Verla -yksi Suomen seitsemästä ihmeestä

Viime kesänä minulla oli vihdoin mahdollisuus päästä käymään Verlassa, jonka puuhiomo ja pahvitehdas on yksi Suomen seitsemästä ihmeestä. Siitä on jo melkein kymmenen vuotta, kun aloitin matkailualan opinnot ja meidän ensimmäinen koulutehtävä oli ryhmätyö, jossa piti esitellä Suomen Unesco-kohteet. Kun kaikki kohteet oli esitelty, niin päätin että haluan ehdottomasti käydä kaikissa Suomen Unesco-kohteissa.

Heti seuraavana kesänä (2011) teimme RoadTripin Suomessa ja minulla oli mahdollisuus käydä Petäjäveden vanhalla puukirkolla, joka oli minun ryhmäni esittelykohde, Vaasan merenkurkussa, Sammallahden kiviröykkiöllä sekä Rauman vanhassa kaupungissa. Suomenlinnassa olin jo käynyt useammin, joten jäljelle jäi vielä Sturen ketju sekä Verlan puuhiomo ja pahvitehdas. 

Näin kauan minun piti siis odottaa, että vihdoin pääsen käymään Verlassa ja ajomatkan aikana ilokseni huomasin, että reitin varrelta Porlammilta löytyy myös yksi Sturen ketjun mittauspisteistä.

Suomessa on mieletön määrä upeita paikkoja, mutta vain seitsemän on päässyt Unescon maailmanperintölistalle, joten näitä kohteita voidaan hyvin kutsua Suomen seitsemäksi ihmeeksi. Eikä suotta, sillä käyntimme Verlan tehtaalla oli yksi kesän reissujen kohokohdista, jopa isännän mielestä ja se on jo paljon!

Kesäretki Verlan ruukkikylään

Loman alkajaisiksi saavuimme Verlaan ja parkkipaikalla oli enää vain muutama auto meidän lisäksi. Huomasin että parkkipaikalta lähtee luontopolku ylös Kokkokalliolle ja sen varrella on hiidenkirnu. Tällä kertaa polku jäi tutkimatta ja sen sijaan menin katselutasanteelle ihailemaan kalliomaalausta. Vaikka kuinka yritin hahmottaa tuota kalliomaalausta, niin en löytänyt siitä opastaulun ilmoittamia kuvauksia. Löydätkö sinä?

Saavuimme ruukkialueelle ja saimme kuulla että tehtaalle pääsee tutustumaan vain opastetulla kierroksella ja niitä lähtisi aina tasatunnein. Kiersimme ruukin alueella ja katselimme vanhoja rakennuksia, tallinpihalta löytyi käsityöläisten pajoja ja sen lähettyviltä viinipuoti ja samasta rakennuksesta kahvila, mihin menimme ottamaan hieman huikopalaa.

Keskeisellä paikalla kylää, joen ja tehtaan vieressä oli upea sininen rakennus Patruunan pytinki, josta tehtaan patruuna on voinut seurata kylän ja tehtaan tapahtumia. Valitettavasti tuonne Pytinkiin ei taida päästä vierailemaan, mutta sen puutarha on kesällä upean näköinen. Rakennus on valmistunut vuonna 1885 ja sen on suunnitellut Eduard Dippel.

Opastettu kierros Verlan pahvitehtaalla

Opastettu kierros alkoi historiikillä ja katselimme lyhyen elokuvan, tämän jälkeen opas kertoi meille tehtaan toiminnasta, työvaiheista, tarinoita työntekijöistä ja tuon ajan elämästä Verlassa. 

Kierros oli todella mielenkiintoinen ja sen aikana selvisi minkälainen on kuusen tie metsästä tehtaalle ja kuinka siitä jalostettiin valkoista puupahvia. Minullakin saattaa olla kotona tuota samaista Verlan pahvia, sillä sitä on aikanaan käytetty koulujen opetustauluissa.

Kierroksen aikana näimme tuon ajan työkoneet ja opas esitteli meille miten niitä käytettiin, samalla saimme kuulla lukuisista työtapaturmista.

Tutustuimme kuivaamoon ja lopuksi pahvin pakkaamiseen, ja täältä jäi mieleeni vanhan rouvan tarina, joka oli työskennellyt tehtaassa ikänsä ja tiesi tarkalleen paljonko pahvi painaa, ilman että hän punnitsi sitä. Hänen työpisteeltä oli upeat näkymät joelle ja lattiaan oli painaantunut urat hänen kengistä.

Tehdas suljettiin vuonna 1964 ja konttorin seinällä olevasta kalenterista näkee milloin tehdas oli viimeistä päivää auki.

Verla

Verla on pieni noin 200 asukkaan kylä ja se sijaitsee 32 km Kouvolan keskustasta. Verlan kylää ympäröi metsät ja järvet ja sen läpi kulkee joki, jonka rannoilla on miljardeja vuosia vanhoja kallioita, joiden seinämiltä voi lukea ihmisten jättämiä viestejä tuleville sukupolville.

Verla tunnetaan Verlan pahvitehtaasta, joka on ollut vuodesta 1996 lähtien Unescon maailman-perintölistalla. Kesäisin Verlassa käy paljon matkailijoita ja tehtaan alueella on käsityöläisten puoteja, kahvila ja ravintola, majoitusta on tarjolla vanhojen tehdastyöläisten asunnoissa.

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas

”Verla liitettiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1996. Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sekä sitä ympäröivä asuinalue muodostavat erinomaisen ja poikkeuksellisen hyvin säilyneen esimerkin pienimuotoisesta maaseudun teollisuusasutuksesta. Se liittyy selluloosa-, paperi- ja kartonkituotannon kukoistukseen Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, josta vain pieni osa on säilynyt näihin päiviin asti (kriteeri iv).” -museovirasto-

Hugo Neuman perusti Verlan kosken tuntumaan pienen puuhiomon vuonna 1872, hiomo kuitenkin paloi vain paria vuotta myöhemmin vuonna 1874. Itävaltalainen Gottileb Kreidl rakennutti vuonna 1882 puuhiomon uudelleen ja sen lisäksi pahvitehtaan. Alun perin rakennukset olivat hirrestä, kun kuivaamo 10 vuotta myöhemmin tuhoutui tulipalossa, suunniteltiin tilalle nykyinen punatiilinen rakennus. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Eduard Dippelin, joka oli yksi yhtiön kolmesta osakkaasta, myöhemmin puuhiomo ja pahvitehdas muutettiin samanlaisiksi Dippelin suunnittelemiksi punaisiksi tiilirakennuksiksi.

Kuusipuut uitettiin tehtaan tuntumaan ja kuljetettiin aluksi hevosten avustuksella tehtaalle. Tehtaalla puut kuorittiin ja pilkottiin, niistä valmistettiin massaa, josta muodostettiin koneen avulla arkkeja.  Märät ja painavat arkit vietiin kuivaamoon odottamaan pakkaamista.

Puupahvista valmistettiin erilaisia pakkaus-materiaaleja, kuten tupakka-askeja, karkki- ja kenkälaatikoita, sekä sitä käytettiin kirjansidontaan ja koulun opetustaulujen taustalevyksi. Pahvia vietiin kotimaan lisäksi,  ulkomaille lähinnä Venäjälle ja Keski-Eurooppaan.

Tehdas siirtyi 1920-luvulla Kymi-yhtiöiden omistukseen ja se toimi perinteisillä pahvinvalmistustavoilla aina vuoteen 1964 asti, kunnes sen toiminta lakkautettiin. Tehtaille mietittiin pitkään uutta käyttötarkoitusta kunnes se avattiin museona yleisölle vuonna 1972. Verlan pahvitehdas on Suomen vanhin tehdasmuseo, UPM-Kymmene omistaa museon ja vastaa sen toiminnasta.

Sijainti: 

Velantie 295, 47850, Verla

Avoinna: 

kesäaikaan, tarkista voimassa olevat aukioloajat.

Sisäänpääsy: 

12 € aikuiset / 9 € opiskelijat, työttömät, eläkeläiset / alle 18v vapaa pääsy / museokortilla vapaa pääsy.

Tarkista voimassa olevat hinnat!

Kulkuyhteydet:

Autolla:

Parkkipaikan tuntumassa on kalliomaalausten katselutasanne ja rantaa pitkin kulkee lyhyt Verlan historiapolku tehdasmuseolle.

Julkinen liikenne:

Kouvolasta on bussiyhteys Verlaan ja sieltä edelleen Repoveden kansallispuistoon Lapinsalmen sisääntulon luokse.

Lisätietoja: www.verla.fi

Lue lisää:

Lähtöselvitetty-blogin Katja on käynyt Verlassa useamman kerran, hänen upeasta postauksesta löydät puuttuvat palaset minun postaukseen, lue täältä.

Kalliomaalaukset

Verlan pahvitehtaan parkkipaikalla on katselutasanne, josta voi ihailla kalliomaalausta, jonka tarkkaa ikää ei tiedetä, oletetaan että maalaus on samaanien tekemä. Kalliomaalaus on tehty pystysuoraan kallioseinämään, joka on mannerjään sileäksi hioma. Kalliopiirros on pituudeltaan noin 6m ja korkeudeltaan 1,6m, se on tehty punamullalla. Kuvassa näkyy 8 hirveä ja 3 ihmistä sekä muutamia tunnistamattomia kuvioita. Kymenlaakson alueella on löydetty jopa 27 kalliomaalausta, ne ovat oman aikansa graffiteja, jotka kertovat ja viestivät sen ajan kulttuurista. Saimaan seudulla on myös paljon pystykallioita, joista löytyy useita vastaavia kalliomaalauksia.

Verlan lähiseutu

Verlan ympäristössä on muitakin mielenkiintoisia kohteita, minua kiinnostaa erityisesti Mustilassa sijaitseva Arboretum, metsäpuisto joka on tunnettu kesäkuussa kukkivista alppiruusuista, toinen herkullinen käyntikohde voisi olla Lakumesta, lakritsin ja marmeladin tehtaanmyymälä.

Mikäli tykkää patikoimisesta niin ei kannata missata Repoveden kansallispuistoa, joka on tunnettu riippusillasta ja lukuisista patikointireiteistä. Kansallispuiston riippusilta oli sortumisen vuoksi pitkään poissa käytössä ja tämän saimme karvaasti kokea viime kesänä, mutta nyt silta on uusittu 11/2019. Uusi Lapinsalmen silta on vankkarakenteisempi, siinä ei ole käyttörajoituksia ja sitä voi kävellä molempiin suuntiin, näin ollen vältetään ruuhkat.

Tuoreimmat kuulumiset löydät 

Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista

Virkistävä uinti Cenotessa eli pyhässä kaivossa

Meksikon matkaa suunniteltaessa meille kaikille oli selvää, että haluamme ehdottomasti päästä katsomaan Chichen Itzaa, joka on yksi maailman seitsemästä ihmeestä ja se on listattu yhdeksi UNESCON- kohteeksi. Matka Cancunista raunioille kestää noin kolme tuntia, joten auton vuokraamisen sijaan päätimme varata hotellilta opastetun päiväretken, joka sisälsi vierailun Maya-yhteisössä, Chichen Itzassa, buffetlounaan, Cenote-uinnin ja pienen pysähdyksen Valladolidin kylässä. 

Edellisessä postauksessa Chichen Itza yksi maailman seitsemästä ihmeestä kerroinkin jo meidän alkuretkestä sekä Chichen Itzasta ja tarina jäi siihen, kuinka olimme kiertäneet Maya-raunioilla, kuumassa auringon paahteessa ja olimme lähdössä lounaalle…

Maya-yhteisö oli päiväretken ensimmäinen kohde

Chicen Itza, Maya rauniokaupunki, UNESCO-kohde

Päivä oli todella lämmin, joten olin kiitollinen meidän ilmastoidusta bussista. Meidän opas Gabriella oli oikein mukava ja saimme opastuksen englanniksi ja espanjaksi, joka oli omaan korvaan mukava, sain kuulla Espanjaa sekä toistona kaiken englanniksi, jotta pysyi kaikesta kärryllä. Gabylta tuli tekstiä ihan kiitettävästi ja hauskoja vitsejäkin, eivätkä ne onneksi kuullostaneet tuhat kertaa kerrotuilta.

Oppaamme Gaby

Lähdimme Chichen Izalta kohti Cenotea ja pysähdyimme ensimmäiseksi lounaalle,  nälkä alkoikin olla jo todella kova. Matkan varrella tuli seurattua ikkunasta maisemia ja ympärillä oli viidakkoa ja välillä oli pieniä kyliä, joissa jokaisessa rakennuksessa yritettiin myydä jotakin. Viidakon keskellä saattoi olla pieniä, yksittäisiä, karuja, ränsistyneitä asumuksia pihoineen.

Asumuksia matkan varrelta

Asmuksia matkan varrelta

Matkan varrelta leipäkauppa?

Lounaspaikka oli monien matkanjärjestäjien suosima ja siellä oli pitkät pöydät ja useita turistibusseja. Itse ruoka ei ollut kummoinen ja täytyy myöntää, että Jenkeissä Brian "Handsomen" (hups! Brianin vetämä retki taitaa myös lojua pöytälaatikossa...), kiinalainen buffetti oli paljon parempi! Ruokailun yhteydessä saimme seurata paikallista tanssiesitystä, kolmen kappaleen verran, jonka jälkeen tanssijat olivat ovella pyytämässä tippejä.

Lounaalla saimme seurata Maya intiaanien
taidonnäytteitä ja kansantanssia

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa ja vihdoin oli vuorossa uintia Cenotella, joka oli noin 145 jalkaa syvä. Cenote vierailuun oli varattu aikaa noin tunnin verran ja se tuntui kuluvan liian nopeasti. Vesi oli ihanan viileää lämpimässä bussissa istumisen jälkeen. Uintikokemus oli aivan mahtava ja tuo Cenote oli todella kaunis. Uimisen jälkeen oli todella mukava olo ja bussimatka tuntui sen jälkeen inhimilliseltä.

Virkistävä Cenote uinti

Cenote

Uskomaton luola

Mahtavat näkymät

Valladolid

Värikäs ja eläväinen puisto Valladolidissa

Retken lopuksi pysähdyimme vielä läheisessä Valladolidin kaupungissa noin vartin verran ja pääsimme oikaisemaan jalkoja sekä ottamaan muutamia kuvia. Valladolid on Jukatanin osavaltion 3. suurin kaupunki ja se on saanut nimensä Espanjan samannimisen kaupungin mukaan. Aluksi samanniminen kaupunki sijaitsi Chouac-Ha laguunin tuntumassa, mutta se siirrettiin nykyiselle paikalle vuonna 1545, sillä espanjalaiset uudisasukkaat eivät pitäneet hyttysistä ja kosteudesta. 

Kaunis ja värikäs kaupunki rakennuksineen on rakennettu espanjalaiseen siirtomaalaistyyliin ja sitä katsoessa väkisinkin nousee hymy huulille. Maya-intiaanit kutsuvat kaupunkia Sakiksi ja kaupungissa on käyty hurjia taistoja intiaanien ja espanjalaisten kesken. Tänä päivänä kaupungissa asuu yli 40 000 asukasta. Tässä kaupungissa olisi viihtynyt pidempäänkin!

Kaupungin markkinointia

San Gervasio kirkko

San Gervasio kirkko

Hauskat pastellinväriset talot keskustassa

Hauskat pastellinväriset talot keskustassa

Martan Matkassa?

Kaikesta turistitouhusta huolimatta retki oli todella mukava, saimme siitä paljon irti ja muutamat Gabyn kertomat tarinat jäivät mieleen. Chichen Itza ja Cenote-uinti oli näkemisen sekä kokemisen arvoinen ja pitkän etäisyyden vuoksi mukavampi tehdä yhteiskuljetuksella kuin vuokra-autolla. 

Cenoteja löytyy myös Tulumin rauniokaupungin lähistöltä, me teimme kaupunkiin omatoimiretken vuokra-autolla ja samalla reissulla kävimme snorklaamassa Belizen koralliriutalla, joka on myös yksi UNESCO-kohde.

Gaby kertoi kuinka meksikolaiset ovat uskonnoltaan katolilaisia, mutta uskovat kuoleman jälkeiseen elämään ja tämän vuoksi hautajaiset ovat heille iloinen tapahtuma sekä pyhäinpäivän aikaan marraskuussa Meksikossa vietetään Diá de los Muertos eli kuolleiden päivää, jolloin muistetaan kuolleita läheisiä ja käydään haudoilla viemässä kukkia ja kynttilöitä sekä muita läheisille tärkeitä asioita.  

Maya-kalenterin mukaan jokaiselle on määritelty syntymäpäivän mukaan oma eläin ja Meksikolaiset uskovat että vainajan sielu siirtyy kuoleman jälkeen kyseiselle eläimelle. Oma eläimeni on alligaattori, joten tässä eläimessä kun olen arka veden kanssa niin tulevassa elämässä taidan olla oikea vesipeto!

Meksikolaisnaiset kansallispuvuissa varattuja vai sinkkuja?

Meksikolaisille kansallispuvut ovat tärkeitä ja jokaisella  valtiolla ja eri alueilla on omansa. Kansallispukuja käytetään useissa juhlissa, tapahtumissa ja uskonnollisissa yhteyksissä. Puvut ovat värikkäitä ja kauniisti koristeltuja, juhlissa naisilla on usein kukkakoristeet hiuksissa. Kukkakoristeilla on oma merkityksensä, jos kukka on oikealla puolella se merkitsee että nainen on varattu tai naimisissa ja mikäli kukka on vasemmalla puolella se tarkoittaa että nainen on sinkku, tyttö etsii itselleen kumppania ja isä on hyväksynyt sen.  

Cenote eli pyhä kaivo

Chichen Itzá, Cenote

Jukatanin niemimaalla on tuhansia Cenoteja eli vedenalaisia luolia ja onkaloita, joissa on tippukivimuodostelmia. Cenotet ovat täyttyneet makeasta sadevedestä, joka on hyvin kalkkipitoista. 

Mayat saivat juomavetensä näistä kaivoista sekä he pitivät niitä turva- ja uhripaikkoina. Kaivot olivat pyhiä ja niihin heitettiin jumalille uhrattavia henkilöitä ja tavaraoita. Suurimpien uhripaikkojen viereen rakennettiin temppeleitä ja kaupunkeja, joista tunnetuin lienee Chichen Itza, jonka pyhään Cenoteen uhrattiin ihmisiä veden jumalille.  

Muita aiheeseen liittyviä postauksia

Meksiko ja Maya Rivieran lomakohteet

Cancun, Meksikon suosituimpia matkakohteita

Päiväretki Tulumiin ja mahtava snorklauskokemus Belizen koralliriutalla

Chichen Itza, yksi seitsemästä ihmeestä

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista