Haudi, haudi, haudi!
Pitkästä aikaa taas sorvin äärellä, kirjoitusinto on ollut hieman hukassa, mutta monet ovat varmaan seuranneet Martan matkaa Facebookin tai Instagramin kautta. Olen aina naureskellut kun ystäväni on sanonut ”en jaksa enää illalla avata tietsikkaa kun on ollut koko päivän koneella”, itse kun olen ollut päivän koneella, niin olen sujuvasti jatkanut myös illalla läppärin kanssa ja raahannut sen aina reissuille mukaan. No nyt se on käynyt myös minulle, eli en muista milloin olisin viimeksi ollut koneella??? Viimeinen blogiteksti on postattu 15.7, eli ehkä silloin olen viimeksi viettänyt enemmän aikaa läppärillä, vaikka se on kuitenkin kulkenut mukana koko ajan.
Tässä tulee hieman päivitystä heinäkuulta, postauksia näistä reissuista kirjoittelen varmaan villasukat jalassa syksyn sateissa ja hämärässä. Alkukuusta varmistui Rosalle jatko-opintopaikka Englannissa Brightonissa ja nyt olen koittanut nauttia mahdollisimman paljon äiti-tytär laatuajasta. Kävimme mm. RoadTripillä ihastuttavissa pienissä kylissä (Moudon-Lucens-Romot), retkestämme voit lukea täältä.
Papikin innostui meidän pienestä RoadTripistä ja kävin hänen kanssa tutustumassa upeisiin keskiaikaisiin kaupunkeihin (Yverdon ja Grandson, yllätys että molemmissa kaupungeissa on linna) Neuchtel-järven rannalla. Tänä kesänä minulla on ollut hirveä hinku päästä RoadTripille, yritin epätoivoisesti ehdottaa Papille että vuokraisimme asuntoauton ja lähtisimme matkaan, sillä nämä houkuttavan lyhyet välimatkat ja useat mielenkiintoiset kohteet, olisi niin helposti saavutettavissa…
Pitkästä aikaa olen saanut raahattua Papin patikoimaan ja olen päässyt valloittamaan muutamia maamerkkejä, Ranskan puolella kävelimme Juran upeissa maisemissa Mont Rond vuorelta - pienelle Mont Rond vuorelle, tuosta reissusta voit katsoa kuvia ja lukea täältä.
Saavutimme Papin kanssa myös toisen lähiympäristön maamerkin, Dolen Pallon, joka toimii minun maamerkkinä ja näyttää suunnan aina kotiin. Tuo reissu ei ollut kovin onnistunut sillä, poikkesimme minun ”patikointi raamattuni” reitiltä ja nousimme ylös jyrkkää laskettelurinnettä pitkin ja maisemat olivat tylsiä, jonkun syyn takia nuo tietyt patikointireitit päätyvät noihin kirjasiin…
Patikoimme Veveyn (Montreux riviera) lähellä sijaitsevaan Mont Pelerinin vuorelle, jossa on TV-torni. Ylös torniin pääsee hissillä ja sieltä on upeat näkymät Geneve-järvelle, joku ei aina muista että potee korkean paikan kammoa!
Kävimme patikoimassa myös tasaisella maalla ja löysimme vastarannalta herttaisen Hermancen kaupungin, joka sijaitsee Ranskan aivan rajalla. Reitti oli aivan fantastinen se kulki metsissä rajan molemmin puolin, läpi upeiden viiniviljelmien, josta oli upeat näkymät järvelle ja Juralle.
Ylisöpö Hermancen kylä Ranskan rajalla |
Heinäkuu on ollut oikein patikointikuukausi sillä itse kävin patikoimassa Rhône-joen rantoja pitkin ja sain jopa houkuteltua Rosan mukaan patikoimaan ja tavoittelemaan Thoiryn ristiä, mutta tuo reitti oli liian haastava ja valitettavasti tuo risti jäi näkemättä. Täytyypä selvittää löytyisikö sinne jotain helpompaa reittiä.
Viimeaikoina tilanteet ovat muuttuneet tiuhaan tahtiin kotirintamalla, joten päätimme ottaa Papin kanssa pienen aikalisän ja lähdimme lomailemaan Amalfin rannikolle. Amalfin rannikko on ollut pitkään toivelistallani ja useita ”must see”-kohteita oli ehtinyt kertyä. Meillä oli tukikohtana Sorrento ja sieltä teimme erilaisia päiväretkiä, ajelimme mopedilla Pompeihin ja Amalfin rannikon pikkukyliiin (Positano, Amalfi, Ravello, Noceno), kävimme Vesuvius-tulivuorella, Napolissa sekä Caprin saarella. Italia ei kyllä petä, viikko oli aivan loistava näimme upeita paikkoja, söimme ihania ruokia ja lisäbonuksena tapasimme tuttujakin. Italiasta tulee varmasti vielä syksyn mittaan useita postauksia, samalla reissulla tuli nähtyä myös kolme UNESCO-kohdetta!
Sorrenton kaupungin pienet kujat |
Mopedilla ympäri Amalfin rannikkoa, UNESCO-kohde |
Pompein kaupunki jäi Vesuviuksen purkauksen alle, UNESCO-kohde |
Kaunis Positanon kaupunki |
Vihdoin pääsin käymään parissa kohteessa, joissa olen halunnut käydä jo siitä lähtien, kun muutimme tänne Sveitsiin, liekö syynä nämä heinäkuun helteet vai meikäläisen pitkäaikainen ja systemaattinen aivopesu? Rosan kanssa kävimme Les Diablerets-vuorella ja pääsin ensimmäistä kertaa jäätikölle ja se oli ihan huippua, uskaltauduin jopa kävelemään Peak-to-peak riippusiltaa pitkin tuolle 3000 metrin korkeudessa sijaitsevalla näköalapaikalle. Tästä reissusta tulee juttua lisää myöhemmin.
Toinen paikka mihin olen pitkään kinunut päästä on Montreuxin yläpuolella sijaitseva Rochers de Naye vuori (2042m). Vuorelle pääsee maisemajunalla, vaikka matka kestää noin 50 minuuttia, niin se tuntuu todella lyhyeltä, kun juna kiertelee noiden mahtavien maisemien halki. Paikka oli aivan huikea ja tästä reissusta teen myös myöhemmin oman postauksen.
Heinäkuu on ollut todella lämmin ja voin vain haaveilla koneellisesta ilmastoinnista, onneksi välillä on vähän sadellut, niin se on hieman jarruttanut tahtia. Viime kuussa ollaan patikoitu paljon, se on ollut mukavaa ulkoilua ja yhdessäoloa, sitä paitsi ylhäällä on ollut paljon viileämpää. Helteistä huolimatta kesäiset ratsastusreissut Fuxi-ponin kanssa ovat olleet aivan ihania ja on ollut kiva seurata paikallista satokautta, pellot muuttavat muotoaan melkein viikottain. Heinäkuuta varjostaa 14 Juilliet kansallisjuhlan saama ikävä päätös, Turkin tilanne sekä tapahtumat Saksassa. Äkkilähtö Italiaan oli hyvä ratkaisu, loma oli oikein onnistunut ja mukava irtiotto arjesta.
Kuulostaa juuri sellaiselta kyl kesän pitääkin olla :)
VastaaPoistaLes Diableres on kyllä kuvien perusteella huikean kaunis! Taitaa kyllä mennä must see -listalle.
Kiitos Anna :) Maisemat ovat kyllä todella huikeita ja jäätiköllä voi patikoida, oma kenkävalintani oli surkea, suosittelen lenkkareita tai vastaavia, joilla voi kävellä lumessa. En tiedä uskaltaisinko talvella lähteä kävelemään tuota riippusiltaa...
VastaaPoistaHuomasin pienen kirjoitusvirheen tekstissäni eli paikan nimi on Les Diablerets (käyn korjaamassa tekstin), hiihtoaluetta markkinoidaan myös nimellä Glacier 3000.