yhteiseen illalliseen ja tällä kertaa Bistrossa tarjolla on meidän perheen suurinta herkkua eli Sinappilohta. Lohen kanssa tarjoillaan kevyesti salaattia, joten jälkiruokana voi herkutella kaupasta hankittua ihanaa Creme Brûléeta. Tällä kertaa käytin lohen kastikkeessa oman maan rosmariinia, basilikan sijasta ja hyvää tuli näinkin.

Sinappilohi

500g lohifilee

Ripaus suolaa

0,5 tl pippurisekoitusta

1 rkl sitruunanmehua

Kastike:

2 rkl Dijon sinappia

2 dl kevyt ranskankermaa

1 basilikaruukku

0,5 tl pippurisekoitusta

Kuumenna uuni 200 asteeseen. 
Laita lohi uunipellin päälle. 

Mausta se kevyesti suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. 

Sekoita kastikkeen aineksen keskenään, 
kaada tasaisesti lohen päälle. 

Kypsennä noin 25 minuuttia, kunnes kala on kypsä.

Tyttöjen tiistai, vaellusta Juralla

Tänään oli tyttöjen tiistai isolla T:llä! Tuttavani oli kutsunut Suomi-rouvia kotiinsa Genolieriin ja tarkoituksena oli lähteä heiltä kävelylle Juravuoristoon ja grillailla lounasta tämän jälkeen. Jokainen toi mukanaan jotakin lounaspöytään nyyttikesti-periaatteella. Itse ajattelin ilahduttaa Suomi-siskojani Papin Suomen reissulta tuomalla HK- sinisellä lenkillä. Tein HK:n blåsta grillivartaita ja lisäsin tikkuihin muitakin kasviksia kuten paprikaa, sipulia ja minitomaatteja. 

Kuukausi sitten otin ensimmäisen askeleeni sveitsiläistymistä ja ostin itselleni vaelluskengät. Sveitsissä vaeltaminen on suosittua ja täällä onkin lajin harrastamiseen upeat puitteet. Sveitsissä on laaja vaellusreittien verkosto jossa on yhteensä noin 60 000 kilometriä erilaisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia sekä reittejä liikuntaesteisille. Vaelluksia voi tehdä kävellen, pyörällä, maastopyörällä, rullaluistimilla sekä kanootilla oman kunnon mukaan. Reittejä löytyy erilaisten teemojen mukaan esim. kulttuuri, perhe, näköala, ruoka sekä matkaa voi tehdä viinitilojen, Alppien ja jäätiköiden läpi. Reitit ovat hyvin merkitty ja ne ovat hyväkuntoisia ja hyvin hoidettuja sekä reittien varrella on useita julkisen liikenteen liittymiä. Reitit kulkevat mm. Jura-vuorten ja Alppien upeissa ja ainutlaatuisissa maisemissa sekä reittien väliset korkeuserot ovat suuria. 

Minulle tämänpäiväinen vaellus oli ensimmäinen jonka tein kävellen, sillä aikaisemmat vaellukseni olen tehnyt hevosen selästä. Keli oli aivan mahtava ja aurinko paistoi, kun lähdimme matkaan, aluksi etenimme jyrkkää ylämäkeä, joka vei mehut pois heti. Jatkoimme matkaa kiiveten Juravuorta ylöspäin ja välillä pidimme muutamia juomataukoja. Matkan varrella oli muutama upea näköalapaikka josta oli huikeat näkymät yli Lac Lemanin eli Geneve-järven. 

Reitti oli helposti käveltävää, pientä loivaa ylämäkeä ja niistä muutamista tasaista kohdista sekä alamäistä tuli otettua ilo irti kun taas pystyi puhumaan kävelemisen lomassa. Vaelsimme yhteensä reilu 5 kilometriä ja aikaa meiltä kului noin puoltoista tuntia, matkan aikana hiki valui ja reidet huusivat hoosiannaa, mutta kyllä oli iloinen mieli vaelluksen jälkeen. Kävimme piipahtamassa St Cerguen kylässä ja kuulin, että siellä on todella suosittu hampurilaisravintola sekä pizzeria, joita täytyy kyllä käydä kokeilemassa.

Matkasimme ihanalla pikkujunalla takaisin päin ja nautimme samalla upeista maisemista. Saavuimme tuttavani luokse ja aloitimme lounasvalmistelut, grillasimme ja katoimme kaikki herkut ulos. Pöytä oli kuin runsaudensarvi ja mietimmekin kuinka helppoa ja vaivatonta on järjestää nyyttikestit. Ruoat olivat jo valmiina, kenenkään ei tarvitse kokkailla koko päivää ja viettää aikaa keittiössä kun on lounasvieraita. 

Taisin kuitenkin saada pienen kipinän tuosta vaeltamisesta ja odotan jo innolla seuraavaa reissua. Onhan tuo maastossa patikointi mukavaa vaihtelua, ainaiselle tasaisen tallustamiselle.  

Tietoa Sveitsin vaellusreiteistä ja niiden merkinnöistä

Retkeilyreitit ovat yleensä leveitä, mutta niiden varrella voi olla kapeitakin kohtia ja jyrkillä osuuksilla on useimmiten kaiteet tukemassa. Retkeilyreitit on merkitty keltaisilla nuolilla tai timantinmuotoisilla retkeilijän kuvalla. 

Vuoristoreitit ovat kapeampia, jyrkempiä ja vaikeampia kulkea, reitin varrella voi olla ketjuja tai köysiä liikkumisen apuna. Vuoristoreiteillä kulkijan tulee olla hyvässä fyysisessä kunnossa ja tietää vuoristojen vaaroista liukastumisvaaroista ja nopeasti muuttuvista sääoloista. Vuoristoreitit ovat merkitty keltaisilla viitoilla joiden päihin on maalattu raidat valkoinen - punainen -valkoinen. 

Alppien läpi kulkevat reitit ovat haastavia ja vaativia kulkea, ne voivat mennä jäätiköiden läpi sekä reitin varrella voi joutua kiipeämään jyrkkiä kiviseiniä. Alpeilla kulkijan tulee olla todella hyvässä fyysisessä kunnossa, tietää vuorien vaarat ja osata käyttää köysiä. Alppireitit ovat merkitty sinisillä viitoilla joiden päihin on maalattu raidat valkoinen - sininen - valkoinen. 

Koko Sveitsissä on yhtenäinen reittien merkintätapa joka perustuu viittojen väreihin sekä reittien numerointiin. Keltaiset viitat ovat retkeilyreittejä, valkoiset viitat ovat esteettömiä reittejä ja punaiset viitat ovat pyörille, maastopyörille ja rullaluistimille. Vaellusreitit ovat numeroituja ja SwizerlandMobility internetsivuilta löytyy lisätietoa eri reiteistä, reittikarttoja, suunnitella omia reittejä sekä sieltä voi ladata puhelimeen ilmaisen mobiilisovelluksen. Reittien merkintäviitoissa olevat värilliset taulut kertovat lisätietoja reiteistä, taulujen numerointi kertoo, onko reitti valtakunnallinen (1 numero), alueellinen (2 numeroa) vai paikallinen (3 numeroa). Reittitiedot ovat myös erivärisiä ja vihreät kyltit ovat retkeilijöille ja esteettömille, vaaleansininen pyöräilijöille, okra maastopyöräilijöille, violetti rullaluistelijoille ja turkoosi melojille.