Nähtäväksi jää toistaako historia itseään tänä vuonna, ainakin kelien suhteen tämä kesän alku on samanlaista kuin 200 vuotta sitten, sataa ja ukostaa, eikä kesästä ole tietoakaan. Vuonna 1816 huonojen kelien sanottiin johtuvan Indonesiassa 1815 tapahtuneen Mount Tamboroun purkauksen vuoksi, tuo vuosi tunnetaan historian kirjoissa nimellä ”year without summer” eli ”kesätön vuosi”. Vuonna 1816 kylmät ilmat veivät sadon, monin paikoin kärsittiin nälänhätää, kesällä Amerikassa oli lumimyrskyjä ja järvet jäätyivät. Tuohon aikaan blogien sijaan tapahtumia kirjattiin muistiin päiväkirjoihin ja kirjeisiin, näiden dokumenttien ansiosta myös tämä tarina on kaikkien tiedossa.
|
Kuva:Wikipedia, Lodri Byron |
200- vuotta sitten englantilainen runoilija Lordi Byron vietti kesää Genevessä, hän oli vuokrannut Villa Diodatin kartanon, jossa hän asusti yhdessä henkilökohtaisen lääkärinsä John Polidorin kanssa. Villa Diodat sijaitsi upealla paikalla Colognyssä Geneve-järven tuntumassa. Villa Diodat on rakennettu 1710 ja se tunnettiin nimellä Ville Belle Rive, mutta Lordi Byron alkoi kutsua sitä nimellä Villa Diodat, joka oli aikaisemman omistajaperheen sukunimi. Lordi Byronin kuoleman jälkeen kartanosta tuli monen kirjallisuuden harrastajan pyhiinvaelluskohde.
|
Villa Diadotin sisäänkäynti tuohon kuuluisaan taloon |
|
Muistolaatta talon kuuluisalle asukkaalle |
|
Ohjeita turistille |
|
Villa Diadotin piha-alue |
|
Portin takana "kauhujen talo" |
|
Villa Diadoti |
|
Muurien yli Villa Diadoti |
|
Geneve-järvi |
Samoihin aikoihin Lordi Byronin naapurissa rantatalossa asustivat runolija Percy Shelley, hänen rakastajatar Mary Godwil ja hänen sisarpuoli Claire Claimont, jolla oli ollut Lontoossa suhde Lordi Byronin kanssa. Ystävykset viettivät paljon aikaa yhdessä, tekivät retkiä ja kokoontuivat Villa Diodatiin keskustelemaan kirjallisuudesta.
|
Upeat maisemat Geneve-järvelle ja keskusta suuntaan |
18.6.1816 oli myrskyinen ilta Geneve-järvellä, Lordi Byron ehdotti ystävyksille kilpailua kummitustarinan kirjoittamisesta. Idea otettiin innolla vastaan, lopulta kaverukset viettivät kolme päivää sisätiloissa ja jokainen kirjoitti oman kauhutarinan. Myöhemmin noista tuon illan tarinoista julkaistiin kaksi, toinen oli John Polidorin ”Vampyyri” ja toinen oli Mary Shelleyn ”Frankenstein”, molemmat edustivat tyyliltään kauhuromantiikkaa.
Mary Shelley: Frankenstain
|
Kuva: Wikipedia |
Mary Shelleyn kauhutarina syntyi hänen näkemästä painajaisunesta, myöhemmin vuonna 1818 hän kirjoitti tarinasta romaanin nimeltä Frankenstein, josta tuli myöhemmin yksi tunetuimmista kauhutarinoista. Kirjasta on tehty lukuisia elokuvia ja näytelmiä sekä se on innoittanut muita kauhukirjailijoita.
”Sveitsiläinen tiedemies Victor Frankenstein luo laboratoriossaan suuren olennon ja herättää sen henkiin. Olento karkaa, mutta hän tuntee olonsa yksinäiseksi ja tulee myöhemmin vaatimaan että Frankenstain rakentaisi hänelle puolison. Frankenstein suostuu mutta tuhoaa kuitenkin keskeneräisen naishirviön, jonka jälkeen olento tappaa Frankensteinin morsiamen. Frankenstein jahtaa olentoa Pohjoiselle jäämerelle, Victor pelastetaan jäälautalta ja hän kuolee kesken ajojahdin.”
|
Kuva:Wikipedia |
Vampyyrin tarina kertoo lordi Ruthvenista, joka oli tunnettu henkilö Lontoon seurapiireissä, mutta osottautui verenhimoiseksi vampyyriksi. Lordi Ruthven muistuttaa erehdyttävästi Lordi Byronia ja pitkään luultiin että itse Byron olisi kirjoittanut tarinan. Vampyyritarina julkaistiin myöhemmin vuonna 1819 lehdessä ja sitä pidetään ensimmäisenä modernina vampyyrikertomuksena, tarina sai suuren suosion Ranskassa ja Saksassa.
Mary Shelley os. Godwin 20.7.1797-1.2.1851
|
Kuva:Wikipedia, Mary Shelley os. Godwin |
Maryn äiti feministikirjailija Mary Wollstonegraft kuoli pian hänen syntymän jälkeen ja Mary sekä hänen sisarpuoli Fanny jäivät Maryn isän filosofi William Godwinin huolehdittavaksi. Isä avioitui pian leski Mary Jane Claimontin kanssa ja hänen mukana perheeseen tuli kaksi lasta, myöhemmin he saivat yhteisen pojan. Mary ei tullut äitipuolensa kanssa toimeen, hänelle ei suotu mahdollisuutta kouluttautua, Mary vietti aikaansa paljon lukemalla isänsä kirjastossa.
Mary oli vain 16-vuotias kun hän aloitti suhteen naimisissa olevan runoilijan Percy Shelleyn kanssa. Pariskunta pakeni Eurooppaan, mukanaan Maryn sisarpuoli Claire, joka kanssa he matkustelivat yhdessä. Mary synnytti tyttären vuonna 1815, joka kuitenkin menehtyi muutaman päivän ikäisenä. Mary, Percy ja Claire tapasivat Lordi Byronin ja hänen henkilökohtaisen lääkärin John Polidorin kesällä 1816 Genevessä, jossa he viettivät yhdessä aikaa. Kesä oli kovin sateinen ja eräänä myrskyisenä iltana he järjestivät Lordi Byroin ehdotuksesta kauhutarinoiden kirjoituskilpailun. Mary sai idean kauhutarinaansa omasta painajaisunesta, jossa tiedemies herätti henkiin luomansa kammottavan hirviön. Tuosta kauhutarinasta syntyi myöhemmin Mary Shelleyn tunnetuin kirja, joka julkaistiin pari vuotta myöhemmin nimellä ”Frankenstein”.
Myöhemmin Genevessä vietetyn kesän jälkeen Percyn vaimo teki itsemurhan ja Percy oli vapaa menemään naimisiin Maryn kanssa. Mary kirjoitti kauhutarinaansa ja siitä tuli suuri menestys, mutta monet epäilivät Maryn itse kirjoittaneen Frankenstein tarinaa. Maryn ja Percyn avioliitto oli myrskyisä ja täynnä surua, ainoastaan yksi heidän lapsista jäi eloon. Shelleyt asuivat Italiassa ja Percyn ollessa ystävänsä kanssa purjehtimassa vuonna 1822, hän menehtyi hukkumalla Spezian lahdella. Mary oli vain 25-vuotias jäädessään leskeksi, hän kirjoitti useita romaaneita js muita hänen tunnettuja teoksia ovat Mathilda sekä The last man. Mary Shelley kuoli 53-vuotiaana aivokasvaimeen, hänet on haudattu vanhempiensa viereen Englantiin Bournemounthiin.
Olipa ihan uusi juttu mulle missä Frankenstein on kirjoitettu! Oli kyllä hämärä muistikuva siitä, että kirjailija oli vain nuori tyttö. Jännä :D
VastaaPoistaMinä pystyn niin kuvittelemaan tuon illan ainakin täkäläisten kelien suhteen :)
PoistaOlipas mielenkiintoinen pala historiaa. Mahtava tarina! Olisin voinut lukea vaikka kuinka paljon tästä.
VastaaPoistaKiva kuulla että tykkäsit :) Saattaapi olla että tarina saa pian jatkoa...
PoistaMielenkiintoinen tapa viettää aikaa Euroopan kauniimpien maisemien keskellä - kirjoitellen kauhutarinoita. Vaikuttaa siltä, että Marynkin elämä oli jotenkin kirottu, tai kaikkien noiden. Ikävä, että 200 vuodessa tarinat ovat kokeneet sellaisen inflaation, ettei ne enää jännitä kuin joitain pikkulapsia.
VastaaPoistaTotta, täytyisi varmaan lukea tuo Frankenstein tai katsoa ainakin elokuva, edellisestä kerrasta on jonkin verran aikaa...
PoistaNimenomaan mietin samaa, ettei Genevejärven maisemat oikein sovi kauhutarinoiden taustaksi :D // Sir Bizler
PoistaMinä taas aloin eilen ymmärtää miksi kauhutarinat syntyivät tuolla! Satuin olemaan juuri tapahtumapaikan vastarannalla viettämässä Juhannusta ja järveä kiersi ukonilma, joka näytti aika huisilta...
PoistaTällaiset tarinat ovat jänniä kun koskaan ei täysin voi tietää asioiden oikeaa laitaa. Mielenkiintoista kyllä, jos noinkin kuuluisat tarinat ovat saaneet lähtönsä tuollaisesta leikkimielisestä pienestä sattumasta.
VastaaPoistaRakastan tarinoita <3 Niiden myötä kohde muuttuu usein mielenkiintoisemmaksi :)
PoistaVau, olipa mielenkiintoinen tarina. Tämän postauksen otsikko oli jo niin houkutteleva, että oli pakko tulla lukemaan, mutta en ihan tällaista tietopläjäystä odottanut. Menestystarinat syntyvät joskus odottamattomalla tavalla. Hmm, olen itse juuri tällä hetkellä Kylmäpihlajan majakkasaarella "majakanvartijana", ehkäpä täältäkin syntyisi jokin kiva kauhutarina... kun antaa vaan mielikuvituksen laukata.
VastaaPoistaKiva kuulla että kerrankin onnistuin otsikon kanssa, sillä niitä on aina hyvin vaikea miettiä :) Majakanvartijathan ovat ihan klassikkoainesta, jään innolla odottamaan sinun kauhutarinaasi...
PoistaHaa! Upeaa historiaa. Nyt tekisi mieli lähteä tuonne järven rannalle kirjailemaan :D
VastaaPoistaOih, rakastan tämmöisiä tarinoita! Ja tässä tuli ihan uutta tietoakin.
VastaaPoistaAikamoisia kohtaloita ja aikamoinen tarina. Huh.. :)
VastaaPoistaTarina saa tänään jatkoa ;)
VastaaPoistaMahtava tarina! On kylla ollut lahjakasta vakea paikalla, kun leikkimielisesta ajanvietteesta paastaan kahteen julkaistuun teokseen.
VastaaPoista