Näytetään tekstit, joissa on tunniste sunnuntaiajelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sunnuntaiajelu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Pitkospuita pitkin Lammassaareen ja Kuusiluodolle




Olen niin usein nähnyt Instagramissa vastaavan kuvan kuten yllä, olen aina ihastellut tuota kuvaa ja miettinyt missähän nuo pitkospuut mahtavat sijaita? Päätimme tänään lähteä patikoimaan ja Lammassaari tuli heti mieleen yhtenä vaihtoehtona, päätin ottaa selvää missä se sijaitsee. Yllätyin iloisesti kun huomasin, että saari sijaitsee Vanhankaupunginkoskella lähellä Arabianrantaa. Tuo Vanhankaupunginkosken ympäristö on jo entuudestaan  ollut listallani patikointia ajatellen, joten nyt saisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

 Vanhan kaupungin koski







Meiltä ajeli noin puolisen tuntia Vanhankaupunginkoskelle ja ennen patikoinnin aloittmista lämmittelin vähän lihaksia ja kävin kuvaamassa tuota upeata koskea. Lähdimme matkaan, Arabian sillan luona näimme vasemmalla ensimmäiset viitat Lammassaareen ja lähdimme seuraamaan niitä.



Pitkospuut Lammassaareen


Saavuimme pitkospuille ja oli aika huikeeeta kävellä kaislikon keskellä. Pitkospuut ollivat uudehkot, ne olivat hyväkuntoiset erittäin tukevat ja jykevät. Reitin varrella oli muutamia näköalapaikkoja sekä lintujen tähystypaikkoja. Porukkaa oli paljon liikenteessä ja välillä piti pysähtyä tietä antamaan. Pitkospuista pitkin oli mukava kävellä ja onneksi tuuli kävi vähän, sillä oli todella lämmin päivä.

Kun tulimme Lammassaareen, huomasin että siellä on pieniä mökkejä, samantyyppisiä kuin siirtolapuutarhamökit. Alkumatkasta olin ihmetellyt kun koirapuiston luona, metsässä oli useita kottikärryjä sidottuna ja lukittuna puihin. En keksinyt mitään järkevää selitystä, noille kottikärryille, kunnes pitkospuilla tuli vastaan muutamia kärryjä, joissa kärrättiin soittimia. Sitten tajusin että noita kärryjä käytetään tietenkin tavaran kuljettamiseen saaressa sijaitseville mökeille. En kehdannut hirveästi tuijotella saaren mökkeihin ja pihoille, mutta muutaman kuvan kuitenkin napsin.


Arabianranta


Lammassaari




Mökkikylä



Katsoimme karttaa ja huomasimme että Lammassaaresta pääsee kävelemällä myös Kuusiluodolle. Lähdimme kävelemään mökkikylän kautta Kuusiluodon suuntaan ja hetken päästä tuli toiset pitkospuut. Nuo pitkospuut olivat myös kaislojen keskellä, ne olivat vanhemmat ja paljon kapeammat. Pitkospuiden päässä oli portti ja siinä kerrottiin että saarella asustaa kolme lammasta, niitä ei saa syöttää ja portti pitää sulkea.




Pitkospuut kuusiluotoon


Portti Kuusiluotoon


Saavuimme Kuusiluotoon ja kaivoin infotaulusta ottamani kuvan esille ja aloimme hahmottamaan miten saaren polut kulkivat. Kuusiluodosta oli upeat näkymät Arabianrantaan. Jostain syystä menimme kuitenkin harhaan, löysimme kuitenkin nuo saaren kolme lammasta yhden polun varrelta. Löysimme takaisin oikealle polulle ja saavuimme kalliolle, missä pidimme hieman juoma- ja snackstaukoa. Tauon jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa, törmäsimme lampaisiin vielä uudemman kerran. Kun olimme kiertäneet koko saaren, palasimme pitkospuita pitkin takaisin Lammassaareen.





Saaren asukit työssään


Lisää kuvateksti










Lammassaaren polut ovat kapeita ja muhkuraisia, joten mökkialueen puolelle ei kannata lähteä mikäli liikkuminen on hankalaa. Mökkialueella oli ihania pieniä mökkejä, uusia ja vanhoja, jäin vain miettimään kuinka hankalaa tuonne on raahata tavaroita, tosin saaren toiselle puolelle pääsee veneellä. Saaren keskellä on Pohjolan Pirtti, minun silmissäni näkyi jo jäätelö, mutta tilassa oli valitettavasti yksityistilaisuus. Saarella oli lintujen tähystystorni sekä upea uusi näköalapaikka, kaukana niittyalueella näkyi vasikoita, ovat tainneet saada kesätyöpaikan ruohonleikkaajana.







Kaukana laiduntavat lehmät


Lammassaaren lintutorni

Viikin luonnonsuojelualueella hyvät polut



Lähdimme kävelemään takaisin Vanhankaupunginkoskelle ja teimme vielä pienen mutkan Viikin luonnonsuojelualueella. Yhteensä tuli käveltyä yli seitsemän kilometriä. Jaloissa tuntui saarien kallioiset polut, mutta oli kyllä todella kiva ja vähän erilainen patikointireitti. Voin suositella! Tänne on ehdottomasti tultava talvella uudelleen, sillä nuo maisemat ovat varmasti upeat lumipeitteessä! Nälkä kurni jo vatsassa ja jäimme syömään kosken vieressä sijaitsevaan ravintolaan, tämä oli kuitenkin aikamoinen pettymys!

 

Lammassaari




Nimestä päätellen voisi kuvitella että saaressa on lampaita, mutta ei siellä ole, sen sijaan naapurisaarella Kuusiluodolla asustelee kolme lammasta. Lammasaari sijaitsee lähellä Arabianrantaa ja Vanhankaupunginkoskea, sinne pääsee pitkospuita pitkin. Lammassaari on suojeltu saari, joka on Helsingin kaupungin omistuksessa. Raittiusyhdistys Koitto on hallinnut saarta jo vuodesta 1904 lähtien, se omistaa saaren isoimmat rakennukset Pohjolan Pirtin ja Lepolan, joita he vuokraat kokous- ja juhlakäyttöön. Näiden lisäksi saaressa on yli 100 pientä yksityistä mökkiä. Ensimmäiset pitkospuut saareen valmistui vuonna 1991, ne  uusittiin vuonna 2017-2018, nyt pitkospuut ovat esteettömät ja ne sopivat kärryttelyyn. 

Mökkikylä




Lammassaari on ollut Viikin kartanon maita aina 1900- luvun alkuun asti. Raittiusseura Koitto halusi perustaa kesäsiirtolan jäsenilleen, työväestö voisi viettää lepohetkiä ja virkistäytyä puhtaassa luonnossa. 1900-luvun alussa Helsingin saariin ei saanut nousta maihin, se oli sakon uhalla kiellettyä. Koitto hankki Lammassaaren käyttöönsä vuonna 1904 ja ensimmäinen kesäsiirtola Lepola valmistui samana vuonna. Lepola tunnetaan myös nimellä ”väsyneiden naisten koti”, sillä Koitto kustansi vähävaraisille naisille siirtolaviikkoja virkistäytymistä ja lepoa varten. Pohjolan Pirtti valmistui kesäsiirtolaksi vuonna 1905 ja työväki alkoi tehdä saarelle veneretkiä. Nykyisten pitkospuiden kohdalla kulki aikanaan kärrypolku. Lammassaaressa oli suosittu tanssilava 1920-1960-luvuilla, 1940 alettiin rakentamaan kesämajoja, joita tänä päivänä alueella on noin 100.  



Pohjolan pirtti


Mökkikylässä on noin 106 mökkiä ja saarella kulkijoiden on annettava heille rauha. Mökkejä alettiin rakentamaan entisille telttapaikoille vuonna 1913, aluksi mökit olivat ohuita pahvisia, jotka purettiin talveksi pois. Myöhemmin 1940-50 luvuilla mökeissä alettiin käyttämään lautaa rakennusmateriaalina ja mökeistä tuli kestävämpiä.


Kuusiluoto


Kuusiluoto kuvattu Lammassaaresta


Kuusiluodolle pääsee pitkospuita pitkin Lamminsaaresta. Pitkospuiden päässä on portti, joka tulee sulkea, sillä kesä-lokakuussa saaressa on kolme lammasta, jotka huolehtivat perinnemaisemasta. Kuusiluotoon johtavat pitkospuut ovat kapeat ja syksyisin ne saattavat olla veden peitossa. Vanhankaupungin kulttuuri ekologinen klubi (VKEK) hoitaa saarta ja heidän käytössä on vanha puuhuvila, jonka pihapiiri on yksityisaluetta. Kesäkuusta lokakuuhun Kuusiluodossa asustaa kolme lammasta, niiden tarkoitus on hoitaa perinnemaisemaa.

Saarella on ollut asutusta jo 1880-luvulta lähtien, parhaimmillaan saaren mökeissä on asunut 20 asukasta  1920-luvulla. Saarella asui kalastajia perheineen sekä heidän renkejä, he kalastivat rysillä ja saivat saaliikseen lahnaa, haukea ja kuhaa. Kallion päällä oli iso talo, joka on toiminut Posteljoonien kesäsiirtolana. Saarella on järjestetty kesäjuhlia ja isoja lavatansseja kesäisin, seurat ja järjestöt järjestivät saarella  kesäleirejä. Kuusiluoto on Helsingin kaupungin omistama saari ja sen nimi muuttunut useaan otteeseen. Nimestä huolimatta kuusia saarella on vain yksi!










Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 



lauantai 10. kesäkuuta 2017

Toukokuun tilitys






Mitäkö tein toukokuussa?


Tuntuu että toukokuu on kestänyt ikuisuuden, vapusta on kulunut jo muutama tovi ja Euroviisujen sekä lätkän kärsimysnäytelmistä puhumattakaan. Löysin puhelimestani Terveys-Appin ja haastoin itseni kävelemään päivittäin 10000 askelta, sen sijaan että olisin kävellyt näitä samoja kotinurkkia pitkin, suuntasin iltaisin usein tutustumaan johonkin lähitienoon kylään. Onnistuin haasteessani aika hyvin ja päivät, jolloin kävin Fux-ponin kanssa maastoilemassa olivat ihan huippu päiviä, sillä kyseisinä päivinä taisin saada askeleet kuusikertaisena… Mutta onhan se keventelykin sentään jotakin! 


Iltakävelyllä La Cotén viinialueella, Bursinel


Iltakävelyllä La Rippe 


Onni on olla Fuxin kanssa



Vuosi sitten kirjoitin postauksen ”Tunteikas Toukokuu” ja aika samalla kaavalla mennään tänäkin vuonna, yhtä tunteikas on tämäkin toukokuu… Meidän perheen uunista lähti viimeiset mokkapalat koululle ja kuukausi päättyi tänäkin vuonna valmistujaisiin, tällä kertaa vuorossa oli Roni, suvivirttä ei valitettavasti kuultu, mutta silti oli tippa linssissä.


Vimoset mokkapalat koululle


Onnea Roni!


CDL Graduation 2017



Toukokuun alussa pääsin vihdoin käymään Como-järvellä ja mikä parasta saimme tuttavapariskunnan mukaan, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Hämmästelen tässä, että kaiken tohinan keskellä en ole ehtinyt tehdä yhtään postausta reissusta… Suurena Italia-fanina en tälläkään kertaa pettynyt ja jäi hirveä kutka päästä uudelleen Comolle, sillä monta mielenkiintoista paikkaa jäi vielä näkemättä. Comosta on tulossa useita postauksia myöhemmin…


Comojärvi, Comon kylä


Comojärvi, näkymät furnikulaarin yläasemalta Brunatesta 


Comojärvi: Villa Barbionelli, James Bon & Casino Royal


Comojärvi, Bellaggio


Sveitsi: Lugano, Mont Bré


Sveitsi: Belliznoa Unesco-kohde



Toukokuun ParentTime tapahtuman järjestin Morgesin lähellä sijaitsevaan Château de Vuillieresin kartanoon, jossa kävimme ihailemassa Iiriksiä. Kävin puutarhassa myös viime vuonna, mutta tuolloin kukat olivat jo kuihtumassa ja tänä vuonna lämpimän alkukevään jälkeen yllätti kylmäkausi, jonka myötä Iiriksten kukinta myöhästyi. Olin varannut meille opastetun kierroksen ja oli todella mielenkiintoista kuulla kartanon pääpuutarhurin  kertovan puutarhasta ja sen suunnittelusta. Tuo Chateau de Vuillieresin kartano on entinen linna ja näin ollen pitkästä aikaa Linnasta Linnaan- juttusarjani sai jatkoa. Täältä voit lukea postauksen ”Château de Vuillierens ja ihanat Iirikset


ParentTime Group


Château de Vuillierens: Jardin des Iris



Upeat Iirikset!



Tällä hetkellä on menossa suuri inventaario ja käyn parhaillaan läpi ”things to do before leave”-listaa läpi ja toukokuussa onnistuin aika hyvin toteuttamaan listan kohteita. Como-järvi oli yksi kohde ja patikoinnin osalta sain toteutettua parikin pitkäaikaista toivepatikkaa, Montreuxin ympäristössä ”may snow”-patikoinnin, joka kulki upeissa maisemissa ja matkan varrella oli niittyjä, joissa valkoiset narsissit  kasvoivat villinä. Narsissipatikasta kirjoitin postauksen, ”Sunnuntaiajelulla: Motreux ja Narsissit”.


Vihdoinkin pääsin narsissipatikoinnille



Huikeat maisemat Geneve-järvelle...


May Snow 


Narsissit kasvavat villinä niityillä


Glionin kirkko: Ei ihme että Mannerheim viihtyi täällä


Furnikulaarilla pääsee ylös Roches de Naye-vuorelle asti, missä sijaitsee Alppipuutarha


Toinen ”must do”-patikointi, joka on ollut jo ihan alkuvuosista lähtien mielessä, Ranskan puolella Bellegarden lähellä sijaitsevan Valserine-joen rantoja pitkin, Reitti oli todella upea, matkan varrella tuli vastaan vesiputoksia sekä huiseja rotkoja, teen tuosta patikasta myöhemmin oman postauksen…


Bellegarde: rauniot joen varrella


Pitkospuita ja vesiputouksia


Les Pertes de la Valserine


Barrage Metral, Reitin varrella upeat vesiputoukset


Pont des Oulles


Rosa kävi kääntymässä kotona ennen vuoden viimeistä tenttiä ja hänen kanssa puuhastelimme kaikenlaista, kävimme mm. Museoviikon päätapahtumassa ”museoiden yössä”, illan aikana kävimme jopa seitsemässä museossa! Tapahtuma oli todella kiva ja hyvin järjestetty pääsin, käymään muutamassa uudessa museossa, missä en ole aikaisemmin käynyt. Museoiden yöstä tein posatuksen ”Varsinainen museomaraton Geneven museoyössä”.


Museum night 2017


Musée Sapeurs Pompiers Geneve


MAMCO, modernintaiteenmuseo


Musee Etnography Geneve 


Punaisen ristin museot: Ruandan lapset etsivät vanhempia ja sukulaisia