Moni lukija varmaan tietää että harrastan ratsastusta,
viimeiset pari vuotta olen täällä Sveitsissä vuokrannut ihanaa Fux-ponia, jonka
kanssa olen maastoillut Juran metsissä. Vaikka olen käynyt pienenä partiota,
niin en todellakaan ole mikään sudenpentu, vaan säikähdän jokaista pientäkin
rasahdusta metsässä. Mielikuvitus lähtee helposti laukkaamaan ja siitä syystä
olen jo vuosia maastoillessani laulanut Finnhitsejä, pelottaakseni karhuja sekä
muita metsän röllejä.
Samat Finnhitsit ovat raikuneet myös täällä Sveitsin
metsissä ja olen kovasti yrittänyt selvitellä minkälaisiin paikallisiin
petoihin täällä voi törmätä? Ratsastusmaastoni ovat Jura-vuorilla ja olen lukenut
että tallini lähistöllä pienessä Le Vaud:in kylässä sijaitsee pieni La Garennen
eläinpuisto, jossa on nähtävillä tyypillisiä villieläimiä, jotka liikkuvat
Juran metsissä.
Fux-poni ja pelottava "hirvipelto" |
Viime viikolla sain houkuteltua Rosan mukaan tallille ja päätimme
käydä ratsastureissun jälkeen tutustumassa tuohon La Gerennen eläinpuistoon. Päivä
oli todella lämmin mittarissa oli yli 30 astetta, mutta onneksi metsässä oli
varjoisaa ja tuuli edes hiukan.
La Garenne
Le Vaud, La Garenne-Zoo |
Saavuimme eläintarhan luokse ja se todella näytti todella pieneltä,
sisäänpääsy oli aikuisilta 19 chf ja alle 25-v. 14 chf, minun mielestä lippu oli
aika hintava. Kysyin lipunmyyjältä mitä puistossa on niin erikoista että tuo
hinta kannattisi maksaa?
Rouva puhui todella hyvää Englantia ja kertoi meille
mielellään eläinpuistosta. Puisto on uusittu täysin ja se on avattu viime
vuonna (2016), se on kooltaan 3 hehtaaria. Siellä nähtävillä erilaisia
eläinlajeja, jotka todella löytyvät Jura-vuorten metsistä mm. kettu, susi,
villisika, erilaiset lintulajit sekä paljon muita nisäkkäitä, jopa ilveksiä, joilla
oli pariviikkoiset pennut. Rouva kertoi että useiden eläimien häkeissä pääsee
vierailemaan, mutta vuohet ovat ainoita joita voi koskea ja paijata, muihin
eläimiin ei saa koskea.
Osa pääsylippujen tuotosta menee villieläinten
pelastustoimintaan, puistossa toimii villieläinten hoitokeskus, jonne voi tuoda
tai ilmoittaa loukkaantuneista eläimistä, keskuksessa eläimet saavat
tarpeelista hoitoa ja lääkitystä, vuosittain puistoon tuodaan satoja eläimiä
hoidettavaksi. Tämän kuultua olimme valmiit maksamaan pääsylipun hinnan
mukisematta, vaikkakin rouva kertoi että osa eläimistä on yöeläjiä ja niitä ei
voi nähdä päivällä sekä kuumuuden vuoksi useat pysyvät varjossa piilossa.
Kierros eläintarhassa
Eläinten alueelle pääsee kulkemaan kuten metsässä... |
Aloitimme Rosan kanssa kierroksemme eläintarhan kahvilasta
ja nautimme myöhäisen lounaan. Jätimme esittelyviedon väliin ja lähdimme
kiertämään puistoa järjestyksessä, ensimmäiseksi tulimme perinteisten maatilan
eläinten luokse aitauksessa oli sikoja, ankkoja kanoja ja niitä silitettäviä
vuohia.
Sitten tuli erilaisten pöllöjen vuoro ja jouduimme keskelle
murhamysteeriä, joku oli tehnyt selvää jälkeä Tupusta, Hupusta ja Lupusta,
ankanpojat lojuivat rappusilla erään pöllön kodin edustalla. Tunsimme olomme
vaivaantuneeksi kun pöllöt tuijotivat meitä kissamaisilla silmillään, joten
lähdimme pikaisesti jatkamaan matkaa.
Monien eläinten kohdalla oli maininta että on yöeläin,
kettuja emme nähneet ollenkaan, niiden vieressä oli mäyrille tehty alue. Rosa
huomasi että mäyrien luokse pääsi ryömimään kaivonrekaiden läpi, tietenkin hän
halusi kokeilla ja kun heteken päästä katselin mäyrien häkkiin, näin Rosan
virnuilevan häkin keskellä sijaitsevasta muovikuvusta. Mäyriä ei kyllä näkynyt, pesukarhuja sentään onnistuimme
vähän näkemään, majavatkin olivat
piilossa, vain niiden rakennelmat näkyivät. Sinänsä harmittavaa että puistossa
on niin paljon yöeläimiä, kun se on avoinna vain päiväsaikaan, mutta toki helle
saattaa myös pitää yöeläjät piilossa. Eäinpuiston yö kuulostaisi aika
huikelata, vähän kuten Korkeasaaressa Kissojen yö.
Kimble-peli? Ei mutta kuka se siellä? |
Eläinpuisto oli todella tehty viihtyisäksi, siellä oli
leikkikenttä sekä taukopaikka ja kaikki eläinten alueet olivat hyväkuntoisia ja
virikkeellisiä. Olimme jo hetken ihmetelleet miksi kaikki infotekstit
sijaitsivat suljettujen häkkiovien sekä metalliketjuista tehdyn verhon takana?
Sitten hoksasimme että ovissa ei ollut lukkoja ja niihin oli laitettu ”työnnä”
merkki, eli johinkin häkkeihin pääsi siis sisälle katsomaan eläimiä. Rosa
rohkaisi mielensä ja meni sisälle häkkiin missä oli pöllöhaukkoja, minä jätin
suosiolla väliin.
Seuraavaksi tuli vastaan korppikotkia ja alueen läpi pääsi
kävelemään vuorikauriiden puolelle. Vuorikauriiden luona oli pieni vauva joka
pysyi tiiviisti vanhempien luona, lähistöllä sen sijaan nuoriso otti
toisistansa mittaa sarvillansa. Uskaltauduin myös tuohon häkkiin sisälle ja
eläimet eivät välittäneet meistä ollenkaan, mutta silti hieman jännitti ja olipa
erikoinen kokemus olla tuolla häkin sisäpuolella, toisaalta ollaanhan sitä
näiden eläinten kanssa siellä metsässäkin...
Näitä ei olla Fuxin kanssa nähty mutta peuroja kyllä |
Seuraavaksi tulivat villisiat, yksi suurin inhokki mitä
pelkään ihan kauhiasti. Olen nähnyt noita aikaisemmilla ratsastusreissuilla
Unkarissa, onneksi nuo paikalliset possut olivat paljon pienempiä ja onneksi niistä
lähtee sellainen varoittava ääni, sen kuullessani aion jatkossa karauttaa Fuxin
kanssa lujaa toiseen suuntaan.
Pelottavat Villisiat |
Villisikojen vieressä olivat Ilvekset ja onnistuimme
näkemään nuo pariviikkoiset pennut. Seurasimme noita kissaeläimiä pitkän tovin
ja löysimme paljon samoja piirteitä ja käyttäytymismalleja, kuin meidän Macho
ja Mösjöö kissoilla on. Pennut olivat niin suloisia ja niitä oli hauska
seurata, ne olivat kooltaan kuin aikuiset kissat, mutta hieman tukevampia ja
liikkuessaan ne vaappuivat hauskasti. Emo vartioi tiukasti poikasiaan, eikä
päästänyt niitä hetkeksikään silmistään.
Veikeät Ilves pennut äidin tarkan valvovan silmän alla |
Viimeiseksi oli vuorossa sudet ja yllätyin jälleen kuinka
hoikkia ja korkeita ne ovat. Sudet pysyttelivät varjossa ja lähtivät pian
tulomme jälkeen pois näkyvistä. Olen varma että näin kerran
ratsastusreissullani suden, mutta eläinpuiston virkailija sanoi että alueella
liikkuu iso susikoira, jota monet luulevat sudeksi. Tosin oma tallini on jonkin
matkan päässä eläinpuistosta…
Lopuksi virkailija kuitekin lohdutti minua että villieläimistä
ei kannata olla huolissaan, ne kuulemma lähtevät karkuun, hänen mukaan enemmän
pitäisi olla huolissaan laiduntavista lehmistä. Usein patikointireitit kulkevat
lehmäaitausten läpi ja mikäli lehmillä on vasikat mukana, saattavat ne käydä
päälle. En tiedä lisäsikö tieto eläimistä tuskaa vai auttoiko se lievittämään
pelkoa? Finnhitsit taitavat edelleen soida Juran metsissä…
La Garenne, le Vaud
Ostamalla nimikoidun kyltin itselle tai lahjaksi, jälleen kerran mielestäni oiva tapa kerätä varoja |
Erwin Meier perusti eläinpuiston vuonna 1965, auttaakseen haavoittuneita
villieläimiä sekä erilaisia omistajien hylkäämiä eläimiä kotimaisia sekä
ulkomailta tuotuja lajeja. Pääsymaksun lisäksi eläintarhan toimintaa voi tukea
mielestäni hauskalla tavalla, voit ostaaa metallilaatan, johon kaiverretaan
sinun nimi ja se kiinnitetään lankkusiltaan joka sijaitsee villisika, ilves ja
susitarhojen yläpuoella. Sillalla olikin monta laattaa ja huomasin mm. Tannayn
kylän nimen yhdestä laatasta.
Avoinna joka päivä
marras-maaliskuussa 9-17.30
huhti-lokakuussa 9-18
Eläinten turvakeskus ympäri vuoden 9-16.00
Todella mielenkiintoinen postaus. Minua kovasti kiinnostaisi tuo meidän lähimetsä, onko sinne tehty luontoselvitystä ja mikäli on, minkälaisia eläimiä siellä liikkuu. Samaten metsä, jossa meidän mökki on.
VastaaPoistaKiva kuulla, että tykkäsit postauksesta. Mahtaako kaupungin sivuilta löytyä lisää tietoa alueiden metsistä? Tai mökille riistakamera se voisi olla hauskaa katseltavaa. En tiedä lisääkö tieto tuskaa vai ei, kerran suunnittelin patikointia lähiseudulle, kun saavuin polulle, siellä kerrottiin mitä eläimiä metsässä on nähty ja lopuksi vielä varoitus omalla vastuulla. Reippaana aloin kulkea polkua pitkin, mutta jo hetken päästä mielikuvitus alkoi laukata ja vaihdoin reittisuunnitelmia.
Poista