Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arki. Näytä kaikki tekstit

lauantai 12. syyskuuta 2020

My Corona!





Hei taas!


Siitä on kulunut jo tovi kun olen viimeksi blogia päivittänyt, ihan kokonaan en ole kadonnut, Instan puolella olen ollut hieman aktiivisempi. Syitä radiohiljaisuuteen on monia, mutta ehkä päällimmäisenä kuitenkin My Corona! 


Aina kun yritän aloittaa kirjoittamisen niin päässäni alkaa soida ”My Corona”, Boycott-yhtyeen My Sharonan nuotin mukaan, enkä saa raapustettua yhtikäs mitään. Matkustaminen ulkomaille tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta ja yllättäen kaikki kirjoittavat kotimaan matkailusta tai patikoinnista, jään miettimään tuleeko sitä jo liikaa joka tuutista?


Korona, korona, korona!!!



Tällä hetkellä Korona koskettaa kaikkia, se on läsnä joka puolella, uutisissa, puheissa, kuvissa, teksteissä ja teoissa, aina kyllästymiseen asti. Koronalla on suuri vaikutus monen arkeen ja tulevaisuuteen, vielä emme edes tiedä, mitä kaikkea tuo kirottu tauti tuo mukanaan.


Tuon kirosanan myötä moni on menettänyt läheisiä, joutunut taloudellisesti ahtaalle työt ovat loppuneet, yritykseltä lähtenyt pohja, harrastukset ja sosiaaliset suhteet ovat kärsineet, perhesuhteet ja oma hyvinvointi on tiukilla.


Tuo kirosana on tuonut mukanaan myös hyviäkin asioita, voin vain toivoa, että ne jäävät vielä elämään, kun tilanne helpottaa. Yritykset ja ihmiset ovat herättäneet oman luovuutensa, joka on ruokkinut toteuttamaan uusia ideoita ja ajatuksia, virtuaalisuus, verkkokauppa ja etätyöt ovat lisääntyneet, vapaa-ajan vietto on muuttanut muotoaan.


Viime viikolla taistelin jälleen kerran tietokoneen ja sen tilan kanssa, aloitin valokuvien selaamisella ja huomasin että paljon on tullut tehtyä ja nähtyä, mutta valitettavasti ne ovat jääneet koronan varjoon. Kuvien mukana tuli elettyä myös tätä Koronaa ja ajattelin nyt pullauttaa ilmoille ”My Coronan”, jos vaikka tämän myötä saisin poistettua oman kirjoituslukkoni ja voisin keskittyä taas oleelliseen…



Korona-aikakausi



12.3.2020 Valtioneuvoston tiedote 132/2020


”Hallitus on tänään torstaina 12. maaliskuuta pitämässään neuvottelussa keskustellut koronavirustilanteesta ja päättänyt suosituksista ja varautumisesta.


Hallitus suosittaa, että kaikki yli 500 hengen yleisötilaisuudet perutaan toukokuun loppuun saakka. Lisäksi suositellaan, että myös muiden kokoontumisten järjestäjät harkitsevat riskiarvioiden pohjalta vastaavien tilaisuuksien järjestämistä. Valtion järjestämät isot seminaarit ja tapahtumat perutaan toukokuun loppuun saakka.”



Työskentelen tapahtuma-alalla ja tämän uutisen myötä työsähköposti alkoi vilkkua peruutuksista kuin New Yorkin kiihkeä pörssi. Rajoituksia tiukennettiin ja voimaan tuli kokoontumislaki, joka kielsi yli 10 henkilön kokoontumisen julkisilla paikoilla, tämän myötä peruuntui kevään viimeisetkin tapahtumat.



Kuluneella viikolla järjestettiin Red Alert 
mielenilmaus eduskuntatalon edustalla 
tapahtuma-alan ja sen tekijöiden puolesta. 
"ilman tapahtumia ei tapahdu mitään"


Tähän asti tilannetta oli seurattu hieman vähätellen jopa naureskellen, kuitenkin Euroopan uutisia seurattiin tiukasti. Toimistomme hiljeni ja etätyösuosituksen myötä, myös minä sain vihdoin vihreää valoa työskennellä kotoota käsin, mutta vain hetkeksi, sillä muutaman päivän päästä sain käteeni jo lomautuslapun. Tästä hetkestä on nyt kulunut puoli vuotta, tuolloin kuvittelimme että tilanne alkaa normalisoitua kesällä ja syksyllä ollaan jo toivottavasti täydessä touhussa.



Korona-Suomen rajoitukset


 



Tilanteet kuitenkin muuttuivat nopeasti, hetken päästä suljettiin koulut, ravintolat, kirjastot, uimahallit, elokuvateatterit, museot, konsertit ja esitykset peruttiin, harrastustoiminta lakkasi, kauppakeskukset hiljenivät, ainoastaan ruokakaupassa ja apteekissa oli asiakkaita. Moni pakkasi perheensä autoon ja lähti kaupungista maalle tai mökille tautia pakoon.





Koronan myötä Suomessa koettiin historiallisia hetkiä, kansalaisten vapaata liikkuvuutta rajoitettiin, maan rajat suljettiin, ainoastaan välttämätön työmatkaliikenne sallittiin ja suomen kansalaiset saivat palata kotimaahan.



 



Yli 70-vuotiaat kuuluvat koronan riskiryhmään, heidät määrättiin noudattamaan karanteenia vastaavia olosuhteita, välttämään lähikontakteja ja pysymään enimmäkseen kotioloissa. Tämä aiheutti vanhempien ihmisten joukossa närää, he eivät pitäneet holhouksesta ja soraääniä kuului.




Karanteeniaikana Italiassa laulettiin ja soitettiin musiikkia parvekkeilla, Espanjassa taas iltaisin taputettiin käsiä ja meillä Suomessa ikkunoille ilmestyi nalleja ja muita pehmoleluja viihdyttämään lapsia ja ulkoilevia aikuisia. ”Kaikki järjestyy” tekstistä tuli korona-ajan slogan, sitä ja muita kannustusviestejä alkoi ilmaantua ikkunoihin sekä muihin näkyviin paikkoihin.



Uusi maa syntyi




Maaliskuun lopulla tapahtui jotakin hyvin erikoista, Uusimaa eristettiin muusta Suomesta, koska alueella oli todettu runsas määrä koronatartuntoja. Poliisi vartioi rajalla ja sen yli pääsi ainoastaan työmatkalaiset ja rahtiliikenne tai jonkun muun painavan syyn varjolla. 





Näin syntyi Suomen rajojen sisälle uusi maa, alun perin Uudenmaan eristyksen piti kestää kolme viikkoa, mutta se kuitenkin purettiin aikaisemmin jo muutaman viikon kuluttua.



Miten korona näkyi Ruokakaupassa?




Ihmiset alkoivat hamstraamaan elintarvikkeita, vaikka kaupoista kerrottiin että toimitukset kulkevat normaalisti. Kauppojen hyllyt kuitenkin tyhjenivät  tiuhaan ja yllättäen suosituin tuote oli wc-paperi, jonka hyllyt loistivat tyhjyyttä. Hymy nousi huulille, kun huomasin että moni käveli kadulla wc-rulla paketin kanssa. Mikä lienee wc-paperin suosion tausta? Mahdetiinko ajatella, että yksi pandemian oireista on ripuli?! Vai syntyikö hysteria uutisesta, jossa kerrottiin Brittien hamstraavan wc-paperia.


Aloin myös tuomaan kaupasta normaalia suurempia määriä elintarvikkeita, ajattelin että noita pelottavia kauppareissuja ei tarvitse tehdä niin usein. Pidin huolta turvaväleistä ja huomasin, että kavahdin aina automaattisesti, kun joku yski tai niiskautti. Kun ollaan kotona 24/7 ja kaikki ateriat syödään koulun ja työn sijaan kotona, niin  ruokavarastot hupenivat nopeasti. Tuntuu että ruokaa sai olla tekemässä koko ajan ja ideat alkoivat jo loppua kesken.




Hauska sattuma sillä vain kuukautta aikaisemmin päivitin meidän kotivaran ja kirjoitin siitä blogiin hätäpäivänä 11.2. Tuolloin en tiennytkään miten  ajankohtainen kirjoitus oli ja kuinka nopeasti jouduin kotivaraamme turvautumaan. Kaupassa sai juosta usein, hyllyttäjät eivät ehtineet täyttää hyllyjä, sitä mukaa kun ne tyhjenivät. Automaattiset tilausjärjestelmät eivät pystyneet reagoimaan tarpeeksi nopeasti tuotteiden uusiin menekkeihin.





Päätimme kokeilla kauppareissua verkossa, ensin tilasimme maltillisesti kokeilumielessä, viimeksi käytin ruokakaupan verkkopalveluita 90-luvulla, hieman sivut ovat siitä muuttuneet. Tilaus toimi hyvin, mutta korvaaviin tuotteisiin en ollut tyytyväinen, saimme tilalle tuotteita, jotka eivät mielestäni vastannut tilaamiani. Seuraavalla kerralla huomasimme, että moni muukin on siirtänyt ruokaostokset verkkoon, sillä vapaat toimitusajat olivat kortilla.


Verkkokauppa oli ihan näppärä, heräteostokset jäävät kauppaan ja etukäteen tulee mietittyä mitä tänään syödään? Kaipasin kuitenkin, että saan itse valita tuoretuotteet ja tarkistaa, että päiväykset riittävät mahdollisimman pitkälle. Jatkossa tulee varmasti hyödynnettyä verkkokauppaa enemmän, isommat ostokset ja painavat kantamukset siirrän mielelläni kotiinkuljetukseen.



Korona-arki




Yllättäin arki muuttui toisenlaiseksi, millä ihmeellä se nyt täytetään? Lomautuksen myötä vapaata aikaa riitti, mutta ihmisten ilmoille arvellutti lähteä, kävelylenkeistä tuli päivän kohokohta. Uutisia seurattiin tarkkaan, korona oli melkein niiden ainoa aihe, pidemmän päälle uutiset alkoivat ahdistaa ja kyllästyttää.





Päivistä puuttui kokonaan se työn tuoma sosiaalinen kanssakäyminen, joka on minulle kuin happea. Lähipiirissä kaikilla oli töitä ja huomasin että alan erakoitua, oli päiviä etten tainnut kommunikoida kuin kissojen kanssa. Onneksi kaikki eivät luovuttaneet kanssani, vaan jaksoivat olla läsnä, vaikka korttitalo alkoi luhistua monesta nurkasta.



Kotona tuli siivottua, järjestettyä kaappeja ja laatikoita sekä karsittua pois turhaa tavaraa. Sitten alkoi leipomisbuumi, kävin läpi vanjoja reseptejä ja aamuisin paistoin Sikke Sumarin ihania rapeita sämpylöitä. Tein leipiä, erilaisia leivonnaisia ja herkkuja, harmi että tuolloin ei voinut kutsua kahviseuraa. Leipomisen jälkeen alkoi remonttibuumi...







Asunto oli jo pitkään odotellut pientä pintaremonttia. Nyt nurkat alkoivat kaatua ja kyllästyttää toden teolla, joten oli aika pistää tapettia seinään ja näyttää vähän maalipensseliä muille pinnoille. Pintojen freesaus piristi kummasti, samalla tuli tuunattua muutama huonekalu, nekin saivat vähän maalia pintaan.





Talonyhtiössämme alkoi piharemontti, hyvästi kodin rauha! Työmiehet saapuivat kukon laulun aikaan ja alkoi kova meteli, joka kesti koko päivän. Onneksi koronatilanne oli jo vähän helpottanut, rajoituksia poistettiin ja turvavälien puitteissa uskalsi laajentaa omaa reviiriä ja tavata jo tuttavia. Töiden suhteen tilanne ei muuttunut, joten lomautusta jatkettiin.




  

Kesä ja lomat alkoivat lähestyä, perinteisten ulkomaanmatkojen sijaan moni joutui tänä vuonna tyytymään Suomi-lomaan. Vihdoin hotellit pääsivät avaamaan oviaan, mökit ja matkailuautot vuokrattiin käsistä. Suomi-kohteiden lisäksi Viro, Liettua ja Norja nousivat lomalaisten kärkikolmikkoon. 



Lisää kuvateksti



Omaa ”lomaa” ei voinut juurikaan suunnitella, sillä kaikki riippui jalan kuntoutumisesta, kesän lopulla onnistuin kuitenkin vaihtamaan maisemaa parin viikon ajaksi ja lomailemaan kohtuullisesti ilman suunnitelmia. Kotimaanmatkailu on lähellä sydäntä, joten minulle ei ollut ongelmia löytää mieluisia käyntikohteita. Sain toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni Saariston rengastiestä ja samalla tuli kierrettyä Länsi-Suomea, tästä reissusta myöhemmin lisää.



Korona -summa summarum




Koronan rajoitustoimista huolimatta pidän meitä suomalaisia onnekkaina, sillä olemme kuitenkin saaneet olla aika vapaasti, kun vertaa muihin maihin. Olemme saaneet ulkoilla ja liikkua ilman mitään suurempia rajoituksia, meillä ei ole ollut maskipakkoa, olemme voineet käydä kaupoilla ja elää suhteellisen normaalia elämää. Elämä alkoi jo tuntua hieman normaalilta, ennen kuin loppukesästä alkoi ilmetä lisää tartuntoja. Kokonaisuudessaan positiivisien koronatartuntojen määrä on hyvin pieni, vaikka tällä hetkellä ne näyttävät olevan jälleen nousussa. Tällä hetkellä matkustusrajoituksia kevennetään, mutta kuinka moni uskaltaa matkustaa?



eKa = aika ennen Korona aikaa



Paskin vuosi ikinä!


Ajattelin että tämä vuosi on nimeltään ”Jubilee” eikä mikään ”koronavuosi”, suunnittelin itselleni 50 asiaa mitä haluan tämän vuoden aikana toteuttaa, mutta toisin kävi ja juhlavuosi saa nyt odottaa.


Korona näyttää riehuvan edelleen keskuudessamme, loppuuko tämä milloinkaan? Niin ne tilanteet muuttuu, vielä viime syksynä töitä oli niin paljon, ettei niitä ehtinyt millään tehdä, olimme pulassa ja samaan syssyyn haluttiin painaa läpi uudet tuulet. Väsymyksen ja uupumuksen seurauksena kaaduin joulukuussa rappusissa, loukkasin nilkkani ja tästä alkoi kuntoutumisen pitkä ja kivinen tie. Kuntoutuminen ei kuitenkaan edennyt toivotulla tavalla ja edessä oli uusintaleikkaus, joka suoritettiin kesäkuun alussa. Leikkauksen piti olla vain pieni operaatio, jonka jälkeen kuntoutuminen sujuisi nopeasti, valitettavasti kuntoutuminen taitaa vaatia hieman pidemmän ajan.


Joulukuun tapaturman vuoksi kauan odotettu joululoma jäi vain haaveeksi. Odotin innolla tyttären ja sulhon saapumista, saimme kuitenkin unohtaa kaikki lomasuunnitelmat, sillä olin kahlittuna vuoteeseen. Kaikki tuntui kurjalta. Alkuvuodesta olin toiveikas ja katse oli tulevaisuudessa, haaveilin kesän patikointireissuista sekä suunnittelin erilaisia matkoja. Päätin odottaa, että jalka alkaa kestää rasitusta, enkä ehtinyt vielä varata yhtään reissua ennen kuin KORONA iski. Jälleen sain heittää kaikki matkahaaveet romukoppaan.


Moni juttu on painanut mieltä, päällimmäisenä on epävarmuus ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Vuosi on ollut haasteellinen, kipuilen tällä hetkellä koronan lisäksi, nilkan kuntoutumisesta ja töiden loppumisesta ja milloin mahdan nähdä tyttären seuraavaksi?





Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa