tiistai 25. lokakuuta 2016

Syksyn värejä Jura-vuorilla, Le Montchanais




Saas nähdä oliko viime viikonloppuna kyseessä kauden viimeinen patikointi Jura-vuorilla, jos ei viimeinen niin ainakin kauden pisin patikointi! Olen pitkään halunnut kokeilla ”patikointiraamattuni” reittiä numero 8, sillä kirjassani kyseisen reitin kuva on todella upean näköinen, se on otettu Le Montchanais vuoren huipulta ja siinä näkyy upeasti Jura-vuoren seinämä. Muutamia viikkoja sitten olin patikoimassa tyttöjen kanssa Le Turet vuorelle ja sieltä oli upeat näkymät Le Montchanais vuorelle sekä noihin Juran upeille rinteille, tuolloin kuulin että reitti on maastoltaan helppoa ja ainoastaan tuo viimeinen nousu huipulle on vaativa. Keli oli mitä mahtavin ja ennusteiden mukaan lauantain jälkeen alkaisi sateet, joten päätin lähteä valloittamaan Le Montchanais-vuorta ja kiivetä katsomaan maisemia tuonne 1445 m korkeuteen. 



Le Turet-vuori kuvattuna La Plaillyn näköalapaikalta 

Tein pienet eväät reissuun, en löytänyt patikointiraamattuani mistään, mutta muistelin että matka kestäisi noin 2,5 tuntia. Reitin varrella on pari rakennusta ja mikäli niissä olisi ravintola, niin voisin käydä siellä tulomatkalla syömässä ja tankkaamassa lisää energiaa. Lähdin iloisin mielin reissuun, reitti alkaa Le Paillystä (1) joka on yksi lempi näköalapaikkani hieman ennen Col de Faucillen kylää, vihdoinkin siis pääsin näkemään mihin tuo tie pysähdyspaikalta oikein vie. Löysin ”patikointiraamattuni” lähtiessäni autosta ja kun luin reitti-infon jäin hetkeksi haukkomaan henkeä, sillä reitti kestääkin 4 tuntia ja se on 13 km pitkä. Hetken mietittyäni päätin kuitenkin lähteä matkaan ja ajattelin että kävelen niin kauan kun tuntuu hyvältä ja sitten palaan takaisin…



Le Pailly näköalapaikka lähellä Col de la Faucillea

Matka alkoi tietenkin sillä pakollisella Mont Blanc-valokuvalla! Lähdin matkaan ja maasto oli todella hyväkulkuista aluksi pieni asfalttipätkä, sitten käännyttiin leveälle soratielle josta ovat autokin ajaneet. Ensimmäiset opaskyltit tulivat vastaan pienen kävelyn jälkeen ja ilokseni huomasin että myös täältä pääsee patikoimaan ylös Mont Rond ja Petit Mont Rond-vuorille, tosin joulukuusta toukokuuhun reitti on suljettu lumivyöryvaaran vuoksi. Ylhäällä Mont Rond-vuorien luona sijaitsee Col de Faucillen laskettelukeskus. Jatkoin matkaa ja noin vartin kävelyn jälkeen tuli vastaan ensimmäinen rakennus Alpage de la Quible (2), joka sijaitsee aivan Petit Mont Rond-vuoren alapuolella, tällä kertaa se oli kiinni, mutta voisin kuvitella että siellä toimii talvella joku ravintola ja näin kesäisin tuo Alppimaja on laiduntavien lehmien huoltorakennuksena ja sinne voi pysähtyä syömään eväitä. Alppimajalta on todella upeat näkymät myös Mont Blancille ja Juran rinteille, täytyykin pitää tämä mielessä kun seuraavan kerran ajelee ohi. Syksyn värit ovat nyt todella saapuneet Juralle, rinteiden puut olivat saaneet kauniin värityksen ja niitä oli pakko jäädä hetkeksi ihailemaan. 



Alpage de la Quille 1. etappi

Alpage de la Quible ja ylhäällä Petit Mont Rond



Alpage de la Quille näkymät Le Montchanaisin suuntaan

Vasta vartti kuljettu maisemat ovat jo näin huikeat, matka jatkuu

Petit Mont Rond

Alpage de la Quiblen luota näkymät Mont Blancille

Syksyn upeat värit

Jatkoin matkaa ja tie oli helppokulkuista, samalla yritin lukea ohjeita ”patikointiraamatustani”, kirjani on ranskan kielellä ja tämä on yksi syy miksi aina eksyn. Hetken käveltyäni tulin reitin kolmanteen kohtaan Place Menoudin luokse, vihkosestani ymmärin että kyseinen paikka on neliönmuotoinen alue ja jostain kohtaa piti mennä metsään missä poku jatkuisi, pyörin tuossa neliönmuotoisella alueella aikani, kunnes menin metsään ja löysin kohtalaisen kokoisen polun, joka tosin kuihtui kokoon aika pian ja päätin palata takaisin tuolle neliöalueelle, tutkailin hetken vihkostani ja päätin seurata opaskylttiä La Platieresin suuntaan sillä karttaani oli merkitty Chalet des Platieres ja ajattelin että tämä voisi hyvin olla ravintola, ainakin sieltä saisi täytettyä vesipullon. Sitten alkoikin varsinainen maasto-osuus tie kapeni poluksi ja polku alkoi olla aikamoista savivelliä ja eräässä kohdassa polun päälle oli kaatunut iso puu, joka piti alittaa, hetken päästä tulin metsästä ulos ja takasin hyväkulkuiselle metsätielle. Jatkoin opaskylttien seuraamista tuonne Chalet des Platieresin suuntaan ja tässä vaiheessa matkaa oli tehty tunnin verran ja päätin vielä jatkaa matkaa eteenpäin.



Place Menoud 2. etappi

Patikointiraamattuni ja tuo kuva joka sai minut kiinnostumaan tästä reitistä


Place Menoud neliönmuotoinen aukio, reitti olisi kulkenut oikeasta kulmasta lähtevää
polkua pitkin, sen sijaan minä lähdin vasemmalle... Paluumatka sujui oikeaa reittiä pitkin.


Sitten tuli todella huono osuus, polku oli aivan savinen ja paikoin todella märkä ja jäin miettimään että nyt alkaa todella olla viimeisiä hetkiä patikoida Juralla, sillä kosteus ja sateet tekevät maaston todella liukkaaksi. Kävelykepeistä olisi ollut hyötyä, mutta ne ei paljoa lämmitä auton takakontissa, eikä mistään löytnyt edes kunnon oksanpätkää avuksi. Paluumatkalla tosin huomasin että tässä kohdin olisi metsän reunassa mennyt merkitty reitti, joka oli paljon kuivempi kuin tuo leveämpi tieosuus, varmaan tämä olisi lukenut tuossa oppaassani… Ranskassa nuo reittimerkinnät ovat paljon huonompia kuin Sveitsin puolella, niitä saa katsoa todella tarkkaan kivistä, puista, aidoista, eikä niitä silti usein löydä. 



Tämä oikoreitti oli täynä erinäisiä esteitä 

Kaatunut puu keskellä polkua pisti limboamaan puun alitse

Taas ollaan kartalla


Metsässä oli aivan mahtava kävellä, ihastelin syksyn värejä ja pysähdyin tuon tuosta ottamaan valokuvia. Tien yli virtasi useita pieniä puroja, tällä osuudella maasto oli ajoittain todella märkää ja ajattelin että jatkan matkaa tuon seuraavan rakennuksen luokse ja mikäli siellä saa ostettua jotakin purtavaa niin jään sinne syömään ja lähden sitten takaisin autolle. 












Satumainen puro 


Metsässä oli aivan mahtava kävellä, ihastelin syksyn värejä ja pysähdyin tuon tuosta ottamaan valokuvia. Tien yli virtasi useita pieniä puroja, tällä osuudella maasto oli ajoittain todella märkää ja ajattelin että jatkan matkaa tuon seuraavan rakennuksen luokse ja mikäli siellä saa ostettua jotakin purtavaa niin jään sinne syömään ja lähden sitten takaisin autolle. Näin rakennuksen kauempaa ja se oli hieman korkeammalla, mutta siellä ei näkynyt mitään liikettä, joten päätin jatkaa vielä hieman eteenpäin, jos vastaan tulisi joku kiva näköalapaikka missä voisin syödä eväitä. (Takastulomatkalla kävelin tämän kohdan hieman ylempää hevospolkua pitkin siellä oli paljon kuivempaa, samalla ohitin tuon rakennuksen, joka ravintolan sijaan osottautui metsästäjien majaksi.) Tässä vaiheessa olin tehnyt matkaa noin 1,5 h ja takaisin olisi siis sama matka, joten reitistä tulisi sopivan mittainen ja voisin jättää toiseen kertaan tuon vuorenhuipulle kipuamisen. 

Ha ha mitäs kuvittelette? 






Näiden on pakko olla Hattivatteja!


Pieniä esteitä, paluumatkalla ohitin tämän ansan kävelemällä hevospolkua pitkin

Kävelin vielä noin vartin kun hoksasin että nyt alkaisi tuo viimeinen nousu Le Montchanais vuorelle. Eihän tänne ole tultu sitä varten että kääntyisin takaisin vuoren juurelta! Muistan että ystäväni sanoi nousun kestävän noin puolituntia. Ei kun tossua toisen eteen! Alku meni yllättävän hyvin, pidin hetkittäin pieniä juomataukoja. Maasto alkoi muuttua hieman jäiseksi ja seistessä alkoi tulla viileä, kun pääsin metsätieltä pois, ajattelin että jess! Mä tein sen! Aloin etsiskellä huippua ja huomasin että se oli selkääni takana ja matkaa olisi vielä ylös huipulle. Tässä vaiheessa energiat alkoi olla jo aika loppu, mutta ajattelin että ..kele sentään syön eväät vasta ylhäällä ja nautin samalla maisemista. Kyllähän sinne ylös päästiin, mutta tie oli todella tuskainen ja nousuun saattoi hyvin mennä noin 40 min ellei enemmänkin, mutta kun vihdoin pääsin ylös, niin tuo kaikki unohtui.




Tästä lähtee nousu ja sehän ei vaikuta yhtään niin pahalle...

Croux de l'Envers ja Petit Mont Rond kuvattuna Le Montchanaisin suunnalta 

Tuollako se huippu on!? Matka huipulle näyttää lyhyeltä ja loivalta nousulta, mutta... 


Päästessäni huipulle tuonne 1445 metrin korkeuteen mä tuuletin, ihan oikeesti! Tuon viimeisen nousun jälkeen olo oli kuin voittajalla ja nauroin mielessäni mitäköhän se yx ukkeli siellä alhaalla mahtoi ajatella kun näki mun tuuletuksen… Huipulla tuulee, lisäsin vaatetusta ja huomasin että sen verran kelit ovat viilentyneet, että saa olla ihan kunnolla päällä. Söin eväitä nautiskellen ja ihailin maisemia Geneve, Mont Blanc, Jura ja Col de Faucille, ei pöllömpää. Taas on yksi Juran huippu saavutettu, Le Montchanais.



Yes I did it! Le Montchanais 1445 m!

Maisemat Col de la Faucillen suuntaan

Mont Blanc ja Geneve


Jura-vuorten rinteet ja Colomby de Gexin (1688m) suuntaan, alhaalla Chalet de la Branveau


Paluumatka 


Alastulo huipulta edessä Juran mahtavat rinteet


Ihanat syksyn värit


Siellä sitä oltiin! Le Montchnais


Metsästäjien maja


En ole koskaan nähnyt Pohjois-Suomen ruskaa,
mutta tämä ei varmasti kalpene sen rinnalla!


La Monchanais 


Alpage de la Quible





7 kommenttia:

  1. On kyllä kauniit maisemat! Patkointimatkoja pitäis tässä itsekin ruveta lisäämään, on kiva harrastus. Ja noissa maisemissa vielä! Itse vieläkin yli 10 vuoden jälkeen kaiholla muistelen Ranskassa asuttua aikaa ja noita vuoria. Itse asiassa meidän kodin parvekkeelta (Grenoblessa) näkyi kirkkaalla säällä Mont Blanc :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patikointi on hauskaa puuhaa ja täällä meillä on paljon kivoja reittejä, yritän aina myös etsiä kaupunkikävelyitä niiden myötä olen tutustunut moniin uusiin paikkoihin ja tutusta kaupugista voi löytää ihan uuden puolen. Toi Mont Blanc on kyllä aina ihan huikea ja tänne meille järven toiselle puolelle se näkyy todella usein, se onkin jännä miten tuo vuori näyttää aina ihan erilaiselta riippuen mistä suunnasta sitä katsoo ;) Grenoblessa en ole vielä päässyt käymään ollaan ainoastaan ajettu ohi, onko sulla antaa vinkkejä sinne?

      Poista
    2. Meidän Grenoblen vuosista on jo niin kauan, etten hyvin enää tarkkoja paikkoja muista. Mutta noin yleisesti useimmiten käytiin patikoimassa Vercorssilla, kun se on ihan kaupungin vieressä. Itse Grenoblen kaupunki ei kovin ihmeellinne ole. Siellä oma suosikkipaikka oli Bastillen linnoitus, jonne pääsi joko sellaisella kuplahissillä tai yleensä kavuttiin kuntoilumielessä rinnettä ylös. Toinen hieno kohde linnafanille on Vizillen linna ihan Grenoblen lähellä sekin :)

      Poista
  2. Hyvä Sinä! Reittiselvityksiä on aina kiva lueskella. Niistä saa mukavia retkivinkkejä. Unohtamatta tietysti kaupunki-, kylä- ja linnajuttuja. Ja ne viinirinteet. Ovat niin upeita ruskanväreissään, että ai ai.
    Grenoblessa kannattaa tosiaan kavuta jalkaisin Bastillen linnoitukselle. Tykkään kaupungin tunnelmasta koska se on niin vuorten syleilyssä.
    Hyvää syksyn jatkoa fani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin tyytyväinen että kävin patikoimassa tämän reitin, sillä Suomi-loman jälkeen viiniköynnöksissä ei enää ollut lehtiä ja ruska oli mennyt melkein kokonaan. Täytyypä todella pistää harkintaan tuo Grenoble, katsoin juuri muutamaia kuvia ja kivalta näytti. Onko tuo patikointi tuonne linnoitukselle haastava?

      Poista
    2. Kyllä sinä siitä selviät kun minäkin selvisin. Ei ole haastava, vain niin paljon mukavampi kuin kuplahissillä ajeleminen.
      fani

      Poista
    3. Ok hyvä tietää, jokin reitti mitä katson näytti kovin haastavalta! Mielummin kanssa patikoin, jos sattuu olemaan mukana sopivat vermeet ;)

      Poista

Mahtavaa että löysit sivuilleni!
Jätäthän kommentin käynnistäsi, luen niitä mielelläni.