perjantai 10. tammikuuta 2020

Kuka muistaa vielä Pikku-Heidin?






Osallistuin viime vuonna Helmet-kirjahaasteeseen ja sen myötä tuli luettua sekä kuunneltua useita kirjoja, oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Huomasin että on olemassa myös Helmet-elokuvahaaste, mutta siihen en viime vuonna osallistunut ettei tule liikaa suorituspaineita. 

Lukuhaaste oli niin mieluisa ja jäin miettimään jos sen avulla innostuisin tänä vuonna katsomaan elokuvia, sillä normaalisti katson vuoden aikana max 3 elokuvaa. Moniin haastekohtiin on vaikea löytää sopivaa elokuvaa, mutta eiköhän ne vielä tässä vuoden aikana löydy. Elokuvahaasteeni on alkanut loistavasti, olen nyt jo nyt voiton puolella, sillä katsottuna on 4 elokuvaa! Ohessa linkki Helmet elokuvahaasteesen.





23. elokuva josta pidit lapsena?


Viimeksi katsoin elokuvan, joka sijoittui haasteen kohtaan 23, elokuva josta pidit lapsena? Ensimmäiseksi tuli tietenkin mieleen Peppi Pitkätossu, mutta Peppi elokuvat nousivat uudestaan suosioon kun omat lapseni olivat pieniä, joten niitä tuli useasti katsottua uudestaan silloin.

Seuraavaksi minulle tuli mieleen Pikku-Heidi, tuo kiharapäinen luonnonlapsi, joka juoksenteli pitkin Alppiniittyjä ja asusteli vihaisen isoisän kanssa. Heidiä esitti useissa elokuvissa ikoninen lapsitähti Shirley Temple ja minä tunsin näyttelijän aina vain Heidinä.




Pikku-Heidi oli yksi lapsuuden suosikkielokuva, enkä ole törmännyt Pikku-Heidiin missään muodossa lapsuuteni jälkeen. Olin ehtinyt jo unohtaa koko tarinan, joten oli jo aika palauttaa se jälleen mieliin, joten päätin katsoa haastekohtaan elokuvasta uuden version vuodelta 2015. Elokuva oli oikein hyvin toteutettu ja samalla sain pientä helpotusta Sveitsi-ikävääni, ihailemalla upeita Alppimaisemia.


Pikku-Heidin tarina






Heidi on sveitsiläisen Johanna Spyrin 1880-luvulla kirjoittamia kirjoja, joiden tapahtumat sijoittuvat Alpeille Grubündenin kantoniin Churin alueelle missä hän vietti lapsuutensa kesiä. Heidi oli orpotyttö ja asusti Dede-tätinsä kanssa, kunnes täti vei Heidin isoisänsä luokse asumaan, vastoin hänen tahtoa. Aikaa myöden erakkona asuva isoisä oli kuitenkin tyytyväinen Heidin seuraan ja hän sai jäädä asumaan isoisän luokse orpokodin sijaan. Heidi eleli isoisänsä kanssa ylhäällä vuorilla, eikä käynyt koulua muiden lasten tapaan. 

Myöhemmin Dede-täti haki Heidin vuorilta ja vei hänet seuraneidiksi Frankfurtiin liikuntaesteiselle Klara-neidille. Heidi kävi koulua ja oppi lukemaan mutta ikävöi kotiin Alpeille. Heidi sairastuu, mutta paranee pian kun pääsee takaisin Alpeille, Heidi kirjoittaa ahkerasti Klaralle kirjeitä ja saa hänet vihdoin vieraakseen vuorille ja sitten tapahtuu ihmeitä. Heidi kirjoja on käännetty 50 eri kielelle ja niitä on suomennettu jo 1900-luvun alussa.


Paluu Sveitsiin Heidin mukana



 


Kun muutimme muutamia vuosia sitten Sveitsiin, niin ainoat mielikuvat mikä minulla oli Sveitsistä liittyi juuri tuohon Heidi elokuvaan eli Alppiniityt ja -majat sekä lumiset rinteet. Kuvittelin että asumme Alppimajan näköisessä rakennuksessa, mutta toisin kävi, kaupungeissa ei juuri Alppimajoja näe, taajamissa niitä on muutama siellä täällä.

Etsin alkuun pitkään itselleni sopivaa ranskankielen opettajaa ja sitä odotellessa ostin koulun joulumarkkinoilta muutaman ranskankielisen lastenkirjan harjoitellakseni kieltä. Ei liene yllätys, että yksi niistä oli Johanna Spyrin kirjoittama Heidi. Valitettavasti kirja oli kuitenkin liian haasteellinen ja se jäi tuolloin lukematta. Nyt lukeminen saattaisi jopa onnistua, varsinkin kun Heidin tarina on tuoreessa muistissa, ehdin meinaan Sveitsin aikana kartuttaa hieman ranskankielen sanavarastoa.




Monet lasten kirjojen tarinat jäävät elämään ja niiden ympärille rakennetaan erilaisia teemapuistoja ja lapsiperheiden käyntikohteita. Niin myös Heidin tarinoiden pohjalta on rakennettu Heidi Haus eli Pikku-Heidin maailma, jossa on Heidin Alppitalo ja pieni kylä, eläimiä, kaksi Heidi teeman mukaista patikointireittiä, Sveitsin pienin postitoimisto, Johanna Spyrin museo sekä alhaalla Maienfeldin kylässä on Heidi-kauppa.

Sveitsin aikana lapsemme olivat teinejä ja teemapuistot eivät enää kiinnostaneet,  tämän vuoksi Heidi-maailma ei ollut listallamme, paitsi aivan loppumetreillä…




Olin tyttäreni kanssa Road Tripillä juuri ennen paluumuuttoamme Suomeen vuonna 2017. Päätimme vielä viettää hieman lomaa ja käydä paikoissa, jotka olivat meidän Sveitsin ”must see” listallamme.

Olimme juuri toteuttaneet yhden haaveemme, matkustamalla Berninan Alppijunalla Italian puolelle ja olimme ajelemassa Liechtensteinin kautta St Galleniin yöksi. Ajelimme St Gallenin suuntaan upean vuoristosolan kautta, jonka serpentiinitie oli niin kapea että päätä huimasi. 

Iltapäivä oli jo pitkällä ja aloimme etsiä ruokapaikkaa kun huomasin että olemme vain kivenheiton päässä Maienfeldistä, missä tuo Heidin maailma sijaitsee. Koukkaus Meienfeldiin ei tekisi suurta mutkaa meidän reitille, joten päätimme käydä siellä syömässä ja katsastamassa samalla ikoniset Alppimaisemat. Nuo huikeat maisemat löytyvät myös Sveitsin Grand Tour-matkailureitin kohdelistalta.




Saavuimme Heidi-maailmaan vähän ennen sen sulkeutumista, joten päätimme että emme osta sinne lippuja, sillä talot olivat juuri menossa kiinni. Sen sijaan ihailimme maisemia ja vuohia hetken aikaa. Meillä oli pitkä päivä takana ja matkaa vielä edessä, joten jätimme suosiolla nuo Heidin patikointireitit kulkematta. Maisemat olivat kyllä niin upeat ja en ihmettele yhtään, että ne ovat innoittaneet Johanna Spyriä kirjoittamaan Heidi kirjoja.

Täältä pääset tarkistamaan Heidi-maailman aukiolojat ja sisäänpääsymaksut.






Lähdimme alas Maienfeldin kylään, joka on idyllinen herttainen vanha keskiaikainen kylä, kapeat tiet ja kujat olivat haastavia jopa pikku Fiudelle. Kylä oli hiljainen, kaupat olivat sulkeutuneet löysimme vain yhden ravintolan, joka oli vielä avoinna. Ravintola oli tupaten täynnä juuri alkaneen rankkasateen vuoksi, mutta jäimme sinne pitämään sadetta. Ravintolan tunnelma ja menu muistuttivat perinteistä ”saksan” sveitsiä, palvelu oli hyvää, mutta tilauksen tekeminen oli meille haasteellista…










Maienfeld




Maienfeld on pieni noin 3000 asukkaan kylä Graubündenin kantonissa Sveitsin saksankielisellä alueella. Maidenfeld sijaitsee Sveitsin itä-rajan tuntumassa noin 22 kilometrin päässä Vaduzista Liechteinsteinin pääkaupungista.  Graubünden on pinta-alaltaan Sveitsin suurin kantoni ja noin kaksi kolmannesta on vuoristoa, korkein vuori on Italian rajalla sijaitseva Piz Bernina 4049 m. Heidin lisäksi Maienfeld on tunnettu paikallisesta viinistä.





Mikä mahtaa olla sinun lapsuuden suosikkielokuva?



Blogin lisäksi minua voi seurata
Martan Matkassa  





10 kommenttia:

  1. Totta kai muistan Pikku-Heidin! Se oli minunkin suosikki, kun olin pieni. Se oli itse asiassa myös äitini suosikki, kun äiti oli pieni. Pikku-Heidin ansiosta olen nimenikin saanut. Heidi-nimi tuli muuten suomalaiseen nimipäiväkalenteriin samana vuonna kuin minä synnyin. Sitä en taas muistanut, että Shirley Temple, minun lapsuuden toinen suosikki, oli näytellyt tässä elokuvassa. Sen sijaan muistan elokuvat, jossa Shirley Temple steppasi. Ja juuri niiden elokuvien vuoksi minun piti saada ne kiiltävän mustat lakerikengät, joilla steppasin olohuoneen lattiamme mustille viivoille.
    Varmasti pienenä jo ihailin niitä Pikku-Heidin vuorimaisemia, mutta nyt tajuan, että ehkäpä se sieltä asti kummunnut tämä minun nykyinen rakkauteni vuoriin! Kyllä kai minunkin siis joskus vielä tuonne kuvausmaisemiin pitää matkustaa. Ja sen elokuvankin haluan nähdä taas vuosien jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Hyvä Heidi, ja miten ihana nimitarina! Heidejä ei koskaan ollut montaa samalla luokalla, Mareja sen sijaan oli aina useampi. Totta Shirley steppasi ja sitä oli ihan mielettömän jännää katsella, olisin kanssa halunnut oppia tuon taidon! Ilmankos tykkään katsella myös riverdancea :) Nuo vuorimaisemat ovat kyllä ihania, siellä silmä lepää, katso elokuva niin se helpottaa vähän!

    VastaaPoista
  3. Joo, Heidi on muistoissa sekä kirjan että elokuvan muodossa. Rakastin elokuvan vuoristotunnelmaa, jota välittyi myös näistä kuvistasi. Pitäisikin katsoa tuo elokuva taas joku kerta. Lapsena se tuli katsottua useasti, mutta juoni on jo ehtinyt jäädä unholaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että kuvat toivat vuoriston lähellesi, sillä This is Switzerland! Elokuvan Heidi oli suloinen tyttö ja suosittelen lämmöllä tätä elokuvaa, näin sadepäivänä mukava pakomatka. :)

      Poista
  4. Heidi on tottakai tuttu :) ja ensimmäisen kerran Alpeilla käydessäni se tuli niin elävänä mieleen. En ole tiennytkään, että Sveitsissä on Heidi-maailma. Ollaan suunnitettelemassa matkaa Sveitsiin lasten kanssa tuttavaperheen luo. Tämä voisi olla hyvä kohde. Kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäli tuttavanne asuvat lähellä Heidi-maailmaa, niin kannattaa ehdottomasti käydä siellä, myös maisemat ajomatkan varrella ovat huikeat. Sveitsissä kannattaa ehdottomasti hyödyntää nämä pienet idylliset kylät, ne ovat ihan parhaita!

      Poista
  5. Heidi oli kyllä ihana ja sen näyttelijä Shirley. Joka muuten oli muissakin hyvissä näytelmissä. Voi kunpa itsekin pääsisi noihin maisemiin. Mieleeni tulee elokuvista myös Salainen puutarha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo salainen puutarha on jäänyt vaivaamaan minua, nimi on niin kultti tunnistan sen, mutta en muista että olisin nähnyt itse elokuvaa tai lukenut kirjaa. Salainen puutarha löytyy myös Sveitsistä, Juravuorten juurelta pienestä Vuillierensin kylästä. Château de Vuillieresin kartano on tunnettu upeista Iiriksistä, jotka kukkivat näyttävästi huhti-toukokuussa. Kartanon puutarhaan on pääsymaksu, mutta kartanon edustalle on tehty ihana pieni "salainen puutarha", jonka keijut ovat hurmaavia. Ohessa linkki muutaman vuoden takaiseen kartanopostaukseen.

      https://martanmatkassa.blogspot.com/2017/05/linnasta-linnaan-chateau-de-vullierens.html

      Poista
  6. Totta kai muistan ja muistot ovat niin kivat, että nyt vähän harmittaa. Olimme syys-lokakuussa kuukauden Sveitsissä ja jos olisimme tajunneet tuon paikan, se olisi kyllä ollut mahdollinen käyntikohde. Lähin paikka, jossa kävimme taisi olla Appenzell, eli ei ihan lähellä, mutta olisimme kyllä ehtineet. Heidi on ihana lapsuusmuisto. Varmaan ainoita kirjoja joita oli itsellänikin ja varmaan ekoja, joita luin opittuani lukemaan. Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Harmi että nämä Heidin maisemat meni sinulta ohitse, varsinkin kun olitte kivenheiton päässä sieltä. Ensi kerralla sitten ja muista ottaa hyvät kengät mukaan niin löydät patikointireitin varrelta varmasti lisää noita Heidin maisemia.

      Poista

Mahtavaa että löysit sivuilleni!
Jätäthän kommentin käynnistäsi, luen niitä mielelläni.