Melkein kaksi viikkoa tappelin läppärini kanssa ja siinä
ajassa on ehditty käymään läpi koko tunneskaala, suuresta ketutuksesta
epätoivoon ja kun periksi en anna, niin onneksi sain lopulta kokea onnistumisen
tunteita ja opin taas jotakin uutta, tilanne on tällä hetkellä vakaa, mutta
edlleen olen varpaillani. Mä toivottavasti istun ens syksyllä työväenopiston
”Survival MAC-kurssilla” ja sen jälkeen mulla on kädessä MAC-ajokortti, saas
nähä kuinka monta opettajaa irtisanoutuu ennen kun mä sen ajokortin saan. Käytännössä
kaksi viikkoa olen siis antanut vierihoitoa mun Mäkille, kunnes se virkosi sen
verran että uskalsin lähteä liikenteeseen. Kaipasinkin jo päästä ihmisten
ilmoille.
|
Sveitsin ja Ranskan raja-asema Juralla |
Olin lukenut että Juralla järjestetään ”sans frontiére”
markkinat eli ”ilman rajoja”, ajatus siitä että markkinat todella järjestetään
Sveitsin ja Ranskan raja-aidan molemmin puolin on kiehtonut minua, päätin
lähteä käymään siellä, kun en viime vuonna päässyt. Markkinat järjestetään
vuosittain, ne pidetään Sveitsissä sijaitsevan l’Aubersonin ja Ranskan puolella
sijaitsevan Les Fourgsin kylien välisellä rajalla. Markkinoille osallistuu
käsityöläisiä, viininviljelijöitä sekä paikallisten elintarvikkeiden tuottajia
Ranskan ja Sveitsin puolelta.
|
Onneksi kaikki muut olivat valinneet toisen reitin... |
|
Meilläpäin nämä on patikointireittejä... |
|
Tiesulku... |
Lähdin ajelemaan l’Aubersonia kohti ja Tom Tomin reitti
kulki ihastuttavien pikkukylien läpi ja jatkui kapenevaaa serpentiinitietä
pitkin, jossa ei mahtunut edes ohittamaan. Tuli ikävä Volvon navigaattoria,
joka tarjoaa useampaa reittimahdollisuutta, kuten googlekin, mutta en tiedä
missä me oikein mennään mun ja Tom Tomin välisessä suhteessa, tuntuu että se
ohjaa mut aina isompien teiden sijaan kaikille pikkuruisille teille ja
kinttupoluille. Tälläkin kertaa tuo serpentiinitie Jura-vuorille kapeni
kapenimistaan ja lopulta ajoin patikointireittiä pitkin laitumilla, missä
jouduin väistelemään lehmiä. Papi vaihtoi Tomppaan jo hermonsa menettäneen
madamen tilalle rauhallisen Pekan ja näyttää siltä, että hänkin on kyllästynyt
laskemaan minulle koko ajan uusia reittejä.
|
Tervetuloa Ranskaan |
Olin taas lähtenyt tapani mukaan vähän holtittomasti matkaan
ja sitten tienkin kun olen täällä Juran laitumilla, Fiude muistuttaa että
pitäisi saada menovettä lisää. Jännityksellä etenin ja kirosin taas itseni,
miksi se on niin vaikeaa tarkistaa se bensamittari ennen kuin lähtee matkaan?
Tai ainakin ennen kuin lähtee syrjäkylille ja pikkuruisille kinttupoluille. Huokaisin
helpotuksesta kuin pääsin laitumilta pois, eikä täytynyt lähteä patikoimaan
sieltä ”läheiselle” huoltoasemalle. Markkinoille oli puutteeliset opasteet,
enkä heti löytänyt oikeaa paikkaa, mutta onneksi löysin bensa-automaatin
Sainte-Croixin kylästä.
|
Jälleen kerran iski Toblerone nälkä |
|
L'Auberson |
L’Auberson kylä kuuluu Sainte-Croixin kuntaan ja se on
tunnettu musiikirasioista, kylän ainoa nähtävyys on Musee Baud, jossa on laaja kokoelma musiikkirasioita, kelloja,
automaatteja ja kramofoneja sekä muista soitettavia esineitä ja koruja. Baudin veljekset
Frédy, Robert ja Auguste olivat kiinnostuneita musiikkilaitteista ja heille
lähetettiin niitä korjattavaksi, herrat perustivat museon vuonna 1955.
Valitettavasti en ehtinyt vierailla tuossa museossa, se näytti todella
mielenkiintoiselta ulkoapäin.
|
Talo on Sveitsin puolella |
|
Markkinat Ranskan puolella |
|
Juustonvalmistusta Ranskan puolella |
|
Suloiset kissatkin jäi hankkimatta |
Markkina-alue oli todella rakenettu raja-aidan molemmin
puolin, autoja oli paljon Sveitsin puolella ja itse vein omani parkkiin Ranskan
puolella. Ensi tutustuin markkinoiden tarjontaan Ranskan puolella ja
ensimmäiseksi tuli vastaan ihania takorautatöitä, joiden ohi kävelin
vastahakoisesti, ”bienvenue”-kyltti olisi ollut mukava tuliainen, mutta ne
olivat niin massiivisen kokoisia. Mukaan tarttui vähän juustoa ja leipää kotiin
vietäväksi. Ranskan puolella pääsi tutustumaan myös juustonvalmistukseen.
Suurin osa kojuista oli ulkopuolella ja kaikki Sveitsin puolen kojut olivat
teltan alla, syynä lienee varmaan edellisen päivän myrsky.
|
Ranskan puoli |
|
Sveitsin puoli |
Siellä se sitten oli, se raja-aita! Kivinen aita kulki
teltan keskellä ja sen läpi pääsi kulkemaan rajan toiselle puolella,
tutustumaan Sveitsin tarjontaan. Suurimman osan alueesta tietenkin täytti
kanttiini, jonka ympärillä oli viinintuottajia. Kukaan ei varmaan ylläty jos
kerron että vietin paljon aikaa Yverdonin matkailutoimiston kojulla ja mukaan
lähti taas pino esitteitä!
Kun kerran olin jo hieman kauempana Juralla, päätin lähteä
käymään vielä Le Loclen ja La Chaux de Fondin kaupungeissa. Kaupungit ovat
olleet jo jonkin aikaan toivelistallani, ne kuuluvat UNESCON-listalle ja ovat
tunnettuja kellotuotannosta ja erikoisest arkkitehtuurista. Näistä kohteista
kerron lisää myöhemmin.
|
Le Loclen kunnantalo |
|
Le Chaux de Fonds, Näkymät Tour Espacitéstä kaupunkiin |
Täältä voit lukea enemmän Sante Croixin kaupungista,
joka talvella suosittu laskettelukohde Juralla ja se on tunnettu
helmi-maaliskuussa järjestettävistä karnevaaleista.
Onpa hauska idea ollut laittaa markkinat kahden valtion molemmin puolin! Voi että, miten haluaisin herkutella sveitsiläisillä ja ranskalaisilla herkuilla. Markkinat saa ihan uuden sävyn, kun voi poiketa maasta toiseen. :)
VastaaPoistaMe ollaan muuten kiroiltu kans muutamaan otteeseen, kun navigaattori ohjaa ajelemaan ihan ihme pikkuteitä...
MInustakin idea oli tosi hauska ja halusin ehdottomasti nähdä miten se toimii. Tämähän voisi onnistua myös Suomen ja Ruotsin rajalla! Meilläkin on useita hauskoja sattumia navin kanssa, jotka näin jälkeenpäin naurattaa...
PoistaOnpa hauska raja-aita! Ja vielä hauskempi idea järjestää markkinat noin kahden maan rajalla molemmin puolin. Nuo kylät tuolla seudulla on muutenkin niin ihastuttavia <3
VastaaPoistaRaja-aita on todella harvinainen, sillä Juravuorilla ei aina tiedä onko Sveitsin vai Ranskan puolella. Kylät ovat todella ihastuttavia ja plussaa tulee vielä näköaloista!
PoistaTaitaa todellakin olla jossain määrin harvinainen tapahtuma, tällainen sopuisasti kahden valtion rajalla.
VastaaPoistaMinulle on tästä Sveitsin ja Ranskan rajasta jäänyt mieleen aika monetkin kurssit Geneven lähellä Ferney-Voltairessa. Ensimmäisellä kerralla kun sieltä kurssipäivän jälkeen illalla paikallisbussilla lähti käymään Genevessä eikä kukaan kysynyt passia jäin kyllä hetken ihastelemaan tätä rajatonta aluetta. Näin oli ainakin joskus 80-luvulla, ehkä siis vielä nyttenkin - vai onkohan erilaiset maahanmuuttokriisit jo muuttaneet tämänkin rajan toisenlaiseksi.
Oi Ferney-Voltairessa kävimme kaupassa! Harvemmin passia kysytään, välillä tehdään pistotarkastuksia ostosreissulla kun tarkastetaan ettei tuontikiintiöt ylity. Kun turvaluokitusta nostetaan, niin isommilla raja-asemilla kuten Ferney, näkyy enemmän rajavartijoita.
PoistaPaikalliset markkinat ovat kyllä aina olleet mieleenpainuva kokemus. Niissä saa maistella herkkuja, joita harvemmin muualta löytää, sillä pientuottajat eivät löydy supermarkettien hyllyiltä tai tiskeiltä. En ole koskaan käynyt kahden eri kulttuurin markkinoilla, mutta Saksassa ja Ranskassa ole käynyt ns. kylämarkkinoilla.
VastaaPoistaMarkkinat on ihan parasta ajanvietettä!
Poista