Pumpulivuosi Fux-ponin kanssa

Mulla ja Fuxilla on ollut tässä hiljattain ensimmäinen vuosipäivä eli takana on vuosi ”kavioliittoa” ja kuten ensimmäistä avioliitto vuotta kutsutaan pumpulivuodeksi niin kulunut vuosi Fux-ponin kanssa on ollut kyllä todella pumpulista. 

Olen ollut onneni kukkuloilla, siitä lähtien kun olen aloin käydä Fux-ponin luona Burtignyssä Jura-vuorilla. Vuosia olen haaveillut, että löytäisin ponin, jonka kanssa voisin puuhastella ja sellaisen paikan, missä voisin käydä maastoilemassa ympäri vuoden ja jossa reittiverkosto olisi niin laaja, ettei siihen heti kyllästy. Löysin Fux-ponin monen sattuman kautta ja kun kävin talllilla ensimmäisen kerran, tiesin heti, että kadoksissa ollut onni oli löytynyt!

Fux-poni

Onko tämä todellista?

Testiratsastuksen jälkeen oli pakko pysähtyä kotimatkalla kuvaamaan

Puitteet olivat aivan mahtavat tallin pihalta ja ulkokentältä on näkymät Alpeille ja Geneve-järvelle, ympärillä maisemat ovat muutenkin huikeat paljon peltoja ja metsää, jossa hyviä metsä- ja luontopolkuja sekä hiekkateitä, missä saa ratsastaa ja näiden lisäksi vielä useita kilometrejä hevosille tarkoitettuja ratsastusreittejä. 

Pihassa on pieni maneesi, kolme pientä hyvin hoidettua tallirakennusta sekä muutamia ulkobokseja. Hevosilla on hyvän kokoiset tarhat, missä saavat ulkoilla koko päivän ja kesähelteillä saavat olla koko yön ulkona ja päivät ”viileässä” tallissa. Talli on mielestäni todella siisti, viihtyisä ja rauhallinen, kaukana kaiken maailman hörhöilystä, se on osa maatilaa ja siellä on asustaa ainoastaan aivan tavallisia yksityishevosia. Olin yhtä hymyä kun sain tehtyä diilin.

Kentältä upeat maisemat, suoraan Alpeille ja edessä Mont Blanc

Tallin lähellä hyvät maastoreitit ja pellot vaihtavat muotoaan

Ruskainen maastolenkki

Hevosten tarhat ovat suuret ja maisemat ovat upeat, kuva 11/2015

Tarhoilta tallin ja maneesin suuntaan 

Yhdessä tallissa noin 12 karsinaa

Muutamia ulkokarsinoita

Ihanaa kun on kunnon maneesi ja sieltä löytyyjopa muutama peili

Minun ja Fuxin suhde ei ihan sanan varsinaisessa merkityksessä ole ”kavioliitto”, sillä Fux ei ole oma heppa vaan vuokraponi, jota käyn pari kertaa viikossa ratsastamassa. Tosin taidan olla ainoa henkilö, joka ponia ratsastaa vakituisesti. 

Fux on rodultaan Feiberginhevonen, joka on ollut aikanaan tyypillinen työhevonen Jura-vuorilla, vähän niin kuin meidän tuntema suomenhevonen. Fux kuuluu omistajaperheen tyttärelle, mutta hän asuu toisella paikkakunnalla ja käy harvoin kotona, eikä ehdi ratsastamaan. Ymärsin että Fux osaa ilmeisesti jonkin verran koulua, mutta viimeaikona Fux on ollut lähinnä maastoponi.

Marraskuu: tutustutaan kentällä

Marraskuu: heikko näkyvyys

Marraskuu: Mahtavat maisemat Lausannen suuntaan

Marraskuu: Mieletön sänkkäri

Vuosi sitten kun aloin käymään Fuxin luona ratsastelin aina alkuun vähän kentällä tai maneesissa ja sitten lähdin lopuksi maastoon, vaikka minulla ei ollut reiteistä tietoa, niin Fux opasti meidät aina kotiin eikä koskaan eksytty. Pikkuhiljaa reitit tulivat tutuiksi ja opin uusia reittejä kissatädiltä (kissatädin kautta löysin Fuxin, meidän kissat oli loman aikana hänen hoitolassa ja sieltä seinältä bongasin suitset ja siitä se juttu sitetn lähti ja päättyi iloisesti suhteeseen Fuxin kanssa)

Kyllä tässä kelpaa hymyillä sumurajan yläpuolella,
alhaalla on sankka sumu ja ylhäällä paistaa aurinko joulukuussa

Fux: Onko herkkuja?

Syksyllä oli ihana seurata luonnon muuttumista ja ihme kyllä minulle osui aina aivan mahtavat kelit. Tuntuu, että vaikka alhaalla kotona oli kuin kurja ilma niin ylhäällä paistoi aina aurinko, se tuntui ihan uskomattomalta, mutta nämä kelit tekivät näistä ridapäivistä vielä onnistuneemmat ja odotetummat. Jopa viime joulukuun pitkä sumuinen jakso oli vain alhaalla ja ylhäällä paistoi aina aurinko, sumurajan ylitys auringon puolelle oli mahtava kokemus. Olin yhtä hymyä!

Joulukuu: Välillä vähän lunta...

Joulukuu: ja välillä lumet sulaa ja aurinko paistaa

Joulukuu: Sumua ei näkyvyyttä Alpeille eikä Geneve-järvelle

Sitten tuli liukkaat kelit ja kun Fuxilla ei ole takana kenkiä, niin täytyi siirtyä sisälle maneesiin, mutta silti oli mukavaa puuhastella ponin kanssa. Tosin pikkuhiljaa herra alkoi hieman temppuilemaan ratsastuksen aikana ja muutaman kerran putosin selästä ja huomasin, että pikkuhiljaa alkoi taas tuo vanha ratsastuspelko nousta esiin ja juuri sen vuoksi oikeastaan lopetin ratsastuksen edellisellä Belle Fermen tallilla Gexissä. 

Alhaallla sumua ja ylhäällä aurinkoa, joten vain harvat pääsivät nauttimaan tästä lentonäytöksestä, minä nautin ja hetken päästä tein oman lentonäytöksen maneesin lattialle. 

Onneksi välillä sain maastoseuraa,
tässä äiti tytär laatuaikaa 

Joulukuu: Satumainen metsä

Ennen kuin löysin Fuxin kävin pari vuotta koulutunneilla Ranskan puolella ja hevoset olivat sanoisinko nätisti ”haastavia”, minulla oli vieraan kielen vuoksi opettajani kanssa paljon kommunikointi onglemia ja ratsastus alkoi tuntumaan todella turhauttavalta sekä vanha tuttu hevospelko alkoi hiipiä ja aloin jännittää useilla hevosilla ratsastamista, eikä tallille ollut enää kiva mennä. 

Tammikuu: 
Näiden ihanien maisemien ja hetkien vuoksien suostunt luovuttamaan

Aikaisemmin pääsin ratsastuspelosta eroon silloisen opettajani avustuksella, hän antoi minulle monta kertaa peräkkäin ihanan Andaluussialaisen Ligeron, joka oli kiltti ja kuuliainen. Ligero oli terapiahevoseni Primus-tallilla ja kun taas löysin sen tunteen että olen tilanteen herra ja sain useita onnistumisia, niin tuo pelkotila katosi ja ratsastus muuttui taas kivaksi puuhaksi. 

Helmikuu: Pelko pahimmillaan, mutta helpotti
kun joku muukin oli maneesissa, Papi kuvaamassa...

Helmikuu: Välillä taas lunta...

Onneksi puhuin kaverini kanssa aiheesta ja hän kertoi, että hänen poninsa kanssa piristyy aina viileän tullen ja tulee herkemmäksi ja välillä ns. räjähtää käsissä, mutta kesällä taas tilanne tasaantuu ja vanha rouva muuttuu jopa laiskaksi eikä tättähäärästä ole enää tietoakaan. 

Tämän voimalla uskalsin jatkaa talven läpi Fuxin kanssa, jäin odottamaan kevättä ja kesää, samalla omistajat muuttivat hieman herran ruokintaa. Silti yksin maneesissa tuli usein hetkiä, jolloin en todellakaan nauttinut ratsastuksesta vaan tein sen mitä uskalsin. 

Maaliskuu: Ihana päästä kaverin kanssa ratsastamaan

Kun kevät koitti oli aivan mahtavaa taas päästä ulos maastoilemaan upeisiin maisemiin ja seuraamaan mitä milloinkin pelloilla viljellään. Huomasin että Fux todella rauhottui kesän tullen ja olin siitä niin iloinen, en olisi millään halunnut luopua ratsastuksesta, sillä olen mielestäni nyt iskenyt kultasuoneen.  Vielä kun löytäisin jostain opettajan joka puhuisi Englantia, niin voisi saada hieman apuja tuohon kouluratsastukseen.

Kesähelteillä on ihana pakoilla metsän suojissa ja välillä karauttaa laukka pellonreunalla. Olen ollut niin iloinen, kun olen saanut välillä jakaa tämän ilon ystävieni kanssa ja tällä hetkellä saamme Fuxin kanssa välillä seuraa ”kissatädistä” tai sitten kaverini tulee Quina-rouvan kanssa mukaan. Toivottavasti tuleva vuosi olisi kelien suhteen yhtä hyvä kuin viime vuosi!

Huhtikuu: Lehmät laitumella, mikä kellojen kalkatus 

Toukokuu: Rypsit kukassa

Kesäkuu: Kyllähän se poni siitä rauhottui kun ilmat lämpeni...

Fux-poni alkaa olla jo vähän mun kaveri, vaikka se ei sitä muille myönnä, muutaman kerran se on tarhassa esittänyt kovaa jätkää ja aloittanut hippaleikin, eli juoksee häntä tötteröllä karkuun, kun yritän ottaa sen kiinni, mutta hoitotilanteissa herra kuitenkin odottaa jo rapsutuksia ja herkkuja ratsastuksen jälkeen. Olipa hauska huomata, että loman jälkeen herra oikeasti hämmästyi tuloani ja näytti jopa vähän tykkäävän, että tulin. 

Elokuu: Pellot muuttaa jatkuvasti muotoaan

Syyskuu: Vihreätä vielä joka puolella

Lokakuu: Tallin pihapuutkin ovat upeassa ruskassa

Kiitos Fux kuluneesta vuodesta <3

Joulukuu:Piehtaroiminen on siistii,
sumu vaan jatkuu ja se tullut jo ylös

Kesäkuu: Maastolenkin ja suihkun jälkeen on kiva käydä pyörimässä

Elokuu: Taustalla Jura-vuoret ja upeat auringonkukkapellot

Lokakuu: Sysky ja ruskan värit ovat saapunut

Nyt tallille porkkanoiden kanssa ja juhlistamaan vuosipäivää aurinkoiseen maastoon!

Franches Montagnes eli Feiberginhevonen

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, Feiberginhevonen tulee Länsi-Sveitsistä Juravuorilta ja sitä kutsutaan myös nimellä Jurahevonen tai ranskan kielisellä nimellä Franches Montagne. Hevosrotu on syntynyt 1700-luvullla ja alun perin se jalostettiin työhevoseksi Jura vuorille, hevonen on luonteeltaan sitkeä ja säyseä, se on ketterä ja varmajalkainen. Hevonen on yksivärinen, sillä on pieni pää, se on lihaksikas ja sen säkäkorkeus on noin 150 cm.         

Franches Montagne-rotu soveltui myös armeijan käyttöön ja se meinasi kuolla sukupuuttoon Napoleonin sotien aikana 1800-luvun loppupuolella, mutta tuolloin perustettiin yhdistys suojelemaan rotua. Franches Montagnea käytetään vielä tänä päivänä jonkin verran työhevosena, mutta sitä on jalostettu ratsuksi ja niitä käytetään eniten harraste- ja valjakko hevosina.