Työpäivä viinitilalla

Taas on se aika vuodesta! Tällä hetkellä viinitiloilla eletään vuoden kiireisimpiä aikoja ja sadonkorjuu on juuri alkamassa. Tänä vuonna sadonkorjuu on hieman myöhemmin, nyt on jo siis lokakuu ja kelit ovat alkaneet viilentyä, aamuisin on ollut noin 10 astetta ja päivisin mittari kipuaa kymmenen asteen paremmalle puolelle, mutta tuulisella säällä noista lämpöasteista ei ole hyötyä.

Tämän päivän työnantaja

Menimme viikolla ParentTime-ryhmän kanssa poimimaan rypäleitä Daleyn kylään Alainin viinitilalle, joka sijaitsee Lavauxin viinialueella Lausannen ja Montreuxin välissä. Muutamana vuonna olemme käyneet Alainin luona viininmatajaisissa, mutta viime vuonna olimme ensimmäistä kertaa viinitilalla töissä poimimassa rypäleitä ja päivä oli tuolloin todella onnistunut, tuosta päivästä voit lukea lisää aikaisemmasta postauksestani ”Sadonkorjuuta Lavauxin upeissa maisemissa”. Sana on ilmeisesti kiirinyt, sillä tänä vuonna kun lähetin yömyöhällä tapahtumasta vanhemmille infoa, niin kaikki paikat olivat varattu jo aamulla 8:15 ja saman verran jäi nimiä jonotuslistalle. Yritin kovasti saada meille uutta sadonkorjuupäivää, mutta valitettavasti Alainilla ei ollut niitä enää tarjota.

Maisemat Lausannen suuntaan

Maisemat Veveyn suuntaan

Näkymät Alpeille

Saavuimme aamulla Alainin luokse ja kun jälleen kerran näin nuo maisemat niin onnen tunne valahti joka jäseniin. Tuo paikka on vaan niin kaunis, vaikka oli sumuinen sää eikä Alpit näkynyt niin nuo viiniviljelmät ja Geneve-järvi ei petä koskaan. Ensimmäiseksi hörppäsimme kahvit ja nautimme croisantit aamupalaksi, sen jälkeen siirryimme työmaalle ja saimme Alainilta opastuksen rypäleiden leikkaamiseen. Meidän tehtävänä oli kerätä Pinot Noir-rypäleitä joista tehdään punaviiniä, meidät ohjattiin talon yläpuolella sijaitseville viljelmille ja siitä lähdimme keräämään rypäleitä Veveyn suuntaan. Yhden rivin kimpussa oli aina kaksi henkilöä molemmin puolin ja siinä työn lomassa oli mukava rupatella, vaihtaa kuulumisia ja tutustua uusiin vanhmpiin. Poimimme rypäleitä köynnöksien alaosista ja keltaiset laatikot täyttyivät haipakkaa vauhtia, välillä täytyi pitää pientä taukoa ja venytellä selkää. Nuo Pinot Noir-rypäleiden tertut olivat paljon pienempiä kuin valkoisen Chasselas-lajikkeen rypäleet mitä keräsimme viime vuonna, tertuissa oli paljon kuivia rypäleitä ja niitä sai puhdistaa paljon enemmän.

Uusien työntekijöiden perehdytys

Tälläinen ulkoilmaoffice 

Homma etenee

Työskentelimme yhteensä noin kolme tuntia ja saimme poimittua monta riviä tyhjäksi, ihan Veveyhin asti emme sentään ehtineet ennen kuin tuli lounasaika. Olimme olleet todella reippaita ja Alain kertoi että olimme poimineet noin 2500 pullollista rypäleitä. Tänä vuonna meidän ryhmästä jopa kolme oli onnistunut leikkaamaan sormensa, vaikka siitä alussa varoiteltiin, mutta onneksi kenellekään ei käynyt pahemmin! Tulimme työmaalta ja pesimme kädet sekä työvälineet ja laitoimme ne takaisin saksipuuhun.

Saksipuu
Kuva: J.Heck

Keräännyimme alas patiolle Aperolle ja maistelimme viime vuoden Chasselas-viiniä, tiedä vaikka olisi ollut juuri minun keräämiä rypäleitä. Työskennellessä keli oli ollut hyvä, sumuinen mutta ei sadetta, nauttiessamme Aperoa tuuli yltyä ja taisi tulla muutama pisarakin. Aperon jälkeen meille oli tarjolla lounas ja sehän maistui sillä olimme kaikki nälissämme, raskaan typäivän jälkeen. Ruoan jälkeen hyvästelimme Alainin ja saimme palkaksi pullollisen viimevuotista Chasselas-viiniä ja se maistuu ihan parhaalle, olen varma että se on  tehty omin kätösin poimituista rypäleistä.

Apero or AfterWork?
Kuva: J.Heck

Näissä maisemissa kelpaa
Kuva: C.Bertell

Lounashetki 

Jälkikirjoitus:

Postauksesta unohtui kokonaan mainita, kuinka mieltäni lämmitti kovasti, kun eräs juuri muuttanut rouva Etelä-Afrikasta sanoi minulle, että tämä on ollut hänen paras päivä täällä Sveitsissä. Ymmärsin todella mitä hän tarkoitti, sillä muistan että oma alkuni ei ollut mikään helppo ja kun ensimmäistä kertaa vierailin Alainin viinitilalla ja näin nuo maisemat sekä tutustuin moniin uusiin vanhempiin, niin ajattelin ihan samoin, tuo päivä oli silloin paras päiväni Sveitsissä. Onneksi niitä on tullut kolmen vuoden aikana monta lisää!

Lavaux

Lavaux on tunnettu upeista maisemista sekä terassimaisista viinitarhoista, jotka alkavat Lausennen jälkeen Lutryn kaupungista ja jatkuvat aina Chilloinin linnallle, Montreuxiin asti. Lavaux käsittää noin 800 hetaarin kokoisen viininviljelyalueen joka kulkee noin 40 km Geneve-järven rantaa pitkin ja pitää sisällään 14 kylää ja pientä kaupunkia.  Lavauxin osuus Vaudin kantonin viiniviljelmistä on noin 20%. Lavauxin alueen viinitarhat ovat kuuluneet UNESCO:n suojelukohteisiin vuodesta 2007 lähtien, alueella on useita patikointireittejä, jotka kulkevat viinitarhojen läpi. Monet viininviljelijät toivottavat vierailijat tervetulleeksi ja esim. Alainin tilalla voi pitää pienen tauon, talon läheltä viiniköynöksien luona sijaitsee pieni jääkaappi, mistä voi ostaa pienen pullollisen viiniä ja nauttia sitä viiniviljelmien keskellä sijaitsevassa mökissä.

Le Daley, Alain Chollet 

Varsinainen synttäriyllätys ja Annecyn Désalpe

Huh huh mikä viikonloppu! Meidän Papilla oli syntymäpäivät perjantaina, hän tunnetusti odottaa niitä joka vuosi kuin kuuta nousevaa ja meidän perheessä ei ole kenelläkään epäselvää milloin nuo kemut on. Meidän perheellä on ollut jo pitkään traditiona että synttärisankari saa valita ravintolan mihin mennään syömään ja tämä Papin valitseman ravintolan arvuuttelu alkoi jo pari viikkoa sitten. Papi odottaa aina lahjoja ja en vain koskaan onnistu lahjahankinnoissa, joten olen päättänyt, että hankin hänelle vain sellaisia lahjoja mistä itse pidän, joten jos hän ei niistä pidä, niin minä voin ottaa ne sitten omaan käyttöön. Mekkoa tai käsilaukkua en ole vielä hänelle ostanut, mutta ei sitä koskaan tiedä… Tänä vuonna synttärilahjaksi järjestelin meidän Rosalle lentoliput ja hän lensi synttäriyllärinä viikonlopuksi kotiin. Yllätys onnistui täydellisesti, Papilla ei ollut hajuakaan koko asiasta ja kun Rosa pämähti ravintolaan niin Papin ilme oli näkemisen arvoinen. 

Todellinen synttäriyllätys

No tottakai minäkin pääsin nauttimaan tästä Papin synttärilahjasta ja sain osakseni laatuaikaa tyttären kanssa. Sopivasti eilen Ranskan Annecyssä järjestettiin Désalpe-tapahtuma ja lähdimme Rosan kanssa sinne sitä katsomaan. Annecyn Désalpe-tapahtumaa on järjestetty jo vuodesta 1973 lähtien ja tuolloin vanha kaupunki täytyy maatilan eläimistä, myyntikojuista ja ympärillä soi musiikki ja jalalla voi pistää koreaksi, tapahtuman kruunaa iltapäivällä järjestettävä ”Le Defilé”-kulkue. Kulkueessa esittäytyvät eri maakunnat, mukana on traktoreita, maatilan eläimiä, soittokuntia, tanssijoita kansallispuvuissa, Berhandilaiskoiria sekä paljon muuta ihmeteltävää. Kulkue kiertää vanhan kaupungin ympäri ja kadut täyttyvät ihmisistä. 

Lempipaikkani Annecyssä <3 Kaunis Annecy <3

Annecy Pont des Amours ja Annecy-järvi

Nyt on huuliharpulla mittaa...

Pienet vasikat ottaa ihan rennosti vaikka ihailijoita riittää

Le Défile, Annecyn Désalpe-kulkue

Väsynyt osallistuja 

Kulkueen jälkeen lähdimme vanhan kaupungin keskustaan kiertelemään ja katsomaan erilaisia myyntikojuja. Tuo vanhan kaupungin keskusta oli tupaten täynnä porukkaa ja siellä oli todella vaikea päästä etenemään, varsinkin niissä kohdissa missä oli erilaisia esityksiä. Maatilan eläimet oli tuotu kaupunkiin ja toisaalta kauhean kiva idea ja lapset varmasti tykkäävät, mutta miten mahtavat nuo eläimet sopeutua tuohon hälinään ja kaikkeen touhuun niiden ympärillä. Melkein jokaisella vastaantulijalla oli kädessään vihreätä Genepic-olutta ja pakkohan meidänkin oli maistaa tuota outoa juomaa. Juoma oli todella erikoisen näköistä ja se oli ihan juotavaa, mutta ei siitä mitään uutta suosikkijuomaa tullut. Tätä juomaa varmaan kuluu Irlannsisa St Patrikin päivänä. 

Vanha kaupunki täynnä ihmisiä

Jotkut osaa nukkua vaikka ympärillä tapahtuisi mitä

Ihanat hanhet

Kurpitsojen aika

Vihreää Genepic-olutta 

Kaikki kiva loppuu aikanaan, haikeana vein Rosaa lentokentälle, seuraavan kerran taidetaan saada neidin jouluksi kotiin, ellei mitään ihmeellistä tapahdu! Alankin tässä laskea jo päiviä jouluun, eikä enää yhtään ärsytä, että joulukoristeet on tullut kauppoihin.

Tervetuloa blogiini

www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa

Facebook-sivulta tai Instagramista

Kynttilät ojennukseen

Syksy tuli tänne meille ihan yllättäin, vielä viikonloppuna oli suhteellisen lämmintä ja alkuviikosta sitten viileni ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Kun kerran illat pimenevät niin päätin kaivaa kynttilät esiin ja niitä etsiessäni huomasin että kynttilöitä oli vähän siellä sun täällä, joten ajattelin kerätä kaikki yhteen pinoon että ne löytyisivät helpommin ja niitä tulisi poltettua useammin. No niitä kynttilöitähän sitten löytyi ja niitä löytyi lisää ja sitten niitä löytyi vielä lisää, puhumattkaan kynttilänjaloista ja -alustoista sekä tuikkukupeista. Martalle tyypilliseen tapaan keräsin kaikki mahdolliset kynttilät ja niihin liittyvät tarvikkeet keittiön ruokapöydälle ”häpeän hetkeksi”, nähdäkseni minkälainen määrä niitä on ja onkohan niistä kaikki ihan tarpeellisia??? 

"häpeän hetki"

Löytyi mieletön määrä tuikkuja tavallisten valkosten lisäksi eri väreissä, useita tuoksuja avattuja ja avaamattomia paketteja. Tuikuille löytyi myös hurja määrä erilaisia kuppeja, yksittäisiä kappaleita, joulunvärisiä, halpiksia sekä ihania Iittalan ja Pentikin kuppeja, mutta värimaailma ei enää miellytä. Tuikkukuppeja ja kynttilöiden jalkoja on saatu lahjaksi, arpajaisvoittoina joitain on ostettu, mutta kaikki ovat niin erilaisia, eivätkä ole keskenään kivannäköisiä. Kynttilöistä puhumattakaan tuikkujen lisäksi löytyy pöytäkynttilää, kruunukynttilää, koristekynttilöitä, osittain poltettuja, erilaisiin juhliin hankittuja tai teemojen mukaan esim. joulu, pääsiäinen, sisustuskynttilöitä, joista aika on ajanut jo ohi, joistain on ostettu kun halavalla sai ja erilaisia asetelmia varten löytyi hiekkaa, kiviä yms. Tilpehööriä.

Kaikkien näiden näkeminen ruokapöydällä sai hien pintaan, yritin kooklailla ja pinnailla löytääkseni jotain kivoja ideoita sekä huutelin apua eräästä FB-ryhmästä. Löysin muutamia kivoja käyttökelpoisia ideoita ja vinkkejä, joita aion hyödyntää jatkossa kun tämä kynttilähässäkkä joskus selkiää. Pari päivää kattelin tuota tavaramäärää ruokapöydällä, kunnes lajittelin kaikki samanlaiset kynttilät, jalat ja kupit omiin ryhmiin, nähdäkseni minkälaisen tilan ne vaativat. Jostain tuli mieleeni ”niksipirkkamainen” ohje kodinraivaajille: Täytä tyhjänä olevat kauniit koriste-esine purkit ja purnukat, äläkä pidä niitä turhaaan tyhjinä! 

Siitä se sitten lähti!

Kukkavaasit ja lasiesineet saivat täytettä

Olohuoneen kirjahyllyssä on hurja määrä vaaseja, kukkamaljakoita, lasiesineitä, joten päätin ottaa ne käyttöön. Tyttäreni lahjaksi saadut kynttiläleivonnaiset laitoin pienelle kerrosvadille ja hänen ripijuhlista jääneet vaaleanpunaiset kynttilät sijoittelin erilaisiin lasivaaseihin ja yhteen maljakkoon sain mahtumaan koristehiekkapakkauksen. Avasin kaikki tavalliset tuikkupussit, laitoin tuikut isoon lasiseen konjakkilasiin ja halusin sijoittaa sen kädenulottuville, kuten myös valkoiset kruunukynttilät, joita käytän usein. Kruunukynttilät saivat uuden kodin pienestä pullokorista ja kynttilöiden lisäksi siihen mahtui vielä sytytin, tulitikut sekä sammu. Muut kruunukynttilät ja tuikut laitoin erilaisiin tyhjiin kukkamaljakoihin kirjahyllyn alimmalle hyllylle piiloon. Päivitin  samalla uusilla valkoisilla tuikuilla viime vuoden Itsenäisyyspäivksi tekemäni Suomen lipun. Punaisia kynttilöitä oli jonkin verran, keräsin ne kaikki yhdelle kynttilälautaselle ja nyt minulla on jo jouluksi valmis kynttiläasetelma. Aikaisemmin ostamani pyöreät ruskeansävyiset sisustuskynttilät saivat paikan Mariskool-vaaseista ja odottavat siellä vuoroansa.

Rosan kakkugalleria ja tietysti Roosan väriset juhlakynttilät

Niin oon tyytyväinen kruunukynttilöiden uuteen kotiin 

Tuikut ja vanhat kruunukynttilät piilossa alahyllyllä 

Itsenäisyyspäivän kynttilät jo hankittu

Itsenäisyyspäivän kynttelikkö

Joulun kynttiläasetelma valmiina

Kaikki erilaiset tuikkukupit sain mahtumaan Ikean säilytyslaatikkoon, jonka sain näppärästi laitettua ruokailutilan hyllykön mustaan laatikkoon, jonne sujahtivat myös isot pyöreät kynttilänalustat, kaikki avaamattomat tuoksulliset tuikkupaketit, asetelmien koristeluun tarkoitetut hiekat ja kivet sekä muut materiaalit, tulitikkuja ja käyttämättömät pikkukynttilät. Seuraavaksi keräsin kaikki jämäkynttilät Candles-laatikkoon, jonka paikka on keskeisellä paikalla TV-tasolla, aikaisemmin säilytin laatikossa tuikkuja, jotta ne olisisvat helposti saatavilla, mutta kaikki tuikut eivät sinne mahtuneet. Jämäkynttilöissä oli jonkin verran kruunukynttilöiden jämiä, otin hyötykäyttöön poistolistalla olevat tuikkukupit ja täytin ne harmaalla koristehiekalla, lykkäsin sinne kruunukynttilän jämän ja vein ne ulkokäyttöön. Tein toisen samanlaisen asetelman yksittäisestä lasivaasista ja siinä pystyn hyödyntämään nuo järkyttävät keltaiset kruunukynttilät, jotka olen joskus hankkinut kevätsisustusta varten. Enää oli jäljellä muutama lasiin tehty kynttilä ja ne vein meidän pihan susääntulokäytävälle valoa näyttämään, myöhemmin niitä voi hyödyntää ulkokynttilöiden kuppeina. Viime jouluksi tein ystäville tuikuista muistamisia, sydämenmuotoisia asetelmia. 

Tuikkukupit mahtuivat mukavasti Ikean laatikkoon

Näppärä säilytyspaikka kynttilöille

Jämäkynttilät odottavat vuoroaan

Käden ulottuvilla

Ulkokynttilöiden tuunausta

Uudet DIY-ulkokynttilät

Ulkokynttilöiden testikäyttö

Valoa sisäääntuloon

Jouluinen tuikku-DIY