sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Ompelukammo




Olen aina salaa haaveillut, että osaisin ommella ja voisin näppärästi tehdä kaikenlaisia sisustusompeluksia, korjata ja tuunata vaatteita sekä tehdä helppoja asusteita. Näin ei kuitenkaan ole, sillä ompelukone sekä neulomis kammo juontaa juurensa jo yläasteelta. Muistan kuinka koulussa piti tehdä tiettyjä ommelluksia ja siihen aikaan koulun pakolliset mallit ja kankaat olivat ihan kauheita eivätkä ne motivoineet yhtään. Tiesit jo heti alussa, että et tule koskaan käyttämään valmista työtä, joten taisin mennä käsityö tunneilla sieltä missä aita on matalin. Koulussa en myöskään ollut opettajamme Ulla Erhon eli "Rulla Verhon" suosikkioppilaita ja tämä vanhempi rouva taisi olla iloinen siitä kun en valinnut käsityötä valinnaisaineeksi. 



Muistelen että olisin viimeksi käyttänyt ompelukonetta noin 20 vuotta sitten, kun perustimme Papin kanssa ensimmäistä yhteistä kotia. Olin keväisen sisustusvimman aikaan ostanut, keväisiä kankaita ja ompelin niistä innoissani verhoja. Verhoja ommellessa huomasin vaativani itseltä täydellisyyttä ja kuinka helposti kärsivällisyyteni petti sekä huomasin että kömpelöt kätöseni eivät sopineet pikkutarkkaan nypräämiseen. Olen ollut onnellisessa asemassa sillä lähipiirissäni on henkilö, joka tykkää ommella ja olenkin saanut viedä hänelle rikkinäiset vaatteet, lyhennettävät housut sekä verhot ommeltavaksi. Tämän vuoksi olenkin pärjännyt hyvin tähän asti ilman ompelukonetta. Tiesin, että kun muutamme Sveitsiin, tämä ihana palvelu loppuu ja päätin ostaa elämäni ensimmäisen ompelukoneen. Tätä ei kyllä moni ystäväni usko todeksi! Tosin, ensiksi ajattelin, että kun meille tulee vieraita, niin he pääsevät heti ompelemaan. Muutamia kuukausia sitten ostin ruokailutilaan ja olohuoneeseen verhot, jotka ovat odottaneet siitä asti lyhentämistä sekä Papi on useaan otteeseen vihjaillut, josko hänen housut saisi lyhennettyä. Viime viikolla hän kaivoikin ompelukoneen esille ja yritti aloittaa housujen lyhentämisen, mutta luovutti kesken kun ompelukoneen virittäminen oli liian vaikeaa. Muutama vuosi sitten sain neulottua ensimmäiset villasukat ja se oli oikeestaan ihan kivaa puuhaa ja tänään ajattelin hyökätä Singerin kimppuun ja selättää ompelukammoani. Googlailin hieman ja löysinkin hyviä ohjeita housujen ja verhojen lyhentämiseen sekä paljon muita kivoja ompeluideoita. 

Katsotaan miten käy...

...muutaman tunnin kuluttua






Käyttöohjeiden avulla sain puolattua ja laitettua langat koneeseen, huomasin että nämä nykyajan koneet ovat aika moderneja ja mikä parasta ne on kevyitä. Harjoittelin hieman mallitilkun kanssa ja sitten aloin hommiin. Aikaa kului hurjasti valmisteluihin, mutta ensimmäisten housujen lyhentäminen sujui mielestäni oikein hyvin sekä jälkikin oli ihan kelpoa. Seuraavien housujen kanssa esityöt kestivät vähemmän aikaa, mutta sitten tuli ongelmia lankojen kanssa ja jouduin venkslaamaan niiden kanssa. Huomasin että kankaissa on eroja ja mm. samettikangas oli vaikeampi käsitellä. En ollut ihan tyytyväinen jälkimmäisten housujen lopputulokseen mutta kyllä ne kuulemma Papille kelpasivat.   






Sitten oli verhojen vuoro... Verhot on ostettu Ikeasta ja kun tutkiskelin niitä, niin huomasin että ne on aika vinoon ommeltu. Tämä aiheutti minulle hieman päänvaivaa mittaamisen suhteen ja jouduin pähkäilemään sitä kotvan aikaa. Valitettavasti en saanut verhoja vielä valmiiksi, mutta sain aloitettua verhojen esikäsittelyn, joten huomenna voin jatkaa taas verhojen parissa. Tuossa kun noiden kankaiden kanssa touhusi, alkoi jostain vanhastaan tulla erilaisia muistikuvia ja tipsejä miten niitä pitäisi käsitellä. Olen aika ylpeä itsestäni hermoni kestivät suht hyvin, sallin itselleni olla hieman suurpiirteinen sekä sain lyhennettyä kolmet housut ja aloitettua verhojen lyhentämisurakan. Musta ja Singeristä tais tulla ihan hyviä kamuja!


Tästä se lähtee...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mahtavaa että löysit sivuilleni!
Jätäthän kommentin käynnistäsi, luen niitä mielelläni.