10.10. Aleksis Kiven päivä, suomalaisen kirjallisuuden päivä

Tänään tulee kuluneeksi 180 vuotta Aleksis Kiven syntymästä ja samalla vietetään suomalaisen kirjallisuuden päivää. Aleksis Kivestä äiti pappia toivoi, mutta toisin kävi, hänestä tuli kirjailija sekä näytelmäkirjailija, jonka teokset saavuttivat suuremman suosion vasta hänen kuolemansa jälkeen. Aleksis Kiven elämää varjostivat rahavaikeudet sekä sairaudet. 

Aleksis Stenvall (1834–1872) tunnetaan paremmin hänen kirjailijanimellään Aleksis Kivi ja häntä pidetään suomalaisen kirjallisuuden isänä. Kivi oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija ja hän kirjoitti useita runoja, romaaneja sekä näytelmiä, joista tunnetuimmat teokset ovat Nummisuutarit näytelmä (1864) ja hänen tunnetuin romaani on Seitsemän Veljestä (1870). Seitsemän veljestä on ensimmäinen merkittävä suomen kielellä kirjoitettu ja julkaistu romaani. Aleksis Kiven päivää on vietetty vuodesta 1950 asti, hänen syntymäpäivänä ja se oli koululaisten vapaapäivä 1960-luvulle asti. Vuodesta 1978 Aleksis Kiven päivänä on vietetty myös suomalaisen kirjallisuuden päivää. 

Aleksis Kiven päivää juhlitaan perinteisesti, laskemalla seppeleleitä Aleksis Kiven patsaalle Helsingissä ja Nurmijärvellä sekä hautamuistomerkille Tuusulassa. Aleksis Kiven patsas Helsingissä sijaitsee Rautatientorilla, kansallisteatterin edessä. Aleksis Kiven seura myöntää vuosittain Eskon-puumerkki mitalin henkilölle, joka on osoittanut Nummisuutarien Eskolle kuuluvia luonteenpiirteitä, kuten suomalaista sinnikkyyttä ja itsepäisyyttä. Suomalaisen kirjallisuuden seura myöntää kolmen vuoden välein (seuraavaksi 2016) palkinnon Aleksis Kiven rahastosta suomalaisille kirjailijoille.  

Tänä vuonna Aleksis Kiven syntymästä on kulunut 180 vuotta ja Uudenmaan Martat järjestivät juhlan kunniaksi leivontakilpailun Aleksis Kiven nimikkoleivoksesta. Kilpailussa etsitään makeaa leivosta, joka on tehty suomalaisista raaka-aineista ja sen valmistus onnistuu niin koti- kuin suurkeittiössä. Mielenkiinnolla jään odottelemaan kilpailun voittajaa ja minkälainen herkku, sieltä mahtaa tulla.

Aleksis Stenval syntyi Nurmijärvellä, Palojoen kylässä 10.10.1834. Hänen vanhempansa olivat isä räätäli Eerik Juhana Stenval ja äiti sepäntytär Annastiina (Anna Kristiina) Hamberg. Stenvalin perheeseen syntyi neljä poikaa, joista Aleksis oli nuorin sekä yksi tyttö, joka oli perheen nuorimmainen ja menehtyi 14-vuotiaana. Kivi aloitti koulunkäynnin 6-vuotiaana ja  7-vuotiaana hän kirjoitti ensimmäisen runonsa. Aleksis lähetettiin 12-vuotiaana Helsinkiin Carl Stockuksen alakouluun opiskelemaan ja siirtyessä yläkouluun opiskelut alkoivat tuottaa vaikeuksia ja hän jäi luokalle useamman kerran. Aleksis erosi koulusta ja alkoi opiskella yksityisesti. Aleksis asui varakkaan räätälimestari Palmqvistin perheen luona ja asuessaan siellä hän sai lainata teoksia perheen kirjastosta. Tuohon aikaan Aleksis alkoi kirjoittamaan ensimmäisiä näytelmiä ja runoja. Aleksis valmistuu yksityisesti ylioppilaaksi vuonna 1857 ja kirjautuu yliopistoon vuonna 1959. Opintojaan hän jatkoi ystävien tuella sekä rahoitti niitä lainaamalla. Aleksis ei koskaan valmistunut yliopistosta. 

Aleksis Kivi kirjoitti useita runoja, romaaneja sekä näytelmiä, joita hän joutui  julkaisemaan omakustanteisesti ja osa teoksista on julkaistu, vasta hänen kuoleman jälkeen. Kiven esikoistos oli Kullervo (1859) joka palkittiin Suomen kirjallisuuden seuran palkinnolla. Nummisuutarit näytelmän Kivi julkaisi omakustanteisesti ja Venäjän Tsaari myönsi teokselle Suomen ensimmäisen kirjallisen valtionpalkinnon. Kiven tunnetuin teos on Seitsemän Veljestä ja sitä on painettu Suomeksi noin 2 miljoonaa kappaletta ja teosta on käännetty noin 57 eri kielelle. 

Kivi asui pitkään Siuntion Fanjunkarissa, häntä 20 vuotta vanhemman Charlotta Lönnqvistin taloudessa ja tämä mahdollisti hänen kirjoittamisen. Asuessaan Siuntiossa Kivi kirjoitti mm. Seitsemän Veljestä romaanin sekä useita näytelmiä. Kivi kirjoitti pitkään Seitsemän Veljestä romaania 1860-luvulla ja tuohon aikaan elettiin Suomessa nälkävuosia, jonka myötä kulkutaudit levisivät ja Aleksis sairastui lavantautiin. Seitsemän Veljestä ilmestyi neljänä vihkona vuonna 1870 ja Aleksis murtui täysin August Ahlgvistin Tidning-lehteen kirjoittaman palautteen vuoksi. Kivi joutui Lapinlahden sairaalaan pakkohoitoon ja vuonna 1872 Aleksis siirretään veljensä Alperttin luokse hoitoon Tuusulaan. Aleksis Kivi kuoli 10 kuukautta myöhemmin 31.12.1872, hänen ollessaan vain 38 -vuotias. Aleksis Kivi haudattiin Tuusulaan. 

Aleksis Kivestä ei tiettävästi ole säilynyt yhtään valokuvaa, mutta hänelle on pystytetty patsaita mm. Helsingin kaupunginteatterin eteen ja hautamuistomerkki Tuusulan hautausmaalle sekä hänen mukaan on nimetty useilla paikkakunnilla katuja, puistoja ja kouluja. Aleksis Kivestä on julkaistu viisi postimerkkiä, juhlaraha ja Helsingissä on muistolaattoja Katajanokalla, Forumissa sekä Tapaninvainiossa. Aleksis Kivi -aiheisia museoita on, synnyinkoti Nurmijäven Palojoella, kuolinmökki Tuusulan Syvärannassa, Siuntion Fajunkarsin tupa Seurasaaren ulkoilualueella ja Uusi Fajunkars Siuntiossa. Aleksis Kiven  tarinoiden mukaan on myös nimetty urheilutapahtumia kuten Jukolan viesti ja Impivaaran juoksu, Venla-patsas, rakennuksia, astioita, makeisia, viinejä ja siidereitä.  

Aleksis Kiven syntymäkoti

Nurmijärven Palojoella sijaitsee Aleksis Kiven syntymäkoti, jonka hänen isä Erik Stenvall rakensi vuonna 1824 Palojoen kylän keskustaan. Aleksis Kivi asui mökissä perheensä kanssa ja vietti siellä lapsuutensa aina 12-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen hän muutti Helsinkiin opiskelemaan. Aleksis Kiven vanhempien kuoltua Stenvallien talo huutokaupattiin ja Aleksis olisi halunnut ostaa talon, mutta rahavaikeuksien vuoksi hän ei pystynyt. Talon osti Aleksiksen veli Emmanuel, joka joutui kuitenkin myymään sen myöhemmin. Talo restautoitiin kauppapuodiksi ja siihen avattiin Palojoen ensimmäinen kyläkauppa. Aleksis Kivi seura osti talon vuonna 1947 ja se entisöitiin alkuperäisen mukaiseksi ja vuonna 1951 se avattiin Aleksis Kiven museona. Vuodesta 1965 talo on kuulunut Nurmijärven kunnalle. 

Perusnäyttelyssä on esillä alkuperäisiä irtaimistoa sekä Aleksis Kivelle kuuluneita esineitä. Museossa on nähtävillä kaksi valokuvanäyttelyä "Eteläisessä Hämeessä" jossa, kuvia kirjailijan perheenjäsenistä sekä Palojoen maisemista ja esillä on kuvia kirjailijan perheestä sekä "terveisiä metsämaailmalta", kertoo mitä metsä ja sen eläimet merkitsivät Aleksis Kivelle. 

Lisätietoja: Aleksis Kiven synnyinkoti

Aleksis Kiven kuolinmökki 

Tuusulan Rantatiellä sijaitsee Syvälahden torppa, jonka omisti Aleksis Kiven veli Albert Stenvall. Kivi vietti viimeiset 10 kuukautta torpassa, veljensä huostassa. Albert sai Nurmijärven kunnalta viisi tynnyriä rukiita palkaksi veljensä hoitamisesta. Albert Stenvall ja hänen vaimonsa joutuivat väkivaltaisen ryöstömurhan uhreiksi ja menehtyivät Syvälahden torpassa joulukuussa 1913. Aleksis Kiven kuolinmökin omistaa Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta ja museon toiminnasta vastaa Tuusulan kunta. 

Lisätietoja: Aleksis Kiven kuolinmökki

Fanjunkars

Aleksis Kivi asui Siuntiossa veljensä Juhani Stenvallin vuokraamalla maatilalla Purnuksessa 1857-1858 ja Kvarnbyn kartanossa 1860-1861. Charlotta Lönnqvist antoi Kivelle pysyvän kodin Fanjunkarsin torpasta 1864-1871, ja täällä Aleksis sai kirjoittaa rauhassa, Charlottan huolehtiessa toimeentulosta. Fanjunkarsin torppa sijaitsi Porkkalan alueella, joka kuului Neuvostoliittolaisten vuokra-alueeseen. Neiti Maria Le Bell laittoi torpan oveen venäjänkielisen lapun, missä hän pyysi, että rakennusta kohdeltaisiin hyvin, sillä siellä on asunut suomalainen kansankirjailija. Pyynnöstä huolimatta Neuvostoliittolaiset purkivat talon kivijalkaan asti ja sanoivat torpan olevan näköeste rajamaille. Fanjunkarsin uudelleen rakentaminen alkoi vuonna 2003 Fanjunkars-säätiön toimesta ja torppa rakennettiin samankaltaiseksi, kun se oli 1800-luvulla Aleksis Kiven asuessa siellä. 

Lisätietoja: Fanjunkars

Aleksis Kiven tupa

Fanjunkarsin mailla korkealla vuoren juurella sijaitsi "Alppila", joka oli jahtivouti Kareliuksen pieni mökki. Aleksis Kivi asui mökissä ja tuolloin hän kirjoitti Kullervo ja Nummisuutari näytelmiä. Mökki siirrettiin Helsingin Seurasaaren ulkoilmamuseoon vuonna 1913 ja se tuhoutui tulipalossa saman vuoden lokakuussa. Mökki rakennettiin uudelleen raunioiden päälle alkuperäisen oloiseksi. Mökissä on esillä irtaimistoa Aleksis Kiven synnyinkodista.