Verla -yksi Suomen seitsemästä ihmeestä

Viime kesänä minulla oli vihdoin mahdollisuus päästä käymään Verlassa, jonka puuhiomo ja pahvitehdas on yksi Suomen seitsemästä ihmeestä. Siitä on jo melkein kymmenen vuotta, kun aloitin matkailualan opinnot ja meidän ensimmäinen koulutehtävä oli ryhmätyö, jossa piti esitellä Suomen Unesco-kohteet. Kun kaikki kohteet oli esitelty, niin päätin että haluan ehdottomasti käydä kaikissa Suomen Unesco-kohteissa.

Heti seuraavana kesänä (2011) teimme RoadTripin Suomessa ja minulla oli mahdollisuus käydä Petäjäveden vanhalla puukirkolla, joka oli minun ryhmäni esittelykohde, Vaasan merenkurkussa, Sammallahden kiviröykkiöllä sekä Rauman vanhassa kaupungissa. Suomenlinnassa olin jo käynyt useammin, joten jäljelle jäi vielä Sturen ketju sekä Verlan puuhiomo ja pahvitehdas. 

Näin kauan minun piti siis odottaa, että vihdoin pääsen käymään Verlassa ja ajomatkan aikana ilokseni huomasin, että reitin varrelta Porlammilta löytyy myös yksi Sturen ketjun mittauspisteistä.

Suomessa on mieletön määrä upeita paikkoja, mutta vain seitsemän on päässyt Unescon maailmanperintölistalle, joten näitä kohteita voidaan hyvin kutsua Suomen seitsemäksi ihmeeksi. Eikä suotta, sillä käyntimme Verlan tehtaalla oli yksi kesän reissujen kohokohdista, jopa isännän mielestä ja se on jo paljon!

Kesäretki Verlan ruukkikylään

Loman alkajaisiksi saavuimme Verlaan ja parkkipaikalla oli enää vain muutama auto meidän lisäksi. Huomasin että parkkipaikalta lähtee luontopolku ylös Kokkokalliolle ja sen varrella on hiidenkirnu. Tällä kertaa polku jäi tutkimatta ja sen sijaan menin katselutasanteelle ihailemaan kalliomaalausta. Vaikka kuinka yritin hahmottaa tuota kalliomaalausta, niin en löytänyt siitä opastaulun ilmoittamia kuvauksia. Löydätkö sinä?

Saavuimme ruukkialueelle ja saimme kuulla että tehtaalle pääsee tutustumaan vain opastetulla kierroksella ja niitä lähtisi aina tasatunnein. Kiersimme ruukin alueella ja katselimme vanhoja rakennuksia, tallinpihalta löytyi käsityöläisten pajoja ja sen lähettyviltä viinipuoti ja samasta rakennuksesta kahvila, mihin menimme ottamaan hieman huikopalaa.

Keskeisellä paikalla kylää, joen ja tehtaan vieressä oli upea sininen rakennus Patruunan pytinki, josta tehtaan patruuna on voinut seurata kylän ja tehtaan tapahtumia. Valitettavasti tuonne Pytinkiin ei taida päästä vierailemaan, mutta sen puutarha on kesällä upean näköinen. Rakennus on valmistunut vuonna 1885 ja sen on suunnitellut Eduard Dippel.

Opastettu kierros Verlan pahvitehtaalla

Opastettu kierros alkoi historiikillä ja katselimme lyhyen elokuvan, tämän jälkeen opas kertoi meille tehtaan toiminnasta, työvaiheista, tarinoita työntekijöistä ja tuon ajan elämästä Verlassa. 

Kierros oli todella mielenkiintoinen ja sen aikana selvisi minkälainen on kuusen tie metsästä tehtaalle ja kuinka siitä jalostettiin valkoista puupahvia. Minullakin saattaa olla kotona tuota samaista Verlan pahvia, sillä sitä on aikanaan käytetty koulujen opetustauluissa.

Kierroksen aikana näimme tuon ajan työkoneet ja opas esitteli meille miten niitä käytettiin, samalla saimme kuulla lukuisista työtapaturmista.

Tutustuimme kuivaamoon ja lopuksi pahvin pakkaamiseen, ja täältä jäi mieleeni vanhan rouvan tarina, joka oli työskennellyt tehtaassa ikänsä ja tiesi tarkalleen paljonko pahvi painaa, ilman että hän punnitsi sitä. Hänen työpisteeltä oli upeat näkymät joelle ja lattiaan oli painaantunut urat hänen kengistä.

Tehdas suljettiin vuonna 1964 ja konttorin seinällä olevasta kalenterista näkee milloin tehdas oli viimeistä päivää auki.

Verla

Verla on pieni noin 200 asukkaan kylä ja se sijaitsee 32 km Kouvolan keskustasta. Verlan kylää ympäröi metsät ja järvet ja sen läpi kulkee joki, jonka rannoilla on miljardeja vuosia vanhoja kallioita, joiden seinämiltä voi lukea ihmisten jättämiä viestejä tuleville sukupolville.

Verla tunnetaan Verlan pahvitehtaasta, joka on ollut vuodesta 1996 lähtien Unescon maailman-perintölistalla. Kesäisin Verlassa käy paljon matkailijoita ja tehtaan alueella on käsityöläisten puoteja, kahvila ja ravintola, majoitusta on tarjolla vanhojen tehdastyöläisten asunnoissa.

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas

”Verla liitettiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1996. Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sekä sitä ympäröivä asuinalue muodostavat erinomaisen ja poikkeuksellisen hyvin säilyneen esimerkin pienimuotoisesta maaseudun teollisuusasutuksesta. Se liittyy selluloosa-, paperi- ja kartonkituotannon kukoistukseen Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, josta vain pieni osa on säilynyt näihin päiviin asti (kriteeri iv).” -museovirasto-

Hugo Neuman perusti Verlan kosken tuntumaan pienen puuhiomon vuonna 1872, hiomo kuitenkin paloi vain paria vuotta myöhemmin vuonna 1874. Itävaltalainen Gottileb Kreidl rakennutti vuonna 1882 puuhiomon uudelleen ja sen lisäksi pahvitehtaan. Alun perin rakennukset olivat hirrestä, kun kuivaamo 10 vuotta myöhemmin tuhoutui tulipalossa, suunniteltiin tilalle nykyinen punatiilinen rakennus. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Eduard Dippelin, joka oli yksi yhtiön kolmesta osakkaasta, myöhemmin puuhiomo ja pahvitehdas muutettiin samanlaisiksi Dippelin suunnittelemiksi punaisiksi tiilirakennuksiksi.

Kuusipuut uitettiin tehtaan tuntumaan ja kuljetettiin aluksi hevosten avustuksella tehtaalle. Tehtaalla puut kuorittiin ja pilkottiin, niistä valmistettiin massaa, josta muodostettiin koneen avulla arkkeja.  Märät ja painavat arkit vietiin kuivaamoon odottamaan pakkaamista.

Puupahvista valmistettiin erilaisia pakkaus-materiaaleja, kuten tupakka-askeja, karkki- ja kenkälaatikoita, sekä sitä käytettiin kirjansidontaan ja koulun opetustaulujen taustalevyksi. Pahvia vietiin kotimaan lisäksi,  ulkomaille lähinnä Venäjälle ja Keski-Eurooppaan.

Tehdas siirtyi 1920-luvulla Kymi-yhtiöiden omistukseen ja se toimi perinteisillä pahvinvalmistustavoilla aina vuoteen 1964 asti, kunnes sen toiminta lakkautettiin. Tehtaille mietittiin pitkään uutta käyttötarkoitusta kunnes se avattiin museona yleisölle vuonna 1972. Verlan pahvitehdas on Suomen vanhin tehdasmuseo, UPM-Kymmene omistaa museon ja vastaa sen toiminnasta.

Sijainti: 

Velantie 295, 47850, Verla

Avoinna: 

kesäaikaan, tarkista voimassa olevat aukioloajat.

Sisäänpääsy: 

12 € aikuiset / 9 € opiskelijat, työttömät, eläkeläiset / alle 18v vapaa pääsy / museokortilla vapaa pääsy.

Tarkista voimassa olevat hinnat!

Kulkuyhteydet:

Autolla:

Parkkipaikan tuntumassa on kalliomaalausten katselutasanne ja rantaa pitkin kulkee lyhyt Verlan historiapolku tehdasmuseolle.

Julkinen liikenne:

Kouvolasta on bussiyhteys Verlaan ja sieltä edelleen Repoveden kansallispuistoon Lapinsalmen sisääntulon luokse.

Lisätietoja: www.verla.fi

Lue lisää:

Lähtöselvitetty-blogin Katja on käynyt Verlassa useamman kerran, hänen upeasta postauksesta löydät puuttuvat palaset minun postaukseen, lue täältä.

Kalliomaalaukset

Verlan pahvitehtaan parkkipaikalla on katselutasanne, josta voi ihailla kalliomaalausta, jonka tarkkaa ikää ei tiedetä, oletetaan että maalaus on samaanien tekemä. Kalliomaalaus on tehty pystysuoraan kallioseinämään, joka on mannerjään sileäksi hioma. Kalliopiirros on pituudeltaan noin 6m ja korkeudeltaan 1,6m, se on tehty punamullalla. Kuvassa näkyy 8 hirveä ja 3 ihmistä sekä muutamia tunnistamattomia kuvioita. Kymenlaakson alueella on löydetty jopa 27 kalliomaalausta, ne ovat oman aikansa graffiteja, jotka kertovat ja viestivät sen ajan kulttuurista. Saimaan seudulla on myös paljon pystykallioita, joista löytyy useita vastaavia kalliomaalauksia.

Verlan lähiseutu

Verlan ympäristössä on muitakin mielenkiintoisia kohteita, minua kiinnostaa erityisesti Mustilassa sijaitseva Arboretum, metsäpuisto joka on tunnettu kesäkuussa kukkivista alppiruusuista, toinen herkullinen käyntikohde voisi olla Lakumesta, lakritsin ja marmeladin tehtaanmyymälä.

Mikäli tykkää patikoimisesta niin ei kannata missata Repoveden kansallispuistoa, joka on tunnettu riippusillasta ja lukuisista patikointireiteistä. Kansallispuiston riippusilta oli sortumisen vuoksi pitkään poissa käytössä ja tämän saimme karvaasti kokea viime kesänä, mutta nyt silta on uusittu 11/2019. Uusi Lapinsalmen silta on vankkarakenteisempi, siinä ei ole käyttörajoituksia ja sitä voi kävellä molempiin suuntiin, näin ollen vältetään ruuhkat.

Tuoreimmat kuulumiset löydät 

Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista