sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Mietteitä ulkosuomalaisuudesta






Ensimmäistä kertaa postaukseni on hieman henkilökohtaisempi, sillä yleensä kirjoitan postauksia jotka liittyvät matkailuun, nähtävyyksiin tai yleisesti meidän elämään täällä Sveitsissä. Nyt ajattelin hieman kirjoittaa mietteitäni ulkosuomalaisuudesta ja samalla hieman avautua, siitä minkälaista minun mielestä on asua ulkomailla. Niille, jotka eivät ole blogini aktiivisia lukijoita, haluan kertoa, että kirjoittaja asuu tällä hetkellä Sveitsissä ja muutti tänne kahden teinin kanssa Suomesta miehen työn vuoksi. Tämä on meille toinen kerta kun asumme ulkomailla aikaisemmin asuimme muutamia vuosia Madridissa. 

London & Beyond-blogin Leena haastoi meidät ulkosuomalaiset bloggaajat kirjoittamaan postauksen, siitä mikä meidän mielestä on parasta Ulkosuomalaisuudessa. Itse ajattelin lähestyä aihetta ihan koko kattauksella eli käsitellä niin hyviä kuin huonoja puolia sekä millaista arki on vieraassa maassa.



Mitä on olla ulkosuomalainen?




”I don't drink coffee I take tea my dear

I like my toast done on one side
And you can hear it in my accent when I talk
I'm an Englishman in New York”






Ulkomailla asuvia suomalaisia kutsutaan ”ulkosuomalaisiksi” ja jo itsessään tuo sana kuulostaa minun korvissani epämiellyttävältä, se tuo tunteen että olen todellakin muukalainen. Mieleeni tulee ensimmäiseksi Stingin laulu ”Englishman in New York”, joka kertoo mielestäni hyvin siitä, miltä tuntuu kun yrittää sopeutua toiseen maahan, mutta toisaalta myös Suomessa tunnen usein olevani vieras, vain käymässä, kohta lähdössä, voisin siteerata tässä ”käymään vain”-kappaletta, sillä kun kuulumiset on vaihdettu niin heippa ja nähdään taas, mutta milloin? 


”See me walking down Fifth Avenue
A walking cane here at my side
I take it everywhere I walk
I'm an Englishman in New York

I'm an alien, I'm a legal alien
I'm an Englishman in New York”



Täällä suurten tuloerojen, eri kansalaisuuksien, uskontojen ja kulttuureiden sekä paikallisten tapojen ristitulessa on välillä todella vaikea löytää se oma tie mitä pitkin kulkea. Miten pystyy pitämään kiinni niistä omista arvoista loukkaamatta muita, kuinka pitäisi pystyä muuttumaan uuden elinympäristön paineessa ja pystyä sopeuttamaan uudet asiat oman perheen kesken. 


Elämää kuplassa




”If "Manners maketh man" as someone said

Then he's the hero of the day
It takes a man to suffer ignorance and smile
Be yourself no matter what they say

I'm an alien, I'm a legal alien
I'm an Englishman in New York”






Suurimman osan ajasta sitä elelee omassa kuplassaan, kun ei ymmärrä kieltä, niin moni asia menee ihan ohi ja oikeastaan usein ei edes ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu. Kaikki on todella kivaa, ihanaa ja mukavaa, et ymmärrä ilkeitä sanoja ja puheita tai jos ihmiset käyttäytyvät huonosti. Uutiset Suomesta kuulostavat useinmiten huonoilta ja jopa pelottavilta, kaikki netissä kirjoitetut vihapuheet saavat sinut ihmettelemään mitä siellä Suomessa oikein tapahtuu? Nykyisen asuinmaan kotimaan uutisia kuuntelet puolella korvalla, kun et oikein ymmärrä niitä, etkä oikein tiedä asioiden taustoja. Elät ja pystyt kommunikoimaan muiden ulkomaalaisten kanssa, jotka myös asuvat täällä myös vain väliaikaisesti, tämän vuoksi paikallisiin on vaikea tutustua sillä heillä on jo omat kaverit ja sukulaiset täällä. Täällä kaikki ulkomaalaiset auttavat mielellään toisiaan sillä kaikilta meiltä puuttuu se verkosto, mikä meillä oli siellä koti-Suomessa.



Suomalaisuus




”Modesty, propriety can lead to notoriety

You could end up as the only one
Gentleness, sobriety are rare in this society
At night a candle's brighter than the sun”







Kun olen poissa niin kaipaan Suomeen, kaipaan ystäviä ja sukulaisia sekä niitä suomalaisia juhlia joita aina vietettiin yhdessä. Usein meillä on arki, kun Suomessa vietetään perinteisiä juhlia Vappua, juhannusta, itsenäisyyspäivää tai Uutta Vuotta ja seuraan niitä juhlia haikeana Facebookista. Usein kaipaan suomalaisia ruokia kuten karjalanpiirakoita, ruisleipää, nameja ja aina kun näen täällä kaupoissa joitain suomalaisia tuotteita, niin niitä on pakko päästä koskettelemaan. Onneksi tänne meidän lähelle Divonneen Ranskan puolelle on vuosi sitten avattu Habitek Design liike, joka myy suomalaisia Iittalan ja Marimekon tuotteita. Viime viikolla kävin siellä ostamassa ystävälleni läksiäislahjaa ja huomasin että liike oli muuttanut isompiin tiloihin ja mikä parasta valikoima oli laajentunut, joten voipi olla että käyn siellä jatkossa usein ainakin hypistelemässä. 

Suomalaisuus korostuu muutenkin poissa ollessa, haluan viettää kaikkia suomalaisia juhlapäiviä ja teen itse niihin liittyviä ruokia tai leivonnaisia. Edustan kaikille täällä Suomea ja suomalaisuutta, olen ylpeä suomalaisuudesta ja tuon sitä esille kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Suomi keskusteluissa tuon aina esille kotimaista matkailua ja kerron vinkkejä missä käydä. Edustan Suomea niin hyvässä kuin pahassa, usein tunnen olevani todella muukalainen ja se outo suomalainen. Joudun vastaamaan tai kommentoimaan moniin Suomeen liittyviin kysymyksiin, vaikka minulla ei olisi asioista mitään tietoa.




Arki ulkomailla ja ystävyyssuhteet




”Takes more than combat gear to make a man

Takes more than a license for a gun
Confront your enemies, avoid them when you can
A gentleman will walk but never run

If "Manners maketh man" as someone said
Then he's the hero of the day
It takes a man to suffer ignorance and smile
Be yourself no matter what they say





Uuteen maahan tai paikkakunnalle muutettaessa on aina pakko luoda elämä taas jälleen kerran uudelleen. Etsittävä ja löydettävä oikeat paikat, tuotteet, palvelut sekä luotava itselle ja perheelle uusi sosiaalinen verkosto. Eduksi tietenkin on jos puoliso on töissä kansainvälisessä yrityksessä, missä työskentelee muita ulkomaalaisia, mutta mikäli kollegat ovat paikallisia niin uusien tuttavuuksien solmiminen ei ole niin helppoa. 

Kun muuttaa teinien kanssa niin enää ei tavata muita äitejä koululla ja järjestetä leikkitreffejä, vaan uusiin ihmisiin tutustuminen vaatii aina jonkinlaisia ponnisteluita, monissa kansainvälisissä kouluissa on paljon vapaaehtoistoimintaa ja siihen voi osallistua vaikka lapset olisivat teinejäkin. Itse aloin järjestämään retkiä koulun vanhemmille päiväsaikaan, kun edelliset ParentTime-tapahtumien vetäjät muuttivat pois. Nuo tapahtumat ovat olleet todella mukavia ja hyvä tapa myös tutustua uusiin ihmisiin. Monissa maissa on erilaisia Suomi-yhteisöjä ja niistä on kanssa hyvä aloittaa ystävyyssuhteiden solmiminen. 

Mikäli ei ole mahdollista työllistyä uudessa maassa niin on hyvä löytää itselle jotain tekemistä. Itse olen ollut todella tyytyväinen tähän blogin kirjoitteluun, minulla on ollut mielekästä tekemistä ja olen saanut ajan mukavasti kulumaan. Huomaan että läheiset ja tuttavat hieman vaivautuvat kun puhun blogistani, sillä alkuperäinen idea blogille oli jakaa tietoa, miten meillä täällä menee, mutta nykyään tämä blogi on enempi matkailu painotteinen ja olisipa kiva, jos tämän avulla aukeasi joskus joku oikea työmahdollisuuskin.

Kun on kerran lähtenyt jostakin ja jättänyt jäähyväisiä, niin sitä tulee myös varautuneeksi ja miettii kuinka paljon sitä uskaltaa pistää itseänsä likoon? Jokainen tarvitsee kuitenkin ystäviä ja seuraa, mutta välillä se vaan on raskasta aloittaa taas alusta ilman mitään aikaisempaa yhteistä historiaa. Hei olen Martta, tulen Suomesta… Meillä päin asuu paljon ulkomaalaisia ja täällä on helppo löytää ystäviä joiden kanssa oikeasti viihtyy eikä tarvitse olla velvollisuuden vuoksi tekemisissä. Nämä keväät ovat aina raskaita aikoja, sillä aina joku lähtee ja tänä keväänä minun kohdalle osui monen hyvän ystävän lähtö. Vaikka aina kuinka sanotaan että ”nämä ei ole jäähyväiset vaan mahdollisuus sanoa hei taas myöhemmin” niin silti, aina päättyy jokin ajanjakso eikä samanlaista enää tule. Syksyllä tulee aina uusia ihmisiä ja täytyy aina muistaa kuinka kiva on tulla, jos olet tervetullut. 



Suomi-yhteisö






Meitä suomalaisia on ympäri maailmaa ja jokaisessa paikassa on varmasti joku toinen sinun lisäksi, joten ota ihmeessä yhteyttä! Ulkomailla asuessa monissa asioissa suomalaista ymmärtää vain toinen suomalainen ja tämä on niin totta! Vaikka olisit mistä päin Suomea, kuinka oppinut tai oppimaton, blondi tai brunetti, mutta viettänyt lapsuutesi Suomessa tai suomalaisten vanhempien kanssa niin aina löytyy se pieni ymmärrys toista suomalaista kohtaan ja maamiestä autetaan. Minä olen saanut Suomi-rouvilta niin paljon apuja ja vinkkejä, tyhjensin jopa heidän kaapit astioista tyttäreni valmistujaisiin. Suomi-yhteisö on loistava tietopankki, pelastusrengas hädässä ja unohtamatta suomalaista huumoria. Toisaalta Suomi yhteisö on kuin iso hiekkalaatikko, johon on heitetty joukko erilaisia ihmisiä leikkimään, kaikkien kanssa ei aina tule toimeen ja välillä kivi hiertää kengässä, mutta kaikkia meitä yhdistää kuitenkin rakas Suomi. Minulla kävi mieletön tuuri aikanaan, satuin erään ystäväni kanssa pieneen putiikkiin, kunnes kohta sinne astui pari rouvaa, jotka puhuivat Suomea…



”Be yourself no matter what they say”



lauantai 18. kesäkuuta 2016

Mitä tapahtui Geneve-järvellä 200-vuotta sitten vuonna 1816?





Nähtäväksi jää toistaako historia itseään tänä vuonna, ainakin kelien suhteen tämä kesän alku on samanlaista kuin 200 vuotta sitten, sataa ja ukostaa, eikä kesästä ole tietoakaan. Vuonna 1816 huonojen kelien sanottiin johtuvan Indonesiassa 1815 tapahtuneen Mount Tamboroun purkauksen vuoksi, tuo vuosi tunnetaan historian kirjoissa nimellä ”year without summer” eli ”kesätön vuosi”. Vuonna 1816 kylmät ilmat veivät sadon, monin paikoin kärsittiin nälänhätää, kesällä Amerikassa oli lumimyrskyjä ja järvet jäätyivät. Tuohon aikaan blogien sijaan tapahtumia kirjattiin muistiin päiväkirjoihin ja kirjeisiin, näiden dokumenttien ansiosta myös tämä tarina on kaikkien tiedossa. 



Kuva:Wikipedia, Lodri Byron

200- vuotta sitten englantilainen runoilija Lordi Byron vietti kesää Genevessä, hän oli vuokrannut Villa Diodatin kartanon, jossa hän asusti yhdessä henkilökohtaisen lääkärinsä John Polidorin kanssa. Villa Diodat sijaitsi upealla paikalla Colognyssä Geneve-järven tuntumassa.  Villa Diodat on rakennettu 1710 ja se tunnettiin nimellä Ville Belle Rive, mutta Lordi Byron alkoi kutsua sitä nimellä Villa Diodat, joka oli aikaisemman omistajaperheen sukunimi. Lordi Byronin kuoleman jälkeen kartanosta tuli monen kirjallisuuden harrastajan pyhiinvaelluskohde. 


Villa Diadotin sisäänkäynti tuohon kuuluisaan taloon


Muistolaatta talon kuuluisalle asukkaalle


Ohjeita turistille


Villa Diadotin piha-alue


Portin takana "kauhujen talo"


Villa Diadoti


Muurien yli Villa Diadoti


Geneve-järvi

Samoihin aikoihin Lordi Byronin naapurissa rantatalossa asustivat runolija Percy Shelley, hänen rakastajatar Mary Godwil ja hänen sisarpuoli Claire Claimont, jolla oli ollut Lontoossa suhde Lordi Byronin kanssa. Ystävykset viettivät paljon aikaa yhdessä, tekivät retkiä ja kokoontuivat Villa Diodatiin keskustelemaan kirjallisuudesta.



Upeat maisemat Geneve-järvelle ja keskusta suuntaan


18.6.1816 oli myrskyinen ilta Geneve-järvellä, Lordi Byron ehdotti ystävyksille kilpailua kummitustarinan kirjoittamisesta. Idea otettiin innolla vastaan, lopulta kaverukset viettivät kolme päivää sisätiloissa ja jokainen kirjoitti oman kauhutarinan. Myöhemmin noista tuon illan tarinoista julkaistiin kaksi, toinen oli John Polidorin ”Vampyyri” ja toinen oli Mary Shelleyn ”Frankenstein”, molemmat edustivat tyyliltään kauhuromantiikkaa. 



Mary Shelley: Frankenstain



Kuva: Wikipedia



Mary Shelleyn kauhutarina syntyi hänen näkemästä painajaisunesta, myöhemmin vuonna 1818 hän kirjoitti tarinasta romaanin nimeltä Frankenstein, josta tuli myöhemmin yksi tunetuimmista kauhutarinoista. Kirjasta on tehty lukuisia elokuvia ja näytelmiä sekä se on innoittanut muita kauhukirjailijoita.

”Sveitsiläinen tiedemies Victor Frankenstein luo laboratoriossaan suuren olennon ja herättää sen henkiin. Olento karkaa, mutta hän tuntee olonsa yksinäiseksi ja tulee myöhemmin vaatimaan että Frankenstain rakentaisi hänelle puolison. Frankenstein suostuu mutta tuhoaa kuitenkin keskeneräisen naishirviön, jonka jälkeen olento tappaa Frankensteinin morsiamen. Frankenstein jahtaa olentoa Pohjoiselle jäämerelle, Victor pelastetaan jäälautalta ja hän kuolee kesken ajojahdin.” 



John Bolidor: Vampyyri



Kuva:Wikipedia


Vampyyrin tarina kertoo lordi Ruthvenista, joka oli tunnettu henkilö Lontoon seurapiireissä, mutta osottautui verenhimoiseksi vampyyriksi. Lordi Ruthven muistuttaa erehdyttävästi Lordi Byronia ja pitkään luultiin että itse Byron olisi kirjoittanut tarinan. Vampyyritarina julkaistiin myöhemmin vuonna 1819 lehdessä ja sitä pidetään ensimmäisenä modernina vampyyrikertomuksena, tarina sai suuren suosion Ranskassa ja Saksassa. 



Mary Shelley os. Godwin 20.7.1797-1.2.1851



Kuva:Wikipedia, Mary Shelley os. Godwin



Maryn äiti feministikirjailija Mary Wollstonegraft kuoli pian hänen syntymän jälkeen ja Mary sekä hänen sisarpuoli Fanny jäivät Maryn  isän filosofi William Godwinin huolehdittavaksi. Isä avioitui pian leski Mary Jane Claimontin kanssa ja hänen mukana perheeseen tuli kaksi lasta, myöhemmin he saivat yhteisen pojan. Mary ei tullut äitipuolensa kanssa toimeen, hänelle ei suotu mahdollisuutta kouluttautua, Mary vietti aikaansa paljon lukemalla isänsä kirjastossa. 

Mary oli vain 16-vuotias kun hän aloitti suhteen naimisissa olevan runoilijan Percy Shelleyn kanssa. Pariskunta pakeni Eurooppaan, mukanaan Maryn sisarpuoli Claire, joka kanssa he matkustelivat yhdessä. Mary synnytti tyttären vuonna 1815, joka kuitenkin menehtyi muutaman päivän ikäisenä. Mary, Percy ja Claire tapasivat Lordi Byronin ja hänen henkilökohtaisen lääkärin John Polidorin kesällä 1816 Genevessä, jossa he viettivät yhdessä aikaa. Kesä oli kovin sateinen ja eräänä myrskyisenä iltana he järjestivät Lordi Byroin ehdotuksesta kauhutarinoiden kirjoituskilpailun. Mary sai idean kauhutarinaansa omasta painajaisunesta, jossa tiedemies herätti henkiin luomansa kammottavan hirviön. Tuosta kauhutarinasta syntyi myöhemmin Mary Shelleyn tunnetuin kirja, joka julkaistiin pari vuotta myöhemmin nimellä ”Frankenstein”.  

Myöhemmin Genevessä vietetyn kesän jälkeen Percyn vaimo teki itsemurhan ja Percy oli vapaa menemään naimisiin Maryn kanssa. Mary kirjoitti kauhutarinaansa ja siitä tuli suuri menestys, mutta monet epäilivät Maryn itse kirjoittaneen Frankenstein tarinaa. Maryn ja Percyn avioliitto oli myrskyisä ja täynnä surua, ainoastaan yksi heidän lapsista jäi eloon. Shelleyt asuivat Italiassa ja Percyn ollessa ystävänsä kanssa purjehtimassa vuonna 1822, hän menehtyi hukkumalla Spezian lahdella. Mary oli vain 25-vuotias jäädessään leskeksi, hän kirjoitti useita romaaneita js muita hänen tunnettuja teoksia ovat Mathilda sekä The last man. Mary Shelley kuoli 53-vuotiaana aivokasvaimeen, hänet on haudattu vanhempiensa viereen Englantiin Bournemounthiin.  

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Sunnuntaiajelulla: Iiriksiä, musiikkia Romainmôtierin luostarissa ja huikeita näköaloja tai sitten ei…





Pitkästä aikaa olin sunnuntaiajelulla ja se täytyy olla merkki siitä, että jalkapallokausi on ohi ja juhlat juhlittu… 

Päivä oli hieman sateinen mutta halusin kuitenkin lähteä katsomaan Vullierensiin Iiriksiä, sillä oli viimeinen päivä, kun niitä pääsi vielä ihailemaan. 


Iiriksiä ihailemaan



Ihanat Iirikset ehtoopuolella


Iiris-puutarha, taustalla vanha maalaistalo jota vuokrataan yksityistilaisuuksiin


Vullieresin kartanon puutarha on tunnettu Iiriksistä, sinne on istutettu satoja eri lajikkeita, jotka kukkivat toukokuusta kesäkuun puoliväliin asti. 

Olin selkeästi liian myöhään liikenteessä, sillä Iirikset olivat nähneet jo parhaat päivänsä ja niiden kukinta oli jo ohi. Puutarhassa riitti kuitenkin paljon nähtävää, siellä oli erilaisia veistoksia ja pienen kävelymatkan päähän oli tehty keijukaisten metsä, joka oli myös näkemisen arvoinen. 



Bing Bong





Kävin ihailemassa kartanon viiniviljelmiä ja onnistuin näkemään kuinka “Bing Bong”-veistos käynnistettiin soimaan. 

Kartanon edustalla sijaitsee viehättävä “salainen puutarha”- jossa on erilaisia keijuveistoksia ja siellä on satumainen tunnelma. 

Ensi vuonna käynti pitää ehdottomasti ajoittaa toukokuun loppuun tai ihan kesäkuun alkuun, jotta kukat kukkisivat vielä kauniisti. 

Kirjoitan myöhemmin lisää puutarhasta sekä kartanosta ja teen niistä oman postauksen, joka tulee olemaan osa “Linnasta Linnaan”- juttusarjaani. 


Château de Vullierens, yksityinen kartano


Puutarhavierailun jälkeen keli oli suht ok ja huomasin, että lähistöllä sijaitsee vanha Romainmôtierin kylä, missä olen halunnut pitkään käydä, joten käänsin Fiatin nokan siihen suuntaan. 

Kylä sijaitsi alhaalla laaksossa, vastaan tuli upeita vanhoja rakennuksia, kylää hallitsi upea keskiaikainen luostari. Laitoin auton parkkiin ja lähdin kävellen kylään. 



Kirkko Kylätieltä katsottuna


Silmät pyöreinä katsoin upeita rakennuksia ja huomasin että moni niistä oli rakennettu 1600-luvulla, aivan uskomatonta. 

Kävelin luostarin luokse ja kiersin sen ulkoapäin ympäri ja rakennus oli todella upean näköinen. Kylän toinen nähtävyys oli Maison du Prieur, upeasti koristeltu vanha rakennus aivan kirkon vieressä. 

Kävin sisällä kirkossa ja sen eteinen oli upea, siellä oli useita pylväskaaria. Sisätilat olivat yksinkertaiset ja kauniit, vain muutamia koristeita, erikoista tunnelmaa toi kirkossa soittanut vanhempi herra. 

Minun oli pakko istua penkkiin toviksi kuuntelemaan musisointia, se oli jotenkin todella kaunista ja vaikuttavaa, sillä kirkon akustiikka oli huikea. Aluksi en meinannut käydä kirkossa, mietin että onhan noita nähty vaikka kuinka paljon, mutta onneksi kuitenkin menin sisään, sillä tämä oli yksi ikimuistoisin kirkkokäynti.



Kirkon eteinen, sisääntulo

Kirkon upea keskikäytävä 

Kappeli

Sunnuntaisin paikalliset soittavat musiikkia turisteille, 
tämä on aivan loistava idea !





Romainmôtier



Luostari kylältä päin


Pieni kylä noin 450 asukasta, sijaitsee Vaudin kantonissa, Pohjois-Juran alueella, se on rakennettu alhaalle laaksoon Nozon-joen ympärille. 

Syrjäinen kylä on tunnettu keskiaikaisesta luostaristaan, joka hallitsee kylää ja sen ympärillä on useita upeita keskiaikaisia 1600-1800-luvun rakennuksia. 

Kylässä on ollut asutusta jo Rooman Aikaan, nykyinen luostari on rakennettu vanhojen raunioiden päälle. Läheisestä Bellairen-metsästä löytyy kaksi rautaista sulatusuunia 600-luvulta, niiden luokse johtaa teemapolut.



1600-luvulla rakennettu talo

Kylän päätie

Kuva kirkon ulko-ovelta

Luostarialueen sisäpuolella

Maison du Prieur

Kaupungin läpi kulkeva tie luostarialueen ulkopuolella 

Jälleen kerran ihania ikkunoita <3


Kylän lähistöllä Nozon-joen tuntumassa kulkee patikointireittejä, “La Tine de Conflens” reitti on noin 9 km pitkä ja se lähtee Croy:stä Romainmôtierin juna-asemalta La Sarranziin. Reitin varrella voi nähdä kauniin Dard-vesiputouksen sekä kahden joen Veyronin ja Venogen yhtymäkohdan. 



Abbatiale de Romainmôtier



Keskiaikainen luostari


Luostarikirkko on yksi Sveitsin vanhimmista romaanisen ajan rakennuksista, se on rakennettu Cluniac munkkien toimesta vuosina 990-1028, vanhojen Rooman ajan (400 jaa.) raunioiden päälle. 

Kirkko suunniteltiin muistuttamaan Burgundissa sijaitevaa Clunyn luostaria, se on rakennettu ristin muotoon sen keskikäytävää reunustavat upeat goottilaiset holvikaaret, kirkossa on nähtävissä seinämaalauksia 1300-luvulta sekä kuoron penkit 1400-luvulta. Vanhan luostarin jäännöksiä voi nähdä kirkon eteläpuolella. 

Uskonpuhdistuksen aikaan munkit joutuivat jättämään luostarin ja se muutettiin protestanttien kirkoksi. Värikkäät seinät ja koristeet kalkittiin valkoiseksi, alttareita tuhottiin ja patsailta katkaistiin kaulat. 

Kirkossa järjestetään edelleen häitä ja konsertteja sekä sunnuntaisin siellä voi kuunnella paikallisten soittamaa musiikkia. 


Maison du Prieur



Luostarin sisäpiha-alueelta ympäröiviä rakennuksia

Kirkon vieressä on koristeellinen rakennus Maison du Prieur “rukoilijoiden talo”, joka on rakennettu 1200-luvulla ja siellä pysähtyivät tärkeät vieraat, jotka matkustivat ylipapin puheille. 

Ensimmäisessä kerroksessa valtava takka ja sisätiloissa on hienoja saleja, holvikatto sekä upeita seinämaalauksia. Rakennus on täysin kunnostettu, siellä voi järjestää juhlia ja erilaisia tapahtumia. 



Ei näyttänyt kovin lupaavalta näköalojen suhteen


Kirkon jälkeen kävin paikallisessa kahvilassa ja löysin esitteen missä kerrottiin näköalapaikasta, joka sijaitsi pienen ajomatkan ja kävelyn päässä. 

Dent du Vaulion-vuori sijaitsee 1483 metrin korkeudessa ja sieltä on mahdollisuus nähdä Lac de Joux-järvi, näköalapaikka on pitkään ollut “must see”-listallani. Sinne siis, jatkoin matkaa ja olin melkein jo perillä, kun yhtäkkiä tuli valtava sumu. 

Parkkasin auton ja sumua oli joka puolella, päätin kuitenkin kävellä vartin matkan ylös ja siellä oli lisää sumua. Voihan harmitus, sillä ei tänne ihan joka päivä aja… Pieneksi hetkeksi sumu väistyi ja näin tuota järveä edes hetken verran, päätin palata alas ennen kuin tulisi sakeampaa sumua. 


Dent de Vaulion



Pieni rako oli sumun keskellä...

Dent de Vaulion on yksi Juran vuorenhuipuista ja se sijaitsee Lac de Joux-järven pohjoispäässä. Ylhäällä on parkkipaikka ja ravintola Dent de Vaulion, joka on avoinna joka päivä, sieltä on noin 15 minuutin kävelymatka ylös vuorenhuipulle. 

Vuorenhuipulta 1482 metrin korkeudesta on upeat panorama näkymät ympäri Länsi-Sveitsiä, Alpeille, Ranskan rajalle ja selkeällä ilmalla sieltä voi nähdä jopa kuusi järveä, Lac de Joux, Neuchâtel, Lac Leman (Geneve), Brenet, Lac des Rousses, Bielersee sekä Murtensee. 

Vuori on suosittu patikointikohde, sinne pääsee merkittyjä reittejä pitkin Le Pontin, Vallorben ja Romainmôtierin kylistä. Talvisin Dent de Vaulionilla on laskettelumahdollisuus ja lähellä on suosittu lumikenkäilyalue.



Sumu hävisi pieneksi hetkeksi

Romainmôtier sijainti kartalla




Tervetuloa blogiini
www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa