Tapahtui Huhtikuussa...

Hassua ajatella että Aprillipäivänä kävin vielä Munkkiniemen rannassa jäällä kävelemässä, kun taas Vappuaattona aurinko paistoi jo lämpöisesti ja siellä täällä saattoi nähdä vuokkojen kukkivan. Ihanaa kun valon määrä on jälleen kasvanut, eikä mene enää kauaa, niin  lehdet on puissa ja pensaissa. Toivottavasti lämpöisemmät kelit tulevat pian.

Paluumuutosta on kulunut jo yli puoli vuotta, mielestäni tällä kertaa paluu on sujunut oikein vaivattomasti. Toki tiukkaa on tehnyt tämä kevään tulo, kun luonto Keski-Euroopassa herää niin paljon aikaisemmin. Kukkivat tulppaanit, magnoliat, kirsikkapuut ja rypsit  sekä viiniviljelmien herääminen saa minut kaipaamaan Sveitsiä. Ohessa muutama aikaisempi postaus huhtikuusta Keski-Euroopassa, niin ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Helteisestä huhtikuusta toukokuun tapahtumiin ja Huhtikuu hurahti hurjaa vauhtia.

Huhtikuussa tuli harrastettua hieman kulttuuria ja patikointikausi polkaistiin käyntiin. Tulppaanit jäi valitettaasti tänä vuonna näkemättä, mutta kotimaan matkailua harrastettiin Suomenlinnassa muutaman blogikollegan kera.

Vielä se jää kantaa..

Kotinurkilla 3.4.2018

Meikojärvi 21.4.2018

Auringonlasku klo 21.04

Kotinurkilla 30.4.2018, kohta on puissa lehdet

Vappua ei olla muutamaan vuoteen vietetty ja tänäkin vuonna jätimme suosiolla väliin kaikki kapungin Vappuhulinat. Vappu oli tänä vuonna hieman erilainen, sillä viimeksi sitä on vietetty lasten kanssa ja siihen on kuulunut simat, munkit, serpentiinit ja vappupallot. Tänä vuonna vietimme Vappua rauhallisissa merkeissä Sveitsin ystävien kanssa ja ihmettelimme yhdessä mihin se Vappu oikein on kadonnut? Olin sentään ostanut kotiin tippaleipiä ja voi että ne oli hyviä pitkästä aikaa. Tippaleivät olivat maistuneet ilmeisesti myös karvaiselle kaksikolle Macholle ja Mösjöölle, mutta kumpikaan ei myönnä.

Tippaleipiä pitkästä aikaa!

Aurinkooinen keli ja vappu sai tanssimaan Musiikkitalolla

Mä en tiedä mistään mitään!

Huhtikuussa sain mukavia uutisia myös työrintamalla, eli pesti jatkuu vielä jonkin aikaa, joten nyt voin alkaa suunnittelemaan tulevia lomareissuja. Eikä siihen hirveän kauaa mennyt, kun painoin varausnappia! Välimerenristeily kutsuu ja Etelä-Ranskassa, tuosta reissusta myöhemmin lisää…

Kotimaan matkailu

Mitä tapahtuu kun neljä bloggaria tapaa?

Alkukuusta tapasin Helsingissä muutamia matkabloggareita ja lähdimme käymään Suomenlinnassa. Edellisestä Suomenlinnan reissusta onkin kulunut useampi vuosi. Vietin mukavan päivän Lähinnä kauempana, Duunireissaajan ja Lempipaikkojani bloggareiden kanssa.  Kävimme muutamassa museossa ja söimme yhdessä lounasta Suomenlinnan juuri avatussa ravintelissa. Päivä oli oikein onnistunut, hiljaisia hetkiä ei juurikaan ollut ja miten kivalta tuntui kun ei tarvinnut kuulla huokauksia tai tuntea huonoa omaatuntoa kun piti taas jo hetken päästä pysähtyä kuvailemaan jotakin mielenkiintoista. Minä en ole saanut omaa postaustani Suomenlinnasta vielä tehtyä, mutta Lempipaikkoja blogin Jonnan postauksen voit lukea täältä.

Kevät tulee kovaa vauhtia

Ne bloggarit...

Satuimme rantaan juuri kun kadetit odottivat partnereitan illan tansseihin

Ulkoilu

Kävelyllä kohti Espoota

Alkukuusta todella kävelin vielä jäällä, lähdin Munkkiniemestä kävelemään Espoon suuntaan, eivät jäät enää kovin kestäviä olleet,   joten kävelin ihan rannan tuntumassa. Saavuin Tarvaspäähän Espoon puolelle, tarkoitukseni oli kahvitella tuossa ihanassa pitsihuvilassa ja jatkaa matkaa, mutta huomasin että Akseli Gallen Kallelan museossa oli mielenkiintoinen näyttely, joka kertoi hänen vaimosta Marystä. Kahvien sijaan piipahdin siis museossa.

Tarvaspäässä mielenkiintonen näyttely Mary Gallen-Kallelasta

Josko seuraavan kerran kaffittelemaan

Ulkoilu on paras lääke ja lähdin patikointiretkelle Kirkkonummen Meikonjärvelle lievittämään Sveitsi kaipuuta. Kyösti ja Eerika lähtivät mukaan ja meillä oli oikein onnistunut retkipäivä ja nautimme eväitä luonnon helmassa. Reissun jäkeen ei tuntunut enää yhtään niin pahalta. Oheisesta linkistä voin lukea lisää Meikonjärven patikointireitistä.

  

Loppukuusta kävin vielä tutustumassa Kopparnäsin ulkoilualueeseen Inkoon rannikolla. Alue kuului aikanaan Porkkalan vuokra-alueisiin ja se oli osa Neuvostoliiton tukikohtaa, tuo aika on jättänyt jälkensä, mutta upeita maisemia katsellessa tuo kaikki unohtuu. Kopparnäsistä voit lukea lisää täältä.

Martan touhut

Pahimpaan Sveitsi kaipuuseen osui kevätmessut ja onnistuin saamaan liput viimetinkaan. Menin messuille viimeisenä päivänä ja kiertelin ihailemassa kukkia ja upeita kukka-asetelmia sekä kuuntelin muutamia esityksiä. Tulppaanit oli minulle pientä tekohengitystä ja kuvittelin olevani toisaalla, Amsterdamissa! Messut olivat minun ”Keukenhof puistoni”, sillä jouduin perumaan viime kuussa omat haaveeni Amsterdamin reissusta.

Kevätmessut saivat sormet syyhyämään, muistuttakaa minua ensi vuonna, että menen messuille viimeisenä päivänä, hyvissä ajoin ja hankin kaikki kesäkukat ja yrtit sieltä viimeisten tuntien aikana. En taas muistantut näitä viime hetken alennuksia! Muutama ruusu ja iso nippu tulppaaneita tuli kuitenkin mukaan.

  

Kuukauden kulttuuripläjäys oli ehdottomasti teatteri-ilta kollegan kanssa, menimme katsomaan Syyssonaattia Espoon teatteriin. Siitä on aikaa kun olen viimeksi käynyt teatterissa ja hävettää myöntää, että  vasta nyt kävin ensimmäisen kerran Espoon teatterissa. Syyssonaatti perustuu Ingmar Bergmanin elokuvaan ja se kertoo kuuluisan pianisti äidin ja aikuisen tyttären kohtaamisesta. Satu Silvo esitti äitiä, kuuluisaa pianistia ja Leena Pöysti esitti tytärtä. Esitys oli hyvä ja nosti tunteet pintaan. Teatteriin on ehdottomasti päästävä pian uudelleen!