Verla -yksi Suomen seitsemästä ihmeestä

Viime kesänä minulla oli vihdoin mahdollisuus päästä käymään Verlassa, jonka puuhiomo ja pahvitehdas on yksi Suomen seitsemästä ihmeestä. Siitä on jo melkein kymmenen vuotta, kun aloitin matkailualan opinnot ja meidän ensimmäinen koulutehtävä oli ryhmätyö, jossa piti esitellä Suomen Unesco-kohteet. Kun kaikki kohteet oli esitelty, niin päätin että haluan ehdottomasti käydä kaikissa Suomen Unesco-kohteissa.

Heti seuraavana kesänä (2011) teimme RoadTripin Suomessa ja minulla oli mahdollisuus käydä Petäjäveden vanhalla puukirkolla, joka oli minun ryhmäni esittelykohde, Vaasan merenkurkussa, Sammallahden kiviröykkiöllä sekä Rauman vanhassa kaupungissa. Suomenlinnassa olin jo käynyt useammin, joten jäljelle jäi vielä Sturen ketju sekä Verlan puuhiomo ja pahvitehdas. 

Näin kauan minun piti siis odottaa, että vihdoin pääsen käymään Verlassa ja ajomatkan aikana ilokseni huomasin, että reitin varrelta Porlammilta löytyy myös yksi Sturen ketjun mittauspisteistä.

Suomessa on mieletön määrä upeita paikkoja, mutta vain seitsemän on päässyt Unescon maailmanperintölistalle, joten näitä kohteita voidaan hyvin kutsua Suomen seitsemäksi ihmeeksi. Eikä suotta, sillä käyntimme Verlan tehtaalla oli yksi kesän reissujen kohokohdista, jopa isännän mielestä ja se on jo paljon!

Kesäretki Verlan ruukkikylään

Loman alkajaisiksi saavuimme Verlaan ja parkkipaikalla oli enää vain muutama auto meidän lisäksi. Huomasin että parkkipaikalta lähtee luontopolku ylös Kokkokalliolle ja sen varrella on hiidenkirnu. Tällä kertaa polku jäi tutkimatta ja sen sijaan menin katselutasanteelle ihailemaan kalliomaalausta. Vaikka kuinka yritin hahmottaa tuota kalliomaalausta, niin en löytänyt siitä opastaulun ilmoittamia kuvauksia. Löydätkö sinä?

Saavuimme ruukkialueelle ja saimme kuulla että tehtaalle pääsee tutustumaan vain opastetulla kierroksella ja niitä lähtisi aina tasatunnein. Kiersimme ruukin alueella ja katselimme vanhoja rakennuksia, tallinpihalta löytyi käsityöläisten pajoja ja sen lähettyviltä viinipuoti ja samasta rakennuksesta kahvila, mihin menimme ottamaan hieman huikopalaa.

Keskeisellä paikalla kylää, joen ja tehtaan vieressä oli upea sininen rakennus Patruunan pytinki, josta tehtaan patruuna on voinut seurata kylän ja tehtaan tapahtumia. Valitettavasti tuonne Pytinkiin ei taida päästä vierailemaan, mutta sen puutarha on kesällä upean näköinen. Rakennus on valmistunut vuonna 1885 ja sen on suunnitellut Eduard Dippel.

Opastettu kierros Verlan pahvitehtaalla

Opastettu kierros alkoi historiikillä ja katselimme lyhyen elokuvan, tämän jälkeen opas kertoi meille tehtaan toiminnasta, työvaiheista, tarinoita työntekijöistä ja tuon ajan elämästä Verlassa. 

Kierros oli todella mielenkiintoinen ja sen aikana selvisi minkälainen on kuusen tie metsästä tehtaalle ja kuinka siitä jalostettiin valkoista puupahvia. Minullakin saattaa olla kotona tuota samaista Verlan pahvia, sillä sitä on aikanaan käytetty koulujen opetustauluissa.

Kierroksen aikana näimme tuon ajan työkoneet ja opas esitteli meille miten niitä käytettiin, samalla saimme kuulla lukuisista työtapaturmista.

Tutustuimme kuivaamoon ja lopuksi pahvin pakkaamiseen, ja täältä jäi mieleeni vanhan rouvan tarina, joka oli työskennellyt tehtaassa ikänsä ja tiesi tarkalleen paljonko pahvi painaa, ilman että hän punnitsi sitä. Hänen työpisteeltä oli upeat näkymät joelle ja lattiaan oli painaantunut urat hänen kengistä.

Tehdas suljettiin vuonna 1964 ja konttorin seinällä olevasta kalenterista näkee milloin tehdas oli viimeistä päivää auki.

Verla

Verla on pieni noin 200 asukkaan kylä ja se sijaitsee 32 km Kouvolan keskustasta. Verlan kylää ympäröi metsät ja järvet ja sen läpi kulkee joki, jonka rannoilla on miljardeja vuosia vanhoja kallioita, joiden seinämiltä voi lukea ihmisten jättämiä viestejä tuleville sukupolville.

Verla tunnetaan Verlan pahvitehtaasta, joka on ollut vuodesta 1996 lähtien Unescon maailman-perintölistalla. Kesäisin Verlassa käy paljon matkailijoita ja tehtaan alueella on käsityöläisten puoteja, kahvila ja ravintola, majoitusta on tarjolla vanhojen tehdastyöläisten asunnoissa.

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas

”Verla liitettiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1996. Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sekä sitä ympäröivä asuinalue muodostavat erinomaisen ja poikkeuksellisen hyvin säilyneen esimerkin pienimuotoisesta maaseudun teollisuusasutuksesta. Se liittyy selluloosa-, paperi- ja kartonkituotannon kukoistukseen Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, josta vain pieni osa on säilynyt näihin päiviin asti (kriteeri iv).” -museovirasto-

Hugo Neuman perusti Verlan kosken tuntumaan pienen puuhiomon vuonna 1872, hiomo kuitenkin paloi vain paria vuotta myöhemmin vuonna 1874. Itävaltalainen Gottileb Kreidl rakennutti vuonna 1882 puuhiomon uudelleen ja sen lisäksi pahvitehtaan. Alun perin rakennukset olivat hirrestä, kun kuivaamo 10 vuotta myöhemmin tuhoutui tulipalossa, suunniteltiin tilalle nykyinen punatiilinen rakennus. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Eduard Dippelin, joka oli yksi yhtiön kolmesta osakkaasta, myöhemmin puuhiomo ja pahvitehdas muutettiin samanlaisiksi Dippelin suunnittelemiksi punaisiksi tiilirakennuksiksi.

Kuusipuut uitettiin tehtaan tuntumaan ja kuljetettiin aluksi hevosten avustuksella tehtaalle. Tehtaalla puut kuorittiin ja pilkottiin, niistä valmistettiin massaa, josta muodostettiin koneen avulla arkkeja.  Märät ja painavat arkit vietiin kuivaamoon odottamaan pakkaamista.

Puupahvista valmistettiin erilaisia pakkaus-materiaaleja, kuten tupakka-askeja, karkki- ja kenkälaatikoita, sekä sitä käytettiin kirjansidontaan ja koulun opetustaulujen taustalevyksi. Pahvia vietiin kotimaan lisäksi,  ulkomaille lähinnä Venäjälle ja Keski-Eurooppaan.

Tehdas siirtyi 1920-luvulla Kymi-yhtiöiden omistukseen ja se toimi perinteisillä pahvinvalmistustavoilla aina vuoteen 1964 asti, kunnes sen toiminta lakkautettiin. Tehtaille mietittiin pitkään uutta käyttötarkoitusta kunnes se avattiin museona yleisölle vuonna 1972. Verlan pahvitehdas on Suomen vanhin tehdasmuseo, UPM-Kymmene omistaa museon ja vastaa sen toiminnasta.

Sijainti: 

Velantie 295, 47850, Verla

Avoinna: 

kesäaikaan, tarkista voimassa olevat aukioloajat.

Sisäänpääsy: 

12 € aikuiset / 9 € opiskelijat, työttömät, eläkeläiset / alle 18v vapaa pääsy / museokortilla vapaa pääsy.

Tarkista voimassa olevat hinnat!

Kulkuyhteydet:

Autolla:

Parkkipaikan tuntumassa on kalliomaalausten katselutasanne ja rantaa pitkin kulkee lyhyt Verlan historiapolku tehdasmuseolle.

Julkinen liikenne:

Kouvolasta on bussiyhteys Verlaan ja sieltä edelleen Repoveden kansallispuistoon Lapinsalmen sisääntulon luokse.

Lisätietoja: www.verla.fi

Lue lisää:

Lähtöselvitetty-blogin Katja on käynyt Verlassa useamman kerran, hänen upeasta postauksesta löydät puuttuvat palaset minun postaukseen, lue täältä.

Kalliomaalaukset

Verlan pahvitehtaan parkkipaikalla on katselutasanne, josta voi ihailla kalliomaalausta, jonka tarkkaa ikää ei tiedetä, oletetaan että maalaus on samaanien tekemä. Kalliomaalaus on tehty pystysuoraan kallioseinämään, joka on mannerjään sileäksi hioma. Kalliopiirros on pituudeltaan noin 6m ja korkeudeltaan 1,6m, se on tehty punamullalla. Kuvassa näkyy 8 hirveä ja 3 ihmistä sekä muutamia tunnistamattomia kuvioita. Kymenlaakson alueella on löydetty jopa 27 kalliomaalausta, ne ovat oman aikansa graffiteja, jotka kertovat ja viestivät sen ajan kulttuurista. Saimaan seudulla on myös paljon pystykallioita, joista löytyy useita vastaavia kalliomaalauksia.

Verlan lähiseutu

Verlan ympäristössä on muitakin mielenkiintoisia kohteita, minua kiinnostaa erityisesti Mustilassa sijaitseva Arboretum, metsäpuisto joka on tunnettu kesäkuussa kukkivista alppiruusuista, toinen herkullinen käyntikohde voisi olla Lakumesta, lakritsin ja marmeladin tehtaanmyymälä.

Mikäli tykkää patikoimisesta niin ei kannata missata Repoveden kansallispuistoa, joka on tunnettu riippusillasta ja lukuisista patikointireiteistä. Kansallispuiston riippusilta oli sortumisen vuoksi pitkään poissa käytössä ja tämän saimme karvaasti kokea viime kesänä, mutta nyt silta on uusittu 11/2019. Uusi Lapinsalmen silta on vankkarakenteisempi, siinä ei ole käyttörajoituksia ja sitä voi kävellä molempiin suuntiin, näin ollen vältetään ruuhkat.

Tuoreimmat kuulumiset löydät 

Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista

Heinäkuu on lomakuu

Niin se vaan on että heinäkuu on lomakuu, kesäkuu on liian aikainen sillä kesän loppumiseen on liian pitkä aika ja loma on jo silloin unohtunut. Elokuu kuulostaa hyvälle, mutta valitettavasti Suomessa moni paikka sulkee jo ovensa ja Eurooppa on ihan turvoksissa lomalaisista. Meikäläisellä arki alkoi tänään ja heinäkuusta ei ole kuin muistot jäljellä, onneksi ehdin kerätä niitä ison nipun syksyn ja talven varalle. Mitä sitten tuli tehtyä heinäkuussa?

Billnäsin antiikkimessut

Ennen varsinaista lomareissua lähdimme käymään Bilnäsissä, jossa järjestettiin antiikkimessut. Odotin innolla että pääsen ruukin alueelle sisään, sillä muutaman kerran olen joutunut tyytymään siihen että katselen ruukkia rauta-aidan takaa. Myyjiä oli paljon pöydät notkuivat kaikenlaista mielenkiintoista katseltavaa, mitään tiettyä en etsinyt, kunhan nautiskelin ruukista sekä tavaroiden katselusta. Yllätyin sillä useilla hinnat olivat ihan kohtuullisia, hillitsin kuitenkin itseni, mutta Senaatintorin kohdalla en voinut enää sanoa ei vaan taulu lähti mukaani.

Ihastelin ruukin aluetta ja heitän ilman pienen toiveen siitä että ruukki saisi uuden elämän tai ainakin siellä olisi useammin tapahtumia. Ruukin vieressä on kiva kauppa Rakennusapteekki ja vihdoin pääsin käymään myös siellä. Tuo kauppa on varsinainen aarreaitta vanhojen talojen kunnostajille, onneksi ei ole mitään projektia menossa…

Piipahdimme samalla reissulla Fiskarsissa, sillä siellä oli antiikkimarkkinat samaan aikaan, mutta kun saavuimme alueelle, niin taivas repesi ja alkoi sataa kaatamalla. Myyjät alkoivat keräämään ja peittelemään tavaroita, joten luovutimme ja lähdimme kotio.

Automatkailua kesälomalla

Tämän kesäloman teemana on ollut RoadTrip ja automatkailu! Ensin matkailimme viikon verran Suomessa ja teimme RoadTripin Itä-Suomen upeissa maisemissa. Sitten teimme toisen Road Tripin Englannissa, tuo reissu oli erityisen jännittävä sillä vasemman puoleinen liikenne antoi siihen hieman lisämaustetta. Seuraavaksi pieniä makupaloja paikoista missä tuli käytyä ennen kun saan varsinaisia postauksia tehtyä.

Road Trip Itä-Suomessa

Ensimmäinen kohteemme oli Kouvolan lähellä sijaitseva pieni Verlan kylä, jossa sijaitsee vanha pahvitehdas, joka on yksi Suomen seitsemästä Unesco-kohteesta. Verlan retkeä olen odottanut pitkään ja täytyy sanoa että sitä kannatti odottaa! Vanha pahvitehdas on tänä päivänä museo ja sinne pääsee tutustumaan opastetulla kierroksella. Kierros oli aivan loistava ja kertoi kattavasti Verlan tarinan.

Ennen Verlaan saapumista pysähdyimme kuitenkin pikaisesti Pornaisissa, sillä huomasin että siellä sijaitsee yksi piste Struven ketjun mittauspisteistä. Struven ketju on myös Unescon kohde, se on vanha mittausjärjestelmä, jonka avulla selvitettiin maapallon muotoa 1800-luvulla. Struven ketju kulkee Mustaltamereltä Jäämerelle, 10 maan kautta, ketjussa on yhteensä 265 mittaupistestä, joista 34 on Unescon suojelemia, niistä kuusi sijaitsee Suomessa. Minä sain nyt bongattua ensimmäisen pisteen tuosta ketjusta. Sanotaan että nämä pisteet sijaitsevat upeilla näköalapaikoilla. Vai mitä mieltä olet?

Repovesi ja sen kuuluisa silta

Verlan vierailun jälkeen ajelimme Repovedelle ja minulla kiilsi silmissä tuo Repoveden kuuluisa silta. Lähdimme matkaan ja täytyy sanoa että maisemat reitin varrella oli kerrassaan upeat, ylitimme järven käsikäyttöisellä lossilla ja kuljimme polkua pitkin aivan järven tuntumassa, suurten kallioiden alapuolella. 

Kun vihdoin saavuimme sillalle, niin sitä ei sitten ollutkaan… Silta sortui reilu vuosi sitten eikä sille ole saatu korvaavaa vaihtoehtoa. Matkaa tuli yhtäkkiä puolet lisää, kun piti kävellä melkein koko matka takaisin, olimme kuuden jälkeen liikenteessä  eli venetaxi ei enää kulkenut!

Zsar Suomen ensimmäinen Outletkylä

Heräsin aamulla Kouvolasta ja keli ei ollut kovinkaan kummoinen, joten muokkasimme hieman meidän ohjelmaa. Sen sijaan että olisimme ajelleet suoraan Imatralle, niin päätimme käydä testaamassa Zsarin Suomen ensimmäisen Outletkylän. Kylä oli vielä keskeneräisen näköinen ja siellä oli useita tyhjiä kauppapaikkoja. Minä olisin toivonut että laadukkaiden ulkomaalaisten merkkiliikkeiden sijaan, siellä olisi ollut suomalaisten yritysten outletliikkeitä. Hinnat eivät mielestäni tuoneet mielikuvaa ylijäämätuotteiden hinnoittelusta, ehkä tulevaisuudessa siellä on enempi ns. Outlet-tuotteita.

Linnojen Lappeenranta

Ajelimme hiljakseen Lappeenrannan kautta Imatralle ja täytyy sanoa että Lappeenranta yllätti minut positiivisesti. Upeat hiekkalinnat ja sympaattinen linnoitusalue, olivat kivjoja katsella. Hävettää ihan myöntää että en aikaisemmin tiennyt Lappeenrannan linnasta mitään! 

Lappeenrannan pikapyrähdyksen lisäksi vietimme siellä lomamme ainoan aurinkoisen päivän, teimme Saimaalla kahden tunnin risteilyn ja pääsimme Mälkiän sulussa kokemaan sulutuksen ylös ja alas.

Imatra ja sen upea koski

Vihdoinkin Imatralla, yövyimme Valtionhotellissa ja pettymykseni oli suuri, kun jouduimme lisärakennuksen koirakäytävälle. Valtionhotelli on ollut jo useamman vuoden toivelistalla ja onneksi pääsimme sinne edes nauttimaan aamiasta…

Imatralla odotin koskinäytöstä ja täytyy myöntää että se oli huima näky jota suosittelen lämmöllä. Liikenne pysäytettiin sillalla kun pato avattiin, vesi virtasi koskeen vauhdilla ja kovalla voimalla musiikin tahdissa. Koskinäytöksiä järjestetään kesällä keskiviikosta sunnuntaihin klo 18.00.

Punkaharjun upea harjutie

Onko joku voinut välttyä näkemästä ilmakuvaa Punkaharjusta ja sen harjutiestä? Minä ainakaan en, kuluneen vuoden ajan olen nähnyt tuon kuvan useampaan otteeseen ja tämän vuoksi Punkaharju oli ehdoton käyntikohde. Harjualueella oli useita patikointireittejä, kävelimme Kuikon Salpapolkua ja näimme useita hyvin säilyneitä korsuja ja vallihautoja. Jatkoin vielä kävelyä ja kuljin harjutietä pitkin, ihaillen samalla järvimaisemia.

Punkaharjulta oli haasteellista löytää ruokapaikkaa, joten piipahdimme Valtionhotellille kahvittelemaan ja täytyy sanoa että se on todella upeasti remontoitu. Näimme hotellin omistajan tutusssa puuhassa, valmistautumassa tuleviin kuvauksiin.

Kolin upeat kansallismaisemat

Punkaharjulta matka jatkui Joensuun kautta Kolille patikoimaan ja palon halusta nähdä nuo kuuluisat kansallismaisemat, jotka ovat innoittaneet suomalaisia kautta aikojen. Ajomatkan aikana kyselin Vaellusryhmistä sopivia reittiehdotuksia Ukko-, Akka- ja Paha Kolin sekä kansallismaisemien näkemistä varten ja minulle suositeltiin Mäkrän polkua (7,2 km). Tietenkin meille osui sateisen sumea päivä, joten näkyvyys ei ollut ihan paras ja haasteena oli liukas maasto. Myönnän se yksi ylämäki oli ihan kauhea, mutta kyllä kaikki maisemat ja näköalat olivat sen arvoisia. Patikoinnin jälkeen olimme kuin uitetut koirat ja ihan loppu, olisimme halunneet päästä suihkuun, mutta hotellin kylpylämaksu tuntui aika kovalta hinnalta pelkästä suihkusta. Kolille pitää vielä ehdottomasti palata.  

Jatkoimme matkaa ja pääsimme pientä korvausta vastaan eräälle leirintäalueelle suihkuun ja tunne oli aivan mahtava. Meillä oli tarkoitus käydä Suomen itäisimmässä paikassa, mutta aina ei mene kuten elokuvissa, ajoimme oikein kunnolla harhaan. Ajoimme harhaan siis todella pahasti ja meidän oli pakko lähteä kohti Mikkeliä, meidän ja eksymisen vuoksi olimme perillä vasta yömyöhällä.

Järvi-Suomen helmiä

Jostain kumman syystä olen aina onnistunut välttämään Järvi-Suomen, vaikka siellä on useita kivoja käyntikohteita ja Mikkeli on ollut monesti mielessä. Isännän nukkuessa aamulla pitkään, minä käytin tilanteen hyödyksi ja lähdin pyörähtämään kaupungilla. 

Kävin Mannerheimin päämajassa, sekä Lokki museossa ja ihailemassa näköaloja vesitornin luona. Nautimme torikahvit ja lähdimme jatkamaan matkaa. Piipahdimme viihtyisässä Kenkäverossa, jonka ohitse olemme aina ajaneet, kartano oli oikein viihtyisä, mutta valitettavasti siellä oli juhlat, eikä löytynyt vapaita pöytiä.

Lähdimme vielä ennen kotimatkaa ajamaan Puumalan suuntaan nauttimaan järvimaisemista. Ei voi valittaa! Kyllä Suomi on kaunis maa! Tekemistä ja nähtävää löytyy yllin kyllin, harmi että loma-aika on rajallista. Itä-Suomen tournee oli oikein onnistunut!

Joku sai tuliaisia Lappeenrannan torilta...

RoadTrip Englannissa

Itä-Suomen reissun jälkeen kävimme kotona pesemässä pyykkiä ja pakkasimme laukut uudelleen, tällä kertaa kohteena oli Brighton Englannissa ja sinne oli ajatus mennä mutaman pysähdyksen periaatteella. Vuokrasimme auton ensimmäistä kertaa Englannissa ja se taisi jäädä myös viimeiseksi, sillä niin jännää tuo autolla ajaminen oli vasemmanpuoleisessa liikenteessä.

Kylpyläkaupunki Bath

Ensimmäisenä kohteenamme oli viehättävä kylpyläkaupunki Bath, joka tunnetaan myös Jane Austenin kaupunkina. Kaupunki oli aivan ihastuttava, enkä voinut muuta kuin katsella ympärilleni ja toistella kuinka kaunis tuo kaupunki oli. Osallistuimme kirkon opastetulle kierrokselle ja pääsimme kipuamaan sen kellotorniin ihailemaan maisemia. Vierailimme Roomalaisessa kylpylässä ja käyskentelimme kaupungilla.

Iltaan mennessä olimme kävelleet kaupungissa niin että jalat olivat ihan poikki.

Historiallinen Salisbury

Bathista lähdimme matkaamaan alas kohti Isle of Wightin saarta, matkan varrella meillä oli kuitenkin tiedossa muutama mielenkiintoinen pysähdys, Salisburyn kaupungin tuntumassa. 

Ensimmäinen pysähdys oli keskellä niittyä sijaitseva massiivinen ja arvoituksellinen kivimuodostelma Stonehenge. Vieläkään ei ole selvinnyt mikä tuo kivikehä oikein on, mutta siitä on olemassa useita arvailuita. Näkymä oli todella vaikuttava, monumentti näytti joka puolelta erilaiselta.

Sitten siirryimme ajassa tuhansia vuosia eteenpäin ja vierailimme Old Sarumissa, entisessä linnoituskaupungissa, joka edelsi Salisburyn kaupunkia. Tänä päivänä linnoituksesta on jäljellä vielä rauniot ja sieltä on upeat näkymät Salisburyn kaupunkiin. Old Sarumissa papisto ja sotaväki riitaantuivat, jonka seurauksena papisto perusti uuden kaupungin New Sarumin eli nykyisen Salisburyn. 

Old Sarumin katedraali siirrettiin uuteen Salisburyn kaupunkiin ja se rakennettiin uudelleen. Katedraalissa on nähtävillä yksi parhaiten säilyneistä Magna Cartan neljästä jäjennöksestä. Magna Cartan on vuonna 1215 julkaistu säädöskokoelma, joka vastaa muiden maiden perustuslakia Britanniassa.

Isle of Wight

Salisburysta ajoimme Southamptoniin, joka tunnetaan parhaiten epäonnisen Titanic-aluksen lähtösatamana. Otimme lautan Isle of Wightin saarelle, jossa meillä oli tarkoitus olla pari yötä. 

Saari on ollut Brittien suosima lomasaari jo Kuningatar Viktorian ajoista, hänellä oli saarella kesäasunto Osborne house, jossa hän vietti kesiä perheen kanssa. Suosittelen tuota kartanoa käyntikohteeksi, rakennus ja sen sisutus on näkemisen arvoinen ja puutarhasta on näkymät Portsmouthiin.

Kiertelimme saarta ympäri ja siellä oli toinen toistaan ihania pieniä kyliä ja rannikolla oli näyttäviä kalliojyrkänteitä.

New Forest ponitytön unelma

Viimeisenä etappina meilä oli Brighton, mutta sitä ennen kävimme New Forestin luonnonpuistossa, tämä puisto kiinnosti minua erityisesti samannimisen ponirodun vuoksi. Kuulin että puistossa elää villinä New Forest poneja ja halusin ehdottomasti päästä näkemään vapaana käyskenteleviä poneja.

Kun sitten saavuimme alueelle ja näin noita villiponeja, niin en ollut uskoa silmiäni, astuin autosta ulos ottamaan muutaman kuvan ja pari ponia kiinnostui minusta heti ja alkoi tulla kohti. Eräällä tammalla oli pieni varsa ja molemmat lähestyivät minua, kunnes jengin kingi tuli pitämään kuria ja näytti minulle että ei saa tulla liian lähelle. Ikävä kyllä meillä oli vain pieni hetki aikaa, joten patikoiminen New Forestissa pitää jättää toiseen kertaan.

Kesäinen Brighton

Kun kuulet lokkien kiljunnan niin tiedät tulleesi Brightoniin. Koko reissumme tarkoitus oli tulla Brightoniin seuraamaan Rosan valmistujaisia ja en voi kuin todeta miten aika rientää nopeasti. Mihin katosi kolme vuotta? Vastahan se tyttö aloitti opinnot täällä!

Juhlat sujuivat hyvin ja olivat oikein onnistuneet. Minä jännitin tilaisuudessa eniten miten meidän sukunimi lausutaan (pieleenhän se meni), sitten piti huutaa ja hurrata sekä ottaa kuvia samaan aikaan. Arvatkaas miten siinä sitten kävi?

Kun juhlat oli juhlittu niin vielä oli aikaa vähän kierrellä kaupungilla ja hieman shoppailla, miten ihania nuo englantilaiset talot ovat, en saa niistä kyllikseni.  

Lomat loppuu…

Nyt on lomat vietetty ja paljon tuli nähtyä ja tehtyä, viimeinen viikko tuli toipuessa reissuista ja tekemällä rästiin jääneitä kotihommeleita. Sentään tuli tehtyä muutamia kävelylenkkejä mm. Lehtisaari ja Lauttasaari tuli tutuksi ja eräänä päivänä huomasin kauhukseni että tuo kovasti parjaamani Matinkylän ostoskeskus oli ajettu maantasalle ja hieman sen alle. Uutta tulee tilalle, mutta tuo nostalginen ostoskeskus on nyt poissa, en ole yhtään yllättynyt että ostari on ollut kuvauspaikkana ja esittänyt elokuvassa DDR:ää.

Ohessa vielä muutamia menovinkkejä elokuulle!

Linnanmäen yhteislauluiltoja vietetään Linnanmäen Estradilla kesäkeskiviikkoisin klo 18-19

7.8. Mikael Konttinen

14.8. Teijo Lindström

21.8. Mikael Konttinen

4.7-4.8 Savonlinnan oopperajuhlat

10-11.8 Teijo Wanhan ajan markkinat

10.8 Naantali: Sukkapäivä

11.8 Naantali: Vanhan kaupungin pihakirppis 10-16.00

-11.8 Kouvolan asuntomarkkinat

10-11.8 Teijo Wanhan ajan markkinat

15.8-1.9 Helsingin Juhlaviikot

17.8 Santamäen elomarkkinat (Loppi)

23.8 Naantali päivä

24.8 Herttoniemi Block Party

31.8 Muinaistulien yöt (Naantali, Velkua, Rymättylä, Särkisalo)

31.8 Venetsialaiset (Mathildedal)

31.8 Muurla, Wanhan ajan markkinat

Tervetuloa blogiini

www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista.