Tänään TJ-kalenterissani lukee 56, luku on mielestäni jo
todella pieni ja viikoissakin se on vain 8, joka muuten kuluu todella nopeasti!
Olen koko kesän yrittänyt käydä erilaisissa paikoissa ja tapahtumissa, joissa
en ole neljän vuoden aikana ehtinyt käydä tai vielä kerran niissä paikoissa,
jotka merkitsevät minulle paljon ja mitä tulen varmasti ikävöimään. Kun tänään
tajusin tuon lyhyen aikajanan, päätin että tulevina viikkoina aion tehdä, niitä
asioita mitä en voi Suomessa tehdä ja niitä joita tulen kovasti kaipaamaan,
ensimmäiseksi mieleen Fux-ponin jälkeen tuli tietenkin patikointi! Täällä on
aivan mahtavat patikointimahdollisuudet ja vastaavia ei tule missään nimessä
löytymään Suomesta.
 |
| Näitä maisemia todella tulee ikävä, Geneve-järvi Ranskan puolelta |
 |
| Alpit... |
Päätin että tulevien viikkojen aikana, aion käydä patikoimassa,
niitä reittejä mitkä ovat olleet toivelistallani. Keräsin kaikki
patikointikirjat, vihkoset ja esitteet, kävin niitä läpi ja valitsin
ensimmäiseksi kohteekseni reitin Ranskan puolelta, joka kulkee kahden vuoren
Signal des Voirons (1480) ja Pointe de Brantaz (1457m) välillä, kirjan kuvien
mukaan sieltä pitäisi olla upeat maisemat Geneve-järvelle sekä Mont Blancille.
Meiltä oli noin tunnin ajomatka Bethléem luostarin luokse,joka
sijaitsee Signal des Voironsin alapuolella. Reitti lähtee luostarin lähellä
sijaitsevalta parkkipaikalta, sen pituus on noin 5,5 km ja ilman eksymisiä
patikointiin pitäisi kulua aikaa noin 2 tuntia. Reitti oli kirjani
vaikeusasteen mukaan ”kahden ukkelin”-reitti eli periaatteessa minun pitäisi
pystyä suoriutumaan siitä. Ensimmäinen etappi oli noin 20 min päässä sijaitseva
kappeli Notre Dame des Voirons, tie oli leveä ja sitä oli helppo kulkea.
Tuo pikkuruinen kappeli sijaitsi aivan metsän keskellä,
piipahdin sisäpuoellla ja jätin puumerkkini vieraskirjaan. Reitti jatkui
kappelin luota ja kauhistuin kun näin tuon jyrkän ylämäen. Kyselin alastulevila
reitistä ja sain kuitenkin ihan rohkaisevia kommentteja. Tuo nousu oli kyllä
todella tiukka ja tätä reittiä ei missään nimessä kannata tehdä sadekelillä tai
heti sateen jälkeen.
Tiukan ylämäen jäkeen alkoi jo näkyä pieniä makupaloja
upeista maisemista, kun vihdoin olin ylhäällä ja kävelin vuorenharjannetta
pitkin niin näky oli aivan mahtava vasemmalla puolella näkyi Alpit ja oikealla
Geneve-järvi sekä Jura. Mont Blancia en vielä erottanut tai sitten se oli
sopivasti pilvien peitossa. Tässä vaiheessa oli sopiva hetki ensimäisille
eväille.
 |
| Sopiva hetki pitää evästauko |
 |
| Ei pöllömmät maisemat eväsmaisemat |
 |
| Niin on kaunista että joku on halunnut haudata rakkaan ystävän tänne |
Evästauon jälkeen jatkoin matkaa ja reitti oli jo paljon
helppokulkuisempaa, muutama jyrkkiä ala-ja ylämäki, joissa piti katsoa vähän
enemmän jalkoihin ja mihihn astuu. Matkan varrella oli useita näköalapaikkoja,
useimmat olivat Geneve-järven puolelle. Sunnuntai on hyvä päivä patikoida,
sillä liikenteessä on paljon ihmisiä tulipa matkan varrella muutama nunnakin
kävelysauvojen kanssa vastaan, kieltämättä hieman hassu näky.
 |
| Yksi näköalapaikoista |
 |
| Reitin varrella oli yllättävän hyvin opasteita |
 |
| Oma koti vastarannalla |
 |
| Saleve-vuori |
 |
| Nunnaluostarilla huikeat maisemat |
Viimeinen etappi oli Pointe de Brantaz näköalapaikka, josta
oli näkymät Alppien puolelle, siellä pidin toisen evästaukoni. Maisemat olivat
todella upeat, mutta eipä näkynyt Mont Blanckia, se taisi tänään olla todella
pilvien peitossa. Näköalapaikalle alkoi kerääntyä muitakin ihmisiä ja sitten
tapahtui jotain aivan kummallista, ensin soi kirkonkellot ja sen jälkeen alkoi metsästä
kuulua musiikkia. Tunnelma oli todella uskomaton, istuskelin siinä vuorilla
upeiden maisemien äärellä ja kuuntelin, kun joku soitti metsässä, jotakin
soitinta mitä en tunnistanut. Oloni oli todella epätodellinen, tätä hetkeä
taidan muistella syksyn pimeinä iltoina…
 |
| Huisi hetki, metsästä alkoi kuulua säkkipillin soittoa |
Hetken päästä minulle selvisi että, soittaja oli vanhempi
herra, jonka vaimolta oli kysellyt reittiohjeita takaisin parkkipaikalle,
loistavalla ranskan kielen taoidollani. Herralla oli kädessään erikoinen
soitin, muitstutti säkkipilliä! Lähdin hymyssä suin kävelemään takaisin
autolle, matka oli paljon lyhyempi kuin kuin opasteissa tai kirjassani, taisin
oikoa jostakin.
Patikointireitti oli mielestäni todella kiva, tykkäsin kun
melkein 20 min välein tuli jotakin katseltavaa, näköalapaikkoja, upeita
maisemia tai maasto vaihteli. Tuntui että olisin tehnyt matkaa paljon
lyehyemmän aikaa, mutta autolla totuus paljastui, olihan sitä vierähtänyt
reilusti yli pari tuntia.
 |
| Kyllähän se Mont Blanc siellä sitten oli... |
Sanoin jo lähtiessä että tänään Mont Blanc on varmaan
sumun tai pilvien peitossa, niin ettei sitä näy. Kun lähdimme ajelemaan kotiinpäin
näimme Mont Blancin näkyi ja se todella oli osittain pilvien peitossa. Arvatkaa
mitä! Kun pääsimme järven toiselle puolelle lähelle kotia, niin taivas oli ihan
pilvetön ja Mont Blanc erottui loistavasti...
