sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Kävelyllä Porkkalan vuokra-alueella - Ammusvarastot ja Kasaberget





”Muistan nuorena kuulleeni, että Porkkalan vuokra-alueen läpi kulkevien junien ikkunat peitettiin Espoon Kauklahdessa ja peite poistettiin, vuokra-alueen rajan ulkopuolella. Tarina on jäänyt hyvin mieleeni, sillä se tuntui silloin hyvin oudolta ja jännältä.”


Porkkalan vuokrakausi 1944-1956


Kartta,Porkkalan parenteesi: Porrkkkalan vuokra-alue 1944-1958

Minua on jo vuosia kiinnostanut Porkkalan vuokrakausi, olen aina välillä käynyt katsomassa siihen liittyviä paikkoja. Ajatus on tuntunut uskomattomalta, että aivan pääkaupunkiseudun tuntumassa on ollut eristetty alue, joka on ollut vieraan maan hallinnassa. Ukrainan sota toi taas mieliini nämä neuvostoajan ”nähtävyydet” ja viime aikoina olen käynyt niitä ihmettelemässä patikoinnin lomassa. 

Kirkkonummi toimi Porkkalan tukikohdan hallinnollisena alueena ja siellä on useita jälkiä vuokra-ajasta, rakennuksia, jotka olivat sotilaiden käytössä, raunioita sekä puolustukseen liittyviä rakennelmia.

Tällä kertaa lähdin ihmettelemään neuvostoaikaisia ammusvarastoja, jotka sijaitsevat metsässä Kirkkonummen Kantvikissa. Kirkkonummen sivuilta huomasin, että ammusvarastojen tuntumassa sijaitsee Kasaberget, josta on upeat näkymät merelle. Mitä ihmettä, jälleen yksi Kasaberget! Patikointi ammusvarastoille alkoi kiinnostaa yhä enemmän. 


Jännitystä ilmassa -kävelyretki Kantvikissa



Siitä on jo vuosia, kun kuulin Porkkalan vuokra-ajan ammusvarastoista ensimmäisen kerran. Keskellä metsää sijaitsevat autiot graffitien koristamat ammusvarastot, eivät houkutelleet minua yksin patikoimaan. Muistan vielä hyvin, miltä tuntui patikoida Hangon Tulliniemessä, jossa oli myös autioita taloja neuvostosotilaiden jäljiltä, se oli niin jännää ja mielikuvitus lähti laukalle.  

Jätimme auton ohjeiden mukaan Sepänkannaksen päiväkodin parkkipaikalle ja mietimme hetken, mihin suuntaan pitäisi lähteä, Google ohjasi kävelemään Upinniemen tietä pitkin. Heti alkumatkasta vastaan tuli kirpputori, olisin mieluusti vieraillut siellä, mutta valitettavasti se oli juuri menossa kiinni. 




Tästä kohdin kannattaa siirtyä metsään, niin on mukavampi kulkea


Luulin, että reitti kulkee metsässä tai ainakin hiekkatiellä, sen sijaan kävelimme asfalttia pitkin aina Strömbyntielle asti, josta jatkoimme Kipsitielle. Kipsitien alusta lähti luminen metsäpolku nouseman parakeille.



Ränsistyneet ammusvarastot metsän keskellä



Lunta oli vielä paljon maassa, joten ihan lähelle parakkeja ei päässyt. Parakkeja oli kolme, jotenkin hassua ajatella, että aivan tuossa metsän keskellä on ollut ammusvarastoja. Kantvikin alue oli yksi tukikohdan kasarmialueista, siellä oli huoltorakennuksia ja läheiseltä Båtvikin satamalta hoidettiin tavaratoimitukset. 


Myrskyn jälkeen


Ammusvarastojen katot olivat sammaloituneet ja seinät täynnä töherryksiä, niissä oli vain muutama selkeä graffitikuva. Olin hieman pettynyt, sillä odotin tagien sijaan hienoja kuvia. 


1. ammusvarasto


2. ammusvarasto


3. ammusvarasto

Parakkien lisäksi metsässä oli suurempi rakennus, en lähtenyt ottamaan siitä selvää, sillä siellä oli isompi seurue maalipurkkien kera. Toivottavasti heidän tuotos on näyttävämpi kuin nuo aikaisemmat ja he osaisivat viedä maalipurkit mukanaan. 



Kasabergetin näköalapaikka ja oudot raudat



Kasavuori tai Kasaberget, onhan näitä nähty Soukassa, Kauniaisissa, Helsingin Östersundomissa, Sipoonkorvessa ja nyt Kirkkonummella. Missä näitä vielä on? Tämä on kyllä yksi mysteeri, josta pitää seuraavaksi ottaa selvää, pitääkö jokaisessa pitäjässä olla oma Kasavuori? 

Kolmannen parakin jälkeen lähti pieni olematon polku oikealle, joka vei Kasabergetin kalliolle. Tämä osa metsästä oli jo sulanut ja kuiva, joten kapeaa polkua oli helppo kävellä, tarkkana sai kuitenkin olla, piti katsella mihin astuu ja väistellä kiviä. 


3. ammusvarasto, polultapäin kuvattuna


Kalliolta oli upeat merinäkymät, auringonpaisteessa oli kiva istuksia ja pitää pientä juomataukoa. Joku oli jopa rakentanut kalliolle nuotiopaikan, sen verran tuulista oli, etten uskaltaisi sitä sytyttää. 




Olin lukenut, että kallioiden luona olisi muinaishautoja, nämä jäivät minulta huomaamatta, sen sijaan kiinnitimme huomiota outoihin rautaputkiin. Putket kulkivat linjassa kalliota pitkin alhaalta ylös, seurasimme niitä, mutta niiden arvoitus ei selvinnyt. Mitähän tarkoitusta varten ne on kallioon kiinnitetty? Onko niissä kuljetettu jotakin? Nuo putket piiloutuvat osittain maastoon ja saattavat olla vaarallisia, jos niitä ei huomaa. 


Kallion oudot raudat


Tulimme kalliolta takaisin samaa reittiä, ohitimme jälleen ammusvarastot ja palasimme Kipsitien alkuun. 


Paluu autolle Strömbyn kautta


Metsätie Strömbyssä


Hain Googlesta vaihtoehtoista paluureittiä takaisin parkkipaikalle, löysin yhden, joka oli myös 2,2 km. Reitti näytti kulkevan pienen pätkän meren rantaa pitkin ja osittain peltojen vieressä. 



Päätimme kokeilla sitä, jatkoimme Strömbyntietä eteenpäin seuraavaan risteykseen, käännyimme oikealle ja kävelimme kapeaa tietä, niin pitkälle, kuin tuli ensimmäinen käännös oikealle. Tuo tie johti peltojen luokse ja kävelimme niiden välissä.



Tätä reittiä pitkin oli paljon mukavampi kävellä, se oli rauhallisempi, eikä tarvinnut kuunnella autojen ääniä. Peltotie päättyi Upinniemen tielle, jota pitkin kävelimme loppumatkan takaisin autolle. 



Pituus: Pysäköintipaikalta 2,2 km ja Kipsitieltä metsätietä 350 m 

Vaativuustaso: helppo, polku Kasabergetille haastava 

Merkintä: ei merkintöjä

Pysäköinti: Sepänrinteentie 2, 02480 Kirkkonummi, Sepänkannaksen päiväkodin parkkipaikka

Palvelut: ei palveluita


Mielenkiintoisia käyntikohteita lähellä


Haudat lumen peitossa


Hautausmaa Porkkalan vuokrakaudelta, Upinniementie 225 

Kolsarbyn muistomerkki on pystytetty 1958, Suomen mullassa lepääville Neuvostosotureille ja – kansalaisille. 



Kirkkonummen maatilapuoti, Eestinkyläntie 316 

Kerrassaan ihana puoti! Myynnissä vihanneksia, oman leipomon tuotteita, jauhoja yms. elintarvikkeita, käsitöitä ja kahvila. 


Retkihaaste 2022: Sijoitan tämän patikoinnin Retkihaateen kohtaan 33. Jännitystä ilmassa- retki.


Oletko sinä käynyt Porkkalan vuokra-ajan jäljillä? 


Tuoreimmat kuulumiset löydät 
Martan Matkassa 




12 kommenttia:

  1. Me kävimme ystäväni kanssa ihan hiljattain Porkkalanniemessä ja tuo maatilapuoti on myös aiemmalta reissulta tuttu. Pitääpä käydä koluamassa ammmusvarastojen huudit myös jossain vaiheessa, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso peukku Porkkalanniemelle! Se on kyllä kiva paikka, niin kesällä kuin talvella. Tänne on tosiaan tultava uudelleen, kun lumet ovat sulaneet, jos vaikka löytyisi ne muinaishaudat.

      Poista
  2. En itsekään uskaltaisi kulkea tuolla yksin. Mielikuvitukseni lähtisi laukalle ja patikointi ei olisi enää rentouttava... Tuntuuhan se uskomattomalta, että noin lähellä Helsinkiä on ollut alue vuokralla Venäjälle. Toki puhuttaahan edelleen ulkomaalaisille myytävät suomalaiset tontit ja kiinteistöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä jännä, miten se mielikuvitus voi välillä vaikuttaa luonnossa siten, että rentoudesta ei ole enää tietoakaan. Lähinnä tuossa alueessa huolettaa, kuinka varusteltu se aikanaan on ollut. Toivottavasti nämä ulkomaiseen omistukseen siirtyneet paikat ovat hankittu oikeaan käyttötarkoitukseen.

      Poista
  3. Joitakin Porkkalanniemen luontopolkuja olemme tallustaneet, mutta vaikka tuo ammusvaraston alue on ihan uusi. Tosin kuvien perusteella, kuten totesit, eivät edes nuo graffitit nyt ihan erityistä innostusta alueen näkemiseen luo. Lähempänäkin Etelä-Espoossa olemme kyllä jo muutamana viikkona varovasti tsekanneet metsäisempienkin polkujen tilaa - ehkä niillekin jo kohta pääsisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna lumen sulaminen on ollut hidasta ja kuten tuolla Porkkalassa niin se vaihteli paljon myös saaman reitin varrella. Asfaltilla toki oli sulaa, metsäpolulla oli paljon lunta, mutta ylempänä ihan sulaa. Pitää vaan malttaa odottaa...

      Poista
  4. Olipa vielä paljon lunta. Katselin lentäessäni lauantaina Suomeen, että lunta näytti ilmasta käsin olevan enää hyvin vähän, mutta totuus lienee toinen:) Kiitos vinkistä, Porkkalanniemessä olen ollut lähinnä lintubongausasioilla, joten täytyypä kurkkia nuo ammusvarastot seuraavalla kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmasta katsoen lumitilanne näyttää varmasti erilaiselta. Hassua miten se eroaa lyhyen välimatkan sisällä tai miten paljon voi olla vaihtelua yhden reitin aikana kuten tuossa yllä mainitsin. Reitin asfaltti osuus oli sula, mutta samansuuntainen pelto pätkä oli vielä osittain ihan lumen peitossa. Tämä oli itselleni myös ihana uusi alue, vaikka hyvin lähellä Porkkalan muita reittejä.

      Poista
  5. Hauska lukea omasta kotiseudustani, jossa asui toistakymmentä vuotta. Nämä olivat leikki- ja seikkailualueita 1970 luvulla. Tuolloin paikassa oli paljon bunkkereita ja juoksuhautoja, joissa sitten leikimme kunnes ne purettiin. Lisäksi alueella oli hieman outo historia kun yksi talo oli toiminut miehityksen aikaan bordellina ja yksi ruumishuoneena. Paljon olivat neuvostoliittoiset myös vanhoja paikkoja purkaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ja varmasti on ollut jännät leikit! Alue oli loppuen lopuksi lyhyen aikaa Neuvostoliitolla vuokralla, mutta varmasti pitää sisällään lukuisia tarinoita. Muistan lukeneeni, että tuolla alueella on toiminut tukikohdan sairaala, selittäisikö tämä tuon ruumishuoneen olemassaoloa?

      Poista
  6. Itse Porkkalanniemessä on tullut retkeiltyä paljonkin, mutta muuten nuo alueet on kyllä aika tuntemattomia. Tuon maatilapuodin ohi on tullut ajettua monta kertoo matkalla Linlon saarelle, mutta vielä ei oo ikinä aikataulut osuneet niin, että olis päässyt siellä käymään - se kyllä näyttää tosi söpöltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Kantvikin polku on yksittäinen reitti, Linlo ja Porkkalanniemi ovat kunnon retkeilyreittejä. Itselläni on käynyt samoin kuin sinulla tuon Maatilapuodin kanssa, eli monta kertaa tuli ajettua ohitse, ennen kuin onnistuin käymään siellä aukiolojen puitteissa. Se on todella idyllinen paikka, viimeksi ostin oikein makoisan leivän sieltä. Maatilapuodilta lähtee myös pieni kävelyreitti noin 2,5 km, viimeksi se oli vielä lumen peitossa.

      Poista

Mahtavaa että löysit sivuilleni!
Jätäthän kommentin käynnistäsi, luen niitä mielelläni.