Näin se vaan on että nämä ihanat Sveitsin vuodet tulevat
päätökseen ja paluumuutto Suomeen on todella totisinta totta. Päätös ei ollut
todellakaan helppo ja tämän vuoksi en ole halunnut kauheasti siitä puhua, sillä
muuten se saattaisi konkretisoitua ja muuttua vielä vaikka todeksi. Olen lykännyt
ja pitkittänyt aiheen käsittelyä, sillä verukkeella että siihen on vielä paljon
aikaa… Viime viikkoina tuo todellisuus on alkanut todella iskeä, käytiin Suomen
reissulla katsomassa muutamia asuntoja, olen jopa puhunut Suomeen muutosta ääneen
ja ihan oikeilla sanoilla ”kun muutamme Suomeen…” ja eilen kaikki iski
tajuntaan kun poika lähti jo edeltä Suomeen, näen hänet varmaan seuraavaksi vasta
syksyllä. Tämä postaus taitaa olla alkua uudelle juttusarjalle paluumuutosta ja
tulevissa postauksissa tulee olemaan varmasti paljon vuodatusta.
Päätös
Minun Suomeni! |
Päätös paluumuutosta ei ollut helppo, vaikeaksi sen teki
että se oli kokonaan minun päätös, kukaan ei ollut sanomassa että nyt pitää
lähteä. Usein paluumuuttopäätös tulee työnantajan puolelta, etukäteen on
sovittu komennuksen pituus tai muutto saattaa johtua muista yrityksen
sisäisistä asioista. Tilanteet muuttuivat meilläkin, Papi hääräilee tällä
hetkellä ihan muualla kuin Sveitsissä ja lapset ovat siinä iässä että koulut on
käyty ja he alkavat suunnitella jatko-opintoja ja tulevaisuutta.
Tytär opiskeli jo Englannissa ja tiesin että poika haluaa
heti Suomeen kun valmistuu, mutta entäs minä sitten? Muuttopäätöksen lisäksi
kipuilen samalla lasten kotoota lähtöä ja omaa tulevaisuutta, jäisin mieluusti
tänne, mutta se ei kuullosta oikein järkevältä. Amsterdam oli yksi vaihtoehto,
jota pyörittein pitkään, mutta Papin reissatessa olisin siellä koko ajan yksin,
enkä tiedä onnistuisinko löytämään sieltä töitä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi
siis paluu Suomeen, joka pelottaa aika lailla, miten asiat lähtevät tällä kertaa
rullaamaan?
Takaisinko vanhoille hoodeille? |
Miten mä pärjään siellä ”mee nettiin” Suomessa? Löytyykö sitä työtä
tällä kertaa? Olenko taas ihan Alien tutussa paikassa? Iskeekö kaamos paniikki?
Mistä löydetään kiva asunto ja mille kokoonpanolle? Edellisen muuton
kauhukokemukset ovat vielä tuoreessa muistissa, alkaako sama painajainen
taas??? Etc…
Päätöksen tekemisestä on nyt kulunut useita kuukausia ja
edelleen pohdin näitä samoja kysymyksiä! Tulevina viikkoina saan toivottavasti näihin
kysymyksiin vastauksia ja tulen kertomaan teille kuinka homma etenee. Sen
verran olen sentään saanut aikaiseksi, että jokin aika sitten kaivoin esille
ennen Sveitsiin muuttoa Haaga-Heliaan tekemäni opinäytetyön: ”Täältä tullaan Sveitsi!” Muutto
ulkomaille ja tulostin sieltä Paluumuuttajan muistilistan, luin sen läpi ja
jätin sen odottamaan toteuttamista. Tänään vietetään jo ensimmäisten läksiäisiä! Kääk! Olenko
valmis? NO EN!
Kuulisin mielelläni hyviä vinkkejä liittyen muuttoon sekä
paluuseen, miten te olette suoriutuneet siitä?
Paluumuutin huhtikuussa Kiinasta. Aluksi otti päähän hiljaisuus ja se ettei tapahdu mitään, eikä ole elämää ja ihmisiä. Kesää vasten on helppo tulla , mutta ajatus ensi talvesta hermostuttaa ja huolestuttaa jo nyt. Uskon ja olen toiveikas, että sopeudut ja itsekin sopeudun elämään Suomessa melko vaivatta. Tsemppiä siis!
VastaaPoistaKiitos Sari Tsempistä! Kiinasta Helsinkiin onkin varmasti aikamoinen shokki! Ensi talvi pyörii minunki mielessä ja täytyy varmaan varautua siihen etukäteen ja tilata valohoitoa jostakin etelämpää ;) Onneksi mulla on ollut pitkä aika tottua ajatukseen ja näin kesän kynnyksellä huomaa, että moni muukin on lähdössä, joka tekee lähdöstä aina helpomman. Mukavaa kesää sinulle!
PoistaOnnea pojalle valmistumisesta, elämä edessä.
VastaaPoistaVarmasti selviät Suomeen siirtymisestä. Pääseehän sieltä sitten matkustelemaan pitkin ja poikin oman halun mukaan. Asunnon etsintä voi olla työlästä noin etänä ja muuttotouhut rasittavia käytännössä, mutta olethan muuttanut ennenkin. Jos mies pysyy siellä missä nyt on tarjolla on majapaikka vähän etelämpänä.
Suomessahan on monenlaista tapahtumaa ja ystävät ja mahdollisesti työ ja ties mitä ..
Itsekin aion tulevaisuudessa viettää yhä enemmän aikaa Suomessa ja vähitellen hivuttautua sinne ehkä kokonaan. Yhteys Ranskaan ja muuhun keskisempään Eurooppan ei häviä mihinkään ja liikkuminen on helppoa niin pitkän asumisen jälkeen (kolmisenkymmentä vuotta). Suomessa minusta on tosi helppo olla vaikka jotkut asiat ovatkin muuttuneet. Ne selviävät kysymällä ja tekevät elämän vain mielenkiintoiseksi. Eteenpäin elävän mieli.
Harmi kun en muistuttanut Mannerheimin juhlasta aikaisemmin. Olisi ollut kiva tavata. Juhla on aika erikoinen ulkosuomalaisten ja sveitsiläisten Suomen ystävien tapahtuma. Näin juhlavuonna kirkko oli tosi täynnä ja seppeleiden laskut hienija, osallistujia oli runsaasti ja sää suosi jälleen kerran upeissa puitteissa. Jälkilasillisilla joutuu aina juttuihin mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja tunnelma on rento ja tuttavallinen.
kesäkuumin terveisin fani
Kiitos Fani aivan mahtavasta Zempistä :) Tällä hetkellä on vain niin monta kysymysmerkkiä, mutta eiköhän ne tästä pikkuhiljaa ala selvitä. Harmittelen itse myös etten sen enempi tarkistellut tuota Montreuxin tapahtumaa, vaan oletin sen olevan 4.6, sillä se osui viikonloppuun. Kiva kuulla että tapahtuma oli onnistunut!
PoistaItsellä oli myös vaikea tilanne kun piti tehdä paluumuuttopäätös. Sama kuin sinulla, kukaan muu ei vaikuttanut päätökseen. Lopulta sen tein ja kolmen vuoden asumisen jälkeen tavaraa oli kerääntynyt niin paljon, että piti ihan kuljetusliike varata tavaroille. Nyt muutto tehty, tavarat Suomen päädyssä ja päätös tuntuu ihan hyvältä kun tänne lopulta pääsi.
VastaaPoistaTervetuloa Suomeen! Olen edelleen tyytyväinen omaan päätökseeni, vaikka Sveitsiin usein haikailen! Usein kaipaan niitä ihmisiä ketkä sinne jäi ja elettyjä hetkiä, matkailemaan ja vierailemaan sinne pääsee aina uudelleen. Tämä päätös tuli itselle erityisesti mieleen kun olin Vain Elämää 2019 konsertissa ja Antti Tuisku lauloi Lauri Tähkän kappaleen "Minun Suomeni on", jota itse kuuntelin tuolloin päätöksen hetkellä paljon.
VastaaPoistaTässä olen kesänajan pyöritellyt "palloa" paluumutosta täältä sveitsistä suomeen. Corona pahalainen ajoi yritystoiminnan lähes nollaan ja talossammekin alkaa kattava remppa,eli pitää evakkoon tästäkin lähteä tavaroineen päivineen. Vaan suomenkin tilanne mietityttää, kun on uutisia katsonut, niin pelottaa työkuviot. Ja toki se, että jos tämä corona sulkee mahdollisuuden matkustella, niin alkaako suomi tuntua vankilalta? Monenlaista pohdintaa...ja valitettavasti pitää itse tehdä se ratkaisu, Sveitsi vs. Suomi...ja toivoa, että päätös on oikea. Kuitenkin talvi tulossa, pitkä ja kylmä kausi. Kesään pitkä matka, iskeekö kaamos masennus. Onko muilla ollut eroahdistuksen tunteita sitten suomen päässä? Kivaa alkavaa syksyä rohkeille, jo paluumuuttaneille.
VastaaPoistaHei pj, itse mietin päätöstä paluumuutosta pitkään ja tavallaan vähän odotin että joku tekisi sen puolestani kuten aikaisemmin. Itselläni tietenkin oli hieman eri tilanne, eli ns. yksi ajanjakso oli tulossa päätökseen, joten paluu oli helppo. Olen ollut tyytyväinen omaan päätökseen, vaikka tunnen välillä olevani outo lintu, enkä oikein asetu sopivasti mihinkään tiettyyn lokeroon.
PoistaPäätös on iso asia! Päätös on todella tehtävä itse ja lopulliseen päätökseen pitää olla vahva tunne siitä, että se on oikea ratkaisu, sillä siihen voi aina nojata kun tulee mutkia matkaan. Ota kynä ja paperi esille, kirjaa ylös plussat ja miinukset ja lähde sitä kautta mututustelemaan asiaa, ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä, vaikka monta suurta muuttujaa olisi edessä.
Tällä hetkellä työtilanne taitaa olla joka puolella yhtä surkea, sinulla toki etuna oma yrittäjyys, voisiko sitä muokata Korona-aikaan?
Itse ikävöin ajoittain Sveitsiin kovasti, usein ikävä kuitenkin liittyy vahvasti siihen ajanjaksoon, niihin hetkiin ja lähinnä niihin ihmisiin joiden kanssa vietin aikaa.
Listasin omat + ja -
Sveitsi
+ luonto, maisemat, sijainti keskellä Eurooppaa, siisteys, elintarvikkeet, tapahtumat
- hintataso, aukioloajat, kielimuuri, sisäänpäin lämpeävä, byrokratia, työllistyminen
Suomi
+ ystävät ja sukulaiset, luonto, työllistyminen, oma kulttuuri
- sijainti, työllistyminen, ulkomailla asumista ei osata hyödyntää, suorittaminen, ei kielimuuria
Vaikeita päätöksiä, zemppiä sinulle ja mukavaa syksyä!
Jotenkin helpottavaa nahda, etta muillakin on ahdistusta muuttoon liittyen. Minakin yksinani paatosta teen ja nyt on asunto Sveitsissa myynnissa ja ensimmainen tarjous kadessa ja voi hyva sylvi kun se ahdistus iski melkein paniikin omaisesti... Muuttosyyt minulla on lasten koulu. Vanhempi aloitti seiskalla viime vuonna ja se stressi mika kouluun liittyy on niin isoa - niin lapselle kuin minullekin - etta yhdessa juteltiin ja tultiin johtopaatokseen, etta Suomessa olisi enemman tukea koulun kayntia helpottamaan ja siten Suomeen muuttaminen olisi hyva juttu. Tietty korona vuotena on muutenkin tullut selva ikava perhetta kun ollaan oltu yksin koko vuoden. Mutta nyt kun asiat rupevat konkretisoitumaan niin haikeus iskee seka ikava. 15 vuotta olen taalla ollut ja elamani tanne luonut. Mutta olen yksin ja se tukiverkon luoma turva ja apu myos houkuttaa. Minua huolestuttaa eritoten tuo suorittamisen kulttuuri Suomessa. Olen ollut kansainvalisessa organisaatiossa toissa, jossa asiat tuntuu takertelevan ja itsekin olen oppinut asenteeseen "katsotaan nyt sitten, miten edetaan". Pelottaa, miten sopeutuu tuohon suorittamisen ja jotenkin musta valkoiseen asenteeseen. Miten itse koet taman Suomessa ja miten olet siihen sopeutunut? Myos, oliko sinulla sita oloa, etta ulkomailla ollessa on oppinut monia hyvia asioita, tapoja ja ajatusmalleja ja paluumuuton yhteydessa pelottaa josko ne menettaa? Olisi kiva jos jaksat vastailla ja siten helpottaa taman paluumuuttajan ahdistus olotilaa. :)
VastaaPoista