sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Hiidenkirnuja jahtaamassa Espoon Pirttimäellä






Pirttimäen ulkoilualue on ollut pitkään mielessä ja toiveena päästä sinne taas patikoimaan. Ulkoilureitit ovat todella hyvin hoidettuja ja helppokulkuisia, sillä ne ovat talvella hiihtolatuja.

Edellisellä kerralla sade yllätti ja tämän vuoksi päädyimme lyhyempään reittiin. Tuolloin huomasin opastaulusta, että alueella on hiidenkirnuja ja halusin ehdottomasti tulla katsomaan niitä. 

Lähdin uudemman kerran kokeilemaan sitä pidempää patikointireittiä ja minulla oli toiveena nähdä ne hiidenkirnut.





Hämmästyin, kuin katsoin Pirttimäen sijaintia kartalta, huomasin sen sijaitsevan Nuuksion alueella, aivan Nuuksion Pitkäjärven ja Bodom-järven välissä. Yllätyin, sillä sieltä on patikoiden vain 7 km Solvallaan, kun autolla se on jotakin ihan muuta.

Vaikka olen ikäni asunut Espoossa, niin nuo Pohjois-Espoon ulkoilualueet ovat minulle edelleen suuri mysteeri, en ole niissä juurikaan käynyt. 

Yksi syy lienee, että nuo ulkoilualueet eivät ole helposti saavutettavissa, muutoin kuin autolla. Espoon poikittainen liikenne ja sisäiset liikenneyhteydet ovat aika onnettomat ja kuuluisia siitä, että ne kestää.



Patikointia Pirttimäellä 




Lähdin matkaan ja tällä kertaa aurinko paistoi, joten ei ollut pelkoa sateesta. Tutkin karttaa tarkasti, jotta pääsen katsomaan niitä hiidenkirnuja, joten minun piti valita keltainen reitti. 

Aluksi kaikki reitit kulkee samaa matkaa, vihreä eli lyhin reitti erkanee parin kilometrin jälkeen, sitten kuljetaan sinistä reittiä noin kilometrin verran ja lopuksi seurataan keltasta reittiä, niin päästään hiidenkirnuille. 






Olin niin iloinen huomatessani selkeät  reittimerkinnät ja aina kuin tie erkani opasteet olivat näkyvillä sekä kartta lähellä. 

Paikoitellen maasto näytti todella tutulta, olen varma siitä, että olen ratsastellut samoja reittejä pitkin, sillä aikanaan vuokrasin lähitallilta hevosta. 

Reitti kulki todella hyväkulkuista soratietä, oli ihanan rauhallista, minun lisäkseni vain muutamia kävelijöitä, sienestäjiä ja pyöräilijöitä. 














Saavuin Sorlammen luokse ja sitten alkoikin haasteet. Löysin WC:n ja taukopaikan, mutta kun yritin lukea siellä olevaa karttaa, niin olin ihan sekaisin. Yritin hahmottaa missä nuo hiidenkirnut sijaitsevat, mutta pyörin vain ympyrää. 

Tarkistelin karttaa uudemman kerran ja päätin lähteä vielä jatkamaan keltaista reittiä eteenpäin. Ajattelin, että pakkohan niistä hiidenkivistä on olla kunnon viitat, kun ne on kerran kartassa mainittu ja merkitty vielä nähtävyydeksi. Vastaan tuli luontopolku ja katsoin että se kulkee tien suuntaisesti, Sorlammen rannan tuntumassa, joten poikkesin mieluummin sinne kävelemään. 


Sorlampi


Muutaman kerran tuli käveltyä ohitse...


Sorlampi





Luontopolku palautui takaisin soratielle ja hetken kuluttua näin viitan hiidenkirnuille. Innostuin, lähdin viitan osoittamaan suuntaan, mutta en löytänyt enää lisää opasteita, vaikka kuinka katselin ympärille. En löytänyt lähistöltä mitään, mikä viittaisi hiidenkirnuihin. 

Kuljin syvemmälle metsään, mieleeni palasi eksyminen Sipoonkorven kansallispuistossa, joten kovin syvälle metsään en viitsinyt mennä. Aloin vaipua jo epätoivoon, sillä olisin todella halunnut nähdä nuo kirnut. 

Päätin palata takaisin reitille ja katsella matkan varrelta, jäikö minulta jotakin huomaamatta. Vastaan tuli pariskunta ja kyselin heiltä ovatko he nähneet kirnuja? Eivät hekään olleet löytäneet niitä, päätin lähteä takaisin viitan luokse ja haravoida vielä sen lähialueen, mutta tuloksetta. Luovutin ja jatkoin matkaa, että en jäisi metsään pimeän tultua. 


Hieno opaste, mutta jatkoa ei löydy...


Ristiin, rastiin mutta ei vaan löydy


Ei mitään mainintaa


Harmissani jatkoin matkaa ja kun olin kävellyt noin 500 metriä näin metsässä tuon pariskunnan ja huutelin vielä heille olivatko löytäneet kirnuja. Eivät olleet, mutta hetken päästä he huutelivat takaisin, että nyt ne löytyi! 

Olin juuri ohittanut isomman polun ja katsoin, että pariskunta oli metsässä juuri sen kohdalla. Seurasin polkua ja niinhän siinä kävi, että se johti suoraan hiidenkirnuille. Miksi siinä kohtaa ei ollut niitä opasteita?


Löysin kuusi kirnua, yksi ilmeisesti maan peitossa




Näyttää ihan kasvoilta 


Hiidenkirnuja oli kuusi, ne olivat suhteellisen pyöreitä ja osassa oli vettä. Seitsemättä kirnua ei löytynyt, vaikka kuinka etsimme. Kirnut olivat hauska näky, ihan uskomatonta miten vanhoja ne ovat. 

Pariskunta lähti ja jäin vielä kuvailemaan kirnuja ja kohta tuli muutama herra, hekin olivat etsineet kirnuja jo tovin. Hassua, että kirnuille on viitta, mutta tarkempia ohjeita ei ole. 


Ruska saapuu


Hynkälampi


Hynkälammen taukopaikka


Sulalampi


Lähdin tyytyväisenä jatkamaan matkaa, sillä olin kuitenkin löytänyt nuo kirnut. Piipahdin vielä ihmettelemässä suurta siirtolohkaretta Hynkälammen yläpuolella, siellä oli taukopaikka. Harmi ettei ollut makkaraa mukana, sillä vatsassa alkoi jo kurnia. Olin etsinyt jo pitkään niitä kirnuja, no onneksi oli protskupatukka mukana. Reitin piti olla pituudeltaan noin  8,3 km, mutta jälleen minun reitti oli "vähän" pidempi. 




Pirttimäen ulkoilualue




Pirttimäen ulkoilualue sijaitsee Espoossa Nuuksion alueella, Nuuksion Pitkäjärven ja Bodom-järven välissä. Ulkoilualue on noin 430 hehtaarin kokoinen erämaa-alue, se on  jääkauden muovaama ja siellä on suuria korkeuseroja. 

Alueella on useita lampia ja kosteikkoja, siirtolohkareita sekä jyrkkiä kallionrinteitä. Pirttimäen ulkoilualue oli aikanaan Dahlbacka-niminen metsätila, jonka Helsingin kaupunki osti vuonna 1946, myöhemmin se on laajentunut huomattavasti. 




Ulkoilualueen pysäköintipaikan luona on lapsille iso leikkpaikka, pallokenttiä, kahvila, kerhohuone, takkatupa ja sauna. 

Alueella on noin 20 km opastettuja hyväkuntoisia reittejä, jotka ovat talvisin hiihtolatuja. Reitit ovat eri pituisia ympyräreittejä, luontopolkuja sekä sieltä on yhteysreittejä Solvallan ja Luukkaan ulkoilualueelle. 

Reittien varrella on keittokatoksia ja lampien vierestä löytyy WC. Sorlammen kautta kulkevan reitin varrelta löytyy jääkauden aikaisia hiidenkirnuja.



Hiidenkirnut





Hiidenkirnut ovat onkaloita, jotka ovat muodostuneet kallioihin jääkauden sulamisen aikaan. Virtaava vesi tai aallokko on pyörittänyt kiviä, jotka ovat kaivertaneet kallioon pyöreitä koloja. Suurimmat kirnut ovat noin 10-13 metriä syviä, ne sijaitsevat Askolassa ja Rovaniemellä. 

Suomen vanhimmat hiidenkirnut lienevät Aarnipata ja Rauninmalja, jotka sijaitsevat Helsingin Pihlajanmäessä. Kirnut löytyivät tietöiden yhteydessä 1990-luvulla ja niiden uskotaan olevan noin 50 000-100 000 vuotta vanhoja. 




Pirttimäen ulkoilualueelta löytyy kuuden hiidenkirnun ryhmä, ne ovat syvyydeltään noin puolesta metristä kahteen metriin ja halkaisijaltaan noin puoli metriä. Kirnut on tyhjennetty ja yhdestä kirnusta oli löytynyt mela, jonka sanotaan olevan 1400-1600-luvulta.



Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 




8 kommenttia:

  1. Mä olen huomannut lukuisia kertoja tuon, että ratkaisevassa kohdassa opasteet puuttuvat. Siinä sitten haahuilee ympäriinsä ja kokeilee mikä reitti veisi haluttuun paikkaan. Onneksi ette luovuttaneet!

    Jos hiidenkirnut kiinnostavat enemmänkin, niin Askolasta löytyy kallio, jossa on parikymmentä hiidenkirnua. http://www.hiidenkirnut.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein todella on niin että selkeät kohdat on hyvin merkitty, mutta sitten polkujen risteyskohddista puuttuu opaste. Juuri muutama viikko sitten eksyin kolme kertaa Uutelassa! Nälkä alkoi olla jo kova, kun en ollut varautunut eväiden kanssa. Postausta tehdessä huomasin todella maininnan tuosta Askolasta ja siellä pitää ehdottomasti käydä, hyvä syy lähteä sukuloimaan :)

      Poista
  2. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Täytyypä käydä kokeilemassa sekin! :)

      Poista
  3. Ompas kivoja kun on noin pieniä ja niitä on monta! Itse olen käynyt Pumpulikirkolla, Rautavaaralla. Se on iso hiidenkirnu, kallioon porautunut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin ilmeisesti erikoinen juuri siitä, että on useampi kirnu vierekkäin, olisipa hauska nähdä myös tuollainen iso kirnu!

      Poista
  4. Vastaisen varalla kannattaa pitää mukana esim kännykkää josta auki linkki: retkikartta mobile. Siitä näet missä olet ja myös esim ne mahdolliset hiidenkirnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, täytyypä tutustua kyseiseen ohjelmaan!

      Poista

Mahtavaa että löysit sivuilleni!
Jätäthän kommentin käynnistäsi, luen niitä mielelläni.